Käyttäjän Olli Turunen blogi

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Saksan pörssin edullisimmat suuryhtiöt

Valtaosa suoraan osakkeisiin sijoittavista suomalaisista pysyttäytyy sinivalkoisissa valinnoissa. Kansainvälinen hajauttaminen tehdään useammin rahastojen kuin osakepoimintojen kautta. Suomen ulkopuolelta voi kuitenkin löytyä mielenkiintoisia marjoja koppaan. Avaan nyt pintapuolisesti Saksan markkinaa tarjoamalla katsauksen DAX-yhtiöiden hintalappuihin.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä yhtiöitä suomalaisille tulee Saksasta ensimmäisenä mieleen. Todennäköisesti autoteollisuus tulisi alkupäässä. Tunnetut Volkswagen (jonka konserniin kuuluvat myös mm. Audi, Seat, Skoda) ja BMW sekä Mersuja valmistava Daimler ovat kaikki Frankfurtin pörssin kymmenen suurimman joukossa.

Tuttujen yhtiöiden listaan kuuluvat todennäköisesti myös Deutsche Bank, Lufthansa ja Siemens muutamia mainitakseni.  Suomalainen kuluttaja ei juurikaan näe eikä siten tunne useita yhtiöitä, joista Metro (paikallinen Kesko) ja Merck (Saksan Orion) ovat esimerkkejä.

Saksan edullisimmat osakkeet löytyvät kohtalaisen tuttujen yhtiöiden joukosta. P/E:llä ja osinkotuotolla mitattuna energia- sekä vakuutusyhtiöt miehittävät kärkisijat. RWE sekä Suomessakin bisnestä pyörittävä E.ON ovat listan yläpäässä Munich RE:n ja Allianzin kanssa. Kun katsotaan P/E-lukua, ainoa TOP 5:ssä vaihtuva yhtiö on Deutsche Telekom, joka korvautuu Deutsche Bankilla.

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Brändiyhtiöt takovat kovaa kannattavuutta


Coca-Cola valittiin maailman arvokkaimmaksi brändiksi jo 11. kertaa. Nokia kuului häviäjien joukkoon kun taas kovimpia kirijöitä olivat Google ja Apple. Maailman arvokkaimmat brändit löytyy ylivoimaisesti Yhdysvalloista. Saksa ja Japani jakavat maatilaston muut mitalit pitkälti automerkkien avulla.

Hiljattain julkaistu Interbrandin tekemä tutkimus paljastaa maailman sata arvokkainta brändiä. Lista on mielenkiintoinen katsaus, miten arkipäiväiset nimet arvotetaan maailman johtavan bränditutkimusyhtiön mukaan. Brändien ohella sijoittajaa eritoten kiinnostaa niiden takana olevien yhtiöiden kannattavuus. Lopussa olen käynyt läpi lyhyesti kärkiyhtiöiden tuloksentekokykyä.
 

Apple jahtaa Nokiaa

Nokian brändi on haalistunut viime aikojen vaikeuksien vuoksi. Se on silti huomattavasti arvokkaampi kuin esimerkiksi naapurimaamme tutut nimet. Nuorten suosiossa oleva H&M vaatteineen kurvasi sijalle 21. Taas vastaavasti IKEA, jonka kalusteet hajoavat aina muutettaessa, löytyy listalta sijalta 28. Muita pohjoismaisia brändejä ei sadan joukkoon päässytkään.

Kovimmat kilpailijat ajavat Nokiaa kiinni. Omenalogo on yhä useammin ihmisten mieleen ja se näkyy myös tutkimuksessa. Applen brändiarvo on noussut kohisten kahdessa vuodessa vajaasta 14 miljardista 21 miljardiin dollariin.  Sijalla 17 majaileva Apple on kohta Nokian kannoilla. Keilaniemen komeetta on brändinsä tahrautumisesta huolimatta vielä pienessä etumatkassa 29 miljardin brändiarvollaan. Kanadalaisen RIMin valmistama älypuhelin Blackberry on kaukana sijalla 54, vaikka olikin kolmanneksi kovin nousija Googlen ja Applen jälkeen.

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Jenkkifirmat eurooppalaisia joustavampia


Laaja tutkimus paljastaa, että yhdysvaltalaiset yhtiöt ovat huomattavasti tehokkaampia ja ketterämpiä verrattuna eurooppalaisiin kilpailijoihinsa. Sijoittajalle jenkkifirmat saattavat olla pitkällä aikavälillä eurooppalaisia yhtiöitä parempia kassakoneita. Sen sijaan politiikassa pääpuoluiden keulakuvat Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen saisivat joukkoineen pohtia aiempaa enemmän Suomen kilpailukykyä, mikäli hyvinvointiyhteiskunnasta halutaan pitää kiinni.


Wall Street Journalin uutisoimassa tutkimuksessa mitattiin yli 10 000 yrityksen tulosta ennen veroja suhteessa maksettuihin palkkoihin. Tämä mittari tunnettaan nimellä human capital return on investment (HC ROI) eli vapaasti kääntäen inhimillisen pääoman tuotto.

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Pikakommentti stressitestien uskottavuudesta


Viime päivät talousmedia on kirjoittanut paljon pankkien stressitesteistä.

Testit ovat menneet hyvin ja mitään suuria pommeja ei ole löytynyt. Ei ehkä pitänytkään löytyä. Sieltä ja täältä alkaa kuulua soraääniä, että testejä on manipuloitu ja niiden tulokset ovat olleet muokattavissa. Vaikea sanoa, mikä on totuus. Tässä lainaus Financial Timesista:


"If you tried to test the safety of cars or children’s toys using the same method the European Union applied in its stress tests on banks, you would end up in jail. How so? Simply because the testing mechanism was calibrated to fix the result. The purpose of the exercise was to ensure that the only banks that failed it were those that would have to be restructured anyway."

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Joulu on taas

Sijoittajilla on se onni puolellaan, että joulu tulee joka kvartaalissa ja kestää useita viikkoja kerrallaan. Paketteja jaetaan osavuosikatsauksien muodossa reilun kuukauden ajan lähes päivittäin.  

