Käyttäjän J.Vahe blogi

Valkoisten kehysten ympäröimänä on ns. aito taideteos https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Malevich.black-square.jpg

Osakesijoittajat valittavat yhden promillen välityspalkkioista. Bukowskilla ostajan ja myyjän yhteenlasketut komissiot ovat noin 40 %, joitten päälle tulee kaikenlaisia posti-, vakuutus- ja tekijänoikeuskorvauksia. Palkkiot ovat kv:sti korkeat, vrt. Mitä näillä hirveillä palkkioilla sitten saa?

Vastaus: todella vähän ja huonoa palvelua. Bukowskin kaksi Suomen ex johtajaa on syytettyjen penkillä taideväärennöksistä. Kyse on erittäin vakavasta skandaalista.

Meikäläistä syynätään

FM Tommi Laitinen Turun yliopistosta tekee väitöskirjaa, joka käsittelee mm. ”osakesijoittajien riskikäsityksiä ja riskienhallintaa”. Oman käsitykseni mukaan sijoittajan vaikutteet, ajatusmaailma ja ajankäyttö ovat keskeisiä asioita.

”Esitelmöin” aiheesta nelisen tuntia ja muistaakseni siinä ajassa Tommi ennätti tehdä pari kysymystäkin. Lopuksi annoin kouraan Peltomäen kanssa tekemäni kirjan, jossa asiat ovat jäsennellymmin kuin suusanallisessa esityksessä.

Mielestäni on hyvä, että tällaista aihetta tutkitaan ja jos joku haluaa tulla haastatelluksi, Tommiin voinee ottaa yhteyttä FB:n viestittoiminnon kautta.

Jokainen varmaan on joskus ollut tekemisissä työpaikan kanssa, jossa toimenkuvat ovat ns. joustavia. Pekalla, Villellä, Kallella ja Jussilla on vähän työtä ja paljon palkkaa.

Johtaja Timoon nähden Kalle on sukua, Ville opiskelukaveri, Jussi urheilukaveri ja Pekka osaa tuoda itseään tarpeeksi paljon esille. Julkisella sektorilla sopiva jäsenkirja on myös vahva pätevyyden lisääjä.

Tähän kuviteltuun - ja kärjistettyyn - esimerkkiin verrattuna armeijan organisaatio on toisenlainen. Aika harva on kai kuullut, että ensimmäinen komppania olisi yksinään käynyt taistelua kun toisen K:n päällikkö on komentajalle sukua ja kolmas kurssikaveri. Sodan pakko luo oman logiikkansa.

Jostain vuodesta 2008 lähtien suom. ministerit ovat toivoneet suhdannekäännettä parempaan. Toivon lisäksi juuri mitään konkreettista tekoa ei ole löytynyt.

Mikäli nyt tunnelin päästä näkyisi valoa (ja kyseessä ei olisi vastaantuleva pikajuna…), valoa näkyisi varsin perinteisillä ja työvoimavaltaisilla aloilla.

Uudenkaupungin autotehdas on ilmoittanut palkkaavansa tuhat uutta työntekijää. Heti on alkanut pohdinta siitä, miten laajalta alueelta pitää hakea työvoimaa. Sinänsä Ugin tehdasta arvioidaan erääksi Euroopan parhaista. Nimestään huolimatta Valmetin Automotivella ei ole mitään tekemistä Valmetin kanssa.

(Otsikko Bulgakovia mukaillen)

Muistan oikein hyvin, kun 1980 Potusin virkaan pyrki luku- ja kirjoitustaidoton sotahullu hirveän vanha ukkeli, jota onneksi ei tehtävään valita.  Iästä tosin ei kovin pitkään Suomessa puhuttu, koska UKK oli paljon vanhempi. Ehdokas oli Ronald Reagan.

Tunnen itseni aika kummassa tehtävässä, jos minun pitäisi jotenkin ”puolustella” Trumpia. Tässä kuitenkin eräitä asioita:

-vaalit ovat aina sisäpoliittiset. Aiemmista ehdokkaista esim. Bush jr oli siihen asti käynyt vain kahdesti ulkomailla.

-vaikka Trump on rahaa perinyt, lienee hän perintöä hiukan kasvattanutkin.

