Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus blogi

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Eläimellistä toimintaa

Yrityksen strategian kuvaamiseen käytetään usein erilaisia vertauskuvia. Vertauskuva selkeyttää ajattelua usein paremmin kuin tuhat sanaa ja luo "hyvän stoorin". Toimarin kannattaa usiis uhrata aikaa  vertauskuvien miettimiseen.

Jari Sarasvuo rikastutti vertauskuvavarastomme viimeisimmässä osarissa sanalla ruutanastrategia. Eli maataan liikkumattomana järven pohjalla mahdollisimman vähän energiaa käyttäen. Pahaa tekee kun katsoo tulosta, liikevaihto lähes puolittunut Q2 viime vuoteen verrattuna. Taitaa ruutana olla sukua turskalle? Mieleen tulee runsasruotoinen kala. Kuolleet kalat haisevat lisäksi pahalle. Kuva ei siis tuota positiivisiä mielleyhtymiä. Parhaassa tapauksessa kalat savustetaan ja syödään pois.

Konecranesin Pekka Lundmark jätti hyvän tilaisuuden käyttämättä. Hän olisi hyvin voinut lanseerata sanan kettustrategia. Eli kytätän hämärässä markkinatilanteessa pusikossa näkyykö heikkoon kuuntoon päässyttä saalista. Tilaisuuden tullen popsitaan ne vahvan kassan avulla parempiin suihin. Näin jo tapahtui parin pienen manipulaattorivalmistajan kanssa. Kettu uskoo tulevaisuuteen.

Pieniruokainen kettu pärjää hyvin myös hieman laihempina aikoina. Konecranes aloitti säästötoimet ajoissa. Kun aikanaan markkinat vahvistuvat kettu on nälkäinen ja nopea.

Homo Economicus jättää kalat väliin ja satsaa tässä markkinatilanteessa kettuihin.

Myös muita eläinanalogioita käytetään ennenmainittujen lisäksi. Yleisesti tunnettujen Sonni- ja Karhu-markkinaanalogioiden lisäksi on muitakin.

Tunnetteko esimerkiksi Kuolleen kissan pompun (Dead cat bounce)? Jopa kuollut kissa nimittäin pomppaa ylös maahan osuessaan, jos putoaa tarpeeksi korkealta. Toisin sanoen konkurssikypsän suuryrityksen osakkeen arvo saataa romahduksen jälkeen hetkeksi nousta.

Lukijat täydentävät varmaankin listaa...

 

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Laajenna kotimarkkinaasi!

Kai Nyman kehoitti tutustumaan Tallinnan pörssiin. Ehdotus on hyvä. Mailmanloppua ei tullutkaan, Viron talous elpyy aikaan. Sijoittajan kannatta kuitenkin olla tarkkana toimeksiantojen kanssa. Jos Helsingin pörssissä on välillä hiljaista ja likviditeetti huono small-cap puolella, niin Tallinassa käydään suorastaan nappikauppaa: Muutama sata kauppaa hyvänä päivänä ja vaihtoa muutama satatuhatta €. Siksi jopa Homo Economicus on pienillä toimeksiannoillaan vaikuttanut välillä voimakkaasti kurssitasoihin. Tarkasta siis tarjoustasot ja mieti rajakurssit ennen kuin painat nappia ....

Toisaalta tällainen "nappikauppa" voi olla omiaan juuri piensijoittajalle. Pienet volyymit eivät isoja poikia eikä analyytikkoja kiinnosta.

Kun nyt olemme avoimilla mielin liikkeellä voisimme laajentaa kotimarkkinoitamme myös toisiin suuntiin: Ruotsi, Norja, Tanska. Tulisi koulussa optitulle hyötyruotsille käyttöä. Myös norja ja tanska on ymmärrettävää pienen harjoittelun ja hyvällä mielikuvituksella - varsinkin lukeminen. Jenkki- ja briitti-sijoittajille myös nämä markkinapaikat ovat periferiaa. Silti osaketarjontaa löytyy Suomea monipuolisemmin (Virosta puhumattakaan). Laadukasta taloustietoa on saatavana (www.di.se, www.dn.no, borsen.dk). Siitä vain mailmankuvaa laajentamaan!

Ruotsin kruunu on alamaissa. Jos uskot sen joskus vahvistuvan kannattaa ehkä katsella ruotsalaisia kotimarkkinayrityksiä tai kiinteistösijoitusyhtiöitä. Valikoima vanhoja tunnettuja teollisuusyrityksiä on myös mainio.

Jos uskot öljyn hinnan nousuun löytyy Oslon pörssistä hyviä vaihtoehtoja. Räväkät norjalaiset liikemiehet tarjoavat myös sitä haluaville skandaaleja ja muuta "talousviihdettä"

Jos mailmakauppa elpyy voisi sijoitus Kööpenhaminan pörssissä noteerattuihin rahdinkuljettajiin Möller-Maerskiin tai TORM:iin olla hyvä. Bioteknologiaa löytyy myös (esim Novo Nordisk). Tanskan kruunu on käytännössä sidottu euroon, joten kurssiriskiä ei ole.

Myös kaupankäynti on helppoa. Käyttämäni välittäjä (pankki) vaihtaa automaattisesti puolestani valuutat ja tekee kaupat yhtä helposti kuin Helsingin pörssissä. Välityspalkkiot ovat toki hieman korkeammat, mutta pahimmista rahastustaksoista on onneksi luovuttu.

Ei kannata tuijottaa vain omaa napaa. Rohkeasti ovet ja ikkunat auki!

(Homo Economicus ei omista artikkelissa mainittuja yhtiöitä)
Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Seuraava nettiruumis?

Päivä kauppalehdessä kerrotaan kuinka suurelle rummutuksella ja nimekkäällä taustajoukolla lanseerattu Fruugo on saanut lisärahoitusta. Ennustan että vuoden sisällä saamme lukea kuinka portaalille pannaan lappu luukulle.

Jos olen ymmärtänyt oikein portaalin idea on lisätä nettiostoksia:

  1. Poistamalla kuluttajan pelkoja nettiä kohtaan, onhan vastapuoli tunnettu.
  2. Mahdollistaa pienempienkin toimijoiden tulo markkinoille myös oman maan rajojen ulkopuolella

Muutaman kerran koepyörittelyn jälkeen minusta tuntuu että en pysty löytämään mitään ostettavaa portaalista.

Uskon että vahvin menestystekijä nettikaupassa on jos ostaminen on helppoa:

  1. Portaali on erikoistunut tiettyihin tuotteisiin. Nämä on lisäksi jaoteltu riittävän hienojakoisesti jotta halutun tuotteen löytäminen on helppoa
  2. Portaali toimii hyvin ja luotettavasti. Ostosprosessi sujuu jouhevasti
  3. Todella edistykselliset portaalit kuten Amazon tietävät kuka olen, muistavat mitä olen ostanut ja katsellut ennen ja osaavat tehdä (todella päteviä) ostosehdotuksia.

Fruugo-portaalissa tuntuu siltä että ajatuksena oli keskittyä vaatteisiin - onhan tuolla näyttävästi esillä värivalinta. Nyt löytyy kaikkea kalsareista kameroihin. Mutta - pienin kategoria on "miesten vaatteet". Liian hankalaa josa haluan etsiä esim. kauluspaitaa. Siinä ei sitten sosiaalisen median piirteet ja "fruuglareiden" neuvot porttaalissa auta.