Tulospakettien pukkeina toimivat pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat. Tonttuina häärii sijoittajasuhdetiimit ja viestintäosastot taustajoukkoineen.

Kun toimitusjohtaja avaa kääröt ja paketti on kaikkien sijoittajien nähtävillä, reaktio riippuu pitkälle tulosjulkistukseen ladatuista odotuksista. Jokainen tietää tämän hyvin omalta kohdaltaan. Jos odotit aikanaan pikkuveitikkana kauko-ohjattavaa ralliautoa ja paketissa olikin aina-niin-ihanat villasukat, niin tilannetta kuvailemaan tuskin riitti sana ‘pettymys‘.

Ensimmäisten joukossa sijoittajille oodinsa laulanut Sakari Tamminen antoi enemmän kuin osattiin odottaa. Rautaruukin osakekurssi kiipesi hyvän tuloksen ja pullistuneen tilauskirjan saattelemana reilut 8%. Sen sijaan Fortumin toimitusjohtajan Tapio Kuulan sanoma ei vastaanottajia miellyttänyt. Kurssi pakitti viisi prosenttia.

Totta puhuen, pitkän linjan osakesäästäjälle tulospäivän kurssireaktiot eivät ole se ydinasia. Toki osakkeen hinnan muutos indikoi fiilistä, mutta se ei sinällään kerro yhtiön laadusta mitään. Tärkeämpää on tietää viestin sisältö. Miten bisnes sujuu? Kuinka reki kulkee?

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Tuotto-odotus vs. Todellisuus

Totuus voi olla tarua ihmeellisempi. Jos sinulle on joskus pankissa tarjottu rahastoja, olet varmasti kuullut tuotto-odotuksesta. Esimerkiksi erään Suomi-rahaston tuotto-odotukseksi kerrotaan 8,5%. Kannattaa kuitenkaan varautua, että tuotto vaihtelee yksittäisinä vuosina rajusti.

Löysin tilaston, jossa oli käyty läpi vuosituotot USAn osakemarkkinoilta vuosilta 1926-2002. Pitkä 77 vuoden kokoelma antaa erittäin hyvän kuvan, millaisia vuosituottoja osakemarkkinoilta yleisesti ottaen voi odottaa saavan.

Tuotto-odotuksen kaltaiset tuotot ovat yksittäisenä vuonna harvinaisuuksia. Koko 77 vuoden jakson aikana, vain kerran osakemarkkinan tuotto oli haarukassa 8-10%. Jos katsantaa laajennetaan hieman, niin 6-12% välissä tuotto oli 8 kertaa eli 10% kaikista vuosituotoista.

Mitä opimme tästä?

Yksittäisen vuoden tuotto heiluu siis 90% vuosista muualla kuin missä sen “pitäisi“. Tuotto on kaukana keskiarvosta. Ääripäät aikajaksolla 1926-2002 olivat -43% ja +54%. Keskimäärin tuotto oli 10.2%. Osakesijoittaminen on siis erittäin tuottavaa toimintaa.

Sijoittajan on kuitenkin hyvä muistaa, että keskimääräiseen tuottoon eli tuotto-odotukseen päästäkseen on oltava kärsivällisyyttä. Tai pitää olla hyvin ignorantti seuraamaan talousuutisia varsinkin huonoina aikoina.  Sijoituksen päällä pitää istua pitkään - ehkä jopa 10 tai 20 vuotta. Hyvässä lykyssä ensimmäiset vuodet voivat olla ruusuisia ja tuoda kymmenien prosenttien nousuja. Tällöin kannattaa miettiä, pitäisikö voittoja kotiuttaa. Kaksinumeroiset tuotot harvoin jatkuvat vuosikausia.

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Pitäisikö kaasuttaa vai jarruttaa?

Maailman talousviisaat ovat törmäyskurssilla. Saksa Angela Merkelin johdolla on näyttämässä, että valtioiden pitäisi painaa nyt jarrua. Ylivelkaantuminen on usean maan ongelma, ei ainoastaan ystäviemme helleenien. Merkelin toimet ovat kuitenkin keränneet rajusti vastustusta etenkin ison lätäkön takana Barack Obaman hallinnossa.

Wall Street Journalin mukaan jenkit Obaman johdolla aikovat painostaa seuraavassa G20-maiden tapaamisessa talouspäättäjiä. Obaman (ekonomistien) mukaan muiden maiden ei pitäisi noudattaa Saksan nuotteja. Yhdysvaltalaisten mielestä ennenaikainen jarrutus ohjaisi maailmantalouden ojasta allikkoon.

 

Koko Eurooppa veloissa

Saksa on Euroopan suurin talousmahti, joten poliittiset päät seuraavat sitä tarkasti. Kreikan ohella on hohkattu paljon Portugalin ja Espanjan mahdollisista ongelmista. Yllättävää kyllä, Saksalla oli viime vuoden vaihteessa enemmän velkaa kuin Espanjalla suhteessa talouden kokoon (velka/BKT: 73% vs. 53%). Portugali oli lähes Saksan tasolla (77%). Tänä vuonna lukuihin ei suuria muutoksia tule.

Euroopan Keskuspankin rattia pyörittävä Jean-Claude Trichet on Merkelin kanssa samassa kelkassa. Trichet yrittää toimia jarrumiehenä ja tukkia jenkkien suita.  Hän väittää, että tiukka kuri valtiontaloudessa on paras keino.

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Euro vai taala?

Rahan Jäljillä –ohjelmassa keskusteltiin tämän hetken markkinatunnelmista. Karo Hämäläisen vieraana kommentoin muun muassa euron heikentymistä. Olen pudottanut osakepainon 60 prosenttiin ja pitänyt lähes kaiken käteisen dollareissa. Sijoitusmarkkinoilla toimiva ammattilainen kirjoitti minulle ja kommentoi valuuttakurssien ennustamisen vaikeudesta. Siispä pieni lisäpureutuminen asiaan on paikallaan.

Totta on. Valuuttakurssien liikkeiden ennakointi on hankalaa. Mutta koska käteinen pitää olla jossain valuutassa jokatapauksessa, on mietittävä että luottaako enemmän dollarin vai euron vahvistumiseen. Muita valuuttoja en ole edes harkinnut.

