Länsimaat

Tammikuisen pörssilaskun aikana on valiteltu sitä, ettei EU:lla ja USA:lla ole varaa lisäelvytykseen. Tämä on varmaan totta, mutta johtaa kahteen lisäkysymykseen. Ensinnäkin, pitikö koko 2000-luvun talouspolitiikassa välttää sellaista normaalitilaa kuin pörssin laskua. Kun pientä laskua oli tarpeeksi lykätty, päästiin 2008 -2009 romahduksen.  Elvytyksen taustalla on ollut myös se ongelma, että USA:ssa vaalit ovat 2 v. välein ja EU:ssa niitä on aivan jatkuvasti. Edelleen voi pohtia elvytyksen mielekkyyttä EU:ssa. Kannattaako jäämies Ötzille antaa tekohengitystä?

Viittaan Kai Nymanin yleisarvosteluun. Silmäilin kirjaa sen ilmestyessä. Kun Elo viittasi UB:n bondiin ja siinä yhteydessä kirjaansa (ks. alempaa), luin kirjaa uudestaan ja huolellisemmin parista kohtaa.

Aiheen rajaus

Varmaan jokaiselle kirjalle tekisi hyvää ilmoittaa yksioikoisesti aiherajaus ilman kummempia selittelyjä. Elo on toiminut Alma Median analyytikkona ja pörssiosakkeet ovat hänelle tutuimpia. Tästä välttämättömyydestä on kuitenkin tehty hyve käsittelemällä sijoittamista kiinteistöihin ja strukturoituihin bondeihin negatiivisemmin kuin olisi sopivaa.

Kiinteistösijoittaminen

Tätä aihetta Elo kutsuu tuskaiseksi ja riskiseksi. Työtä on paljon ja vuokratulot usein epävarmoja. Asuntojen hinnatkaan eivät aina nouse. Metsäpalstaan sijoittamisesta mainitaan rämpiminen.

Tku Ursininkatu 2.1.2016

Asun nykyään talossa, jonka hallitus, is. ja huoltomies viis veisaavat otsikon aiheesta. Sama peli on jatkunut 20 vuotta. Turussa Ursininkadulla sattunut tulipalo osui lähelle ja kaiken lisäksi kortteliin, jossa aiemmin asuin.

Ullakot harvoin syttyvät itsekseen tuleen.

Vahelinesin lippulaiva neitsytmatkalla?

Aiemmassa merkinnässäni implisiittisesti viittasin siihen, että käteisvarani ovat epätavallisen pienet. Osakkeiden myynti marraskuun lopussa ei pääsääntöisesti ole hyvä ajatus.

Kuitenkin kun 27.11. Kiinan pörssit laskivat n. 7 %, tein itselleni melko poikkeuksellisen ratkaisun ja panin ennen klo 10 ehkä kolmanneksen osakkeistani myyntiin ed. päivän viime kursseihin. Hesassa kurssit laskivat aluksi ja lähinnä vain yksi kauppa toteutui M-Boardista. Klo 10.20 aloin ällistellä DAX:n laskun loppua ja peruutin loput toimarit.

Nyt olen siis lähes vailla M-Boardia eikä luonto anna periksi ostaa samaa osaketta takaisin kalliimmalla hinnalla. Se on Inderestä lukuun ottamatta kovin suositeltu etenkin viimeisen CMD:n jälkeen.

Vuodesta toiseen esitetään sama show. Suurimmat palkansaajat herättävät keskeisintä huomiota. Pörssiyritysten ylin johto rekrytoidaan ekonomien, insinöörien ja juristien yli 100.000-päisestä joukosta. Huipulla on tilaa vain harvalla eikä Rexonastakaan taida olla apua.

