Käyttäjän J.Vahe blogi

Me suomalaiset yritämme jälleen haljeta ylpeydestä, kun meidän karu isänmaamme on kelvannut tapaamispaikaksi suurvaltojen, ah niin fiksuille ja filmaattisille johtajille. Käsittelen alempana vain toista heistä.

Arvioitavan kirjan tiedot.

Kirja keskittyy lähinnä Trumpin bisnespuoleen ja on mielestäni niin neutraali kuin tästä hivenen ristiriitaisesta aiheesta saa irti.

Donaldin isä Fred oli selkeä tuotannon sankari. Hän rakensi normaaleja asuintaloja NYC:n esikaupunkeihin. Poika Donald hengaili jo 1950-luvulla kotialueen Queensin asemesta Manhattanilla, jonka ”syntinen” maailma häntä kiehtoi.

Donaldista tuli selkeä kulutuksen sankari ja myöhemmin mukaan tuli vielä ns. huomiotalous. Manhattanin maine oli 1960-luvulla heikko ja Donald aloitti oikeaan aikaan 1970-luvun puolivälissä.

Olen otsikon lisännyt tuon blogini aihealueeksi ja valitettavasti sille on ollut käyttöä. Mitä enemmän tässä maassa on hallintoa ja suunnittelijoita, sitä hallitsemattomampaa ja suunnittelemattomampaa kaikki näyttää olevan.

Kela muni ensin toimeentulotuen ja nyt sitten taksikyydit. Kumpaakaan asiaa ei voinut ensin kokeilla jollain rajatulla alueella, vaan katastrofi lyötiin kaikille tasapuolisesti. Suomi on harvaanasuttu maa ja jos sairas ihminen ei pääse esim. tutkimuksiin tai hoitoon, siinä tulee ruumiita.

Minä en yksityistämistä niin kauheasti haikaile. Meillä on kaikenlaisia julkisia toimintoja, poliisi, palokunta, armeija, tulli, vankilat ja tuomioistuimet – käytännössä myös koko varsinainen koulutuskin. Missä on evidenssi siitä, että kaikki tuo hoituisi paremmin yksityisesti? Työttömyyskurssit eivät taida olla erityisen arvostettuja?

Luin jälleen kerran, ettei kursseja tarvitse seurata, mutta tähtäin pitää asettaa vähintään kolmeen vuoteen.

Vastaväitteeni:

Jo 3 v. on vaativa tehtävä. Trumpista ei pitänyt tulla pressaa, tuli kuitenkin. Alkusählinkien jälkeen näyttää siltä, että kyllä hän kauppasodan pyrkii saamaan, jolla on suuri vaikutus etenkin metalliteollisuuteen. Nyt pohdittavana on, valitaanko hänet uudestaan (muistakaa, ettei pitänyt valita alun perinkään). Lisäksi Trump on vain tietyn ideologian edustaja. Tullit saattavat nousta muutenkin.

Edelleenkin tuntuu siltä, että monien mielestä korkoa korolle  –efekti liittyy vain holdaamiseen. Tarjoan vaihtoehtoisen lähestymistavan.

Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten metsää hakattiin Suomessa lähinnä talvisin. Sen jälkeen hakkuukautta on jatkettu säitten salliessa kahdesta syystä:

1. Metsäteollisuus arvostaa tietysti suppeita varastoja ja nopeaa materiaalinkiertoa.

2. Etenkin Etelä-Suomessa monet talvet ovat jo vuosikymmeniä olleet hakkuille vähemmän otollisia. Maa ei ole kunnolla roudassa ja sen päällä on lähinnä jotain rännän tapaista märkää möhnää. Sen sijaan esim. juuri nyt kuiva metsä kantaa hyvin.

On tietysti selvää, että vaikka metsää hakattaisiin vain karkauspäivänä, joku osaa olla tulokseen tyytymätön. Jälki on joitain vuosia ikävän näköinen ja varmaan jonkun elukan ruoansulatuskin häiriintyy.

Työn orjien edunvalvontaa. Kuvan lähde fiwikipedia / Kaihsu Tai.

Olisi ollut mahdollista osallistua Kojamon antiin.

