Lienee tiedossa, että Yhdysvallat on sotinut ilman ratkaiseva menestystä Afganistania, Irakia, Syyria ja Libyaa vastaan.

Tiedossa lienee myös, että Afganistania on ”vapautettu” jo 19 pitkää vuotta ilman tulosta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään kovin suuri poliittinen ongelma, sillä äänestäjien muisti ulottuu vain muutaman kuukauden päähän.

Olen tiedostanut, että vain pienet valtiot tekevät virheitä. Suurvallalla on voimaa runnoa niin kauan, että ainakin suurvallan propaganda pysty ilmoittamaan lopputulokseksi vähintään tasapelin - ja sitä kun jankuttaa tarpeeksi kauan siitä tulee niin sanottu totuus.

Jatkan ed. merkinnästäni.

Saavutettuani korkeasti kunnioitetun 62 vuoden iän en tietoisesti ole pyrkinyt arvioimaan tulevaisuutta menneisyyden perusteella vuosikymmeniin, vaikka olenkin menneisyyttä 15 kirjoittamani kirjan verran harrastellut. Syynä on se, että elämäni aikana on kaikenlaisia mustia joutsenia ilmestynyt. Esim. Neuvostoliitto hävisi naapurista, vaikka monet käyttäytyvät vieläkin ikään kuin eivät olisi asiaa edes huomanneet.

Muutoin tulevaisuutta ja sen eri vaihtoehtoja eli skenaarioita pohdin jatkuvasti. Mielestäni ratkaisevaa ei voi olla ihmisen ikä, vaan se, kuinka kaavoihin kangistunut hän on. Meissä kaikissa sitä vikaa on, minussa varmasti ihan riittävästi, mutta piirre ei liity ikään kovinkaan paljoa, jos dementiapotilaat jätetään laskuitta.

Sijoitusalallakin tuntuu siltä, että mitä nuorempi henkilö, sitä varmemmin hän vetoaa johonkin 10 vuotta vanhaan tunnuslukujen jaksoon. Sellainen sopii enintään historiankirjoitukseen ja on tuskin kovin hyödyllinen sielläkään, enintään todiste kirjoittajan pikkumaisuudesta. Siten olen itsekin ihan tarpeeksi toiminut.

lausui, että eräällä asialla on ollut maan hallituksen hiljainen hyväksyntä. Missähän kohtaa perustuslaissa mahtaa olla valtioneuvoston hiljaisen hyväksynnän menettelytavan säädöstö?

Marin muuten ei ole ainoa tässä maassa, joka on saanut nuorena aikaan. Risto Ryti ja Edvin Linkomies olivat ylioppilaita 16-17 v. iässä ja loppututkinto oli kummallakin 20 vuotiaana. Siinä olisi kirimistä ylioppilas Pekka Haavistollakin, 61 vuotta.

Ryti ja Linkomies olivat tekemässä päätöksiä sodasta ja rauhasta. Sodassa kuoli 90.000 miestä, joilta ei ollut pyydetty kuolemiseensa lupaa. Sodan jälkeen 400.000 evakkoa joutui luovuttamaan kotinsa ilman, että heiltäkään olisi mitään kysytty.

Nuo asiat hoidettiin, mutta 10 naisen ja 30 "lapsen" tuomisesta tai tuomisesta pidättäytymisestä ei päätöstä saada aikaan.

Ja sitten on vielä jotain pientä: valtiotalouden kassa-alijäämä on viimeisen 12 kk aikana kasvanut 3.3 miljardia.(https://twitter.com/viren_matti/status/1205083992111898630)  

Tuossa merkinnässäni oudoksuin historian professorin väitettä, että Sipilän hallitus olisi ollut kaikkien aikojen huonoin. Kysyin, miten Rinteen hallitus mahdetaan arvioida 4 vuoden kuluttua. Ilmeisesti ihan niinkään kauaa ei tarvitse edes odottaa.

