Käyttäjän J.Vahe blogi

Käyttäjän J.Vahe kuva

USA:n talouspolitiikan umpikuja

(Jatkan myöhemmin sijoittamisen teoriasta ja käytännöstä ainakin parin merkinnän verran.)

Lienee selvää, että kun korko painetaan nollaan, korkoase on käytetty loppuun. Miten tällaiseen tulokseen on päästy?

Tulokseen on päästy luopumalla ensin logiikasta ja sitten empiriasta. On lakattu uskomasta omia silmiään.

Ennen IT-kuplaa Fed:n silloinen pj. Alan Greenspan puhui DJIA:n saamisesta takaisin realistiselle tasolle. DJIA oli silloin ~7000 pistettä.

IT-kupla sokaisi ilmeisesti Greenspanin, joka alkoi itsekin pitämään luonnollisena, että eräiden firmojen PE oli yli 50. Kun IT-kuplan puhkeamista seurasivat Enronin ym. rikkomusten paljastuminen ja lopulta 11.9. 2001 Fed ryhtyi massiivisiin koronalennuksiin. Juuri tämä halpa raha ohjautui subprime-luottoihin.

Taikina saatiin uudelleen turpoamaan käyttämällä tarpeeksi paljon hiivaa. Ja kun tämä uusi kupla alkoi pihistä 14.000 pisteen tuntumassa, korkoaseeseen turvauduttiin välittömästi. En ymmärtänyt ratkaisua 15 kuukautta sitten, enkä ymmärrä vieläkään.
http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2007/09/20/ikavat-markkinana...

En ymmärrä, koska lasku on pörssissä yhtä luonnollinen kuin talventulo tähän aikaan vuotta. Kurssien olisi pitänyt antaa laskea, ja turvautua korkoaseeseen vasta jossain DJIA:n 10.000 pisteen tuntumassa.

Nollakorko ei poista sitä, että USA:han on rakennettu tarpeettomia asuinalueita keskelle autiomaata. Sikäläisen ilmaston ja sikäläisen sos.politiikan puitteissa alueet jäävät tyhjiksi, koska asuntovaunuissakin voidaan asua.

USA:n kiinnelainakannan suhde maan BKT:hen on lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Se on kupla, joka ei muuksi muutu korkoja muuttelemalla.

Pidän Fed:n eilistä korkopäätöstä katastrofaalisena. Markkinat ovat psykologiaa. Niin kauan, kun korkoja voidaan alentaa, joku näkee valoa tunnelin päässä. Nollakoroilla valo tunnelissa osoittautuu vastaan porhaltavaksi pikajunaksi, jonka keulassa lukee “setelirahoitus”.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa III

Riski

Ilman että tähtään mihinkään Nobelin rauhanpalkintoon, epäilen, että osakesijoittamisessa käytetyt riskimittarit ovat pielessä.

Riskimittarit (siis esim. Sharpen luku ja kreikkalaiset aakkoset alfasta deltaan) perustuvat kurssien volatiliteettiin menneisyydessä.

Todellisuudessahan riski tarkoittaa kuitenkin jotain uutta yllättävää tapahtumaa tulevaisuudessa. Menneisyydestä tuleva tieto siitä, missä haarukassa kurssi vaihtelee, ei sisällä yhtään mitään yllättävää. Päinvastoin, vaihteluvälin alarajaa voi pitää suhteellisen turvallisena ostohintana ja ylärajaa myyntihintana - edellyttäen nimittäin ettei mitään yllättävää tapahdu.

Yllättävyyteen liittyy käsite “mustat joutsenet”.Termi on hiukan vaikeasti tulkittava. Jos mennään sananmukaisesti eläintieteeseen, mustia joutsenia löydettiin aikoinaan Australiasta eli löydettiin jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin uskottu olevankaan.