-kysymys ”napista”. Sotilaskäskyasiat pitää puolustusministerin vahvistaa. Watergaten loppuaikoina Nixon ryyppäsi ankarasti ja oli ilmeisen epästabiilissa kunnossa. Pentagon piti tarpeellisena muistuttaa väkeään puolustusministerin vahvistuksen välttämättömyydestä.

Yritystuista voi sanoa kolme asiaa. Ensinnäkin kysymys on hirmuisen suurista rahasummista, miljardeista, joitten rinnalla monet hallituksen säästötoimet kalpenevat kuin yön tähdet auringon nousussa.

Toisekseen kukaan ei tunnu edes tietävän, millaisista summista on kysymys. Esim. tuossa esitetyt luvut ovat aivan liian pieniä. Valtiontalouden tarkastusvirasto huomauttaa, että yritystukiin ei mielletä mukaan alennettuja alv-kantoja, jotka tietenkin vaikuttavat valtiontalouteen aivan samalla tavalla kuin varsinaiset maksetut tuet:

Photo: Ilpo's Sojourn

Sanotaan, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Sanonta pitää kovin hyvin paikkansa tuoreen suomalaisen taloustieteen nobelistin professori Bengt Holmströmin osalta.

Loppututkinnon jälkeen hän on opiskellut ulkomailla ja myös työskennellyt USA:ssa etenkin huippuyliopisto MIT:ssä. Holmströmiä veikattiin nobelistiksi jo vuosi sitten.

Vuodenvaihteessa eläköityvä Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä on luopunut hyssyttelystä ja laukonut haastattelussa ikäviä tosiasioita sosiaaliturvasta. Ydinsanoma on, että sosiaaliturva on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi eikä pysyväksi toimeentulon jatkeeksi.

Valitettavaa vain on, ettei Hyssälä tätä ole esittänyt ollessaan aktiivisesti politiikassa esim. ministerinä. Tässä vaiheessa virkauraa hänen mahdollisuutensa vaikuttaa Kelaankin parissa kuukaudessa lienevät vähäiset.

Haastattelusta poimittua:

- Kannustinloukku siirtyy tulorajan myötä. Pelätään että tienataan liikaa ja sopeutetaan työelämää saatuun tukeen. Ei haluta ylittää tulorajaa, ettei vain menetetä etuuksia. Siis etuus on ensisijalla, ei palkka ja sen nousu.

- 60 prosenttia vuokralla asuvista saa asumistukea. Hyssälän mukaan kannattaisi kokeilla tilannetta, jossa kunnat maksaisivat puolet asumistuista. Tulisiko näin nopeammin kaavoitusta edullisille vuokra-asunnoilla?

Välillisiin kiinteistösijoituksiin en ole tuon jälkeen koskenut edes pitkällä tikulla enkä aio koskea jatkossakaan.

Käsittääkseni pankkeja on 2000-luvun kasvavasti ärsyttänyt se, että ihmiset ovat menestyneet suorilla kiinteistösijoituksilla ilman, että pankit ovat päässeet kostuttamaan nokkaansa (ilmaisu on Mario Puzon mukaan mafian tapa sanoa, että osa tuloista kuuluu heille). 

Ratkaisuna tähän pankkien ongelmaan ovat olleet REIT:t. Näitä aikaansaannoksia esim. TE mainosti 2011 aivan poskettomasti: Taaleritehtaan REIT antaa mahdollisuuden kiinteistösijoitukseen ilman 100.000 euron pääomaa, mikä muka suoriin sijoituksiin tarvitaan. No, tuolloin yksiöitä sai monesta paikasta selvästi halvemmalla ja Taaleritehtaan asiakkuus taitaa alkaa noin 300.000:sta.

Pakinoitsija Seppo Ahti alias Bisquit irvisteli aikoinaan intoa väitellä yhä nuorempana. Hänen pakinassaan nuorin väitteli jo sikiönä kohdusta käsin ultraäänen avulla. Otsikon olen siis tavallaan lainannut sieltä.

2007 aikoihin Sonera Plazalla piti blogia henkilö, joka pyrki eläkkeelle muistaakseni 30-vuotiaana. Ajoitus oli sellainen, että epäilen tämän henkilön häipyneen ns. takavasemmalle, jos ilmaisu sallitaan.