Etelä-Euroopan maiden yllä leijailevat tummat velkapilvet eivät helpolla hälvene. Euroalueen uhkakuvat heikentävät valuuttaa, joka on näkynyt viimeisen kuuden kuukauden aikana. Euron arvo on tullut yli 1,5 dollarin tuntumasta alle 1,25 dollarin. Vieläkö lasku jatkuu?

20 prosentin pudotus eurossa on jo takana, joten takuuvarmoja pikavoittoja ei ole enää luvassa. Silti näyttää todennäköiseltä, että epävarmuus Euroopan velkakurimuksesta ajaa euroa vielä alaspäin. BNP Paribas ennustaa, että ensi vuoden alussa eurolla saa enää yhden dollarin. Pariteetti lähenee. Vastakkaisia näkemyksiäkin on. Goldman Sachs ennakoi euro-dollari –suhteen olevan vuoden lopussa 1,35.

Mielipiteitä on aina vasemmalta ja oikealta.

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Ei EU yhtä Kreikkaa kaipaa

 

Jokainen suomalainen vauvasta vaariin, kaivakaa taskuistanne 300 euroa Kreikan hyväksi!

Helsingin Sanomat uutisoi vastikään Suomen tuen Kreikalle nousevan 1,7 miljardiin euroon. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen lähtee Brysseliin neuvottelemaan tukipaketista. Sanon, mitä Katainen tuskin viitsii ääneen sanoa: Loputon rahan kaataminen Kreikan syliin antaa signaalin seuraaville ongelmalapsille, Irlannille ja Portugalille, että apua tulee kyllä kun sitä tarvitaan.

Kreikka ei selviä ilman tukipakettia. Perässä saattaa tulla Irlanti ja Portugali. Molemmat maat ovat talousvaikeuksissa eivätkä selviä ilman kovia poliittisia otteita. Verojen kiristykset eivät aiheuta Suomessa kuin jupinaa keskustelupalstoilla ja pientä kiroilua työpaikan kahvipöydässä. Etelä-Euroopassa tuhannet mielenosoittajat marssivat kadulla ja kivittävät poliiseja. Kreikassa räjäytettiin äskettäin paikallisen YLEn TV-rekka. Politiikoilta kysytään aivan toisenlaista kanttia tehdä vaikeita päätöksiä.

Hiljattain sekä Ranskan Nicolas Sarkozy että Italian Silvio Berlusconi lauloivat kuorossa oodia Kreikan auttamisen puolesta. Italian motiivit ymmärtää jokainen. Se ei itsekään ole vahvimpien joukossa, joten mielellään yrittää saada nyt Ranskan ja Saksan Kreikan tukipaketin maksajaksi. Saattaa tulla nimittäin päivä, jolloin itse Silvio on hattu ojossa Sarkozyn luona vierailulla.

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Asunnon ostaja: Suomi vs. Saksa 5-0

 
Suomessa omistusasuminen on juurtunut kansan luihin ja ytimiin. Vuokra-asumista pidetään pitkässä jänteessä kalliina ja omaa asuntoa suotavana. Tilastot kertovat suomalaisten mieltymyksistä. Yli 65% asuntokunnista majailee omistusasunnossa. Vastaavasti Saksassa kupit ovat toisinpäin kallellaan. Noin 60% sakuista asuu vuokralla.
Saksassa nyt vajaat 1,5 vuotta asuttuani päätin tutkia olisiko syytä hankkia oma asunto. Useat suomalaiset ovat kysyneet minulta, että joko sinulla on oma kämppä. Vastaavasti kukaan saksalainen ei ole udellut samaa asiaa. Tehtyäni selvitystä asunnon ostamisesta en ihmettele saksalaisten suhtautumista.
Asuntopolitiikassa Suomi vie Saksaa viisi nolla. Alla poiminnat eri kohdista.                                                                                                                                                                                                                                                                                        
1.       Asuntolainan korkojen verovähennys
 
Kuten tunnettua suomalaista hellitään verovähennyksillä. Ensiasunnon ostaja saa vähentää 30% asuntolainan koroista verotuksessa, muut 28%.
 
Saksassa moista systeemiä ei tunneta.                                                                                                                                                                                                                                           
 
2.       Myyntivoiton verovapaus
 
Suomessa kuulee ajoittain nuorten pariskuntien puhuvan, että “asutaan nyt se pari vuotta ja katsotaan sitten jos myisi pois”. Suomessa kahden vuoden asumisen jälkeen mahdollisesti tulleen myyntivoiton voi kääriä kokonaan liiviinsä. Verottaja ei tuottoon puutu.
 
Saksassa asuntoa pitää omistaa 10 vuotta, jotta verottaja kohtelee omistusasujaa lempeämmin.
 
 
3.       Välittäjän kulut
 
Suomessa tyypillisesti asunnon myyjä maksaa välityspalkkion, mikäli kauppa tehdään välittäjän kautta. Kiinteistövälittäjä ei ostajan kukkarolle kampea.
 
Saksassa asunnon ostamisesta ei ole tehty herkkua. Lähes kaikki asunnot menevät välittäjän kautta
 ja ostaja maksaa välityspalkkion. Suuruus vaihtelee kaupungeittain, mutta luonnollisesti halutuilla alueilla on kovempi taksa. Berliinissä, Frankfurtissa ja Hampurissa provisio liikkuu neljän ja kuuden prosentin välillä, yleisin taksa Hampurissa on 5,75%. Münchenissä pääsee kolmella prosentilla.
 
Alle 120 000 eurolla ei ihmeellistä asuntoa Hampurista hankita. Heti kättelystä vähintään kuusi tonnia menisi välittäjän taskuun - mietinpä vielä kahdesti.
 
4.       Varainsiirtovero / Asunnonostovero
 
Suomessa ensiasunnon ostaja on vapautettu varainsiirtoverosta. Muilla napsahtaa 1,6% kauppahinnasta veroa. Siedettävä summa maksettavaksi.
 
