Käyttäjän Thomas Taussi blogi

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Professori Hoppen Suomen vierailu

Johtava itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä Hans-Hermann Hoppe vieraili Suomessa toukokuun alussa. Suomalaisen yleisön pääkohtia olivat 8.5. Aalto-yliopiston Chydenian tiloissa pidetty luento valtiovallasta ja rahasta sekä 9.5. Uuden ylioppilastalon tiloissa pidetty luento libertaarista ulkopolitiikasta. Molempien tapahtumien jälkeen osallistuin Hoppen illallisseurueeseen, ja minulle tarjoutui silloin tällöin mahdollisuuksia keskustella hänen kanssaan myös vähemmän hektisessä ympäristössä. Nuo kolme päivää olivat todella tapahtumarikkaita ja mieleenpainuvia. Niistä riittäisi enemmänkin kerrottavaa, mutta tähän blogitekstiin olen pyrkinyt kokoamaan pintapuolisesti olennaiset Hoppen esille tuomat ajatukset.    
Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Kansalaisyhteiskunta - byrokratia vai yritys?

Jokaisella on käsitys byrokratiasta ja sen määritelmästä. Poliitisesti termi juontaa Ranskan vallankumousta edeltävään aikaan, kun taas yhteiskuntatieteellisen perustan byrokratialle loi saksalainen sosiologi Max Weber. Itävaltalainen taloustieteilijä Ludwig von Mises puolestaan esitteli kirjassaan Bureaucracy (1944) logiikan, jonka mukaan yhteiskunnassa toimivat organisaatiot voidaan luokitella joko byrokratioiksi tai yksityisyrityksiksi. Olennainen kriteeri oli markkinoilla ilmenevien voittojen ja tappioiden soveltaminen johdon päätöksenteossa. Yksityisyrityksen toiminta riippuu selkeästi toiminnan kannattavuudesta, eli markkinoilla toteutuvista voitoista ja tappioista. Sijoittajat ja lainanantajat ovatkin kiinnostuneita yleisistä, keskenään vertailukelpoisista liiketoiminnan avainluvuista. Sen sijaan byrokratiat mittaavat tavoitteiden saavuttamista viime kädessä muilla kriteereillä, jos mittaavat ylipäätään.

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Valtiojohtoisuuden myötä ongelmat kasaantuvat

Kai Nyman kirjoitti äskettäin mielenkiintoisen artikkelin, jossa vertailtiin julkisen kulutuksen osuutta bruttokansantuotteesta. Länsimaissa julkisen kulutuksen osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut jatkuvasti. Monille, jotka ovat pitäneet Yhdysvaltoja kapitalistisen lännen symbolina ja vastakohtana suomalaiselle korkean verotuksen sekataloudelle joutuvat päivittämään luulojaan. Yhdysvaltojen julkinen kulutus on samaa luokkaa kuin Suomellakin. Monissa länsimaissa julkinen kulutus on haluttu toteuttaa mielummin velalla kuin pohjoismaisittain veroilla. Julkisen kulutuksen osuus bruttokansantuotteesta on varmasti kaikkein selkein yksittäinen indikaattori valtion sosialistisuudesta. Paljon valtiojohtoisuuteen liittyviä eroja jää kuitenkin sen ulkopuolelle. Pyrin kirjoituksessani käsittelemään sääntelyn laadullista puolta ja sitä, miksi yksityisten markkinoiden syrjäyttäminen on joka tapauksessa haitallista.

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Ceteris Paribus hokkus pokkusta?

 

 

Vessanseinäkirjoitukset ovat aivan erilaisia kauppakorkeakoulussa kuin esimerkiksi lukiossa. Keksin tämän kirjoituksen luettuani vessan seinälle kirjoitetun taloustieteilijöiden vitsin:

Kun taikuri tekee taikatempun, hän sanoo hokkus pokkus.
Kun taloustieteilijä tekee hämäävän tempun, hän sanoo ceteris paribus.

