Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Odottavan aika on pitkä, ja siltä nyt kovasti tuntuu markkinoita vahtiessa etenkin Euroopassa. Pörssit juuttuivat jauhamaan kapeaan parin prosentin haarukkaan, jossa rivakat nousut hyytyvät alle kahdessa päivässä, mutta eivätpä pudotuksetkaan juuri alle tehtyjen välipohjien mene. Tämä on tyypillisesti tilanne ennen isoa liikettä. Mutta mikä on siinä tapauksessa suunta?

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:SX5E

Olen keväästä asti odottanut syysmyrskyä, ja sellaiseen uskon vieläkin, vaikka kurssit ovat jo tulleet keväästä alas huomattavasti. Mutta syksy on pitkä, viime vuonna pahin raivo purkautui USA:n presidentinvaalien yhteydessä marraskuussa. Ja olen jo kohta kuukauden verran odottanut reippaampaa korjausta ylös – josta olisi sitten hyvä loikata siihen klassiseen syysmonttuun. Se olisi oppikirjamainen kuvio, jonka toteutumisesta minulla ei tietenkään ole varmuutta, mutta kokemus ja tekniset indikaattorit sen puolesta yhä puhuvat.

Hei sun heiluvilles, hihkui entinen tyttö. Sitä lystiä nyt markkinoilla riittää. Kun kevääseen asti kurssit puskivat ylös tasaisen varmasti kuin kauran oraat, niin nyt ne loikkivat useita prosentteja viikossa tai muutamassa päivässä, ja enimmäkseen alas. VIX kiskaisi jo toisen kerran viikon sisään päälle 15 pisteen. Hermoiluun riittää nyt mikä tahansa risahdus kansainvälisillä areenoilla. Barcelonan sinänsä karmea terrori-isku säikäytti markkinat, vaikka talouden isossa kuvassa nuo rivot rikokset ovat jokseenkin merkityksettömiä.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:VIX

Mutta näin trendit ruokkivat itseään. Kun auvoisan nousukevään jälkeen on päästy tavalliseen kesähelteeseen eli kurssit tulevat alas, sijoittajien hermot ovat kovilla. Orastavat korjausliikkeet ylös katkeavat mihin tahansa huolenaiheeksi tulkittavaan, kun sijoittajat säntäilevät pakoon syksyisen varpusparven vauhdilla.

Britannian hallitus pääsi lopulta vaatimattoman vuoden kaaoksen jälkeen jonkunlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, mitä se brexitiltä haluaa. Huomion arvoisinta esityksessä on, että hallitus haluaa kaupan jatkuvan EU:n kanssa entiseen tapaan. Eli kyllä routa porsaan kotiin ajaa, kovapäisemmänkin.

Brexitin kannattajathan väittivät suu vaahdossa, että EU:sta eroaminen ei tuottaisi taloudellisia ongelmia. Suuri ja mahtava Britannia pyyhkisi persauksensa EU:lla, kun maailma ryntäisi kynät tanassa solmimaan kauppasopimuksia maailman viidenneksi suurimman kansantalouden kanssa. Vaikka EU nyt sattui olemaan sen ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku – mutta briteillä se tulee pahasti myöhäsytytyksellä. Ja siitä he saavat suurelta osin kiittää populistipolitiikkojaan, joiden suunpieksäntään he lankesivat rinta rottingilla. EU:sta eroamisesta piti tuleman nopea ja riemuisa voittoparaati.

Ounastelin – tosin epävarmasti - viikko sitten, josko välipohja olisi jo muutamaksi viikoksi löytynyt, mutta mitä vielä. Trump heilautti taikatwitteriään ja taas kerran rysähti – ja tällä kertaa todella vaikutti siltä, että panikoinnin syy oli se uutisten tulkitsema.

Tämä on sinänsä kuvaavaa markkinoille. Kuten olen usein sanonut, trendit yllättävät kestollaan ja voimallaan. Kesän korvalla funda-analyytikot olivat vakuuttuneita virkeästä markkinakesästä makrolukujensa innostamana. Takana oli pitkä, vahva ja yksitoikkoinen nousu. Psykologisesti siitä seuraa herkästi turvallisuuden tunne – näin jatkuu. Aivan kuten pitkien laskujen pohjalla on vaikea kuvitella käännettä parempaan.

