Käyttäjän J.Vahe blogi

Käyttäjän J.Vahe kuva

KAASUHÄLYYTYS!

Perjantai-iltana suomalaiset havahtuivat Joensuuta koskevaan kaasuvaroitukseen, joka jouduttiin TV:ssä välittämään koko maahan. Jotkut vieläpä närkästyivät siitä, että varoitus häiritsi 45 vuotta vanhaa, jo parikymmentä kertaa aiemmin esitettyä James Bond -filmiä.

Omasta mielestäni kyseinen varoitus koko maahankin lähetettynä oli aivan terveellinen muistutus ympäristössämme olevista monenlaisista vaarallisten aineitten kuljetuksista ja varastoista.

Asun itse Turun rautatieaseman tuntumassa. Aseman ratapihalla seisotetaan säännöllisesti useitakin pitkiä rivistöjä säiliövaunuja, jotka itäisen “kulttuuriperinteen” mukaisesti ovat erilaisten vuotojen jäljiltä mustankirjavia. Kauniin näkymän kruunaa asemarakennuksen yläpuolella lepäävä tuulipussi.

Asunnossani on 5 poistoilmaventtiiliä. Korvausilmaventtiilin ollessa suljettuna korvaava ilma tulee tietenkin ikkunanraoista. Taloyhtiön hallituksessa jotkut ovat kiinnittäneet huomiota sisäilman laatuun ja koneellinen ilmastointi on lähes maksimiasennossa.

Niin kuin hyvin arvaatte, on taloyhtiön Hallitus kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Lisäksi sillä lienee vastuuvakuutus. Kaikkitietävyyden epäileminen on Jumalanpilkkaa, josta laissa on erikseen säädetty ankaria rangaistuksia.

Kuitenkin eräs sivistymätön asukas erehtyi kysymään, miten ilmanvaihto saadaan tarvittaessa pois päältä. Kysyjä sai mahdollisimman ivallisen vastauksen.

Vastaus ei kuitenkaan poistanut sitä asiantilaa, että taloyhtiötä “hoitaa” yhden miehen huoltoyhtiö, jonka paikalle saaminen nopeasti on epävarmaa.

Kun talossa asuu runsaasti sekä iäkkäitä ihmisiä että toisaalta juuri kotoaan pois muuttaneita vähemmän käytännöllisen kalapuikkosukupolven edustajia, en tiedä, miten nopeasti poistoilmaventtiilit saadaan tukittua melko hankalista paikoista ritilöitten takaa.

Muuten olen sitä mieltä (ceterum censeo), että vastuuvakuutusten todellinen tai kuviteltu suoja laiskistaa hallituksia, isännöitsijää ja huoltomiehiä; lisää vastuuttomuutta, mitä varten vakuutus tietysti on otettukin ja hämärtää eräitä realiteetteja. Vakuutuksen maksavat osakkeenomistajat ja vajaasta hiekoituksesta johtuvat luunmurtumat maksaa kansantalous!

Käyttäjän J.Vahe kuva

"Gurujen" puolustus

Talousmedia ja nettikeskustelu ovat arvostelleet Lindströmien ja Saarion huonoa pörssimenestystä ja huonoa kykyä nähdä tulevaisuuteen. Esittäisin aika monta varausta:

- talousmedia ei ole itse onnistanut yhtään sen enempää. Keskustelupalstoilla vaihtuvien nimimerkkien on helppo olla joka päivä oikeassa, mutta en muista etenkään syksyllä 2006 saaneeni AP-Areenalla paljonkaan kannatusta näkemykselleni, että valomerkki annetaan aikanaan ja nousuhumala loppuu siihen.

- vaikka en olekaan ikinä ollut EQ-Onlinen asiakkaana, olin kutsuttuna tilaisuudessa, jossa Seppo Saarion piti esitellä pankin silloin uutta osakerahastoa nimeltään Suomi-Liiga. Saario sanoi, ettei tiedä, onko ajankohta mitenkään erityisen hyvä osakkeiden ostamiseen ja käytti suuren osan ajasta Tukholman pörssin esittelyyn. En tiedä, olivatko järjestäjät Saarion esitykseen tyytyväisiä, mutta itse en havainnut Saarion puhkuvan intoa ko. rahaston puolesta. Hän on vain mukana sen hallinnoinnissa eikä tee päätöksiä yksinään. Julkisuudessa ei ole kai ollut tietoa siitä, omistaako Saario ylipäänsä ko. rahaston osuuksia, joten Suomi-Liigan menestys ei välttämättä korreloi Saarion varallisuutta.

- isä ja poika Lindström ovat sijoittaneet 100.000 euroa salkkuun, jonka kehitystä seurataan Nordnetin sivuilla. Osakevalintoja voi todellakin pitää omituisina. Jossain tutkimuksessa sanotaan pienten amerikkalaisten eli siten keskikokoisten suomalaisten arvoyhtiöitten pärjäävän hyvin, mutta alhaisen PB-luvun lisäksi yhtiöllä olisi toki mukava olla esim. Huhtamäkeä selkeämpi tulevaisuuskin.

Ratkaisevin kysymys Lindströmien osalta lienee kuitenkin, mahtaako ko. 100.000 euroa sisältää ihan koko suvun omaisuuden?

Koska olen jälleen kerran tunkeutunut itseäni parempaa seuraan, voin sanoa, että totta Mooses aloitin ostot kesällä 2008 liian varhain. Ostot olisi pitänyt keskittää kokonaan marraskuuhun. Mikäli vaihtaisin nimeäni viikoittain (sama nimimerkkikin oli 10 vuotta!), ilmoittaisin näin tehneeni.

Todellisuudessa sijoittajan täytyy olla varautunut mahdollisimman moniin vaihtoehtoihin, niin vuosien lamaan kuin nopeampaankin nousuun. Ostot täytyy osata mitoittaa kokonaisvarallisuuden mukaan. Kurssien pohja on syytä nähdä aikaisemmin kuin oman laarin pohja.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Pohjola Pankki vuoden 2009 sijoitusnäkymistä

Kun Piksua alettiin syksyllä laittaa enemmän sekä vakinaiselle kannalle että liikekannalle, sovin eräitten pankkien kanssa oikeudesta normaalin referoinnin puitteissa selostaa pankkien suljetuilla sivuilla esittämiä arvioita talous- ja sijoitusnäkymistä.

Kun lupa heltisi ensimmäisenä Pohjolasta, on reilua aloittaa siitä pankista. Koska referoinnin kohde “Pohjolan sijoitusstrategia 1/2009” on 90-sivuinen esitys, valintani, tiivistykseni, painotukseni ja tulkintani tässä suppeassa kirjoituksessani ovat omiani ja omalla vastuullani. Lisätietoja katsauksesta (ja myös pankin ulkopuolisen asiantuntijan kehumasta Pohjolan teknisen analyysin mahdollisuuksista) kannattaa kysyä paikallisesta osuuspankista.

Maailmantalous

Pohjola katsoo talouskriisin toiseen vaiheen olleen 2008 lopussa yrityksissä ja edenneen sieltä valtiotasolle. Valtiotasolla ollaan hyvää vauhtia, kun eräät eurovaltiot joutuvat maksamaan toisia eurovaltioita korkeampaa korkoa.

Valtiotasolla kriisi joko laimentuu valtioitten pelastaessa horjuvia yrityksiä tai kärjistyessään purkautuu valuuttamarkkinoille, jossa se voi jälleen laimentua siten, että heikossa tilanteessa olevien maitten valuutta devalvoituu, mikä lisää ko. maitten kilpailukykyä. Euron tulevaisuuskin voi omasta mielestäni olla tässä tilanteessa vaakalaudalla.

Jos valuuttamarkkinoitten olennaisetkaan muutokset eivät onnistu kriisiä laimentamaan, edessä on “jääkaudeksi“ nimetty vaihe, jossa valtiot ovat tuhlanneet elvytyksensä huonoihin investointeihin ja pääoman niukkuuden myötä korko nousee.

Dollarin arvioidaan kaikissa tapauksissa heikkenevän 2009 jälkipuoliskolla.

Suomalaiset yritykset

Suomalaisten yritysten taseita pidetään yleisesti ottaen vahvoina. Immateriaalista liikearvoa taseesta on runsaasti (24 - 45 %) seuraavissa yrityksissä (suuruusjärjestyksessä): Kone, Cargotec, TE, Telia-S, Elisa ja Sanoma. Korkea gearing on rakennusalalla, Stockmannilla ja Huhtamäellä. Lisäksi korkokulut käyttökatteesta ovat suuret M-Realilla, Kemiralla ja Outokummulla.