Jos 11.9.2001 iskua rinnastaa mustiin joutseniin, syyllistyy epätarkkuuteen. Al Qaidan terrori-isku WTC:hen oli järjestyksessään jo toinen, joten mistään mahdottomasta asiasta ei ollut kysymys. 11.9. liittyi it-kuplaan ja Enronin ym. kirjanpitosotkuihin. Kokonaisuudessaan kysymys oli joukosta potentiaalisia uhkatekijöitä, jotka toteutuivat eli aktualisoituvat tietyssä vaiheessa.

Totta kai tämän kuvaaminen jälkeenpäin on jälkiviisautta enkä väitä taatusti aavistaneeni yhtään mitään Enronista tai 11.9. iskusta. (vakuutus on ihan senkin takia, etten saisi FBI:ta perääni!) Syy-seuraus -suhteen jälkikäteen tehdyllä konstruktiolla ei kuitenkaan tähdätä jälkiviisauteen, vaan tapahtumien ymmärtämiseen. Kokemusta saa vain menneisyydestä.

Ne todelliset riskit, joita sijoittaja kohtaa, eivät liity volaan. Pahasti pelkään, että pahimmat virheet pörssikaupassa tekee kokematon sijoittaja tai toisaalta suursijoittaja, joka on päättänyt ostaa jotain osaketta kunnon potin. Vuosituhannen alun aikainen Soneran vajaan 100 euron kurssi vuosituhannen vaihteessa on esimerkki tavattoman suuresta ja toteutuneesta riskistä. Kaikilla tunnusluvuilla vajaa 100 euroa oli liikaa ja niinpä siitä onkin hävinnyt ~95 %. Lopputulos ei olennaisesti muuttuisi, vaikka yritys olisi mennyt konkurssiin.

Eräs riskin ilmentymä on siinä, että voimakkaasti kasvaviksi arvioiduista yrityksistä ollaan valmiita maksamaan kovia hintoja, vaikka kasvu on epävarmaa.

Esimerkkinä hyvästä mutta liian kalliista yrityksestä voi pitää Nokian Renkaita. Melko looginen riskin ilmentymä on se, että ko. firma on kovasti riippuvainen yhdestä maasta, Venäjästä. Venäjällä on poliittisia riskejä ja lisäksi maan yksipuolinen riippuvuus energian hinnasta tekee taloudesta epästabiilin. http://www.talouselama.fi/analyysit/article162104.ece

Sitten väitetään vielä, että korkea riski ja mahdollisuus suureen tuottoon kulkevat käsi kädessä. Henri Elo on kuitenkin viitannut siihen, että kypsällä traditionaalisella alalla toimiva yritys voi menestyä hyvin. http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2007/04/03/paiva-56-kannattav...

Yleisen käsityksen mukaan arvo-osakkeet tuottavat kasvuosakkeita paremmin, esim. Puttonen - Kivisaari s. 98.

Vastaavasti epäilen ICT- ja bioalan yrityksiin sijoittamisen olevan sellaisen aarteen metsästämistä, joka on kadonnut pysyvästi. Sen asemesta, että etsisi uutta Nokiaa, olisi ehkä realistisempaa ymmärtää ja hyväksyä kyseessä olleen once in lifetime -tapauksesta.

Epäilen, ettei tätä kirjoitusta palkita Nobelin rauhanpalkinnolla. Eihän siinä ollut yhtään kaavaa tai lukua!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa II

Linkissä minua nuoremmat ja älykkäämmät miehet vaihtavat mielipiteitä otsikon aiheesta. Kannattaa lukea ne ja unohtaa tämä.

http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2008/12/03/porssi-ennustaa-suomeen-pitkaa-lamaa/

________________________________________________________________________

Jaa, yksi lukija kuitenkin jäi. Ensin vanhin kysymys. Miksi täydellinen sijoitusformula kannattaisi julkaista? Jos kaikki sitä noudattaisivat ja sijoittaisivat samoin, kohonneet kurssit laskisivat tuottoja.

Edelleenkään en usko minkään kaavaan voivan selittää kaikkia niitä maailmantapahtumia, joita pörssikurssit viime kädessä heijastelevat.

