Otsikko ei ole tarkoitettu vitsiksi, vaikka se siltä saattaa tuntuakin.

Aiemmassa merkinnässäni viittasin siihen ”taakkaan”, jossa Konstsamfundetin ja Kulttuurirahaston hallintoelimet muodostuen taiteen, tieteen, hallinnon/politiikan ja talouden senioreista saivat hoitaakseen Amos Andersonin ja Heikki Huhtamäen lahjoittamat / testamenttaamat suuromaisuudet. Kyseisillä taustajoukoilla ei mielestäni ole ollut sitä asiantuntemusta, mitä strategiset omistukset Stockmannissa ja Huhtamäessä olisivat edellyttäneet.

Kommentoija aiheellisesti viittasi siihen, ettei hyvin ole mennyt Sanoma Oy:lläkään. En ko. henkilöitä tunne pahemmin edes julkisuuden kautta, koska he eivät ole julkisuudessa pahemmin viihtyneet, joten puhun yleisellä tasolla.

Suomessa on kaivattu lisää sekä kasvollista omistajuutta että perheyrityksiä, jälkimmäisiä siinä mitassa, että pääministeri Vanhanen siirtyi pääministerin hommista perheyritysten lobbaajaksi, koska ”jalka kipeytyi”. Sanoma Oy todistaa, ettei kasvollinen omistajuuskaan ole aina helppoa.

Vanhana sufragettinä olen sitä mieltä, että Piksussa sopisi käsitellä myös naisasiaa, ainakin vappuna, kun pörssi on suljettu ja skumppapullot avattu. Tiedättehän ”i allmänhet tycker jag mycket om kvinnor och allmänna kvinnor i synnerhet”.

TE käsitteli numerossaan 17/2016  sataa merkittävintä Suomen päättäjänaista – tämä oli otsikko. Käytännössä tosin käsiteltiin vain talouselämää. Ainoa politiikkaan liittyvä nimi oli Sirpa Pietikäinen sijalla 50. Kahden ensimmäisen nimen (siis sijat 1. ja 2., Baldauf ja Brunila) osalta valinta lienee onnistunut. Ainoa varaus on se, että Baldauf on jo 60 ja Brunila 58 (tasa-arvon nimissä ikä sopii hyvin huomioida).

Noin 20. sijan jälkeen valinta tuli kovin huteraksi. Pelkkä hallitusjäsenyys kun ei käytännössä kovin paljon takaa.

Eniten minua hämmästytti vasta 85. sijalla oleva listan uusi jäsen Leena Mörttinen, 49. Taloustieteen tohtorilla on kunnioitettava luettelo työpaikkoja: SP, EKP, EK ja nyt Matti Vanhasen seuraajana Perheyritysten liitossa. Arviooni ei vaikuta tietenkään mitenkään se, että huolellisen tutkimukseni jälkeen totesin Mörttisen olevan joukossa myös parhaimman näköisen.

Sanottakoon ensimmäiseksi, etten tässä aio käsitellä laajemmin Tokmannin ipoa. Julkisuudessa olleitten arvioitten mukaan nykyiset omistajat haluavat realisoida sijoitustaan koventuvassa kilpailutilanteessa, joten en pidä lähtökohtaisesti antia houkuttelevana.

Sen sijaan käsittelen sitä, miten otsikon kahden yrityksen tiet ovat kulkeneet kovin eri tahtiin. 

Tokmanni syntyi 1990-luvun alussa paikalliseksi halpahalliksi, jonka nimi lienee alun perin tarkoitettu jonkinlaiseksi vitsiksi, jota Stockmann ei tosin ymmärtänyt, vaan turhaan käräjöi asiasta oikeudessa.

Kuten tunnettua, Stockmannilla on jo pitkään mennyt huonosti ja Tokmanni on kasvanut kaikin tavoin. Yhtiöitten liikevaihdot ja oletetut markkina-arvot ovat nyt lähellä toisiaan.

Vuoden 2000 perustuslaissa hallituksen muodostamista muutettiin olennaisesti. Nykyisten säädösten mukaan (62 §) hallituksen on viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedoksi eduskunnalle. Tämä käytäntö formalisoi sen 1970-luvulta jatkuneen kehityksen, että tarkemmilla hallitusohjelmilla oli saatu aikaan pitkäikäisempiä hallituksia.