Toteutuneesta kurssilaskusta huolimatta Pohjola suhtautuu edelleen epäilevästi kotimaisiin osakemarkkinoihin, minkä takia osakesijoitukset ovat Pohjolalla alipainossa.

Pohjola näkee periaatteessa kotimarkkinayritykset parhaimpina sijoituskohteina, mutta yrityskohtaisista syistä (esim. toiminnan laajentaminen ulkomaille ja yritysostot) jäljelle jäävät ostokohteiksi (“ostokohteen” oletetaan kehittyvän yleisindeksiä paremmin) lähinnä teleoperaattorit ja energiayritykset.

Perusteollisuudesta ostosuosituksen saa UPM ja perusmetallit. Konepajojen osalta huomiota täytyy kiinnittää Wärtsilän ja Cargotecin lähes 3 vuotta pitkiin tilauskantoihin ja vähäsyklisen huollon vahvaan asemaan em. lisäksi Koneen, Metson ja Konecranesin liikevaihdossa.

Lopuksi en voi olla hämmästelemättä sitä vedätystä, mikä rakennusalan yrityksiin on kohdistunut eräillä keskustelupalstoilla. Kauan ennen vanhojen asuntojen olennaista halpenemista loppuu nimittäin uusien asuntojen rakentaminen. Tämän ajatuksen olisin tosin pystynyt vallan hyvin itsekin tuottamaan ilman Pohjolan katsausta.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Gamala romahdus,

sanottaisiin syntymäkaupungissani Raumalla. Turussa sanottaisiin tietenkin kauhia romahdus. Kummassakaan kaupungissa ei tosin ole tapana pienistä säikähtää.

Kuten kaikki tässä maailmassa, jopa romahdukset ovat kuitenkin suhteellisia. Konsensusennusteitakin taitaa olla useampia siitä riippuen, mitä ennustajia otetaan mukaan, mutta Talsan välittämässä Bloombergin ennusteessa Nokian EPS / Q4:n keskiarvoksi saatiin 29 senttiä, josta toteutunut eroaa vain 10 % eli 3 senttiä. Lasku vuoden takaisesta 48 sentistä ei ole olennaisesti yllättävän suuri, kun ottaa huomioon että esim. KL:n tuoreessa lukijakilpailussa kolmas vaihtoehto arvattavaksi oli, että Nokian tulos olisi laskenut yli 50 %, mitä vaihtoehtoa muistaakseni tarjosinkin.

Kännykkäalan pitkän aikavälin näkymät eivät välttämättä ole kovin ruusuiset. Itse omistamistani 4 kännykästä kaikki - ml. malli Gorbatsov - ovat käyttökuntoisia. NMT-järjestelmä vain meni pois käytöstä ja kolmanteen en saanut enää uutta akkua.

Mikäli ajat pysyvät taloudellisesti ankarina, ihmiset eivät ehkä jatkossa vaihda kännykkää lähes yhtä usein kuin päällystakkia vain sen takia, että kännykässä on joku jokseenkin hyödytön uusi lisäominaisuus.

Minä en ole kännyköitä tähänhän asti vaihtanut kuin pakon edessä, koska en viitsisi opetella uuden kännykän käyttöä. Niin, minähän käytän kännykkää puhumiseen… Ottaen huomioon väestön yleisen ikääntymisen oma tapani voi yleistyä kännyköitten “loppukäyttäjien” keskuudessa.

Alan tulevaisuus voi olla kova, mutta kova on Nokian tasekin. Vajaat 7 miljardia kassassa tuo kykyä sekä kehittää uutta että kestää kovia aikoja. Monen Nokian kilpailijan asema on olennaisesti heikompi.

 

http://www.taloussanomat.fi/talous/2009/01/22/nokian-tulos-romahti/20091632/133

Kirjoittaja omistaa pienehkön määrän Nokian osakkeita.

Käyttäjän J.Vahe kuva

"Taloyhtiö ei saa lainaa",

on ihan mojova otsikko, vaikka tekstissä sitten lukisikin, ettei lainaa myönnetä yhdellä kertaa 5 vuotta pidemmäksi aikaa. Laina-ajan pidentämistä voinee kokeilla esim. parin vuoden kuluttua tilanteen vähän rauhoituttua rahamarkkinoilla.

Mutta on kuulemma verinen vääryys, ettei putkiremonttiin saa lainaa yksin tein 20 vuodeksi, kun putketkin kestävät pitempään.

Hmmmm. Ensinnäkin olisi hyvä huomata, että taloyhtiö remontoi vesijohtojensa lisäksi esim. kattoa, julkisivua, ikkunoita, hissiä, parvekkeita, sähköjohtoja, sadevesiviemäröintiä ja lämmitystä. Kuten tunnettua, turkulainen oma “pikku” spesialiteetti, on perustusten korjaaminen. Joskus kyllä epäilen, että puupaalutuksia on tehty saviperustalle muuallakin kuin Turussa.

Kaiken kaikkiaan on siis selvää, että taloyhtiöllä on iän myötä jatkuvaa remontin tarvetta, joten putkiremontin poismaksaminen silloin kun putket vielä kestävät, on kohtalaisen hyvä ajatus.

Sitten on vielä muistoja viime laman ajalta. Raumalla putkiremontti tehtiin eräässä talossa niin, että osakkaat saivat maksaa sen yhden vuoden aikana. Jos lainaa tarvittiin, se oli jokaisen osakkaan oma asia. Ko. talossa oli säästöpankilla enemmistö ja se siis oli säästöpankin hallinnoima.

Korkojen ollessa huipussaan Turussa oli puolestaan eräässä taloyhtiössä pakko tehdä putkiremonttia tulorahoituksella. As. oy:n 14 putkilinjaa oli tarkoitus uusia 7 vuodessa eli 1 putkilinja ½ vuodessa. Tällainen aikataulu kävi tietenkin tavattomasti asukkaitten hermoille ja korkojen laskiessa remontti saatettiin loppuun nopeassa aikataulussa.

Kaiken kaikkiaan olen vahvasti sitä mieltä, että a) talousmedian ei kannattaisi lietsoa turhaa pakokauhua ihan joka asiasta ja b) taloyhtiössä on syytä tiedostaa, että kaikille remonteille on olemassa vain yksi maksaja: taloyhtiön osakas.

 

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/01/taloyhtioille_ei_irtoa_pankista_rahaa_480694.html

Käyttäjän J.Vahe kuva

Osakkeita säästöpossuja rikkomalla?

Olen aina arvostanut FT Erkki Sinkon tyyliä, hänen kasvollista sijoittamistaan ja erityisesti sitä, että hän on aina ollut valmis panemaan omaa persoonaansa peliin numerosarjojen jatkeeksi.

Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että toistuvat puheet säästöpossujen rikkomisesta eivät tarjoa parasta mahdollista esimerkkiä.

Olen itse KL:ssä sortunut kuvaamaan käsityksiäni vähän turhankin konstikkaitten vertauksien avulla.

Sanottakoon se nyt tässä lyhyesti, selvästi, yksiselitteisesti suomen kielellä. että mielestäni sijoittajan on joka tilanteessa pyrittävä varautumaan mahdollisemman moneen skenaarioon.

Pidän kahta vaihtoehtoa todennäköisenä: sekä sitä, että kurssit kääntyvät varsin nopeasti (esim. tänä vuonna) nousuun; että sitä vaihtoehtoa, että ne pysyvät alhaalla useita vuosia. Olen siis sekä ostanut osakkeita että varautunut pitämään ne esim. 15 vuotta omistuksessani.

En järin paljon usko siihen, että kurssit enää olennaisesti laskisivat, mutta myös siihen olen varautunut.

Aivan lopuksi en millään malta olla palaamatta allegoriaan Napoleonin reservien käytöstä. Käsittääkseni mieheltä ei yhdessäkään taistelussa reservit loppuneet. Ne eivät nimittäin loppuneet edes Waterloon taistelun iltana. Mutta kun Ranskan armeijan pääosa joutui pakokauhuun, reservejä käytettiin vain vetäytymisen turvaamiseen, sillä niitten käyttö hyökkäykseen olisi siinä tilanteessa ollut täysin hyödytöntä. Sijoittajan kielellä: ei pidä heittää hyvää rahaa huonon rahan perään huonoon kohteeseen, vaan on etsittävä rahoilleen parempi kohde

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ihanaa, Vanhanen, ihanaa

Keskellä noususuhdannetta vuonna 2004 Vanhasen I hallitus saattoi voimaan 40 % korotuksen osinkojen verotukseen.

