Käyttäjän kulovalkeaa blogi

Halpa työvoima on voima, joka rasvaa pääoman rattaat.

Työläisiä, työn tekijöitä on aina syrjitty työnantajan taholta. Teollisuustyö alkoi kaivoksista ja tehtaista. Näissä töitä teetettiin silloisella työvoimalla. Kaivostöissä suosittiin lapsia, sillä heille kaivostyö "sopi" paremmin johtuen ahtaista työskentelyoloista. Aikuinen ihminen ei mahtunut välttämättä samoihin paikkoihin. Lapsityövoima ei myöskään osannut vaatia oikeuksiaan, joten työnantaja käytti heitä häikäilemättä hyväkseen. Ammattiliittojen syntyminen oli heidän pelastuksensa, samoin kuin kaikkien työntekijöiden. Ilman ammattiliittoja saisimme raataa kehdosta hautaan ilman ajatustakaan vapaa-ajasta tai harrastuksista.

Lapsityö

Nykyajan vankila on palkkatyö. Ongelmat työnantajan ja työntekijän välillä eivät ole hävinneet. Työnantajajien (miten tästäkin on saatu näin miellyttävältä kuulostava sana? "työnantaja") mielivalta työntekijöitä kohtaan on tehty valtion suosiollisella avustuksella. Poliitikot on ostettu / lahjottu, ja yhä uusia työntekijän oikeuksia kaventavia lakeja tuodaan kiihtyvällä tahdilla voideltujen poliitikkojen eteen. Viimeisimpänä esimerkkinä eläkeuudistukset eli eläkeiän nostaminen. Ketä tämä ei kuitenkaan koske on se liittouma joka taistelee työntekijöiden oikeuksien heikentämisten puolesta on pääoma + poliitikot. Johtajia ja poliitikkoja eläkeiän muutokset eivät tietenkään koske (Kuten ei muukaan puhe palkkojen alentamisesta). Työläisiltä (kansalta) viedään heidän oikeutensa laman varjolla. "Kun nyt täytyy säästää"...puheet ovat vailla todellisuutta eliitin nostaessa samalla omia palkkioitaan ja kohdistamalla itselleen verohelpotuksia. Olemme pian taas feodaaliyhteiskunnassa, jossa luokkarajat ovat selvemmät kuin koskaan, mutta siitä ei puhuta.

Luokkayhteiskunta
Luokkayhteiskunta

Työläiset ajetaan kilpailemaan toisiaan vastaan. Kilpailemme jo nyt työelämässä jatkuvasti, ja odottaa vain lisää on tulossa. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä sivistysyliopistomme muuttuminen yritysyliopistoksi, sen muuttuminen tulosohjaukseen. Nyt on siis viimeistään saatu myös yhteiskunnan viimeiset saarekkeet pääoman hallintaan. Vain voittajat sallitaan tästä lähtien. Muut saavat selviytyä omillaan yhteiskunnan ulkopuolella. Syrjäytyminen kasvaa, mutta samalla siihen panostettuja resursseja vähennetään. Selitys, täytyy taas säästää, että yrityksillä menee hyvin. Täytyy säästää, jotta pääoma ei kärsi. Täytyy heikentää terveyspalveluja, kunnan palveluja, ulkoistaa, ostaa alihankintana, jne. nämä ovat niitä taikasanoja. Tämän jälkeen pääoma on taas hetken tyytyväinen. Kansan mielipidettä ei kysytä, eduskunta ei kysy kansalta. Tämän huomaa siitä kuinka vähän ohjaavaa kansanäänestystä käytetään tärkeiden asioiden hoitamiseen. Tehdään mieluummin mielipidemittauksia niin monta kertaa, että saadaan haluttu tulos.