Mutta niin vain vuodenajat vaihtuvat, ja saimme aivan klassisen kesän. Eurostoxx 600 piikkasi 400 pisteessä toukokuussa, ja jo tuolloin sanoin, että rankasti yliostettua vilkuttanutta piikkiä ei ihan heti hätistellä. Ennustin myös, että ennen syksyä saadaan luokkaa kymmenen prosentin monttu (ainakin Euroopassa osinkosyklin vuoksi). Arvion takana oli tekninen analyysi ja kokemus.

Osakemarkkinoiden tapatumaköyhä viikko päättyi perjantaina reippaampaan kiskaisuun ylös Euroopassa. Teknisen tulkintani mukaan se aika todennäköisesti päätti joiksikin viikoiksi kesädropin syventymisen, eli muutama viikko mentäneen yläviistoon. Mitenkään saletti en tästä ole, mutta bear-johdannaisilla en nyt vähään aikaan pelaa osakkeissa.

Trendeillä on kylläkin tapana venyä aina sitkeämmäksi kuin odotetaan. Niin nousut kuin laskut yllättävät voimallaan ja kestollaan etenkin pitkien toiseen suuntaan kulkeneiden liikkeiden jälkeen. Kun reipas laskumarkkina liki vuoden kestettyään loppui viime vuoden lopputalvesta, harva uskoi nousumarkkinaan (minä kylläkin, muutaman tunnin tarkkuudella vieläpä).

Sanoin jo tuolloin, että kohta on toinen ääni kellossa: kukaan ei laskumarkkinaa muistakaan, ja auvoiset ajat tuntuvat jatkuvan väistämättä taas osapuilleen maailman tappiin, ja osakkeiden holdaaminen on yhtä ruusuilla tanssimista. Tämmöisiä kommentteja olemme kuulleet viime viikkoina ja kuukausina. Kesädroppiakaan ei monen mielestä tarvinnut pelätä tai odottaa, koska makrolukemat taloudessa ovat niin messevät, eikä tuottoa saa muualta itkemälläkään.

Rehvakas otsikko, jolle kuitenkin löytyy katetta. Olen viime aikoina määrätyistä syistä keskittynyt Piksussa markkina-analyyseihin, mutta olen vuosien mittaan kirjoittanut laajasti osakesijoittamisen perusteista ja tehnyt yhtiökohtaisia analyyseja. Kolmisen vuotta sitten tein sarjan nimeltään Pohjoismaisia laatuyhtiöitä, joihin sijoittamalla juttujen ilmestymisen mukaisesti olisi saanut kasaan erittäin maukkaan salkun. Hyvät yhtiöt eivät siihen loppuneet, mutta yritysanalyysien väsääminen on sen verran työlästä, etten ole urakkaan jaksanut paneutua sen koommin. Yhtiöiden perkaamista markkina-analyysien tukemana en ole tietenkään lopettanut, päinvastoin. Se on Sisyfoksen työtä eli loputonta, joskin paljon palkitsevampaa kuin kyseisessä myytissä.

Odotin kolme viikkoa sitten, että droppi osakkeissa ei ole vielä ohi, mutta muutin mieleni viikko sen jälkeen nousun näyttäessä väistämättömältä eli keskipitkä pudotus olisi silloin ohi. Näin kävikin – Yhdysvalloissa, jossa nousu jatkui aina uusille huipuille asti. Euroopassa sen sijaan kiskaistiin uudestaan alas viikon nousun jälkeen. Mm. Suomen, Ruotsin ja Saksan pörssit niiasivat reippaasti uusille välipohjille. Ounastelin kolme viikkoa sitten kolmen neljän prosentin lisädroppia, ja niissä se käytännössä toteutuikin.

Harmittaa toki, että itseltäni usko jo loppui, mutta toisaalta tässä toteutuu jo joitakin kuukausia sitten tekemäni ennuste: osinkokiiman takia yliostettu Eurooppa päätyy matalapaineeseen, ja raha virtaa Atlantin taakse, jossa osinkosykli on erilainen. Ennusteissa on posmennettu eurooppalaisiin osakkeisiin sijoittamista hyvien makroennusteiden ja sopivan hinnoittelun vuoksi, mutta unohdettu osinkojen merkitys – eivätkä analyytikot edes tunne teknistä analyysia.