Nyt pitäisi Vanhasen mielestä osakkaiden olla maltillisia ja nostaa osingot vasta hyvinä aikoina, muutoin työntekijät eivät suostu matalaan palkkaratkaisuun.

Pari realiteettia: työntekijäpuoli ottaa, minkä saa. Työnantaja irtisanoo, minkä voi. Ja osakkaiden kannattaa ihmeessä siirtää / myydä omistuksensa ulkomaille. Ehkä osinkojen verotusta alennetaan sitten, kun kukaan ei enää maksa osingoista veroa Suomeen?

Käyttäjän J.Vahe kuva

TJ Groupin pääomistajien tuomiosta

Pidän puhtaasti positiivisena sitä, että rahoituksen prof. Vesa Puttonen on aktivoitunut kommentoimaan maailman menoa. Toisaalta kommentointi myös synnyttää keskustelua.

Linkin artikkelissa Puttonen jossain mitassa peitellysti paljoksuu annettua tuomiota ja oudoksuu sen kovenemista eri oikeusasteissa. Tuomion kovenemista Puttonen pitää merkkinä asenteitten kovenemisesta, mitä ei saisi kohdistaa takautuvasti vuosien takaisiin asioihin.

Puttosen päättelyssä on kolme kyseenlaista kohtaa:

- Puhuttaessa yrittäjän asemasta Puttonen mielestäni erehtyy turhaan kärjistykseen. Ko. osakemyynnissä oli kyse nimenomaan pääoman ohjaamisesta ko. yrityksen ja sen toiminnan ohi pääomistajien taskuun.

- Ei vain 2000-luvulla, vaan monia vuosikymmeniä on päivitelty, miten vähän rikoksesta saatuun rahalliseen hyötyyn on kiinnitetty huomiota rangaistusta mitattaessa. Esim. rahan väärentäminen on ankarasti rangaistu rikos, vaikka sillä ei liene kukaan ainakaan Suomessa tavallista kuukausipalkkaa enempää onnistunut saamaan hyötyä.

- Eri oikeusasteet ovat antaneet ko. jutussa erilaisia tuomioita, mutta niistä ainakin tässä tapauksessa heijastuu mielestäni se, että ylemmät asteet ovat kiinnittäneet kasvavaa huomiota rikoksesta saadun hyödyn kokoon. Kolme HO:n tuomaria päätyi ankarampaan rangaistukseen kuin alioikeuden kaksi tuomaria. Vastaavasti KKO:n kaikki viisi oikeusneuvosta olivat HO:ta kovemmasta tuomiosta pääosin yksimielisiä. On mahdotonta kuvitella alioikeuden toimineen suuremmalla asiantuntemuksella kuin KKO.

 

http://www.arvopaperi.fi/kolumnit_blogit/article205775.ece

Käyttäjän J.Vahe kuva

Allokaatiosta ja "defensiivisistä" osakkeista

Suomalaisia pankkeja voi moittia monestakin asiasta, mutta tuskin puutteellisesta allokaation huomioon ottamisesta.

Esim. Sampo Pankki ja FIM pitävät lähtökohtana tasajakoa puolet osakkeisiin ja puolet korkoinstrumentteihin. Handelsbankenilla on ollut huomattavasti monimutkaisempi lähestymistapa. Jos sijoitushorisontti on vain pari, kolme vuotta ja riskitaso halutaan pitää alhaisena, sijoitukset on kohdennettu lähes kokonaan korkoinstrumentteihin. Vain pitkällä sijoitushorisontilla ja suuremmalla riskitasolla osakkeet tulevat olennaisesti mukaan. Edelleenkin on tietysti selvää, että ko. pääallokaatiot jakautuvat lukuisiin ala-allokaatioihin, siis esim. lyhyisiin ja pitkiin korkoihin.

En tiedä, missä mitassa esim. Handelsbankenin näkemyksiin on jo useamman vuoden vaikuttanut vaivihkainen epäily suhdannekäänteen lähestymisestä, mutta mikään pankeista ei tietääkseni ole ainakaan vielä suosituksissaan olennaisesti lisännyt osakkeiden painoa, vaikka monet julkisuudessa puhuvatkin “halvoista hinnoista”.

Pahasti pelkään, että käsitys pelkistä osakesijoituksista ja riskin jakamisesta vain stock pickingin avulla on esillä runsaimmin talousmediassa.

Eräs talousmedian edustaja livautti, että sijoituksia tehdään vuosiksi, mutta lehteä joka päivä. Siksi juuri talousmedia on erityisesti touhunnut esim. sellaisen käsitteen parissa kuin syklisten osakkeitten korvaamisella defensiivisillä.

Miten tämä on käytännössä onnistunut? Luontevia defensiivisiä osakkeita Helsingissä pitäisi olla sellaiset ruoan tuottajat kuin HKScan ja Atria ja mm. ruokaa myyvät Kesko ja Stockmann. Katsoessa ko. yritysten pörssinoteerauksia alkaa epäillä, että kyseessä on puolustuksen asemasta vetäytyminen! Firmat ovat nimittäin defensiivisiin kotimarkkinoihin keskittymisen asemesta laajentuneet ulkomaille, eivätkä ilman riskiprofiilin voimakasta kasvua. Epäilen tämän olevan monen “defensiivisen” firman paradoksi. Tuleen ei voi jäädä makaamaan, jolloin edessä on laajeneminen, mikä harvemmin tapahtuu riskittömästi.

Eräs perinteinen defensiivinen ala on lääketeollisuus. Se on kansainvälisesti paininut oikeusjuttujen parissa. Helsingistä ei paljon lääketeollisuutta löydy ja sillä ainukaisellakin on laiha portfolio kehitettäviä lääkkeitä ja pienen talon resurssit käytössään.

Kaiken kaikkiaan päädyn siihen, että omasta mielestäni erinomainen “defensiivinen sijoitus” on sellainen kuin pankkitalletus. Kovalla kiireellä ja touhulla hallitus ja oppositio yhdessä olivat nostamassa talletussuojan Suomessakin 50.000 euroon / henkilö / pankki. Siten tuli turvatuksi leskien, orpojen, sijoittajien, työtätekevien ja raskautettujen rovot - ja vähän muutkin!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, VI ja vihoviimeinen osa

Kahvinporoista ennustaminen

Minulla ei ole takanani päivääkään kaupallista koulutusta. Taloustiedettä olen sivuaineena opiskellut 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Sillä koulutuksella saattoi pätevöityä NL:n 5-vuotissuunitelman tuntijaksi, mutta eipä juuri sijoittajaksi. En muuten usko, että ko. aikana sijoittamista tutkittiin tai opiskeltiin juuri sen enempää Suomen kauppakorkeakouluissakaan.

Kouluttamattomuus ei ole ehkä hyve, mutta välttämättömyys se ainakin oli. Oli parempi aloittaa sijoittaminen 1970 eikä odottaa vuosikymmeniä alan koulutuksen järjestämistä Suomessa.

Kuitenkin on aiheellista kysyä, mitkä ovat olleet perusteeni kritisoida oppineita miehiä kirjoitussarjani aiemmissa osissa.

Lienee kohtuullista ajatella, että viimeinen rivikin tuo jonkun pätevyyden, sillä menestyksekkäät liiketoimet lienevät kauppakorkean opetuksen eräs tavoite.

Lopuksi lähestyn teorian ja käytännön suhdetta kahdella esimerkillä:

Esim. 1) 2000-luvun alkupuoliskolla ostin runsaasti Keskon osakkeita noin 10 euron hinnalla. Kun osake 2006 lähestyi 40 euroa, aloin tuntea kaikenlaista kutinaa. Pitäisikö voittoja kotiuttaa? Ottaen huomioon Keskon toimialan vähittäiskaupan yleisesti hitaat kasvunäkymät, rautakaupan suhdanneherkkyyden ja idän investointien epävarmuuden, pidin hintaa kovana.

Tämä sama prosessi toistui lähes kaikkien muittenkin osakeomistusteni osalta. Myin salkustani pois 80 % kevääseen 2007 mennessä - asia, jota ainakin välillisesti masinoin KL:n ja TalSa:n blogeissani kymmeniä kertoja.

Ratkaisuani en pidä millään tavalla älykkäänä. On pohtimisen arvoista, onko perusteiltaan kyse edes minkäänlaisesta varsinaisesta ajattelutoiminnasta. Selkäytimestä lähtevien vaistojen ja viettien avulla monet eläinlajit pystyvät periaatteessa aivan samaan: enempää en jaksa syödä. Laitan lopun ruuan piiloon, etteivät muut pääse saaliille.

