Käyttäjän J.Vahe blogi

Finanssimaailman eräs erityispiirre on se, että tyyli on kovasti etunojassa. Taaksepäin ei vilkuilla, mutta tulevasta pulistaan, oli sitten aihetta tai ei.

Uskon että loppuvuoden ja vuoden alun aikana talousmedian kestopuheenaihe tulee olemaan osakesäästötili, jota pidän huonona vaihtoehtona, koska siitä puuttuu eräs vakuutuskuoren ominaisuus, joka samalla häviää kaikista ko. tuotteista.

Vakuutuskuoresta on nimittäin saanut oman harkintansa mukaan ajan kuluessa nostaa sijoitetun pääoman ulos viimeistä senttiä myöten ilman veroseuraamuksia, jolloin kuoreen on jäänyt pelkkä tuotto. Vasta jos tuottoa alkaa nostaa menee veroa, mutta pääoman nostosta ei siis mene. Tämän tyyppisten järjestelyjen piirissä oli Suomessa kesäkuussa 2019 yli 33 miljardin pääomat.

Tämä järjestelmä päättyy vuoden lopussa ja pankit ovat hyvin minimaalisesti asiasta tiedottaneet. Ainoa internetistä löytämäni maininta on linkissä ja sekin pienestä pankista. Nyt on sitten saatu keskituloisten verosuunnittelua rajattua.

Arvioitavan kirjan tiedot

400-sivuisessa -kirjassa on toki jonkin verran oivaltavaakin tekstiä, mutta kiinnittäisin huomiota aika moneen kyseenalaiseen piirteeseen.

Ensinnäkin voi kysyä, kuinka paljon uutta tietoa keskiverto suomalainen tarvitsee suomen kielellä Yhdysvaltain toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta. Olisiko Kiinan tunteminen hyödyllisempää?

Ongelmallista on erityisesti Matti Roitto -nimisen kirjoittajan osuus. Hän on tutkinut toisen maailmansodan aikaista ja jälkeistä ydinaseen valmistusta Yhdysvaltain ja Britannian yhteistyönä. Tästä aiheesta on väännetty tekstiä yli kymmenesosa koko kirjasta  (s. 123 - 174), joka kaiken lisäksi poukkoilee runsaasti edestakaisin. Aihe on Yhdysvaltain yli satavuotisessa ulkopolitiikassa sentään varsin pieni siivu.

Lähes kaikissa maailman maissa on käytössä edustuksellinen poliittinen järjestelmä. Se tarkoittaa, että pyritään valitsemaan "kansaa" edustamaan henkilöitä, joilla on kyky tehdä järkeviä päätöksiä. Siten ei ole erityisen hyödyllistä äänestä ketään protestimielessä. Ehdokasta ei pitäisi äänestää liioin vain siksi, että häneen on jollain tavalla helppo samaistua.

Iso-Britanniassa järjestettiin kansanäänestys Euroopan yhteisöön kuulumisesta, jossa eroamisvaihtoehto sai kannatusta lähinnä siksi, että ihmiset olivat tyytymättömiä elämäänsä.

Tulos oli kohtalaisen suuri sokki ja vielä paljon suurempi oli se, ettei Britannia voi Euroopan yhteisöstä erota ja säilyttää samalla kaikkia jäsenyydestä tulevia etuja. Kun tämä asia selvisi, tuloksena on ollut lähinnä sähläämistä.

Suomessa on avoinna huomattavan suuren fiskaalin virka. Kela jakaa vuodessa 15 mrd etuisuudet ja pääjohtajalla on runsaasti omaa päätösvaltaa ohi maan ja Kelan hallituksen. Kiinteistömassan lisäksi pörssiosakkeita on tällaisia kappalemääriä (s. 84)

Kansaneläkelaitoksen eroava pääjohtaja Elli Aaltonen valittiin tehtävään yleisen käsityksen mukaan pätevyytensä takia.  Hänen alaan liittyvä työkokemuksensa ja koulutuksensa limittyivät huomattavan hyvin yhteen. Huolimatta suuresta pätevyydestään hän epäonnistui tehtävässään suurin piirtein niin pahasti kuin se vain oli mahdollista. Toimimaton tietokoneohjelma ei pystynytkään korvaamaan yli tuhannen ihmisen työtä. Kumma juttu.