Tuossa on min. Paateron koulutus, jolla siis ohjaillaan valtion miljardiomaisuutta:

mallipukineiden valmistaja, käsilaukuntekijä, askartelunohjaaja, kasvatustieteen approbatur, päihdetyön moniammatillinen lisäkoulutus, terveyskasvatuksen approbatur

Hyviä taitoja, mutta entäs ne valtion miljardit?

Toki ministerillä on vielä sankka joukko avustajia ja vielä hyvin paljon sankempi joukko muita virkamiehiä. SDP-taustainen ay-johtaja (juristi) kertoo informoineensa välittömästi Paateron stabia kiistanalaisesta aiheesta eli työehtojen muuttamisen aikataulusta.

Kun Trumpista tuli presidentti, markkinat tietyn nikottelun jälkeen hyväksyivät tilanteen ja taivas ei tosiaan pudonnutkaan.

Kuitenkin, ehkä olisi korkea aika muistella hiukka Trumpia merkittävämmän presidentin, Abraham Lincolnin sanoja “You can fool all the people some of the time, and some of the people all the time, but you cannot fool all the people all the time.”

Kolmen vuoden sähläämisen jälkeen on ilmeistä, että kaikki maat eivät ole Meksikon asemassa. Edes Pohjois-Korean kanssa ei dealia ole saatu, vaikka Trump jopa teki kunniaa pohjoiskorealaiselle kenraalille - jo se olisi täyspäiseltä ihmiseltä ollut maanpetokseen verrattava teko.

Kiina voi leikitellä Trumpin kanssa vielä seuraavat viisikin vuotta – ja hänen sukunsa kanssa vaikka sata vuotta, mutta USA:lle edullista sopimusta ei koskaan saada aikaiseksi, siihen Kiina on liian vahva ja liian taitavasti johdettu.

Luin 13.11. linkin jutun. En ala sitä toistella, kehotan lukemaan, mutta protektionisti häviää todellakin aina.

Kuvan lähde: Twitter / Lottotyttö

Eräs entinen opetusministerin avustaja sanoi yksityiskeskustelussa (miksi en nimeä kerro), että veikkausvoittovarojen jakaminen on kohtalaisen löperöä.

Osa rahoista menee poliittisille järjestöille ja paljon suurempi osa muille järjestöille, joitten hallintoelimissä on poliitikkoja ääniä haalimassa.

Tältä pohjalta en yhtään ihmettele, mistä johtuu kansanedustajien nyt ilmennyt nihkeys uudistaa veikkausta. Sekin on erikoista, että keskioluen perkeleellisyydestä on näihin päiviin asti jauhettu jopa kepun tupailloissa – KD:sta puhumattakaan. Mutta hedelmäpeliin pitää kaikilla olla yhtäläiset oikeudet asuinpaikasta riippumatta, myös köyhillä syrjäseuduilla.

Mutta on se sentään hyvä, että sijoittamisesta,  säästämisestä ja taloudellisesta järkevyydestä verottaja meitä koettaa varjella.

Vain muutaman G:n tähden

Tälle kirjoitukselle olisi mahdollista saada paljon pätevämpiä kirjoittajia, mutta kun sellaista ei ole kuulunut, niin kokeilen nyt sitten itse.

Tuossa aiemmassa kirjoituksessani olen osoittanut, että toimiminen teknisen kehityksen etulinjassa on usein hyvinkin epätaloudellista. Usein on yrityksiä ollut liikaakin, mutta 5 g:n osalta näin ei tosiaankaan voi sanoa.

Yhdysvalloissa eräät yritykset kehittelivät 5g:tä, mutta lopettivat. Siten verkkopäätoimittajan roolissa tällä hetkellä maailmanlaajuisesti on kolme yritystä.

Kai Nyman kirjoitti realistisen kuvauksen Suomen tulevaisuudennäkymistä. Lisäisin yhden asian.