Esim. 2) Oletetaan, että minulta pyydettäisiin sääennustetta. Aihe ei minua talvisin juurikaan kiinnosta. Pitäisin luontevimpana ratkaisuna “ennustaa”, että huomenna on samanlainen ilma kuin tänäänkin. Mahdollisuus virheeseen lienee tällä “menetelmällä” vähäisin.

Ilmatieteen laitos ei kuitenkaan toimi tällä periaatteella. Meteorologeilta päinvastoin edellytetään nimenomaan sitä, että he pystyvät varottamaan säätilan jyrkästä muutoksesta.

Miksi ihmeessä kansantaloustieteilijöiltä, analyytikoilta ja talousmedialta ei edellytetä samaa ja miksi ne eivät pysty parempaan? Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on mielestäni varsin ikävä.

Kohdassa 1) rajasin riskiä myymällä osakkeita. Ennustajaukot ja heidän näkemyksiään välittävä talousmedia eivät itse ole pahemmin sitoutuneet sijoittamiseen. Riski, jota he pelkäävät, on riski erottua joukosta. Juuri sen takia on turvallisinta olla ennustamatta mitään: huomenna on samanlainen sää kuin tänään!

Kaiken huipuksi nämä ovat peräti vanhoja pohdintoja. 1990-luvun alussa Koivisto kauhisteli BKT-ennustajien intoa pohtia prosentin kymmenyksiä, vaikka merkittävämpää olisi ollut ennustaa BKT:n laskevan eikä nousevan, kuten kaikki ennustukset kuuluivat.

IT-kuplan aikoihin PE =50 tuntui analyytikoista luontevalta luvulta ja 2007 alun ennusteitten mukaan kehittyvien kansantalouksien kysyntä takasi taloudellisen kasvun jatkumisen vielä useitten vuosien ajaksi.

Joko me tarvitsemme paljon parempia prognooseja tai sitten on parasta lopettaa nykyisenlaisten “ennusteiden” tuottaminen kokonaan. Eihän se tee muuta kuin sotkee esim. meikäläisen yksinkertaisen miehen yksinkertaisia ajatuksia irrelevanteilla detaljeilla.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa V

Professori ja sijoittamisen aloittaminen

Osakesäästäjien uusi puheenjohtaja prof. Timo Rothovius on KL:ssä antanut neuvoja osakesijoittamisen aloittamisesta (linkki kirjoitukseni lopussa)

Suoria osakesijoituksia ei neuvon mukaan voisi tehdä 5000 euroa pienemmällä summalla, koska yhden sijoituksen minimikoko on kulujen takia 500 euroa ja allokaatioon tarvitaan 10 osaketta.

Ja sitten kritiikkini: Kuinka monella on 10 auton allokaatio siltä varalta että yksi auto hajoaa?

Ja sitten omat neuvoni:

Sijoitusrahastoa / ETF:ää mielestäni tulee alussa käyttää ulkomaisissa sijoituksissa, joissa vaikeutena ovat sittenkin valuutan kurssinmuutokset. Rahastoa voi käyttää kotimaisissa sijoituksissa erityisesti jos uskoo kurssien voimakkaaseen nousuun. Silloinhan kulut jäävät tuottoon nähden pieniksi.

Sijoitusrahastoa voi edelleenkin käyttää opiskelutarkoituksessa jos todella seuraa rahaston salkun muutoksia. Opetustarkoitukseen parhaimpana pidän tätä rahastoa salkunhoitajan vuorovaikutteisuuden takia. Ovelinta on kysyä, miksi rahastossa ei ole jotain firmaa! Itse rahastoa en pidä muita kummempana.

http://www.seligson.fi/phoebus/blogi/

Edelleenkin allokaatiosta minulla on kovin erilainen näkemys. Miljoonaa euroa ei pidä pläjäyttää yhteen firmaan eikä edes 10 firmaan yhtä aikaa.

Entä jos rahaa onkin vain 500 euroa? 500 euroa ei ole mikään pakko jakaa eri firmoihin.

Ostetaan ensi hätään yhtä osaketta tutusta firmasta. Nordea, Pohjola Pankki tai Kesko lienevät tutuimpia firmoja, koska niissä asioidaan usein. Lisäksi pidän niitä aivan järkevinä sijoituskohteina. Tuskin ne konkkaan menevät ja ko. kursseistakin lienee jo suurimmat ilmat puhallettu pois. Kun myöhemmin löytyy toiset 500 euroa, saadaan aikaan myös ajallista hajauttamista.

Kun on yhtä osakelajia ostettu, sen jälkeen alan opiskelu saattaa alkaa tuntua kiinnostavammalta. Loppua sijoittamisen opiskelussa ei ole, kuten harvemmin on millään muullakaan alalla.

Mielestäni sijoittaminen olisi syytä aloittaa nimenomaan vähin erin. Ajallinen hajauttaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin sijoittaminen eri yrityksiin. Vain ajan myötä kurssivaihtelut tulevat koetuiksi.

 

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/11/16416&ext=rss&request_ahaa_info=true

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa IV

Lausumaatit ja talousmedia

Olen kehittänyt ihan ite uudissanan suomen kieleen: Lausumaatti on lyhenne sanasta lausuntoautomaatti.

Suomessa on kohtalainen joukko taloudellisia tutkimuslaitoksia, joitten nimessä on olennainen virhe. Laitosten toiminta ei nimittäin ole millään tavalla taloudellista, vaan on julkisella rahoituksella ylläpidettyä.

Laitosten ennusteet ovat puolestaan sellaisia, ettei niistä kukaan mitään maksaisi. Voinhan minäkin katsoa ikkunasta ulos ja sanoa, että näyttää satavan. Juuri tässä lausumaattien toiminnassa on kysymys. Kysyntä näyttää jatkuvan voimakkaana juuri siihen asti kunnes kysyntä heikkenee. Hienompi nimi menetelmälle lienee ekstrapolointi, mutta kyllä minä kutsuisin sitä vain ikkunasta katteluksi.

15.10. rahoituksen professori Vesa Puttonen esiintyi TV 1:ssä. Esityksensä yhteydessä hän kertoi, miten pankkien vakavaraisuus on globaalisti laskenut. Esityksensä lopuksi Puttonen sanoi siihen tapaan, että itse kullakin on peiliin katsomisen paikka.

Optimistisesti kuvittelen, että Puttonen olisi tarkoittanut myös itseään, minkä asian hän myöhemmin kirjoituksessaan AP:lle vahvistikin.

USA:n asuntokuplasta on puhuttu vuosia. USA:n kongressi kiinnitti niinikään jo useita vuosia sitten huomiota niihin ongelmiin, mikä aiheutuu läpinäkymättömyys kotitalouksille myönnettyjen luottojen arvopaperistamisessa. Tietääkseni ainakin alkuvuodesta 2007 eräissä pohjoismaisissa pankeissa ongelmiin reagoitiin. Luottoluokitusen ongelmia käsitteli HS jo kevättalvella 2007.

Eiköhän pankkien vakavaraisuuden kehittäminen ole ollut julkista ja rahoituksen professorin alaa kuuluvaa tietoa?

Käyttäjän J.Vahe kuva

Suomalaista kapitalismia ja mediaa

 

Aioin ensin kommentoida Kaitsun kirjoitusta, mutta kommentointi venähti pituuden osalta omaksi merkinnäkseen.

Ensinnäkin on syytä todeta, että suomalaisen kapitalismin kulta-aikaa oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa - ainakin jos ajatellaan sellaista tilannetta, missä kotitaloudet omistavat suoraan osakeyhtiöt, joitten omistusta ei ole minnekään sementoitu.

Teollistamisen ja suomen kielen aseman parantumisen myötä Suomeen perustettiin huomattava määrä paikallisia sanomalehtiä, puhelin- ja sähköyhtiöitä. Paikallinen vakuutus- ja pankkitoiminta oli yhdistys- ja osuuskuntapohjaista.

Suomalaisen kapitalismin ensimmäinen ongelma oli puolestaan lähes unohtaa yritysten omistajat Suomen itsenäisyyden noin 70 ensimmäisen vuoden ajaksi.

Kun Tuunanen ja Mäkelä alkoivat nurkata mediayhtiöitä, heidän toimintaansa moitittiin. En moitteita ymmärtänyt.