Sormiharjoitteluna pitäisi aivan aluksi puhtaasti sijoittamiseen liittyvistä asioista saada samaan kaavaan mahtumaan osakekohtaiset luvut, suhdannetilanne ja omistajarakenne. Sen päälle tulisi sitten se loppumaailma.

Lisäksi ihmettelen USA:n markkinoita vuosikymmeniä sitten kuvaavien kirjojen relevanssia. USA vuosikymmeniä sitten ei ole nykyinen USA eikä varsinkaan nykyinen Suomi. Esim. nykyään Suomen ulkomaankaupan osuus bkt:sta on nelinkertainen USA:han verrattuna.

Jälleen kerran turvaudun aina yhtä epäilyttävään allegoriaan sijoittamisen ja sotahistorian välillä.

Länsimaissa ei yleensä uskota mihinkään sotatieteeseen. Voidaan luetella menestyksekkään sodanjohdon tekijöitä eli sitä, miten toisaalta pitää suojata sivustat ja toisaalta taas keskittää voimat. Miten nämä vastakkaiset pyrkimykset käytännössä toteutetaan, on kuitenkin taitoa eikä tiedettä. Taito perustuu kokemukseen ja persoonallisiin (esim. luonteen) ominaisuuksiin.

Menestynyt sijoittaminen tarkoittaa oikeitten osakkeitten ostamista oikeaan aikaan, mutta siitä eteenpäin puhutaankin taidosta, ei tieteestä.

Taitoa on myydä osakkeet EPS:ien ollessa korkeimmillaan ja kaikkien intoillessa osakkeitten ostamisesta, sillä perässä tulee suhdannekäänne.

Taitoa on laskussa pitää hermonsa kurissa, odottaa oikeata ostohetkeä ja ostaa silloin, kun kaikki neuvovat myymään sen takia, että erinäiset tiekoneohjelmat tuottavat myyntisignaalin. Silloin osakkeet ovat kuitenkin halvimmillaan!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa I

 

Kysyntä ja tarjonta talousmediassa

KL:n blogeissa julkaistiin varsin minimaalisella huomiolla linkissä oleva merkintä. 

http://moneylab.blogit.kauppalehti.fi/2008/11/17/osakesijoittaja-ison-karhun-hampaissa/ 

Ko. kirjoituksessa on formuloitu niitä periaatteita, joita minäkin sijoittamisessa käytän. Aihetta olen toki itsekin käsitellyt esim. http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2007/10/30/sijoittamisen-iso-kuvio/

 

Eniten huomiotani kiinnitti kommentissa oleva kirjoittajan kuvaus siitä, miten hän oli tarjonnut kirjoitustaan pariinkin kertaan TE:lle.

Kommentti antaa ikävän yleisen kuvan median toiminnasta. Suomessa tuntuu olevan esim. suunnilleen yksi mies, Esko Antola, joka EU:sta pystyy jotain sanomaan, vaikka pelkkiä EU-parlamentaarikkojakin on jo tusinan verran.

Medialle muodostuu pinttyneet tavat alta aikayksikön. Toimittajan ja kolumnistin lisäksi on vakioavustajia ja vakiolähteitä, jotka saavat kaikesta kommentoinnista vastata.

Rahaakin näissä ympyröissä tietenkin liikkuu. Ikävää on vain se, että kuluttaja eli lukija saa lukea vuodesta toiseen samat jorinat, vaikka maailma ympärillämme mullistuisi tai luhistuisi kuinka.

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

JIIHAA, UUNITUOREITA UUTISIA!

Kyllä tämä nykymaailma on sitten hieno. 24 / 7 saa esim. kännykkään (tai ainakin satelliittipuhelimeen) minne tahansa maailmaa uutisia reaaliajassa. Oma henk.kohtainen uutisten kerääjäni on tänään välittänyt minulle uutisen , joka on aikaansaatu 14:27 USA:n itäistä aikaa. Sen mukaan:

USA SIIRTYI TAANTUMAAN,

ja tämä tapahtui - vuosi sitten

Odotan kuumeisella jännityksellä, tuleeko uutinen USA:n siirtymisestä LAMAAN jo niinkin pian kuin 2010-luvulla.