Eipä tullut droppiin enää yhtä roiskausta, vaikka indikaattorien perusteella se oli ihan mahdollista. VIX tasaantui hetkessä innostumatta odottamaani vielä muutaman päivän loikkaan, ja sehän tarkoittaa kurssien kiskaisevan ylös. Luin kyllä tilanteen aika varhain ja möin bear-johdannaisen pois. Kuten sanoin tuleen ei pidä jäädä makaamaan, jos alkuperäinen arvio osoittautuu vääräksi. Se on treiderille elintärkeää.

Turhauttaa tämä aika lailla trendien saalistajaa, että osakemarkkinan liikkeet ovat näin olemattomia. Kun niin keskipitkät nousut kuin dropit jäävät vain muutamiin prosentteihin, on osakkeilla jokseenkin mahdotonta spekuloida. Hankalaa se on johdannaisillakin. Pohjien kyttääminen on voimakkaiden liikkeiden aikana hyvinkin hyödyllistä, mutta näin laiskassa markkinassa päivän parin virhe on jo ratkaiseva.

Alaspäin kurkottivat osakepörssit edelleen, vaikka vauhdikas ei liike ollut. Droppeihin kuuluva korjausliike ylöspäin olikin kupletin juoni alkuviikosta, kunnes se katkesi ja tultiin taas alemmas. Dropin vauhdin hidastuessa kysymys tietenkin on, joko se päättyi? Kaukana käänteen ei pitäisi enää olla, toisaalta aivan lopussa pudotus usein kiihtyy rutkasti aina markkinapaniikiksi asti. Aina ei kuitenkaan niin käy.

Kunnon paniikin aineksia en teknisesti vielä näe, tuskin ennen syksyä. Silti odotan yhä pudotuksen kuitenkin vielä jatkuvan hiukan alemmas. Ensi viikko viimeistään loppupäästä olisi ilmeinen ajankohta. Pelkoindikaattori VIX, johon on taas tullut eloa kuten aina dropeissa, ottaa tulkintani mukaan vielä yhden loikan ylös. Sitten tämä keskipitkä trendi alkaisi olla mielestäni paketissa.

https://finance.yahoo.com/quote/%5EVIX?ltr=1

Historia ei toista automaattisesti itseään, mutta kyllä se riittävän usein niin tekee, että menneisyys kannattaa tuntea sektorilla kuin sektorilla. Kesädropit ovat lähes jokavuotinen ilmiö pörsseissä, ja sellainen on taas vaihteeksi käynnissä, kuten oli myös indikaattorien ja osakkeiden hinnoittelun perusteella odotettavissa. Kyytiä ovat saaneet pörssit molemmin puolin Atlanttia, mutta ennen kaikkea Euroopassa. Eurostoxx600 alitti jo 380 pistettä.

http://www.marketwatch.com/investing/index/sxxp?countrycode=xx

Eikä pudotus ole tulkintani mukaan vielä ohi. Odotan Eurostoxxin nykäisevän vielä parin viikon sisään kolme neljä prosenttia alemmas. Helsingin pörssi kulkee tavallisesti aika samaa jalkaa, vaikka se tänä vuonna on ylisuorittanut Suomen vauhdikkaan elpymisen ansiosta, mutta jo sekin niiasi viitisen prosenttia muutamassa päivässä eli rajummin kuin kertaakaan tänä vuonna.

Laiskasti kuin turisti rantahiekalla liikuskelevat osakemarkkinat. Eurstoxx 600 on odotukseni mukaan jo pari kuukautta madellut toukokuun huippunsa alla, ja vaisua on meno Atlantin takanakin marginaalisesti uusista huipuista huolimatta. Pitkäksi käy aktiivisen osakesijoittajan aika, ellei harrasta osakepoimintaa – eikä aika siihenkään suosiollinen ole.

