Käyttäjän J.Vahe blogi

Juhannuksen jälkeen sain paristakin pankista viestin, jossa varoitettiin siitä, että kun Cramosta irrotettiin Adapteo, niin kyseisen firman osakkeiden kaupankäynti Tukholmassa tulee korostetun ja korotetun maksulliseksi, koska ne pitää siirtää Ruotsin arvo-osuusjärjestelmään. Kaiken huipuksi yritys itse ilmoitti asiasta liian myöhään.

Ylipäänsä laajemminkin voi kysyä, onko yritysten jakautuminen pienempiin osiin erityisen tarpeellista tai hyödyllistä. Jos yritys tekee sekä nauloja että ruuveja, jonkun idean mukaan olisi parasta keskittyä vain jompaankumpaan ja sijoittaa naulat ja ruuvit eri firmoihin. Tällainen tekee yrityksestä pienen ja suhdanneherkän aivan kuten esim. Cramo nyt sitten on mitä suurimmassa määrin.

Ave Nalle Caesar!

 Photo source 

Leomudde [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)]

Sarjakuvalehti Asterixissa vitsailtiin joskus Julius Caesarin tavalle puhua kolmannessa persoonassa. Caesarin puheesta ei kovin paljon tiedetä, mutta toki hän kirjoitti eli kirjoitutti kirjansa De Bello Gallico kolmannessa persoonassa.

Oletetaan että olen kesäkuussa mittatikun kanssa tarkasti mitannut ruohonkorren kasvua. Olen saanut tulokseen, että korsi kasvaa 4 mm vuorokaudessa. Oletetaan, että kasvu todella pysyisi samana elokuun loppuun (mitä se tietenkään ei tee). 

Nyt päästään itse asiaan eli kesäkuusta elokuuhun ulottuvan ”kvartaalin” aikana olen havainnut 4 mm kasvun päivässä ja syvästi tieteellisen ennusteeni mukaan kasvu jatkuu samanlaisena seuraavan kvartaalin eli syyskuusta marraskuuhun. 

Kukaan täyspäinen ei tällaista ennustetta uskoisi - ainakaan maatalousministeriön ulkopuolella . 

Erikoista, että sama järjestelmä toimii taloudessa siitä huolimatta, että suhdannenäkymät ovat olleet tiedossa jo 1800-luvulta lähtien teollistumisen aikakaudellakin.

Kun 2019 ensimmäinen kvartaali alkoi lähestyä, näin maaliskuussa 2019 talousmediassa Factsetin konsensuslistan koko vuoden 2019 liikevaihdon ja liikevoiton kasvuista. Konecranesille jälkimmäinen arvioitiin 31 prosentiksi, Cargotecille 17:ksi ja Wärtsilälle 21,4 prosentiksi.

Nuo luvut panin muistiin ja kun toinen kvartaali alkoi lähestyä, kysyin suuren pankin työntekijältä, uskoiko hän noihin ja oman pankkinsa lukuihin, jotka olivat suunnilleen linjassa konsensuksen kanssa (olivat siis vielä heinäkuussakin 2019).

Ei sanonut uskovansa. Ennusteet menevät näillä näkymin pieleen. Tässä on se ikävä piirre, että analyytikot tuntuvat olevan mieluummin kaikki yhdessä väärässä kuin yksin oikeassa. Joukosta erottuminen on pahempi kuin kollektiivinen väärässä oleminen. Ennustusteitten epäonnistumista on käsitellyt BKT:n tasolla jo 1980-1990 - lukujen vaihteen osalta Mauno Koivisto. Sama toistui vuosituhannen vaihteen IT-kuplassa ja finanssikriisin aikaan 2008.

Jo hyvin kauan sitten kiinnitin huomiota amiraalin Venäjä-myönteisyyteen. Tiedän myös, että samaa ovat ihmetelleet eräät ns. kadettiupseerit.

