Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus blogi

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Sijoittaja vai sittenkin spekulantti?

Ahneita johtajia on viime aikoina haukuttu lyhytnäköisiksi kvartaalitalouden lakeijoiksi. Tähän heitä ajaa palkkiojärjestelmät jotka palkitsevat lyhytnäköistä kurssien vedätystä yrityksen pitkäaikaisen kehittämisen kustannuksella.

Vastakohtana tähän on nähty ns omistajanäkökulma jossa aikajänne on pidempi. Mutta onkohan tämä totta? Entä jos omistajatkin ovat aivan yhtä lyhytnäköisiä? Tänä vuonna Nokian osakkeista on vaihtanut omistajaa keskimäärin 0.73% per päivä. Vuoden aikana omistajat vaihtuvat lähes kaksi kertaa. Keskimääräinen omistusaika on 253 pörssipäivällä siis 0.53 vuotta. Omistajan pitkä aikajänne on tässä tapauksessa melko tasan kaksi kvartaalia.

Suoraselkäinen sitoutunut omistaja - sijoittaja joka tutkii yrityksen liiketoimintaa ja sitoutuu siihen pitkäksi aikaa koska uskoo yrityksen liiketoimintaideaan - on juonut markkinamyrkkyä ja muuttunut luihuksi keinottelijaksi joka yrittää arvata pörssikurssien liikkeet.

Tästä seuraa lisääntynyttä epävakautta. Jopa teknistä analyysia avukseen käyttäen päivänvaloa pelkäävä mr Hyde myy pelinappulansa pois heti ensimmäisen laskuoireen aavistettuaan. Suoraselkäinen Dr Jekyll sensijaan ajattelee kurssilaskun kohdalla saavansa arvopaperin alennusmyynnistä ja ostaa lisää.

Eipä ihme jos yritysjohto hätäilee jos omistajatkin ovat näin lyhytnäköistä porukkaa.

Millä tämän estäisi? Kansainvälinen sopimus omistusajan mukaan porrastetusta luovutusvoiton verotuksesta purisi, mutta taitaa olla toiveajattelua jopa tässä kriisitietoisessa ajassa. Alle kuukauden omistus, 50%, alle puoli vuotta 40%, alle vuoden 30%, alle kaski vuotta 20% ja yli kaksi vuotta 10%. Eiköhän mr Hyde joutuisi vieroitushoitoon.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Riskin mieltäminen

Keskeinen asia jota sijoittajan tulee ajatella on sijoitusten riskitaso. Yleisin (ainoa?) yleisessä käytössä oleva menetelmä riskiluokitteluun perustuu volatiliteettiin. Eli jos arvopaperin arvo muuttuu keskimmäärin vähän per päivä kyseessä on matalariskinen arvopaperi , kun taas keskimäärin paljon per päivä muuttuva arvopaperi on korkeariskinen.

Homo Economicus on sitä mieltä että tämä "vola" kuvastaa lähinnä lyhyen ajan riskitasoa. Jos ostan osakkeen tänään, miten paljon sen arvon voi odottaa muuttuvan päivässä/viikossa/kuukaudessa ellei mitään yllättävää tapahdu? Jos volatililiteettiä sensijaan käytetään pitemmän aikavälin riskitason arvioimiseen kapsahtaa kuuhun kurkottava sijoittaja katajaan. Islantilaispankki oli siis 2007 tuottoisa ja turvallinen sijoitus?

Pitäisi siis olla muitakin menetelmiä käytössä riskitason ymmärtämiseksi. Valitettavasti muita objeektiivisia mittareita riskitasolle ei löydy. Löytyy yleisiä mielipiteitä siitä minkälaiset sijoitukset ovat turvallisia ja mitkä vähemmän turvallisia. Nämä näkemykset perustuvat lähinnä mielikuviin.

Kaikkein turvallisimpana omaisuudenlajina matti meikäläiset pitävät usein käteistä. Kuitenkin esimerkiksi euro/taala -kurssi on heilunut melkoisesti viimeisen vuoden aikana. Onko käteinen siis turvallista? Pitäisikö varmuuden vuoksi luottaa useamman valuutan koriin?

