Käyttäjän J.Vahe blogi

Kirjan tiedot

Tämä ei ole perinteinen kirja-arvostelu. 880 sivussa on turhia tarinoita, joita Lasse Lehtinen taatusti tietää. Keskityn päähenkilöön, Tanneriin.

Piksussa on viime aikoina puhuttu ns. sosialismista, mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankin. Itse arvostan järkeviä tekoja, en umpisokeita ideologioita, ja siksi tämä kirjoitus.

Tanner teki elämäntyönsä Elannon johdossa. Hän oli kova esimies. Koska työntekijät olivat Elannon jäseniä eli omistajia, he eivät saaneet vaatia liikaa työehtoja. Elintarvikeala oli siksi tärkeä, etteivät lakot sinne sopineet. Punakaartit saivat maksaa sileillä seteleillä.

Omistan pienen määrän Attendoa eikä kurssikehitys ole ollut häävi. Omistukseni syy on halu seurata alaa Pohjoismaitten suurimman yhtiön kautta.

Kurssiliikkeitten taustoittaminen on aina subj. puuhaa. Omasta mielestäni Attendo on reagoinut pörssissä neg. suuntaan aina kun Suomen soteuudistus on takerrellut.

Vanhan säännön mukaan pol. riskejä tulisi välttää. Suomen soteuudistus on sellainen riski mitä suurimmassa määrin. Hallituksen enemmistö on olematon ja kaikki on levällään, vaikka maakuntavaalien ehdokkaita jo haetaan.

Olen ymmärtänyt sijoitussäästötilin ajatuksen olevan, että tilin sisällä omaisuutta voisi kartuttaa ilman veroseuraamuksia. Vero menisi vasta nostoista.

Huomioni kiinnittyy mietinnön pohjoismaisiin verrokkeihin ( s. 181 alkaen): Ruotsissa verotetaan laskennallista tuottoa, oli sitä tai ei, Tanskassa on melko korkea veroprosentti.

Olen jokseenkin satavarma, että kun Suomessa verenhimoiset porvarit on saatu aisoihin, omaisuustulojen maksimiraja on jotain 500 euroa. Muutoksia saa tehdä vain karkauspäivinä, järjestelmä koskee vain 38-39-vuotiaita ja pankki kuppaa kaiken mahdollisen tulon ja omaisuuden itselleen. Järjetön yliregulaatio nähtiin jo PS- eli pissistileissä.

Kulloisellakin oppositiolla on vuosikymmeniä ollut tapana valittaa tutkimuksen liian vähistä resursseista, asia, mihin yliopistot tietysti ovat suurella innolla yhtyneet.

Aivan ensimmäiseksi olisi mielestäni kovasti syytä pohtia, tarvittaisiinko nykyistä käytännöllisempää koulutusta ja parempia asenteita sitä kohtaan, mutta puhutaan nyt sitten ns. tieteestä.

Itselleni on tullut pysyvä trauma siitä, että opiskelin lähes toisen loppututkinnon verran yhteiskuntatieteitä 1970- ja -80-lukujen vaihteessa enkä sen jälkeen tiennyt oikeastaan mistään mitään. Alan pitäisi vertailla eri yhteiskuntia, mutta siinä se Suomessa täysin epäonnistui. Joko sosialismi oli täysin ylivertainen tai sitten vähintäänkin kilpailukykyinen markkinatalouden kanssa. Talvisota oli pitkälti Suomen syytä jne. Tuossa on kokemuksiani sosiaalipolitiikan oppiaineesta.

Julkaisin tuossa artikkelin, joka osoittaa, kuinka epämääräisiä ovat uusimman historian kaikkein yksinkertaisimmatkin kysymykset. ”Koska toinen maailmansota alkoi ja kuinka moni siinä kuoli?”