Edelleen joka vuosi löytyy yllätysnimiä tyyliin ”kuka ihmeen Juha Sipilä”. Nämä henkilöt ovat myyneet perustamansa yrityksen hyvään hintaan osa jo nuorella iällä. Kieltämättä suurimmat ja nopeimmat voitot tulevat varmaankin teknologiayrityksistä, mutta kyllä myös vähemmillä innovaatioilla toimivat rakennus-, kuljetus- ym. palvelualojen yritykset käyvät kaupaksi. Aina on isompia yrityksiä, joilla maltti ei riitä orgaaniseen kasvuun, vaan yritetään yrityskauppojen oikoteitä, vaikka asiakkaat saattavatkin karata yrityskaupan mukana eli ostajalle kauppa epäonnistuu.

Koroista

Ensiksi haluaisin kyseenalaistaa Piksussa jatkuvasti esiintyvän väitteen, ettei korkoja ole. En ala rautalangasta vääntämään, mutta paikallispankeista saa esim. 0,5 % käyttelytilin päiväsaldolle, joka on paljon enemmän kuin monen firman osingot eikä kurssi laske. Yrityslainat ovat juuri sen takia riskisiä, ettei ns. ”piensijoittajalla” ole mahdollisuutta kummempaan allokaatioon. Harkinnan jälkeen merkitsin itse OP:n ja UB:n kauppaamaa metsäobligaatiota hyvällä menestyksellä, esim. Korkosijoitus vaatii työtä siinä missä muukin sijoitus.

Position käytöstä

Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiinnittää huomiota päästrategi Jussi Hyödyn linkissä olevaan kirjoitukseen ja kehottaisin lukemaan linkin tekstin pian, sillä Talentumilla on ikävä tapa arkistoida piiloon vanhempia tekstejä.

Olen ennenkin pitänyt Hyödyn tekstejä hyödyllisinä, mutta tällä kertaa minua ilahduttaa se, että hän on kirjoittanut aivan samoista asioista, jotka minua ovat jo kauan vaivanneet. Muotoilen kuitenkin käsitykseni itse ja haen perustelut muualta.

Suomessa toimii Julkisen Sanan Neuvosto eli JSN. Etenkin puheenjohtajan paikka on ollut ilmeisen tuulinen, eikä JSN:n brittivastineen toiminta ole ongelmatonta ollut sekään. HO:ssa aikoinaan tuomaroinut prof. Jukka Kemppinen ilmaisee asian peräti tylysti: http://kemppinen.blogspot.fi/2007/05/miksi-et-jo-kuole-jsn.html

JSN ei ole tuomioistuin, mutta oman uskottavuutensa takia ei olisi yhtään pahitteeksi, että JSN edes jollain tavalla pyrkisi ottamaan mallia tuomioistuimen käytännöistä.

Vaalien alla on alettu Suomessa kritisoimaan liikoja määräyksiä. Kritisoijien kärjessä ovat olleet kansanedustajat, jotka lakeja vuosia ovat säätäneet.

Mielestäni US:n toimittaja Kammonen on useammassakin blogimerkinnässään (ja) onnistuneesti kyseenalaistanut määräysten vastustamisen. Ilman normeja on anarkia.

Sopiva esim. on niinikään US:ssa julkaistu uutinen, jonka lähteisiin liitteineen melko tarkasti perehdyin.

On helppo sanoa, että jokaisen pitäisi saada asua kodissaan niin kuin haluaa. Kun asunto tulee myyntiin, selvät kriteerit olisivat kuitenkin paljon parempia kuin kalliit oikeudenkäynnit kriteereiden puuttuessa.

Olen vaihtanut M-Boardin A:t B-osakkeiksi kuten aiemmin kirjoitin. Viime viikolla myin UPM:t ja olen ostanut Stora Ensoa.

Metsäteollisuus ei ole ollut analyytikkojen suosikki. Esim. UPM:lle OP on antanut viimeisen vuoden ajan myy-suosituksen, mikä kurssia katsoen on ollut huono neuvo, vaikka aivan helppoa yhtiöitten arvioiminen ei olekaan.

Olen itse opiskellut pääaineena historiaa, mutten näe menneisyyden tuntemisella kovinkaan suurta käyttöä sijoittamisessa. Paljon hyödyllisempää olisi jos analyytikot edes yrittäisivät vähän perehtyä yritysten kauppaamiin tuotteisiin ja palveluihin.