Ongelma on siinä, että SUOMALAISEN ehkä on hyvä jollain tavalla naapureitaan tuntea, mutta 1995 Suomi kansanäänestyksen jälkeen eduskunnan päätöksellä liittyi EU:hun. Tuollaisia päätöksiä ei ole tapana ottaa jatkuvasti uuteen tarkasteluun ja etenkin korkeitten upseereitten pitäisi niihin tyytyä.

Linkkiin on koottu Alafuzoffin kannanottoja.

Ja ihan lopuksi on varmaan turvallisinta toivoa hurskaasti, että amiraaliin nyt kohdistetut epäilyt olisivat aiheettomia.

Opiskelijat ovat nostaneet esille sen epäkohdan, että heillä omasta mielestään ainoana ihmisryhmänä ei ole palkallista lomaa. Oikeastaan sitä lomaa ei pahemmin taida olla monella yrittäjilläkään, mutta mitäpä pienistä.

Joka tapauksessa aihetta on Helsingin Sanomissakin perusteltu varsin laajasti, mutta siitäkään huolimatta minä en oikein perusteluja usko.

Aivan ensimmäinen neuvoni on, että älkää hyvät ihmiset opiskelko. Suomi tarvitsee paljon enemmän taitavia, avuliaita käsiä kuin sukupuolentutkimuksen dosentteja, jotka kouluttavat lisää sukupuolentutkimuksen dosentteja.  Aiemmin lapset harjoittivat sukupuolentutkimustaan tohtorileikeissään, mutta nykyään aikuiset sukupuolentutkijat leikkivät tohtoria.

Luin Maaseudun Tulevaisuudesta, miten Suomella on kaksikin erinomaista ehdokasta Euroopan Keskuspankin johtoon. Ehdokkaat olivat niin hyviä, että Juha Sipilä ei halunnut laittaa heitä edes järjestykseen paremmuuden mukaan.

Valitettavasti lienee kuitenkin niin, että Ranskassa ja Saksassa luetaan liian vähän Maaseudun Tulevaisuutta. Paha juttu.  Ehdokkaat siis olivat Erkki Liikanen ja Olli Rehn ja valituksi tuli toki Lagarde.

Pohditaan sitten hiukan ehdokkaiden paremmuutta. Juhani Suomen kirjoittamassa Mauno Koiviston elämäkerrassa on käytetty lähteinä sosiaalidemokraattien asiakirjoja, joissa Erkki Liikanen ankarasti arvostelee neuvostovastaisuutta Suomessa. Tämähän tapahtui tietenkin 1980-luvun lopulla jolloin koko Neuvostoliitto painui vessanpytystä alas kovalla kolinalla. Tällainen visionääri Suomella oli siis tarjottavanaan Euroopan Keskuspankin johtoon.

Sijoituksen arvo voi myös laskea.

2000-luku on ollut alhaisten ja laskevien korkojen aikaa. 2000-luvun alussa ilmiöön vaikutti 2001 terrori-iskut.  Koko tuona aikana velkavivun käyttäjät ovat hyötyneet suuresti: on ollut helppo ottaa lainaa jopa yhden prosentin korolla ja sijoittaa osakkeisiin jotka tällä hetkellä tuottavat esimerkiksi jopa 10 % osinkoja.

Koko 2000-luvun olen miettinyt, missä kohtaa tämä yhtälö falskaa. Kysymys on ollut sitäkin konkreettisempi, kun 2008 – 9  finanssikriisiä olemattomat  korot eivät estäneet.

On ilmeistä että hallituksilla on suuri halu pitää korot alhaalla ja suuri kyky pakottaa keskuspankki niin tekemään.

Rinteen hallitus on lupaillut tukea koulutukselle ja tieteelle. Lupaukset tieteelle lienevät jääneet epämääräisemmiksi, mutta yhteiskunnan tukea toisen asteen koulutukselle lisätään. Eri asioita kuitenkin ovat, onko maksuttomuus paras motivaattori omiin opintoponnistuksiin, joita kuitenkin tarvitaan. Edelleen on selvää, ettei kaikki koulutukseen ja tutkimukseen kannettu ja kaadettu raha tietenkään välttämättä tuota paljon mitään.