Vallanpitäjät luovat meille selviydy tai kuole mielialaa. Töissä käyvä ihminen on kunnon ihminen, ihminen joka ei ota vastaan paskaduunia on työn vieroksuja! Näin puhuu eliiitti, joka nauttii pääoman tuotoista. Samalla pääoma kertoo mitä se tarvitsee rattaidensa pyörittämiseen. Työvoimaa, joka myy itsensä mahdollisimman halvalla.

Halpa työvoima on voima, joka rasvaa pääoman rattaat.

Pääomalla ei ole enää sitoumuksia paikkaan. Se liikkuu yhtä liukkaasti kuin rasva paistinpannulla halvimman työvoiman maahan, paikkoihin joissa sille luvataan parhaat verohelpotukset. Pääoma ja tavalliset tallaajat eivät taistele saman asian puolesta vaikka meitä yritetään vetää samaan veneeseen. Tästä esimerkkinä piensijoittaminen ja erityisesti eläkesijoittaminen. Pankit (pääoman apurit) syöttävät meille eläkettä, joka on otettava heidän kauttaan. Ei riitä enää, että valtio maksaa meille eläkkeen (mitä se ei tulevaisuudessa pysty tekemään.), vaan kansalaisen ja eläkkeen väliin tulee välikäsi mukaan. Pankki ottaa omansa kun sitoudumme eläke- tai muuhun säästämiseen. Samalla joudumme astumaan toisen jalkamme pääoman hallitsemaan maailmaan. Tietenkään emme pääse nauttimaan pääoman eduista, mutta sitoudumme palvelemaan sitä entistä tehokkaammin.

Työväki ei ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi.

Meillä kansalaisilla ei tule olemaan koskaan sellaista yhteiskuntaa (elämää) kuin haluaisimme jos emme tee asioille mitään. Meidät on jo nyt eristetty erillisiin kotitalousyksiköihin, joissa valtaa pitää olohuoneen (+ keittiön, + makuuhuoneen) HDTV. Se kertoo meille mitä tehdä, mutta koskaan se ei pidä puoliamme. Enää työläiset eivät kokoonnu työväentalolle keskustelemaan tai kuuntelemaan omiensa puheita, meiltä puuttuu paikka kokoontua ja ilmaista ajatuksiamme muille. Pian meillä ei ole mitään menetettävää, ja tällöinkö vasta havahdumme?

 

Petteri

kulovalkeaamail@gmail.com

http://kulovalkeaa.blogit.fi/

Kuluttajasta säästäjäksi

Korkeasuhdanne alkaa olla jo ohi, ja maailmantalouden tummat pilvet ovat kadottaneet sen hopeareunuksensakin. Tästä eteenpäin ihmisten elintavat tulevat muuttumaat. "Kaikki tänne mulle heti&nyt -sukupolvi" saa kokea ensimmäisen lamansa. Mutta tarkoitus ei ole alkaa tässä osoittelemaan ketään sormella. Ei siis syyllisten etsintää nykyiselle kriisille tässä(kään) kirjoituksessa. Tällä kertaa käsittelyssä on siirtyminen kuluttajasta säästäjäksi.

Kuluttaja

Monesti säästäminen -sanaan liitetään kurjuutta ja ankeutta. Tätä säästäminen ei todellisuudessa ole. Tämän mielikuvan luomisessa medialla on oma osansa. (Ajattele vaikka hetki niitä kaikkia heikkouksiamme joihin mainokset vetoavat. Elämä ei ole vain mainosten sanoman toteuttamista.) Säästäminen tuottaa mielihyvää & rauhoittaa. Velka kalvaa öisin mieltä.Kaikin keinoin sinut koetetaan saada kuluttamaan, ja aina vain enemmän. Ja jos rahat loppuu, niin sitten velkaa! Sinähän tarvitset tämän vesiskootterin! Se, mitä ihminen oikeasti tarvitsee on aivan eri asia.

