Käyttäjän J.Vahe blogi

Nordnetin meklarin Jukka Oksaharjun kirja Hajauta tai hajoa vuodelta 2013 käynnistyy peruskurssilla Markowitzista, Sharpesta, Grahamista ja Buffettista. Esille tulevat melko luonnolliset kriteerit valita sijoituskohde. Isolla yrityksellä on etunsa niin hinnoitteluvoimassa kuin tunnettavuudessa ja siten brändeissä.

Sivulla 86 luetellaan kiinteistösijoittajan moninaisia riskejä. Mainitaan mm. se, että on ”perittävä vuokraa vuokralaiselta, jos hän ei maksa itse”. Talvivaaran osakkailla ei onneksi ole tällaista taakkaa kannettavanaan.

Peruskurssia seuraa mielenkiintoinen ”case”-luettelo, jossa tuodaan esille hyödyllisiä näkökohtia siitä, miten monen kulutustavarafirman markkinat ovat tällä hetkellä etupäässä Euroopassa ja Amerikassa Afrikan ja etenkin Aasian ollessa vasta kasvavia markkina-alueita.

Erikoinen on tosin alaluku 3.3. Case: Hennes & Mauritz. Luvun alussa on kaavio H&M:n hallintomallista, mutta koko kaaviota seuraavassa luvussa ei yhtiöstä mainita yhtään ainutta sanaa.

”Valtio ei ole mikään tukiautomaatti”, sanoi ministeri Vapaavuori Rauman telakasta.

Toisaalta Suomen valtio on aivan varmasti ollut tukiautomaatti esim. Kreikan ja eräitten muiden euromaitten kansantaloudelle ja mm. Turun telakalle. Jo alkeellisin poliittinen horoskoopintulkinta osoittaa, että myös Talvivaaran osalta ko. automaatti löytyy.

Jos joku löytää tästä kaikesta logiikan, kuulisin mielelläni perustelut.

Muistin virkistämiseksi kehotan lukemaan Talvivaaran omilta sivuilta kuvauksen: Outokumpu totesi Talvivaaran esiintymän pitoisuudeltaan köyhäksi ja kas kummaa, kasaliuotuksen ympäristölle hankalaksi. Nikkelin hintakäyrään voi tutustua tuossa.

Lauantaiaamuna katsoin TV1:stä ohjelmaa, jossa kehuttiin solmittua tulosopimusta. Palkat nousivat vähintään 20 eurolla, jos nyt oikein kuulin. Tulosta kiittelivät työmarkkinajohtajat ja VATT:n johtaja Juhana Vartiainen. Peräti sopimattomasti itse pohdin sitä, nouseeko kyseisten johtajien palkka 20 euroa vai 30 %.

Pohdintojani täydensi mukavasti TV4:stä tullut auto-ohjelma, joka on saanut JSN:n huomautuksen. Linkin kuvassa oleva toimittaja esitteli autoa, jonka kallein malli maksaa 200.000 euroa. Isokokoinen citymaasturi kiihtyy 0-100 viidessä sekunnissa. Sitä ohjelmassa ei mitenkään käsitelty, miten ok-talon kokoinen ”auto” saadaan parkkeerattua.

20 euron palkankorotuksilla ostellaan siis 200.000 euron autoja?

On tietysti totta, että toimittajan on kiva ajella autolla, johon hänellä itsellään ei ole varaa. Väittävät, että katsojille tarjotaan unelmia.

Tätä kirjoitusta ei voi pitää kirja-arvosteluna ensinnäkään jääviyden takia eikä toisekseen sen takia, että Talentum ei ole aiemmin edes vaivautunut vastaamaan arvostelukappalepyyntöön. Sitä saa mitä tilaa.

Joka tapauksessa Orava ja Turunen ovat tehneet kirjan asuntosijoittamisesta ja kirjan kannessa lukee, että kyseessä on ensimmäinen alan kirja Suomessa. Niin akateemisessa maailmassa kuin kaupallisissa kustanteissa on tapana korostaa alan neitseellisyyttä totuutta venyttämällä.

Photo by Brady Holt, enWikipedia.

Ensinnäkin totean, etten olisi ennakkoon uskonut, että niin kokenut poliitikko kuin Heidi Hautala jää kiinni suoraan kasan päältä. Hautala rikkoi politiikan ainoaa moraalisääntöä: älä jää kiinni.