Taloustieteen professori Matti Viren on useissa kirjoituksissaan kyseenalaistanut sen, että koulutuksen lisärahoitus automaattisesti toisi mukanaan hyötyä. Tuossa viimeisessä kirjoituksessaan hän puhuu varsin paljon kulttuurialasta, mutta on aiemmin kritisoinut esimerkiksi professorien vähäistä työajan käyttöä. 

Työnhakua elokuvasta Alaston satama

Uuden hallituksen ohjelmassa minua hämmästyttää eniten puhe uusien työpaikkojen luomisesta. Kun tässä yhteydessä on puhuttu niin sanotusta tilannekuvasta, ihmettelen, millainen se oikein on.

Annetaan ymmärtää, että työpaikkoja jonotetaan jossain sataman konttorin edustalla (linkin kohta 13 min.). Tosiasiassa olemme vuosia tai vuosikymmeniä olleet tilanteessa jossa esimerkiksi ns. remontti-reiskan saaminen on tavallisen hankalaa.

Jos tästä täytyy antaa joku konkreettinen esimerkki, sellaiseksi kelpaa Heidi Hautala. Hän uskoi palkanneena yksityisyrittäjän, joka perättömästi väitti kyseessä olleen työsuhteen.

Nyt puhutaan siis jälleen maakuntaverosta.  Turun alueelta alhaista kunnallisverotusta on perinteisesti löytynyt Maskusta.  30- ja 40- luvuilla se oli 5%. Nykyään vastaava luku Maskussa on 20,75. Korkein suomalainen kunnallisvero on 22,5 prosenttia, alin 17 %.  Kun katsoo karttaa, näkee että kunnallisvero ei riipu kunnan sijainnista, Pohjois- ja Itä-Suomessa on alhaisen kunnallisveron paikkoja ja korkeita kunnallisveroa löytyy Etelä-Suomesta, mutta toki isoissa kunnissa veroaste on alempi. Ratkaisevaa on toiminnan järkevyys; 18 maakunnassa hallinnon läpinäkyvyys katoaa taatusti.

Kun liikevaihtovero tuli toisen maailmansodan aikaan käyttöön, se oli 10 prosenttia ja on nykyään 2,5-kertainen.

Kun hallitusneuvottelut etenevät, alkaa pohdinta veroratkaisuista.  Uskon niiden olevan sijoittajille negatiivisia, mutta kaiken uhallakin haluan todeta, että ajoittain minua tällä sivustolla ärsyttää valitus aivan kaikista veroista. Kirjoittajina ovat ihmiset, jotka ovat saaneet pääsääntöisesti korkean koulutuksen yhteiskunnan varoilla, ovat sen jälkeen hyötyneet asuntolainassa verovähennyksistä, päässeet eläkkeelle hyvin ehdoin ja nyt valittavat veroista.

Tuossa aiemmassa tekstissäni, jota harva vaivautui lukemaan, mutta moni vastustamaan, totesin omasta kokemuksestani, että perintövero on hyvin lievä ja sen lisäksi perinnönsaajat ovat keskimäärin siinä iässä, että pystyvät veron maksamaan vallan mainiosti.

Viittaan sekä kommenttiin / 7.5. että tuohon, jossa todistetaan metsäpalon Venäjän ydinasevaraston lähellä olevan siunaukseksi ympäristölle ja vain UPM:n tuhoavan luontoa.

Työn orjat sorron yöstä nouskaa...

Kun hallitusmuodostaja Antti Rinteen kysymyksistä on edes lievästi toivuttu, on esitetty vastakysymyksiä, mistä seteliautomaatista rahat otetaan. Tässä yhteydessä tulee pakostakin mieleen vertailu Sipilän eroamassa olevaan hallitukseen.