Tällaisten uutisten edessä tarjoan omat periaatteeni:

Sijoittajalle tärkeintä on:

- pääoman asemesta oma pää

- kyky nähdä metsä puilta

- näkemys, sillä mikrouutisten perässä juostessa häviää takuuvarmasti finanssitalojen vinttikoirille. Fiksumpaa kuin juosta sähköjäniksen perässä on hahmottaa sähköjäniksen ellipsin muotoinen rata eli SUHDANNEMEKANISMI, josta Englannissa on jo teollistumisen ajaltakin empiiristä kokemusta yli 200 vuoden takaa ja mille mekanismille on olemassa teoreettinen selityksensä tyyliin: kun tarjonta ylittää kysynnän jne.

Näkemys eli visio on välttämätön, koska osakkeet kannatti myydä viimeistään kesäkuussa 2007. Myyminen nyt "uutisen" tultua on hiukka myöhäistä, koska markkinat ennakoivat. Seuraavaksi markkinat muuten ennakoivat pohjaa ja käännettä ylöspäin. Siitä saataneen uutisia jo 2020-luvulla - edellyttäen, että pohja juuri nyt on lähellä.

 

 

 

http://www.reuters.com/article/businessNews/idUSTRE4B05YX20081201?feedType=RSS&feedName=businessNews

Käyttäjän J.Vahe kuva

Finanssikriisin otsikoita:

- Kapitalistinen järjestelmä pystyy selviämään nykyisistäkin vaikeuksista

- Amerikassa jo merkkejä, jotka viittaavat talouselämän tervehtymiseen

- Hintain lasku maailmanmarkkinoilla toistaiseksi eduksi kansantaloudellemme

- Suuremman osan pulakauden aiheuttamista vaikeuksista olemme sivuuttaneet paremmin kuin muut maat

- Korkotaso laskee meillä varmasti, joskin hitaasti

- Valtion talous ei ole mukautunut uuteen hintatasoon eikä kansantaloutemme kantokykyyn

- Syytä toivottomuuteen ei ole

Otsikot ovat peräisin esitelmästä, joka pidettiin edistyspuolueen puoluekokouksessa säätytalossa, puhujana Risto Ryti ja päivämääränä 19.4.1931.

Otsikot ovat nykyihmiselle tuttuja, mutta sisältö ei. Ryti käytti 1930-luvulla kovia otteita talouslamassa puhuen esim. “Tyhjän kukkaron diktatuurista”.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Suomen sotahistorian lyhin päiväkäsky:

“No nyt, pojat!”

 

Kenraaliluutnantti Woldemar Hägglund VII armeijakunnalle kesällä 1941.

 

 

Minä ostan. Hägglund ei sellaista sanonut. Hän ei myöskään puhunut mitään tytöistä tai naisista.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Myrsky ja mylväys!

Arvostan AP:n toimittajaa Tommi Melenderiä. Tuntee asiat ja osaa kirjoittaa.

Kerran pörssitunnilla Melender meni sanomaan, että sijoituksia tehdään vuosiksi, mutta lehteä joka päivä. Tämä on hyvä muistaa talousmediaa lukiessa.

TalSan mukaan asunnon saa helmikuussa "pilkkahinnalla". Jutun lukemalla näkee pilkkahinnan tarkoittavan 3 - 6 %:n alennusta! Kuinkahan paljon osakkeet ovat laskeneet?

Vanhan nyrkkisäännön mukaan otsikko on 90 % jutun huomioarvosta, mutta vain 1 % sen asiasisällöstä. Onkohan se prosenttikin liikaa? http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2008/11/17/helmikuussa-asunnon-saa-pilkkahinnalla/200829719/139

Käyttäjän J.Vahe kuva

Suhdannekäänne ja Vihan hedelmät

Tein aiheesta jo aiemmin merkinnän KL:ssä, mutta taisin eksyä sivuraiteille, joten täsmennän.

