Mikko Kärnän julkisuushakuisuus on uskomatonta. Mies on ollut eduskunnassa tukemassa soteuudistusta ja nyt kun ongelmia ilmaantuu, teksti on tällaista: ”Esperin käsissä on huonon hoidon seurauksena kuollut todennäköisesti enemmän veteraaneja kuin Neuvostoliiton suurhyökkäyksessä Karjalan kannaksella.”

Kyse ei ole ihan mistään jälkiviisaudesta omalta osaltani. Tuo kirjoitukseni on 4 vuotta vanha. Ulkoistamisen ongelmat ovat olleet omaisten ja ammattilaisten tiedossa 20 vuotta.

Ihmiset ottavat kuulemma pikavippejä, että saavat hankkia asuntoja. Pankkihan ei välttämättä anna ihan 100 % lainaa. Tuossa linkissä kuvasin huutokauppaa kehnosta kämpästä, jolla oli yhtiölainaa 700 euroa neliöltä.

Eräs lystikkyys ovat postituslistat, joille ilmoittautuessa saa vinkkejä halvoista kämpistä. Eikö olekin jaloa?

Jo viime kesänä saimme lukea, kuinka siunauksellisia metsäpalot ovat. Jo siinä yhteydessä kiiteltiin myös myrskytuhoja. ”Metsäpalo tai myrsky kaataa puut ja uusi sukupolvi pääsee kasvamaan…. Luonto hoitaa itse itsensä, kun sille annetaan aikaa.”

Itse tosin olen pelännyt, että tarpeeksi suurta myrskytuhoa ei ennätettäisi korjata, ja aiheuttaisi myöhemmin lisäksi hyönteistuhoja. Ja mitä vanhempaa metsää, sitä arempaa tuhoille. Mutta ns. asiantuntijat ovat varmoja, että metsän ainoa tehtävä on olla kasvualusta erilaisille itikoille.

Ainoa kauheus, mikä metsää voi kohdata, on ihmisen kaatama puu. Se on itsestään perkeleestä, mutta tuuli ja tuli ovat taivaallisia siunauksia. Vaikka ihmisen hakkuistakin metsään jää puuta ja metsää voidaan esim. lannoittaa, sekin kaikki on taatusti väärin.

Vuonna 1973 maailman öljymarkkinoille tuli häiriö. Kansallisista toimijoista koottu tuottajajärjestö OPEC julisti USA:n ja mm. Hollannin vientisaartoon ja korotti öljyn hintaa. Koska kyseessä oli kartelli, ratkaisu onnistui.

Tästä markkinahäiriöstä (joita pörsseissä tapahtuu päivittäin) tehtiin vain kovin, kovin suuria johtopäätöksiä. Alettiin puhua kasvun rajoista. Kun ihmisiä on aina vain enemmän ja he kuluttavat henkeäkin kohti aina vain enemmän, maapallolta loppuu uusiutumattomat luonnonvarat, esim. öljy, vieläpä ihan kohta justiinsa.

Tämmöisessä ilmapiirissä minä kasvoin 15-vuotiaasta lähtien. Kun nyt 45 v. myöhemmin katson taaksepäin, tunnen saamistani opeista tavallisen suurta pottuuntuneisuutta.

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että Talvivaara ei kosketa minua juuri laisinkaan. Omistin ko. firmaa hyvin pienen siivun hyvin lyhyen aikaa ja kärsimäni luovutustappio oli sitä luokkaa, että joka päivä joku osake laskee salkussani enemmän.

Ja koska en aihetta tunne, turvauduin poikkeuksellisesti copy pasteen.

Wikipedia kirjoittaa:

”Kaivostoiminnan jälkeinen aika 2015–2017

Kaupan ehtojen tultua julkisiksi arvioitiin, että pörssiyhtiö Talvivaaraan ei jäisi liiketoimintaa ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi pörssiyhtiön konkurssi. Tässä yhteydessä yhtiön noin 80 000 osakkeenomistajaa menettäisi sijoituksensa. Konkurssia ei kuitenkaan tullut heti.