Perustin Heikin trendisalkun osoittaakseni, että trendejä voi hyödyntää. Näissä oloissa se on hankalaa, siis ennen kuin isoja liikkeitä on odotettavissa. En sellaisia toistaiseksi näe muualla kuin raaka-aineissa, jotka liikkuvat reippaasti yleensä vuodenajasta riippumatta. Niihin sijoittamista en ole harrastanut monestakaan syystä, pääosin siksi, että raaka-aineet eivät osakkeiden tapaan ole pitkässä juoksussa nousevassa trendissä kuin tuurilla, eivätkä ne tuota omistajalleen kassavirtaa ja osinkoa. Voit vain treidata niitä, ja siihenkin sopivia instrumentteja on huonosti piensijoittajalle.

Tämä pätee usein vähän kaikkeen nopeaan kauppaan piensijoittajan kannalta. Taitavankin treiderin tappavat kustannukset. Keskipitkien osaketrendien saalistamisessa on vielä ollut mieltä sopivin ehdoin.

Markkinoissa ei viime viikkoina ole reposteltavaa riesaksi asti ollut. Kurssit sahaavat enimmäkseen kapeissa haarukoissa. USA on ollut paremmassa vireessä kuin Eurooppa keskimäärin kuten odotin. Eurostoxx 600:n toukokuun alussa tekemä piikki 400 pisteen tuntumassa on pitänyt vaivatta kuten ennustin viikkoja sitten.

http://www.marketwatch.com/investing/index/sxxp?countrycode=xx

En koske eurooppalaisiin osakkeisiin ennen syksyä näillä näkymin, sen verran monta kertaa olen tämän kesäsirkuksen nähnyt. Jenkkipörssien odotan edelleen nitkuttelevan ylemmäs, mutta vauhti tuskin oleellisesti kiihtyy viime viikoista. SDY:n tavoitehinnan 92 taalaa pidän ennallaan. Johdannaiskauppa alkaa kiinnostaa tosissaan, kun lyhyttä liikettä on paljon ja isoa vähän.

Perussuomalaisista riittää nyt kuohua ilman minuakin, mutta osallistunpa nyt parilla keskeisellä ja turhan vähälle huomiolle jääneellä pointilla. Eduskuntaryhmän ja kohta koko puolueen hajoaminen ei ollut yllätys. Pamahdus muhi vuosia maahanmuuttokriittisen rintaman haastaessa Timo Soinin kaksi vuosikymmentä rakentaman salonkikelpoisen populismin. Kun halla-aholaiset vyöryttivät koko puoluejohdon ajaen puolueen oppositioon, soinilaiset saivat aika odotetusti tarpeekseen.

Kaaos on lopulta looginen. Kaikkien oikeistopopulistien tapaan perussuomalaisia vaivasi alusta asti ristiriitainen poliittinen identiteetti. PS määrittelee itsensä pienen ihmisen konservatiiviseksi puolueeksi. Pienen ihmisen puolueen on lähtökohtaisesti ajettava samansuuntaista politiikkaa kuin vasemmisto. Soinilaiset kannattavatkin eräin osin vahvaa sosiaaliturvaa ja progressiivista verotusta. Sen ansiosta he taistelevat samoista äänistä etenkin demareiden kanssa, vaikka oikeistoon lukeutuvat.

Voisin melkein toistaa sanasta sanaan viime viikon katsauksen. Hiukan epätasaista on markkinoiden liike, ja Eurooppaa parempi vire on pääpiirteissään Atlantin takana. Eurstoxx 600 on edelleen toukokuun taitteen huippunsa alla, kun samaan aikaan suuret jenkki-indeksit korkkasivat uusia ennätyksiä, joskin pienillä marginaaleilla.

Odotan edelleen aika hiljaisia liikkeitä kokonaisuutena eli normaalia kesää tässä vaiheessa. Sitten tilanne voi olla toinen, jahka keskipitkä nouseva trendi on tulkintani mukaan pulkassa. En kuitenkaan ennustele ennen kuin taite on mielestäni käsissä, enkä silloinkaan tapaa ennustella muuta kuin taitteen ajankohdan.