Toiseksi on väärä lähestymistapa julkaista kuluttajille suunnattu palvelu beettana. Tämä toimii vain jos kyseessä on jokin uusi softa nörteille. Kuluttaja tulee paikalle kerran ja toteaa että "tämä ei toimi" ja lähtee pois. Eikä tule koskaan takaisin.

Kävin mielenkiinnon vuoksi myös telkussa mainostettussa nelly.com - portaalissa. A vot: Tarpeeksi alakategorioita, erikseen t-paidat ja housut jne. Valikoima voisi toki olla suurempi, mutta hyvältä näyttää.

Jos pienestä valikoimasta ei pysty löytämään oikeaa tuotekategoriaa, niin miten se helpottuu jos valikoima kasvaa?

Mainitun Amazonin lähestymistapa on minusta ollut hyvä: Tee ensin jotakin (kirjamyynti) hyvin. Tee se sitten vielä paremmin. Vasta sitten laajennat tarjontaa elektroniikkaan ja avaat portaalin muille toimijoille.

Voi olla että Fruugon kohderyhmä on aivan jokin muu kuin keski-ikäiset miehet, mutta minuun se ei todellakaan kolahda.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Sanan hinta

Mikä on sisällön arvo netissä? Entä painetussa lehdessä?

Jopa lehtikeisari Rupert Murduch on sanonut että median ansaintamalli on rikki, ilmaista sisätöä ei voi olla netissäkään:

We are now in the midst of an epochal debate on the value of content and it is clear to many newspapers that the current model is malfunctioning.

Netissä tekee rahaa lähinnä Google, ei suinkaan sisällöllä.

Moni nettiportaali , esimerkiksi facebook, käynnistettään logiikalla: hankitaan ensin paljon käyttäjiä, ja mietitään sitten miten niillä tehdään rahaa. Ei toimi.

Pohjoismaissa ei taida olla hyvää esimerkkiä toimivasta nettitaloudesta. Pisimmällä nettistrategiassaan on mielestäni norjalainen Schibstedt - konserni. Satsaukset nettiportaaleihin ei silti ole kompensoinut paperilehtien takkuamista - pörssikurssi on sen seurauksena sukeltanut voimakkaasti.

Joitakin merkkejä ns freemium-mallin (eli peruskamaa ilmaiseksi ja paremmat palvelut maksullisiksi) olen havainnut myös talouslehdissä:

  • Wall street journal näyttää osan sisällöstä ilmaiseksi. Joistakin näkyy vain otsikot. Satunnaisen surffarin frustraation välttämiseksi nämä on selkeästi merkitty avainlogolla.
  • Financial Times on vienyt systeemin fiksusti pidemmälle. Satunnainen surffari näkee perusartikkelit kokonaisuudessaan, mutta korkeintaan kolme kuukaudessa. Rekisteröitymällä (mainospotentiaali!) näet kymmen artsua kuussa. Maksamalla 3.49€/viikko näet kaikki .... paitsi .... suosituimman Lex-kolumnin joka sisältyy 6.3€/viikko maksavaan premium tilaukseen. Paperilehden tilaaja EI SAA nettisisältöä ilmaiseksi, vaan maksaa siitä lisää.

Hyvästä sisällöstä on voitava rahastaa. Näyttäkööt ilmaisportaalit copy&paste uutisia. Verkkoportaali on myös jotakin muuta kuin skannattu kopio paperilehdestä.

Kaiken kaikkiaan: Kannattava nettiportaali on tulossa, kysymys on ainoastaan siitä kuka saa viritettyä ansaintalogiikkansa ensin toimivaan malliin. Pitkällä tähtäimellä paperiteollisuus ja paperilehdet kuihtuvat. Joku tekee rahaa sisällöstä tulevaisuudessakin.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Nokia ja palvelut

Jenkkien älypuhelinajutuissa ei juuri Nokiaa noterata. Rapakon tuolla puolen jylläävät Apple 3GS , Blackberry Tour, Palm pre ja jopa Google Ion ... ai niin onhan tuolla Nokiallakin jokin uutuus ... N97 .... skipataan äkkiä kiinnostavampiin.

Applellä ja Blackberryllä on omat nichensä ja niihin sopivat integroidut palvelut.

 

Nokian palvelutarjonta taas ... äh. Ehkä ongelma on juuri siinä että alan suurimman yrityksen pitää olla kaikkea kaikille. Mutta kysymys herää pitäisikö Nokian ulkoistaa palvelut pienemmälle ja ketterämmälle  yritykselle?

Esimerkki: Käytin itse tyytyväisenä vanhaa Widsets palvelua N95 kapulani kanssa. Suosikkiwidgettejäni olivat YTV:n reittipalvelu ja Helsinki-Vantaan saapuvat lennot. Ei mitään rakettitiedettä, samat tiedot löytyvät webistäkin, mutta ei kännikälle sopivassa formaatissa. No, eräänä päivänä palvelua avtessani tulee ruudulle ilmoitus että Widsets on nyt Nokia Ovi Store (linkki). Linkin käyttö ei tietenkään onnistu. Puolen tunnin sähläämisen jälkeen jossa oli pakko ottaa PC avuksi tilanne selvisi:

  • Vanhat widsets-tilit on hävitetty
  • Pakko luoda uusi tunnus ovi-storeen. Rekisteröinti varsin monivaiheinen.
  • Kun uusi putki on vihdoin avattu huomaan että vanhoja suosikkejani ei enää löydy... eivät varmaankaan olleet tarpeeksi kansainvälisiä.
  • Tarkemmin katsottuani tarjontaa läpi huomaan että eipä juuri löydy mitään kiinnostavaa. Ja latauskin tuntuu kovin hankalalta.

Sijoittaja-näkökulmasta olisi suotavaa että Nokia vihdoinkin saisi aikaan jotakin vakavasti otettavaa palvelupuolella.

Onko osake silti hintansa väärtti? Jos vertaa omenoita noksuihin:

 

  Nokia Apple
p/e (TTM) 9.9 24.5
Price/sales (TTM) 0.79 3.61
ROI 26.5% 20.6%
Price/cash flow 7.1 21.7
Dividend yield 5year ave: 2.4%

0.0

On totta että Applen myynti on kasvannut nopeammin kuin Nokian. Siitä huolimatta näillä luvuilla Homo Economicus ei omppua haukkaa vaan tyytyy tylsiin nokioihin. Osta Iphone jos siltä tuntuu, mutta omppuosakkeisiin on minusta hinnoiteltu liikaa kasvua.

(ps. vastuu sijoituspätöksistä on lukijalla!)

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

VM pessimistisempi kuin OECD?

Mitä voi päätellä siitä että VM:n arvio Suomen BKT-kehityksestä on pessimistisempi kuin OECD:n? Yllensähän VM on "virallinen optimisti".

Homo Economicus epäilee että taustalla saattaa olla poliittisia tarkoitusperiä. Nyt pitää kansaan valaa riittävän vahva kriisitietoisuus jotta valtio voi ryhtyä ikäviin toimenpiteisiin.

Mitä nämä toimepiteet voisivat olla ja vaikuttavatko ne jollakin tavoin sijoittajan strategiaan?

Todennäköisimmät toimenpiteet liittynevät eläke-etuihin. Eläköitymsiikää pitää hilata yylös hinnalla millä hyvänsä. Etuuksia ja niiden kertymistä tiukennetaan. Nyt on siihen otollinen hetki. Ketkä siitä höytyvät?