Menneisyyden tuntemisen hyödyllisyydestä voisi enintään sanoa, että jos siihen viittaa, niin viittaisi edes oikein. Kokemusta saa vain menneisyydestä ja tuntuu, että taloushistoriaa tirkistellään neulansilmän läpi. Great Depresssion vaikuttaa olevan ainoa tunnettu lama, vaikka ihan yhtä merkittävä olisi esimerkiksi Long Depression.

LKV-tutkintoon opiskellaan?

Nykyään jokaisessa kiinteistövälitystoimistossa tulee olla yksi LKV-tutkinnon suorittanut henkilö. 2016 vaatimukset kiristyvät niin, että ko. tutkinto pitää olla puolella työntekijöistä (väitetäänhän, että poliiseistakin joka toinen osaa lukea), mikä linkin mukaan vaivaa eräitä alan toimijoita. Linkin termi ko. toimistojen pienuudesta on tosin harhaanjohtava. Rostedtin Aninkaisten kiinteistövälityksen henkilöstöä katsellessa saa vaikutelman, että juuri siellä tutkinto on peräti harvinainen.

Euroopassa kaikki sujuu kuin tanssi?

Ainakin jo koko vuoden 2014 ounasteltiin euron heikentyvän ja sen tuovan mukanaan positiivisia vaikutuksia euroalueen taloudelle. Jotenkin minusta tuntuu, että devalvaatioihin tottuneet suomalaiset ovat olleet näiden odottajien kärjessä. Kesällähän euron heikkeneminen jo alkoi, joten aivan uudesta asiasta ei edes ole kysymys.

En mitenkään kiellä, etteikö euron heikkeneminen olisi välttämättömyys, mutta asiantilan hyvyys on toinen juttu.

Eurohan luotiin nimenomaan siksi, että Euroopan valuuttamarkkinat olisivat mahdollisimman vakaat. Nykyinen heikentyminen on todiste tämän valuutta- ym. talouspolitiikan lopusta eli siitä, ettei D-markasta sellaisenaan ole ollut Kreikan valuutaksi.

Aloitetaanpa Stockmannista. Kului hirmuisen monta vuotta ennen kuin tavarataloa hallitsevat ruotsinkieliset säätiöt heräsivät 100-vuotisesta Ruususen unestaan. Kerrottiin että Stockmannissa ruvetaan oikein miettimään tulevaisuutta. Tässä vaiheessa toukokuussa 2014 pörssikurssi pomppasi (laskien myöhemmin) , vaikka tuloksesta ei ollut mitään tietoa. Väen vähentämisestä puhuttiin. Ilmeisesti Stockmanniin tuodaan jatkossa asiakkaille laatikoita trukilla ja oven eteen tulee kassalinja. Hiukan kalliita Stockan liikepaikat vain ovat tällaiseen halpahallikonseptiin.

Asun kivitalossa ja minulla on sekä sammutuspeite että jauhesammutin. Em. huolimatta minulla on myös palovakuutus.

Toden sanoakseni pidän palovakuutusta turhana. Jos jokin sähkölaite sytyttää tulipalon (sinänsä varteenotettava vaihtoehto), epäilen vakuuttajan lipeävän vedoten sähkölaitteen sijoitteluun, ikään, pölyisyyteen - tai mitä nyt keksivätkin. Ja vaikka korvausta tulisikin, erilaisten euro- ja prosenttimääräisten omavastuitten jälkeen korvaus olisi varmaan parin vuoden vakuutusmaksujen suuruinen.

Minulla on ollut oma asunto 1977 lähtien ilman tulipaloa, joten olen todistettavasti maksanut palovakuutusta turhaan. Kuitenkaan kukaan ei ole minua ainakaan tähän asti kutsunut palohulluksi tai palopropagandan tekijäksi.

Suomi on demokratia ja sillä järjestelmällä on monta huonoa puolta. Eräs heikkous on se, että päättäjämme ovat kiinnostuneita suunnilleen samoista ”asioista” kuin äänestäjänsä. On jokseenkin turhaa väittää, että vain pöntöt edustajat olisivat eduskunnan pöntössä paasanneet otsikon ensimmäisestä aiheesta. Kyllä sitä on ollut kaikki muutkin tuutit täynnä. Niinpä minäkin ilmoitan kantani aiheeseen:

EVVK

Jos jotakuta vielä kiinnostaa lähes 24 miljardia euroa, voin minä siitäkin jotain sanoa.