Paljon enemmän moitittavaa on siinä, että esim. 1980-luvulla eräskin lehtitalo maksoi osakepääomalleen vuodessa osinkoa n. 10.000 markkaa. Mikäli nurkkaamisessa käytetyillä hinnoilla määrittelee ko. lehtitalon koko osakepääoman markkina-arvon, päästään yli 20 miljoonaan markkaan.

Kymppitonnin osingot 20 millin firmasta eivät ole paljon. Riviosakkaat unohdettiin ja pääosakkaat käyttivät yhtiötä esim. sukulaistensa työllistämiseen.

Kun Tuunanen ja Mäkelä antoivat mediayhtiölle todellisen markkinahinnan, heitä siis moitittiin.

Kun mediayhtiöitten omistus lopulta sementoitiin Sanomatalon ja Alma Median siipien suojiin, kukaan ei puhunut mitään. Korppi ei korpin silmää noki eikä media itseään arvostele!

Sementoinnissa on ollut mukana yhdessä sekä julkisesti noteerattuja että noteeraamattomia yrityksiä. Niitten välillä on tapahtunut yhteistyötä, jota ei julkisuudessa ole käsitelty siinä laajuudessa kuin julkisesti noteeratulla yrityksellä olisi suotavaa. Koska minulta puuttuu täysi näyttö perustelluille epäilyksilleni, jätän nimet mainitsematta.

______________________________________________________________________

Sanomatalon nousu Suomessa on perustunut kahdelle asialle. Toisaalta esim. Aku Ankka ja Valitut Palat ovat olleet erinomaisen kannattavia lehtiä, paljon tilaajia eikä toimitusta juuri laisinkaan.

Kun nettikansa on ottanut tavakseen moittia HS:ää kutsuen sitä Pravdaksi, kyllä HS:n nousun tekijät on syytä nähdä ja ymmärtää.

Kun HS:n kanssa kilpailleet puolueitten pää-äänenkannattajat jakoivat pelkkää poliittista propagandaa - kukin omalla tavallaan. HS:n teksteihin saattoi sentään luottaa paljon paremmin.

Muistan itse, miten (paperinen!) US kieltäytyi aikoinaan antamasta KOP:n vaikeuksista mitenkään oikeaa ja riittävää kuvaa. Typerät selittelyt eivät pankin asemaa muuksi muuttaneet, mutta ainakin minä menetin luottamukseni KOP:n lisäksi myös US:ään. Ja kun luottamuksen kerran menettää, sitä harvemmin saa takaisin.

Internetin käytössä edelläkävijöinä ovat mielestäni olleet eräät Talentumin lehdet. AP-Areena on eräs Suomen vanhimpia nettikeskustelupalstoja ja TE otti ensimmäisenä käyttöön mahdollisuuden kommentoida jokaista lehden kirjoitusta. Internetin osalta Sanomatalo on ollut vastahakoinen, vastaan haraava perässätulija.

Käyttäjän J.Vahe kuva

USA:n talouspolitiikan umpikuja

(Jatkan myöhemmin sijoittamisen teoriasta ja käytännöstä ainakin parin merkinnän verran.)

Lienee selvää, että kun korko painetaan nollaan, korkoase on käytetty loppuun. Miten tällaiseen tulokseen on päästy?

Tulokseen on päästy luopumalla ensin logiikasta ja sitten empiriasta. On lakattu uskomasta omia silmiään.

Ennen IT-kuplaa Fed:n silloinen pj. Alan Greenspan puhui DJIA:n saamisesta takaisin realistiselle tasolle. DJIA oli silloin ~7000 pistettä.

IT-kupla sokaisi ilmeisesti Greenspanin, joka alkoi itsekin pitämään luonnollisena, että eräiden firmojen PE oli yli 50. Kun IT-kuplan puhkeamista seurasivat Enronin ym. rikkomusten paljastuminen ja lopulta 11.9. 2001 Fed ryhtyi massiivisiin koronalennuksiin. Juuri tämä halpa raha ohjautui subprime-luottoihin.

Taikina saatiin uudelleen turpoamaan käyttämällä tarpeeksi paljon hiivaa. Ja kun tämä uusi kupla alkoi pihistä 14.000 pisteen tuntumassa, korkoaseeseen turvauduttiin välittömästi. En ymmärtänyt ratkaisua 15 kuukautta sitten, enkä ymmärrä vieläkään.
http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2007/09/20/ikavat-markkinana...

En ymmärrä, koska lasku on pörssissä yhtä luonnollinen kuin talventulo tähän aikaan vuotta. Kurssien olisi pitänyt antaa laskea, ja turvautua korkoaseeseen vasta jossain DJIA:n 10.000 pisteen tuntumassa.

Nollakorko ei poista sitä, että USA:han on rakennettu tarpeettomia asuinalueita keskelle autiomaata. Sikäläisen ilmaston ja sikäläisen sos.politiikan puitteissa alueet jäävät tyhjiksi, koska asuntovaunuissakin voidaan asua.

USA:n kiinnelainakannan suhde maan BKT:hen on lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Se on kupla, joka ei muuksi muutu korkoja muuttelemalla.

Pidän Fed:n eilistä korkopäätöstä katastrofaalisena. Markkinat ovat psykologiaa. Niin kauan, kun korkoja voidaan alentaa, joku näkee valoa tunnelin päässä. Nollakoroilla valo tunnelissa osoittautuu vastaan porhaltavaksi pikajunaksi, jonka keulassa lukee “setelirahoitus”.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa III

Riski

Ilman että tähtään mihinkään Nobelin rauhanpalkintoon, epäilen, että osakesijoittamisessa käytetyt riskimittarit ovat pielessä.

Riskimittarit (siis esim. Sharpen luku ja kreikkalaiset aakkoset alfasta deltaan) perustuvat kurssien volatiliteettiin menneisyydessä.

Todellisuudessahan riski tarkoittaa kuitenkin jotain uutta yllättävää tapahtumaa tulevaisuudessa. Menneisyydestä tuleva tieto siitä, missä haarukassa kurssi vaihtelee, ei sisällä yhtään mitään yllättävää. Päinvastoin, vaihteluvälin alarajaa voi pitää suhteellisen turvallisena ostohintana ja ylärajaa myyntihintana - edellyttäen nimittäin ettei mitään yllättävää tapahdu.

Yllättävyyteen liittyy käsite “mustat joutsenet”.Termi on hiukan vaikeasti tulkittava. Jos mennään sananmukaisesti eläintieteeseen, mustia joutsenia löydettiin aikoinaan Australiasta eli löydettiin jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin uskottu olevankaan.

Jos 11.9.2001 iskua rinnastaa mustiin joutseniin, syyllistyy epätarkkuuteen. Al Qaidan terrori-isku WTC:hen oli järjestyksessään jo toinen, joten mistään mahdottomasta asiasta ei ollut kysymys. 11.9. liittyi it-kuplaan ja Enronin ym. kirjanpitosotkuihin. Kokonaisuudessaan kysymys oli joukosta potentiaalisia uhkatekijöitä, jotka toteutuivat eli aktualisoituvat tietyssä vaiheessa.

Totta kai tämän kuvaaminen jälkeenpäin on jälkiviisautta enkä väitä taatusti aavistaneeni yhtään mitään Enronista tai 11.9. iskusta. (vakuutus on ihan senkin takia, etten saisi FBI:ta perääni!) Syy-seuraus -suhteen jälkikäteen tehdyllä konstruktiolla ei kuitenkaan tähdätä jälkiviisauteen, vaan tapahtumien ymmärtämiseen. Kokemusta saa vain menneisyydestä.

Ne todelliset riskit, joita sijoittaja kohtaa, eivät liity volaan. Pahasti pelkään, että pahimmat virheet pörssikaupassa tekee kokematon sijoittaja tai toisaalta suursijoittaja, joka on päättänyt ostaa jotain osaketta kunnon potin. Vuosituhannen alun aikainen Soneran vajaan 100 euron kurssi vuosituhannen vaihteessa on esimerkki tavattoman suuresta ja toteutuneesta riskistä. Kaikilla tunnusluvuilla vajaa 100 euroa oli liikaa ja niinpä siitä onkin hävinnyt ~95 %. Lopputulos ei olennaisesti muuttuisi, vaikka yritys olisi mennyt konkurssiin.

Eräs riskin ilmentymä on siinä, että voimakkaasti kasvaviksi arvioiduista yrityksistä ollaan valmiita maksamaan kovia hintoja, vaikka kasvu on epävarmaa.