Viime viikollakin on siellä sun täällä selostettu, miten nykyinen suhdannekäänne on jyrkimpiä sitten 1930-luvun alun.

Historiantutkijana sanon suoraan ja selvästi, että 80 vuotta pitkän DJIA:n käyrän katselu sopisi keskittää asiasta jotain tietäville. Taloustoimittajat voisivat tehdä uutisia vaikka verotiedoista, niin tulisi vähemmän vahinkoa.

1920-luvulla aliravitsemus vaivasi Suomessa. 1930-luku lisäsi ilmiötä USA:ssa, mitä kuvaa esim. Nobel-palkitun John Steinbeckin kirja Vihan hedelmät.

Niin eli kansa, mutta oli herroillakin jotain hukassa. Suomalaiset liikepankit nojasivat luototuksessa 3 kk:n vekseliin, joka ehkä sopi kaupan tavaratoimitusten rahoittamiseen, muttei paljonkaan muuhun.

Talouspolitiikkaa ei useimmissa maissa varsinaisesti ollut. Keskuspankit olisivat pitäytyneet kultakannassa, mutta onneksi historian virta oli voimakkaampi.

Edelleenkin on hyvä muistaa, että mitään IMF:n tai Maailmanpankin kaltaista kansainvälistä toimijaa ei ollut olemassakaan.

Kaikki tässä nykyisessä suhdannekäänteessä 2007 - 2008 tähän asti tapahtunut viittaa mielestäni siihen, että nyt ei ole tarkoitus hätäjarrua vetämällä saada koko talous pysähdyksiin vaan päinvastoin talous pyritään pitämään liikkeessä syöttämällä polttoainetta eli likviditeettiä talouden moottoriin.

1930-luvusta sanoisin, että those were the days, my friend ja tuskin ne koskaan palaavat.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittajan tiedonsaanti...

…olisi hyödyllistä, mutta mitenkään helppoa se ei valitettavasti ole.

Vuoden 2007 ajan markkinoiden eräät suurimmat asianosaiset eli investointipankit “tiedottivat” sitä, mitenkä maailmassa vallitsi rauha ja kursseilla hyvä tahto. Kun samaiset firmat 2008 alkoivat kaatuilla, ilmoittivat ne muunkin tilanteen pikkaisen huonontuneen.

Tällä taustalla ei ole mitenkään ilahduttavaa, että firma, jota tässä kutsun vaikkapa E-kaupaksi, on tehnyt Ratalle tutkintapyynnön analyytikosta, joka firman mielestä on arvannut firman varastoihin liittyvän asian jotenkin sen enempää määrittelemättä väärin. Ko. arvaus on kuulemma haitannut firman liiketoimintaa.

Tähän asti numeraaliset arvaukset yleensäkään ja varsinkaan yläkanttiin eivät ole tietääkseni minkään firman liiketoimintaa vahingoittaneet. Vaikka jokin määrittelemättä jätetty yksityiskohta varastoarvauksessa olisikin väärä, varastoihin on syytä kiinnittää huomiota, sillä kaikissa tapauksissa ne ovat selkeä mittari kysynnän heikkenemisestä. Vaikka ko. varasto olisikin asiakkaan maksama, uutta tilausta ei tule ennen varaston vajaantumista.

Kun E-kauppa ei minun tietääkseni varastoi mitään pilaantuvia elintarvikkeita, en ymmärrä, miten vääräkään arvaus varastoista vahingoittaisi liiketoimintaa. Tilanne oli aivan toinen kun S-liikkeen hyllyltä löytyi elintarvikkeita, joista todellakin viimeinen sallittu käyttöpäivä oli umpeutunut.

Edelleenkin koituisi suunnatonta vahinkoa, jos väittäisin, että L-liikkeessä alkoholisteille, alaikäisille ja humalaisille välikaljaa myyvät L-kaupan työntekijät ovat itsekin alkoholiongelmaisia tappelupukareita, joitten rauhoittamiseen tarvitaan tuntikausiksi 40 poliisia ja järjestysmiestä.