Nyt on jälleen näemmä ilmaantunut pari reipasta nuorta miestä, joilla on samantapainen tavoite. Onhan se tietysti hienoa, että väestön ikärakenteen vanhetessa nuorilla miehillä on noin jaloja päämääriä. Eräitä varauksia haluaisin kuitenkin esittää:

-Tuotto on mielestäni ainakin joskus ylimitoitettu. Muistelen jollain olleen tavoitteena 12 %:n tuotto.

Ympäristöministeriön korkein virkamies Hannele Pokka on kirjoittanut jotain sen tapaista, että vuokrat saisivat pysyä nykyisellä tasolla. Kovin täsmällisesti hän ei ole kantaansa määritellyt, mutta jos kyseessä ei ole pelkkä tyhjä leukojen louskutus, epäilen edelleen, että kaiken liberalismin keskellä hallituksella on kaihoa jonkinlaiseen hinta-, palkka- ja vuokrasäätelyyn. Tällaiset olivat muotia Hannele Pokan noustua eduskuntaan 1979. Samantapaisia ajatuksia on nyt esittänyt myös esim. Li Andersson, mutten usko hänen mahdollisuuksiinsa ajatuksiaan toteuttaa, joten keskityn Pokkaan.

(Huomatkaa yhdyssanojen kirjoitus!)

Harvasta asiasta on niin vaikea saada tietoa kuin tiedotusvälineistä, jotka nimittäin juoruavat mieluummin muista kuin itsestään.

Aikoinaan Turun Sanomat luopui Salon Seudun Sanomien osakkeista halvalla ja osti ne myöhemmin takaisin Uotin veljeksiltä todella kalliisti. Juuri sen enempää logiikkaa ei ole Alma Median tavassa myydä ja ostaa Uutta Suomea.

Tiedotteista noukittua: ”Uuden Suomen moniarvoinen, yrittäjämyönteinen ja liberaali journalistinen linja sopii erinomaisesti Alma Talentin mediaportfolioon ja vahvistaa asemaamme yhteiskunnallisen keskustelun alustana”, kertoo Alma Talentin Arno Ahosniemi.

Kysymys: Miksi ihmeessä US sitten alun perin myytiin Herlinille?

”Uuden Suomen verkkopalvelua on kehitetty itsenäisesti yhdeksän vuotta, ja siirtyminen nyt osaksi Alma Mediaa on hyvin luonnollinen jatkumo”,  US:n Huusko sanoo.

Kysymys: Miksi sitten yritettiin ylipäänsä itsenäisesti?

Matti Vanhanen on nykyään kepun ryhmäjohtaja ja hänen sanotaan olevan Sipilän tärkeimpiä neuvonantajia. Ehkä kannattaisi hieman tutustua siihen, millainen mies on kyseessä.

Vuonna 2007 Vanhasella oli suuri ongelma. Valtiolta pursusi ylimääräistä rahaa korvista ulos 5 miljardin edestä ja Vanhasen piti pohtia, mihin senkin rahan saisi käytettyä. Nykyään ongelmat ovat hiukan toisenlaisia. Pelkästään valtiolla on velkaa 100 miljardia ja kunnilla vielä lisää. Vuoden 2007 jälkeen tuli Suomen valtiontaloudessa ratkaiseva käänne huonompaan suuntaan, jota tänä ja ensi vuonna jatketaan samalla pelillä.

Prof. Valtaoja julkaisi taannoin kirjoituksen, josta moni suuttui. 2014 yli puoli miljoonaa ihmistä kuoli väkivaltaisesti ja heistä vain ani harva oli ranskalainen. Jopa Nizzan jälkeen tämä on syytä muistaa.

Toisaalta 15.7. ilmestyi tietoja sotilasvallankaappauksesta, joka olisi käynnissä Turkissa. Vuoteen 2009 asti silloinen laajentumiskomissaari ja nykyinen ministeri Olli Rehn ajoi kuin käärmettä pyssyyn Turkin liittymistä EU:hun. Laajentuminen oli Rehnin tehtävä, mutta ehkä hänen olisi pitänyt miettiä myös, ketä otetaan ja minne.