Säästäjä

Kuluttaja -sanalla on myös vahva psykologinen merkityksensä. Ihmiset todellakin saadaan kuluttamaan sitä mitä heillä on, ei säästämään. Kädestä suuhun elämäninen onnistuu hyvinä aikoina, mutta heikommin huonoina. Ihminen on luonnostaan säästäjä. Esihistoriallisella ajalla se kahdesta ihmisestä selvisi pitkän talven yli, joka oli tajunnut säästää ruokaa. Toistaako historia vielä itseään?

Otetaan käsittelyyn ensimmäinen tapaus siitä, miten meistä on todellakin tehty kuluttajia, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kauppojen asiakaskortit. Minultakin löytyy S-etukortti. Mutta miten näitä kortteja mainostetaan ihmisille? Puhutaan bonuksista, "säästämisestä". Säästä -sanan väärinkäyttöä sanon minä. Todellisuus on se, että korteilla saadaan eksaktia tietoa ostoskäyttäytymisestämme. "Kuluttajan puolelle" asettuessaan kauppa saa kuluttajan unohtamaan todellisen, ja lopulta ehdottoman valtansa. Tyhmäähän se on olla kortitta, tämäkin on totta. Ihminen, joka ei käytä korttia maksaa lopulta muiden korttien käytön. Pääsanoma kuluttajalle on kuitenkin, "Mitä enemmän ostat sitä enemmän "säästät"". Bonusten kertyminen kun on kytketty € -määräisiin ostoihin esim. kuukauden aikana. Nyt täytyy muistaa, että todellinen valta on säästäjällä (ei kuluttajalla). Monien tuotteiden kohdalla valmistajan & myyjän paniikki on lähempänä kuin yleisesti tiedetään. Mikä tahansa supermarket olisi "valmis" jo kuukauden boikotilla. Ts. konkurssissa. Tällaisen ostolakon aikana säästäjä alkaisi ehkä ymmärtää millainen voima on hänellä todellisuudessa on. Ehkäpä palvelukin voisi olla astetta kunnioittavampaa?

Entäpä sitten vakuutusyhtiöt? Kauppamalla ihmisille eläkevakuutusta he eivät todellakaan voi luvata meille huolettomia eläkepäiviä. Ei onnistu. Mitä he lopulta kauppaavat? Mahdollisuutta tulevaisuudessa, ehkä 50v kuluttua suurempaan eläkkeeseen? Mutta mitä he todella lupaavat sanoessaan näin on vain kuvitelmia. Kukaan, toistan ei kukaan, voi tietää millainen maailmamme on tuon 50v. jälkeen. Tietoisuus näistä pykälistä, joita ei ole edes pienellä painettu sopimuksiin, voi havahduttaa. Eli riskit tästäkin kantaa täysin ihminen, joka tämän vakuutuksen ottaa. Itse säästäminen ei ole ainoastaan vaihtoehto, vaan myös pakko. Ainakin mikäli haluat todella TURVATA vanhuuttasi. Miksi verohyötyä eläkesäästämiselle itse asiassa ajetaan valtiovallan tasolla?

Säästämiseen motivoituminen. Tämä voi alkaa aivan hyvin esimerkiksi huolestumisesta luonnon puolesta. Tästä seuraa kuitenkin positiivinen takaisinkytkentä. Tällä tarkoitan kulutuskierteen jatkuvasta ahdistuksesta vapautumista. "Löysää" rahaa on enemmän käytettävissä, ja kaikkea ei tarvitsekaan ostaa kalliilla kulutusluotolla. Samalla oma henkilökohtainen talous on paremmin tasopainossa. Loppujen lopuksi kun ajatellaan luontoa laajemmin, kaikki mikä meille on annettu on vain pysyvästi lainassamme, ilman sovittua palautuspäivää. Luonto ei ole luvannut meille mitään, mutta silti riistämme sen viimeistä Afrikan pensasta myöden, kun se revitään tehtaaseen raaka-aineeksi. Tämän ymmärtäminen auttaa luomaan oikeaa kunnioittusta luontoa kohtaan. Se mitä tähän asti olemma tehneet, ja mitä tulemme hyvin todennäköisesti vielä tekemään, on kaikki taistelua luontoa vastaan. Kumpi onkaan vahvempi, luonto vai ihminen? Kiellämmekö tosiasiat tavoitellessamme aina vain jatkuvaa talouskasvua? Voisimmeko jo vihdoin alkaa toimimaan luontoa säästäen.