Mutta tällaista en tietenkään väitä, koska tällaisella väitteellä ei ole mitään todellisuuspohjaa, eihän?

Käyttäjän J.Vahe kuva

Verotiedot syynissä

Taasen on koittanut vuoden jaloin hetki, jolloin me kaikki katselemme silmät killissä lähimmäistemme tuloja. Julkisuuteen pääsevät tavalliset kuolevaiset 150.000 euron vuosituloilla ja vakijulkkikset miten pienillä tuloilla hyvänsä.

Koskaan en muista mistään lukeneeni sellaista näkemystä, että on hyvä jonkun valtion tulojakin kartuttaa.

Virallisten roskalehtien lisäksi myös HS:n taloustoimitus ansioitui revittelemällä keksijäksi kutsumansa Göran Sundholmin tuloilla.

Mielenkiinto kohdistuu siis tuloihin, mutta ei siihen, miten ne on hankittu. Kun työttömyydestä kaikki ovat kantavinaan huolta, juuri innovaatiothan kaikkein perustavalaatuisimpia työllistäjiä ovat. Voi olla, ettei Sundholm ole julkisuuteen aiemminkaan pyrkinyt, mutta toki taloustoimittajan sopisi uutisia myös itse etsiä aktiivisesti.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Treidausta vai holdausta

Lienee parasta selvittää heti kättelyssä tapani sijoittaa. Osakesijoittamisessa voidaan katsoa olevan esim. 2 lähestymistapaa, fundamenttianalyysiin perustuva pitkäaikainen sijoittaminen ja tekniseen analyysiin perustuva nopeatempoinen kaupankäynti. Muitakin jakotapoja, termejä (esim. aktiivinen ja passiivinen) ja alajakoja tunnetaan. Lisäksi eri menetelmiä sopii kaikin mokomin yhdistellä.

Fundamentaalisestikin hyvää firmaa kannattaa tietenkin ostaa mahdollisimman halvalla. Pidänkin pankkien sijoitus”neuvojien“ kysymystä sijoituksen pituudesta kummallisena. Pitkäaikaistakaan sijoitusta ei mitenkään kannata tehdä suhdannehuipulla.

En ole koskaan onnistunut omaksumaan kumpaakaan em pääsuuntausta puhdasoppisesti. Pidän elämänlaatuun kuuluvana tekijänä, että istun päätteen ääressä mahdollisimman vähän. Olen vitsaillut, että joskus kun ei ole mitään tekemistä, saatan pyöräyttää jonkun pienen erän Nokiaa ym. kuukauden tai viikon tähtäimellä, mutta ne ovat poikkeuksia.

Olen 39 vuotta harjoittanut sijoittamista, mutta koko ajan olen kuitenkin puuhastellut erilaisten projektien parissa, jotka vain sivuavat talouselämää. Jo tutkimustyö tekee päivätreidauksen mahdottomaksi. Monipuolisia virikkeitäkin pidän kuitenkin elämän rikkautena.

Varsinaisesta työstäni nykyään saamallani palkalla (trendi on ollut laskeva) ei sen sijaan todellakaan rikastuisi - tuskin näin iso mies pysyisi edes hengissä, joten sivutulot ovat paitsi hyödyllisiä, suorastaan välttämättömiä!

Fundamentteihin perustuvan sijoittamisen esikuvaksi on noussut Warren Buffett. Hänestä johdettua oppia jonkinlaisesta ikuisesta holdaamisesta en ole koskaan ymmärtänyt.

Oudoksun siis Buffettin esittämää näkemystä siitä, että osakkeita ei tarvitse myydä. Vielä valitettavampina pidän, että tätä ajatusta ovat muutkin tukeneet.

Buffetin kymmenien miljardien omaisuudesta seuraa kaksikin asiaa. Ensinnäkään, sillä omaisuudella ei tarvitse myydä ja toisekseen, sillä omaisuudella ei oikein voikaan myydä, koska myynti romahduttaisi markkinat.