Saksassa käytetään nimitystä Grunderwerbsteuer, joka on tässä yhteydessä vapaasti käännettynä “asunnonostovero“. Vero vaihtelee bundeslandin mukaan. Mm. Berlinissä, Frankfurtissa ja Hampurissa vero on 4,5%. Suurimmassa osassa Saksaa vero on 3,5%. Ylimääräinen viisi tuhattako vielä pitäisi maksaa välityspalkkion päälle? Ei kiitos.
 
 
5.       ASP-säästäminen
 
ASP on alle 30-vuotiaille ensiasunnon ostajille suunnattu tukijärjestelmä. Systeemi koskee vain rajallista joukkoa, mutta on loistava etu. ASP:ssa pankki maksaa 1 %:n verottoman koron lisäksi 4 %:n extrakoron tilin avausvuodelta ja viideltä seuraavalta vuodelta.
 
ASP-lainan hyvänä etuna on myös valtion korkotuki. Valtio maksaa korosta 3,8 %:n yli menevän osuuden 70 prosenttisesti 10 ensimmäiseltä lainavuodelta. Korkotukilainan enimmäismäärä on Helsingissä tosin 145 000, muualla sitäkin vähemmän, joten koko lainaa se ei useimmissa tapauksissa kosketa.
 
Valtiolla oli vielä porkkana tämän vuoden alussa, että mikäli säästät vuosina 2010 ja 2011 kaikkina neljänneksinä ASP-tilille ja ostat asunnon, saat 3 000 euron asuntosäästöpalkkion vuoden 2011 lopussa.
 
ASP-järjestelmä voi lisätä hintojen nousua vuoden 2011 lopulla kun moni ASP-säästäjä joutuu tekemään asuntokaupat saadakseen valtion antaman säästöpalkkion.
 
Saksassa, varovaisten ja riskiä karttavien ihmisten maassa, aniharva alle kolmekymppinen edes miettii vakavissaan asunnon ostoa kokemuksieni perusteella. Henkilökohtaisesti en myös näe järkeä nyt asunnon ostossa. Jos olisin Suomessa, tilanne olisi todennäköisesti toisinpäin.
 
Kaikki edellämainitut viisi seikkaa suosivat suomalaista asunnonostajaa. Kolikolla on myös kääntöpuolensa. Ne puskevat hintoja ylöspäin. Saksasta asiaa katsoen hinnat ovat Helsingissä pöyristyttäviä. Kasvukeskuksissa Kehä-3:n ulkopuolella hinnat ovat siedettäviä ja huomattavasti järkevämmät. Suomen asuntopolitiikka on rakennettu omistusasumisen varaan. Saksassa vuokra-asuminen on huomattavasti yleisempää. Kumpi parempi? Mielipiteitä on monia.
 
Lähteet: Immobilienscout, KTI Kiinteistötieto Oy, Tilastokeskus, Valtiokonttori, Welt
 
Käyttäjän Olli Turunen kuva

Asuntojen hintataso puhuttaa

 
Suomessa keskustellaan vähän väliä kovista asuntojen hinnoista. Eikä ihme. Vanhojen asuntojen hinnat kohosivat 120 prosenttia vuosina 1996 – 2008. Samaan aikaan palkat nousivat 53%. Tulee mieleen, että ovatko asuntojen hinnat karanneet käsistä?
En ole asuntomarkkinoiden ammattilainen, mutta velkaisena asuntosijoittajana alaa tulee toki seurattua tiiviisti.
Jos asuntomarkkinoita katsoo pidemmästä perspektiivistä, hintataso ei ole niin paha kuin alkukappale antaa olettaa. Tilastokeskuksen mukaan vuodesta 1983 alkaen asuntojen hinnat ovat kohonneet Suomessa 220 prosenttia. Palkkataso on kirinyt miltei saman verran.
Usein olen kuullut ihmisten puhuvan, että asunto on varma sijoituskohde. Sellainen mielikuva on syntynyt helposti viime vuosien perusteella. Yli kymmenen vuoden aikajaksolla asunto onkin turvallinen kohde, mutta parin kolmen vuoden pikavoittoja ei voi varmaksi kirkossa kuuluttaa. Rajuja notkahduksia on tapahtunut esimerkiksi 1970- ja 1980-luvulla (-30% ja -50%).
Mielenkiintoista on katsoa, mitä tapahtuu asuntomarkkinoille korkojen noustessa. En usko, että joka kotitaloudessa on tehty yksinkertaisiakaan prosenttilaskuja. Yllättävien käänteiden varalle tehtävät helpot laskelmat usein unohtuvat hyvinä aikoina.
Pääkaupunkiseudulla 200 000 euron asuntolaina ei ole harvinainen poikkeus. Ennätysalhaisten korkojen kiriessä prosentista neljään prosenttiin, lainan korkomenot nousisivat 360 eurolla kuussa verovähennys huomioiden.
Toisaalta, kysyntä ohjaa hintoja. Maaseutu kuihtuu vähitellen nuorten muuttaessa kasvukeskuksiin. Paluumuuttajia on heikosti. Pääkaupunkiseutu ja sen kehysalue ovat imeneet koko ajan entistä enemmän väkeä. Lisäksi etenkin Tampere ja Jyväskylä ovat olleet viime vuosina vahvasti muuttovoittoisia. Vuoden 2009 luvut julkaistaan huhtikuun loppupuolella, mutta ennusteiden mukaan esimerkiksi Helsingin ennustetaan olevan muuttovoittoinen.
Asuntojen hintakehitystä tarkastellessa kannattaa huomioida pidemmän aikavälin trendit. Useimmilla on mielessä vain edellisten vuosien kehitys. Viime aikojen hintaralli, jos mikä, on omiaan hämärtämään isoa kuvaa. Uskon, että opiskelijakaupungeissa yksiöille ja kaksioille on aina ottajansa – niin osto- kuin vuokramarkkinoilla. Sen sijaan suuret asunnot heikommalla sijainnilla ovat vaaravyöhykkeellä, kun korot aikanaan nousevat.
 