Turha kuluttaminen. Miten paljon meillä onkaan materiaalista hyvää, mutta onnellisuutemme ei silti lisäänny. Olisiko syytä alkaa ajattelemaan asiaa enemmän? Siis ei ole olemassa takaisinkytkentää materiaalisen hyvän & onnellisuuden välillä. Kuvaaja ei ole lineaarinen. Hesarin muutama vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa onnnellisuus ei enää sanottavasti lisääntynyt kun vuositulot ylittivät 9000€. Eli opiskelijan tulot. En ole ainakaan itse huomannut tulojen kasvaessa onnellisuuden samanmoista kasvua. Se mitä meillä on ei määrittele meitä. Tavaramäärän kanssa tuskaillessa emme ymmärrä mikä meille on todella tärkeätä. (Perhe ja rakkkaaat.) Tavaralle ja omaisuudelle täytyy löytää aina vain enemmän säilytystilaankin..Erityisesti Joulun aikoihin meillä on vaikeuksia kaiken uuden tavaran ja turhuuden hankkimisen keskellä. Kun sille anopillekin pitäisi jotain ostaa. Kaupat & myymälät ovat täynnä tuskastuneita kuluttajia ja myyjiä. Kuukauden päivät hermoilemme parin päivän tunnelmaa varten. Ja kaiken tämän mahdollistamiseksi meidän täytyy työskennellä tavoitteen eteen. Näemme vaivaa, emme ainoastaan ostaessamme & hankkiessamme tavaraa, vaan myös ansaitessamme pelimerkkejä sen hankkimiseen.

Kuluttajan lopullinen hyväksikäyttäminen. Kun kuluttaja on saatu ahdinkoon, ilmestyy jostain vielä "auttajia", joiden lopullisena tarkoituksena on kupata tämä kuluttaja aivan tyhjiin. (Itse asiassa miinukselle.) Nämä auttajat kantavat nimeä pikavippiyhtiöt. Rahasta peritään suolainen korko. Ja nämä rahan kauppiaat luovat kuluttajaan lopulliseen velkasuhteen. Ja maksuhäiriöiden tullessa, rahan perintä siirtyy perintäyhtiöille, asioista ei enää tässä vaiheessa neuvotella. Pelkkien korkojen maksaminen ei tule kyseeseen. Kaikki omaisuus ihmiseltä saadaan tällä tavoin ryöstettyä.  Todellinen nöyryytys yhteiskunnasta löytyy vasta pikvippikierteen jälkeen ulosoton ja maksuhäiriömerkinnnän jälkeen.

Miten meistä onkaan tullut taas pieniä lapsia, jotka eivät jaksa odottaa "karkkipäiväänsä" vaan, haluavat karamellinsa tänään ja juuri nyt! Säästämällä voi saavuttaa jotain korkeampaa kuin mihin kuluttaja ikinä tulee pääsemään. Nämä korkeammat arvot eivät ole vain sitä, että säästäjä ei elätä laumaa erilaisia rahan kauppiaita yms. Eikä edes se, että hänen henkilökohtainen taloutensa on paremmassa kunnossa. Vaan tämä suurempi päämäärä on luonnon säästäminen, säästäjä ei siis säästä vain itseään vaan myös luontoa. Ostamalla vain sitä mitä todella tarvitsee, ei merkitse luopumista mistään. Tarpeeseen sitä on ennenkin tavaraa hankittu. Olisiko siis aika siirtyä kuluttajasta säästäjäksi?

http://kulovalkeaa.blogit.fi/

Luonto

Sijoitusasunto nyt?