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Yhteiskunnallista tehokkuutta ei ole

 

Tehokkuus määritellään perinteisesti panosten ja tuottojen suhteeksi. Jotta panoksia ja tuotoksia voisi vertailla luotettavasti, täytyy mitattaville asioille olla olemassa yhteismitallinen asteikko. Luonnontieteellisten yksiköiden avulla on helppo laskea mm. energiatehokkuutta. Siirryttäessä talouden tai yhteiskunnan tehokkuuteen mittayksikkönä käytetään usein rahaa. Raha ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys saati luonnontieteellinen mittasuure, vaan hauras ilmentymä perinteistä, luottamuksesta ja ihmisen tarpeesta varautua epävarmaan tulevaisuuteen. Tutkittaessa rahan kelpoisuutta yhteiskunnalliseksi tehokkuusmittariksi ilmenee myös yhteiskunnan perustoimijan, yksilön toiminnan luonne. Lopulta on olemassa vahvat perusteet kyseenalaistaa koko yhteiskunnan tehokkuuden käsite.

 

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

BKT ei mittaa hyötyä tai onnellisuutta

 

Bruttokansantuotetta kritisoidaan usein huonoksi mittariksi yhteiskuntapolitiikalle ja jopa aineelliselle elintasollekin. Viime aikoina on kuultu vaatimuksia jopa onnellisuuden mittaamisesta. Onnellisuus on perinteiselle taloustieteelle hieman vieras käsite, mutta sen sijaan hyöty on kaiken harjoitettavan taloustieteen perusta. Yhteiskunnallisen keskustelun osapuolten olisi siis hyödyllistä ymmärtää bruttokansantuotteen ja kuluttajan kokeman hyödyn ero.

Taloustieteen taustaoletuksiin kuuluu, että ihminen valitsee saatavista vaihtoehdoista sen, joka maksimoi hänen hyötynsä ja auttaa häntä päämääränsä saavuttamisessa. Tämä oletus ymmärretään usein väärin pelkistetyksi itsekkääksi egoismiksi. Oletuksiin ei sisälly tarkempia määritelmiä ihmisen päämääristä. Hyöty voi yhtä lailla olla toisen auttamisesta saatavaa mielihyvää.

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Rahaa painamalla ongelmat eivät ratkea

 

 

Lukuisat poliittiset päättäjät ja talousoppineet ovat jo vuosikausia ehdottaneet vakavien talousongelmien ratkaisuksi yksinkertaista patenttiratkaisua: painetaan lisää seteleitä, luodaan uutta nimellistä rahaa. Aihe on noussut taas ajankohtaiseksi Euroopassa. Suurimmalle osalle maalaisjärkisistä ihmisistä tämä aiheuttaa älyllisiä kouristuksia, sillä eikö rahan painaminen vähennä rahan hintaa? Kyse on kuitenkin tätä vielä monimutkaisemmasta asiasta, jonka vaaroista vain harvat ovat tietoisia.

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Airisto oikeassa, Obama väärässä

Samoihin aikoihin kun julkaisin superyksilöitä käsittelevän kirjoitukseni, internetissä alkoi leviämään katkelma tuoreesta Barack Obaman puheesta, joka oli täysin sanomani vastainen. Obama julisti, etteivät menestyksekkäät yritykset ole itse luoneet tuotteitaan, vaan joku muu (abstraktimpi kollektiivi, yhteiskunta). Analyyttisempi Obaman kanssa samaa mieltä oleva henkilö saattaisi tulkita Obaman tarkoittaneen, että kaikki sovellukset ja löydöt rakentuvat jonkun entuudestaan oivaltamien ideoiden tai löytöjen päälle. Onko se kuitenkaan peruste kieltää tunnustamasta edelläkävijöiden ansioita?

 

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Markkinat ovat ideoiden kilpailua

Kansantalouden dynamiikkaa ja innovaatioita tutkinut tunnettu taloustieteilijä Joseph Schumpeter luonnehti markkinataloutta luovaksi tuhoksi. Kilpailullisessa taloudessa yritysten välillä ja myös sisällä velloo jatkuvasti luonnonvalinnan kaltainen prosessi. Uudet luovat tuotanto- ja markkinakokeilut saattavat toimia edeltäjiään paremmin ja syrjäyttää ne upottaen joitain yrityksiä ja kokonaisia elinkeinoja historiaan. Markkinatalous saatetaan tämän johdosta rinnastaa yhtä julmaksi henkiinjäämiskamppailuksi kuin evoluution luonnonvalintakin. Markkinakilpailu on kuitenkin erilainen ja mullistava järjestelmä, jonka ansiosta ihmisten ei juuri tarvitse enää kamppailla toisiaan vastaan.