Sipilän hallitusta muodostettaessa tästä käytännöstä tingittiin. Sipilän hallitus antoi aiempaa suurpiirteisemmän hallitusohjelman. Tämä ratkaisu on selkeä esimerkki siitä, että kahdella puolueella oli oppositiokausi takanaan ja pääministerillä ilmeisen luja usko siihen, että valtiota johdetaan samalla tavalla kuin pk-yritystä.

Alla on ote ko. ohjelmasta. Kuten huomaatte, siinä ei varsinaisesti mainita kuinka monta taksilupaa Suomeen myönnetään seuraavan neljän vuoden aikana.

" -  Perataan säädökset, jotka eniten haittaavat kansalaisten arkea, yritystoimintaa, maataloutta, investointeja, rakentamista, tervettä kilpailua ja vapaaehtoistoimintaa. [Boldaus JV]

Andrew Mandemaker, Wikimedia commons

Vielä 1980-luvun lopussa pankit olivat paljon enemmän kansakunnan kaapin päällä kuin mitä ne nykyään ovat. Oli hyvin erikoinen tilanne, että pankit ryhtyivät puolustamaan omaa ja uhkaamaan toisen pankin asemaa jonkun Fryckmanin voimin. Pankit hassasivat omien osakkeittensa ostoon miljardeja, jotka lopulta tulivat veronmaksajien maksettavaksi pankkituen muodossa.

Silloisessa maailmassa ei tunnettu meilejä eikä hakkerointeja. Jäi selvittämättä, kuka oli Jerseyn saarille rekisteröidyn säätiön takana. Verottaja epäili Kulvikia, mutta verottaja hävisi KHO:ssa. Media toisteli ahkerasti sitä, että Jerseyn salaisuudet eivät aukene. Tilanne oli kuitenkin konstikkaampi.

Radiotekniikan emeritusprofessori Martti Tiuri kuoli pääsiäisenä 90 vuoden iässä. Hän oli aikoinaan aloittelemassa tv-toimintaa Suomessa ja tuli etenkin kuulentojen aikaan suurelle yleisölle tutuksi tv-esiintymisissään. Vuosina 1983 – 2003 hän oli eduskunnan jäsen ja viime vaiheessa sen iäkkäin edustaja.

Tiuri uskoi vahvasti siihen, että Suomen tulevaisuus ei ole maaseudussa eikä maataloudessa vaan tekniikan kehittämisessä. Poliitikkona hänessä oli kohtalainen annos professorin tietämystä ja itsetietoisuutta omista tiedoistaan, mikä arroganssi ei tehnyt hänestä suuren yleisön suosikkia. Tämä on usein suorapuheisten asiantuntijoiden ongelma.

Tiuri itsekin ymmärsi ongelmien perussyyn ja vaati esim. linkin haastattelussa sitä, että myös luonnontieteet laskettaisiin mukaan yleissivistykseen, jolloin perusasioista ei tarvitsisi kinastella.  

Porvoon tuomiokirkko on isänmaamme historian tärkeimpiä rakennuksia

18-vuotias askolalainen Kalle Johan Ernesti Holm sytytti Porvoon tuomiokirkon katon tuleen 29. toukokuuta 2006. Järkevää syytä teolle ei tietenkään ollut. Taustalla oli ilmeisesti lähinnä humala ja jokin epämääräinen uskonnonvastaisuus.

Julkisuudessa on runsaasti voivoteltu Holmin asemaa. Nuorelle miehelle lyötiin 6 vuotta vankeutta ja 4 miljoonaa euroa vahingonkorvauksia. On tietysti totta, että Suomea ei järkevästi rakennetta sillekään, että 18-vuotiaalta viedään ulosottovelkojen takia motivaatiota käydä töissä. Toisaalta on mahdotonta ymmärtää, ettei yksilöllä olisi vastuuta teoistaan. Pitäisikö kaikilla 18-vuotiailla olla oikeus tuottaa miljoonavahinkoja?

Kun kommenteissa hiljattain viitattiin ko. sukuun, laitan kovaleffillä valmiina olleen oheisen tekstin pääsiäislukemistoksi.

Ko. pankkiirisuvun vaiheisiin liittyy aina tarina siitä, miten he saivat 1815 tietoonsa Waterloon taistelun tuloksen ennen muita ja hyödynsivät tietoa.

En sulje pois sitä mahdollisuutta, että finanssimarkkinat olisivat tuolloinkin voineet arvioida väärin sotilaspoliittista tilannetta, mutta juuri muuta merkittävää en tarinassa näe.

Yleisesti nimittäin katsotaan Napoleonin satapäiväisen keisarikunnan olleen alusta asti täysin tuhoon tuomitun hankkeen. Järkevimmät Napoleonin marsalkoista eivät enää häneen liittyneet.