Entä sitten kiinteä omaisuus - kiinteistö, kulta? Kiinteistöt ovat ainakin ulkomailla usein olleet kokokansan pahimpia spekulaatio (eli siis kupla) sijoituksia. Kullan hinta taas on enemmän epävarmuus indeksi - jos kaikki muu tuntuu epävarmalta ostetaan kulta, jolloin hinta nousee, ja kun korkeasuhdanne koittaa dumpataan taas.

Myös korkorahastojen piti olla lähinnä pomminvarmoja sijoituskohteita. Miten sitten kävikään? Sukanvarsi olisi ollut monasti parempi sijoitus.

Tällä hetkellä juuri kukaan ei uskalla sanoa ääneen että osakkeiden osto saattaa tällä hetkellä olla erittäin hyvä sijoitus. Ketään ei hirtetä siitä että nyt kaikkien muiden tavoin varoittaa että osakkeiden kurssi saattaa vielä laskea. Tämä sopuliperiaate takaa sen että suuri osa noususta on jo takana kun pörssi muuttuu taas muodikaaksi.

Riskittömiä sijoituksia ei ole. Parasta siis hajauttaa erilaisiin omaisuuslajeihin. Muista myös että koet jokapäiväiset omaisuuslajit kuten asunnot ja käteisen turvallisina. Osakkeet sensijaan koetaan vaarallisena omaisuuslajina koska saamme usein lukea isoin mustin otsikoin kuinka pörssi on romahtanut. Samalla tavoin lentäminen tuntuu vaaralliselta kun taas autolla ajo on jokapäiväistä ja turvallista. Arvaa kummassa kyydissä kuolee todennäköisemmin....

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Valtiolla vai ilman?

Viime aikoina on taas virinnyt keskustelu valtion omistajapolitiikasta. Mikä on valtion suhde omistuksiinsa? Suhdanteiden ja ajan muotivirtausten mukaan valtio on painottanut joko olevansa neutraali rivisijoittaja tai yhteiskuntavastuutansa.

Nyt laskusuhdanteen koittaessa heluri on jälleen voimakkaasti yhteiksuntavastuun puolella. Valtio haluaa säilyttää työpaikkoja Suomessa. Tavoite on hyvä, mutta ovatko kaikki mahdolliset keinot järkeviä? Kun valtio alkaa vaikuttaa yleisten liiketoimintaedellytysten säätelyn lisäksi suoraan yritysten toimintaan omistajuutensa kautta edistääkseen suhdannepoliittisia päämääriä olemme heikoilla jäillä.

Koska valtio-omistajan liikkeitä ei oikein voi ennustaa on yleistä että pörssiyhtiöissä joissa valtio on merkittävänä omistajana kurssissa on jonkinlainen "valtio-alennus". Sijoittajat siis epäilevat että talous kehittyy valtio-omisteisissa yhtiöissä keskimääräistä huonommin.

Viimeaikainen Fortum-kohu on ehkä kasvattanut ministeri Häkämiehen poliittista pääomaa. Luottamusta valtion omistajapolitiikkaan se ei ole kasvattanut. Vanha hyvä Warren Buffetin neuvo kertoo: "Sijoita vain sellaiseen yhtiöön, jonka tunnet ja jonka liiketoiminnan ymmärrät". Koska Homo Economicus ei tunne valtionyhtiöiden liikentoiminnan perimmäistä tarkoitusta - voiton tekeminen vai työpaikkojen synnyttäminen - hän on pitänyt näppinsä irti valtionyrityksistä. Sekä kotimaisista että ulkomaisista.