2000-luvulla Stora Enso ja M-Board ovat kokeneet erinomaisen muodonmuutoksen. M-Board kokonaan ja Stora Enso suurelta osin ovat siirtyneet paperisellun ja paperin tuottajista kartongin tuottajiksi. Kartongilla löytyy kysyntää verkkokaupan kasvun takia. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että mikään pakko ei ole ostaa esim. Amazonin hieman tyyriitä osakkeita (joille kilpailijoita sikiää kuin kärpäsiä raadossa) vaan voi pyrkiä hyödyntämään ilmiötä ostamalla esim. kartongin tuottajien ja kuriirifirmojen (esim. UPS, DHL, FedEx yms.) osakkeita.

Viime kuukausina muovin jäteongelmasta on puhuttu yhä enemmän. Tämä tarjoaa kartongin tuottajille MAHDOLLISUUDEN pyrkiä korvaamaan muovia kartongilla. Koska yleensä itse pidän aina sekä henskeleitä että vyötä pitääkseni housut jalassa eli pyrin ottamaan kaiken huomioon, esitän yhden UHAN.

Telia on ilmoittanut neuvottelevansa Bonnierin tv-toimintojen ostamisesta.

Kyseessä on kaksi hyvin erilaista firmaa. Bonnier ei ole julkisesti noteerattu. Yhtiö on pitkäjänteinen omistaja ja sillä on yli 200 vuoden kokemus media-alasta.

Telia, entiseltä nimeltään Telia -Sonera on julkisesti noteerattu yhtiö, jolla on 20 vuoden todistettu historia typeristä ratkaisuista Saksassa ja Keski-idässä sekä kyvyttömyys ja kärsimättömyys tehdä oikeastaan paljon mitään oikein. 

Kun Bonnier on päättänyt myydä tv-toimintansa, se on varmaan perillä osansa tilasta ja tulevaisuudennäkymistä, jotka ilmeisesti eivät vuosikymmentenkään valossa näytä hyviltä, vaikka nimenomaan Bonnierilla on kokemusta sisällöntuotannosta ja kyky etsiä synergiaa muitten osiensa kanssa.

Kirjan tiedot

Tämä ei ole perinteinen kirja-arvostelu. 880 sivussa on turhia tarinoita, joita Lasse Lehtinen taatusti tietää. Keskityn päähenkilöön, Tanneriin.

Piksussa on viime aikoina puhuttu ns. sosialismista, mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankin. Itse arvostan järkeviä tekoja, en umpisokeita ideologioita, ja siksi tämä kirjoitus.

Tanner teki elämäntyönsä Elannon johdossa. Hän oli kova esimies. Koska työntekijät olivat Elannon jäseniä eli omistajia, he eivät saaneet vaatia liikaa työehtoja. Elintarvikeala oli siksi tärkeä, etteivät lakot sinne sopineet. Punakaartit saivat maksaa sileillä seteleillä.

Omistan pienen määrän Attendoa eikä kurssikehitys ole ollut häävi. Omistukseni syy on halu seurata alaa Pohjoismaitten suurimman yhtiön kautta.

Kurssiliikkeitten taustoittaminen on aina subj. puuhaa. Omasta mielestäni Attendo on reagoinut pörssissä neg. suuntaan aina kun Suomen soteuudistus on takerrellut.

Vanhan säännön mukaan pol. riskejä tulisi välttää. Suomen soteuudistus on sellainen riski mitä suurimmassa määrin. Hallituksen enemmistö on olematon ja kaikki on levällään, vaikka maakuntavaalien ehdokkaita jo haetaan.

Olen ymmärtänyt sijoitussäästötilin ajatuksen olevan, että tilin sisällä omaisuutta voisi kartuttaa ilman veroseuraamuksia. Vero menisi vasta nostoista.

Huomioni kiinnittyy mietinnön pohjoismaisiin verrokkeihin ( s. 181 alkaen): Ruotsissa verotetaan laskennallista tuottoa, oli sitä tai ei, Tanskassa on melko korkea veroprosentti.

Olen jokseenkin satavarma, että kun Suomessa verenhimoiset porvarit on saatu aisoihin, omaisuustulojen maksimiraja on jotain 500 euroa. Muutoksia saa tehdä vain karkauspäivinä, järjestelmä koskee vain 38-39-vuotiaita ja pankki kuppaa kaiken mahdollisen tulon ja omaisuuden itselleen. Järjetön yliregulaatio nähtiin jo PS- eli pissistileissä.

Kulloisellakin oppositiolla on vuosikymmeniä ollut tapana valittaa tutkimuksen liian vähistä resursseista, asia, mihin yliopistot tietysti ovat suurella innolla yhtyneet.