Esimerkkinä hyvästä mutta liian kalliista yrityksestä voi pitää Nokian Renkaita. Melko looginen riskin ilmentymä on se, että ko. firma on kovasti riippuvainen yhdestä maasta, Venäjästä. Venäjällä on poliittisia riskejä ja lisäksi maan yksipuolinen riippuvuus energian hinnasta tekee taloudesta epästabiilin. http://www.talouselama.fi/analyysit/article162104.ece

Sitten väitetään vielä, että korkea riski ja mahdollisuus suureen tuottoon kulkevat käsi kädessä. Henri Elo on kuitenkin viitannut siihen, että kypsällä traditionaalisella alalla toimiva yritys voi menestyä hyvin. http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2007/04/03/paiva-56-kannattav...

Yleisen käsityksen mukaan arvo-osakkeet tuottavat kasvuosakkeita paremmin, esim. Puttonen - Kivisaari s. 98.

Vastaavasti epäilen ICT- ja bioalan yrityksiin sijoittamisen olevan sellaisen aarteen metsästämistä, joka on kadonnut pysyvästi. Sen asemesta, että etsisi uutta Nokiaa, olisi ehkä realistisempaa ymmärtää ja hyväksyä kyseessä olleen once in lifetime -tapauksesta.

Epäilen, ettei tätä kirjoitusta palkita Nobelin rauhanpalkinnolla. Eihän siinä ollut yhtään kaavaa tai lukua!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa II

Linkissä minua nuoremmat ja älykkäämmät miehet vaihtavat mielipiteitä otsikon aiheesta. Kannattaa lukea ne ja unohtaa tämä.

http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2008/12/03/porssi-ennustaa-suomeen-pitkaa-lamaa/

________________________________________________________________________

Jaa, yksi lukija kuitenkin jäi. Ensin vanhin kysymys. Miksi täydellinen sijoitusformula kannattaisi julkaista? Jos kaikki sitä noudattaisivat ja sijoittaisivat samoin, kohonneet kurssit laskisivat tuottoja.

Edelleenkään en usko minkään kaavaan voivan selittää kaikkia niitä maailmantapahtumia, joita pörssikurssit viime kädessä heijastelevat.

Sormiharjoitteluna pitäisi aivan aluksi puhtaasti sijoittamiseen liittyvistä asioista saada samaan kaavaan mahtumaan osakekohtaiset luvut, suhdannetilanne ja omistajarakenne. Sen päälle tulisi sitten se loppumaailma.

Lisäksi ihmettelen USA:n markkinoita vuosikymmeniä sitten kuvaavien kirjojen relevanssia. USA vuosikymmeniä sitten ei ole nykyinen USA eikä varsinkaan nykyinen Suomi. Esim. nykyään Suomen ulkomaankaupan osuus bkt:sta on nelinkertainen USA:han verrattuna.

Jälleen kerran turvaudun aina yhtä epäilyttävään allegoriaan sijoittamisen ja sotahistorian välillä.

Länsimaissa ei yleensä uskota mihinkään sotatieteeseen. Voidaan luetella menestyksekkään sodanjohdon tekijöitä eli sitä, miten toisaalta pitää suojata sivustat ja toisaalta taas keskittää voimat. Miten nämä vastakkaiset pyrkimykset käytännössä toteutetaan, on kuitenkin taitoa eikä tiedettä. Taito perustuu kokemukseen ja persoonallisiin (esim. luonteen) ominaisuuksiin.

Menestynyt sijoittaminen tarkoittaa oikeitten osakkeitten ostamista oikeaan aikaan, mutta siitä eteenpäin puhutaankin taidosta, ei tieteestä.

Taitoa on myydä osakkeet EPS:ien ollessa korkeimmillaan ja kaikkien intoillessa osakkeitten ostamisesta, sillä perässä tulee suhdannekäänne.

Taitoa on laskussa pitää hermonsa kurissa, odottaa oikeata ostohetkeä ja ostaa silloin, kun kaikki neuvovat myymään sen takia, että erinäiset tiekoneohjelmat tuottavat myyntisignaalin. Silloin osakkeet ovat kuitenkin halvimmillaan!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa I

 

Kysyntä ja tarjonta talousmediassa

KL:n blogeissa julkaistiin varsin minimaalisella huomiolla linkissä oleva merkintä. 

http://moneylab.blogit.kauppalehti.fi/2008/11/17/osakesijoittaja-ison-karhun-hampaissa/ 

Ko. kirjoituksessa on formuloitu niitä periaatteita, joita minäkin sijoittamisessa käytän. Aihetta olen toki itsekin käsitellyt esim. http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2007/10/30/sijoittamisen-iso-kuvio/

 

Eniten huomiotani kiinnitti kommentissa oleva kirjoittajan kuvaus siitä, miten hän oli tarjonnut kirjoitustaan pariinkin kertaan TE:lle.

Kommentti antaa ikävän yleisen kuvan median toiminnasta. Suomessa tuntuu olevan esim. suunnilleen yksi mies, Esko Antola, joka EU:sta pystyy jotain sanomaan, vaikka pelkkiä EU-parlamentaarikkojakin on jo tusinan verran.

Medialle muodostuu pinttyneet tavat alta aikayksikön. Toimittajan ja kolumnistin lisäksi on vakioavustajia ja vakiolähteitä, jotka saavat kaikesta kommentoinnista vastata.

Rahaakin näissä ympyröissä tietenkin liikkuu. Ikävää on vain se, että kuluttaja eli lukija saa lukea vuodesta toiseen samat jorinat, vaikka maailma ympärillämme mullistuisi tai luhistuisi kuinka.

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

JIIHAA, UUNITUOREITA UUTISIA!

Kyllä tämä nykymaailma on sitten hieno. 24 / 7 saa esim. kännykkään (tai ainakin satelliittipuhelimeen) minne tahansa maailmaa uutisia reaaliajassa. Oma henk.kohtainen uutisten kerääjäni on tänään välittänyt minulle uutisen , joka on aikaansaatu 14:27 USA:n itäistä aikaa. Sen mukaan:

USA SIIRTYI TAANTUMAAN,

ja tämä tapahtui - vuosi sitten

Odotan kuumeisella jännityksellä, tuleeko uutinen USA:n siirtymisestä LAMAAN jo niinkin pian kuin 2010-luvulla.

Tällaisten uutisten edessä tarjoan omat periaatteeni:

Sijoittajalle tärkeintä on:

- pääoman asemesta oma pää

- kyky nähdä metsä puilta

- näkemys, sillä mikrouutisten perässä juostessa häviää takuuvarmasti finanssitalojen vinttikoirille. Fiksumpaa kuin juosta sähköjäniksen perässä on hahmottaa sähköjäniksen ellipsin muotoinen rata eli SUHDANNEMEKANISMI, josta Englannissa on jo teollistumisen ajaltakin empiiristä kokemusta yli 200 vuoden takaa ja mille mekanismille on olemassa teoreettinen selityksensä tyyliin: kun tarjonta ylittää kysynnän jne.

Näkemys eli visio on välttämätön, koska osakkeet kannatti myydä viimeistään kesäkuussa 2007. Myyminen nyt "uutisen" tultua on hiukka myöhäistä, koska markkinat ennakoivat. Seuraavaksi markkinat muuten ennakoivat pohjaa ja käännettä ylöspäin. Siitä saataneen uutisia jo 2020-luvulla - edellyttäen, että pohja juuri nyt on lähellä.

 

 

 

http://www.reuters.com/article/businessNews/idUSTRE4B05YX20081201?feedType=RSS&feedName=businessNews

Käyttäjän J.Vahe kuva

Finanssikriisin otsikoita:

- Kapitalistinen järjestelmä pystyy selviämään nykyisistäkin vaikeuksista

- Amerikassa jo merkkejä, jotka viittaavat talouselämän tervehtymiseen

- Hintain lasku maailmanmarkkinoilla toistaiseksi eduksi kansantaloudellemme

- Suuremman osan pulakauden aiheuttamista vaikeuksista olemme sivuuttaneet paremmin kuin muut maat

- Korkotaso laskee meillä varmasti, joskin hitaasti

- Valtion talous ei ole mukautunut uuteen hintatasoon eikä kansantaloutemme kantokykyyn

- Syytä toivottomuuteen ei ole

Otsikot ovat peräisin esitelmästä, joka pidettiin edistyspuolueen puoluekokouksessa säätytalossa, puhujana Risto Ryti ja päivämääränä 19.4.1931.

Otsikot ovat nykyihmiselle tuttuja, mutta sisältö ei. Ryti käytti 1930-luvulla kovia otteita talouslamassa puhuen esim. “Tyhjän kukkaron diktatuurista”.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Suomen sotahistorian lyhin päiväkäsky:

“No nyt, pojat!”