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Onko autoteollisuus kriisin jälkeen entisensä?

Saisiko olla persoonallinen sähköauto?

GM on ajautunut konkurssiin. Takana on moni moka alkaen vääristä mallivalikoimista kilpailijoita korkeampaan kustannustasoon.

Samalla sähköauto ottaa ensimmäisiä askeliaan. Kuvassa näkyvän Tesla roadsterin lisäksi on muitakin projekteja. Minusta kiinnostava kysymys on johtaako sähköauton nousu myös perinteisten "Big Motor" -autoimperiumien tuhoon? Jos auto toimii sähköllä on valmiin kokonaisuuden aikaansaaminen helpompaa kuin bensalla toimivalla autolla. Investoinnit infrastruktuuriin on vähäisempää. Sähkömoottori, akut, ohjauselektroniikka on bensakoneeseen ja vaihteistoon verrattuna huomattavasti helpommin hankittavissa myös pienemmille pajoille.

Joitakin oireita ehkä jo näkyy, esim Local motors.

Onko kuluttajan toive halpa ja pieni ajajan personaa ilmentävä sähköauto lähinnä kaupunkiliikenteeseen? Jos cool autoissa ei enää tarkoita hevosvoimia ja tunnettua luksusbrändiä vaan itse tunattua designia?

Entä akkujen latausinfrastruktuuri? Jos siinä on eroja maiden välillä tämä syö väkisinkin autotehtaiden suuruuden ekonomiaa.Veikkaan että autoteollisuutta on kohtaamassa jotakin suurempaa kuin pelkän taantuman. Jos tuotteen käyttötarkoitus ja käyttötavat muuttuvat radikaalisti vanhat pelurit yleensä putoavat kelkasta koska eivät osaa mukautua uuteen tilanteeseen, vaan myyvät edelleen vanhantyylisiä tuotteita vanhoihin tarpeisiin.

Tällä hetkellä en siis sijoittaisi autoteollisuuteen....

 

 

 

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Järkeä tuotekehitystukeen

Suomessa satsataan julkista rahaa yritysten tuotekehityksen tukemiseen runsaasti. Silti näyttöjä menestyksesta on ohuenlaisesti. Siksi on erittäin positiivista että nyt pohditaan veroetuuksien antamista yritysten T&K toiminnan kehittämiseksi.

Tuotekehitys on lähtökohtaisesti aina hyvästä. Yksittäiset projektit sattaavat tietenkin epäonnistua, mutta kohtalaisen jatkuva panostus kehityksen ei. Kuka parhaiten tietää minkälaista tuotekehitystä tarvitaan. Yritys itse vai ulkopuoliset ekspertit? Homo Economicus väittää että yritys itse.

Yrityksen omat satsaukset ovat yleensä kohtalaisen lyhyellä tähtäimellä rahaa tuottavia. Sensijaan Tekes:in ja muiden organisaatioden kautta kanavoidut rahat ohjataan erilaisten ohjelmien kautta "tulevaisuuden kasvualoille". Nämä satsaukset tuottavat riihikuivaa tulosta vasta pitkällä tähtäimellä - jos koskaan. Sekä pidempää että lyhyempää tähtäintä toki tarvitaan. Siksi on hyvää jos veroporkkanat tulevat perinteisten tukijärjestelmine lisäksi ei tilalle.

Veroporkkana on tehokas. Sillä saa vauhtia PK-yityksiin jotka eivät ole perinteisesti satsanneet tuotekehitykseen. Jos esim. Tekes on vuosina 2002-2007 tukenut n. 5000 yritystä (Innovaatiotoiminnan vaikutukset: osaamista, uudistumista, kasvua ja hyvinvointia. (päivitetty 2008)) tämä vastaa hieman yli 2% kaikista suomen yrityksistä. Kaikien nakkikioskien ei tarvitse tehdä tuotekehitystä, mutta uskon että huomattavasti suurempi osuus kuin 2% yrityksistä siitä hyötyvät. Oikein toteutettuna veroporkkanan käyttö ei vaadi paljoakaan byrokratiaa.

Suomea pidetään innovaatioiden onnelana. Yllättävän harva kansainvälinen suuryritys on  tästä huolimatta siirtänyt tuotekehitystään tänne. 70% OECD-maista myöntää veroporkkanoita tuotekehityksestä, mutta Suomi ei. Olisikohan tällä jotakin vaikutusta...

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Kotiinpäin vetoa - buy american act

Sain hiljattain sähköpostin Suurelta Amerikkalaiselta Asiakkaalta (SAA). Siinä todettiin että kuten tunnettua setä Samuli tukee julkisia rakennushankkeita 25%:lla. Ehtona on että projekteissa käytetään amerikkalaista alkuperää olevia raaka-aineita ja laitteita.

Seuraavaksi kysyttiin tietenkin onko tuotteenne valmistettu USA:ssa, ja jos ei ole, niin mihin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä asiantilan korjaamiseksi.... vaihtoehtoisia kotimaisia  toimittajiahan SAA:lla on kyllä tiedossa.

Hiki helmeili jo Homo Economicuksen otsanahalla - tuotantokejun siirto jenkkeihin , siinä paloi kesälomat.

Onneksi talosta löytyy asiantuntijoita. Muutama puhelinsoittoa myöhemmin Homo Economicus voi huokaista helpotuksesta. Suomi (ja muut EU-maat) ovat ns. "designated country" - eli samanarvoisia USA:n kanssa alkuperämaina.

Onneksi ko elektroniikkatuotteen valmistusta ei ole siirretty Kiinaan halvempien kustannusten toivossa. Silloin olisi käynyt huonosti.

Toisaalta myös Kiinassa osataan jo vaatia kotimaisuutta. Eli "oikeaa" valmistusmaata ei taida enää olla.

Tätä se protektionismi teettää: Pitäisi olla valmistusta useassa maassa, mistä seuraa lisäkustannuksia. Nämä siirtyvät hintoihin. Asiakas häviää.

Suuret yritykset voivat tätä peliä vielä pelata volyymituotteillaan. Pienet älköön vaivautuko. Tästä seuraa kehityksen hiipuminen - todelliset uutuudethan harvoin tulevat suuryrityksistä. Asiakas häviää taas.

Valmistusmaiden valinta on tullut entistä vaikeammaksi. Be carefull out there...

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Laman taustoja: Toisten rahat

Paljon on jo haukuttu laman aiheuttajina huonoja palkitsemisjärjestelmiä ja ahneita lyhytnäköisiä johtajia.

Olen sitä mieltä että yhtä suuri tekijä on kasvoton omistus - ammattilaiset jotka sijoittvat muiden rahoja. Käy huviksesi minkä tahansa suuren yritysken investor relations sivuilla tarkastamassa ketkä suurimmat omistajat ovat: Sijoitusrahastoja, amerikkalaisia elärahastoja, vakuutuusyhtiöitä. Poikkeuksen muodostavat muutama yritys jossa perustaja edelleen omistaa merkittävän osan osakkeista, esim. Microsoft.

Olen sitä mieltä että tällainen muiden rahojen sijoitus on destabiloiva tekijä. Jos olet sijoittanut ison tukun omaa rahaa firmaan ja aiot pitää sijoituksesi siellä muutamaa kuukautta kauemmin haluat että riskitekijät ovat helposti ymmärrettäviä, läpinäkyviä. Silloin on yhtiökokouksessakin helppo heittäytyä tyhmäksi ja hankalaksi. Sijoitusammattilainen sensijaan käyttää ajan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kenties tässä firmassa aukeaa CFO-posti muutaman kuukauden kuluttua?