Aivan ensimmäiseksi sanon lämpimästi kannattavani otsikon aihetta. 1789 Ranskassa asia määriteltiin näin: ”Kaikki kansalaiset voivat puhua, kirjoittaa ja julkaista mielipiteitään vapaasti paitsi silloin, kun he syyllistyvät tämän vapauden laissa määriteltyyn väärinkäyttämiseen.”

Myöhemmin tuossa tekstissä lukee näin: ”Omistusoikeus on loukkaamaton ja pyhä, eikä sitä saa ottaa keneltäkään pois, ellei laillisesti todettu yleinen tarve sitä aivan ilmeisesti edellytä toimeenpantavaksi oikeudenmukaisilla ehdoilla ja siten, että siitä ennalta maksetaan korvaus.”

Lienee tunnettua, miten Siilasmaa kirjassaan kuvaa Ollilan hallitustyöskentelyä. Vieressä istui tuleva taloustieteen nobelisti, mutta Ollila itse selosti maailmantalouden kulloistakin tilaa, asiaa joka saattoi hallitukselle olla jo valmiiksikin hivenen tuttu.

Asetelma tuo ikävästi mieleen oheisen kuvan. Mannerheim oli sitä mieltä, että puolustusneuvostossa oli vain hän puheenjohtajana sekä joku rivijäsen hänen alaisenaan korostamassa puheenjohtajan asemaa. Kun muut, koulutetummat jäsenet, esim. kl. Öhquist, halusivat keskustella, Mannerheim piti tilannetta outona.

Varoitan, että tätä ei kannata lukea pidemmälle, jos helposti ärsyyntyy.

.

.

.

.

Yhdenlaista ryhmätyöskentelyä

Arvioitava kirja

Aivan ensimmäiseksi on sanottava, että Siilasmaan muistelmat ovat hyvin paljon parempi kirja kuin Ollilan vastaava, vrt myös. Teksti on erittäin sujuvaa, josta varmaan suuri ansio kuuluu suomentajalle Markku Päkkilälle. Lisäksi kirjassa puhutaan asiaa eikä höpistä Ollilan tavoin siitä, miten hän seurasi tv:stä 11.9.2001 tapahtumia.

OP antoi jo kauan sitten ostosuosituksen ja varmaan sitä on hiukan raskasta peruuttaa sen jälkeen, kun osakkeen saa nyttemmin n. kolmanneksen halvemmalla.

Nordea sen sijaan esitti 31.10. melkoisia madonlukuja:

-Ongelmia aiheuttaa suuri projekti Saudi-Arabiassa, jossa Outotec asensi ensimmäistä laatuaan olevat kaksi uunia sulattoon.

-Firma on vuoden 2014 jälkeen tehnyt 100 millin edestä alaskirjauksia projektiongelmien takia ja ko. luku ei vielä huomioi viime viikolla ilmennyttä mittavaa ongelmaprojektia Saudi Arabiassa.

Laajasta ja sekavasta matskusta ilmenee mielestäni heikosti seuraavat:

1) Nyt listataan tytäryhtiö Viafin Service

2) Emoyhtiö Viafin muine tyttärineen jäänee IPOn ulkopuolelle?

3) Viafin Service lienee aika tavalla riippuvainen emoyhtiö Viafin muista tyttäristä sekä materiaalin että henkilöstön osalta?

4) Mitkä ovat riskit näistä riippuvaisuuksista?

5) Mitkä ovat todelliset motiivit sille, että listataan Viafin Service ja pidetään muut tyttäret (ilmeisesti) konsernin toimivan johdon omistuksessa?

6) Esitteistä käy heikosti ilmi, että Viafin konsernin ja Viafin Servicen toimiva johto saattavat olla eri tahoja?