TV:n MOT käsitteli otsikon aihetta viikko sitten. Itse varsinainen TV-ohjelma oli puuduttava luettelo kevään osinkojen määristä. Jos osinkojen määriä haluaa käsitellä, pitäisi todeta Suomen talouselämän olevan hyvin pääomavaltaista. Se johtuu kemiallisen metsäteollisuuden yleisyydestä ja maamme korkeasta elintasosta. Jotta korkeita palkkoja voitaisiin maksaa, työn tuottavuuden pitää olla korkea ja siihen tarvitaan pääomia. Jotta niitä saataisiin, pitää maksaa osinkoa.

Ainoa mielenkiintoinen lause ohjelmassa oli Kim Lindströmin toteamus, että on epäoikeudenmukaista, miten piensijoittajat maksavat 30 %:n veroa ja suuromistajat eivät juuri mitään. Virke jäi ohjelmassa lähinnä roikkumaan ilmaan.

Ohjelman verkkosivut ovat paljon selkeämmät. Veroja osingoista siis todella maksavat lähinnä vain piensijoittajat. 8 mrd:n osingoista maksetaan veroja vain alle 400 miljoonaa. En ala tässä säädöksiä luettelemaan, mutta pohdin, miksi tällaiseen tulokseen on päästy.

Joukko päätoimittajia on antanut julkilausuman ja koululaisia on valistettu siitä, millaista on ihka oikea media ja miten sen voi erottaa kaikenlaisista epämääräisistä nettijulkaisuista.

Päätoimittajat puhuvat merkityksellisestä journalismista. IS on Suomen suurin verkko- ja toiseksi suurin printtimedia. Ko. ”laatulehti” on julkaisut kymmeniä, ellei satoja kirjoituksia Matti Nykäsen yksityiselämästä, jotka varmaan kaikki täyttävät merkityksellisyyden kriteerin?

Viime elokuussa Terex USA:sta ja Konecranes Suomesta ilmoittivat fuusiosta.

Seligsonin salkunhoitaja Oldenburg kirjoitti pitävänsä ratkaisua huonona. Itse kiinnitin huomiota siihen, että Terex valmistaa hyvinkin yksinkertaisia kaivinkoneita, joitten katteet ovat huonoja ja kilpailu kovaa niinkin pienelle yritykselle. Varsin monessa kommentissa arvioitiin fuusiokumppaneilla olevan edessään pitkä erämaavaellus ennen kuin fuusiosta löytyisi mitään synergiaetuja. Konecranesin kannalta esim. maataloustraktoriin asennettavat kauhat olisivat minun mielestäni olleet aivan turhia rönsyjä. Konecranes puolestaan edustaa nykyistä suomalaista suuntautumista konepajojen alalla, johon kuuluu erikoistuminen kapeahkoille erikoisaloille ja pyrkimys laajoihin huoltosopimuksiin.

Itsenäisyyspäivän aikoihin pankki julkaisi seuraavat tarjoukset, jotka ovat voimassa maaliskuun loppuun:

-pörssitoimeksiannot Suomeen (ja OP:n rahastomerkinnät) ilman mitään kuluja. Pörssikaupankäynnille tämä tietysti on huomattava tarjous, mutta edellytti asiakassuhteen solmimista.

-OP:n tutkimustietokanta on netissä vapaasti luettavissa ilman asiakassuhdetta.

Helmikuun alussa tarjousta täydennettiin tiedolla, että tutkimustietokanta tulee pankin kaikkien sijoittaja-asiakkaiden vapaaseen käyttöön. Maksua lienee tilistä pari euroa kuukaudessa (?) ja kaupankäyntikulut Suomeen ovat mielestäni suunnilleen Nordnetin tasolla.

Tutkimustietokanta

Presidentillä ei ole enää Kekkosen ajan valtaoikeuksia, mutta sananvapaus koskee presidenttiäkin. Hänen ei ole pakko pitää pääministerin kirjoittamaa / hyväksymää puhetta, kuten EU:n monarkioiden.

Jo Niinistön uuden vuoden puhe ymmärrettiin tahallaan väärin. Ei sanonta "maassa maan tavalla" koskenut pelkkiä tuhopolttoja, kun jatko kuului "Maahanmuutto ei koskaan voi tarkoittaa sitä, että keskeiset arvomme, demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kyseenalaistetaan." Esimerkkinä Suomeen sopimattomasta ajattelusta on suomalaisen imaamin käsitys, että 13-vuotias olisi sopivassa iässä aviolittoon. 