Tavallinen tallaajaa on helposti epäluuloinen. Jos ei oikein ymmärrä mistä rahaa tulee voi jäädä sijoituspäätös tekemättä. Ammattilanen taas ei kehtaa näyttää tyhmyyttään vaan nyökkää ja hymyilee kun finanssinörtti kertoo uudenalaisista johdannaisista....

Kasvollista omistajuutta löytyy edelleen usein pienemmistä yrityksistä. Jos ei tarvitse kymmenien miljoonien positioita näitä kannattaa suosia.

Muutenkin kannatta miettiä mihin on sijoittamassa. Jos et oikein ymmärrä tuotetta eikä miten se toimii kannattaa jättää väliin! Jos ostat tuotetta sijoitustoiminnan ammattilaisilta kannattaa miettiä miksi hän markkinoi juuri tätä tuotetta?

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Rahastojen menetetty sukupolvi

Finassialan keskusliiton eilen julkistaman raportin mukaan. Sijoitusrahastot eivät enää nauti suurta suosiota säästökohteena. Kysymykseen: "Mihin seuraavista säästökohteista aiotte säästää tai sijoittaa?" , valitsee enää 8% sijoitusrahaston. Keväällä 2007 vastaava luku oli 13%.

Samalla suorien osakisijoitusten suosio näyttää hieman lisääntyneen pysyen kuitenkin edelleen 5% tasolla. Suuret mustaapuhuvat lehtiotsikot joissa kerrotaan pörssikurssien laskusta ovat myös jääneet mieleen

Sensijaan erilaisia tilejä aikoo käyttää 38% vastaajista kun keväällä 2007 tämän valinnan teki ainoastaan 26% vastaajista.

Ymmärrän tämän eittäin hyvin. Suosituimmat sijoitusrahastot olivat lyhyen koron rahastot joita markkinoitiin varman mutta pankkitalletuksia suuremman tuoton tarjoavina. Toisin kävi. Moni turvaa ostanut saikin vastineeksi vuodessa kaksinumeroisen negatiivisen tuoton. Voittoa keräsi ainoastaan rahastoyhtiö.

Hyvä puoli tässä on että liiallinen hyväuskoisuus on hävinnyt. Ehkä olemme oppineet kyseenalaistamaan "ammattilaisten" antamia neuvoja. Kun vielä oppisimme tarkastelemaan kriittisesti rahstoyhtiöiden palkkioita. Ruotsissa olaan tässä jo pidemmällä. Mm. Evli myy kauppalehden mukaan samaa rahasto-tuotetta Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsissa ei peritä merkintäprovisioita, Suomessa kyllä. Syykin on selvä: Ruotsissa tuote ei samanhintaisena käy kaupaksi.

Kun ostamme kaupasta tuotteen vertailemme tarkasti sen hinta- ja laatutekijöitä. Emme osta Ladaa Mersun hinnalla. Kun ostamme rahastoja olemme tähän asti kiinnittäneet huomiota ainoastaan laatutekijöihin (tai ehkä pikemminkin laatulupauksiin). Hintapuoli on sensijaan jäänyt hämäräksi. Pitäisikö jokaisessa rahastoesitteessä roikkua iso hintalappu jossa lukee esimerkiksi "2.5% vuodessa"?

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Asinatuntijuuden illuusio

New Scientistissä oli taas mielenkiintoinen artsu siitä miten huijaamme itseämme. Sosiaalinen kanssakäyminen liittyy usein ilmiöön. Valitsin näin, sanoin niin julkisesti joten olen siis tätä mieltä.

Kokeessa koehenkilöille näytetään kahden naisen kuvat ja kehoitetaan valitsemaan kauniimpi. Kun valinta on tehty kuvat vaihdetaan silmänkääntötempulla toiseen ja kehoitetaan perustelemaan miksi tämä on kauniimpi kuin toinen. Kaksi kolmasosaa koehenkilöistä ei huomaa vahdosta vaan perustelle monisanaisesti miksi tämä (väärä) nainen on kauniimpi.

Kuinka paljon sijoituspäätöksistämme ovat oikeasti järkeen perustuvia, vai rationalisoimmeko jälkeenpäin investointipäätöksiämme? Kaikki osaamme perustella jälkeenpäin järkevästi kuullostavalla tavalla miksi ostimme juuri tämän osakkeen/arvopaperin. Harvalla on kuria päättää sijoituskohteet etukäteen mietityillä objektiivisilla mittareilla. Lopussa kuitenkin perustamme valintamme arvauksiin ja ennustuksiin tulevaisuudesta. Jos käytät pohjana arvauksia niin arviosi on edelleen arvaus vaikka syötät ne sofistikoitujen kaavojen läpi.

In everyday decision-making we do see ourselves as connoisseurs of our selves, but like the wine buff or art critic, we often overstate what we know. The good news is that this form of decision snobbery should not be too difficult to treat. Indeed, after reading this article you might already be cured.

Tekisi mieli lisätä tähän listaan vielä sijoitusneuvojat ja anlyytikot. Jälkiviisaana on helppo rinnastaa analyytikot viiniasiantuntijoihin jotka eivät erota punaviiniä valkoviinistä. Perustuvatko sijoitusssuositukset todellisuudesta tunteeseen ja fiilikseen joita jälkeenpäin rationalisoidaan ja piilotetaan jargonin taakse. Tällä viinillä/osakkeella on nuori boquet ja kehittymättömät tanniinit. Muutamaksi vuodeksi kellariin /pitkään salkkuun!

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Sijoittaja vai sittenkin spekulantti?

Ahneita johtajia on viime aikoina haukuttu lyhytnäköisiksi kvartaalitalouden lakeijoiksi. Tähän heitä ajaa palkkiojärjestelmät jotka palkitsevat lyhytnäköistä kurssien vedätystä yrityksen pitkäaikaisen kehittämisen kustannuksella.

Vastakohtana tähän on nähty ns omistajanäkökulma jossa aikajänne on pidempi. Mutta onkohan tämä totta? Entä jos omistajatkin ovat aivan yhtä lyhytnäköisiä? Tänä vuonna Nokian osakkeista on vaihtanut omistajaa keskimäärin 0.73% per päivä. Vuoden aikana omistajat vaihtuvat lähes kaksi kertaa. Keskimääräinen omistusaika on 253 pörssipäivällä siis 0.53 vuotta. Omistajan pitkä aikajänne on tässä tapauksessa melko tasan kaksi kvartaalia.

Suoraselkäinen sitoutunut omistaja - sijoittaja joka tutkii yrityksen liiketoimintaa ja sitoutuu siihen pitkäksi aikaa koska uskoo yrityksen liiketoimintaideaan - on juonut markkinamyrkkyä ja muuttunut luihuksi keinottelijaksi joka yrittää arvata pörssikurssien liikkeet.

Tästä seuraa lisääntynyttä epävakautta. Jopa teknistä analyysia avukseen käyttäen päivänvaloa pelkäävä mr Hyde myy pelinappulansa pois heti ensimmäisen laskuoireen aavistettuaan. Suoraselkäinen Dr Jekyll sensijaan ajattelee kurssilaskun kohdalla saavansa arvopaperin alennusmyynnistä ja ostaa lisää.

Eipä ihme jos yritysjohto hätäilee jos omistajatkin ovat näin lyhytnäköistä porukkaa.