Nalle Wahlroos on työntänyt käpälänsä nyt jo historiankirjoitukseenkin. Sotakorvaukset taitavat ollakin ainoa asia, mitä hän ei ole vielä kerinnyt kommentoimaan aiemmin.

Ei tarvitse olla Hankenin ex-professori ymmärtääkseen, että tavaran toimittaminen ilmaiseksi toiseen maahan ei ollut kauhean hyvää bisnestä. Olen itse s. 171-174 maininnut , että sotakorvaukset olivat suurimmillaan 6, 4  % bkt:stä vuonna 1945, jolloin maamme taloudellinen kantokyky oli heikoimmillaan, mutta olen kuitenkin "erehtynyt” myös väittämään, että sotakorvaukset monipuolistivat Suomen taloutta ja niitten jatkona tuli tilauksia, joista jopa maksettiinkin.

Viime perjantaina tuli ilmoitus siitä, että yksi luottoluokittaja on laskenut Suomen luottoluokituksen tasolle, millä monet euromaat ovat. Asia tuskin on yksinään kovinkaan merkittävä, muttei se liioin ole oire mistään hyvästä trendistä.

Esim. US:n blogeista on voinut lukea, että ”jotain tarttis nyt tehrä ihan oikeesti”. Tekemisen kohde on jäänyt epäselväksi, mutta keskeisenä vaatimuksena on ollut se, että Stubbin pitää lopettaa selfie-kuvien ottaminen. Jos jotain muuta pitää tehdä, se kohdistukoon johonkin yhtä kaukaiseen kohteeseen kuin pääministeriin. 

Esittäisin eräitä konkreettisia asioita:

-Viimeistään 1970-luvulta lähtien ikäluokkien supistuminen on ollut tiedossa. Asiaan on ollut aikaa varautua viimeiset 40 vuotta ja laiminlyönnistä syyllisiä sopii siltä osin etsiä Kekkosesta alkaen.

Linkin tilastossa näkyy remonttien määrän kasvaminen.

Oma ns. perstuntumani on, että vaikeammassa markkinatilanteessa LKV:t edellyttävät perheasunnoilta lähes moitteetonta kuntoa ja houkuttelevat myyjäkandidaatteja hyvinkin suuriin remontteihin.

Ymmärrän, että maalipurkilla pystyy asuntoa siistimään, mutta olen seurannut useampaakin remonttia, joita on tehty puoli vuotta isolla työvoimalla isoin konehankinnoin ja ajoittain järjettömän järeällä kalustolla (esim. jätelava nostettiin pihaan toisen talon puolelta riittävän yltävällä nosturilla).

Näissä remonteissa en monessakaan mielessä näe paljoa logiikkaa.

Asunnoissa yleensä pruukaa olla seinissä läpejä, joita oviaukoiksi kutsutaan. Mikä on ihanteellinen paikka ovelle, on varmaan iäisyyskysymys, mutta oven paikan siirtelykin maksaa.

Kohtalaisella hämmästyksellä katselin tätä julkista keskustelua, jossa kaivattiin Iiro Viinasen ”kaliberin” (väärin kirjoitettu) miestä tai naista.

Tässäpä Viinasen teot:

-ennen ministeriyttä halusi paisuttaa budjettia

-ministerinä uskoi vahvaan markkaan, jota puolustettiin nostamalla korkoja periaatteella ”vain taivas on rajana”. Kun ennen korkojen taivasta olisi tullut talouden helvetti, uhkaus oli yhtä tehokas kuin Viinasen uhkaus, että markka devalvoidaan vain hänen kuolleen ruumiinsa yli. Valitettavasti ei pysynyt sanassaan. Uhkaukset olivat siksi typeriä, että mm. minä ja ylipäänsä SYP:n yksityispankin asiakkaat spekuloivat menestyksellisesti markkaa vastaan. Korkeat korot pakottivat yritykset ottamaan valuuttalainaa, jonka arvo devalvaatiossa kasvoi ja yritykset päätyivät konkurssiin.