Tänään saa tosin pitää varansa. Valtionyritystä ei saa välttämättä enää selville osakasluettelosta. Vlationyritykseksi pitää lukea myös yritykset jotka ovat valtion tukitoimien armoilla. Esimerkiksi amerikkalainen GM on juuri tällainen yritys, jossa valtio on käyttänyt pääomistajan valtaa ja antanut potkut toimarille.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Bonukset - oikea kysymys

Kansa vaatii päitä pölkylle kuultuaan Liliuksen bonuksista. Tänän kuulemme että Fagernäs eroa Fortumin hallituksesta ja Lilius itse jää eläkkeelle.

Ruotsissa valtio pani stopin TeliaSoneran bonusohjelmalle ja kyttää nyt Nordeaa.

G20-kokouksessa kiistellään pankkisektorin bonuksista.

Oikea kysymys bonuksien kohdalla ei ole ovatko ne oikeudenmukaisia vai ei - yli miljoonan vuosikorvaukset ei Homo Economicuksen mielestä ole koskaan perusteltuja. Oikea kysymys ei myöskään ole se tulevatko bonukset yhtiölle ta osakkeenomistajille kalliiksi. Erittäin harvassa yrityksessä bonuksista koituu tulokseen verrattuna merkittävää kuluerää.

Oikea kysymys on ohjaako bonusjärjestelmä johtajia oikein. Pankkisektorin romahduksen takana nähdään bonusjärjestelmä joka kannusti ottamaan ylisuuria riskejä. Jos nyt otat riskin ja saat tänä vuonna veret pysäyttävät bonarit, ketä enää silloin kiinnosta onko pankki kaatunut parin vuoden kuluttua? Koska pankkijärjestelmä on yhteiskunnassa keskeinen on aivan paikallaan miettiä minkälaisia bonusjärjestelmiä siinä voidaan sallia.

Mitä tulee mieleen sanasta pankkiiri? Ennen pankkiirin perikuva oli Sveitsiläinen kultivoitu herrasmies joka myi asiakkailleen turvallisuutta. Tänään tulee mieleen pikemminkin samppanjabileitä järjestävä Lamborghinillä ajava alfa-uros. Bonusjärjestelmillä on todennäköisesti jotakin tekemistä asian kanssa.

Entä yrityksissä? Johdon palkitsemisjärjestelmien kustannusvaikutuksista voi vielä saada jotakin kuvaa. Mutta millä mittareilla tai muilla perusteilla bonukset laukeavat? Näistä on tietoa saatavan melko vähän. Miten siis sijoittaja voi tietää mihin nämä järjestelmät yritystä ohjaavat?

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Lassen laki

"Päätöksenteko yrityksessä siirtyy ylemmäs kunnes päätöksen seurauksia ei enää ymmärretä".

Elämää matriisiorganisaatiossa:

Yritystoimintaan kuuluu erilaisia prioirisointipäätöksiä. Äärellisillä resursseilla on yritettävä saadaa aikaan mahdollisimman hyvä tulos. Esimerkkejä voivat olla tuotekehitysprojektien priorisointi tai erilaiset markkinointisatsaukset.

Suuressa konsernissa liiketoiminta koostuu monesta bisneksestä, jotka voivat olla luonteeltaan hyvinkin erilaisia.

Otetaan esimerkki tuotekehitysprojektien priorisoinnista. Kunkin bisneksen vetäjä ymmärtää hyvin omaan alueeseensa liittyvät hankeehdotukset. Koska kaikki ovat kannattavia hänen on helppo alaistensa kanssa priorisointipäätöksiä tehdessään puoltaa suurta osaa ehdotuksista. Koska lopullinen priorisointi tehdään johtoryhmätasolla hänellä ei ole omaa tuotekehitysbudjettia - halutaanhan koko firman kannalta paras mahdollinen tulos.

Johtoryhmään tulee tusinan verran eri bisnesten vetäjää lobbamaan omien hankkeidensa puolesta. Koska kaikilla on keskimäärin 10 ehdotusta niihin ei pystytä syventymään. Lopulliset valinnat tehdään irrationaalisin perustein, esimerkiksi niin että kaunopuheisin bisneksenvetäjä saa puhuttua itselleen isoimman salkun.