Aivan ensimmäiseksi olisi mielestäni kovasti syytä pohtia, tarvittaisiinko nykyistä käytännöllisempää koulutusta ja parempia asenteita sitä kohtaan, mutta puhutaan nyt sitten ns. tieteestä.

Itselleni on tullut pysyvä trauma siitä, että opiskelin lähes toisen loppututkinnon verran yhteiskuntatieteitä 1970- ja -80-lukujen vaihteessa enkä sen jälkeen tiennyt oikeastaan mistään mitään. Alan pitäisi vertailla eri yhteiskuntia, mutta siinä se Suomessa täysin epäonnistui. Joko sosialismi oli täysin ylivertainen tai sitten vähintäänkin kilpailukykyinen markkinatalouden kanssa. Talvisota oli pitkälti Suomen syytä jne. Tuossa on kokemuksiani sosiaalipolitiikan oppiaineesta.

Julkaisin tuossa artikkelin, joka osoittaa, kuinka epämääräisiä ovat uusimman historian kaikkein yksinkertaisimmatkin kysymykset. ”Koska toinen maailmansota alkoi ja kuinka moni siinä kuoli?”

Mikäli asiaa katsoo talouden näkökulmasta, tilanne ei muutu. Mauno Koivistokin on tarjonnut esimerkkiä siitä, miten joukko ennustelaitoksia arvioi Suomen talouden kasvavan 2,1 – 2,3 %, kun se oikeastaan laski noin 7 %. Mitä desimaalilla tekee, jos etumerkkikin on väärä?

Brändin menestys riippuu siitä, kuinka paljon sitä halutaan ja kuinka paljon siitä siis ollaan valmiita maksamaan yli bulkkituotteen hinnan. Brändillekin jotkut ovat osaavinaan laskea arvon, mutta arvon tuleva kehitys on ainoastaan kuluttajan oikkujen varassa. Esim. Apple henkilöityi Steve Jobsiin ja mielestäni on peräti kyseenalaista, mihin se enää voi henkilöityä.

Olen täällä ottanut lähinnä neg. kannan ipoihin. Paljon porua ja vähemmän villoja.

Varsinaisten ipojen alapuolella on otsikon aihe. Sanomattakin pitäisi olla selvää, että siellä puuhaa monenlaista kaiffaria.  Jos rahaa ei pankista saa, ei vaikuta hyvältä.

Luotettavimmasta päästä luulisi olevan OP:n joukkorahoituksen. Kun siellä kaupiteltiin lähes turkulaista Suomisen Maitoa, ihan leikilläni merkitsin muutaman osakkeen. Minimimerkintä oli 130 euroa. Joku saattaa katsoa tuollaista kohdetta dollarinkuva silmissään, minä tyydyin siihen, että tuttuni jäätelöä minulle kehui. Tuote on tärkeämpää kuin luvut silloin, kun alussa ollaan.

Mikä se tuo on?

Lehdessä oli jälleen valitettava uutinen siitä, että puutalossa kolme henkeä oli kuollut tulipalossa, tällä kertaa Kotkassa.

Olen itse ”harrastellut” viime aikoina kivitaloja, joitten osalta sekä turvallisuutta että kämpän kuntoa parantaa tupakoimaton vuokralainen. Ei tule tupakoitua sängyssäkään. Kuitenkin esim. sähkölaitteisiin liittyy aina tietty tulipalon riski ja vahvasti epäilen, että vakuutusfirma yrittää laistaa kaikista vastuista, jos palovaroitin ei toimi.

Kuva on kirjoittajan kokoelmista

Altia Oyj:n hallitus on päättänyt antaa maaliskuisessa annissa merkinneille sijoittajille kevätkauden voimassa olevia alennuksia eräistä premiumtuotteista.

Osakkeenomistajan on esitettävä Alkossa paperinen tuloste osakemerkinnästä. Etu koskee vain luonnollisia henkilöitä, koska yrityksen osalta valtakirjojen tarkistaminen olisi luonnollisesti liian hankalaa myymälöissä.

Sinänsä etu on merkittävä. Kampanjan aikaan esim. iso pullo Renault-konjakkia maksaa vain 9,95 euroa + pullopantti.