Vuoden 2003 vaalien alla näytti ilmeiseltä, että avoir fiscal lakkautetaan. Anneli Jäätteenmäki tosin antoi aiheesta epämääräisiä lupauksia, mutta etäisesti tuntemani kepun kansanedustaja sanoi minulle suoraan avoir fiscalin lakkaavan ja kehotti osakesäästäjiä aktivoitumaan. Myös eräät muut kansanedustajat olivat kiinnostuneita osakesäästäjien kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Homma kaatui kuitenkin paikalliseen yhdistykseen. Sen hallituksessa pankkien edustajat olivat läänittäneet itselleen mahdollisuuden esitellä vuorokuukausin kunkin pankin sijoitusrahastoja. Pj oli verohallinnon palveluksessa eikä selvästikään ollut halukas julkiseen keskusteluun verotuksesta.

Kuvan lähde

Viikonloppuna Suomi otti teknisesti pienen, mutta psykologisesti varmaan pidemmän askeleen Naton suuntaan.

Suomenlinnan suunnittelija ja rakennustöitten johtaja sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd kirjoitutti Kuninkaanportin pieliin kaksi maamme oloissa harvinaisen oraakkelimaista lausetta. Tunnetumman mukaan jälkimaailman tulee seistä omalla pohjallaan ja olla luottamatta vieraan apuun. Toisessa tekstissä Ehrensvärd lausui Viaporin antavan viisaalle sekä maan että meren herruuden.

Kirjoituksilla oli oma taustansa. Ehrensvärd kuului ns. hattupuolueeseen, joka aloitti kuviteltuun Ranskan apuun nojaten surkeasti päättyneen sodan Venäjää vastaan. Jälkimmäisessä lauseessa sotamarsalkka ilmaisi ansaitun ylpeytensä omasta ja työtoverinsa af Chapmanin aikaansaannoksista.

Vuodesta 2008 vuoteen 2012 Venäjä kiristi Suomen metsäteollisuutta puutullien korottamisella, jolla toivoi metsäteollisuuden investoivan Venäjälle. Vaikka ns. ”puusta katsoen” (sic!) ajatus olisi tuntunut luontevaltakin, metsäteollisuus torjui hankkeen paria pahaista sahaa lukuun ottamatta. Jotkut väittävät, että Suomen metsäteollisuuden viisaus asusti Ruotsissa. Kun Ruotsi ei investoinut Venäjälle, eivät investoineet suomalaisetkaan, vrt.

Kiinteistöalalla minua jaksaa viileämmälläkin säällä ärsyttää eräs ilmiö. Varsinaisia uutisia kun alalla harvemmin on, alan toimijoitten pitää koettaa vääntää tyhjästä tiedotetta harva se viikko.

Vuokranantajat ovat tuputtaneet joka tuutista Piksussakin alla julkaistua ideaa isomman asunnon vuokraamisesta useammalle opiskelijalle.

Varmaan on niin, että isoakaan asuntoa ei kannata tyhjänä pitää, joten siinä mielessä neuvo vuokraamisesta on nyt yhtä ajankohtainen kuin vaikka 10 vuotta sitten. Juuri muuta kehuttavaa neuvossa ei sitten olekaan.

TE uutisoi WSJ:iin viitaten, että suunnitellaan eräitten venäläisyhtiöitten (tai koko Venäjän) poistamista tietyistä indekseistä.

Jutussa annetaan ymmärtää, että tämäkin olisi jonkinlainen osoitus solidaarisuudesta Ukrainaa kohtaan. TE:n jutun lopussa kuitenkin todetaan, että sijoittaja pystyy tekemään päätöksiä ilman indeksejäkin (joitten rakenteella toki on vaikutuksensa indeksiin perustuviin sijoitustuotteisiin).