 

Sijoitusasunto?

Tätä olen pohtinut muutamaan otteeseen tässä vuodenvaihteen aikoihin. Ajatus sijoitusasunnon hankkimisesta on käynyt usein mielessäni. Jotta voisin kuitenkin järkevästi allokoida sijoituksiani eri sijoitusmuotojen kesken, olisi sijoitusasunto ehdottomasti suurin yksittäinen sijoitus. Allokaatio olisi siis voimakkaasti asuntopainoitteinen. Hämeen seudulla sijoitusasuntoja saa Hämeenlinnasta ja Riihimäeltä noin 50 - 80 t€. Eli tuon verran pitää olla tällä hetkellä valmis sijoittamaan asuntoon jos halajaa vuokraisännäksi tai -emännäksi. Tuolla summalla saa yksiön, mainitsemieni kaupunkien keskustoista. Asuntojen kunnoissa ja taloyhtiöiden vakavaraisuudessa on varmasti suuria eroja, en käsittele niitä tässä. Yritän vain hahmottaa ajatusta, että ostaisin tältä alueelta asunnon sijoitukseksi.

Asuntosijoittaminen lähtee monesti siitä ajatuksesta, että vuokralainen maksaa pikku hiljaa asunnon pois. Eli ns. laiskanmiehen tapa tehdä rahaa. Muistan katsoneeni lähiaikoina dokumentin, jossa Amerikkalainen pariskunta käytti vähän samaa metodia rahan tekemisessä. Eli heidän ajatuksenana oli ostaa velkarahalla itselleen suuri asunto ja asua siinä pari vuotta. Koska asuntojen hinnat vain tuntuivat nousevan joka vuosi, oli tämä heille “laiskanpariskunnan tapa tehdä rahaa”. Eli ainoana tavoitteena oli asua tuossa asunnossa, ja se tuottaisi heille arvonnousuna varallisuutta tekemättä mitään. Pariskunta oli joutunut pakkomyymään asuntonsa ja he olivat menettäneet kaiken. Kuitenkaan he eivät jääneet pankille velkaa kuten Suomessa kävisi, mikäli asunnnon arvo ei vastaa velan arvoa. Kuitenkaan heidän unelmansa ei toteutunut halutulla tavalla.

Eli onko tällä hetkellä realistista, että vuokralainen maksaa asunnon sinulle? Tässä hieman vertailua tämän hetken asuntosijoittamisen tilanteesta.

Asuntosijoittamisen puolella:

- Korot alhaalla. Monesti asuntosijoittamisessa käytetään velkavipua. Ja tuon velkavivun hinta on nyt laskenut korkojen myötä.

Asuntosijoittamista vastaan:

- Asuntojen arvot tulevat mitä suuremmalla todennäköisyydellä laskemaan. Omistaminen täten tällä hetkellä ei ole tuottoisaa. Antaa siis jonkun muun kärsiä sijoituskohteen (mahdollinen) tuleva arvonlasku.

- Vuokrien kipurajat ovat tulleet vastaan. Vuokralaiset eivät ole enää valmiita maksamaan yhtään suurempaa osaa tuloistaan asumiseen. Erityisesti tämä koskee pääkaupunkiseutua.

- Tarjolla vain huonoja kohteita. Tai ainakaan minä en ole löytänyt Hämeestä sijoittamiseen kelpaavia kohteita tämän vuoden puolella oikeastaan yhtään. (Voi myös olla, että en vain osaa.)

Keskustelua aiheesta löydät mm. seuraavasta osoitteesta.