Tuntuu, ettei kellään tämän maan politiikassa ole kanttia puolustusasioista puhua. Tämän kirjoitukseni ydin on siinä, että demokratiassa päätös pitäisi tehdä erilaisten vaihtoehtojen välillä, joista myös keskusteltaisiin. Sotilasasiat tuntuvat nykyään olevan sellaisia, ettei edes Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Arhinmäki aiheesta mitään negatiivista lausu. On se kauheaa, kun ei enää edes entiseen anarkistiin pysty luottamaan.

Laivue 2020

Kyseessähän on kovin pieni, vain vaivaisen yli 1 miljardin hankinta. Sellainenhan raha lirahtaa hetkessä pelkkään sote-valmistelu 9.0:aan ilman, että mitään valmista tietenkään tulee, mutta valitetaan nyt tästäkin vähäisestä asiasta.

Finanssimaailman eräs erityispiirre on se, että tyyli on kovasti etunojassa. Taaksepäin ei vilkuilla, mutta tulevasta pulistaan, oli sitten aihetta tai ei.

Uskon että loppuvuoden ja vuoden alun aikana talousmedian kestopuheenaihe tulee olemaan osakesäästötili, jota pidän huonona vaihtoehtona, koska siitä puuttuu eräs vakuutuskuoren ominaisuus, joka samalla häviää kaikista ko. tuotteista.

Vakuutuskuoresta on nimittäin saanut oman harkintansa mukaan ajan kuluessa nostaa sijoitetun pääoman ulos viimeistä senttiä myöten ilman veroseuraamuksia, jolloin kuoreen on jäänyt pelkkä tuotto. Vasta jos tuottoa alkaa nostaa menee veroa, mutta pääoman nostosta ei siis mene. Tämän tyyppisten järjestelyjen piirissä oli Suomessa kesäkuussa 2019 yli 33 miljardin pääomat.

Tämä järjestelmä päättyy vuoden lopussa ja pankit ovat hyvin minimaalisesti asiasta tiedottaneet. Ainoa internetistä löytämäni maininta on linkissä ja sekin pienestä pankista. Nyt on sitten saatu keskituloisten verosuunnittelua rajattua.

Arvioitavan kirjan tiedot

400-sivuisessa -kirjassa on toki jonkin verran oivaltavaakin tekstiä, mutta kiinnittäisin huomiota aika moneen kyseenalaiseen piirteeseen.

Ensinnäkin voi kysyä, kuinka paljon uutta tietoa keskiverto suomalainen tarvitsee suomen kielellä Yhdysvaltain toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta. Olisiko Kiinan tunteminen hyödyllisempää?

Ongelmallista on erityisesti Matti Roitto -nimisen kirjoittajan osuus. Hän on tutkinut toisen maailmansodan aikaista ja jälkeistä ydinaseen valmistusta Yhdysvaltain ja Britannian yhteistyönä. Tästä aiheesta on väännetty tekstiä yli kymmenesosa koko kirjasta  (s. 123 - 174), joka kaiken lisäksi poukkoilee runsaasti edestakaisin. Aihe on Yhdysvaltain yli satavuotisessa ulkopolitiikassa sentään varsin pieni siivu.

Lähes kaikissa maailman maissa on käytössä edustuksellinen poliittinen järjestelmä. Se tarkoittaa, että pyritään valitsemaan "kansaa" edustamaan henkilöitä, joilla on kyky tehdä järkeviä päätöksiä. Siten ei ole erityisen hyödyllistä äänestä ketään protestimielessä. Ehdokasta ei pitäisi äänestää liioin vain siksi, että häneen on jollain tavalla helppo samaistua.

Iso-Britanniassa järjestettiin kansanäänestys Euroopan yhteisöön kuulumisesta, jossa eroamisvaihtoehto sai kannatusta lähinnä siksi, että ihmiset olivat tyytymättömiä elämäänsä.

Tulos oli kohtalaisen suuri sokki ja vielä paljon suurempi oli se, ettei Britannia voi Euroopan yhteisöstä erota ja säilyttää samalla kaikkia jäsenyydestä tulevia etuja. Kun tämä asia selvisi, tuloksena on ollut lähinnä sähläämistä.