SDY pärjäsi ihan kivasti, se puhkaisi jo 90 taalan rajan. Tavoitehintani on siis 92 taalaa, joskaan en sitä ole seinään hakannut. Jos trendi vaikuttaa odottamaani vahvemmalta tai heikommalta, reagoin tarpeen mukaan. Tämä etf on kuitenkin indeksien tapaan ollut liikkeissään kohtalaisen säännöllinen, ja noilta nurkilta odotan taas kiskaistavan alaspäin, jahka sinne päästään. Tässä kohtaa näyttää ihan hyvältä.

https://finance.yahoo.com/quote/sdy?ltr=1

Epätasaiseksi on muuttunut taas vaihteeksi markkinoiden liike, tosin sellaista jo aiemmin ounastelin. Atlantin takana pörssit kehittyvät nyt Eurooppaa paremmin. Eurstoxx 600 jäi edelleen toukokuun taitteen huippunsa alle, kun samaan aikaan suuret jenkki-indeksit korkkasivat uusia ennätyksiä, joskaan ei mitenkään riehuen. Syitä voi olla monia, mutta pidän oleellisena osinkosykliä.

Euroopassa on nyt osingot kilisseet tilille, ja perinteisesti se johtaa laihoihin lähikuukausiin, kun isot toimijat kiskaisevat simmarit jalkaan ja toimittavat tärkeimmät transaktionsa rantapubissa. Minulla on pitkään salkkuun useita europapereita varauksessa, mutta en koske niihin vielä vähään aikaan. Poikkeuksia saattaa löytyä yksittäisten yhtiöiden kohdalla, mutta tämä lienee päälinja tänäkin kesänä.

Aina selvemmältä tuntuu, että kesä on saapunut markkinoille – tai ainakin useimmille niistä. Eurostoxx 600 teki piikkinsä jo pari viikkoa sitten hiukan alle 400 pisteessä, ja odotan tuon piikin pitävän aika pitkään. Jo pitkään yliostettua vilkuttaneet indikaattorit ovat viikkotasollakin jo taittumassa laskuun, joten reipas nykäys alas lähiviikkoina on todennäköinen. Osingot on maksettu ja ainakin oman pitkän salkkuni osakkeista monet korkealle hinnoiteltuja syksystä alkaneen jopa kymmenien prosenttien nousuputken jälkeen.

Olen todella hämmästynyt, jos syksyyn mennessä ei tule kunnon korjausliikettä, niin monta niitä olen vuosien mittaan nähnyt. Pitkien indikaattorien perusteella nousu kyllä kestää Euroopassa vielä pitkään – tarkoitan siis, että ensi keväänä indeksit ovat korkeammalla kuin nyt. Mutta tällainenkin kehitys on aina aaltoilevaa.

Huh hellettä – nyt jo ulkonakin, mutta varsinkin markkinoilla. SP 500 ja Dow Jones eivät päässeet vieläkään yli edellisistä huipuistaan, ja samassa rytistiin alaspäin kunnolla. Samalla ovenavauksella paukkuivat alas pörssit kautta maailman, kuten tavallista on. Pörssien välinen synkronia on normi, joka ei aina toteudu, selvästi useimmiten kuitenkin. (Toivottavasti tämä löytämäni hyvä tekninen sivusto toimii kunnolla linkitettynä, aion käyttää sivustoa jatkossakin.)

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:SPX

Liikkeet eivät tietenkään ole samanmittaisia. Tässäkin tapauksessa Helsingin pörssin rekyyli ylöspäin perjantaina oli selvästi vahvempi kuin useimmilla markkinoilla. Se on tietysti mukava asia Suomen kannalta sikäli kun indikoi lopultakin vauhtiin päässyttä elpymistä.

Vaikka nokkansa ulos pistäessään sitä ei uskoisi, niin pörsseissä alkaa olla jo vahva kesän tuoksu. Ja on sitten makuasia, pitääkö aromia hyvänä vai muuna. Etenkin jenkkipörsseissä uusia huippuja ei tullut tälläkään viikolla. Rieha hiipui jo Nasdaqissakin.

Alkaa vahvasti vaikuttaa, että niitä uusia huippuja ei hetkeen tarvitse ainakaan Atlantin takana odottaa, sillä keskipitkän trendin pohja kurkattiin jo kuukausi sitten. Tavallisesti uudet huiput on jo tässä kohtaa trendiä kiskaistu ja nousu hiipuu. Nyt se jäi junnaamaan vanhoille huipuille. Niistä tuli vastustaso.