Mikäli asiaa katsoo talouden näkökulmasta, tilanne ei muutu. Mauno Koivistokin on tarjonnut esimerkkiä siitä, miten joukko ennustelaitoksia arvioi Suomen talouden kasvavan 2,1 – 2,3 %, kun se oikeastaan laski noin 7 %. Mitä desimaalilla tekee, jos etumerkkikin on väärä?

Brändin menestys riippuu siitä, kuinka paljon sitä halutaan ja kuinka paljon siitä siis ollaan valmiita maksamaan yli bulkkituotteen hinnan. Brändillekin jotkut ovat osaavinaan laskea arvon, mutta arvon tuleva kehitys on ainoastaan kuluttajan oikkujen varassa. Esim. Apple henkilöityi Steve Jobsiin ja mielestäni on peräti kyseenalaista, mihin se enää voi henkilöityä.

Olen täällä ottanut lähinnä neg. kannan ipoihin. Paljon porua ja vähemmän villoja.

Varsinaisten ipojen alapuolella on otsikon aihe. Sanomattakin pitäisi olla selvää, että siellä puuhaa monenlaista kaiffaria.  Jos rahaa ei pankista saa, ei vaikuta hyvältä.

Luotettavimmasta päästä luulisi olevan OP:n joukkorahoituksen. Kun siellä kaupiteltiin lähes turkulaista Suomisen Maitoa, ihan leikilläni merkitsin muutaman osakkeen. Minimimerkintä oli 130 euroa. Joku saattaa katsoa tuollaista kohdetta dollarinkuva silmissään, minä tyydyin siihen, että tuttuni jäätelöä minulle kehui. Tuote on tärkeämpää kuin luvut silloin, kun alussa ollaan.

Mikä se tuo on?

Lehdessä oli jälleen valitettava uutinen siitä, että puutalossa kolme henkeä oli kuollut tulipalossa, tällä kertaa Kotkassa.

Olen itse ”harrastellut” viime aikoina kivitaloja, joitten osalta sekä turvallisuutta että kämpän kuntoa parantaa tupakoimaton vuokralainen. Ei tule tupakoitua sängyssäkään. Kuitenkin esim. sähkölaitteisiin liittyy aina tietty tulipalon riski ja vahvasti epäilen, että vakuutusfirma yrittää laistaa kaikista vastuista, jos palovaroitin ei toimi.

Kuva on kirjoittajan kokoelmista

Altia Oyj:n hallitus on päättänyt antaa maaliskuisessa annissa merkinneille sijoittajille kevätkauden voimassa olevia alennuksia eräistä premiumtuotteista.

Osakkeenomistajan on esitettävä Alkossa paperinen tuloste osakemerkinnästä. Etu koskee vain luonnollisia henkilöitä, koska yrityksen osalta valtakirjojen tarkistaminen olisi luonnollisesti liian hankalaa myymälöissä.

Sinänsä etu on merkittävä. Kampanjan aikaan esim. iso pullo Renault-konjakkia maksaa vain 9,95 euroa + pullopantti.

Marimekon ensimmäisessä ipo:ssa 1974 pikavoitto oli 250 %. 1980-luvun kasinotalous huipentui Suomessa OTC-listautumisiin, jotka olivat tavallaan jälkimainettaan parempia. Listautujilla oli sinänsä yleensä tervehkö liiketoiminta, miksi anneissa sai pääsääntöisesti pikavoittoja, joistain runsaastikin. 1990-luvun alun karmea lama vain teki selvää jälkeä vähän paremmistakin firmoista ja OTC-lista lopetettiin.

1980-luvun monissa listautumisanneissa osakkeita sai reilusti, tuhansilla ja kymmenillätuhansilla markoilla.

1990-luvun lopussa it-kupla huipentui samantapaiseen listautumisbuumiin sillä erotuksella, että kaikilla firmoilla ei ollut liikevaihtoa ollenkaan, vaan ainoastaan pilkettä tj:n silmäkulmassa. Poikkeuksena oli Sonera listautumisensa alkutaipaleellaan.