Euroopan reuna-alueilta löytyy kaikkea kummallista. Pohjoisessa on omat kummajaisensa, mutta erikoista on lännessäkin sijaitsevalla saarivaltakunnalla.

Ennen 1700-lukua Brittein saaret olivat niukasti kansoitetut. Lontoosta käsin ei Euroopan asioihin pystytty vaikuttamaan. Teollistuminen alkoi Englannissa ja teollistumisen sekä siirtomaitten luoman varallisuuden voimin Englanti alkoi vaikuttaa Euroopassa. On tosin hyvä huomata, että ennen 1900-lukua kovinkaan moni englantilainen ei Euroopassa sotinut. Maavoimat koottiin pääsääntöisesti saksalaisista, joskus hollantilaisista ja portugalilaisista ja niitten lojaalisuuden takasivat ylämaalaiset rykmentit.  

Saksan yhdistyminen 1800-luvulla tuhosi eurooppalaisen tasapainon eikä sitä tasapainoa ole oikein vieläkään löydetty. Ranska ei voinut ottaa Preussin asemaa Englannin liittolaisena, vaan Lontoo joutui lähettämään molempiin maailmansotiin englantilaisia joukkoja niin, että Sommen tappiot ensimmäisessä maailmansodassa muistetaan Brittein saarilla vieläkin.

Satuin vilkaisemaan Nordean päivittäistä / viikoittaista uutiskirjettä, jonka saa ilmaiseksi kuka vain. Kirjeessä on toki paljon muutakin mielenkiintoista, esim. kommentaari uutisista ja suomalainen sekä pohjoismainen osakelista suosituksineen. Keskityn kuitenkin ulkomaiseen mallisalkkuun, joka nimestään Global 30 huolimatta näyttää olevan keskittynyt EU:hun ja USA:an.

Salkku on mielestäni kokoelma jyviä ja akanoita, joten sitä on syytä arvioida omatoimisesti kuten kaikkea muutakin sijoitusneuvontaa.

15.5. KL julkaisi uutisen, jonka mukaan Erkki Sinkko ostaa Hkscanin osakkeita. Samana päivänä ko. osake nousi n. 5 %, asia, jonka saman mediayhtiön toinen lehti huomasi ja yhdisti Sinkkoon.

24.5. saman mediayhtiön AP julkaisi uutisen siitä, että yksi analyytikko suosittelee myymään samaa makkarafirmaa. Huomatkaa olemattomasta aiheesta tehty mahtava otsikko. 24.5. osake laski noin 1 %.

Osingot ovat suurelta osin Suomessa jaettu tältä vuodelta. Seuraaviin osinkoihin on pääsääntöisesti aikaa pitkälti.

Toden sanoakseni, minusta osingot ovat varsin joutavanpäiväinen asia – vaikkeivät siis jokapäiväisiä olekaan. Jos joku ei ole huomannut, viimeisen vajaan vuoden aikana moni osake on päivässä heilunut ylös alas enemmän kuin vuotuisen osinkoprosentin verran. Oikeastaan esim. Aasiassa kokonaiset pörssi-indeksit ovat heiluneet aika tavalla.

Kun siis osingot ovat melko joutavia asioita, miksi niistä niin valtavan paljon puhutaan?

Vastaus:

-Talousmedia ja pankit pyrkivät tuottamaan jokainen arkipäivä jotain markkinahälinää, jota on kiva täydentää luvuilla. Sellaiset pohdinnat, jotka kohdistuvat tulevaisuuteen, ovat vaativia tehdä ja siten epäkiitollisia, että ennuste lähes varmasti menee ainakin hiukan pieleen. Toisaalta menneisyyteen katsomisesta ei ole tulevaisuuteen kannalta juurikaan apua. Toivoisin tätä käsitystäni kunnioitettavan, koska olen sentään kirjoittanut kymmenkunta kirjaa historian alalta.

Julkisuudessa on jo ennätetty arvioida alioikeuden antamia tuomioita. Lähes aina minua oudoksuttaa rangaistusten ja muitten tal. seuraamusten valtava kuilu.