Lopputulos on kauniista periaattesta huolimatta täysi katastrofi. Joitakin tietyn bisneksen kannalta täysin elintärkeitä projekteja jää tekemättä. Samalla kaunopuheinen tai arvovaltainen bisneksenvetäjä sai puhuttua itselleen "nice to have" projekteja.

Päätöksenteko on siis nostettu tasolle jossa seurauksia ei enää ymmärretä. Päätöksiä ei enää tee kukaan.

Parempaa olisi ollut jos kullakin bisnesksenvetäjällä olisi tietty oma kiinteä potti jonka käyttöä hän voi itse priorisoida. Sen lisäksi olisi käytössä yhteinen pieni potti josta kisataan johtoryhmässä. Kukin bisneksenvetäjä saa esitellä parhaan rahoittamatta jääneen projektinsa.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Esimerkin voima: Bonarit ja muut palkkiot

Kun talouskäyrät osoittavat kaakkoon herättävät johdon (ja omistajien) palkkiot usein pahennusta. Esimerkin voima on suuri - jos menee huonosti on kaikien osallistuttava säästötalkoisiin , oli k.o summalla merkitystä kokonaisuuden kannalta vai ei.

Jenkeissä AIG:n bonukset saa jopa Obaman takajaloilleen. Ruotsissa pankkien johtajat menivät halpaan kun luulivat että pelkästään bonukset ovat suurennuslasin alla. Mm SEB joutui perumaan toimarin roiman palkankorotuksen. Kotivantaalla johtajat luopuvat viikon palkasta ja luottamushenkilöt (joita on kuulemma yhteensä n. 350) luopuvat syyskuun korvauksistaan. Summat ovat pieniä, arviolta n. 90000€ luottamushenkilöiden osalta. Kun budjetissa ammottava aukko on 40-50M€ vuositasolla, niin moiset summat katoavat kuin mustaan aukkoon.

Efekti on pääasiassa psykologinen - myös päättäjät ovat talkoissa mukana. Se kertoo että nyt on tosi kyseessä ja että olemme itse säästöjen takana. Varsinaiset häviäjät tai säästäjät tässä on itse asiassa puolueiden paikallisjärjestöt,jotka yllensä ottavat 20 ...40% luottamushenkilön palkkioista, ja valtio joka tällaisesta lähes aina sivutoimisesti hoidettavasta tehtävästä usein lohkaisee puolet veroina.  Vaarana voikin olla että juuri nyt kun keskustelua erilaisista vaihtoehdoista tarvittaisiin entistä enemmän puolueet joutuvat perumaan viimeisetkin yleisötilaisuudet.

Tuolla ne vaan istuskelee kabineteissa ja leikkavat meidän palveluita. Eivät edes viitsi kuunnella meitä - roikaleet. No, voin vakuuttaa että hauskaa ei ole. Valittavana on joko velka&vero-suo tai palvelu(ton) helvetti.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Osta kotimaisia osakkeita ... mutta miksi?

Valtionpäämies toisensa jälkeen kehoittaa kansaansa ostaamann kotimaisia osakkeita, viimeksi Obama.

Joku voi kutsua minua epäisänmaalliseksi, mutta kehtaan silti kysyä: Miksi? On aina helppoa olla solidaarinen jonkun muun henkilön teoreettisillä rahoilla. Mutta kun on tosi - eli omat rahat - kyseessä, niin miksi silloin kannattaisi erikoisesti suosia kotimaista pörssiyhtiötä?

1. Helsingin pörssissä on aika rajoittunut valikoima yrityksiä. Etenkin niitä paljon kaivattuja pieniä kasvuyrityksiä joita nyt kuulemma pitäsi suosia on  todella vähän. Hlesingin First North -listalla on kokonaiset kolme yhtiötä. Ei tarvitse mennä kuin länsinaapuriin niin vastaavalla listalla on yli sata yritystä. Miksi näin on? Listautuminen ei ole ollut suomalaiselle yritykselle edullista. Päälistalla osingot muuttuvat verollisiksi - ei juuri houkuta pienyritystä. Osakesijoituksilla on lisäksi meillä lyhyet perinteet, toisin kuin länsinaapurissa. Täällä olet jollet roisto, niin ainakin epäillyttävä tyyppi jos steet suoria osakesijoituksia.