Pahasti pelkään, että nykyinen innostus johtuu noitten muinaisten antien muisteloista, "muinaisten" antien, joihin tosin itsekin osallistuin.

En aio hommaa hakea, koska taidan olla jo liian vanha, en halua asua stadissa ja jotenkin epäilen, että tehtävä on jo jaettu. Halukkaat voivat toki soittaa Vanhasen Masalle ja kysyä työaikaa ja palkkaa, puh. nro on linkissä. Hiukan erikoisena lehdistötukena pidän sitäkin, että HS:ssa on ilmoitus. Eikö riitä, että ilmoitus on työkkärissä?

Eräs toivomus minulla kuitenkin olisi, nimittäin, että tehtävään liittyisi muutakin kuin historialla puoskarointi, johon tuossa viittaan. Uudempi hengentuote muuten löytyy tästä.

Pörssiyhtiön uusi mannekiini?

Altian mainoksessa on kirjoitusvirhe. Väitetään, että kyseessä on bränditalo, mikä on kyseenalaista.

Altia ei edes mainitse yhtä merkittävää ”brändiään”, nimittäin Gambinaa. Siitä tulee kuulemma halvalla humalaan eikä makukaan haittaa, kun on tarpeeksi humalassa. Tuote sisältää mm. rikkidioksidia ja appelsiininkuoria.

Koskenkorvalla ei ole menekkiä Suomen ulkopuolella kasvavasti ja premiumbrändi Finlandia-vodka myytiin ulkomaille, kun siihen oli ensin rahaa tuhlattu Suomessa tarpeeksi.

Kommentoin hiukan laajemmin mainittua aihetta.

Talouden muutosvauhti on siksi nopeaa, etten tosiaankaan usko, että esim. 5 tai 10 v takaisten tilinpäätöstietojen läpikäyminen paljonkaan selvittäisi yhtiön pysyvää kilpailuetua eli vallihautaa.

Esim. kotoinen Sonera muuttui maailmanvalloittajaksi, josta palasi häntä koipien välissä Ruotsiin, Nokia koki valtavan muutoksen sekatavaratalosta lopuksi pelkäksi kännykäntuottajaksi, jotka nekin myi ja palasi takaisin aiemmin myymiinsä verkkoihin. SKOP kohosi hiljaisuudesta nopeaan uhoon ja tuhoon. Samanlaisia esimerkkejä on vaikka kuinka.

Trump saattaa olla Hitlerin ohella niitä harvoja poliitikkoja, joka ainakin yrittää pitää lupauksensa.

Ensin hän aloitti oman Berliinin muurinsa rakentamisen ja rakennusfirmojen osakkeet nousivat niin kuin kaikki on noussut viimeisen vuoden aikana.

Sitten hän uhkasi nostaa terästulleja lupauksensa mukaan, mutta siitä markkinat eivät enää pitäneetkään. Katsotaan kun Trump seuraavaksi ottaa esille sen ohjelmakohdan, että kun ydinaseita kerran on, niin onhan niitä syytä käyttääkin. Mielenkiintoista nähdä, paljonko asefirmojen osakkeet silloin nousevat.

Perjantaisessa suomalaisten metalliyhtiöitten kurssilaskussa oli vain se erikoinen piirre, että O-k ja SSAB molemmat omistavat USA:ssa toimivia metallitehtaita, joten en ymmärrä, miten Trumpin uhkaukset niihin firmoihin ihmeemmin vaikuttavat.

Minua vaivaa joltisenkin paljon se, että kaikki yhteiskuntaan liittyvät asiat katsotaan pelkiksi mielipiteiksi. Olen opiskellut toisen loppututkinnon verran yhteiskuntatieteitä, mm. hallintotieteitten cl ja perehtynyt yhden kunnan lähimenneisyyteen 450 julkaistun sivun verran.