Kun indikaattorit samaan aikaa osoittavat pitkän nousutrendin ylikypsymistä, on todennäköisyys laihalle markkinakesälle ja isommalle korjaukselle jossain kohtaa taas vähän suurempi. Sama pätee Eurostoxx 600:an, vaikka siellä teknisesti on tultu vasta ylikuumentuneen markkinan viimeisiin vaiheisiin tulkintani mukaan. Mutta aika roiskauksia niistäkin usein sikiää, joskaan ei välttämättä hetkeen.

Kohtuullisen yllätyksetön viikko markkinoilla. Osinkokiiman ruokkimassa Euroopassa iloinen nousu jatkui. Reippaan Macron-rallin jälkeen tahti kuitenkin hiipui USA:ssa muissa pörsseissä paitsi Nasdaqissa. Laaja Russell 2000 pakitti muutamia prosentteja. Dow Jones ja SP 500 hätistelivät uudestaan vanhaa huippuaan pääsemättä siitä yli. Myös Russell ylitti viikko sitten entisen ATH:n vain niukasti.

http://www.marketwatch.com/investing/index/rut/charts

http://www.marketwatch.com/investing/index/djia/charts

http://www.marketwatch.com/investing/index/spx/charts

http://www.marketwatch.com/investing/index/comp/charts

Markkinat kiskovat joskus maton analyytikon alta, mutta silti – väitän - ne koostuvat enemmän säännönmukaisuuksista kuin yllätyksistä. Nämä pörssi- ja valuuttatrendit olivat jo sitä tavanomaista lajia, ja aika hyvin arvioni mielestäni kutinsa pitivät. Sanoin viikko sitten, että jenkkimarkkinan keskipitkä pohja on ennen vappua kurkattu, ja mahdollisesti sitä oli jo tuossa kohtaa. Suurin epävarmuustekijä oli Ranskan vaali, mutta Macron voitti ja valkeus tuli – eli seurasi helpotusralli kuten odotin.

Ja niinpä saimme myös keskipitkän trendin saman tien taitettua reippaaseen nousuun. Jenkki-indeksit tekivät tai ainakin raapaisivat ennätyksiään viikon riehassa. SP 500 kulki samaa tahtia muiden kanssa tavalliseen tapaan.

Loivasti nousevan jenkkiviikon jälkeen kysymys kuuluu, oliko kp-pohja jo siinä vai vieläkö kerran kiskaistaan alas. Vappuun mennessä pohja on mielestäni kurkattu, ellei ollut jo. Indikaattorit alkavat olla ylimyydyn sektorilla ja osa jo matkalla sieltä pois, joten taitteen huulilla ollaan ilman ihmettä. Mutta yksi kiskaisu alas vielä mahtuisi – mahdollisesti se reippain, perinteen mukaan.

Myös VIX siihen viittaa. Arvion pari viikkoa sitten sen ottavan vielä yhden kiskaisun ylös, jonka se teki. Viikko sitten arvioin taitteen olevan käsissä ja volatiliteetin laskevan, ja näinkin tapahtui. Nyt on sitten vielä kohtuullisen todennäköistä, että yksi ryntäys ylös on edessä. Sen perusteella pörssitkin vielä niiaavat kunnolla.

Tuskailin pari viikkoa sitten jenkkiosakkeiden ostamisen esteeksi dollaria, joka oli vahvistunut reippaasti maaliskuun lopusta asti. Valuuttojen – ja varsinkaan euron ja dollarin - keskipitkät trendit eivät kestä tavallisesti kuin kolmesta korkeintaan kahdeksaan viikkoon. Viimeksi mainittu kesto on jo harvinaisuus, mediaani on jossain neljän viikon nurkilla kokemukseni mukaan.

Koska takana on jo kolme viikkoa dollarin nousua, käänteen ei pitäisi olla enää kaukana – semmingin kun pitkät indikaattorit viittaavat euron olevan pitkässä nousevassa trendissä. Silloin pudotukset eivät ilman ihmettä veny mediaanin yli, mieluummin alle.