Me tavalliset ihmiset ilman kymmeniä miljardeja olemme toisessa asemassa. Meillä tulee elämässämme vastaan asunnon osto, perheen perustaminen, kesämökin osto, yrityksen osto, mutta myös avioeroa, työttömyyttä, sairautta ja lopulta perinnönjaon suunnittelua. Kaikissa näissä tilanteissa myyminen on välttämätöntä.

Toisekseen, kun meillä tavallisilla kuolevaisilla on mahdollisuus myydä romahduttamatta markkinoita, meidän sopii mahdollisuuttamme hyödyntää sillä suhdannekäänteen yli nukkumisessa ei ole järkeä, ks. taulukko alla. Mikäli Buffettilla olisi mahdollisuus myydä, hänenkin olisi sopinut niin tehdä.

Jos omaa lähestymistapaani pitäisi jollain tavalla kuvata, se olisi varmaankin “suhdannesurffausta”.

Olen kokenut sijoittajaurallani neljä syvää laskukautta. Ensimmäisessä öljykriisistä lähinnä 1974 alkaneessa minut yllätettiin housut kintuissa ja sain selkääni niin peevelisti. Siihen tarvittiin isäukon apua, että alaikäinen keinottelija saatiin kuiville.

Kahdessa seuraavassa (1990-luvun alku ja it-kupla) käytin yhtä aikaa vyötä ja henskeleitä eli otin varman päälle, etteivät housut putoaisi nilkkoihin. Sama pätee nykyiseen tilanteeseen sillä varauksella, että lopputulos on tietenkin vielä toistaiseksi auki.

Metsänhoidon lopputavoite on kaadettu puu. Riistanhoidon tavoitteena on ammuttu riistaeläin. Karjanhoidon tavoite on teurastettu karja. Tällä taustalla olen vahvasti sitä mieltä, että sijoitus on loppuunsaatettu prosessi vasta myynnin jälkeen. Kurssien katselu ilman myyntiä vastaa kymmentä pyytä oksalla eikä yhtään pivossa.

Tältä pohjalta vastaan kysymykseen: enköhän minä ole treidari, suhdannetreidari. Ajallisesta horisontista on vain hyvä muistaa se, mitä sanoin KL:n blogin aivan ensimmäisessä merkinnässä 2 vuotta sitten: Sijoittamisessa ensimmäiset 15 vuotta olivat hankalimmat. Se on minun ajallinen perspektiivini.

 

 OMXHelsinki (aikaisempi HEX-yleisindeksi)

   Kk/v                                                                           indeksin pisteluku

1./ 72

148
10./73 351
10./78 177
12./82 355
4./89 2039
9./92 576
3./00 17092
3./03 5101
4./06 9526
6./06 8415

 

 

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Asuntojen hinnat: hosumatta paras

Talousmedialla on monta pulmaa eessä. Joka päivä pitäisi vääntää otsikko, vaikka pörssit eivät valitettavasti ole viikonloppuisin auki.

Lukemani mukaan asuntojen hinnat laskevat kuin Keskon osake ja vuokrat kohoavat kuin bensan hinta… Jaa, mutta se bensanhan hintahan onkin nyt laskenut…

Sitten eräitä viittauksia ns. reaalitalouteen:

- USA:ssa on kahkottu asuntokuplasta ja sittemmin hintojen romahduksesta vuosikausia. Sikäläinen kiinnelainojen suhde BKT:hen on lähes kaksinkertainen verrattuna asuntolainakannan suhteeseen Suomen BKT:stä. Kupla on siis USA:ssa.

- käsittääkseni USA:n ongelmana on ollut myös merkillinen “aluekehittäminen”. Keskellä autiomaata on pykätty kämppää kuin viimeistä päivää, vaikka alueella ei ole kehittynyt mitkään muut kuin asuntojen hinnat. Asuntoja ovat ostaneet niin maksukyvyttömät omaan käyttöön kuin spekulantit vailla mitään käyttötarvetta.