Tosin ihan ilman tuota taustaakin pitäisi olla selvää, että jos valtion ja kunnan taso eivät toimi, vihoviimeinen ratkaisu näin pienessä maassa on väsätä väliin vielä joku 18 "osavaltion" taso. Monessa muussa maassa kunnallinen itsehallinto on hyvin teoreettinen käsite ja Suomessa olisi pitänyt alun perin tiedostaa, että jos Itä-Helsingissä asuu tuplasti ihmisiä Kainuun ”maakuntaan” nähden, sellainen rakenne on vain ja ainoastaan mahdoton.

Vahingonilo näyttää olevan vahva tunne.

En aikoinaan Rovion antiin osallistunut. Osakkeita olisi saanut niin vähän, etten firmaan perehtynyt eikä se muutenkaan kiinnostanut. Metsäteollisuus sopii profiiliini paljon paremmin.

En kuitenkaan osaa iloita siitä, että 10.000 suomalaisella piensijoittajalla ko. sijoituksesta hävisi päivässä puolet. Hiukan asiaa analysoisin.

Kehotan lämpimästi tutustumaan linkkiin. Sen mukaan Rovio kehitteli vuosien ajan kymmeniä pelejä ennen kuin tärppäsi. Tärpin jälkeen on tullut lisäongelmia. Ansaintaa pitäisi nykyisin saadakin pelin lisähärpäkkeistä ja Rovio on suuntautunut elokuviin, mikä on sille uusi ala. Kaikkiaan syntyy vaikutelma, että kyseessä ei tosiaankaan ole mikään osuusmeijeri.

Hiljattain kirjoitin siitä, että kovin monen yhtiön toiminta on yhtä pitkää tietojärjestelmää, joten sellaisten hallitseminen voisi olla ihan hyödyllistä yrityksen johdolle.

Tästä huushollissa oli yhteys silloiseen Sampo Pankkiin siinä vaiheessa kun Nalle myi sen tanskalaisille ja kehui heidän maksaneen liikaa. Sitten alkoi verkkopankin uudistus ja siitä alkoivat vaikeudet. Pankki ilman verkkopankkia ei nimittäin ole pankki.

Olen parinkin pankin osalta ihmetellyt halua tehdä muutoksia verkkopankin ulkonäköön. Eikö olisi asiakkaille parempi, että ”nappulat” olisivat entisillä paikoillaan ja tehoa olisi riittävästi?

SKOP:n Juhani Riikosella oli eräitä hyviä ajatuksia, vaikka hänen uransa pankissa olikin katastrofaalinen. Eräs Riikosen osuva kommentti liittyi tulosjulkistuksiin: sisäpiiritietokaan ei riitä.  Tuloksesta pitäisi vielä tietää, miten markkinat siihen reagoivat.

En sinänsä kajoa mitenkään Mikon erinomaiseen analyysiin Nokiasta, mutta totean, että julkistusaamuna ennen pörssin avautumista Nordea piti aamukatsauksessaan Nokian tulosta huonona. Talousmedia piti sitä ennen pörssin avautumista hyvänä ja markkinat kiittivät 10 %:n nousulla. Seuraavana päivänä Nordea antoikin Nokialle ostosuosituksen ja nosti tavoitehintaa eli markkinat ratkaisivat suurpankin kannan suuryrityksen fundamentteihin. Hmmmmm?

Valitettavasti en ole pahemmin kiinnostunut taloushistoriasta, jos ei siitä erikseen makseta.

Kuitenkin aloin pohtia, että Ikea, Lego, Tetra Pak, Clas Ohlson ja vähäisessä mitassa jopa Brio ovat pohjoismaisia yrityksiä, joitten perustamiseen on tarvittu varmaan muutakin, mutta ainakin runsaasti kädentaitoja.