2. Ulkomaisia osakkeita on nettimeklareiden aikana yhtä helpo ostaa kuin kotimaisia. Pieniä lisäkustannuksia saatta tulla.

3. Tietoa on saatavaissa erittäin hyvin myös ulkomaisista yrityksistä. Jenkkisivustoja on enemmän kuin lääkäri määräsi. Hieman poikkeava totuudensanojasivusta (eli hovinarri) jota Homo Economicus seuraa on www.fool.com. Suuremmista yrityksistä löytyy erittäin hyvin tietoa englanninkielellä. Tosin paikallisten talouslehtien nettisivuja on paikallaan seurata. Minä seuraan mieleläni mm. ruotsalaista: www.di.se ja www.dn.no. Tuntuu siltä että norjalaiset talousmiehet ovat suomalaisia huomattavasti räväkämpiä ... meillä vain Nalle vähän opastaa tavallisia kuolevaisia .

4. Mitään veroseuraamuksi ei ole ... pikemminkin päivastoin jos olen ymmärtänyt oikein (hyss, tätä ei saa sanoa...). Usean maan kanssa on verosopimus joka estää tuplaverotuksen. Tavallisin lähdevero% on oman kokemuksen mukaan 15% eli kotimaista alhaisempi. Joku veroasiantuntija voisi tästä varmaan kirjoittaa oman jutun...

Aina haittapuolia taitaa olla että yhtiökokouksiin on pitkä matka ja pitää rekisteröityä erikseen omistajaksi kun osakkeet on hallintarekisterissä.

Miksi siis ostaa kotimaista? Oikeasti.

Homo Economicuksen omassa salkussa on neljä suomalaista, kaksi norjalaista, ruotsalainen, tanskalainen ja virolainen osake.

 

 

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Ruotsi on itäeuroopassa

DI:n sivuilla kirjoittaa analyytikko Peter Malmqvist ruotsin kruunun heikkoudesta. Selvästikin Ruotsi on nykyään osa itä-eurooppaa. Vertaillaanpa miten euron kurssi on muuttunut suhteessa eri valuuttoihin vuoden 2008 tammikuusta:

Venäjän rupla:+30%
Puolan zloty:    +28%
Unkarin floriini: +17%
Romanian leu:   +16%
Ruotsin kruunu:  +14%

 

Tämä siitä huolimatta että inflaatio on pysynyt kurissa, valtiontalous tasapainossa ja kauppatase positiivinen. Nyt euroopan laitamaiden pieniin valuuttoihin ei luoteta. Aivan sama mitä fundamentit sanovat. Silti tuntuu että irtisanomisuutisia länsi- (vai oliko se sittenki itä-) naapurissa on aivan samassa mittakaavassa kuin meillä. Kyseessä on tietenkin mutu, joka voi myöhemmin osoittautua vääräksi.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Mummosijoittajan paluu

Ylen uutisten mukaan 2008 viimeisellä neljänneksellä yli 10000 uutta henkilöä avasi arvo-osuustilin. Tämä on melkoinen trendimurros, koska suora osakesäästäminen on ollut vastatuulessa jo kauan.

Tämä on hauska uutinen, koska jo suoraan osakesäästämiseen on viime aikoina liittynyt arvelluttava leima. Jos sijoitat suoraan osakkeisiin olet todennäköisesti peluri ja vähintäänkin veronkiertäjä - saammehan jatkuvasti lukea kuinka alhainen verotus on pääomatuloilla (tämähän ei pidä paikkaansa, mutta se on toisen messun aihe).

Toisin oli Homo Economicuksen nuoruudessa. Silloin jokaisella itseään arvostavalla mummolla piti olla piironginlaatikossa muutama pankkiosake. Eikä tämä suinkaan rajoittunut ns. parempiin piireihin. Myös Homo Economicuksen sijoittajaura alkoi mummon lahjoittamilla pankkiosakkeilla.