Länsimaat

Tammikuisen pörssilaskun aikana on valiteltu sitä, ettei EU:lla ja USA:lla ole varaa lisäelvytykseen. Tämä on varmaan totta, mutta johtaa kahteen lisäkysymykseen. Ensinnäkin, pitikö koko 2000-luvun talouspolitiikassa välttää sellaista normaalitilaa kuin pörssin laskua. Kun pientä laskua oli tarpeeksi lykätty, päästiin 2008 -2009 romahduksen.  Elvytyksen taustalla on ollut myös se ongelma, että USA:ssa vaalit ovat 2 v. välein ja EU:ssa niitä on aivan jatkuvasti. Edelleen voi pohtia elvytyksen mielekkyyttä EU:ssa. Kannattaako jäämies Ötzille antaa tekohengitystä?

Viittaan Kai Nymanin yleisarvosteluun. Silmäilin kirjaa sen ilmestyessä. Kun Elo viittasi UB:n bondiin ja siinä yhteydessä kirjaansa (ks. alempaa), luin kirjaa uudestaan ja huolellisemmin parista kohtaa.

Aiheen rajaus

Varmaan jokaiselle kirjalle tekisi hyvää ilmoittaa yksioikoisesti aiherajaus ilman kummempia selittelyjä. Elo on toiminut Alma Median analyytikkona ja pörssiosakkeet ovat hänelle tutuimpia. Tästä välttämättömyydestä on kuitenkin tehty hyve käsittelemällä sijoittamista kiinteistöihin ja strukturoituihin bondeihin negatiivisemmin kuin olisi sopivaa.

Kiinteistösijoittaminen

Tätä aihetta Elo kutsuu tuskaiseksi ja riskiseksi. Työtä on paljon ja vuokratulot usein epävarmoja. Asuntojen hinnatkaan eivät aina nouse. Metsäpalstaan sijoittamisesta mainitaan rämpiminen.

Tku Ursininkatu 2.1.2016

Asun nykyään talossa, jonka hallitus, is. ja huoltomies viis veisaavat otsikon aiheesta. Sama peli on jatkunut 20 vuotta. Turussa Ursininkadulla sattunut tulipalo osui lähelle ja kaiken lisäksi kortteliin, jossa aiemmin asuin.

Ullakot harvoin syttyvät itsekseen tuleen.

Vahelinesin lippulaiva neitsytmatkalla?

Aiemmassa merkinnässäni implisiittisesti viittasin siihen, että käteisvarani ovat epätavallisen pienet. Osakkeiden myynti marraskuun lopussa ei pääsääntöisesti ole hyvä ajatus.

Kuitenkin kun 27.11. Kiinan pörssit laskivat n. 7 %, tein itselleni melko poikkeuksellisen ratkaisun ja panin ennen klo 10 ehkä kolmanneksen osakkeistani myyntiin ed. päivän viime kursseihin. Hesassa kurssit laskivat aluksi ja lähinnä vain yksi kauppa toteutui M-Boardista. Klo 10.20 aloin ällistellä DAX:n laskun loppua ja peruutin loput toimarit.

Nyt olen siis lähes vailla M-Boardia eikä luonto anna periksi ostaa samaa osaketta takaisin kalliimmalla hinnalla. Se on Inderestä lukuun ottamatta kovin suositeltu etenkin viimeisen CMD:n jälkeen.

Vuodesta toiseen esitetään sama show. Suurimmat palkansaajat herättävät keskeisintä huomiota. Pörssiyritysten ylin johto rekrytoidaan ekonomien, insinöörien ja juristien yli 100.000-päisestä joukosta. Huipulla on tilaa vain harvalla eikä Rexonastakaan taida olla apua.

Edelleen joka vuosi löytyy yllätysnimiä tyyliin ”kuka ihmeen Juha Sipilä”. Nämä henkilöt ovat myyneet perustamansa yrityksen hyvään hintaan osa jo nuorella iällä. Kieltämättä suurimmat ja nopeimmat voitot tulevat varmaankin teknologiayrityksistä, mutta kyllä myös vähemmillä innovaatioilla toimivat rakennus-, kuljetus- ym. palvelualojen yritykset käyvät kaupaksi. Aina on isompia yrityksiä, joilla maltti ei riitä orgaaniseen kasvuun, vaan yritetään yrityskauppojen oikoteitä, vaikka asiakkaat saattavatkin karata yrityskaupan mukana eli ostajalle kauppa epäonnistuu.