Marimekon ensimmäisessä ipo:ssa 1974 pikavoitto oli 250 %. 1980-luvun kasinotalous huipentui Suomessa OTC-listautumisiin, jotka olivat tavallaan jälkimainettaan parempia. Listautujilla oli sinänsä yleensä tervehkö liiketoiminta, miksi anneissa sai pääsääntöisesti pikavoittoja, joistain runsaastikin. 1990-luvun alun karmea lama vain teki selvää jälkeä vähän paremmistakin firmoista ja OTC-lista lopetettiin.

1980-luvun monissa listautumisanneissa osakkeita sai reilusti, tuhansilla ja kymmenillätuhansilla markoilla.

1990-luvun lopussa it-kupla huipentui samantapaiseen listautumisbuumiin sillä erotuksella, että kaikilla firmoilla ei ollut liikevaihtoa ollenkaan, vaan ainoastaan pilkettä tj:n silmäkulmassa. Poikkeuksena oli Sonera listautumisensa alkutaipaleellaan.

Pahasti pelkään, että nykyinen innostus johtuu noitten muinaisten antien muisteloista, "muinaisten" antien, joihin tosin itsekin osallistuin.

En aio hommaa hakea, koska taidan olla jo liian vanha, en halua asua stadissa ja jotenkin epäilen, että tehtävä on jo jaettu. Halukkaat voivat toki soittaa Vanhasen Masalle ja kysyä työaikaa ja palkkaa, puh. nro on linkissä. Hiukan erikoisena lehdistötukena pidän sitäkin, että HS:ssa on ilmoitus. Eikö riitä, että ilmoitus on työkkärissä?

Eräs toivomus minulla kuitenkin olisi, nimittäin, että tehtävään liittyisi muutakin kuin historialla puoskarointi, johon tuossa viittaan. Uudempi hengentuote muuten löytyy tästä.

Pörssiyhtiön uusi mannekiini?

Altian mainoksessa on kirjoitusvirhe. Väitetään, että kyseessä on bränditalo, mikä on kyseenalaista.

Altia ei edes mainitse yhtä merkittävää ”brändiään”, nimittäin Gambinaa. Siitä tulee kuulemma halvalla humalaan eikä makukaan haittaa, kun on tarpeeksi humalassa. Tuote sisältää mm. rikkidioksidia ja appelsiininkuoria.

Koskenkorvalla ei ole menekkiä Suomen ulkopuolella kasvavasti ja premiumbrändi Finlandia-vodka myytiin ulkomaille, kun siihen oli ensin rahaa tuhlattu Suomessa tarpeeksi.

Kommentoin hiukan laajemmin mainittua aihetta.

Talouden muutosvauhti on siksi nopeaa, etten tosiaankaan usko, että esim. 5 tai 10 v takaisten tilinpäätöstietojen läpikäyminen paljonkaan selvittäisi yhtiön pysyvää kilpailuetua eli vallihautaa.

Esim. kotoinen Sonera muuttui maailmanvalloittajaksi, josta palasi häntä koipien välissä Ruotsiin, Nokia koki valtavan muutoksen sekatavaratalosta lopuksi pelkäksi kännykäntuottajaksi, jotka nekin myi ja palasi takaisin aiemmin myymiinsä verkkoihin. SKOP kohosi hiljaisuudesta nopeaan uhoon ja tuhoon. Samanlaisia esimerkkejä on vaikka kuinka.

Trump saattaa olla Hitlerin ohella niitä harvoja poliitikkoja, joka ainakin yrittää pitää lupauksensa.

Ensin hän aloitti oman Berliinin muurinsa rakentamisen ja rakennusfirmojen osakkeet nousivat niin kuin kaikki on noussut viimeisen vuoden aikana.

Sitten hän uhkasi nostaa terästulleja lupauksensa mukaan, mutta siitä markkinat eivät enää pitäneetkään. Katsotaan kun Trump seuraavaksi ottaa esille sen ohjelmakohdan, että kun ydinaseita kerran on, niin onhan niitä syytä käyttääkin. Mielenkiintoista nähdä, paljonko asefirmojen osakkeet silloin nousevat.

Perjantaisessa suomalaisten metalliyhtiöitten kurssilaskussa oli vain se erikoinen piirre, että O-k ja SSAB molemmat omistavat USA:ssa toimivia metallitehtaita, joten en ymmärrä, miten Trumpin uhkaukset niihin firmoihin ihmeemmin vaikuttavat.