Lähteet: Helsingin kaupungin tietokeskus, Tilastokeskus
Käyttäjän Olli Turunen kuva

Lehman Brothersin luurangot

 
Yksi Yhdysvaltain johtavista pankeista, Lehman Brothers, meni finanssikriisin mainingeissa nurin syyskuussa 2008. Lehmanin konkurssi on laatuaan Yhdysvaltain historian suurin. Edes General Motorsin taloudellinen kuolo ei ollut suurempi. Nyt jättipankin toimista ennen tuonelaa alkaa selvitä mielenkiintoisia käänteitä.
Yhdysvaltain suurimpiin pankkeihin kuulunut Lehman Brothers huijasi kaikkia yhtiön ulkopuolisia osapuolia miljardien edestä. Törkeä toiminta paljastui kuluvalla viikolla kun 2.200 sivuinen raportti Lehman Brothersin konkurssin syistä julkaistiin. Selvitystä on puitu useissa kansainvälisissä talousartikkeleissa viime päivinä. Puinti jatkuu vielä pitkään – todennäköisesti raastuvassakin. Pankin kirjanpidossa tehtiin nimittäin muokkauksia 50 miljardin dollarin edestä. Osa transaktioista on ollut laittomia.
Lehman Brothers on hyvä esimerkki, että mikä tahansa voi nykypäivänä olla mahdollista. Yhtiö yritti pitää markkinoiden luottamusta yllä kaunistelemalla osavuosikatsauksen lukujaan. Juuri ennen kirjojen aukaisua, pankki myi lainojaan eteenpäin (repo). Ammattikielellä repo eli repurchase agreement tarkoittaa transaktiota, jossa lainoja myydään väliaikaisesti kolmannelle osapuolelle. Lehman vähenti velkavastuitaan myymällä lainojaan muutamaksi päiväksi ja kirjautti lainamyyntinsä liikevaihtoon. Lievästi sanottuna hävytön teko.
Konkurssiraportin mukaan yksikään yhdysvaltalaislakitoimisto ei suostuisi hyväksymään tuollaisia sopimuksia. Niinpä Lehman etsi sopimuksilleen allekirjoittajan Briteistä. Linklaters, arvostettu finanssitalojen lakiasioiden hoitaja otti asian kontolleen.
 
Tilintarkastajat vain kohauttivat olkapäitään
Jenkkipankin sisälläkin kellot kilkattivat sentään erään henkilön päässä. Lehmanin avainhenkilöistä Matthew Lee yritti varoitella ylintä johtoa ja tilintarkastajaa (Ernst & Young). Varoittelut eivät kuitenkaan tuolloin johtaneet käytännön toimiin.
Lehman Brothersin vedellessä viimeisiä henkosiaan, yhtiön toimitusjohtaja Dick Fuld yritti saada yhtiötä myytyä brittipankki Barclaysille. Viranomaiset eivät kuitenkaan antaneet Barclays-pankin ostaa Lehmania. Brittilehti Guardian kirjoittaa, että raportin mukaan toimitusjohtaja Fuld yritti saada pääministeri Gordon Brownia muuttamaan viranomaisten päätöstä, jotta kauppa olisi voitu hyväksyä ja Lehman olisi pelastettu.
Mikään ei kuitenkaan auttanut vaan yhtiö suistui konkurssiin. Barclays osti parhaat palat konkurssipesästä pilkkahintaan vain muutamia päiviä myöhemmin.
Nyt syyttävää sormea osoitetaan Lehmanin vanhaa johtoa sekä tilintarkastajaa Ernst & Young:a kohti. E&Y ei vielä ole suostunut kommentoimaan tapausta. Tuomioistuin kutsuu.
Tapaus Lehman Brothers toimii varoittavana esimerkkinä. Veikkaan, että kyseessä on vain jäävuoren huippu. En usko, että ainoastaan Lehmanissa olisi harjoitettu massiivisella tavalla kirjanpitokikkailua ja ulkopuolisten sumutusta. Selvitys osoittaa, että suuria rakenteellisia ongelmia on sekä yrityskulttuurissa että valvonnassa. Mikä pahinta, ihmisten moraali rahan kanssa on hyvin alhainen. Vaikka valvonta kiristyy menneen kriisin ansiosta ja ihmiset käyvät varovaisemmiksi, on hyvä pitää mielessä että uusia pommeja voi tulla. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Moni kakku päältä kaunis.
 
Lähteet: Forbes, Guardian, Linklaters, NY Times
 
Käyttäjän Olli Turunen kuva

Lama keinot keksii

 
Talouden epävarmuus näkyy kaupassa. Kuluttaja ei nosta koppaansa enää yhtä paljon tarvikkeita kuin aiemmin. Miten elintarvikkeita tekevät yhtiöt reagoivat tähän? Manipuloivat pakkauskokoja.
Esimerkiksi Kraft on pienentänyt joidenkin suklaapatukoiden kokoa. Samalla hinta pienenee, mutta ei samassa suhteessa kuin suklaan määrä. Toisinaan hinnat ovat pysyneet samana vaikka sisältö olisi keventynyt.
Suklaavalmistaja Hershey on ollut Kraftin kanssa samoilla linjoilla.
Idea on tuottajan kannalta erinomainen. Näin kannattavuus pysyy entistä parempana. Volyymi väliaikaisesti alenee, mutta myös markkina-aseman suojelu on tärkeää. Asiakkaat saadaan pidettyä tutussa merkissä eivätkä he siirry kaupan omien, samalla halvempien, tuotteiden pariin.
Vastaavasti Coca-Cola lanseerasi 222 ml:n minitölkin. Tuolla määrällä tuskin jano lähtee, mutta pienellä rahalla saadaan kuluttajat pidettyä maailman arvokkaimmassa brändissä kiinni. Kuluttajat tottuvat tuttuihin ja turvallisiin nautintoihin. Lompakon lihotessa yhtiötkin saavat suuremman siivun kulutuksen kasvaessa.
Yleensä sanotaan, että iso yritys on hidas liikkeissään. Edellämainitut yhtiöt ovat kuitenkin jättejä omilla toimialoillaan. Menestyvätkin yhtiöt voivat jääräpäisellä toiminnalla sahata omaa oksaansa. Parhaana esimerkkinä valtion syliin kaatunut ja sijoittajien rahat vienyt General Motors. Oli talous hyvässä tai huonossa suhdannevaiheessa, sijoittajan kannattaa suosia ketteriä, muutoksiin nopeasti reagoivia yhtiöitä.
 