Suomessa on avoinna huomattavan suuren fiskaalin virka. Kela jakaa vuodessa 15 mrd etuisuudet ja pääjohtajalla on runsaasti omaa päätösvaltaa ohi maan ja Kelan hallituksen. Kiinteistömassan lisäksi pörssiosakkeita on tällaisia kappalemääriä (s. 84)

Kansaneläkelaitoksen eroava pääjohtaja Elli Aaltonen valittiin tehtävään yleisen käsityksen mukaan pätevyytensä takia.  Hänen alaan liittyvä työkokemuksensa ja koulutuksensa limittyivät huomattavan hyvin yhteen. Huolimatta suuresta pätevyydestään hän epäonnistui tehtävässään suurin piirtein niin pahasti kuin se vain oli mahdollista. Toimimaton tietokoneohjelma ei pystynytkään korvaamaan yli tuhannen ihmisen työtä. Kumma juttu.

Pyydän anteeksi että rinnastan pankkien johtajia tukkijätkiin, vaikka jälkimmäiset tekivät oikeaa työtä.

Viimeisten viikkojen aikana on julkisuudessa esitetty kaksi täysin päinvastaista tulkintaa tulevasta talouskehityksestä.

Toisaalta Handelsbanken toivoo, että keskuspankkien yhä voimistuva korkopolitiikka pitäisi laskusuhdanteen poissa. (”Vaikka maailmantalouden kasvuvauhti hidastuu, emme usko globaaliin taantumaan, koska keskuspankit ovat hyvissä ajoin ryhtyneet torjumaan negatiivisia kasvuriskejä elvyttävämmällä rahapolitiikalla.”)

Alkion setä

Meillä on nyt hallitus, jossa on kiitettävän paljon nuoria ja nättejä naisia. Ikävä vain, että nuoret naiset toistavat sata vuotta sitten kuolleitten setämiesten puheita.

Li Andersson meni vaaleihin lupaamalla kaikille 800 euroa perustoimeentuloa eli kansalaispalkkaa henkeä kohti. Lenin olisi ollut lupauksesta ylpeä, ”ideahan” oli, että kaikille kykyjensä mukaan. Toteutus oli toista. Anderssonin lupauksen realistisuudesta on hyvä muistaa sekin, että Antti Rinne lupasi vain 100 euroa lisää eläkettä niille, joille eläkettä on niukasti ja senkin lupauksen täyttämisessä on tekemistä.

Osui silmiini sattumalta kyseinen ilmoitus. Erityisesti huomiota kiinnitti osakkaalle tulevat edut. Ihan erityisen mielenkiintoinen oli kohta ”yli 3000 osaketta, yli 50.000 €, edut neuvoteltavissa”.

Sitten on vain olemassa peitelty osingonjako. Wikipedia käsittelee asiaa vain verotuksen kannalta, mutta lienee siinä muutakin.

80 vuotta sitten Suomessa oli kaunis sää. Se oli hyvä asia, sillä vuoden 1939 hyvää satoa tarvittiin jatkossa kipeästi.

Olen itse joskus ennenkin sanonut, että historia on spiraali. Kun sanotaan ympyrän sulkeutuvan, niin tapahtuu vain kaksiulotteisessa avaruudessa. Kolmiulotteisesti spiraali ei sulkeudu.

80 vuotta sitten kansainvälistä yhteistoimintaa ei juurikaan ollut. Kansainliitto oli, mutta Yhdysvallat ei ollut siihen koskaan liittynyt ja muita maita alkoi erota jäsenyydestä.

Juhannuksen jälkeen sain paristakin pankista viestin, jossa varoitettiin siitä, että kun Cramosta irrotettiin Adapteo, niin kyseisen firman osakkeiden kaupankäynti Tukholmassa tulee korostetun ja korotetun maksulliseksi, koska ne pitää siirtää Ruotsin arvo-osuusjärjestelmään. Kaiken huipuksi yritys itse ilmoitti asiasta liian myöhään.