Terminologia tarvitsisi täsmennystä. Sanotaan, että valtio-omistaja ei puutu operatiiviseen johtamiseen. Sotataito tuntee kolme tasoa, strategian, operaatiotaidon ja taktiikan. Outokummun Saksan-ostokset olivat niin kyseenalaista strategiaa, että niitä olisi yhden Hautalan asemesta pitänyt pohtia koko valtioneuvoston. Rikosilmoituksen tekeminen tai tekemättä jättäminen ei ole operatiivista toimintaa eikä edes taktiikkaa. Se on nysväämistä, johon yhdenkään harkintakykyisen valtioneuvoston virkamiehen saati ministerin ei pitäisi itseään sotkea.

Aioin alun perin kommentoida Heikki Ikosen merkintää, mutta omalla merkinnälläni otan paremmin vastuun sanomisistani.

Lindströmit ja Sinkko ovat esiintyneet julkisuudessa niin paljon, että suurempaa täsmällisyyttä kaipaisi, mutta sen puutteessa mielestäni on vapaus tulkita kokonaisuutta.

Kumpikin taho on puhunut jatkuvasti vain osinkojen sijoittamisesta. Mukana ei ole mainittu palkkatuloja, eläkkeitä, realisointeja, velkaa, perintöjä, saaliita, lottovoittoja, runsaudensarvea, sampoa, merenpohjasta löydettyä aarrelaivaa tai sateenkaaren juurella köllöttävää kultakippoa. On täysin kohtuullista kysyä Ikosen tavoin, miten ~4 %:n osinkotuotoista (brutto!) riittää sijoitettavaa niin, että ostoista kannattaa puhua jossain mediassa harva se viikko.

Lisäksi valotan problematiikkaa omien ja lähipiirin kokemusten perusteella.

Osallistuin 1970-luvulla Armi Ratian johdolla järjestettyyn ensimmäiseen IPO:on sekä myös jälkimmäiseen Paakkasen aikana tehtyyn antiin.

Itse tuotteista sanoisin, että räikeäkuvioiset kankaat ovat minulle aiheuttaneet lähinnä päänsärkyä eikä niitä muutoinkaan ole tässä huushollissa nähty.

Alaa tunteva henkilö on minulle kertonut, että silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa 1960 – 1980-luvuilla keskeisin suunnittelukohde oli Вели́кая Социалисти́ческая Револю́ция (siis ei mikään Red October…) ja tyylisuuntana sosialistinen tragikomedia (jota tosin realismiksi kutsuttiin…), joten kankaiden suunnittelu jäi vähälle.

Noita kahta linkkiä katsomalla Marimekkoa on turha hakea. Marimekon omien tuotteiden vastaanoton arviossa puhutaan 1950- ja 60-luvuista. Pitäisikö ongelmat tiedostaa?

Linkin tietojen mukaan siivoojan keskipalkka on alle 1800 euroa. Juuri tällaisiin siivoojiin EK:n, TT:n ja kaikkien Etelärannan järjestöjen mielenkiinto kohdistuu. Työtä pitäisi tehostaa, palkkaa laskea ja työaikaa ja –ikää pidentää.  Eteläranta itse on näyttänyt mainiota esimerkkiä alkaen Mika Tiivolan vävyn laittamisesta käytännössä eläkkeelle alle 45-vuotiaana. Siivoojien tulisi myös ymmärtää johtajien erityistarpeet, esim. se, miten verot heitä rasittavat. Vehviläinen tartti asunnon ja Elopille tulee avioero. Siivoojalla ei liene varaa kumpaakaan?

Mitäpä jos syyllistyisin sellaiseen majesteettirikokseen, että arvioisin johtajien työtä samoin kriteerein kuin millä he arvioivat siivoojien työtä. 

Perhe on pahin

Kun Matti Vanhanen siirtyi valtioneuvoston johdosta Perheyritysten liiton johtoon, liitossa tapahtui profiilin nosto, mitä siellä varmaan oli toivottukin. Tulokset ovat näkyneet mm. keskustelussa yritysverotuksesta.

(Alla oleva teksti on jossain mitassa pyritty kirjoittamaan siinä toivossa, voisiko menneisyydestä oppia mitään.)

Jatkosodan jälkeen sotakorvaukset pakottivat perustamaan Raumalle peräti kaksikin telakkaa, Hollmingin ja Rauma-Repolan telakat, jotka nyt syksyllä päätettiin lakkauttaa nykyisessä muodossaan.