Minua vaivaa joltisenkin paljon se, että kaikki yhteiskuntaan liittyvät asiat katsotaan pelkiksi mielipiteiksi. Olen opiskellut toisen loppututkinnon verran yhteiskuntatieteitä, mm. hallintotieteitten cl ja perehtynyt yhden kunnan lähimenneisyyteen 450 julkaistun sivun verran.

Tosin ihan ilman tuota taustaakin pitäisi olla selvää, että jos valtion ja kunnan taso eivät toimi, vihoviimeinen ratkaisu näin pienessä maassa on väsätä väliin vielä joku 18 "osavaltion" taso. Monessa muussa maassa kunnallinen itsehallinto on hyvin teoreettinen käsite ja Suomessa olisi pitänyt alun perin tiedostaa, että jos Itä-Helsingissä asuu tuplasti ihmisiä Kainuun ”maakuntaan” nähden, sellainen rakenne on vain ja ainoastaan mahdoton.

Vahingonilo näyttää olevan vahva tunne.

En aikoinaan Rovion antiin osallistunut. Osakkeita olisi saanut niin vähän, etten firmaan perehtynyt eikä se muutenkaan kiinnostanut. Metsäteollisuus sopii profiiliini paljon paremmin.

En kuitenkaan osaa iloita siitä, että 10.000 suomalaisella piensijoittajalla ko. sijoituksesta hävisi päivässä puolet. Hiukan asiaa analysoisin.

Kehotan lämpimästi tutustumaan linkkiin. Sen mukaan Rovio kehitteli vuosien ajan kymmeniä pelejä ennen kuin tärppäsi. Tärpin jälkeen on tullut lisäongelmia. Ansaintaa pitäisi nykyisin saadakin pelin lisähärpäkkeistä ja Rovio on suuntautunut elokuviin, mikä on sille uusi ala. Kaikkiaan syntyy vaikutelma, että kyseessä ei tosiaankaan ole mikään osuusmeijeri.

Hiljattain kirjoitin siitä, että kovin monen yhtiön toiminta on yhtä pitkää tietojärjestelmää, joten sellaisten hallitseminen voisi olla ihan hyödyllistä yrityksen johdolle.

Tästä huushollissa oli yhteys silloiseen Sampo Pankkiin siinä vaiheessa kun Nalle myi sen tanskalaisille ja kehui heidän maksaneen liikaa. Sitten alkoi verkkopankin uudistus ja siitä alkoivat vaikeudet. Pankki ilman verkkopankkia ei nimittäin ole pankki.

Olen parinkin pankin osalta ihmetellyt halua tehdä muutoksia verkkopankin ulkonäköön. Eikö olisi asiakkaille parempi, että ”nappulat” olisivat entisillä paikoillaan ja tehoa olisi riittävästi?

SKOP:n Juhani Riikosella oli eräitä hyviä ajatuksia, vaikka hänen uransa pankissa olikin katastrofaalinen. Eräs Riikosen osuva kommentti liittyi tulosjulkistuksiin: sisäpiiritietokaan ei riitä.  Tuloksesta pitäisi vielä tietää, miten markkinat siihen reagoivat.

En sinänsä kajoa mitenkään Mikon erinomaiseen analyysiin Nokiasta, mutta totean, että julkistusaamuna ennen pörssin avautumista Nordea piti aamukatsauksessaan Nokian tulosta huonona. Talousmedia piti sitä ennen pörssin avautumista hyvänä ja markkinat kiittivät 10 %:n nousulla. Seuraavana päivänä Nordea antoikin Nokialle ostosuosituksen ja nosti tavoitehintaa eli markkinat ratkaisivat suurpankin kannan suuryrityksen fundamentteihin. Hmmmmm?

Valitettavasti en ole pahemmin kiinnostunut taloushistoriasta, jos ei siitä erikseen makseta.

Kuitenkin aloin pohtia, että Ikea, Lego, Tetra Pak, Clas Ohlson ja vähäisessä mitassa jopa Brio ovat pohjoismaisia yrityksiä, joitten perustamiseen on tarvittu varmaan muutakin, mutta ainakin runsaasti kädentaitoja.

Maatamme on vuosikymmeniä vaivannut se, että yhteiskuntatieteiden tohtoreita saa markalla tusinan ja tusinaan kolmetoista, vrt, mutta sellaiseen työhön, johon tarvittaisiin kädentaitoja, saa tekijää etsiä kissojen ja koirien kanssa.