 

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Innovaatiot ovat yritysten, eivät valtion tai yliopistojen tehtävä

Nokiauskovaiset suomalaiset heräsivät liian myöhään miettimään, olemmeko enää innovatiivinen maa. Valitettavasti vasta Nokian alamäki avasi useimpien silmät. Viime vuoden syyskuun alussa Suomessa vieraillut sarjayrittäjäguru Steve Blank pääsi uutisotsikoihin moittimalla Suomea neuvostokulttuurista. Suomessa ei tosiaan olla luovuttu siitä henkisestä perinnöstä, joka kertyi vuosikymmenten aikana suuren ja mahtavan suunnitelmatalousmaan naapurina.  Suomi on vielä kaukana markkinataloudesta, jossa innovaatioita syntyy yksityisesti ja spontaanisti. Meillä on selkeä päämäärä, jonka haasteet ovat tiedossa.

Nokian 90-luvun menestyksen huumaamana suomalaiset jäivät seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi julistamaan omaa ylivertaisuuttaan hyvinvoivana tietoyhteiskuntana. Tällainen katteeton itsensä ylistäminen oli juuri tyypillistä Neuvostoliitossa. Nokian menestystä pidettiin ennen kaikkea säännellyn hyvinvointivaltion riemuvoittona. Tämä oli kohtalokasta ylimielisyyttä aitoa innovatiivista yrittäjyyttä kohtaan. Suomella olisi sentään ollut Nokian myötä mahdollisuus muuttua aidosti menestystä ja riskinottoa arvostavaksi yhteiskunnaksi. Nyt alamäessä se on hankalampaa, kun olemme edelleen riippuvaista valtiosta.

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Finanssikriisistä en syyttäisi ensimmäisenä ekonomeja

Jyväskylän kauppakorkeakoulun uusi professori Kimmo Alajoutsijärvi julistaa Taloussanomissa romahduksen olevan kauppatieteilijöiden syytä. Välillä hän puhuu taloustieteilijöistä ja välillä kauppatieteilijöistä, jotka ovat kuitenkin kaksi hieman eri asiaa. Toisaalta hän väittää viime vuosien finanssikriisien olevan liikkeenjohdon epäonnistumisten ja moraalittomuuden syytä. Toisaalta hän taas syyttää taloustieteellisiä teorioita, jotka nimensä mukaan viittaavat kansantaloudellisiin malleihin. Lyhyt ja yksinkertaistettu uutinen antaa varmasti puutteellisen kuvan siitä, mitä hän oikeasti on tarkoittanut. Siitä huolimatta minulla olisi kommentoitavaa jo esitettyihin ydinajatuksiin.

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

"Keinotekoisten" tarpeiden luominen on aliarvostettua

Oikea markkinatalous on rauhanomainen järjestelmä, jossa ihmisiä ei orjuuteta. Toisaalta joidenkin mielestä markkinat kahlitsevat ihmisiä henkisellä tasolla. Talouskasvua ja tehokkaimmin sitä edistävää markkinataloutta syytetään helposti uusien tarpeiden luomisesta. Kriitikoiden kielellä nämä tarpeet ovat "teennäisiä". Uskotaan, että tehokkaalla markkinoinnilla ihmisille voidaan kaupata mitä tahansa, mitä he eivät "oikeasti" halua. Taloustieteilijänä arvostettu John Kenneth Galbraith esitti tunnetun kritiikkinsä tarpeiden luomista vastaan kirjassan The Affluent Society (1958). Hän syytti markkinataloutta ratkaisuksi vain itse luomiinsa haasteisiin, "teennäisten" tarpeiden kysynnän tyydyttämiseen. Hän pelkäsi myös, että vahvan markkinoinnin siivittämänä yksityistuotteiden ja -palveluiden kova kysyntä syrjäyttäisi yleishyödyllisenä pidettyjä julkisia palveluja.

Käyttäjän Thomas Taussi kuva

Taloustiede ei voi olla pelkkää matematiikkaa

Alkusyksystä talousmatematiikan aloitusluennolla professori lainasi talousnobelisti Robert E. Lucasia tarkoituksenaan ylistää matematiikan roolia taloustieteessä:

”I came to the position that mathematical analysis is not one of many ways of doing economic theory: It is the only way. Economic theory is mathematical analysis. Everything else is just pictures and talk.”

- R.E. Lucas (2001)

 

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Thomas Taussi blogi