Millä tämän estäisi? Kansainvälinen sopimus omistusajan mukaan porrastetusta luovutusvoiton verotuksesta purisi, mutta taitaa olla toiveajattelua jopa tässä kriisitietoisessa ajassa. Alle kuukauden omistus, 50%, alle puoli vuotta 40%, alle vuoden 30%, alle kaski vuotta 20% ja yli kaksi vuotta 10%. Eiköhän mr Hyde joutuisi vieroitushoitoon.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Riskin mieltäminen

Keskeinen asia jota sijoittajan tulee ajatella on sijoitusten riskitaso. Yleisin (ainoa?) yleisessä käytössä oleva menetelmä riskiluokitteluun perustuu volatiliteettiin. Eli jos arvopaperin arvo muuttuu keskimmäärin vähän per päivä kyseessä on matalariskinen arvopaperi , kun taas keskimäärin paljon per päivä muuttuva arvopaperi on korkeariskinen.

Homo Economicus on sitä mieltä että tämä "vola" kuvastaa lähinnä lyhyen ajan riskitasoa. Jos ostan osakkeen tänään, miten paljon sen arvon voi odottaa muuttuvan päivässä/viikossa/kuukaudessa ellei mitään yllättävää tapahdu? Jos volatililiteettiä sensijaan käytetään pitemmän aikavälin riskitason arvioimiseen kapsahtaa kuuhun kurkottava sijoittaja katajaan. Islantilaispankki oli siis 2007 tuottoisa ja turvallinen sijoitus?

Pitäisi siis olla muitakin menetelmiä käytössä riskitason ymmärtämiseksi. Valitettavasti muita objeektiivisia mittareita riskitasolle ei löydy. Löytyy yleisiä mielipiteitä siitä minkälaiset sijoitukset ovat turvallisia ja mitkä vähemmän turvallisia. Nämä näkemykset perustuvat lähinnä mielikuviin.

Kaikkein turvallisimpana omaisuudenlajina matti meikäläiset pitävät usein käteistä. Kuitenkin esimerkiksi euro/taala -kurssi on heilunut melkoisesti viimeisen vuoden aikana. Onko käteinen siis turvallista? Pitäisikö varmuuden vuoksi luottaa useamman valuutan koriin?

Entä sitten kiinteä omaisuus - kiinteistö, kulta? Kiinteistöt ovat ainakin ulkomailla usein olleet kokokansan pahimpia spekulaatio (eli siis kupla) sijoituksia. Kullan hinta taas on enemmän epävarmuus indeksi - jos kaikki muu tuntuu epävarmalta ostetaan kulta, jolloin hinta nousee, ja kun korkeasuhdanne koittaa dumpataan taas.

Myös korkorahastojen piti olla lähinnä pomminvarmoja sijoituskohteita. Miten sitten kävikään? Sukanvarsi olisi ollut monasti parempi sijoitus.

Tällä hetkellä juuri kukaan ei uskalla sanoa ääneen että osakkeiden osto saattaa tällä hetkellä olla erittäin hyvä sijoitus. Ketään ei hirtetä siitä että nyt kaikkien muiden tavoin varoittaa että osakkeiden kurssi saattaa vielä laskea. Tämä sopuliperiaate takaa sen että suuri osa noususta on jo takana kun pörssi muuttuu taas muodikaaksi.

Riskittömiä sijoituksia ei ole. Parasta siis hajauttaa erilaisiin omaisuuslajeihin. Muista myös että koet jokapäiväiset omaisuuslajit kuten asunnot ja käteisen turvallisina. Osakkeet sensijaan koetaan vaarallisena omaisuuslajina koska saamme usein lukea isoin mustin otsikoin kuinka pörssi on romahtanut. Samalla tavoin lentäminen tuntuu vaaralliselta kun taas autolla ajo on jokapäiväistä ja turvallista. Arvaa kummassa kyydissä kuolee todennäköisemmin....

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Valtiolla vai ilman?

Viime aikoina on taas virinnyt keskustelu valtion omistajapolitiikasta. Mikä on valtion suhde omistuksiinsa? Suhdanteiden ja ajan muotivirtausten mukaan valtio on painottanut joko olevansa neutraali rivisijoittaja tai yhteiskuntavastuutansa.

Nyt laskusuhdanteen koittaessa heluri on jälleen voimakkaasti yhteiksuntavastuun puolella. Valtio haluaa säilyttää työpaikkoja Suomessa. Tavoite on hyvä, mutta ovatko kaikki mahdolliset keinot järkeviä? Kun valtio alkaa vaikuttaa yleisten liiketoimintaedellytysten säätelyn lisäksi suoraan yritysten toimintaan omistajuutensa kautta edistääkseen suhdannepoliittisia päämääriä olemme heikoilla jäillä.

Koska valtio-omistajan liikkeitä ei oikein voi ennustaa on yleistä että pörssiyhtiöissä joissa valtio on merkittävänä omistajana kurssissa on jonkinlainen "valtio-alennus". Sijoittajat siis epäilevat että talous kehittyy valtio-omisteisissa yhtiöissä keskimääräistä huonommin.

Viimeaikainen Fortum-kohu on ehkä kasvattanut ministeri Häkämiehen poliittista pääomaa. Luottamusta valtion omistajapolitiikkaan se ei ole kasvattanut. Vanha hyvä Warren Buffetin neuvo kertoo: "Sijoita vain sellaiseen yhtiöön, jonka tunnet ja jonka liiketoiminnan ymmärrät". Koska Homo Economicus ei tunne valtionyhtiöiden liikentoiminnan perimmäistä tarkoitusta - voiton tekeminen vai työpaikkojen synnyttäminen - hän on pitänyt näppinsä irti valtionyrityksistä. Sekä kotimaisista että ulkomaisista.

Tänään saa tosin pitää varansa. Valtionyritystä ei saa välttämättä enää selville osakasluettelosta. Vlationyritykseksi pitää lukea myös yritykset jotka ovat valtion tukitoimien armoilla. Esimerkiksi amerikkalainen GM on juuri tällainen yritys, jossa valtio on käyttänyt pääomistajan valtaa ja antanut potkut toimarille.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Bonukset - oikea kysymys

Kansa vaatii päitä pölkylle kuultuaan Liliuksen bonuksista. Tänän kuulemme että Fagernäs eroa Fortumin hallituksesta ja Lilius itse jää eläkkeelle.

Ruotsissa valtio pani stopin TeliaSoneran bonusohjelmalle ja kyttää nyt Nordeaa.

G20-kokouksessa kiistellään pankkisektorin bonuksista.

Oikea kysymys bonuksien kohdalla ei ole ovatko ne oikeudenmukaisia vai ei - yli miljoonan vuosikorvaukset ei Homo Economicuksen mielestä ole koskaan perusteltuja. Oikea kysymys ei myöskään ole se tulevatko bonukset yhtiölle ta osakkeenomistajille kalliiksi. Erittäin harvassa yrityksessä bonuksista koituu tulokseen verrattuna merkittävää kuluerää.

Oikea kysymys on ohjaako bonusjärjestelmä johtajia oikein. Pankkisektorin romahduksen takana nähdään bonusjärjestelmä joka kannusti ottamaan ylisuuria riskejä. Jos nyt otat riskin ja saat tänä vuonna veret pysäyttävät bonarit, ketä enää silloin kiinnosta onko pankki kaatunut parin vuoden kuluttua? Koska pankkijärjestelmä on yhteiskunnassa keskeinen on aivan paikallaan miettiä minkälaisia bonusjärjestelmiä siinä voidaan sallia.