Pyydän anteeksi että rinnastan pankkien johtajia tukkijätkiin, vaikka jälkimmäiset tekivät oikeaa työtä.

Viimeisten viikkojen aikana on julkisuudessa esitetty kaksi täysin päinvastaista tulkintaa tulevasta talouskehityksestä.

Toisaalta Handelsbanken toivoo, että keskuspankkien yhä voimistuva korkopolitiikka pitäisi laskusuhdanteen poissa. (”Vaikka maailmantalouden kasvuvauhti hidastuu, emme usko globaaliin taantumaan, koska keskuspankit ovat hyvissä ajoin ryhtyneet torjumaan negatiivisia kasvuriskejä elvyttävämmällä rahapolitiikalla.”)

Alkion setä

Meillä on nyt hallitus, jossa on kiitettävän paljon nuoria ja nättejä naisia. Ikävä vain, että nuoret naiset toistavat sata vuotta sitten kuolleitten setämiesten puheita.

Li Andersson meni vaaleihin lupaamalla kaikille 800 euroa perustoimeentuloa eli kansalaispalkkaa henkeä kohti. Lenin olisi ollut lupauksesta ylpeä, ”ideahan” oli, että kaikille kykyjensä mukaan. Toteutus oli toista. Anderssonin lupauksen realistisuudesta on hyvä muistaa sekin, että Antti Rinne lupasi vain 100 euroa lisää eläkettä niille, joille eläkettä on niukasti ja senkin lupauksen täyttämisessä on tekemistä.

Osui silmiini sattumalta kyseinen ilmoitus. Erityisesti huomiota kiinnitti osakkaalle tulevat edut. Ihan erityisen mielenkiintoinen oli kohta ”yli 3000 osaketta, yli 50.000 €, edut neuvoteltavissa”.

Sitten on vain olemassa peitelty osingonjako. Wikipedia käsittelee asiaa vain verotuksen kannalta, mutta lienee siinä muutakin.

80 vuotta sitten Suomessa oli kaunis sää. Se oli hyvä asia, sillä vuoden 1939 hyvää satoa tarvittiin jatkossa kipeästi.

Olen itse joskus ennenkin sanonut, että historia on spiraali. Kun sanotaan ympyrän sulkeutuvan, niin tapahtuu vain kaksiulotteisessa avaruudessa. Kolmiulotteisesti spiraali ei sulkeudu.

80 vuotta sitten kansainvälistä yhteistoimintaa ei juurikaan ollut. Kansainliitto oli, mutta Yhdysvallat ei ollut siihen koskaan liittynyt ja muita maita alkoi erota jäsenyydestä.

Juhannuksen jälkeen sain paristakin pankista viestin, jossa varoitettiin siitä, että kun Cramosta irrotettiin Adapteo, niin kyseisen firman osakkeiden kaupankäynti Tukholmassa tulee korostetun ja korotetun maksulliseksi, koska ne pitää siirtää Ruotsin arvo-osuusjärjestelmään. Kaiken huipuksi yritys itse ilmoitti asiasta liian myöhään.

Ylipäänsä laajemminkin voi kysyä, onko yritysten jakautuminen pienempiin osiin erityisen tarpeellista tai hyödyllistä. Jos yritys tekee sekä nauloja että ruuveja, jonkun idean mukaan olisi parasta keskittyä vain jompaankumpaan ja sijoittaa naulat ja ruuvit eri firmoihin. Tällainen tekee yrityksestä pienen ja suhdanneherkän aivan kuten esim. Cramo nyt sitten on mitä suurimmassa määrin.

Ave Nalle Caesar!

 Photo source 

Leomudde [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)]

Sarjakuvalehti Asterixissa vitsailtiin joskus Julius Caesarin tavalle puhua kolmannessa persoonassa. Caesarin puheesta ei kovin paljon tiedetä, mutta toki hän kirjoitti eli kirjoitutti kirjansa De Bello Gallico kolmannessa persoonassa.