Tilanne 1940-luvulla oli siinä mielessä erikoinen, että Raumalla oli pitkät ja merkittävät perinteet merenkulun alalla sekä 1920-luvulta lähtien myös konepajaosaamista, mutta vapaaehtoista tietä telakoita ei syntynyt. Olen joskus muulloinkin epäillyt suomalaisilta puuttuvan aloitekykyä siirtyä uusille aloille.

Historiankirjoituksen vikana pidetään liikaa keskittymistä johtajiin. Kritiikki tiivistyy sutkaukseen ”Caesar valtasi Gallian – oliko kokki mukana?”

Johtajakeskeisessä tarkastelussa on kaksikin vikaa. Galliat vallataan ja menetetään legioonien avulla ja toisekseen, latteasti sanoen johtajille on sosiaalinen tilaus. Parempi olisi ehkä sanoa, että johtajat täyttävät olosuhteiden luoman aukon.

Tarkastellaanpa Suomen Gallian-retkeä. Ollila ei tuonut kännyköitä Nokian tuotevalikoimaan. Hän kylläkin päätti keskittyä niihin samalla tavalla kuin hukkuva keskittyy pelastusrenkaaseen. Jos tätä pidetään suurenakin viisautena, tehdään välttämättömyydestä hyve.

Edelleen on tavallista, että menestynyt johtaja valitsee itselleen värittömän seuraajan. Mika Tiivola valitsi Ahti Hirvosen ja Ollila valitsi Kallasvuon. Lopuksi Elop täytti oman roolinsa haukkumalla firman(sa?) tuotteet. Olihan melkoinen roolisuoritus.

Vrt. myös.

Lainhuudatus on vanha mutta yhä käytössä oleva termi, jolla tarkoitetaan maanomistuksen kirjaamista. As.oy pitää osakkaistaan kirjaa, mutta maanomistukset kirjaa Maanmittauslaitos.

Kiinteistön ostajalle annetaan aiheesta kaksi neuvoa. Kaupantekotilaisuuteen pitää saada mahdollisimman tuore rasitustodistus sen tarkistamiseksi, ettei myyjä ole viime hetkessä hakenut kiinteistölle kiinnitystä. Vastaavasti kaupanteon jälkeen ostajan tulisi mahdollisimman nopeasti kirjauttaa oma omistuksensa, ettei myyjä kaupan jälkeen vanhojen rekisteritietojen avulla kiinnittäisi jo myymäänsä kiinteistöä. En totta puhuen tiedä, kuinka paljon tällaisia väärinkäytöstapauksia on ollut, mutta tällaisia neuvoja annetaan.

Viittaan Kai Nymanin kirjoitukseen alla.

Harri Holkerin hallitus puhui hallitusta rakennemuutoksesta. Se jäi toteutumatta, mutta eräästä asiasta haluan muistuttaa. Holkerin hallitus ja sen VM Erkki Liikanen elvyttivät tilanteessa, jossa Suomen talouselämä paahtoi laakerit punaisina. Elvytys sopi tuohon tilanteeseen yhtä hyvin kuin bensiini tukipalon sammuttamiseen. Tämä on siis SP:n PJ:n Liikasen pätevyys.

Seuraava eli Ahon hallitus keksi erikoisen ratkaisun, juustohöylän. Rakenneuudistusta ei tehty, mutta kaikkea höylättiin. Syrjäytyneille on taattu rahat ryyppäämiseen, mutta mielenterveyspalveluita on ajettu alas reippaasti sekä laitos- että avohoidossa.

Mistä sitten voisi karsia?

1) Rahan kierrättäminen Suomessa

Tämän päivän HS kirjoittaa: Finanssivalvonta tekee säännöllisiä tarkistuksia sisäpiiri-ilmoituksista. Mikäli laiminlyöntejä havaitaan, voi Fiva määrätä rikemaksun, joka yksityishenkilöllä on 500–10 000 euroa. Ollila tienasi Nokiassa aikoinaan yli 100 miljoonaa euroa.

Em. asteikon esittäminen ei tietenkään tarkoita sitä, että Ollilan olisi todettu mihinkään syyllistyneen.

Toisaalla Finanssivalvonnalta tuli viikolla julkinen varoitus Eufex Pankki Oyj:lle. Pankin toimintaan liittyneet laiminlyönnit havaittiin keväällä 2012 hallinnon luotettavuutta koskevassa tarkastuksessa ja vuoden 2012 lopulla laaditussa valvojan arviossa.

Siis tarkastus tehtiin keväällä 2012 ja kirjattiin vuoden lopulla. Pankki ei asiaa ole kiistänyt, mutta vieläkin sillä on oikeus valittaa huomautuksesta. Hmm?