Koroista

Ensiksi haluaisin kyseenalaistaa Piksussa jatkuvasti esiintyvän väitteen, ettei korkoja ole. En ala rautalangasta vääntämään, mutta paikallispankeista saa esim. 0,5 % käyttelytilin päiväsaldolle, joka on paljon enemmän kuin monen firman osingot eikä kurssi laske. Yrityslainat ovat juuri sen takia riskisiä, ettei ns. ”piensijoittajalla” ole mahdollisuutta kummempaan allokaatioon. Harkinnan jälkeen merkitsin itse OP:n ja UB:n kauppaamaa metsäobligaatiota hyvällä menestyksellä, esim. Korkosijoitus vaatii työtä siinä missä muukin sijoitus.

Position käytöstä

Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiinnittää huomiota päästrategi Jussi Hyödyn linkissä olevaan kirjoitukseen ja kehottaisin lukemaan linkin tekstin pian, sillä Talentumilla on ikävä tapa arkistoida piiloon vanhempia tekstejä.

Olen ennenkin pitänyt Hyödyn tekstejä hyödyllisinä, mutta tällä kertaa minua ilahduttaa se, että hän on kirjoittanut aivan samoista asioista, jotka minua ovat jo kauan vaivanneet. Muotoilen kuitenkin käsitykseni itse ja haen perustelut muualta.

Suomessa toimii Julkisen Sanan Neuvosto eli JSN. Etenkin puheenjohtajan paikka on ollut ilmeisen tuulinen, eikä JSN:n brittivastineen toiminta ole ongelmatonta ollut sekään. HO:ssa aikoinaan tuomaroinut prof. Jukka Kemppinen ilmaisee asian peräti tylysti: http://kemppinen.blogspot.fi/2007/05/miksi-et-jo-kuole-jsn.html

JSN ei ole tuomioistuin, mutta oman uskottavuutensa takia ei olisi yhtään pahitteeksi, että JSN edes jollain tavalla pyrkisi ottamaan mallia tuomioistuimen käytännöistä.

Vaalien alla on alettu Suomessa kritisoimaan liikoja määräyksiä. Kritisoijien kärjessä ovat olleet kansanedustajat, jotka lakeja vuosia ovat säätäneet.

Mielestäni US:n toimittaja Kammonen on useammassakin blogimerkinnässään (ja) onnistuneesti kyseenalaistanut määräysten vastustamisen. Ilman normeja on anarkia.

Sopiva esim. on niinikään US:ssa julkaistu uutinen, jonka lähteisiin liitteineen melko tarkasti perehdyin.

On helppo sanoa, että jokaisen pitäisi saada asua kodissaan niin kuin haluaa. Kun asunto tulee myyntiin, selvät kriteerit olisivat kuitenkin paljon parempia kuin kalliit oikeudenkäynnit kriteereiden puuttuessa.

Olen vaihtanut M-Boardin A:t B-osakkeiksi kuten aiemmin kirjoitin. Viime viikolla myin UPM:t ja olen ostanut Stora Ensoa.

Metsäteollisuus ei ole ollut analyytikkojen suosikki. Esim. UPM:lle OP on antanut viimeisen vuoden ajan myy-suosituksen, mikä kurssia katsoen on ollut huono neuvo, vaikka aivan helppoa yhtiöitten arvioiminen ei olekaan.

Olen itse opiskellut pääaineena historiaa, mutten näe menneisyyden tuntemisella kovinkaan suurta käyttöä sijoittamisessa. Paljon hyödyllisempää olisi jos analyytikot edes yrittäisivät vähän perehtyä yritysten kauppaamiin tuotteisiin ja palveluihin.

Menneisyyden tuntemisen hyödyllisyydestä voisi enintään sanoa, että jos siihen viittaa, niin viittaisi edes oikein. Kokemusta saa vain menneisyydestä ja tuntuu, että taloushistoriaa tirkistellään neulansilmän läpi. Great Depresssion vaikuttaa olevan ainoa tunnettu lama, vaikka ihan yhtä merkittävä olisi esimerkiksi Long Depression.

LKV-tutkintoon opiskellaan?