 

Kenraaliluutnantti Woldemar Hägglund VII armeijakunnalle kesällä 1941.

 

 

Minä ostan. Hägglund ei sellaista sanonut. Hän ei myöskään puhunut mitään tytöistä tai naisista.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Myrsky ja mylväys!

Arvostan AP:n toimittajaa Tommi Melenderiä. Tuntee asiat ja osaa kirjoittaa.

Kerran pörssitunnilla Melender meni sanomaan, että sijoituksia tehdään vuosiksi, mutta lehteä joka päivä. Tämä on hyvä muistaa talousmediaa lukiessa.

TalSan mukaan asunnon saa helmikuussa "pilkkahinnalla". Jutun lukemalla näkee pilkkahinnan tarkoittavan 3 - 6 %:n alennusta! Kuinkahan paljon osakkeet ovat laskeneet?

Vanhan nyrkkisäännön mukaan otsikko on 90 % jutun huomioarvosta, mutta vain 1 % sen asiasisällöstä. Onkohan se prosenttikin liikaa? http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2008/11/17/helmikuussa-asunnon-saa-pilkkahinnalla/200829719/139

Käyttäjän J.Vahe kuva

Suhdannekäänne ja Vihan hedelmät

Tein aiheesta jo aiemmin merkinnän KL:ssä, mutta taisin eksyä sivuraiteille, joten täsmennän.

Viime viikollakin on siellä sun täällä selostettu, miten nykyinen suhdannekäänne on jyrkimpiä sitten 1930-luvun alun.

Historiantutkijana sanon suoraan ja selvästi, että 80 vuotta pitkän DJIA:n käyrän katselu sopisi keskittää asiasta jotain tietäville. Taloustoimittajat voisivat tehdä uutisia vaikka verotiedoista, niin tulisi vähemmän vahinkoa.

1920-luvulla aliravitsemus vaivasi Suomessa. 1930-luku lisäsi ilmiötä USA:ssa, mitä kuvaa esim. Nobel-palkitun John Steinbeckin kirja Vihan hedelmät.

Niin eli kansa, mutta oli herroillakin jotain hukassa. Suomalaiset liikepankit nojasivat luototuksessa 3 kk:n vekseliin, joka ehkä sopi kaupan tavaratoimitusten rahoittamiseen, muttei paljonkaan muuhun.

Talouspolitiikkaa ei useimmissa maissa varsinaisesti ollut. Keskuspankit olisivat pitäytyneet kultakannassa, mutta onneksi historian virta oli voimakkaampi.

Edelleenkin on hyvä muistaa, että mitään IMF:n tai Maailmanpankin kaltaista kansainvälistä toimijaa ei ollut olemassakaan.

Kaikki tässä nykyisessä suhdannekäänteessä 2007 - 2008 tähän asti tapahtunut viittaa mielestäni siihen, että nyt ei ole tarkoitus hätäjarrua vetämällä saada koko talous pysähdyksiin vaan päinvastoin talous pyritään pitämään liikkeessä syöttämällä polttoainetta eli likviditeettiä talouden moottoriin.

1930-luvusta sanoisin, että those were the days, my friend ja tuskin ne koskaan palaavat.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittajan tiedonsaanti...

…olisi hyödyllistä, mutta mitenkään helppoa se ei valitettavasti ole.

Vuoden 2007 ajan markkinoiden eräät suurimmat asianosaiset eli investointipankit “tiedottivat” sitä, mitenkä maailmassa vallitsi rauha ja kursseilla hyvä tahto. Kun samaiset firmat 2008 alkoivat kaatuilla, ilmoittivat ne muunkin tilanteen pikkaisen huonontuneen.

Tällä taustalla ei ole mitenkään ilahduttavaa, että firma, jota tässä kutsun vaikkapa E-kaupaksi, on tehnyt Ratalle tutkintapyynnön analyytikosta, joka firman mielestä on arvannut firman varastoihin liittyvän asian jotenkin sen enempää määrittelemättä väärin. Ko. arvaus on kuulemma haitannut firman liiketoimintaa.

Tähän asti numeraaliset arvaukset yleensäkään ja varsinkaan yläkanttiin eivät ole tietääkseni minkään firman liiketoimintaa vahingoittaneet. Vaikka jokin määrittelemättä jätetty yksityiskohta varastoarvauksessa olisikin väärä, varastoihin on syytä kiinnittää huomiota, sillä kaikissa tapauksissa ne ovat selkeä mittari kysynnän heikkenemisestä. Vaikka ko. varasto olisikin asiakkaan maksama, uutta tilausta ei tule ennen varaston vajaantumista.

Kun E-kauppa ei minun tietääkseni varastoi mitään pilaantuvia elintarvikkeita, en ymmärrä, miten vääräkään arvaus varastoista vahingoittaisi liiketoimintaa. Tilanne oli aivan toinen kun S-liikkeen hyllyltä löytyi elintarvikkeita, joista todellakin viimeinen sallittu käyttöpäivä oli umpeutunut.

Edelleenkin koituisi suunnatonta vahinkoa, jos väittäisin, että L-liikkeessä alkoholisteille, alaikäisille ja humalaisille välikaljaa myyvät L-kaupan työntekijät ovat itsekin alkoholiongelmaisia tappelupukareita, joitten rauhoittamiseen tarvitaan tuntikausiksi 40 poliisia ja järjestysmiestä.

Mutta tällaista en tietenkään väitä, koska tällaisella väitteellä ei ole mitään todellisuuspohjaa, eihän?

Käyttäjän J.Vahe kuva

Verotiedot syynissä

Taasen on koittanut vuoden jaloin hetki, jolloin me kaikki katselemme silmät killissä lähimmäistemme tuloja. Julkisuuteen pääsevät tavalliset kuolevaiset 150.000 euron vuosituloilla ja vakijulkkikset miten pienillä tuloilla hyvänsä.

Koskaan en muista mistään lukeneeni sellaista näkemystä, että on hyvä jonkun valtion tulojakin kartuttaa.

Virallisten roskalehtien lisäksi myös HS:n taloustoimitus ansioitui revittelemällä keksijäksi kutsumansa Göran Sundholmin tuloilla.

Mielenkiinto kohdistuu siis tuloihin, mutta ei siihen, miten ne on hankittu. Kun työttömyydestä kaikki ovat kantavinaan huolta, juuri innovaatiothan kaikkein perustavalaatuisimpia työllistäjiä ovat. Voi olla, ettei Sundholm ole julkisuuteen aiemminkaan pyrkinyt, mutta toki taloustoimittajan sopisi uutisia myös itse etsiä aktiivisesti.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Treidausta vai holdausta

Lienee parasta selvittää heti kättelyssä tapani sijoittaa. Osakesijoittamisessa voidaan katsoa olevan esim. 2 lähestymistapaa, fundamenttianalyysiin perustuva pitkäaikainen sijoittaminen ja tekniseen analyysiin perustuva nopeatempoinen kaupankäynti. Muitakin jakotapoja, termejä (esim. aktiivinen ja passiivinen) ja alajakoja tunnetaan. Lisäksi eri menetelmiä sopii kaikin mokomin yhdistellä.

Fundamentaalisestikin hyvää firmaa kannattaa tietenkin ostaa mahdollisimman halvalla. Pidänkin pankkien sijoitus”neuvojien“ kysymystä sijoituksen pituudesta kummallisena. Pitkäaikaistakaan sijoitusta ei mitenkään kannata tehdä suhdannehuipulla.

En ole koskaan onnistunut omaksumaan kumpaakaan em pääsuuntausta puhdasoppisesti. Pidän elämänlaatuun kuuluvana tekijänä, että istun päätteen ääressä mahdollisimman vähän. Olen vitsaillut, että joskus kun ei ole mitään tekemistä, saatan pyöräyttää jonkun pienen erän Nokiaa ym. kuukauden tai viikon tähtäimellä, mutta ne ovat poikkeuksia.

Olen 39 vuotta harjoittanut sijoittamista, mutta koko ajan olen kuitenkin puuhastellut erilaisten projektien parissa, jotka vain sivuavat talouselämää. Jo tutkimustyö tekee päivätreidauksen mahdottomaksi. Monipuolisia virikkeitäkin pidän kuitenkin elämän rikkautena.

Varsinaisesta työstäni nykyään saamallani palkalla (trendi on ollut laskeva) ei sen sijaan todellakaan rikastuisi - tuskin näin iso mies pysyisi edes hengissä, joten sivutulot ovat paitsi hyödyllisiä, suorastaan välttämättömiä!