Lähteet: BusinessWeek ja Euromonitor
Käyttäjän Olli Turunen kuva

Hyvä paha Aasia

 

Mielenkiintoinen muutos maailman talouskärjessä tapahtuu alkaneena vuonna. Kiina nousee ohi Japanin maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi. Kiinan kasvava merkitys näkyy ja kuuluu. Se mainitaankin nykyään lähes jokaisessa globaalissa talousteemassa.

Kiinassa järjestetään toukokuusta lokakuun loppuun World Expo, jonka arvioidaan vetävän noin 70 miljoonaa kävijää Shanghain alueelle. Olympialaisten ohella maailmannäyttelyn kaltaiset massatapahtumat ovat hyvä lisä Kiinan taloudelle, sillä valtio pumppaa rahaa infrastruktuurin parantamiseen ja edistää siten työllisyyttä.

Otsikoihin nousee entistä enemmän myös Intia. Kuluvan vuoden aikana Intiassa ensimmäistä kertaa historiassa tuotanto ohittaa maatalouden osuuden bruttokansantuotteesta. Vahvan teollistumisen aika ja sen ansiosta tapahtuva elintason nousu on onni monille köyhille, mutta asettaa suuret kysymysmerkit luonnonvarojen riittävyydelle ja ilmaston kehitykselle. Siksi oli pettymys, että Kööpenhaminan ilmastokokouksen anti lopahti. Viisaat päättäjät eivät saaneet juuri mitään edistysaskelia otettua.

The Economist ennustaa Kiinalle yli 8 prosentin kasvua bruttokansantuotteessa. Myös Intia on maailman TOP 10 kasvajien listalla 6,3% kasvuennusteella. Ennusteet ovat utuisia arvioita ja niihin kannattaa suhtautua varauksella, mutta ne antavat osviittaa. Vertailun vuoksi Suomelle veikataan 0,8% kasvua ja euroalueen suurimmalle taloudelle Saksalle vaivaista puolen prosentin lisäystä menneen vuoden BKT:hen.

 

Aasian vahva kehitysvauhti näkyy Suomessa

Suomalaiset teollisuusyritykset ja Aasia vilisevät alkavanakin vuonna samassa asiayhteydessä lehtiartikkeleissa kun suuret yhtiöt kiittävät Aasian vahvaa vetoa länsimarkkinoiden sakatessa. Samaan hengenvetoon ne toteavat tuotannon siirtyvän entistä enemmän itään.

Paras esimerkki on tämän viikon tuore uutisointi Koneen saamista suurista tilauksista. Pekingin metroverkko täydentyy suomalaisilla liukuportailla ja Guangzhouhun rakennettava pilvenpiirtäjä sisältää 33 Koneen hissiä.

Tuotanto kannattaa luonnollisesti pitää siellä, missä osaaminen, edullinen kustannustaso ja asiakkaat kohtaavat. Trendi työllisyyskehityksessä kotimaisten konepajojen kohdalla on selkeä. Esimerkiksi Koneella oli vuonna 2004 reilut 5100 eli 20% henkilöstöstä Aasian ja Tyynenmeren alueella. Syyskuun 2009 lopussa samalla alueella oli jo yli 9200 työntekijää, 27% koko yhtiön henkilöstöstä. Kone on tehnyt lukuisia yritysostoja, joka osin selittää henkilöstön rajua kasvua.

Satama- ja teollisuusnostureita valmistava Konecranes on myös nostanut henkilöstönsä lukumäärää kovalla vauhdilla Aasian ja Tyynenmeren alueella. Vuoteen 2006 verrattuna muutosta on 58%, ts. 539 työntekijää enemmän syyskuussa 2009 kuin vajaat kolme vuotta aiemmin, vuoden 2006 lopussa.

 

 

Muutokset Suomen työmarkkinoilla ja sijoittajan salkussa

Idän kasvun voi kääntää myös toisinpäin. Vaikka bisnes on kasvanut ei se useimmilla teollisuusyrityksillä ole lisännyt töitä Suomessa – päinvastoin. Ainakin Cargotec, Konecranes ja Metso nousivat otsikoihin viime vuonna irtisanomisten myötä.                

Tuotantoa ei Suomessa kannata liikaa pitää, mutta korkeamman vaatimustason toimintoja voi säilyä. Riski tehtaiden siirrosta on suuri. Jos Suomi pysyy houkuttelevana maana (teollisuusyrityksille) palkata aivotyöläisiä vaativiin suunnittelutehtäviin, voidaan maassa pitää edes osa työntekijöistä.Kilpailijoita joustavampi strategia on entistäkin tärkeämpää jatkossa. Meillä on ensiluokkaisia hyvin johdettuja yhtiöitä, joiden toivoisi jatkossakin hyötyvän globalisaatiosta.

Yksilön, tehtaalla raskasta työtä tekevän työntekijän, voi olla vaikea hyväksyä muutosta ja työpaikan katoamista omista käsistä. Muutos on kuitenkin pysyvä ilmiö, joten oman osaamisen kehittäminen nykypäivän vaatimuksien kaltaiseksi voi pelastaa työpaikan.  

Sijoittajan kannattaa katsoa suomalaisten teollisuusyrityksien sopeutumiskyky alati kiihtyvässä talouden rakenteiden uusiutumisessa. Paljon käytetty termi “track record” on kotimaisilla yrityksillä hyvä. Toivotaan menestystä suomalaisyrityksille myös vuonna 2010, sillä vain menestyvä yritys luo kestävästi lisää työpaikkoja ja mahdollistaa yritysarvon kasvamisen.

 

Lähteet: The Economist, yhtiöt

 

Seuraava teksti ilmestyy kuukauden kuluttua. Sillä välin voit lukea kirjoituksiani Kauppalehden blogissa.

Toivon kaikille piksu.netin lukijoille hyvää alkanutta vuotta!