Syyttäjä vaati tuomituille henkilöille ja konkurssipesälle yhteisvastuullisesti miljoonien konfiskaatiota. Alioikeus kohdisti maksut vain konkurssipesälle, jonka osalta on varmaan täysin yhdentekevää, ovatko menetykset miljoonia, miljardeja vai biljoonia. Kun konfiskaatiot pannaan kaikkien muitten velkojen päälle, rahaa riittää enintään juristeille.

Minun on mahdotonta ymmärtää, että Talvivaara yhtiönä olisi tehnyt jotain sellaista, jonka takana ei olisi ollut Perä, vaikkei hän kaiken aikaa ollutkaan tj:na. Edelleen Perä on niitä harvoja henkilöitä, jotka Talvivaarasta ovat hyötyneet.

Näillä perusteilla on mielestäni yhdentekevää, montako kymppitonnia Perälle tuli sakkoja. Yhteisvastuulliset miljoonakonfiskaatiot olisivat jossain tuntuneetkin.

Rauman Attendon Steniuksenkadun hoivakoti avattiin 2012

Viittaan aluksi Kaitsun alempana olevaan kirjoitukseen ja totean siitä, että kyllä vanhustenhoitoa totta vie pitää valvoa ja pitäisi valvoa vielä nykyistä tiukemminkin.

Pienemmät tapaukset eivät pääse lehtien otsikoihin, mutta kyllä niitäkin on. Tunnetuimmista tapauksista voin mainita Suomessa toimineen virolaistaustaisen saattohoitoa tarjonneen yrityksen, joka ystävällisesti vielä myrkytti kuoliaaksi asiakkaansa, jolta oli ensin kavaltanut rahat. Laitilassa suljettiin pienemmistä syistä hoitoalan yritys, jonka valvontaa oli vaikeuttanut se, että ostavia kuntia oli sieltä sun täältä, joten kokonaiskuva ja valvonta jäi hataraksi.

Otsikko ei ole tarkoitettu vitsiksi, vaikka se siltä saattaa tuntuakin.

Aiemmassa merkinnässäni viittasin siihen ”taakkaan”, jossa Konstsamfundetin ja Kulttuurirahaston hallintoelimet muodostuen taiteen, tieteen, hallinnon/politiikan ja talouden senioreista saivat hoitaakseen Amos Andersonin ja Heikki Huhtamäen lahjoittamat / testamenttaamat suuromaisuudet. Kyseisillä taustajoukoilla ei mielestäni ole ollut sitä asiantuntemusta, mitä strategiset omistukset Stockmannissa ja Huhtamäessä olisivat edellyttäneet.

Kommentoija aiheellisesti viittasi siihen, ettei hyvin ole mennyt Sanoma Oy:lläkään. En ko. henkilöitä tunne pahemmin edes julkisuuden kautta, koska he eivät ole julkisuudessa pahemmin viihtyneet, joten puhun yleisellä tasolla.

Suomessa on kaivattu lisää sekä kasvollista omistajuutta että perheyrityksiä, jälkimmäisiä siinä mitassa, että pääministeri Vanhanen siirtyi pääministerin hommista perheyritysten lobbaajaksi, koska ”jalka kipeytyi”. Sanoma Oy todistaa, ettei kasvollinen omistajuuskaan ole aina helppoa.

Vanhana sufragettinä olen sitä mieltä, että Piksussa sopisi käsitellä myös naisasiaa, ainakin vappuna, kun pörssi on suljettu ja skumppapullot avattu. Tiedättehän ”i allmänhet tycker jag mycket om kvinnor och allmänna kvinnor i synnerhet”.

TE käsitteli numerossaan 17/2016  sataa merkittävintä Suomen päättäjänaista – tämä oli otsikko. Käytännössä tosin käsiteltiin vain talouselämää. Ainoa politiikkaan liittyvä nimi oli Sirpa Pietikäinen sijalla 50. Kahden ensimmäisen nimen (siis sijat 1. ja 2., Baldauf ja Brunila) osalta valinta lienee onnistunut. Ainoa varaus on se, että Baldauf on jo 60 ja Brunila 58 (tasa-arvon nimissä ikä sopii hyvin huomioida).

Noin 20. sijan jälkeen valinta tuli kovin huteraksi. Pelkkä hallitusjäsenyys kun ei käytännössä kovin paljon takaa.