Olen vuosia välttänyt arvaamasta, mitä seuraavaksi tapahtuu ja keskittynyt varautumaan erilaisiin skenaarioihin. Tämä muuten on eräs sotahistorian maksiimi.

Toinen periaate on reservi. Olen pitänyt käteistä, vaikka se lokakuun alussa vaikeutuikin Norwegianin puolitettua korot, mutta yhä edelleen käteistä on.

Eräs menetelmä laskun alussa on myydä paremmin pärjänneitä osakkeita. Aiemmin mainitsin teleoperaattorit ennen osaria ja viime pe:na ja nyt ma:na Keskon A nousi tuntuvasti ilman syytä, joten sitä myin. Niin nousi myös Nokia (vähän) ja Neste (syystä), mutta niitä myin ma:na vain vähän. 

Kaksi lainaa on valmiiksi neuvoteltu ja ne täysimääräisinä nostaen velkavipu olisi jo hurjat 15 % kokonaisvarallisuudesta. En viitsi tehdä pankille työtä ilman todella hyvää syytä, joten velkaa nostaessa laskun pitää olla vielä paljon nykyistä syvempi.

Jo Nokian suuruuden päivinä Q-julkistukset aiheuttivat turbulenssia. Joko varastot olivat liian suuret (= ei mene kaupaksi) tai liian pienet (= toimitusvaikeuksia). Koskaan ne eivät olleet sopivat. Hirveästi järkeä tässä ei ollut.

Jo tavallisen kauan olen osarit hyödyntänyt yhä järjestelmällisemmin. Esim. nyt ekan ison firman Elisan tulosjulkistus oli allakassani tuplasti isommalla kuin hääpäivä konsanaan. Ainoa probleemi oli se, että hiukanhan tässä on ollut pientä laskua lokakuun alussa ja käteistä olisi voinut olla periaatteessa enemmänkin. Onneksi Dna ja Elisa nousivat kuin viimeistä päivää (sic!) juuri ennen tulosjulkistuksia (E. vielä ke:na), jolloin tyhjensin salkkua.

Torstaina Elisan tulos oli prosentin tarkkuudella konsensuksen mukainen. OP varoitti klo 9.30 kurssin laskusta, koska kasvu ei ollut aivan odotusten mukainen. Luulisi tyhmemmänkin tietävän, ettei alalla ole paljoa kasvua, vaan enemmänkin kilpailua ja investointeja.

Turun kirjamessuilla pres. Niinistö kertoi oman versionsa Fortum-keskusteluista Putinin kanssa. Yleensä keskustelun osapuolilla on eri käsitys sisällöstä, joten sitä on turha spekuloida. Sen sijaan olen kovin pettynyt, että Putinkin on niin mitätön mies, ettei hänen keskusteluillaan Fortumista ole mitään merkitystä. Muutoinhan yhtiön olisi pitänyt asiasta tiedottaa, sillä:

”Joka itse tai toimeksiannon nojalla tarjoaa arvopapereita tai hakee arvopaperin ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle tai monenkeskiseen kaupankäyntijärjestelmään tai jolla on 3–9 tai 11 luvun nojalla tiedonantovelvollisuus sijoittajia kohtaan, on velvollinen pitämään sijoittajien saatavilla tasapuolisesti ja johdonmukaisesti riittävät tiedot seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. [Boldaus JV]” 4 §

Tänään olemme sitten kuulleet sellaisen jymyuutisen, että joku kenraali haluaa Suomeen F-35:n. En olisi ikinä arvannut.

Koska saamme tulevina vuosina kuulla vielä paljon mielenkiintoista tietoa eri koneitten karvanopista yms. todella tärkeistä asioista, otan hiukan toisenlaisen näkökulman.

1945 jälkeen ehkä ainoita modernien valtioitten välisiä yhteenottoja tapahtui Falklandilla 1982. Argentiinalla oli kirjoissa yli 200 sotilaslekoa, joukossa kahden Machin koneita, briteillä oli 28 yhden Machin Sea Harrieria.