Minulle tulee kuitenkin mätäkuussa mieleen paljon mätäisempi selitys. Jos oletetaan lännen pakotteiden laskevan pakotteiden kohteeksi joutuneiden yritysten kurssia, ko. yhtiöiden poistaminen indeksistä tekee indeksistä ”kauniimman”, ts. yhtiöiden lasku eliminoituu.

Suomen liittyessä EU:hun ulkoministerinä oli MTK:n pj Heikki Haavisto. Hän sanoi ääneen sen, mitä silloisissa vielä jälkisuomettuneissa oloissa yleensä vältettiin lausumasta julkisesti: Ratkaisun takana oli suuressa mitassa turvallisuuspolitiikka. Talouselämällä voi olla oma käsityksensä, mutta toisaalta EU-ratkaisua tuskin olisi voitu hyväksyä, jos kepun tupailloissa ei olisi painotettu turvallisuuspolitiikkaa.

Kesäkuumalla on saatu jutun juurta vesijohtoputkissa käytettävästä PEX-muovista. Hiukan hämmentävää on lukea google-hakua    ”PEX tubes” sanalla. Ongelmia on ollut lähes yhtä kauan kuin muovia on käytetty, vaikka terveydellisiä haittoja ei ole pystyttykään näyttämään toteen. Vedessä ei Suomen lain mukaan saisi kuitenkaan olla makuhaittoja, kuten tuon kirjoituksen linkeissä mainitaan. Kaliforniassa asiasta väännettiin kättä lähes kymmenen vuotta.

PEX-putkista on nyt lausuttu niitten korvaamisen olevan kallista sekä esitetty havainto, että rakennusmateriaalia pitäisi kokeilla ennen käyttöön ottoa. Nerokas havainto!

Kiinteistövälityksellä menee ilmeisesti siksi huonosti, että OP-Pohjolan kiinteistönvälitysjohtaja Kenneth Sandberg on julkaissut melkoisen propagandapläjäyksen.

Kiinteistöjen arvoa ei kuulemma mitatakaan rahassa vaan tunteissa eikä omistusasujaa kiinnosta asunnon hinta.

Tekstin luettuani ensimmäinen puoli tuntia meni ankarassa nauramisessa ja seuraava puoli tuntia pc:n putsaamisessa naurun pyrskähdysten jäljiltä.

Ensinnäkin aion tarjota kesämökkini hyyskän OP-Pohjolan välitettäväksi miljoonan euron hinnasta paikkaan liittyvien muistojen takia, joita en tässä julkisesti rupea sen tarkemmin ”erittelemään”.

Marko Karttusen väitöskirjan mukaan Suomen vei EMUun hyvin pieni joukko poliitikkoja ja virkamiehiä. Omasta mielestäni Suomen vei euroon tasan kaksi poliitikkoa, Lipponen ja Niinistö. Lipponen lienee eläkkeellä ja Niinistö valittiin suurella ääntenenemmistöllä presidentiksi. Niinistö on vielä myöhemminkin aliarvioinut euron ”valuvikoja” artikkelissaan Antti Satulin muistokirjassa "Marginaalista ytimeen: Suomi Euroopan unionissa 1989-2003", Tammi.

Mitä vakuuksiin tulee, seuraava sitaatti on suoraan hevosen eli silloisen valtiovarainministerin Jyrki Kataisen suusta:

Stora Enson väistyvä CEO Jouko Karvinen on harjoittanut huomattavaa itsekritiikkiä etenkin paperisessa TE:ssä, vrt.

Tavan soisi yleistyvän. Hyvä on muistaa, että SKOP:n Wegelius ja KOP:n Lassila koppavasti kieltäytyivät koskaan tunnustamasta mitään virheitä tapahtuneenkaan. Pankkien hävittyä pörssilistalta epäonnistumisia ei edelleenkään analysoitu, vaan ko. miehet turvautuivat katkeraan saivarteluun. On valitettu, ettei media ole pystynyt jotain asiaa täsmälleen oikein kertomaan ja unohdettu, että median epätarkkuuden takana on ollut kyseisten herrojen oma puutteellinen ja sekava tiedottaminen.