 

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Osakkeita pukinkonttiin

 

Joulukuu ja pukki tulee. On aika miettiä lahjoja. Perinteenä on ollut, että ostan kummitytölleni joululahjaksi jonkin kotimaisen yhtiön osakkeita. Vaihtoehtoja Suomessa pörssissä on 128, jos kaikki pörssin pienetkin herhiläiset laskisi mukaan. Blogin kirjoittaja otti lasin glögiä ja pohti viittä potentiaalista yhtiötä pienen tytön salkkuun seuraavaksi 15 vuodeksi.
 
TeliaSonera – pörssin basisti
TS soittaa tasaisen varmasti, mutta ei nouse pääotsikoihin. Hyvä niin, sillä se ei profiilinsa vuoksi saa tähtiartistien hintalappua kaulalleen. Bändin runkomies on myös kääntäen sanottuna perushyvä valinta jouluosakkeeksi.
Vaikka basistin t-paita on sinikeltainen, voi sen silti lukea kotimaisuuskriteerit täyttäväksi. Vahva ehdokas pukinkonttiin. Kurssi 02.12. 4,9 euroa.
TeliaSonerasta olen kirjoittanut Kauppalehden blogissa aiemmin.
 
Nokia – loskassa likaantunut Porsche
Nokia on sijoittajien mielestä kuin Porsche ilman polttoainetta. Kone yskii ja päälle roiskuu kuraa. Osakekurssi matelee.
Yhtiö on kaksijakoinen: En haluaisi sitä omistaa, koska se on niin arvaamaton. Kuka tietää, mitä kännykkäbisnes on 15 vuoden päästä? Vaikkapa Stockmann ja Orion ovat aika samankaltaisessa bisneksessä tuolloinkin kuin nyt, mutta Nokian liiketoimintamalli voi olla kehittynyt suuntaan, jota emme edes pysty kuvittelemaan. Toisaalta yhtiö houkuttaa, koska rapaisen konepellin alla on tehokas mylly, jolla on todennäköisesti vain väliaikaisia käyntiongelmia.
Lisäksi mitä enemmän Nokian kylkeen potkitaan, sitä houkuttelevammaksi se käy. Rupinen Porsche nimittäin maksaa uudenkarheaa huomattavasti vähemmän, mutta voi kulkea vähintääkin yhtä lujaa.
Eri asia on, onko Nokian kone viritetty oikein. Applen en kuitenkaan usko huristelevan pysyvästi ohi, sillä se ei tee liike-elämän ammattikäyttöön soveltuvia puhelimia eikä tietokoneita. Nokiaa on jo kummitytön salkussa, mutta lisätankkaus ei ole kielletty. Kurssi 02.12. 8,7 euroa.
 
Fortum – ydinvoiman ystävä
Hiilidioksipäästöjen minimointi on in. Fortum sopisi siis hyvin pitkäaikaiseksi osakkeeksi jo ympäristöteemansa vuoksi.
Kun energiapesää sohaisee tikulla, saa kimppuunsa samantien äkäisiä ampiaisia. Useat kriitikot tuomitsevat ydinvoiman, mutta päästöillä mitattuna ydinvoima on hyvä vaihtoehto. Menemättä pidemmälle energiapolitiikkaan totean vain, että jos äärimmäisyyksiä haetaan niin “harakka on tässäkin asiassa tervatulla laudalla”. Kun pyrstö irtoaa niin nokka tarttuu.   
Fortum on Suomen sähkömarkkinoiden monopo.. anteeksi monipuolisin yhtiö. Se takoo hyvää tulosta ja sopisi tasaisena kassakoneena pitkäjänteiseen salkkuun. Kurssi 02.12. 17,4 euroa.
 
KONE - positiivisia assosiaatioita
Pakko myöntää: Tunteet vaikuttavat, vaikka eivät teoriassa saisi. KONE synnyttää positiivisia mielikuvia. Hyvä brändi, houkutteleva globalisaatiotarina ja erinomainen johto. Kaikki houkuttelevat sijoittamaan.
Väliin huomautukseksi, että kerron blogissa aina oman rehellisen mielipiteeni. En edusta mitään yhtiötä tai aja työnantajani etuja. Edellisessä työssä olin tekemisissä KONEen kanssa, joka voi toki vaikuttaa mielikuvaani. Mutta uusi työni pörssiyhtiön sijoittajasuhdetehtävissä Saksassa ei liity enää millään tavalla suomalaisiin yhtiöihin.
Syystä tai toisesta en ole kuitenkaan ollut KONEen osakkeenomistaja. Luulen niin tapahtuvan lähiaikoina. Osakkeet löytävät kotinsa joko kummitytön salkusta tai kirjoittajan arvo-osuustililtä. Kyseessä on kuitenkin enemmän henkinen ja isänmaallinen sijoitus kuin taloudellisella järjellä tehty ratkaisu.
Hyvälle tuulelle voi tulla pienistä asioista. Ulkomailla suomalaista mieltä lämmittää aina, varsinkin näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä, kun hissistä tai liukuportaista löytyy KONEen logo. 13% markkinaosuudellaan KONE on vahva toimija alallaan ja kasvupotentiaali etenkin idässä saa monen kiinnostumaan yhtiöstä.
KONE tuntuu olevan sijoittajien lempiyhtiöitä. Hinta/tase on tällä hetkellä yli 6, joka on huikean korkea. Sijoittajat ovat valmiita maksamaan kovaa hintaa päästäkseen hissin kyytiin. KONEen osakehissi tulee sahaamaan ylös, alas ja taas toivottavasti ylös seuraavan vuosikymmenen aikana, mutta voisi olla hyvä valinta pienenä osana salkkua. Kurssi 02.12. 28,0 euroa.
 