Sipilän hallitus sortui suureen johtajuuden puutteeseen sote-uudistuksen jatkuvasti monimutkaistuessa. Toisaalta Sipilän hallitusta sopii kiittää siitä, että se Kiky-uudistuksella onnistui palauttamaan suomalaista kilpailukykyä. Tätä uudistusta on aivan aiheettomasti naureskeltu jopa vähäisyydestä: keskimääräistä päivittäistä työaikaa lisättiin kokonaiset kuusi minuuttia. Tiedän demareitten naureskelleen porukoissaan noston pienuudella. Jos muutos oli pieni, miksi sitä piti niin voimakkaasti vastustaa?

Myönnän etten ole aina osannut suhtautua politiikkaan riittävän suurella kunnioituksella. Ensinnäkään hallintoalamaiselta ei liikaa voi vaatia ja toisekseen jostain ihmisen täytyy koettaa huumoria repiä tässä karussa maassa.

Vakavasti puhuen politiikan valuvikana ovat ensinnäkin koalitiohallitukset, joissa kaikki osapuolet omivat mahdolliset saavutukset, mutta joissa epäonnistumisista ei vastaa kukaan.

Asia kertautuu siten, että kunnissa toimivat samat puolueet kuin valtiollisella tasolla sillä erotuksella, että kunnanhallituksessa ovat edustettuina kerrallaan ihan kaikki puolueet.

Kunnanhallitus pystyisi tekemään enemmistöpäätöksiäkin, mutta vahvasti epäilen, että useissa Suomen kunnissa ratkaisuja tehdään pitkälti sulle mulle – periaatteella.

(Muistaakseni TV:ssä oli joskus tuon niminen iltahartaus)

Perustuslaki 61§:

”Valtioneuvoston muodostaminen

Eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Alimmassa kuvassa on "vain" hiekkaa 

Kymmenisen vuotta sitten Ylen 2-kanavalla oli illan mittainen keskustelu maahanmuutosta. Keskusteluun osallistui tuhti imaami, joka surkealla suomenkielellä mökelsi, että hän on vihkinyt 14-vuotiaan tytön avioliittoon ja se on ollut ”hjuva”.

Keskustelun jälkeen imaamille informoitiin, että tuollainen puuha on Suomen lakien vastaista. 

Tuohon aikaan Suomessa vallitsi niin sanotun paremman väen keskuudessa peräti suuri konsensus siitä, että meidän täytyy ymmärtää ja hyväksyä maahanmuuttajien oma, vanha kulttuuritausta.

Osakesäästäjät ovat hämmästyttäneet ainakin minua aika tavalla. He ovat arvostelleet sitä, että finanssivalvonnan määräyksestä pankit tekevät asiakkailleen pienen palikkatestin, jolla halutaan varmistaa, että asiakas ymmärtäisi edes hivenen siitä, mihin rahansa sijoittaa.

Osakesäästäjien mielestä tämä vaikeuttaa osakesäästämisen aloittamista ja aiheuttaa sen että, rahaa makaa pankkitileillä. Koulutustakaan ei ole kuulemma järjestetty tarpeeksi. Niin, eipä ole asunnonostoonkaan, joka useimmille on kuitenkin paljon isompi asia.

Pankit eivät tunnetusti sentään saa analysoida ihan aivan itseään. Siihen nähden hämmästyin viime torstaina melkoisesti Nordean arviota Sammosta. Nordea laski Sammon suositusta muun muassa sen takia että, se arvioi Sammon osinkotulojen pienenevän.

Kun ottaa huomioon, minkä verran Sampo omistaa Nordeaa, ei nyt juuri sen lähemmäs Nordea olisi voinut päästä oman itsensä analysoimisessa.

Tämä viime torstainen Nordean arvio Sammosta on selvästikin osa sitä kokonaisuutta johon Arvopaperi-lehti ja DI ovat viitanneet. Nordea on varoitellut analyytikkoja liian optimistisista arvioista pankin suhteen.