Mitä tulee mieleen sanasta pankkiiri? Ennen pankkiirin perikuva oli Sveitsiläinen kultivoitu herrasmies joka myi asiakkailleen turvallisuutta. Tänään tulee mieleen pikemminkin samppanjabileitä järjestävä Lamborghinillä ajava alfa-uros. Bonusjärjestelmillä on todennäköisesti jotakin tekemistä asian kanssa.

Entä yrityksissä? Johdon palkitsemisjärjestelmien kustannusvaikutuksista voi vielä saada jotakin kuvaa. Mutta millä mittareilla tai muilla perusteilla bonukset laukeavat? Näistä on tietoa saatavan melko vähän. Miten siis sijoittaja voi tietää mihin nämä järjestelmät yritystä ohjaavat?

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Lassen laki

"Päätöksenteko yrityksessä siirtyy ylemmäs kunnes päätöksen seurauksia ei enää ymmärretä".

Elämää matriisiorganisaatiossa:

Yritystoimintaan kuuluu erilaisia prioirisointipäätöksiä. Äärellisillä resursseilla on yritettävä saadaa aikaan mahdollisimman hyvä tulos. Esimerkkejä voivat olla tuotekehitysprojektien priorisointi tai erilaiset markkinointisatsaukset.

Suuressa konsernissa liiketoiminta koostuu monesta bisneksestä, jotka voivat olla luonteeltaan hyvinkin erilaisia.

Otetaan esimerkki tuotekehitysprojektien priorisoinnista. Kunkin bisneksen vetäjä ymmärtää hyvin omaan alueeseensa liittyvät hankeehdotukset. Koska kaikki ovat kannattavia hänen on helppo alaistensa kanssa priorisointipäätöksiä tehdessään puoltaa suurta osaa ehdotuksista. Koska lopullinen priorisointi tehdään johtoryhmätasolla hänellä ei ole omaa tuotekehitysbudjettia - halutaanhan koko firman kannalta paras mahdollinen tulos.

Johtoryhmään tulee tusinan verran eri bisnesten vetäjää lobbamaan omien hankkeidensa puolesta. Koska kaikilla on keskimäärin 10 ehdotusta niihin ei pystytä syventymään. Lopulliset valinnat tehdään irrationaalisin perustein, esimerkiksi niin että kaunopuheisin bisneksenvetäjä saa puhuttua itselleen isoimman salkun.

Lopputulos on kauniista periaattesta huolimatta täysi katastrofi. Joitakin tietyn bisneksen kannalta täysin elintärkeitä projekteja jää tekemättä. Samalla kaunopuheinen tai arvovaltainen bisneksenvetäjä sai puhuttua itselleen "nice to have" projekteja.

Päätöksenteko on siis nostettu tasolle jossa seurauksia ei enää ymmärretä. Päätöksiä ei enää tee kukaan.

Parempaa olisi ollut jos kullakin bisnesksenvetäjällä olisi tietty oma kiinteä potti jonka käyttöä hän voi itse priorisoida. Sen lisäksi olisi käytössä yhteinen pieni potti josta kisataan johtoryhmässä. Kukin bisneksenvetäjä saa esitellä parhaan rahoittamatta jääneen projektinsa.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Esimerkin voima: Bonarit ja muut palkkiot

Kun talouskäyrät osoittavat kaakkoon herättävät johdon (ja omistajien) palkkiot usein pahennusta. Esimerkin voima on suuri - jos menee huonosti on kaikien osallistuttava säästötalkoisiin , oli k.o summalla merkitystä kokonaisuuden kannalta vai ei.

Jenkeissä AIG:n bonukset saa jopa Obaman takajaloilleen. Ruotsissa pankkien johtajat menivät halpaan kun luulivat että pelkästään bonukset ovat suurennuslasin alla. Mm SEB joutui perumaan toimarin roiman palkankorotuksen. Kotivantaalla johtajat luopuvat viikon palkasta ja luottamushenkilöt (joita on kuulemma yhteensä n. 350) luopuvat syyskuun korvauksistaan. Summat ovat pieniä, arviolta n. 90000€ luottamushenkilöiden osalta. Kun budjetissa ammottava aukko on 40-50M€ vuositasolla, niin moiset summat katoavat kuin mustaan aukkoon.

Efekti on pääasiassa psykologinen - myös päättäjät ovat talkoissa mukana. Se kertoo että nyt on tosi kyseessä ja että olemme itse säästöjen takana. Varsinaiset häviäjät tai säästäjät tässä on itse asiassa puolueiden paikallisjärjestöt,jotka yllensä ottavat 20 ...40% luottamushenkilön palkkioista, ja valtio joka tällaisesta lähes aina sivutoimisesti hoidettavasta tehtävästä usein lohkaisee puolet veroina.  Vaarana voikin olla että juuri nyt kun keskustelua erilaisista vaihtoehdoista tarvittaisiin entistä enemmän puolueet joutuvat perumaan viimeisetkin yleisötilaisuudet.

Tuolla ne vaan istuskelee kabineteissa ja leikkavat meidän palveluita. Eivät edes viitsi kuunnella meitä - roikaleet. No, voin vakuuttaa että hauskaa ei ole. Valittavana on joko velka&vero-suo tai palvelu(ton) helvetti.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Osta kotimaisia osakkeita ... mutta miksi?

Valtionpäämies toisensa jälkeen kehoittaa kansaansa ostaamann kotimaisia osakkeita, viimeksi Obama.

Joku voi kutsua minua epäisänmaalliseksi, mutta kehtaan silti kysyä: Miksi? On aina helppoa olla solidaarinen jonkun muun henkilön teoreettisillä rahoilla. Mutta kun on tosi - eli omat rahat - kyseessä, niin miksi silloin kannattaisi erikoisesti suosia kotimaista pörssiyhtiötä?

1. Helsingin pörssissä on aika rajoittunut valikoima yrityksiä. Etenkin niitä paljon kaivattuja pieniä kasvuyrityksiä joita nyt kuulemma pitäsi suosia on  todella vähän. Hlesingin First North -listalla on kokonaiset kolme yhtiötä. Ei tarvitse mennä kuin länsinaapuriin niin vastaavalla listalla on yli sata yritystä. Miksi näin on? Listautuminen ei ole ollut suomalaiselle yritykselle edullista. Päälistalla osingot muuttuvat verollisiksi - ei juuri houkuta pienyritystä. Osakesijoituksilla on lisäksi meillä lyhyet perinteet, toisin kuin länsinaapurissa. Täällä olet jollet roisto, niin ainakin epäillyttävä tyyppi jos steet suoria osakesijoituksia.

2. Ulkomaisia osakkeita on nettimeklareiden aikana yhtä helpo ostaa kuin kotimaisia. Pieniä lisäkustannuksia saatta tulla.

3. Tietoa on saatavaissa erittäin hyvin myös ulkomaisista yrityksistä. Jenkkisivustoja on enemmän kuin lääkäri määräsi. Hieman poikkeava totuudensanojasivusta (eli hovinarri) jota Homo Economicus seuraa on www.fool.com. Suuremmista yrityksistä löytyy erittäin hyvin tietoa englanninkielellä. Tosin paikallisten talouslehtien nettisivuja on paikallaan seurata. Minä seuraan mieleläni mm. ruotsalaista: www.di.se ja www.dn.no. Tuntuu siltä että norjalaiset talousmiehet ovat suomalaisia huomattavasti räväkämpiä ... meillä vain Nalle vähän opastaa tavallisia kuolevaisia .