Osakesijoitus oli siihen aikaan arvostettu ja varteenotettava säästämisen muoto. Sijoitusfilosofiana oli vallallaan ns mummomenetelmä - eli osta ja unohda. Osakkeita ostettiin harvakseltaan, lähinnä anneissa (muistaako joku niitä). Sijoitukset tehtiin aina omilla rahoilla , ei lainarahalla. Tavoite oli usein jättää hyvä perintö, eli osakkeita ei myyty koskaan. Kerran vuodessa (jos muistettiin) käytiin leikkaamassa pankin tiskillä osinkokuponkeja.

Uusien ihmisten osakesijoittaminen on minusta sen merkki että vanhat hyvät ajat saattavat ola palaamassa. Korot ovat jälleen laskussa, eikä erilaisilta sijoitustileiltä saa kovin kummoista tuottoa. Monille ihmisille on tullut harvinaisen selväksi että ns. asiantuntijat (sijoitusrahastot) ole juuri tavallista ihmistä viisaampia. Rahastaa he kyllä osaavat. Ehkä suora osakesijoitus ei sittenkään ole niin vaikeaa ja vaarallista?

Kukaan ei tiedä koska pörssikurssit kääntyvät nousuun. Ja entisaikojen mummojen tapaan päivittäisistä kurssimuutoksista ei juuri kannatakaan välittää. Sensijaan minä ja ilmeisesti moni muu on sitä mieltä että esim. Nokian osake on nyt taatusti 60% parempi ostos kuin vuosi sitten.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Myös Homo Economicus on taas aloittanut osakeostot. Aloittanut, koska viime vuoden puolella käteinen oli (onneksi) vähissä - verottaja kun vaati omansa 2007-vuoden muhkeista voitoista :)

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Sarkozy protektinismimiinaan

Ranska on aikaisemminkin kunnostautunut euroopan protektionistisimpana maana. Kukaan siis tuskin yllättyi kuullessaan uutisen Ranskan hallituksen asettamista ehdoista autoteollisuuden tukipaketille. Sen lisäksi että työntekijöille ei saisi antaa potkuja pitäisi myös suosia kotimaisia tehtaita ulkomaisten kustannuksella. Tässä seoksessa on kaksi silmille räjähtävää ainesosaa:

  1. Ne potentiaaliset "ulkomaiset" tehtaat ovat myös EU:n aluella. Tästä on ärähtänyt sekä Tsekin presidentti Mirek Topolanek, jonka massa sijaitsee niitä ranskalaisen autoteollisuuden "ulkomaisia" tehtaita, että Ruotsin Anders Borg, joka pelkää että Ranskan autoteollisuus saa ansaitsematonta kilpailuetua verrattuna muihin EU:n aluella sijaitseviin autotehtaisiin. On kyseenalaista ovatko tällaiset "kotimaisuusehdot" laillisia EU:n sisällä. Täällähän pitäisi vallita avoimet markkinat, eli Ruotsalaisen autotehtaan pitäisi olla samassa asemassa Ranskalaisen kanssa. Jos moinen kotimaisuusehto osoittautuisikin lailliseksi, niin ainakin se osoittaa erittäin huonoa makua. Tästä seuraa vain välien kiristymistä EU-maiden välillä juuri nyt kun pitäisi puhaltaa yhteen hiileen laman torjumiseksi.
  2. Onko edes järkevää vaatia irtisanomisista luopumista? Entä jos kysyntä on alhaalla pitkään? Silloin Ranskan autoteollisuuden kriisiä on vain lykätty. Silloin myös korjaustarve on  entistä suurempana edessä tilanteessa jossa kilpailevat tehtaat jo ovat saneerannet kustannuksensa kestävälle tasolle. Tuki erilaisilla työllistämisvaatimuksilla hyöystettynä saattaakin olla kuolinisku koko teollisuudelle. Renault, Peugeot ja Citroen ovat kohta samassa tilassa kuin Alitalia. Ammattiyhdistysten panttivankina ja kannatuslukujaan pelkäävien politikkojen hyyssäämänä firma ajautuu niin huonoon tilaan että kukaan ei siihen halua koskea edes hohtimilla.