Maatamme on vuosikymmeniä vaivannut se, että yhteiskuntatieteiden tohtoreita saa markalla tusinan ja tusinaan kolmetoista, vrt, mutta sellaiseen työhön, johon tarvittaisiin kädentaitoja, saa tekijää etsiä kissojen ja koirien kanssa.

En pohdi miten paljon onnellisempi Suomi olisi, jos valtakunnansyyttäjä lobattuaan veljensä yritystä olisi kirjoituttanut pöytäkirjaan, ettei osallistunut asian käsittelyyn. Jos näin olisi tapahtunut, kaikkihan olisi ollut täysin kunnossa.

Kaikkein nuorimmillakin syyttäjillä on vähintään 17 v. koulutusta, monilla paljon enemmänkin, joukossahan on tohtoreitakin.

Jatkuvaa koulutusta olennaisempaa voisi olla miettiä, miten noin 30 v. ”nuori” naissyyttäjä olisi hoitovapaitten välissä töissäkin jossain vaiheessa ennen varhaiseläkettä.

Jeesus kuulemma ei voinut olla ruotsalainen, koska maasta ei olisi löytynyt yhtä neitsyttä eikä kolmea viisasta miestä. Uudemman tiedon mukaan tämä vanha sanonta ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa.

Ruotsissa nimittäin pari lääkiksen opiskelijaa vedätti kursseja, mutta sai niskaansa syyttäjän ja tuomioistuimen.

Suomessa toimitaan aivan toisella tavalla.

(mistä Heikki Ikonen on kirjoitellut)

Tähän mennessä tapahtunut:

Jo kymmenisen vuotta on tiedetty Stockmannilla olevan runsaasti velkaa ja niitten vastapainona kyseenalaista liikearvoa ja hulppeita kiinteistöjä (joita tuossa on kuvattu) ja heikko kannattavuus.

Kurssi on vastaavan ajan seurannut kiitettävästi lehmänhäntäindeksiä saavuttaen viime vuoden lopussa (B-osakkeella) reilun neljän euron hinnan.

Tämän vuoden ensimmäisen pörssipäivän aamulla firma tiedotti aikeistaan myydä kiinteistönsä Kirjatalon. Tätä ilmoitusta seurasi mielestäni täysin käsittämätön kurssinousu vajaaseen viiteen euroon. Koko ajanhan Stokka on talon omistanut ja sen olisi pitänyt olla markkinoitten tiedossa. En ymmärrä mitä positiivista myyntitiedossa oli. Muutaman päivän ilon jälkeen kurssi kääntyi jälleen laskuun ja oli maanantaina vain hiukan viime vuoden pohjia korkeammalla.

Ehdokas Niinistö lausui: ”On aiheellisesti varoitettu, että runsas rahoitus on kanavoitunut velkojen ja omaisuusarvojen kasvuun. Rahapolitiikan tiukentaminen, johon jossain vaiheessa maailmalla väistämättä päädytään, johtaa haasteellisempaan tilanteeseen.”

Asia oli paikallaan, mutta ilmaisu ”haasteellinen” on aika haasteellinen sana, vrt. esim. Ilmaisu alleviivaa Niinistön omaa ja imitaattorien irvailemaa tapaa puhua kovin pyöreästi tyyliin ”ehkä kuitenkin aika tavallakin, ehkä, vrt”

Fiva on täsmällisempi: ”jopa 70 prosenttia asunnon hinnasta yhtiölainaa.”

Luin kohtalaisella ärtymyksellä isä-Lindströmin käsityksistä KL:sta. Lindströmin mukaan Stokkan ongelma on se, että hallituksen palkkio-osakkeet saa vapaasti myydä, se on romauttanut kurssin ja aiheuttanut suurta vahinkoa.

Aivan ensimmäiseksi kehottaisin kaikkia kaivamaan esille Grahamin ”An Intelligent Investorin” alkuperäisen painoksen, ei mitään netistä löytyvää uusittua versiota.