En ole aiheesta aivan syyhyttä saunassa, sillä 1996 - 98 ostin jonkun yksiön mm. Arsenalilta, joka oli niitä joutunut ottamaan vastaan velkavetoisilta ns. sijoittajilta (anekdoottina voin huomauttaa, että sijoittajan pitäisi sijoittaa oikeastaan omia eikä muiden rahoja, mutta tämä on tietysti vain yksityinen mielipide). Arsenalin kohteissa (hyväkuntoinen yksiö Turun keskustassa) vuokratuotto oli 20 % ja 60.000 markan ostohinnalla hintakehitys on ollut ihan lievästi nouseva.

Usean vuoden ajan olen huomannut, että alalla jopa jonkinlaisina guruina esiintyy täydellisiä kusipäitä, jos tässä vajavaisessa maailmassa on mitään täydellistä.

Seurasin sunnuntaina linkin huutokauppaa, jossa myytiin solukolmiota. Kaksi huonetta vuokrattuna tuotto oli vastiketta pienempi. Kuvista saattaa päätellä, että vuokralaisten kanssa asioiminen saattaa olla hiukka ns. haasteellista.

Täsmennän, että aikaisempi hapan asenteeni sijoitussäästötileihin johtuu siitä, että tiedän kok:n luvanneen keventää sijoitusten verotusta jo 13 vuotta. Nykyisessä ns. ”toteutuksessa” erityisen lystikästä on se, että sehän jätetään seuraavalle hallitukselle.

SDP:n kanta ilmenee alustavasti linkistä ja en voi kuin ihmetellä.

SDP syntyi yli sata vuotta sitten puolustamaan työläisen asemaa. Nyt tuntuu, että SDP haluaa pitää osakesäästäjää riiston kohteena.

Linkistä:

1) ”Osakesäästötili ei johda siihen, että ihmisten rahat siirtyvät käyttelytileiltä kansantaloudellisesti tuottamaan, koska käyttelytilitkin tuottavat kansantaloudelle.”

Kyse ei ole alkuunkaan siitä, että osakesäästäjän tarvitsisi maksimaalisesti tukea kansantaloutta vaan omaa talouttaan. Kansantalous menestyy parhaiten, kun ihmisten omat taloudet ovat kunnossa. Pankkitileille ei makseta korkoa ja viimeisten vuosikymmenten aikana Helsingin pörssi on tuottanut keskimäärin vajaat 8 % vuodessa.

Kuten olen aiemmin sanonut, en pahemmin perusta ns. holdauksesta, jossa osaketta omistetaan vuodesta toiseen.

Perustelu on yksinkertainen: monena viime vuotena olen keväällä ns. osinkokiiman aikaan kysynyt itseltäni, uskonko saavani osaketta halvemmalla jossain vaiheessa ennen vuoden loppua. Vastaukseni on ollut myöntävä ja olen siis ”sell in May”.

Vaikka kyse on subjektiivisesta havainnosta, olen em. menettelyn todennut mahdolliseksi Euroopassa ja huonommin toimivaksi USA:ssa.

En tiedä, mistä ero johtuu. Ehkä markkinoitten dynamiikka ja psykologia on eri. Onko niin, että kun ns. laatuosake USA:ssa laskee prosentin tai pari, niin moni tarraa siihen niin lujasti kiinni, että lasku jää siihen ja uutta saa odottaa pitkään.

En viitsi enää pöyristellä puheita ihmisroskasta, mutta somehälinän seurauksena katsoin, millä muskeleilla Pihlajalinnan Oulun johtajaksi on noustu. Ylioppilaaksi on kirjoitettu ja perheyrityksestä saatu töitä.

Sitten on piiiitkä rivi luottamustehtäviä kepun mandaatilla, ml. kansanedustajuus.

Äkkiä vain näytöt loppuivat ja potkut tulivat yhden (1) sanan takia.

Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta vähän kummaahan se on, että yhden tilaston mukaan Suomi on eräs maailman vähiten korruptoitunut maa, mutta toisaalta lobbaukseen käytetään paaaljon rahaa.

Ja ilmeisesti sotefirmojen johdon rekrytointi on kanssa tavallisen vaikeaa ja ala turbulenttia.

En taatusti omista ensimmäistäkään Pihlajalinnan osaketta.  

Sotien jälkeen raumalainen metallimies Erkki Paasikivi avioitui sikäläisen bussiyrittäjän Kosti Oraksen tyttären kanssa. Appi katsoi, että vävyn ei pitänyt olla vieraan töissä Rafu Lönnströmin omistamassa Ammus & Sytyttimessä, vaan otti vävyn omaan firmaansa busseja korjaamaan. Vävy vain oli appeaan teräväkatseisempi ymmärtäessään, etteivät sodan jälkeiset harvat bussit antaneet riittävästi töitä edes yhdelle miehelle.

Vielä 1980-luvullakin firmat yleensä duunasivat vähän mitä sattui huvittamaan. Erkki Paasikivi oli aikaansa 30 vuotta edellä keskittyen yhteen kohteeseen, hanoihin. Toisaalta sekoitehanoissa riitti kehitettävää sekä markkinoita ja firma (Oras) tuotti erinomaisesti. Erkki Paasikivi kuitenkin päätti keskittyä siihen, mikä osattiin erittäin menestyksekkäästi ja rajasi markkinat Eurooppaan.

Erkki Paasikiven pojilla oli ongelmana taskuja painavan rahan määrä ja he alkoivat laajentaa isä-Erkin vieroksumille muille aloille.

Aluksi

Koska Piksussa on ennenkin käsitelty pelialaa, julkaisen oheisen muualle alunperin laaditun tekstin, joka käsittelee sotilasaiheisia ns. strategiapelejä sotahistoriankirjoituksen näkökulmasta. Vaikka peliala on Suomessa uusi elinkeinoala, sillä on kansainvälisesti pitkä menneisyys.

Taistelua simuloivia pelejä on historiallisella ajalla käytetty runsaasti niin sotavoimien johtajakoulutukseen kuin viihteeseen. Ajanvietteenäkin pelattavia pelejä ovat suureksi osaksi harrastaneet täysi-ikäiset miehet. PC:tä hyödyntävät pelit nojaavat pitkään traditioon, joka sisältää niin tinasotilaat kuin symboleja käyttävät lautapelitkin.

Egyptistä on löytynyt 3000 – 4000 vuotta vanhoja piirustuksia, joissa kaksi miestä pelaa lautapeliä. Yhtä peleistä on arveltu varhaiseksi strategiapeliksi. Antiikin Kreikasta on vastaavia tietoja viimeiseltä esikristilliseltä vuosituhannelta. Shakin edeltäjiä tunnetaan 600-luvulta jKr. Shakki on nappuloitten nimien perusteella sotainen peli, muttei se varsinaisesti simuloi taisteluja.[i]

Pohjois-Savossa on kesällä ollut pulaa kahdesta (2) roskakuskista. Aihetta ovat pohtineet mm. ympäristöpäällikkö, projekti-insinööri ja toimitusjohtaja. Linkki ja linkki.

Kaikkien em. halllinnon henkilöitten koulutus lienee kestänyt vuosia, kun roskakuskin saisi pikakoulutettua viikoissa. Aihetta varmaan auttaisi, jos ympäristöpäällikön, projekti-insinöörin ja jätefirman toimitusjohtajan tehtäviin edellytettäisiin roskakuskin ajokorttia. Jatkossa voisi sitten pohtia koulutuksen painopisteitä. Työvoimapula uhkaa monen palvelualan yrityksen – esim. L & T:n kasvua.