Ylipäänsä laajemminkin voi kysyä, onko yritysten jakautuminen pienempiin osiin erityisen tarpeellista tai hyödyllistä. Jos yritys tekee sekä nauloja että ruuveja, jonkun idean mukaan olisi parasta keskittyä vain jompaankumpaan ja sijoittaa naulat ja ruuvit eri firmoihin. Tällainen tekee yrityksestä pienen ja suhdanneherkän aivan kuten esim. Cramo nyt sitten on mitä suurimmassa määrin.

Ave Nalle Caesar!

 Photo source 

Leomudde [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)]

Sarjakuvalehti Asterixissa vitsailtiin joskus Julius Caesarin tavalle puhua kolmannessa persoonassa. Caesarin puheesta ei kovin paljon tiedetä, mutta toki hän kirjoitti eli kirjoitutti kirjansa De Bello Gallico kolmannessa persoonassa.

Oletetaan että olen kesäkuussa mittatikun kanssa tarkasti mitannut ruohonkorren kasvua. Olen saanut tulokseen, että korsi kasvaa 4 mm vuorokaudessa. Oletetaan, että kasvu todella pysyisi samana elokuun loppuun (mitä se tietenkään ei tee). 

Nyt päästään itse asiaan eli kesäkuusta elokuuhun ulottuvan ”kvartaalin” aikana olen havainnut 4 mm kasvun päivässä ja syvästi tieteellisen ennusteeni mukaan kasvu jatkuu samanlaisena seuraavan kvartaalin eli syyskuusta marraskuuhun. 

Kukaan täyspäinen ei tällaista ennustetta uskoisi - ainakaan maatalousministeriön ulkopuolella . 

Erikoista, että sama järjestelmä toimii taloudessa siitä huolimatta, että suhdannenäkymät ovat olleet tiedossa jo 1800-luvulta lähtien teollistumisen aikakaudellakin.

Kun 2019 ensimmäinen kvartaali alkoi lähestyä, näin maaliskuussa 2019 talousmediassa Factsetin konsensuslistan koko vuoden 2019 liikevaihdon ja liikevoiton kasvuista. Konecranesille jälkimmäinen arvioitiin 31 prosentiksi, Cargotecille 17:ksi ja Wärtsilälle 21,4 prosentiksi.

Nuo luvut panin muistiin ja kun toinen kvartaali alkoi lähestyä, kysyin suuren pankin työntekijältä, uskoiko hän noihin ja oman pankkinsa lukuihin, jotka olivat suunnilleen linjassa konsensuksen kanssa (olivat siis vielä heinäkuussakin 2019).

Ei sanonut uskovansa. Ennusteet menevät näillä näkymin pieleen. Tässä on se ikävä piirre, että analyytikot tuntuvat olevan mieluummin kaikki yhdessä väärässä kuin yksin oikeassa. Joukosta erottuminen on pahempi kuin kollektiivinen väärässä oleminen. Ennustusteitten epäonnistumista on käsitellyt BKT:n tasolla jo 1980-1990 - lukujen vaihteen osalta Mauno Koivisto. Sama toistui vuosituhannen vaihteen IT-kuplassa ja finanssikriisin aikaan 2008.

Jo hyvin kauan sitten kiinnitin huomiota amiraalin Venäjä-myönteisyyteen. Tiedän myös, että samaa ovat ihmetelleet eräät ns. kadettiupseerit.

Ongelma on siinä, että SUOMALAISEN ehkä on hyvä jollain tavalla naapureitaan tuntea, mutta 1995 Suomi kansanäänestyksen jälkeen eduskunnan päätöksellä liittyi EU:hun. Tuollaisia päätöksiä ei ole tapana ottaa jatkuvasti uuteen tarkasteluun ja etenkin korkeitten upseereitten pitäisi niihin tyytyä.

Linkkiin on koottu Alafuzoffin kannanottoja.

Ja ihan lopuksi on varmaan turvallisinta toivoa hurskaasti, että amiraaliin nyt kohdistetut epäilyt olisivat aiheettomia.