Grahamin alkup. ajatus lienee ollut, että johdolle maksetaan palkkaa rahassa ja kun johto pitää omaa firmaansa hyvänä, ostaa sen osakkeita. Sitä voinee pitää todellisena signaalina.

Sen sijaan kun osakkeet tulevat palkan jatkona kuin Manulle illallinen, se ei ole signaali mistään. Jos osakkeita ei saisi myydä, se olisi signaali vielä vähemmän.

Minusta tuntuu, että Lindströmiä ärsyttää Stokkan tilanne ja hän purkaa kiukkuaan asiaan, joka on mielestäni seuraus eikä syy. Kun hevonen kuoli jo vuosia sitten, turha nyt on enää valittaa veräjän kunnosta.

Suvussani on vietetty kolmet satavuotissynttärit (kuva).  Valtiolle sata vuotta ei ole korkea ikä, sillä esim. läntinen naapurimme on nykyisessä Kalmarin unionin jälkeisessä tilassaan lähes 500-vuotias.

Ruotsin yhteydessä Suomi oli vain joukko läänejä, ei muuta. Ruotsin kuningashuoneen titulatuuraan lisättiin kyllä Suomen suuriruhtinaan arvo ja sille maamme luontoon ilmeisen hyvin sopiva leijonavaakuna, mutta siihen se sitten jäikin. Vuoden 1809 jälkeen Venäjä sitä vastoin salli Suomen oman keskushallinnon luomisen nopeahkolla aikataululla.

Onko kuvassa rahasto-osuuksia?

Minulla on kaksi periaatetta:

a) Miehen (henkilön) pitää kerran eläessään kokeilla kaikkea paitsi sukurutsausta ja kansantanhuja.

b) Onnellisen suhteen perusta on mahdollisimman runsas vieraissa käyminen. Puhun tietenkin pankkisuhteista ilman mitään vertauskuvia.

Niinpä 2014 avasin kokeeksi pienehkön säilytyksen UB:ssa. Yhteyshenkilöksi nimettiin valitettavasti hra A.  Hän itse sanoi työskentelevänsä mm. Alpeilta käsin ja siltä se on vaikuttanut. Häntä oli 2014 ja viimeksi lokakuussa 2017 mahdotonta tavoittaa. Kun esim. iso ja vakaa UPM on heilunut pörssissä 10 % vrk:ssa, haluan reagoida asiaan heti enkä päivien kuluttua. Aloin hoitaa toimarit Herra B:n kautta, mikä on toiminut hyvin.

… ja markkinat kans. (HEX etenkin viime viikolla).

Keväällä kasvatin käteispositiota ja kesällä sitä laskussa ohensin. Syksyllä ennen lokakuun tulosjulkistuksia myin, koska arvelin löytyvän kovia reaktioita ja niinhän siinä kävi.

Vaikuttaa siltä, että on suuria ulkomaisia toimijoita, jotka tsekkaavat omistuksiaan vain neljästi vuodessa ja myydessään eivät hintaa paljon katso. Myynnit romauttavat kurssitasoa pienessä HEX:ssä.

Pitemmän tähtäimen osalta viittaan edelliseen merkintääni: talvi yllättää autoilijat joka vuosi ja lasku sijoittajat samaten joka kerta. Siinä vaiheessa kun kaikki tilastot todistavat menevän huonosti, on taatusti myöhäistä myydä. Parempi myydä hyvään aikaan ja ostaa huonoon. Korot ovat asia, jota ei pidä unohtaa. Ne eivät voi liikkua pitkällä tähtäyksellä muualle kuin ylöspäin. Poliittisista riskeistä uusin liittyy Espanjaan.

Seuraava koskee sijoituksia lähtökohtaisesti vain kuukausien tähtäimellä. Eräitä varauksia:

Enpä huomannutkaan, että 1987 romahduksen vuosipäivä tuli ja meni.