- katsotaanpas vähän tilannetta Suomessa. Helsinkiläinen media unohtaa 24 h/vrk:ssa sen, että Helsingissä asuu vain 10 % suomalaisista. Pk-seudulla asuu ehkä 20 %, mutta käsittääkseni “kupla” taitaa olla varsin littana eräissä Vantaan lähiöissä.

- ennen kuin lähtee tukka putkella ostamaan muka sikahalpoja yksiöitä, joita voi sitten vuokrata muka tähtitieteellisin hinnoin, eräitä varauksia. 1990-luvun alussa sain odottaa asuntojen hintojen laskua vuosikausia vesi kielellä. Silloin se edellytti vuosien odottamisen lisäksi ennätysmäärän konkursseja, ennätysmäärän työttömyyttä ja korot, joissa vain taivas oli rajana.

Kun väestön ikärakenteen ja koulutuksen vinoutuman takia peruskorjaukset lienevät jatkossakin kalliita ja korjausten tarve puolestaan asuntojen ikärakenteen takia suuri, en suoralta kädeltä vannoisi asuntosijoittamisen korkeaa tuottoa näillä hinnoilla. Ja tulee sieltä Rautaruukistakin osinkoa!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Nimimerkin loppu ja esittäytyminen ml. kirjoittajan taloudelliset intressit

 

 

 

Kaikki loppuu aikanaan. Kun KL:n blogit alkoivat, kukaan ei tiennyt, millaiseksi ympäristö muodostuu. Ympäristö osoittautui sekä miellyttäväksi että toimivaksi.

Kuitenkin katsoin jo kauan sitten, että pari vuotta samaa formaattia saa riittää. Viimeisen vuoden ajan tekeleeni oli yleensä luetuin KL:n toimituksen ulkopuolinen blogi. Oli paras lähteä itse eikä odottaa häätöä.

Teen harvoin mitään impulsiivista. Piksun perustajat Kaitsu ja Pekka ovat tuttuja vuosien takaa ja Piksu oli merkittävin linkittäjä blogiini. Tuskin tulen Piksuun pysyvästi, sillä maailmassakaan ei ole mitään pysyvää. Pari vuotta tuntuu sopivalta ajalta. Onhan sitä siinäkin.

Tasavertaisuuden ja reiluuden takia on erittäin korkea aika esittäytyä - tosin sillä varauksella, ettei nimimerkki Vanhanaikainen kertonut yksityisasioistaan, enkä kerro minäkään. On väärin sanoa, että itsestäni antamani kuva olisi ollut vain subjektiivinen. Se on ollut myös täysin yksipuolinen, olen kertonut vain sen, mitä olen halunnut. Lopusta olen vaiennut ja näin jatkuu. Sanomattakin pitäisi olla selvää, että sellaiseen ratkaisuun minulla tietysti on täysi oikeus.

Kahta asiaa painotan. Sijoittajakokemusta minulla on. Olen aloittanut oma-aloitteisen osakesijoittamisen alaikäisenä vuonna 1970 lapsilisärahoilla, jotka vanhempani antoivat käyttööni. Ratkaisut olivat alusta asti omiani, sillä vanhemmillani ei ollut osakkeita. Asian voi periaatteessa todistaakin.

Toisesta puolesta työelämääni olen blogissani lähinnä vaiennut. Olen tietokirjailija, kirjoittanut 10 kirjaa Suomen talous- ym. historiasta ja osallistunut toiseen kymmeneen kirjaprojektiin muutoin kuin kirjan yksinomaisena kirjoittajana.

Blogin kirjoittajaksi on merkitty sukunimeni ja etunimestäni alkukirjain. On valitettavaa, että vanha ja tuttu nimimerkki muuttui varsin epäilyttävän oloiseksi sukunimeksi. En voi mitään, että tuon nimisen miehen kanssa äitini avioitui. Minulta ei kysytty mitään.

Taloudelliset intressini on pääpiirteissään esitelty linkissä http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2008/02/02/kirjoittajan-tal-intressit/ 

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän J.Vahe blogi