Opiskelijat ovat nostaneet esille sen epäkohdan, että heillä omasta mielestään ainoana ihmisryhmänä ei ole palkallista lomaa. Oikeastaan sitä lomaa ei pahemmin taida olla monella yrittäjilläkään, mutta mitäpä pienistä.

Joka tapauksessa aihetta on Helsingin Sanomissakin perusteltu varsin laajasti, mutta siitäkään huolimatta minä en oikein perusteluja usko.

Aivan ensimmäinen neuvoni on, että älkää hyvät ihmiset opiskelko. Suomi tarvitsee paljon enemmän taitavia, avuliaita käsiä kuin sukupuolentutkimuksen dosentteja, jotka kouluttavat lisää sukupuolentutkimuksen dosentteja.  Aiemmin lapset harjoittivat sukupuolentutkimustaan tohtorileikeissään, mutta nykyään aikuiset sukupuolentutkijat leikkivät tohtoria.

Luin Maaseudun Tulevaisuudesta, miten Suomella on kaksikin erinomaista ehdokasta Euroopan Keskuspankin johtoon. Ehdokkaat olivat niin hyviä, että Juha Sipilä ei halunnut laittaa heitä edes järjestykseen paremmuuden mukaan.

Valitettavasti lienee kuitenkin niin, että Ranskassa ja Saksassa luetaan liian vähän Maaseudun Tulevaisuutta. Paha juttu.  Ehdokkaat siis olivat Erkki Liikanen ja Olli Rehn ja valituksi tuli toki Lagarde.

Pohditaan sitten hiukan ehdokkaiden paremmuutta. Juhani Suomen kirjoittamassa Mauno Koiviston elämäkerrassa on käytetty lähteinä sosiaalidemokraattien asiakirjoja, joissa Erkki Liikanen ankarasti arvostelee neuvostovastaisuutta Suomessa. Tämähän tapahtui tietenkin 1980-luvun lopulla jolloin koko Neuvostoliitto painui vessanpytystä alas kovalla kolinalla. Tällainen visionääri Suomella oli siis tarjottavanaan Euroopan Keskuspankin johtoon.

Sijoituksen arvo voi myös laskea.

2000-luku on ollut alhaisten ja laskevien korkojen aikaa. 2000-luvun alussa ilmiöön vaikutti 2001 terrori-iskut.  Koko tuona aikana velkavivun käyttäjät ovat hyötyneet suuresti: on ollut helppo ottaa lainaa jopa yhden prosentin korolla ja sijoittaa osakkeisiin jotka tällä hetkellä tuottavat esimerkiksi jopa 10 % osinkoja.

Koko 2000-luvun olen miettinyt, missä kohtaa tämä yhtälö falskaa. Kysymys on ollut sitäkin konkreettisempi, kun 2008 – 9  finanssikriisiä olemattomat  korot eivät estäneet.

On ilmeistä että hallituksilla on suuri halu pitää korot alhaalla ja suuri kyky pakottaa keskuspankki niin tekemään.

Rinteen hallitus on lupaillut tukea koulutukselle ja tieteelle. Lupaukset tieteelle lienevät jääneet epämääräisemmiksi, mutta yhteiskunnan tukea toisen asteen koulutukselle lisätään. Eri asioita kuitenkin ovat, onko maksuttomuus paras motivaattori omiin opintoponnistuksiin, joita kuitenkin tarvitaan. Edelleen on selvää, ettei kaikki koulutukseen ja tutkimukseen kannettu ja kaadettu raha tietenkään välttämättä tuota paljon mitään.

Taloustieteen professori Matti Viren on useissa kirjoituksissaan kyseenalaistanut sen, että koulutuksen lisärahoitus automaattisesti toisi mukanaan hyötyä. Tuossa viimeisessä kirjoituksessaan hän puhuu varsin paljon kulttuurialasta, mutta on aiemmin kritisoinut esimerkiksi professorien vähäistä työajan käyttöä. 