Oletetaan että olen kesäkuussa mittatikun kanssa tarkasti mitannut ruohonkorren kasvua. Olen saanut tulokseen, että korsi kasvaa 4 mm vuorokaudessa. Oletetaan, että kasvu todella pysyisi samana elokuun loppuun (mitä se tietenkään ei tee). 

Nyt päästään itse asiaan eli kesäkuusta elokuuhun ulottuvan ”kvartaalin” aikana olen havainnut 4 mm kasvun päivässä ja syvästi tieteellisen ennusteeni mukaan kasvu jatkuu samanlaisena seuraavan kvartaalin eli syyskuusta marraskuuhun. 

Kukaan täyspäinen ei tällaista ennustetta uskoisi - ainakaan maatalousministeriön ulkopuolella . 

Erikoista, että sama järjestelmä toimii taloudessa siitä huolimatta, että suhdannenäkymät ovat olleet tiedossa jo 1800-luvulta lähtien teollistumisen aikakaudellakin.

Kun 2019 ensimmäinen kvartaali alkoi lähestyä, näin maaliskuussa 2019 talousmediassa Factsetin konsensuslistan koko vuoden 2019 liikevaihdon ja liikevoiton kasvuista. Konecranesille jälkimmäinen arvioitiin 31 prosentiksi, Cargotecille 17:ksi ja Wärtsilälle 21,4 prosentiksi.

Nuo luvut panin muistiin ja kun toinen kvartaali alkoi lähestyä, kysyin suuren pankin työntekijältä, uskoiko hän noihin ja oman pankkinsa lukuihin, jotka olivat suunnilleen linjassa konsensuksen kanssa (olivat siis vielä heinäkuussakin 2019).

Ei sanonut uskovansa. Ennusteet menevät näillä näkymin pieleen. Tässä on se ikävä piirre, että analyytikot tuntuvat olevan mieluummin kaikki yhdessä väärässä kuin yksin oikeassa. Joukosta erottuminen on pahempi kuin kollektiivinen väärässä oleminen. Ennustusteitten epäonnistumista on käsitellyt BKT:n tasolla jo 1980-1990 - lukujen vaihteen osalta Mauno Koivisto. Sama toistui vuosituhannen vaihteen IT-kuplassa ja finanssikriisin aikaan 2008.

Jo hyvin kauan sitten kiinnitin huomiota amiraalin Venäjä-myönteisyyteen. Tiedän myös, että samaa ovat ihmetelleet eräät ns. kadettiupseerit.

Ongelma on siinä, että SUOMALAISEN ehkä on hyvä jollain tavalla naapureitaan tuntea, mutta 1995 Suomi kansanäänestyksen jälkeen eduskunnan päätöksellä liittyi EU:hun. Tuollaisia päätöksiä ei ole tapana ottaa jatkuvasti uuteen tarkasteluun ja etenkin korkeitten upseereitten pitäisi niihin tyytyä.

Linkkiin on koottu Alafuzoffin kannanottoja.

Ja ihan lopuksi on varmaan turvallisinta toivoa hurskaasti, että amiraaliin nyt kohdistetut epäilyt olisivat aiheettomia.

Opiskelijat ovat nostaneet esille sen epäkohdan, että heillä omasta mielestään ainoana ihmisryhmänä ei ole palkallista lomaa. Oikeastaan sitä lomaa ei pahemmin taida olla monella yrittäjilläkään, mutta mitäpä pienistä.

Joka tapauksessa aihetta on Helsingin Sanomissakin perusteltu varsin laajasti, mutta siitäkään huolimatta minä en oikein perusteluja usko.

Aivan ensimmäinen neuvoni on, että älkää hyvät ihmiset opiskelko. Suomi tarvitsee paljon enemmän taitavia, avuliaita käsiä kuin sukupuolentutkimuksen dosentteja, jotka kouluttavat lisää sukupuolentutkimuksen dosentteja.  Aiemmin lapset harjoittivat sukupuolentutkimustaan tohtorileikeissään, mutta nykyään aikuiset sukupuolentutkijat leikkivät tohtoria.