Eniten minua hämmästytti vasta 85. sijalla oleva listan uusi jäsen Leena Mörttinen, 49. Taloustieteen tohtorilla on kunnioitettava luettelo työpaikkoja: SP, EKP, EK ja nyt Matti Vanhasen seuraajana Perheyritysten liitossa. Arviooni ei vaikuta tietenkään mitenkään se, että huolellisen tutkimukseni jälkeen totesin Mörttisen olevan joukossa myös parhaimman näköisen.

Sanottakoon ensimmäiseksi, etten tässä aio käsitellä laajemmin Tokmannin ipoa. Julkisuudessa olleitten arvioitten mukaan nykyiset omistajat haluavat realisoida sijoitustaan koventuvassa kilpailutilanteessa, joten en pidä lähtökohtaisesti antia houkuttelevana.

Sen sijaan käsittelen sitä, miten otsikon kahden yrityksen tiet ovat kulkeneet kovin eri tahtiin. 

Tokmanni syntyi 1990-luvun alussa paikalliseksi halpahalliksi, jonka nimi lienee alun perin tarkoitettu jonkinlaiseksi vitsiksi, jota Stockmann ei tosin ymmärtänyt, vaan turhaan käräjöi asiasta oikeudessa.

Kuten tunnettua, Stockmannilla on jo pitkään mennyt huonosti ja Tokmanni on kasvanut kaikin tavoin. Yhtiöitten liikevaihdot ja oletetut markkina-arvot ovat nyt lähellä toisiaan.

Vuoden 2000 perustuslaissa hallituksen muodostamista muutettiin olennaisesti. Nykyisten säädösten mukaan (62 §) hallituksen on viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedoksi eduskunnalle. Tämä käytäntö formalisoi sen 1970-luvulta jatkuneen kehityksen, että tarkemmilla hallitusohjelmilla oli saatu aikaan pitkäikäisempiä hallituksia.

Sipilän hallitusta muodostettaessa tästä käytännöstä tingittiin. Sipilän hallitus antoi aiempaa suurpiirteisemmän hallitusohjelman. Tämä ratkaisu on selkeä esimerkki siitä, että kahdella puolueella oli oppositiokausi takanaan ja pääministerillä ilmeisen luja usko siihen, että valtiota johdetaan samalla tavalla kuin pk-yritystä.

Alla on ote ko. ohjelmasta. Kuten huomaatte, siinä ei varsinaisesti mainita kuinka monta taksilupaa Suomeen myönnetään seuraavan neljän vuoden aikana.

" -  Perataan säädökset, jotka eniten haittaavat kansalaisten arkea, yritystoimintaa, maataloutta, investointeja, rakentamista, tervettä kilpailua ja vapaaehtoistoimintaa. [Boldaus JV]

Andrew Mandemaker, Wikimedia commons

Vielä 1980-luvun lopussa pankit olivat paljon enemmän kansakunnan kaapin päällä kuin mitä ne nykyään ovat. Oli hyvin erikoinen tilanne, että pankit ryhtyivät puolustamaan omaa ja uhkaamaan toisen pankin asemaa jonkun Fryckmanin voimin. Pankit hassasivat omien osakkeittensa ostoon miljardeja, jotka lopulta tulivat veronmaksajien maksettavaksi pankkituen muodossa.

Silloisessa maailmassa ei tunnettu meilejä eikä hakkerointeja. Jäi selvittämättä, kuka oli Jerseyn saarille rekisteröidyn säätiön takana. Verottaja epäili Kulvikia, mutta verottaja hävisi KHO:ssa. Media toisteli ahkerasti sitä, että Jerseyn salaisuudet eivät aukene. Tilanne oli kuitenkin konstikkaampi.

Radiotekniikan emeritusprofessori Martti Tiuri kuoli pääsiäisenä 90 vuoden iässä. Hän oli aikoinaan aloittelemassa tv-toimintaa Suomessa ja tuli etenkin kuulentojen aikaan suurelle yleisölle tutuksi tv-esiintymisissään. Vuosina 1983 – 2003 hän oli eduskunnan jäsen ja viime vaiheessa sen iäkkäin edustaja.