Fundamentteihin perustuvan sijoittamisen esikuvaksi on noussut Warren Buffett. Hänestä johdettua oppia jonkinlaisesta ikuisesta holdaamisesta en ole koskaan ymmärtänyt.

Oudoksun siis Buffettin esittämää näkemystä siitä, että osakkeita ei tarvitse myydä. Vielä valitettavampina pidän, että tätä ajatusta ovat muutkin tukeneet.

Buffetin kymmenien miljardien omaisuudesta seuraa kaksikin asiaa. Ensinnäkään, sillä omaisuudella ei tarvitse myydä ja toisekseen, sillä omaisuudella ei oikein voikaan myydä, koska myynti romahduttaisi markkinat.

Me tavalliset ihmiset ilman kymmeniä miljardeja olemme toisessa asemassa. Meillä tulee elämässämme vastaan asunnon osto, perheen perustaminen, kesämökin osto, yrityksen osto, mutta myös avioeroa, työttömyyttä, sairautta ja lopulta perinnönjaon suunnittelua. Kaikissa näissä tilanteissa myyminen on välttämätöntä.

Toisekseen, kun meillä tavallisilla kuolevaisilla on mahdollisuus myydä romahduttamatta markkinoita, meidän sopii mahdollisuuttamme hyödyntää sillä suhdannekäänteen yli nukkumisessa ei ole järkeä, ks. taulukko alla. Mikäli Buffettilla olisi mahdollisuus myydä, hänenkin olisi sopinut niin tehdä.

Jos omaa lähestymistapaani pitäisi jollain tavalla kuvata, se olisi varmaankin “suhdannesurffausta”.

Olen kokenut sijoittajaurallani neljä syvää laskukautta. Ensimmäisessä öljykriisistä lähinnä 1974 alkaneessa minut yllätettiin housut kintuissa ja sain selkääni niin peevelisti. Siihen tarvittiin isäukon apua, että alaikäinen keinottelija saatiin kuiville.

Kahdessa seuraavassa (1990-luvun alku ja it-kupla) käytin yhtä aikaa vyötä ja henskeleitä eli otin varman päälle, etteivät housut putoaisi nilkkoihin. Sama pätee nykyiseen tilanteeseen sillä varauksella, että lopputulos on tietenkin vielä toistaiseksi auki.

Metsänhoidon lopputavoite on kaadettu puu. Riistanhoidon tavoitteena on ammuttu riistaeläin. Karjanhoidon tavoite on teurastettu karja. Tällä taustalla olen vahvasti sitä mieltä, että sijoitus on loppuunsaatettu prosessi vasta myynnin jälkeen. Kurssien katselu ilman myyntiä vastaa kymmentä pyytä oksalla eikä yhtään pivossa.

Tältä pohjalta vastaan kysymykseen: enköhän minä ole treidari, suhdannetreidari. Ajallisesta horisontista on vain hyvä muistaa se, mitä sanoin KL:n blogin aivan ensimmäisessä merkinnässä 2 vuotta sitten: Sijoittamisessa ensimmäiset 15 vuotta olivat hankalimmat. Se on minun ajallinen perspektiivini.

 

 OMXHelsinki (aikaisempi HEX-yleisindeksi)

   Kk/v                                                                           indeksin pisteluku

1./ 72

148
10./73 351
10./78 177
12./82 355
4./89 2039
9./92 576
3./00 17092
3./03 5101
4./06 9526
6./06 8415

 

 

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Asuntojen hinnat: hosumatta paras

Talousmedialla on monta pulmaa eessä. Joka päivä pitäisi vääntää otsikko, vaikka pörssit eivät valitettavasti ole viikonloppuisin auki.

Lukemani mukaan asuntojen hinnat laskevat kuin Keskon osake ja vuokrat kohoavat kuin bensan hinta… Jaa, mutta se bensanhan hintahan onkin nyt laskenut…

Sitten eräitä viittauksia ns. reaalitalouteen:

- USA:ssa on kahkottu asuntokuplasta ja sittemmin hintojen romahduksesta vuosikausia. Sikäläinen kiinnelainojen suhde BKT:hen on lähes kaksinkertainen verrattuna asuntolainakannan suhteeseen Suomen BKT:stä. Kupla on siis USA:ssa.

- käsittääkseni USA:n ongelmana on ollut myös merkillinen “aluekehittäminen”. Keskellä autiomaata on pykätty kämppää kuin viimeistä päivää, vaikka alueella ei ole kehittynyt mitkään muut kuin asuntojen hinnat. Asuntoja ovat ostaneet niin maksukyvyttömät omaan käyttöön kuin spekulantit vailla mitään käyttötarvetta.

- katsotaanpas vähän tilannetta Suomessa. Helsinkiläinen media unohtaa 24 h/vrk:ssa sen, että Helsingissä asuu vain 10 % suomalaisista. Pk-seudulla asuu ehkä 20 %, mutta käsittääkseni “kupla” taitaa olla varsin littana eräissä Vantaan lähiöissä.

- ennen kuin lähtee tukka putkella ostamaan muka sikahalpoja yksiöitä, joita voi sitten vuokrata muka tähtitieteellisin hinnoin, eräitä varauksia. 1990-luvun alussa sain odottaa asuntojen hintojen laskua vuosikausia vesi kielellä. Silloin se edellytti vuosien odottamisen lisäksi ennätysmäärän konkursseja, ennätysmäärän työttömyyttä ja korot, joissa vain taivas oli rajana.

Kun väestön ikärakenteen ja koulutuksen vinoutuman takia peruskorjaukset lienevät jatkossakin kalliita ja korjausten tarve puolestaan asuntojen ikärakenteen takia suuri, en suoralta kädeltä vannoisi asuntosijoittamisen korkeaa tuottoa näillä hinnoilla. Ja tulee sieltä Rautaruukistakin osinkoa!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Nimimerkin loppu ja esittäytyminen ml. kirjoittajan taloudelliset intressit

 

 

 

Kaikki loppuu aikanaan. Kun KL:n blogit alkoivat, kukaan ei tiennyt, millaiseksi ympäristö muodostuu. Ympäristö osoittautui sekä miellyttäväksi että toimivaksi.

Kuitenkin katsoin jo kauan sitten, että pari vuotta samaa formaattia saa riittää. Viimeisen vuoden ajan tekeleeni oli yleensä luetuin KL:n toimituksen ulkopuolinen blogi. Oli paras lähteä itse eikä odottaa häätöä.

Teen harvoin mitään impulsiivista. Piksun perustajat Kaitsu ja Pekka ovat tuttuja vuosien takaa ja Piksu oli merkittävin linkittäjä blogiini. Tuskin tulen Piksuun pysyvästi, sillä maailmassakaan ei ole mitään pysyvää. Pari vuotta tuntuu sopivalta ajalta. Onhan sitä siinäkin.

Tasavertaisuuden ja reiluuden takia on erittäin korkea aika esittäytyä - tosin sillä varauksella, ettei nimimerkki Vanhanaikainen kertonut yksityisasioistaan, enkä kerro minäkään. On väärin sanoa, että itsestäni antamani kuva olisi ollut vain subjektiivinen. Se on ollut myös täysin yksipuolinen, olen kertonut vain sen, mitä olen halunnut. Lopusta olen vaiennut ja näin jatkuu. Sanomattakin pitäisi olla selvää, että sellaiseen ratkaisuun minulla tietysti on täysi oikeus.

Kahta asiaa painotan. Sijoittajakokemusta minulla on. Olen aloittanut oma-aloitteisen osakesijoittamisen alaikäisenä vuonna 1970 lapsilisärahoilla, jotka vanhempani antoivat käyttööni. Ratkaisut olivat alusta asti omiani, sillä vanhemmillani ei ollut osakkeita. Asian voi periaatteessa todistaakin.

Toisesta puolesta työelämääni olen blogissani lähinnä vaiennut. Olen tietokirjailija, kirjoittanut 10 kirjaa Suomen talous- ym. historiasta ja osallistunut toiseen kymmeneen kirjaprojektiin muutoin kuin kirjan yksinomaisena kirjoittajana.

Blogin kirjoittajaksi on merkitty sukunimeni ja etunimestäni alkukirjain. On valitettavaa, että vanha ja tuttu nimimerkki muuttui varsin epäilyttävän oloiseksi sukunimeksi. En voi mitään, että tuon nimisen miehen kanssa äitini avioitui. Minulta ei kysytty mitään.

Taloudelliset intressini on pääpiirteissään esitelty linkissä http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2008/02/02/kirjoittajan-tal-intressit/ 

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän J.Vahe blogi