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/forum.jspa?forumID=25&start=0

Muistutus inflaation vaikutuksesta - Kehitystä 1900 -luvulla

Koska blogi on suunnattu aloittelijoille, mukaanlukien itseni, on hieman syytä tutustua siihen mitä inflaatio todella on. Inflaatio lähtee usein liikkeelle valtion rahantarpeesta. Valtio voi hankkia tuloja kolmella eri tavalla; verotuksella, lainanotolla ja rahan katteettomalla painamisella. Viimeksi mainittu on varma tie inflaatioon. Lainanottaminen johtaa inflaatioon vasta, kun velkojat alkavat epäillä valtion kykyä huolehtia velastaan. Tällöin valuutan ulkoinen arvo alkaa laskea ja se heijastuu myös kotimaiseen valuutan arvoon. Korkealla verotuksella ei ole havaittu vastaavanlaisia vaikutuksia.

Puhuttaessa kansanomaisesti inflaatiosta tarkoitetaan yleisein hintatason nousua ja samalla rahanarvon laskua. Hintatason seuraamiseen on kehitetty mittari, kuluttajahintaindeksi, jolla inflaatiota mitataan.

Kvantiteettiteoria kuvaa inflaatiota seuraavanlaisen kaavan mukaisesti.

P = MV / T

Jossa P = yleinen hintataso, M = maksuvälineitä, V = maksuvälineiden kiertonopeus, T = markkinoilla olevien tuotteiden määrä. Tällöin maksuvälineet ja niiden kiertonopeus on suoraan verrannollinen hintason kehitykseen ja tuotteiden määrä kääntäen verrannollinen hintatasoon nähden. Tämä on vain yksi malli, jolla inflaatiota voidaan kuvata, eikä se sellaisenaan pysty ennustamaan tai edes selittäämään kaikkea inflaatioon liittyvää. Mallilla saadaan nyt kuitenkin karkea käsitys siitä mitä inflaatio on. Alla oleva kuva hyperinflaatio antaa käsityksen mitä saadaan aikaan kun rahaa painetaan painokoneen laakerit punaisena.

Hyperinflaatio

 

Yleisesti ottaen tuollaista 1-1,5% inflaatiota on pidetty suotuisana. Hintatason laskua, deflaatiota taas pidetään erittäin haitallisena taloudelle. Inflaation haitalliset vaikutukset alkavat näkyä kun inflaatiotahti on yli 5%.

Miten inflaatio sitten vaikuttaa eli inflaation vaikutuksia kerron seuraavassa kappaleessa. Inflaatio suosii velallisia, pitkäaikaisten sopimusten maksajia sekä reaaliomaisuuteen sijoittaneita, mutta käytännössä lähes kaikki häviävät. Inflaation laukatessa hyödykkeiden suhteelliset hinnat muuttuvat nopeasti. Perusasioita on vaikea ennustaa pitkäjänteisesti ja erilainen keinottelu muuttuu tavalliseksi. Säästäjät ja sijoittajat, jotka ovat sijoittaneet kiintein ehdoin häviävät. Myös tulonjakoon inflaatiolla on vaikutuksensa. Toiset alat pystyvät kompensoimaan inflaation vaikutuksia paremmin, ja tätä kautta tulonjako vääristyy. Esimerkiksi Saksan hyperinflaatiossa 1923 säästäjät menettivät rahansa kokonaan. Keskiluokka köyhtyi ja radikalisoitui kannattamaan kansallissosialisteja. Hitleriä onkin sanottu inflaation lapseksi. Eli kovasti laukkaavalla inflaatiolla on aina myös vaikutuksensa, tässä tapauksessa varsin ikävät.