Vaikka roska-auton sompailu ahtaissa pihoissa toki edellyttääkin huomattavaa taitoa, hyvä olisi myös pohtia, mikä koulutus mahtaa olla niillä itäisistä maista tulleilla rekkakuskeilla, jotka paahtavat teitämme min. 80 km / h rekalla, jonka yhteispaino on yli 40 tonnia.

 (Aiheena on siis sijoittamisen perusteet)

Johdannoksi

Aihetta ilmaistaan perinteisesti PE-luvulla (price / earnings eli

kurssi jaettuna osakekohtaisella tuloksella [eli EPS:llä = earnings

per share]). Uudempia tunnuslukuja ovat esim. EV/

EBIT ja EV/EBITDA, joissa yrityksen velatonta arvoa (enterprise

value) verrataan liiketulokseen (EBIT = earnings before

interests and taxes) tai käyttökatteeseen (EBITDA= earnings

Kuten olen aiemminkin sanonut, sellainen yhtälö, että vanheneva väestö takaa terveydenhoitoalan firmoille loistavan tulevaisuuden, on vähän liiankin yksinkertainen toteutuakseen välttämättä.

USA:n presidentinvaalien aikaan Clintonia pidettiin uhkana lääkealan voitoille. Kun Trump voitti vaalit, kurssit kohosivat, muta sen jälkeen Trump on onnistunut laukomaan jopa lääkeyhtiöistä niin sekavia ja tempoilevia lausuntoja, että kurssikehitys on ollut turbulenttia.

Pohjoismaisista yhtiöistä pettymyksiä on tuottanut esim. Novo Nordisk, jonka elintasosairauksiin tähtäävät lääkeuudistukset sopisivat periaatteessa kuin nenä päähän, mutta kehitys ei ole ollut niin yksinkertaista. Ja juuri tänään Bayerin kurssi on laskenut 10 % päivässä.

Seligsonin lääketeollisuuteen keskittyvän passiivisen rahaston Global Pharmaceuticalsin salkunhoitaja Jonathan Aalto kommentoi aihetta minulle seuraavasti: 

… on yleensä aina ja paljon.

Olen pitänyt salkussa pientä määrää kahta Huhtamäen verrokkia, Bemistä ja Sonocoa, joilla on tiettyjä vahvuuksia suomalaiseen verrattuna (esim. lääkepakkaukset ja pakkauslinjat).

Viikon alussa australialainen Amcor ilmoitti halustaan liittää Bemiksen itseensä osakevaihdolla, joka sisälsi 25 % preemion eli 58 $ osakkeelta viikon alun hinnoin. Kuitenkin Bemistä on kaupusteltu USA:ssa tiistaina 50 $:lla, koska australialaisen kurssi on laskenut 6 % ja yhdistymisen tiellä on tietysti niin viranomaiset, ammattiliitot kuin yrityskulttuurienkin erilaisuudet.

Kaikesta huolimatta USA:n ja Australian lainsäädäntö lienee varsin samanlainen eli fuusioissa aina niin ihanan tarpeellisia potkuja on helppo jakaa.

Siihen nähden pidän Koneen mahdollisuuksia hankkia Thyssenin hissit paljon vaikeampana hankkeena.

En tiedä, paljonko asia kiinnostaa tällä englanti- ja insinöörivetoisella palstalla, mutta markkinoinnissa ensivaikutelmakin merkitsee aina jotain.

Vierailin FB:ssä otsikon sivustolla, jolla olisi voinut testata sijoitusasuntotuntemusta. Ei niin, että olisin nyt jotenkin aivan erityisen kovasti tarvinnut hyvää tulosta 40 asuntokaupan ja melkein yhtä monen vuoden jälkeen, mutta uteliaisuuttani tutustuin testiin. Se tosin loppui jo ensimmäiseen kysymykseen - eikä syynä ollut kysymyksen vaikeus vaan sen idioottimaisuus.

Ehkä ensivaikutelmaan kannattaisi satsata?