Luin Maaseudun Tulevaisuudesta, miten Suomella on kaksikin erinomaista ehdokasta Euroopan Keskuspankin johtoon. Ehdokkaat olivat niin hyviä, että Juha Sipilä ei halunnut laittaa heitä edes järjestykseen paremmuuden mukaan.

Valitettavasti lienee kuitenkin niin, että Ranskassa ja Saksassa luetaan liian vähän Maaseudun Tulevaisuutta. Paha juttu.  Ehdokkaat siis olivat Erkki Liikanen ja Olli Rehn ja valituksi tuli toki Lagarde.

Pohditaan sitten hiukan ehdokkaiden paremmuutta. Juhani Suomen kirjoittamassa Mauno Koiviston elämäkerrassa on käytetty lähteinä sosiaalidemokraattien asiakirjoja, joissa Erkki Liikanen ankarasti arvostelee neuvostovastaisuutta Suomessa. Tämähän tapahtui tietenkin 1980-luvun lopulla jolloin koko Neuvostoliitto painui vessanpytystä alas kovalla kolinalla. Tällainen visionääri Suomella oli siis tarjottavanaan Euroopan Keskuspankin johtoon.

Sijoituksen arvo voi myös laskea.

2000-luku on ollut alhaisten ja laskevien korkojen aikaa. 2000-luvun alussa ilmiöön vaikutti 2001 terrori-iskut.  Koko tuona aikana velkavivun käyttäjät ovat hyötyneet suuresti: on ollut helppo ottaa lainaa jopa yhden prosentin korolla ja sijoittaa osakkeisiin jotka tällä hetkellä tuottavat esimerkiksi jopa 10 % osinkoja.

Koko 2000-luvun olen miettinyt, missä kohtaa tämä yhtälö falskaa. Kysymys on ollut sitäkin konkreettisempi, kun 2008 – 9  finanssikriisiä olemattomat  korot eivät estäneet.

On ilmeistä että hallituksilla on suuri halu pitää korot alhaalla ja suuri kyky pakottaa keskuspankki niin tekemään.

Rinteen hallitus on lupaillut tukea koulutukselle ja tieteelle. Lupaukset tieteelle lienevät jääneet epämääräisemmiksi, mutta yhteiskunnan tukea toisen asteen koulutukselle lisätään. Eri asioita kuitenkin ovat, onko maksuttomuus paras motivaattori omiin opintoponnistuksiin, joita kuitenkin tarvitaan. Edelleen on selvää, ettei kaikki koulutukseen ja tutkimukseen kannettu ja kaadettu raha tietenkään välttämättä tuota paljon mitään.

Taloustieteen professori Matti Viren on useissa kirjoituksissaan kyseenalaistanut sen, että koulutuksen lisärahoitus automaattisesti toisi mukanaan hyötyä. Tuossa viimeisessä kirjoituksessaan hän puhuu varsin paljon kulttuurialasta, mutta on aiemmin kritisoinut esimerkiksi professorien vähäistä työajan käyttöä. 

Työnhakua elokuvasta Alaston satama

Uuden hallituksen ohjelmassa minua hämmästyttää eniten puhe uusien työpaikkojen luomisesta. Kun tässä yhteydessä on puhuttu niin sanotusta tilannekuvasta, ihmettelen, millainen se oikein on.

Annetaan ymmärtää, että työpaikkoja jonotetaan jossain sataman konttorin edustalla (linkin kohta 13 min.). Tosiasiassa olemme vuosia tai vuosikymmeniä olleet tilanteessa jossa esimerkiksi ns. remontti-reiskan saaminen on tavallisen hankalaa.

Jos tästä täytyy antaa joku konkreettinen esimerkki, sellaiseksi kelpaa Heidi Hautala. Hän uskoi palkanneena yksityisyrittäjän, joka perättömästi väitti kyseessä olleen työsuhteen.