Nykyään jokaisessa kiinteistövälitystoimistossa tulee olla yksi LKV-tutkinnon suorittanut henkilö. 2016 vaatimukset kiristyvät niin, että ko. tutkinto pitää olla puolella työntekijöistä (väitetäänhän, että poliiseistakin joka toinen osaa lukea), mikä linkin mukaan vaivaa eräitä alan toimijoita. Linkin termi ko. toimistojen pienuudesta on tosin harhaanjohtava. Rostedtin Aninkaisten kiinteistövälityksen henkilöstöä katsellessa saa vaikutelman, että juuri siellä tutkinto on peräti harvinainen.

Euroopassa kaikki sujuu kuin tanssi?

Ainakin jo koko vuoden 2014 ounasteltiin euron heikentyvän ja sen tuovan mukanaan positiivisia vaikutuksia euroalueen taloudelle. Jotenkin minusta tuntuu, että devalvaatioihin tottuneet suomalaiset ovat olleet näiden odottajien kärjessä. Kesällähän euron heikkeneminen jo alkoi, joten aivan uudesta asiasta ei edes ole kysymys.

En mitenkään kiellä, etteikö euron heikkeneminen olisi välttämättömyys, mutta asiantilan hyvyys on toinen juttu.

Eurohan luotiin nimenomaan siksi, että Euroopan valuuttamarkkinat olisivat mahdollisimman vakaat. Nykyinen heikentyminen on todiste tämän valuutta- ym. talouspolitiikan lopusta eli siitä, ettei D-markasta sellaisenaan ole ollut Kreikan valuutaksi.

Aloitetaanpa Stockmannista. Kului hirmuisen monta vuotta ennen kuin tavarataloa hallitsevat ruotsinkieliset säätiöt heräsivät 100-vuotisesta Ruususen unestaan. Kerrottiin että Stockmannissa ruvetaan oikein miettimään tulevaisuutta. Tässä vaiheessa toukokuussa 2014 pörssikurssi pomppasi (laskien myöhemmin) , vaikka tuloksesta ei ollut mitään tietoa. Väen vähentämisestä puhuttiin. Ilmeisesti Stockmanniin tuodaan jatkossa asiakkaille laatikoita trukilla ja oven eteen tulee kassalinja. Hiukan kalliita Stockan liikepaikat vain ovat tällaiseen halpahallikonseptiin.

Asun kivitalossa ja minulla on sekä sammutuspeite että jauhesammutin. Em. huolimatta minulla on myös palovakuutus.

Toden sanoakseni pidän palovakuutusta turhana. Jos jokin sähkölaite sytyttää tulipalon (sinänsä varteenotettava vaihtoehto), epäilen vakuuttajan lipeävän vedoten sähkölaitteen sijoitteluun, ikään, pölyisyyteen - tai mitä nyt keksivätkin. Ja vaikka korvausta tulisikin, erilaisten euro- ja prosenttimääräisten omavastuitten jälkeen korvaus olisi varmaan parin vuoden vakuutusmaksujen suuruinen.

Minulla on ollut oma asunto 1977 lähtien ilman tulipaloa, joten olen todistettavasti maksanut palovakuutusta turhaan. Kuitenkaan kukaan ei ole minua ainakaan tähän asti kutsunut palohulluksi tai palopropagandan tekijäksi.

Suomi on demokratia ja sillä järjestelmällä on monta huonoa puolta. Eräs heikkous on se, että päättäjämme ovat kiinnostuneita suunnilleen samoista ”asioista” kuin äänestäjänsä. On jokseenkin turhaa väittää, että vain pöntöt edustajat olisivat eduskunnan pöntössä paasanneet otsikon ensimmäisestä aiheesta. Kyllä sitä on ollut kaikki muutkin tuutit täynnä. Niinpä minäkin ilmoitan kantani aiheeseen:

EVVK

Jos jotakuta vielä kiinnostaa lähes 24 miljardia euroa, voin minä siitäkin jotain sanoa.

Nalle Wahlroos on työntänyt käpälänsä nyt jo historiankirjoitukseenkin. Sotakorvaukset taitavat ollakin ainoa asia, mitä hän ei ole vielä kerinnyt kommentoimaan aiemmin.

Ei tarvitse olla Hankenin ex-professori ymmärtääkseen, että tavaran toimittaminen ilmaiseksi toiseen maahan ei ollut kauhean hyvää bisnestä. Olen itse s. 171-174 maininnut , että sotakorvaukset olivat suurimmillaan 6, 4  % bkt:stä vuonna 1945, jolloin maamme taloudellinen kantokyky oli heikoimmillaan, mutta olen kuitenkin "erehtynyt” myös väittämään, että sotakorvaukset monipuolistivat Suomen taloutta ja niitten jatkona tuli tilauksia, joista jopa maksettiinkin.