Hevospoolo on hieno harrastus

Suu auki hämmästyksestä katselin Ylen tv-uutisia, joissa EK:n työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen esitteli EK:n "uusinta" ehdotusta. Lomautusten tai irtisanomisten uhatessa työehdoista pitäisi voida paikallisesti sopia joustavasti. Joustaminen tarkoittaisi tietysti työehtojen huonontamista.

Esitys on pienin variaatioin EK:n vuosia toistama. Ainoa uusi piirre oli se, että johtaja Laatunen esitteli näkemyksiään golfkentällä ja erehtyi jopa tv-kameroille esittelemään laajasti myös golftaitojaan.

Jälleen kerran mieleen tulee vanha kysymys siitä, kuinka kaukana johtajat ovat arkitodellisuudesta. Uskovatko he todella, että spurgujen kanssa tappeleva Siwan kassa lämpenee EK:n ajatuksille puttausnäytöksen jälkeen?

Vannomatta paras, mutten ainakaan muista, että oikeuskansleri olisi hyvin pitkään aikaan kritisoinut koko valtioneuvoston toimintaa. Huomautukset ovat yleensä kohdistuneet yksittäisiin virkamiehiin, virastoihin ja joskus yksittäisiin ministereihin. 

Linkissä oleva oikeuskanslerin lausunto on hiuksia nostattavaa tekstiä, sillä se ei ole opposition, vaan VALTIONEUVOSTOSSA toimivan oikeuskanslerin harkittua ja pidättyväistä tekstiä.

”Saadusta selvityksestä välittyy, että ratkaisuja on tehty kiireessä.” ja "Kiinnitän huomiota erityisesti siihen, että eduskunnalle myöhemmin annettavassa hallituksen esityksessä esityksen vaikutukset on huolellisesti arvioitava.”

Nämä moitteet eivät siis tule oppositiopoliitikolta.

Oikeuskanslerin lausunnon keskeisin ongelma on sen pohjana olevan kantelun väite, että VM:n virkamiehet olisivat harhauttaneet ministereitä.

EVA pyrki hätkäyttämään helteen halvaannuttamia suomalaisia tutkimuksella, jonka media on otsikoinut siten, että valtio kannustaa kuntia veronkiertoon.

Avataanpas vähän asioita.

Tutkimuksessa on suurennuslasin alle otettu Oulu, mikä sopii minulle oikein hyvin. Sivulla 4 on lueteltu ko. kaupungin liikelaitokset ja ensivaikutelma lienee monella, että paljon niitä on.

Mutta mietitäänpäs lisää. Oulussa oli sotien aikaan noin 20.000 ihmistä. Mikä yksityinen taho ennen sotia tai heti niitten jälkeen olisi ollut kiinnostunut oululaisten energiasta tai satamasta? Joku amerikkalainen sijoittajako? Epäilen.

Kyllä Oulun tekniset laitokset on rakennettu julkisen sektorin riskillä, suomalaisella työllä sekä pääomalla ja vasta viime vuosina niille löytyisi ulkomainen ostaja. Riippuvuus ulkom. sijoittajasta saattaa sekin olla kyseenalainen ratkaisu.

otsikoi KL.

Hoitaisi nyt ensin entiset bisneksensä kuntoon. Linkissä on Rostedtin kiinteistövälitysfirman yhteystiedot. LKV-tutkinto on pääsääntöisesti hyvin harvalla välittäjällä, usein vain yhdellä kussakin toimistossa. Tämä on minimivaatimus, joka tosin muuttuu. 2016 tutkinto pitää olla jo puolella henkilökunnasta. Tällöin saavutetaan poliisien normit. Tiedättehän, puolet osaa… jne.

Olen kerran ollut yhteydessä ko. firmaan. Koska tällaiset kokemukset ovat aina subjektiivisia ja alttiita kootuille selityksille, en yksilöi sen enempää kuin että kirjallinen hinta-arvio meni kymppitonneja alle toteutuneen hinnan (olin myyjä), joten toiste en ko. firmaa häiritse. Yhteydenottoon vastaaminen oli muutoinkin kitkaista.

Mm. Kauppalehdessä ja Piksussa blogia pitänyt lohjalainen taloustoimittaja Jaakko Wallenius kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana 11.6.2013.

Hän oli syntynyt 1958 ja opiskeli yhteiskuntatieteitä niin Turun kuin Tampereen yliopistoissa, minkä jälkeen hän työskenteli taloustoimittajana yli 20 vuotta.