Nyt puhutaan siis jälleen maakuntaverosta.  Turun alueelta alhaista kunnallisverotusta on perinteisesti löytynyt Maskusta.  30- ja 40- luvuilla se oli 5%. Nykyään vastaava luku Maskussa on 20,75. Korkein suomalainen kunnallisvero on 22,5 prosenttia, alin 17 %.  Kun katsoo karttaa, näkee että kunnallisvero ei riipu kunnan sijainnista, Pohjois- ja Itä-Suomessa on alhaisen kunnallisveron paikkoja ja korkeita kunnallisveroa löytyy Etelä-Suomesta, mutta toki isoissa kunnissa veroaste on alempi. Ratkaisevaa on toiminnan järkevyys; 18 maakunnassa hallinnon läpinäkyvyys katoaa taatusti.

Kun liikevaihtovero tuli toisen maailmansodan aikaan käyttöön, se oli 10 prosenttia ja on nykyään 2,5-kertainen.

Kun hallitusneuvottelut etenevät, alkaa pohdinta veroratkaisuista.  Uskon niiden olevan sijoittajille negatiivisia, mutta kaiken uhallakin haluan todeta, että ajoittain minua tällä sivustolla ärsyttää valitus aivan kaikista veroista. Kirjoittajina ovat ihmiset, jotka ovat saaneet pääsääntöisesti korkean koulutuksen yhteiskunnan varoilla, ovat sen jälkeen hyötyneet asuntolainassa verovähennyksistä, päässeet eläkkeelle hyvin ehdoin ja nyt valittavat veroista.

Tuossa aiemmassa tekstissäni, jota harva vaivautui lukemaan, mutta moni vastustamaan, totesin omasta kokemuksestani, että perintövero on hyvin lievä ja sen lisäksi perinnönsaajat ovat keskimäärin siinä iässä, että pystyvät veron maksamaan vallan mainiosti.

Viittaan sekä kommenttiin / 7.5. että tuohon, jossa todistetaan metsäpalon Venäjän ydinasevaraston lähellä olevan siunaukseksi ympäristölle ja vain UPM:n tuhoavan luontoa.

Työn orjat sorron yöstä nouskaa...

Kun hallitusmuodostaja Antti Rinteen kysymyksistä on edes lievästi toivuttu, on esitetty vastakysymyksiä, mistä seteliautomaatista rahat otetaan. Tässä yhteydessä tulee pakostakin mieleen vertailu Sipilän eroamassa olevaan hallitukseen.

Sipilän hallitus sortui suureen johtajuuden puutteeseen sote-uudistuksen jatkuvasti monimutkaistuessa. Toisaalta Sipilän hallitusta sopii kiittää siitä, että se Kiky-uudistuksella onnistui palauttamaan suomalaista kilpailukykyä. Tätä uudistusta on aivan aiheettomasti naureskeltu jopa vähäisyydestä: keskimääräistä päivittäistä työaikaa lisättiin kokonaiset kuusi minuuttia. Tiedän demareitten naureskelleen porukoissaan noston pienuudella. Jos muutos oli pieni, miksi sitä piti niin voimakkaasti vastustaa?

Myönnän etten ole aina osannut suhtautua politiikkaan riittävän suurella kunnioituksella. Ensinnäkään hallintoalamaiselta ei liikaa voi vaatia ja toisekseen jostain ihmisen täytyy koettaa huumoria repiä tässä karussa maassa.

Vakavasti puhuen politiikan valuvikana ovat ensinnäkin koalitiohallitukset, joissa kaikki osapuolet omivat mahdolliset saavutukset, mutta joissa epäonnistumisista ei vastaa kukaan.

Asia kertautuu siten, että kunnissa toimivat samat puolueet kuin valtiollisella tasolla sillä erotuksella, että kunnanhallituksessa ovat edustettuina kerrallaan ihan kaikki puolueet.

Kunnanhallitus pystyisi tekemään enemmistöpäätöksiäkin, mutta vahvasti epäilen, että useissa Suomen kunnissa ratkaisuja tehdään pitkälti sulle mulle – periaatteella.