Vuonna 1970 sain alaikäisenä päähäni ostaa silloisen Yhdyspankin osakkeita, mistä sijoittamiseni alkoi. Päätös oli omani eivätkä vanhempani tai kukaan muukaan aikuinen siihen mitenkään puuttunut. Vuoden 1970 alusta vuoden 1973 loppuun silloinen yleisindeksi 3,5-kertaistui. Sijoittamisen aloittamisen sattumanvaraisesti oikea ajankohta selitti menestykseni varmaan lähes kokonaan.

Ongelmaksi muodostui 1973 öljykriisi, jonka jälkeen velkavetoiselle sijoittamiselleni kävi hyvinkin huonosti. 1980-luvun alussa pahasti pelkään, että työnteko häiritsi harrastuksia enkä ennättänyt sijoittamiseen tarpeeksi keskittyä. Opinto- ja asuntolainat eivät tilannettani parantaneet. Ajasta 1973-86 olen saanut vakaumuksen, että sijoittaminen on vaikeampaa ja riskisempää puuhaa kuin mitä esim. nykyisen pitkän kurssinousun jälkeen halutaan myöntää.

Manning oli mies paikallaan.

Olin luullut, että USA:ssa käytetty ilmaisu Stalinista ”Joe-setänä” olisi ollut pelkkää propagandaa, mutta yllätyin tuossa kirjassa sitä, että Roosevelt kahdenkeskisessä viestinvaihdossa Churchillin kanssa käytti samaa ilmaisua.

Uudempi verrokki on, kun Bush sanoi Putinista katsoneensa miehen silmiin ja nähneensä sielun. Kuten huomaa, politiikassa ei aina nojata kovin syvällisin analyyseihin.

Olen aina pitänyt Seligsonin Oldenburgin blogista. Hän edustaa rahoitusalalla kovin harvinaista avoimuutta. Hiukan erikoista tosin on se, että avoimuudesta pääsevät tasapuolisesti nauttimaan muutkin kuin rahaston omistajat. Koska en Oldenburgin sijoitusratkaisuihin ole koskaan ollut innostunut, en osuuksia omista, vaikka Seligsonin asiakas olenkin.

Oldenburgin näkökulmaa ovat ns. laatuyhtiöt. Olen itse useinkin sijoittanut bulkkiyhtiöihin, jolloin laadusta ei ole ainakaan tarvinnut maksaa.

Varmaan ideaalisinta olisi pyrkiä etsimään tulevia laatuyhtiöitä, koska päinvastaisessa tapauksessa laatuyhtiö voi menettää hyvinkin helposti paljon puhutun vahvuutensa (vallihautansa), jolloin sijoitus takuuvarmasti on huono.

Sanotaan vallan summan olevan vakion.

EU on syntynyt ja kehittynyt siihen suuntaan, että sen muodostamien kansallisvaltioitten valta vähenisi. Tämän on katsottu olleen hyvän asian maanosassa, joka 20 v. välein koki kaksi maaailmansotaa.

Edelleenkin on katsottu, että EU:ssa valtioitten osat saavat paremmin äänensä kuuluviin. Suomessa tätä ajatusta aggressiivisesti ajoi prof. Heikki Kirkinen.

Toistaiseksi kehitys on ollut useimpien mielestä hallinnassa. Skotlanti on hivuttautunut kohti laajempaa autonomiaa ja Belgian hajoamisesta on puhuttu. Itä-Euroopassahan eräät maat hajosivat 1990-luvun rytinöissä.

Ainakin itseäni Katalonian sunnuntai hämmensi. Espanja on vuoristoinen maa, jossa on luonnollistakin alueitten eriytyminen. Keskiajalla Espanja oli jakautunut viideksi merkittäväksi osaksi.

Eräs kipukohta lienee Katalonian vahva talous. Voi kysyä, mitä Italialle tapahtuisi, jos pohjoisosa ilmoittaisi, ettei halua olla samassa maassa Sisilian kanssa.