Jo vuosisatojen ajan eri valtiot ja keskittymät ovat saaneet inflaation laukkaamaan sellaista tahtia, että tavalliset ihmiset eivät ole mukana pysyneet. Nykyinen hidas inflaatiotahti on todella poikkeuksellista, ja tuskin tulee jatkumaan ikuisesti.  Eli odotettavissa on rahan arvon laskemista nykyäänkin. Pidän hyvin mahdollisena dollarin($) ja euron (€) mahdollista heikentymistä. Syynä valtioiden luottoluokitusten heikentymiset, rahan katteeton painaminen. Nämä tulevat aiheuttamaan ainakin kohtuullista inflaatiota. Seuraavaksi aioin tarkastella menneitä tapahtumia väitteideni tuoksi. Eli riittää kun otetaan käsittelyyn 1900 -luvun tapahtumia muutama. Jo nämä riittänevät vakuuttamaan sinut, että inflaatio tulee jatkossakin varmasti olemaan vieraanamme.

Saksan hyperinflaatio vuonna 1923. Sodankäynnin rahoitus ensimmäisen maailmansodan aikana tapahtui suurimmaksi osaksi keskuspankin katteettomien setelien painamisella. Tästä seurasi aikoinaan hintatason kymmenkertaistuminen vuosina 1913 - 1920. Tämä oli vielä tyyntä myrskyn edellä, sillä vielä suurempi katastrofi odotti tulemistaan. Keskeisenä syypäänä Saksan hyperinflaatioon oli maan keskuspankki. Reichsbankissa uskottiin, että mikäli paperirahaa painetaan riittävästi kaupallisia transaktioita varten, inflaatiota ei synny. Ja lisäksi keskuspankki lainasi rahaa liikepankeille miinuskorolla, talletuskorkojen ollessa 7,3 %! Rahan tarjonta (vrt. kvantiteettiteorian kaava M = maksuvälineet) kasvoi ennennäkemättömästi. Vuonna 1921 liikkeessä olevan rahan määrä kasvoi 70%, seuraavan vuoden kasvuluvut olivat 100%. Vuoden 1923 lopulla rahaa oli liikkeellä 248-mildardikertaisesti enemmän kuin vuoden alussa! Miten tämä sitten näkyi kansalaisilla, tarkastellaan hieman tätä asiaa. Tukkuhintaindeksi, oli vuonna 1913 ~1, nousi lukuun 36 1922. 1923 se oli 2785, josta se edelleen kohosi lukuun 750 000 000 000 marraskuuhun mennessä! Verrattaessa Saksan markka ulkomaiseen valuutta käyttäytyminen eteni seuraavasti. 1914 dollari maksoi 4,2 saksan markkaa, 1923 alussa 17 972 markkaa, ja marraskuussa 4200 biljoonaa markkaa! Tällöin kakki Saksan pankkitalletukset olivat noin neljännespennyn arvoiset. Setelipaperia valmistettiin yhteensä 30 paperitehtaassa, ja syksyllä 1923 otettiin käyttöön joka aina saksan rahan painamiseen kelvollinen painokone. Keskuspankin johtajat olivat täysin hakoteillä inflaation syistä, heidän vain ponnistellessaan yhä suurempien setelimäärien painamisen kanssa.. Alla kuva vuoden 1923 setelistä, jonka arvo 100 miljoonaa markkaa.

100 miljoonaa markkaa

 

Muita inflaatioesimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Myös Suomessa korkeista inflaatioluvuista on kärsitty, erityisesti 1970 -luvulla. Vuosina -73 ja -74 inflatioprosentit olivat 15% ja 18%. Tällöin kotimaassamme tapahtui valtava tulonsiirto. Tällöin asuntolainan korkovähennykset yhdessä inflaation kanssa maksoi korot sekä osan pääomastakin takaisin. Tämän tulonsiirron maksajiksi joutuivat säästäjät, joiden säästöpääomaa inflaatio kuritti. Myös monet yritykset saivat tulonsiirron itselleen.

Erityisesti seuraavissa maissa on kärsitty hyperinflaatiosta viime vuosisadalla. Venäjä (1920 - 1950, 1990), Kreikka (1940), Unkari (1940) jossa 100 000 biljoonan setelillä sai raitiovaunulipun, Latinalainen amerikka, Jugoslavia, Turkki…

 

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän kulovalkeaa blogi