On tietenkin ymmärrettävää että politikot haluavat osoittaa kansalle että tilanne on hallinassa. Seurauksia pitää kuitenkin miettiä myös pidemmällä tähtäimellä.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Tuotto, ahneus ja etiikka

Viime aikoina on kirjoitettu melko paljon ahneudesta, etiikasta ja markkinasäännöstelystä. Minusta Reutersin kolumnisti James Saft ilmaisi asian hyvin blogissaan:

Regulation means less leverage, less socialization of risk and privitisation of reward. And yes, I do understand that more regulation and less leverage imply lower growth, but also lower volatility in growth, which we can all agree is expensive.

Olemme eri sijoituksia vertaillessamme tottuneet käyttämään volatiliteettiä riskin mittarina. Yksi riskitason huomioonottava mittari on Sharpen luku, jonka avulla voi vertailla eri riskitason sijoituksia toisiinsa. Suuresta ahneudesta ja matalasta sääntelyn tasosta seuraa iso riskinotto koko mailmantalouden tasolla. Korkea riskitaso tuo pitkällä tähtäimellä korkeamman tuoton, mutta myös rajummat vaihtelut taloussuhdanteisiin. Tasainen kasvu on arvokkaampi yhteiskunnalle kuin keskimäärin yhtä nopea mutta nopeasti heilahteleva kasvu, aivan samalla tavoin kuin sijoittajalle.

Talousalueen on siis valittava riskitasonsa. Kuinka paljon volatiliteettiä/vaihtelua siedämme? Jos sietokynnys on matala meidän on syytä muistaa että tästä seuraava voimakas sääntely ja valvonta myös rajoittavat kasvunopeutta. Emme voi odottaa pankkitalletuksen turvallisuutta ja samalla saada osakesijoituksen keskimääräistä tuottoa.

Toinen ääripää täsät on jenkeissä valloilla ollut markkinaliberalismi joka on tuottanut kasvua mutta myös suuria kuplia ja romahduksia. Toisessa ääripäässä lienee jo edesmennyt neuvostoliittu viisivuotissuunnitelmineen joka tuotti tasaisesti nollakasvua.

Näiden välistä löytyy monenlaista kompromissia erilaisista ahneus- ja riskitasoista. Yhteiskunnat voivat asettaa tiettyjä kasvuodotuksia ja sen jälkeen yrittää maksimoida tuottonsa, ts yrittää maksimoida sharpen luvun.

Olisi kiinnostavaa nähdä analyysi eri talousalueiden kasvun vaihtelusta verrattuna keskimääräiseen kasvuun. Mikä on Suomen sharpen luku?

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Protektionismiä pukkaa

No niin, odotinkin koska jenkeistä alkaa kuullua isänmaallista "osta kotimaista" juttua.

CNN:n mukaan Obaman 816 Miljardin $ elvytyspaketissa on joissakin kohdin kotimaista teollisuutta tukevia ehtoja. Rakennushankkeissa pitää käyttää kotimaista terästä ja rautaa:

in the $819 billion House bill passed Wednesday, the so-called "Buy American" provision would, with some notable exceptions, ensure that only U.S.-produced iron and steel be used for construction. It expands on a 76-year-old federal law. The Senate, which is likely to take up stimulus next week, would go even further, effectively requiring that any products and equipment be American-made.

So it goes - kuten suosikkikirjalijani Kurt Vonnegut tapasi kirjoittaa. Veronmaksajien hiellä ja verellä tienaamia verotaaloja ei saa päästää valumaan hukkaan ulkomaille.