En pohdi miten paljon onnellisempi Suomi olisi, jos valtakunnansyyttäjä lobattuaan veljensä yritystä olisi kirjoituttanut pöytäkirjaan, ettei osallistunut asian käsittelyyn. Jos näin olisi tapahtunut, kaikkihan olisi ollut täysin kunnossa.

Kaikkein nuorimmillakin syyttäjillä on vähintään 17 v. koulutusta, monilla paljon enemmänkin, joukossahan on tohtoreitakin.

Jatkuvaa koulutusta olennaisempaa voisi olla miettiä, miten noin 30 v. ”nuori” naissyyttäjä olisi hoitovapaitten välissä töissäkin jossain vaiheessa ennen varhaiseläkettä.

Jeesus kuulemma ei voinut olla ruotsalainen, koska maasta ei olisi löytynyt yhtä neitsyttä eikä kolmea viisasta miestä. Uudemman tiedon mukaan tämä vanha sanonta ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa.

Ruotsissa nimittäin pari lääkiksen opiskelijaa vedätti kursseja, mutta sai niskaansa syyttäjän ja tuomioistuimen.

Suomessa toimitaan aivan toisella tavalla.

(mistä Heikki Ikonen on kirjoitellut)

Tähän mennessä tapahtunut:

Jo kymmenisen vuotta on tiedetty Stockmannilla olevan runsaasti velkaa ja niitten vastapainona kyseenalaista liikearvoa ja hulppeita kiinteistöjä (joita tuossa on kuvattu) ja heikko kannattavuus.

Kurssi on vastaavan ajan seurannut kiitettävästi lehmänhäntäindeksiä saavuttaen viime vuoden lopussa (B-osakkeella) reilun neljän euron hinnan.

Tämän vuoden ensimmäisen pörssipäivän aamulla firma tiedotti aikeistaan myydä kiinteistönsä Kirjatalon. Tätä ilmoitusta seurasi mielestäni täysin käsittämätön kurssinousu vajaaseen viiteen euroon. Koko ajanhan Stokka on talon omistanut ja sen olisi pitänyt olla markkinoitten tiedossa. En ymmärrä mitä positiivista myyntitiedossa oli. Muutaman päivän ilon jälkeen kurssi kääntyi jälleen laskuun ja oli maanantaina vain hiukan viime vuoden pohjia korkeammalla.

Ehdokas Niinistö lausui: ”On aiheellisesti varoitettu, että runsas rahoitus on kanavoitunut velkojen ja omaisuusarvojen kasvuun. Rahapolitiikan tiukentaminen, johon jossain vaiheessa maailmalla väistämättä päädytään, johtaa haasteellisempaan tilanteeseen.”

Asia oli paikallaan, mutta ilmaisu ”haasteellinen” on aika haasteellinen sana, vrt. esim. Ilmaisu alleviivaa Niinistön omaa ja imitaattorien irvailemaa tapaa puhua kovin pyöreästi tyyliin ”ehkä kuitenkin aika tavallakin, ehkä, vrt”

Fiva on täsmällisempi: ”jopa 70 prosenttia asunnon hinnasta yhtiölainaa.”

Luin kohtalaisella ärtymyksellä isä-Lindströmin käsityksistä KL:sta. Lindströmin mukaan Stokkan ongelma on se, että hallituksen palkkio-osakkeet saa vapaasti myydä, se on romauttanut kurssin ja aiheuttanut suurta vahinkoa.

Aivan ensimmäiseksi kehottaisin kaikkia kaivamaan esille Grahamin ”An Intelligent Investorin” alkuperäisen painoksen, ei mitään netistä löytyvää uusittua versiota.

Grahamin alkup. ajatus lienee ollut, että johdolle maksetaan palkkaa rahassa ja kun johto pitää omaa firmaansa hyvänä, ostaa sen osakkeita. Sitä voinee pitää todellisena signaalina.

Sen sijaan kun osakkeet tulevat palkan jatkona kuin Manulle illallinen, se ei ole signaali mistään. Jos osakkeita ei saisi myydä, se olisi signaali vielä vähemmän.

Minusta tuntuu, että Lindströmiä ärsyttää Stokkan tilanne ja hän purkaa kiukkuaan asiaan, joka on mielestäni seuraus eikä syy. Kun hevonen kuoli jo vuosia sitten, turha nyt on enää valittaa veräjän kunnosta.