Jaakko Wallenius kertoi avoimesti parantumattomaksi osoittautuneen sairautensa etenemisestä viimeisessä blogissaan http://odotushuone.blogs.fi/ .

Kevättalvella lähetin Jaakolle viestin, jossa ilmaisin järkytykseni tilanteesta, mutta ihailuni siitä stoalaisesta tyyneydestä, jolla hän itse asiaan pystyi suhtautumaan.

Jaakon omaisille esitän syvän osanottoni ilmauksen.

Nokian osakkeen kurssikehityksestä viimeisen reilun 20 vuoden aikana on esitetty usein esim. KL:ssä ja tuossa virheellisiä tietoja.

Syinä ovat a) Nokian osakkeen splittaaminen 1990-luvulta alkaen 64 osakkeeksi useassa eri vaiheessa, b) Nokian runsaat omien osakkeitten ostot ja mitätöinnit sekä c) kurssivaihteluitten niin suuri jyrkkyys, ettei niitä mistään käyristä pysty selvittämään.

Kaivelin esille KOP:n julkaisuja ”Pörssiyhtiöt” 1990-luvulta, joten tässä on oikeampia lukuja.

Vuoden 1992 alussa etu- ja kantaosakkeiden kurssien keskiarvo oli noin 50 markkaa - sama se oli muuten ollut jo vuoden 1990 lopussa ja 1991 alussa. Kun osakkeita tuohon aikaan oli runsaat 60 miljoonaa kappaletta, tulee yhtiön markkina-arvoksi reilut 3 miljardia markkaa, kun se nykyään on noin 10 miljardia euroa.

Joku kuukausi sitten otsikon media pahoitteli lehden edesmenneen kriitikon Toini Havun kohtaloa. Havu haukkui HS:n parhaitten perinteitten mukaisesti Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan maanrakoon. Suomen kansa, joka ei ole koskaan ollut HS:n kulttuuritoimituksen tasolla, kuitenkin piti Linnan kirjasta ja suhtautui Havun arvosteluun kielteisesti. Sanomatalon mukaan nimenomaan Havun kohtalo oli kohtuuton.

Kuluneen vajaan 60 vuoden aikana HS:n toimitukselle ei liene koskaan tullut mieleen, että Havun, Seppo Heikinheimon tai Jukka Kavajan täystyrmäykset olisivat nekin voineet olla kohtuuttomia?

HS:n lempinimi on Pravda, mikä viittaa siihen, että aikanaan lehden johtoasema oli täysin kiistaton. Nyt sen asema on murtunut siitäkin huolimatta, että Sanomatalo on ollut internet-kirjoittelun kova vastustaja, vrt esim.

Yrittäjät saivat ensin 6 - 0 voiton omaisuustulojen verotuksesta. Arhinmäen väliintulon jälkeen lukemiksi tarkentui 5,9 - 0 ja yrittäjät kokivat sen uskomattoman arvovaltatappion, että hallitus ei aivan jokaista pilkunpaikkaa myöten toimikaan yrittäjien sanelun mukaan. Ennenkuulumatonta!

Yritttäjien olisi kannattanut tyytyä heille hyvään tulokseen ja olla hiljaa. Yrittäjien vtj on kuitenkin Taloustaidossa palannut vielä asiaan ja koettanut todistaa ympyrän olevan sittenkin neliskanttisen.

Minua puolestaan alkaa tämä disinformaation levittäminen eli maskirovka ärsyttää jo isommassa määrin.

Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Timo Lindholm on siis Taloustaidossa kirjoittanut seuraavaa:

”Listaamattoman yrityksen omistaminen ja johtaminen on aktiivista omistamista, jossa on yleensä mukana merkittävä työpanos ja myös suuri osa omaisuudesta.”

ja

Vakuutusmatemaatikko, yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Pusan uusi kirja

"Renkien valta" samoin kuin sen edeltäjä "Renkien kaappaus" on ladattavissa ilmaiseksi osoitteesta http://www.pusa.fi/

...Tarvitaan valtion tukirahoja. Mistähän ne saadaan?

Ensin toistetiin samaa mantraa. Mitä pienemmät ovat työnantajan kulut, sitä useampi työllistyy. Kaikki verot ja maksut poistamalla kokonaan päästäisiin varmaan äärettömään työllisyyteen, vai kuinka?

Protestoin tuossa merkinnässäni Henri Elon vertailua asuntosijoituksen ja pörssisijoituksen välillä. Jatkan vielä aiheesta.