4. Mitään veroseuraamuksi ei ole ... pikemminkin päivastoin jos olen ymmärtänyt oikein (hyss, tätä ei saa sanoa...). Usean maan kanssa on verosopimus joka estää tuplaverotuksen. Tavallisin lähdevero% on oman kokemuksen mukaan 15% eli kotimaista alhaisempi. Joku veroasiantuntija voisi tästä varmaan kirjoittaa oman jutun...

Aina haittapuolia taitaa olla että yhtiökokouksiin on pitkä matka ja pitää rekisteröityä erikseen omistajaksi kun osakkeet on hallintarekisterissä.

Miksi siis ostaa kotimaista? Oikeasti.

Homo Economicuksen omassa salkussa on neljä suomalaista, kaksi norjalaista, ruotsalainen, tanskalainen ja virolainen osake.

 

 

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Ruotsi on itäeuroopassa

DI:n sivuilla kirjoittaa analyytikko Peter Malmqvist ruotsin kruunun heikkoudesta. Selvästikin Ruotsi on nykyään osa itä-eurooppaa. Vertaillaanpa miten euron kurssi on muuttunut suhteessa eri valuuttoihin vuoden 2008 tammikuusta:

Venäjän rupla:+30%
Puolan zloty:    +28%
Unkarin floriini: +17%
Romanian leu:   +16%
Ruotsin kruunu:  +14%

 

Tämä siitä huolimatta että inflaatio on pysynyt kurissa, valtiontalous tasapainossa ja kauppatase positiivinen. Nyt euroopan laitamaiden pieniin valuuttoihin ei luoteta. Aivan sama mitä fundamentit sanovat. Silti tuntuu että irtisanomisuutisia länsi- (vai oliko se sittenki itä-) naapurissa on aivan samassa mittakaavassa kuin meillä. Kyseessä on tietenkin mutu, joka voi myöhemmin osoittautua vääräksi.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Mummosijoittajan paluu

Ylen uutisten mukaan 2008 viimeisellä neljänneksellä yli 10000 uutta henkilöä avasi arvo-osuustilin. Tämä on melkoinen trendimurros, koska suora osakesäästäminen on ollut vastatuulessa jo kauan.

Tämä on hauska uutinen, koska jo suoraan osakesäästämiseen on viime aikoina liittynyt arvelluttava leima. Jos sijoitat suoraan osakkeisiin olet todennäköisesti peluri ja vähintäänkin veronkiertäjä - saammehan jatkuvasti lukea kuinka alhainen verotus on pääomatuloilla (tämähän ei pidä paikkaansa, mutta se on toisen messun aihe).

Toisin oli Homo Economicuksen nuoruudessa. Silloin jokaisella itseään arvostavalla mummolla piti olla piironginlaatikossa muutama pankkiosake. Eikä tämä suinkaan rajoittunut ns. parempiin piireihin. Myös Homo Economicuksen sijoittajaura alkoi mummon lahjoittamilla pankkiosakkeilla.

Osakesijoitus oli siihen aikaan arvostettu ja varteenotettava säästämisen muoto. Sijoitusfilosofiana oli vallallaan ns mummomenetelmä - eli osta ja unohda. Osakkeita ostettiin harvakseltaan, lähinnä anneissa (muistaako joku niitä). Sijoitukset tehtiin aina omilla rahoilla , ei lainarahalla. Tavoite oli usein jättää hyvä perintö, eli osakkeita ei myyty koskaan. Kerran vuodessa (jos muistettiin) käytiin leikkaamassa pankin tiskillä osinkokuponkeja.

Uusien ihmisten osakesijoittaminen on minusta sen merkki että vanhat hyvät ajat saattavat ola palaamassa. Korot ovat jälleen laskussa, eikä erilaisilta sijoitustileiltä saa kovin kummoista tuottoa. Monille ihmisille on tullut harvinaisen selväksi että ns. asiantuntijat (sijoitusrahastot) ole juuri tavallista ihmistä viisaampia. Rahastaa he kyllä osaavat. Ehkä suora osakesijoitus ei sittenkään ole niin vaikeaa ja vaarallista?

Kukaan ei tiedä koska pörssikurssit kääntyvät nousuun. Ja entisaikojen mummojen tapaan päivittäisistä kurssimuutoksista ei juuri kannatakaan välittää. Sensijaan minä ja ilmeisesti moni muu on sitä mieltä että esim. Nokian osake on nyt taatusti 60% parempi ostos kuin vuosi sitten.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Myös Homo Economicus on taas aloittanut osakeostot. Aloittanut, koska viime vuoden puolella käteinen oli (onneksi) vähissä - verottaja kun vaati omansa 2007-vuoden muhkeista voitoista :)

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Sarkozy protektinismimiinaan

Ranska on aikaisemminkin kunnostautunut euroopan protektionistisimpana maana. Kukaan siis tuskin yllättyi kuullessaan uutisen Ranskan hallituksen asettamista ehdoista autoteollisuuden tukipaketille. Sen lisäksi että työntekijöille ei saisi antaa potkuja pitäisi myös suosia kotimaisia tehtaita ulkomaisten kustannuksella. Tässä seoksessa on kaksi silmille räjähtävää ainesosaa:

  1. Ne potentiaaliset "ulkomaiset" tehtaat ovat myös EU:n aluella. Tästä on ärähtänyt sekä Tsekin presidentti Mirek Topolanek, jonka massa sijaitsee niitä ranskalaisen autoteollisuuden "ulkomaisia" tehtaita, että Ruotsin Anders Borg, joka pelkää että Ranskan autoteollisuus saa ansaitsematonta kilpailuetua verrattuna muihin EU:n aluella sijaitseviin autotehtaisiin. On kyseenalaista ovatko tällaiset "kotimaisuusehdot" laillisia EU:n sisällä. Täällähän pitäisi vallita avoimet markkinat, eli Ruotsalaisen autotehtaan pitäisi olla samassa asemassa Ranskalaisen kanssa. Jos moinen kotimaisuusehto osoittautuisikin lailliseksi, niin ainakin se osoittaa erittäin huonoa makua. Tästä seuraa vain välien kiristymistä EU-maiden välillä juuri nyt kun pitäisi puhaltaa yhteen hiileen laman torjumiseksi.
  2. Onko edes järkevää vaatia irtisanomisista luopumista? Entä jos kysyntä on alhaalla pitkään? Silloin Ranskan autoteollisuuden kriisiä on vain lykätty. Silloin myös korjaustarve on  entistä suurempana edessä tilanteessa jossa kilpailevat tehtaat jo ovat saneerannet kustannuksensa kestävälle tasolle. Tuki erilaisilla työllistämisvaatimuksilla hyöystettynä saattaakin olla kuolinisku koko teollisuudelle. Renault, Peugeot ja Citroen ovat kohta samassa tilassa kuin Alitalia. Ammattiyhdistysten panttivankina ja kannatuslukujaan pelkäävien politikkojen hyyssäämänä firma ajautuu niin huonoon tilaan että kukaan ei siihen halua koskea edes hohtimilla.