Juuri sen enempää minä en pysty asiasta sanomaan. On selvää, että Nordean oma osinkotuotto on niin korkea, että jotain negatiivista markkinat yhtiössä näkevät.

luvataan seuraavien viikkojen aikana joka tuutista, vaan miten vaalien jälkeen?

Vaalien jälkeen valtiovarainministeriön pojat lyövät eteen sellaiset rätingit että jaossa on lähinnä jaettua ja jatkettua köyhyyttä enintään hiukan tasapäisemmin tasattuna.

Vaurastumista julkinen sektori tarjoaa lähinnä Veikkauksen peleissä. Joka ainoa rahapeli on sellainen, että keskimäärin siinä voittaa vain pelin järjestäjä, mutta Veikkauksen pelit ovat toki voitonjaon osalta kaiken pahimmasta päästä. 

Jakoa perustellaan sillä, että loppu menee ”hyvään tarkoitukseen”. Ainakin se menee kohteisiin, joihin valtion rahaa ei kehdata laittaa. Hmmmm?

https://valtioneuvosto.fi/etusivu 

Tuota ilmaisua voivat sitten muutkin käyttää…

Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola on mielenkiintoinen mies. Seuraan hänen blogiaan tarkasti. Meillä on muuten ainakin yksin yhteinen piirre. Minäkään en vastaa puhelimeen.

Timo Metsola on kiinnittänyt huomiota siihen mihin minäkin eli asuntomarkkinoiden ylikuumenneeseen tilanteeseen.

Yhtiö arvioi, että Turku-Helsinki-Tampere kolmion ulkopuolella uhkaa asuntojen hintojen pysyväisluontoinen lasku.

Edelleen olemme molemmat pitkään oudoksuneet eräitä asuntomarkkinoiden ilmiöitä.

Noin 10 vuotta sitten seurasin Attendon ”vanhainkodin” rakentamista pikkupaikkakunnalla.

Attendo oli  palveluntuottajaksi valittu isoilla lupauksilla, joita pienemmät eivät olleet ymmärtäneet tehdä, mutta siihen se sitten paljolti jäikin.

Rakennustöitä Attendon puolella hallinnoi lähinnä iäkäs terveydenhoidon maisteri, joka ei rakentamisesta mitään ymmärtänyt. Tuloksena oli talo, joka oli hyvinkin monella tavalla huonosti suunniteltu ja jonka rakenteelliset heikkoudet rasittivat vajaata henkilökuntaa.

Siinä yhteydessä aloin kovin ihmetellä Attendon toimintaideaa. Jo silloin – saati myöhemmin - toitotettiin yksityisen firman innovatiivisuutta, joustavuutta ja rationaalisuutta, jotka kaikki näyttivät kuitenkin olevan julkisella puolella paremmin hallinnassa. Nimenomaan Attendon toimintaan liittyi runsaasti pelkkää käsienlevittelyä.

Kuvan lähde: http://www.satakuntaliitto.fi/väestön-ikärakenne

Mikko Kärnän julkisuushakuisuus on uskomatonta. Mies on ollut eduskunnassa tukemassa soteuudistusta ja nyt kun ongelmia ilmaantuu, teksti on tällaista: ”Esperin käsissä on huonon hoidon seurauksena kuollut todennäköisesti enemmän veteraaneja kuin Neuvostoliiton suurhyökkäyksessä Karjalan kannaksella.”

Kyse ei ole ihan mistään jälkiviisaudesta omalta osaltani. Tuo kirjoitukseni on 4 vuotta vanha. Ulkoistamisen ongelmat ovat olleet omaisten ja ammattilaisten tiedossa 20 vuotta.

Ihmiset ottavat kuulemma pikavippejä, että saavat hankkia asuntoja. Pankkihan ei välttämättä anna ihan 100 % lainaa. Tuossa linkissä kuvasin huutokauppaa kehnosta kämpästä, jolla oli yhtiölainaa 700 euroa neliöltä.