Samalla tuetaan jo konkurssikypsiä kotimaisia yrityksiä ja siirretään välttämättömät toimenpiteet tulevaisuuteen. Kuilun partaalla jo keikkuvat yritykset eivät pysty enää toimintaansa muuttamaan ja tehostamaan. Kaikki energia kuluu päivittäisen kassavirran vahtimiseen. Sellainen yritys joka ei kestä ulkomaista kilpailua on kuoleman oma, joko heti tai vasta saattohoidon jälkeen.

Samalla tällaiset protektionistiset ehdot herättävät kiukkua EU ja muaalla ja lisää kauppasodan riskiä juuri kaikkein pahimpaan aikaan.

Talous on mailmanlaajuista. Jopa jenkkien on aika tunnustaa tämä tosiasia. Protektionismillä voi saada halpoja irtopisteitä äänestäjiltä, mutta talouden etua se ei aja.

Sama asia pätee myös Suomessa , jossa 45% BKT:sta tulee viennistä.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Kuningas Freidman on kuollut , eläköön kuningas Keynes

Erilaiset talouskirjoittajat ovat kertoneet meille että vapaiden markkinoiden puolestapuhujan Milton Friedmanin opit ovat kuolleet. Sensijaan suosiossa on nyt John Maynard Keynes. Minusta tuntuu että herrojen suosiot seuraavat jokseenkin tarkkaan suhdannekäyriä.

Noususuhdanteessa valtion pitää äkkiä astua sivulle haittaamasta vapaiden markkinoiden toimivuutta jotta saadaan mahdollsimman voimakas kasvu. Silloin pitää kaikki sääntely purkaa ja veroja alentaa mahdollisimman alas. Voi sitä politikkoa joka silloin uskaltaa puhua valtionvelan lyhentämisestä ja jarrutella ylikuumenevaa taloutta verotuksen keinoin. Sellaisella ohjelmalla tuskin saa äänestäjien luottamusta. Mediassa ei näy sanoja asuntokupla, työttömyys, luottotappio. Kaikkien sankari on äkkirikastunut nörtti joka myi IT-firmansa kalliilla ulkomaalaisille.

Kun laskusuhdanne koittaa onkin taas äkkiä valtion tehtävä pitää taloutta pystyssä jotta työttömyys ei räjähtäisi käsiin. Veronmaksajan rahaa pitää kottikärryllä työntää joka rakoon ja mielellään lisäksi rangaista ahneita kapitalistejä jotka eivät voi tinkiä voitoistaan. Ulkomaalaiset sijoittajat lauletaan suohon, heillä kun ei ole mitään yhteiskuntavastuuta. Politikon pitää osoittaa jämeriä otteita, tukea sääntelyä ja isoja tukiohjelmia. Kaikkien rahat kun ei ole kenekään rahoja.

Pointti on että kummankaan herran - Friedmanin tai Keynesin - oppeja ei käytetä koko suhdannejakson yli.

Nyt tuetaan verovaroin yrityksiä jopa jenkeissä sensijaan että annettaisiin heikoimpien kaatua.

Jos vertaisi talouttaa autoon, niin talousoppi on kuin auton jousitus. Friedmanin autossa on jousitus kuin vanhassa jenkissä. Kuopan jälkeen auto heiluu vartin. Tasaisella tiellä meno on silkinpehmeää. Keynesin auto on superkova ralliauto. Pito on hyvä ja ylätyksetön mutta selkärankaan asti töksähtelevää.

Kansalaiset haluasivat jonkunlaisen aktiivijousituksen joka on pehmeää ja kasvua suosivaa noususuhdanteessa mutta voimakkaasti vaimentava kuopan kohdalla. Tällaista ikiliikkujaa ei taida olla olemassa. Jos laskusuhdanteessa elvyttää pitää rahat myös joskus saada takaisin, eli jarruttaa talouskasvua. Friedmanin ja Keynesin oppeja voi arvostella vain jos niitä noudatetaan useamman suhdannesyklin yli. Tällaista malttia ja aikaperspektiiviä ei yksityishenkilöillä eikä siis heidän valitsemillaan politikoilla usein ole.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus blogi