On tietenkin ymmärrettävää että politikot haluavat osoittaa kansalle että tilanne on hallinassa. Seurauksia pitää kuitenkin miettiä myös pidemmällä tähtäimellä.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Tuotto, ahneus ja etiikka

Viime aikoina on kirjoitettu melko paljon ahneudesta, etiikasta ja markkinasäännöstelystä. Minusta Reutersin kolumnisti James Saft ilmaisi asian hyvin blogissaan:

Regulation means less leverage, less socialization of risk and privitisation of reward. And yes, I do understand that more regulation and less leverage imply lower growth, but also lower volatility in growth, which we can all agree is expensive.

Olemme eri sijoituksia vertaillessamme tottuneet käyttämään volatiliteettiä riskin mittarina. Yksi riskitason huomioonottava mittari on Sharpen luku, jonka avulla voi vertailla eri riskitason sijoituksia toisiinsa. Suuresta ahneudesta ja matalasta sääntelyn tasosta seuraa iso riskinotto koko mailmantalouden tasolla. Korkea riskitaso tuo pitkällä tähtäimellä korkeamman tuoton, mutta myös rajummat vaihtelut taloussuhdanteisiin. Tasainen kasvu on arvokkaampi yhteiskunnalle kuin keskimäärin yhtä nopea mutta nopeasti heilahteleva kasvu, aivan samalla tavoin kuin sijoittajalle.

Talousalueen on siis valittava riskitasonsa. Kuinka paljon volatiliteettiä/vaihtelua siedämme? Jos sietokynnys on matala meidän on syytä muistaa että tästä seuraava voimakas sääntely ja valvonta myös rajoittavat kasvunopeutta. Emme voi odottaa pankkitalletuksen turvallisuutta ja samalla saada osakesijoituksen keskimääräistä tuottoa.

Toinen ääripää täsät on jenkeissä valloilla ollut markkinaliberalismi joka on tuottanut kasvua mutta myös suuria kuplia ja romahduksia. Toisessa ääripäässä lienee jo edesmennyt neuvostoliittu viisivuotissuunnitelmineen joka tuotti tasaisesti nollakasvua.

Näiden välistä löytyy monenlaista kompromissia erilaisista ahneus- ja riskitasoista. Yhteiskunnat voivat asettaa tiettyjä kasvuodotuksia ja sen jälkeen yrittää maksimoida tuottonsa, ts yrittää maksimoida sharpen luvun.

Olisi kiinnostavaa nähdä analyysi eri talousalueiden kasvun vaihtelusta verrattuna keskimääräiseen kasvuun. Mikä on Suomen sharpen luku?

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Protektionismiä pukkaa

No niin, odotinkin koska jenkeistä alkaa kuullua isänmaallista "osta kotimaista" juttua.

CNN:n mukaan Obaman 816 Miljardin $ elvytyspaketissa on joissakin kohdin kotimaista teollisuutta tukevia ehtoja. Rakennushankkeissa pitää käyttää kotimaista terästä ja rautaa:

in the $819 billion House bill passed Wednesday, the so-called "Buy American" provision would, with some notable exceptions, ensure that only U.S.-produced iron and steel be used for construction. It expands on a 76-year-old federal law. The Senate, which is likely to take up stimulus next week, would go even further, effectively requiring that any products and equipment be American-made.

So it goes - kuten suosikkikirjalijani Kurt Vonnegut tapasi kirjoittaa. Veronmaksajien hiellä ja verellä tienaamia verotaaloja ei saa päästää valumaan hukkaan ulkomaille.

Samalla tuetaan jo konkurssikypsiä kotimaisia yrityksiä ja siirretään välttämättömät toimenpiteet tulevaisuuteen. Kuilun partaalla jo keikkuvat yritykset eivät pysty enää toimintaansa muuttamaan ja tehostamaan. Kaikki energia kuluu päivittäisen kassavirran vahtimiseen. Sellainen yritys joka ei kestä ulkomaista kilpailua on kuoleman oma, joko heti tai vasta saattohoidon jälkeen.

Samalla tällaiset protektionistiset ehdot herättävät kiukkua EU ja muaalla ja lisää kauppasodan riskiä juuri kaikkein pahimpaan aikaan.

Talous on mailmanlaajuista. Jopa jenkkien on aika tunnustaa tämä tosiasia. Protektionismillä voi saada halpoja irtopisteitä äänestäjiltä, mutta talouden etua se ei aja.

Sama asia pätee myös Suomessa , jossa 45% BKT:sta tulee viennistä.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Kuningas Freidman on kuollut , eläköön kuningas Keynes

Erilaiset talouskirjoittajat ovat kertoneet meille että vapaiden markkinoiden puolestapuhujan Milton Friedmanin opit ovat kuolleet. Sensijaan suosiossa on nyt John Maynard Keynes. Minusta tuntuu että herrojen suosiot seuraavat jokseenkin tarkkaan suhdannekäyriä.

Noususuhdanteessa valtion pitää äkkiä astua sivulle haittaamasta vapaiden markkinoiden toimivuutta jotta saadaan mahdollsimman voimakas kasvu. Silloin pitää kaikki sääntely purkaa ja veroja alentaa mahdollisimman alas. Voi sitä politikkoa joka silloin uskaltaa puhua valtionvelan lyhentämisestä ja jarrutella ylikuumenevaa taloutta verotuksen keinoin. Sellaisella ohjelmalla tuskin saa äänestäjien luottamusta. Mediassa ei näy sanoja asuntokupla, työttömyys, luottotappio. Kaikkien sankari on äkkirikastunut nörtti joka myi IT-firmansa kalliilla ulkomaalaisille.

Kun laskusuhdanne koittaa onkin taas äkkiä valtion tehtävä pitää taloutta pystyssä jotta työttömyys ei räjähtäisi käsiin. Veronmaksajan rahaa pitää kottikärryllä työntää joka rakoon ja mielellään lisäksi rangaista ahneita kapitalistejä jotka eivät voi tinkiä voitoistaan. Ulkomaalaiset sijoittajat lauletaan suohon, heillä kun ei ole mitään yhteiskuntavastuuta. Politikon pitää osoittaa jämeriä otteita, tukea sääntelyä ja isoja tukiohjelmia. Kaikkien rahat kun ei ole kenekään rahoja.

Pointti on että kummankaan herran - Friedmanin tai Keynesin - oppeja ei käytetä koko suhdannejakson yli.

Nyt tuetaan verovaroin yrityksiä jopa jenkeissä sensijaan että annettaisiin heikoimpien kaatua.

Jos vertaisi talouttaa autoon, niin talousoppi on kuin auton jousitus. Friedmanin autossa on jousitus kuin vanhassa jenkissä. Kuopan jälkeen auto heiluu vartin. Tasaisella tiellä meno on silkinpehmeää. Keynesin auto on superkova ralliauto. Pito on hyvä ja ylätyksetön mutta selkärankaan asti töksähtelevää.

Kansalaiset haluasivat jonkunlaisen aktiivijousituksen joka on pehmeää ja kasvua suosivaa noususuhdanteessa mutta voimakkaasti vaimentava kuopan kohdalla. Tällaista ikiliikkujaa ei taida olla olemassa. Jos laskusuhdanteessa elvyttää pitää rahat myös joskus saada takaisin, eli jarruttaa talouskasvua. Friedmanin ja Keynesin oppeja voi arvostella vain jos niitä noudatetaan useamman suhdannesyklin yli. Tällaista malttia ja aikaperspektiiviä ei yksityishenkilöillä eikä siis heidän valitsemillaan politikoilla usein ole.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus blogi