Tiuri uskoi vahvasti siihen, että Suomen tulevaisuus ei ole maaseudussa eikä maataloudessa vaan tekniikan kehittämisessä. Poliitikkona hänessä oli kohtalainen annos professorin tietämystä ja itsetietoisuutta omista tiedoistaan, mikä arroganssi ei tehnyt hänestä suuren yleisön suosikkia. Tämä on usein suorapuheisten asiantuntijoiden ongelma.

Tiuri itsekin ymmärsi ongelmien perussyyn ja vaati esim. linkin haastattelussa sitä, että myös luonnontieteet laskettaisiin mukaan yleissivistykseen, jolloin perusasioista ei tarvitsisi kinastella.  

Porvoon tuomiokirkko on isänmaamme historian tärkeimpiä rakennuksia

18-vuotias askolalainen Kalle Johan Ernesti Holm sytytti Porvoon tuomiokirkon katon tuleen 29. toukokuuta 2006. Järkevää syytä teolle ei tietenkään ollut. Taustalla oli ilmeisesti lähinnä humala ja jokin epämääräinen uskonnonvastaisuus.

Julkisuudessa on runsaasti voivoteltu Holmin asemaa. Nuorelle miehelle lyötiin 6 vuotta vankeutta ja 4 miljoonaa euroa vahingonkorvauksia. On tietysti totta, että Suomea ei järkevästi rakennetta sillekään, että 18-vuotiaalta viedään ulosottovelkojen takia motivaatiota käydä töissä. Toisaalta on mahdotonta ymmärtää, ettei yksilöllä olisi vastuuta teoistaan. Pitäisikö kaikilla 18-vuotiailla olla oikeus tuottaa miljoonavahinkoja?

Kun kommenteissa hiljattain viitattiin ko. sukuun, laitan kovaleffillä valmiina olleen oheisen tekstin pääsiäislukemistoksi.

Ko. pankkiirisuvun vaiheisiin liittyy aina tarina siitä, miten he saivat 1815 tietoonsa Waterloon taistelun tuloksen ennen muita ja hyödynsivät tietoa.

En sulje pois sitä mahdollisuutta, että finanssimarkkinat olisivat tuolloinkin voineet arvioida väärin sotilaspoliittista tilannetta, mutta juuri muuta merkittävää en tarinassa näe.

Yleisesti nimittäin katsotaan Napoleonin satapäiväisen keisarikunnan olleen alusta asti täysin tuhoon tuomitun hankkeen. Järkevimmät Napoleonin marsalkoista eivät enää häneen liittyneet.

TV:n MOT käsitteli otsikon aihetta viikko sitten. Itse varsinainen TV-ohjelma oli puuduttava luettelo kevään osinkojen määristä. Jos osinkojen määriä haluaa käsitellä, pitäisi todeta Suomen talouselämän olevan hyvin pääomavaltaista. Se johtuu kemiallisen metsäteollisuuden yleisyydestä ja maamme korkeasta elintasosta. Jotta korkeita palkkoja voitaisiin maksaa, työn tuottavuuden pitää olla korkea ja siihen tarvitaan pääomia. Jotta niitä saataisiin, pitää maksaa osinkoa.

Ainoa mielenkiintoinen lause ohjelmassa oli Kim Lindströmin toteamus, että on epäoikeudenmukaista, miten piensijoittajat maksavat 30 %:n veroa ja suuromistajat eivät juuri mitään. Virke jäi ohjelmassa lähinnä roikkumaan ilmaan.

Ohjelman verkkosivut ovat paljon selkeämmät. Veroja osingoista siis todella maksavat lähinnä vain piensijoittajat. 8 mrd:n osingoista maksetaan veroja vain alle 400 miljoonaa. En ala tässä säädöksiä luettelemaan, mutta pohdin, miksi tällaiseen tulokseen on päästy.

Joukko päätoimittajia on antanut julkilausuman ja koululaisia on valistettu siitä, millaista on ihka oikea media ja miten sen voi erottaa kaikenlaisista epämääräisistä nettijulkaisuista.

Päätoimittajat puhuvat merkityksellisestä journalismista. IS on Suomen suurin verkko- ja toiseksi suurin printtimedia. Ko. ”laatulehti” on julkaisut kymmeniä, ellei satoja kirjoituksia Matti Nykäsen yksityiselämästä, jotka varmaan kaikki täyttävät merkityksellisyyden kriteerin?