Pörssiosakkeet tuottavat kuulemma keskimäärin ~ 4 % osinkoa. Tähän tulokseen on päästy 5 vuotta jatkuneella ankaralla kurssilaskulla. Mainio esimerkki on Rautaruukki, joka tuottaa niin ikään 4 % osingon. Osinko on tosin jatkuvasti pudonnut samoin kuin kurssikin.

Isä ja poika Lindström laskivat pari vuotta sitten pörssistä 30 %:n yhtiöistä jättävän osingonmaksun väliin. 2009 osinkojen määrä pörssissä laski lähes 40 % ja se kuulemma toipui vain hitaasti seuraavana vuonna.

EK ilmoittaa tavoitteekseen menestyvien yritysten Suomen.

Menestyvä yritys edellyttää paljon tylsää työtä, jota ovat tehneet esim. Niilo Hakkarainen, Pekka Rantala ja Paavo Honkajuuri. Kun viime mainitulle ehdotettiin lisäväen palkkaamista pääkonttoriin, vastakysymys kuului, mahtuuko ehdottajan työhuoneeseen toista työpöytää. Byrokratian pysäyttää vain kiviseinä, oli Honkajuuren maksiimi.

En ollenkaan ymmärrä, miksi yritysmaailman suurimpina sankareina pidetään Vehviläisen tapaisia poispotkijoita (vrt. Cargotecin kurssi). Mielestäni paljon suurempaa viisautta on olla koskaan palkkaamatta esim. niitä pelkästään hallinnossa työskennelleitä, joita Stora Enso joku vuosi sitten irtisanoi tuhansia ilman, että firman toiminta siitä mihinkään muuttui.

Meidän tavallisten kuolevaisten täytynee tyytyä siihen, että lobbaajilla on muita parempi pääsy yhteisesti valitsemiemme päättäjien pakeille. Toisaalta lobbaajan kuulemisen on oltava ehdottomasti viimeinen raja. On syytä muistaa, että on pidetty skandaalimaisena jo sitä, jos europarlamentaarikko kirjoittaa tai puhuu tekstiä, joka on kopioitu etujärjestöltä.

Mikäli HS:n tiedot pitävät paikkansa siitä, että hallituksen kehysriihessä on ollut valmistelumateriaalina etujärjestöjen tekemiä laskelmia, olemme vähintäänkin tekemisissä poliittisen skandaalin kanssa ja ehkä jopa muunkin.

Asuntosijoittajat ry on aika ajoin kirjoittanut Piksuunkin. Aiemmin ko. yhdistys piti Pyhäjokea mielenkiintoisena kohteena suunnitellun ydinvoimalan takia. On ehkä jälkiviisasta sanoa, että nyt sopii epäillä, tuleeko Pyhäjoelle mitään polkupyörän dynamoa suurempaa laitosta, mutta jo omana aikanaan hyvin oli tiedossa Pyhäjoen asukasluku, 3000 henkilöä. Paljonkohan siellä konkreettisesti on asuntoja myynnissä? Ydinvoimalan vakinaiset työntekijät rakentavat itselleen ok-taloja ja rakennusaikainen työvoima ei kauan asuntomarkkinoita elvytä. Riippuvuus yhdestä työnantajasta on huono asia.

Otan vertailukohdaksi 40.000 asukkaan Rauman, jolla on varsin monipuolinen elinkeinorakenne ja amk:n lisäksi yliopiston yksikkö.

Pääomatulojen osalta tehtiin perinteinen ratkaisu, josta Suomessa on jo pitkät ja kunniakkaat perinteet.

Olen usein kritisoinut metsäteollisuuden kantoja, mutta nyt kerrankin olen Suuren ja Mahtavan Tahon kanssa samaa mieltä. Lieneekö oire vanhenemisesta?

Linkissä olevaan metsäteollisuuden protestiin yo-kirjoituksista lisäisin oikeastaan aika moniakin asioita:

- Kun 1800-luvun puolivälissä Suomeenkin alettiin kaavailla sellaista hirvitystä kuin höyrysahaa, pelättiin ensimmäiseksi metsien loppuvan maasta kokonaan. Tämä kysymys metsien loppumisesta on aikojen saatossa vaivannut Suomea yhtä paljon kuin Obelixin koiraa Idefixiä, joten väittäisin tässä maassa kiinnitetyn asiaan riittävästi huomiota. Että siinä sitä kestävää kehitystä.