Kysymys kuului:  

Me suomalaiset yritämme jälleen haljeta ylpeydestä, kun meidän karu isänmaamme on kelvannut tapaamispaikaksi suurvaltojen, ah niin fiksuille ja filmaattisille johtajille. Käsittelen alempana vain toista heistä.

Arvioitavan kirjan tiedot.

Kirja keskittyy lähinnä Trumpin bisnespuoleen ja on mielestäni niin neutraali kuin tästä hivenen ristiriitaisesta aiheesta saa irti.

Donaldin isä Fred oli selkeä tuotannon sankari. Hän rakensi normaaleja asuintaloja NYC:n esikaupunkeihin. Poika Donald hengaili jo 1950-luvulla kotialueen Queensin asemesta Manhattanilla, jonka ”syntinen” maailma häntä kiehtoi.

Donaldista tuli selkeä kulutuksen sankari ja myöhemmin mukaan tuli vielä ns. huomiotalous. Manhattanin maine oli 1960-luvulla heikko ja Donald aloitti oikeaan aikaan 1970-luvun puolivälissä.

Olen otsikon lisännyt tuon blogini aihealueeksi ja valitettavasti sille on ollut käyttöä. Mitä enemmän tässä maassa on hallintoa ja suunnittelijoita, sitä hallitsemattomampaa ja suunnittelemattomampaa kaikki näyttää olevan.

Kela muni ensin toimeentulotuen ja nyt sitten taksikyydit. Kumpaakaan asiaa ei voinut ensin kokeilla jollain rajatulla alueella, vaan katastrofi lyötiin kaikille tasapuolisesti. Suomi on harvaanasuttu maa ja jos sairas ihminen ei pääse esim. tutkimuksiin tai hoitoon, siinä tulee ruumiita.

Minä en yksityistämistä niin kauheasti haikaile. Meillä on kaikenlaisia julkisia toimintoja, poliisi, palokunta, armeija, tulli, vankilat ja tuomioistuimet – käytännössä myös koko varsinainen koulutuskin. Missä on evidenssi siitä, että kaikki tuo hoituisi paremmin yksityisesti? Työttömyyskurssit eivät taida olla erityisen arvostettuja?

Luin jälleen kerran, ettei kursseja tarvitse seurata, mutta tähtäin pitää asettaa vähintään kolmeen vuoteen.

Vastaväitteeni:

Jo 3 v. on vaativa tehtävä. Trumpista ei pitänyt tulla pressaa, tuli kuitenkin. Alkusählinkien jälkeen näyttää siltä, että kyllä hän kauppasodan pyrkii saamaan, jolla on suuri vaikutus etenkin metalliteollisuuteen. Nyt pohdittavana on, valitaanko hänet uudestaan (muistakaa, ettei pitänyt valita alun perinkään). Lisäksi Trump on vain tietyn ideologian edustaja. Tullit saattavat nousta muutenkin.

Edelleenkin tuntuu siltä, että monien mielestä korkoa korolle  –efekti liittyy vain holdaamiseen. Tarjoan vaihtoehtoisen lähestymistavan.

Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten metsää hakattiin Suomessa lähinnä talvisin. Sen jälkeen hakkuukautta on jatkettu säitten salliessa kahdesta syystä:

1. Metsäteollisuus arvostaa tietysti suppeita varastoja ja nopeaa materiaalinkiertoa.

2. Etenkin Etelä-Suomessa monet talvet ovat jo vuosikymmeniä olleet hakkuille vähemmän otollisia. Maa ei ole kunnolla roudassa ja sen päällä on lähinnä jotain rännän tapaista märkää möhnää. Sen sijaan esim. juuri nyt kuiva metsä kantaa hyvin.

On tietysti selvää, että vaikka metsää hakattaisiin vain karkauspäivänä, joku osaa olla tulokseen tyytymätön. Jälki on joitain vuosia ikävän näköinen ja varmaan jonkun elukan ruoansulatuskin häiriintyy.