Lika & Törky - yleisimmin Lassila & Tikanoja
Roska ei lopu koskaan. Ylikilpailtu kiinteistönhuolto ei ole kuningasbisnes, vaikka onkin parantanut kannattavuuttaan kuluvana vuonna. Ympäristöpalveluilla sen sijaan pyyhkii hyvin ja kilpailuetu on pysyvämpi.
Vaikka yhtiö on hyvä, osake ei ole kuitenkaan hinnaltaan houkuttelevimmasta päästä. 15-16 euroa osakkeesta alle euron tuloksella ei ensimmäisenä herätä ostokiihoketta.
Toimitusjohtaja Jari Sarjo kantaa salkussaan 17 000 osaketta ja hallituksen puheenjohtaja Juhani Maijala on yksi suurimmista omistajista 24 miljoonan euron siivullaan, joten osakkeenomistajalähtöinen ajattelu on taattu.
L&T on etenemässä rauhallisin askelin Venäjälle. Tili tehdään kuitenkin lähes kokonaan Suomessa, joten itänaapuri on toistaiseksi kääntämätön kortti eikä kytevä riski. Potentiaalinen paketoitava joululahjaksi, mutta taitaa vielä jäädä hyllylle. Kurssi 02.12. 15,7 euroa.
 
Pohdinnan tulos jäi viiteen yhtiöön. Lisää hyviä joululahjaehdotuksia, jotka sopisivat 15 vuoden sijoitushorisontille, kannattaa laittaa kommentteihin.
Seuraavan kerran kirjoitan tähän blogiin ensi vuoden alussa. Tuolloin perusteellisempi katsaus erääseen mielenkiintoiseen yhtiöön. Hyvää joulunodotusta kaikille!

 

Kirjoittaja omistaa (itse tai hallinnoimansa kummitytön salkun kautta) tekstissä mainituista yhtiöistä Lassila & Tikanojaa, Nokiaa, Orionia ja Stockmannia. 

Käyttäjän Olli Turunen kuva

Eväitä sijoittamisen poluille

 

Paluu alkutekijöihin tekee sijoittamisessakin aika ajoin hyvää. Jatkuva uutisvirta ja hektisyys saa helposti unohtamaan pitkäaikaiset sijoitussuunnitelmat. Tuloskauden keskellä on hyvä vetää hetki henkeä ja pohtia sijoituskohteiden valintakriteereitä.
 

Jokaisella on omat perusteensa sijoituskohteen valinnalle. Jos niitä ei pohdi ja aika ajoin kirjaa ylös, on kuin suunnistaja ilman karttaa. Katsoo mihin muut menevät ja on aina jälkijoukoissa. Huonolla säällä ja pimeässä kelissä pasmat menevät kokonaan sekaisin ja leikki loppuu kesken kun ei uskallus riitä jatkaa matkaa.

Jokainen sijoittaja tekee harharetkiä vuosien varrella. Hyvä puoli on se, että virheistä oppii. Ala on kuitenkin aina haastava. Kukaan eilisen mestari ei ole sitä välttämättä seuraavina vuosina.

Jos olet itse sijoittanut osakkeisiin, mitkä ovat olleet perusteesi sijoituskohteille? Laitoitko eurot kiinni kenties, koska yhtiö on hyvä osingonmaksaja? Vai onko kasvunäkymät niin hyvät, että sijoitus on "pomminvarma"?

 

Yksi monista strategioista

Käyn läpi valintakriteerejäni osakkeille. Lista voi auttaa sinua omassa strategian muodostuksessa tai päivittämisessä. Olen pyrkinyt erottamaan pitkäaikaisosakkeet, joita usein kutsun "kivijalkaosakkeiksi", pelisalkusta. Näin ei tarvitse unohtaa kumpaakaan puolta - ei varsinaista pitkäjänteistä osakesäästämistä eikä mielenvirkistystä.

 

Pitkäaikaisen salkun kriteerit yhtiölle:

1) tasainen liikevaihdon kasvu (5-10% / vuosi)

2) erinomainen kannattavuus (liikevoitto = EBIT & oman pääoman tuotto = ROE, molemmat yli 15%) 

3) terve tase (gearing eli nettovelkaantumisaste alle 30%)

4) vahva markkina-asema

5) ymmärrettävä bisnes

6) arvostusluvut ostohetkellä yhtiön historiallisten keskiarvojen alapuolella

 

Kirjoittamassani blogissa olen aiemmin käsitellyt yhtiötä, joka sopii esimerkkinä salkun "kivijalkaosakkeesta".

Esimerkkitapaus:

Johnson & Johnson

On hyvä täsmentää, että mikään kriteeri ei ole tarkka ja ehdoton. Liika ehdollistaminen tekee yleensäkin elämästä paljon vaikeampaa. Jokaista erittäin kannattavaa ja kasvavaa yhtiötä voisi periaattessa tutkiskella. Mutta yli 15% EBIT-marginaali rajaa jo suurimman osan esimerkiksi Suomen pörssin yhtiöistä pois.

Pitkäaikaisen salkun rinnalla pyöritän pientä pottia pelipuolena, jonka kriteerit vaihtuvat kärjistäen sanottuna tilanteen ja mielen mukaan.

Hajautusta en suosi liikaa, vaikka rahoitusteoria niin opettaa.

Warren Buffettia lainaten: "Diversification is for those, who do not know what they are doing."

  

Etsi sopiva sijoitusstrategia

Sinun strategiasi on todennäköisesti paljon parempi kuin minun – sinulle. Jokainen sijoittaja on erilainen.

Jos et ole vielä sijoittamiskriteereitä miettinyt, tee ihmeessä edes jonkinlainen kriteerilista kohteista ja myös perustele itsellesi, miksi sijoitat. Muutoin saatat päätyä pyörimään metsässä muiden vietävänä.

Sijoittamisen suunnistuspolulla on nimittäin kaikenkarvaisia vinkkaajia, ts. hyviä ja vähemmän hyviä sijoitusneuvojia, jotka ilomielin lykkäävät kartan käteen ja laskun takataskuun.

Etsi itsellesi sijoittamiseen toimintatapa, joka sopii ennen kaikkea luonteelle ja ajankäyttöön. Jos minulla olisi lapsia ja työaika menisi muuten kuin pörssiyhtiöiden parissa, en voisi käyttää millään niin paljon tunteja yhtiöiden perkaamiseen kuin nyt. Siis elämäntilanne on myös hyvä ottaa huomioon.

 

Loppuun on hyvä todeta rahoituksen professori Vesa Puttosen kuolematon lausahdus:

"Tuottoisa osakesäästäminen on kuin kasvisten syönti - tylsää, mutta pitkällä aikavälillä kannattavaa."

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Olli Turunen blogi