Työnhakua elokuvasta Alaston satama

Uuden hallituksen ohjelmassa minua hämmästyttää eniten puhe uusien työpaikkojen luomisesta. Kun tässä yhteydessä on puhuttu niin sanotusta tilannekuvasta, ihmettelen, millainen se oikein on.

Annetaan ymmärtää, että työpaikkoja jonotetaan jossain sataman konttorin edustalla (linkin kohta 13 min.). Tosiasiassa olemme vuosia tai vuosikymmeniä olleet tilanteessa jossa esimerkiksi ns. remontti-reiskan saaminen on tavallisen hankalaa.

Jos tästä täytyy antaa joku konkreettinen esimerkki, sellaiseksi kelpaa Heidi Hautala. Hän uskoi palkanneena yksityisyrittäjän, joka perättömästi väitti kyseessä olleen työsuhteen.

Nyt puhutaan siis jälleen maakuntaverosta.  Turun alueelta alhaista kunnallisverotusta on perinteisesti löytynyt Maskusta.  30- ja 40- luvuilla se oli 5%. Nykyään vastaava luku Maskussa on 20,75. Korkein suomalainen kunnallisvero on 22,5 prosenttia, alin 17 %.  Kun katsoo karttaa, näkee että kunnallisvero ei riipu kunnan sijainnista, Pohjois- ja Itä-Suomessa on alhaisen kunnallisveron paikkoja ja korkeita kunnallisveroa löytyy Etelä-Suomesta, mutta toki isoissa kunnissa veroaste on alempi. Ratkaisevaa on toiminnan järkevyys; 18 maakunnassa hallinnon läpinäkyvyys katoaa taatusti.

Kun liikevaihtovero tuli toisen maailmansodan aikaan käyttöön, se oli 10 prosenttia ja on nykyään 2,5-kertainen.

Kun hallitusneuvottelut etenevät, alkaa pohdinta veroratkaisuista.  Uskon niiden olevan sijoittajille negatiivisia, mutta kaiken uhallakin haluan todeta, että ajoittain minua tällä sivustolla ärsyttää valitus aivan kaikista veroista. Kirjoittajina ovat ihmiset, jotka ovat saaneet pääsääntöisesti korkean koulutuksen yhteiskunnan varoilla, ovat sen jälkeen hyötyneet asuntolainassa verovähennyksistä, päässeet eläkkeelle hyvin ehdoin ja nyt valittavat veroista.

Tuossa aiemmassa tekstissäni, jota harva vaivautui lukemaan, mutta moni vastustamaan, totesin omasta kokemuksestani, että perintövero on hyvin lievä ja sen lisäksi perinnönsaajat ovat keskimäärin siinä iässä, että pystyvät veron maksamaan vallan mainiosti.

Viittaan sekä kommenttiin / 7.5. että tuohon, jossa todistetaan metsäpalon Venäjän ydinasevaraston lähellä olevan siunaukseksi ympäristölle ja vain UPM:n tuhoavan luontoa.

Työn orjat sorron yöstä nouskaa...

Kun hallitusmuodostaja Antti Rinteen kysymyksistä on edes lievästi toivuttu, on esitetty vastakysymyksiä, mistä seteliautomaatista rahat otetaan. Tässä yhteydessä tulee pakostakin mieleen vertailu Sipilän eroamassa olevaan hallitukseen.

Sipilän hallitus sortui suureen johtajuuden puutteeseen sote-uudistuksen jatkuvasti monimutkaistuessa. Toisaalta Sipilän hallitusta sopii kiittää siitä, että se Kiky-uudistuksella onnistui palauttamaan suomalaista kilpailukykyä. Tätä uudistusta on aivan aiheettomasti naureskeltu jopa vähäisyydestä: keskimääräistä päivittäistä työaikaa lisättiin kokonaiset kuusi minuuttia. Tiedän demareitten naureskelleen porukoissaan noston pienuudella. Jos muutos oli pieni, miksi sitä piti niin voimakkaasti vastustaa?