Rakkailla lapsilla on monia nimiä, joten voit tuntea heidät myös ainakin puhuvina päinä ja tyhjinä pukuina. Nassim Taleb käyttää viimeisessä kirjassaan Skin In the Game vapaasti suomennettuna nimitystä Älyköt, mutta idiootit, (Intellectuals, yet, idiots). Tämä kohtuullisen pieni, mutta äänekäs joukko korkean älykkyysosamäärän omaavia ihmisiä haluaa päättää mitä teemme, kuinka ajattelemme ja ketä äänestämme, vaikka eivät Talebin mukaan löydä kookospähkinöitä kookospähkinäsaarilta. Itse en ajattele tästä porukasta ihan niin jyrkästi, mutta pidän Talebin termiä ”älyköt, mutta idiootit” ihan hyvänä näkemyksenä. Oma näkemykseni yksilöistä on enemmän se, että nämä ihmiset toimivat sellaisissa järjestelmissä, jotka eivät tuota läheskään aina järkevää ajattelua. Toisin sanoen, on yksilöille hyödyllistä olla älyköitä, mutta idiootteja, koska he tai heidän edustamansa tahot keräävät palkinnot ja muut maksavat vahingot. Tässä kirjoituksessa yritän kertoa heidän tunnusmerkeistään.