(Muistaakseni TV:ssä oli joskus tuon niminen iltahartaus)

Perustuslaki 61§:

”Valtioneuvoston muodostaminen

Eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Alimmassa kuvassa on "vain" hiekkaa 

Kymmenisen vuotta sitten Ylen 2-kanavalla oli illan mittainen keskustelu maahanmuutosta. Keskusteluun osallistui tuhti imaami, joka surkealla suomenkielellä mökelsi, että hän on vihkinyt 14-vuotiaan tytön avioliittoon ja se on ollut ”hjuva”.

Keskustelun jälkeen imaamille informoitiin, että tuollainen puuha on Suomen lakien vastaista. 

Tuohon aikaan Suomessa vallitsi niin sanotun paremman väen keskuudessa peräti suuri konsensus siitä, että meidän täytyy ymmärtää ja hyväksyä maahanmuuttajien oma, vanha kulttuuritausta.

Osakesäästäjät ovat hämmästyttäneet ainakin minua aika tavalla. He ovat arvostelleet sitä, että finanssivalvonnan määräyksestä pankit tekevät asiakkailleen pienen palikkatestin, jolla halutaan varmistaa, että asiakas ymmärtäisi edes hivenen siitä, mihin rahansa sijoittaa.

Osakesäästäjien mielestä tämä vaikeuttaa osakesäästämisen aloittamista ja aiheuttaa sen että, rahaa makaa pankkitileillä. Koulutustakaan ei ole kuulemma järjestetty tarpeeksi. Niin, eipä ole asunnonostoonkaan, joka useimmille on kuitenkin paljon isompi asia.

Pankit eivät tunnetusti sentään saa analysoida ihan aivan itseään. Siihen nähden hämmästyin viime torstaina melkoisesti Nordean arviota Sammosta. Nordea laski Sammon suositusta muun muassa sen takia että, se arvioi Sammon osinkotulojen pienenevän.

Kun ottaa huomioon, minkä verran Sampo omistaa Nordeaa, ei nyt juuri sen lähemmäs Nordea olisi voinut päästä oman itsensä analysoimisessa.

Tämä viime torstainen Nordean arvio Sammosta on selvästikin osa sitä kokonaisuutta johon Arvopaperi-lehti ja DI ovat viitanneet. Nordea on varoitellut analyytikkoja liian optimistisista arvioista pankin suhteen.

Juuri sen enempää minä en pysty asiasta sanomaan. On selvää, että Nordean oma osinkotuotto on niin korkea, että jotain negatiivista markkinat yhtiössä näkevät.

luvataan seuraavien viikkojen aikana joka tuutista, vaan miten vaalien jälkeen?

Vaalien jälkeen valtiovarainministeriön pojat lyövät eteen sellaiset rätingit että jaossa on lähinnä jaettua ja jatkettua köyhyyttä enintään hiukan tasapäisemmin tasattuna.

Vaurastumista julkinen sektori tarjoaa lähinnä Veikkauksen peleissä. Joka ainoa rahapeli on sellainen, että keskimäärin siinä voittaa vain pelin järjestäjä, mutta Veikkauksen pelit ovat toki voitonjaon osalta kaiken pahimmasta päästä. 

Jakoa perustellaan sillä, että loppu menee ”hyvään tarkoitukseen”. Ainakin se menee kohteisiin, joihin valtion rahaa ei kehdata laittaa. Hmmmm?

https://valtioneuvosto.fi/etusivu 

Tuota ilmaisua voivat sitten muutkin käyttää…

Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola on mielenkiintoinen mies. Seuraan hänen blogiaan tarkasti. Meillä on muuten ainakin yksin yhteinen piirre. Minäkään en vastaa puhelimeen.

Timo Metsola on kiinnittänyt huomiota siihen mihin minäkin eli asuntomarkkinoiden ylikuumenneeseen tilanteeseen.

Yhtiö arvioi, että Turku-Helsinki-Tampere kolmion ulkopuolella uhkaa asuntojen hintojen pysyväisluontoinen lasku.

Edelleen olemme molemmat pitkään oudoksuneet eräitä asuntomarkkinoiden ilmiöitä.