Eräs lystikkyys ovat postituslistat, joille ilmoittautuessa saa vinkkejä halvoista kämpistä. Eikö olekin jaloa?

Jo viime kesänä saimme lukea, kuinka siunauksellisia metsäpalot ovat. Jo siinä yhteydessä kiiteltiin myös myrskytuhoja. ”Metsäpalo tai myrsky kaataa puut ja uusi sukupolvi pääsee kasvamaan…. Luonto hoitaa itse itsensä, kun sille annetaan aikaa.”

Itse tosin olen pelännyt, että tarpeeksi suurta myrskytuhoa ei ennätettäisi korjata, ja aiheuttaisi myöhemmin lisäksi hyönteistuhoja. Ja mitä vanhempaa metsää, sitä arempaa tuhoille. Mutta ns. asiantuntijat ovat varmoja, että metsän ainoa tehtävä on olla kasvualusta erilaisille itikoille.

Ainoa kauheus, mikä metsää voi kohdata, on ihmisen kaatama puu. Se on itsestään perkeleestä, mutta tuuli ja tuli ovat taivaallisia siunauksia. Vaikka ihmisen hakkuistakin metsään jää puuta ja metsää voidaan esim. lannoittaa, sekin kaikki on taatusti väärin.

Vuonna 1973 maailman öljymarkkinoille tuli häiriö. Kansallisista toimijoista koottu tuottajajärjestö OPEC julisti USA:n ja mm. Hollannin vientisaartoon ja korotti öljyn hintaa. Koska kyseessä oli kartelli, ratkaisu onnistui.

Tästä markkinahäiriöstä (joita pörsseissä tapahtuu päivittäin) tehtiin vain kovin, kovin suuria johtopäätöksiä. Alettiin puhua kasvun rajoista. Kun ihmisiä on aina vain enemmän ja he kuluttavat henkeäkin kohti aina vain enemmän, maapallolta loppuu uusiutumattomat luonnonvarat, esim. öljy, vieläpä ihan kohta justiinsa.

Tämmöisessä ilmapiirissä minä kasvoin 15-vuotiaasta lähtien. Kun nyt 45 v. myöhemmin katson taaksepäin, tunnen saamistani opeista tavallisen suurta pottuuntuneisuutta.

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että Talvivaara ei kosketa minua juuri laisinkaan. Omistin ko. firmaa hyvin pienen siivun hyvin lyhyen aikaa ja kärsimäni luovutustappio oli sitä luokkaa, että joka päivä joku osake laskee salkussani enemmän.

Ja koska en aihetta tunne, turvauduin poikkeuksellisesti copy pasteen.

Wikipedia kirjoittaa:

”Kaivostoiminnan jälkeinen aika 2015–2017

Kaupan ehtojen tultua julkisiksi arvioitiin, että pörssiyhtiö Talvivaaraan ei jäisi liiketoimintaa ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi pörssiyhtiön konkurssi. Tässä yhteydessä yhtiön noin 80 000 osakkeenomistajaa menettäisi sijoituksensa. Konkurssia ei kuitenkaan tullut heti.

Aivan ensimmäiseksi sanon lämpimästi kannattavani otsikon aihetta. 1789 Ranskassa asia määriteltiin näin: ”Kaikki kansalaiset voivat puhua, kirjoittaa ja julkaista mielipiteitään vapaasti paitsi silloin, kun he syyllistyvät tämän vapauden laissa määriteltyyn väärinkäyttämiseen.”

Myöhemmin tuossa tekstissä lukee näin: ”Omistusoikeus on loukkaamaton ja pyhä, eikä sitä saa ottaa keneltäkään pois, ellei laillisesti todettu yleinen tarve sitä aivan ilmeisesti edellytä toimeenpantavaksi oikeudenmukaisilla ehdoilla ja siten, että siitä ennalta maksetaan korvaus.”