Odottelin jo pari viikkoa sitten Dow Jonesin kiskaisevan 20 000 pisteen nurkkaan, mutta ei se vieläkään ole sinne päässyt, vaikka keskipitkä trendi oh yhä alas. Russell 2000 on jo liki viisi pistettä parin viikon takaista lukemaansa alempana. Odotin viime viikon alkuun nopeaa kiskaisua alas lyhyen trendin päätteeksi, ja sellaisen jossain mitassa saimmekin – ja lähdin tuolloin jo itse liikkeelle eli osakekaupoille, koska kp-trendi tekee tulkintani mukaan loppuaan.

Nousu jäi kuitenkin pariin päivään, ja pörssit kiskaisivat taas alas. Tämä on sinänsä hyvin tyypillistä trendien lopuille: heilunta on kiivasta. Pudotuksissa se syvenee loppua kohti päättyen usein myyntipaniikkiin. Edellisen laskevan kp-trendin kohdalla vuodenvaihteessa näin ei käynyt, mikä on varsin epätavallista.

Hiukan ristiriitaisin tuntein seurasin viikon takaisen ennusteeni kehitystä. Joissakin pörsseissä ropsaus toteutui juuri siinä mitassa kuin ynnäilin. Hyvin laaja jenkki-indeksi Russell 2000 nykäisi kolmen prosentin kuopan, samaa tasoa Tokion Nikkei. Useimmissa pörsseissä suunta oli alas, ja torstain niiaus oli hyvä ostopaikka, jos sellaisen kanssa oli kiire.

Keskimäärin kuoppa oli parin prosentin tasoa. Surkuhupaisaa kyllä juuri esiin nostamassani Dow Jonesissa pudotus jäi tuskin havaittavaksi. Tämä kuvaa markkina-analyysien ja kaiken sijoittamisen vaikeutta. Vaikka perusanalyysi olisi osapuilleen oikea, sisältyy lopputulokseen aina yllätysmomentteja. Jos vaikka aikoo ostaa tai myydä jotain osaketta ja olettaa sen liikkuvan indeksien mukana – ja tekninen analyysikin puoltaa arviota -, saattaa silti käydä toisin.

Sama pätee yksittäisiin indekseihinkin, joskin yleensä niiden kohdalla yllätykset ovat paljon pienempiä. Trendisijoittajallekin hajautus on sen vuoksi tärkeää, jos se vain on salkun koon puolesta mahdollista. Kustannukset eivät saa karata, toisaalta hajautus on ainoa tapa ehkäistä markkinainstrumenttien sisältämät yllätysmomentit.

Kuten Lars sanoi, markkinat reagoivat ihmeen vaisusti Donald Trumpin Obamacaren korvaavan terveydehuoltouudistuksen kaatumiseen jo ennen äänestystä. Minun käsitykseni mukaan pörssejä ovat kannatelleet yliostetulla alueella Trumpin lupaukset, mutta tämän episodin perusteella hän kiroilee twiiteissään vielä monet kerrat kongressin, puolueensa ja ties kenen tyhmyyttä ja petollisuutta.

Jos Trump ei saanut edes puolueensa hanakasti vastustaman Obamacaren vastaisen lain taakse enemmistöä, niin kivikkoisia äänestyksiä on edessä muistakin ratkaisuista. Kun presidentin läheinen avustaja Steve Bannon mm. hirnui Trumpin murjovan sellaisen elvytysohjelman, että konservativiit sekoavat kiukusta, niin ihan kuin Srömsössä ei taida urakka sujua näillä näkymin.

Markkinoilla on säännönmukaisuutensa, ja toisaalta ne jaksavat yllättää. Jälkimmäistä osastoa edusti pörssien harvinaisen pitkä ja tasainen nousutrendi, jollaisia ei keston ja pudotusten mataluuden puolesta löydy monta vuosikymmenessäkään. Tammikuussa oli tosin pieni korjausliike, jolloin sitä tarkemmin erittelin, mutta notkahdus jäi odottamaani vaatimattomammaksi. Mutta kuten sanoin, vahva nousumarkkina ja etenkin kevät osinkoineen on trendisijoittajalle hankalaa aikaa.

Noin väkevälle rallille tuskin oli muuta syytä kuin Trumpiin kohdistunut yletön optimismi. Maailmantalous on kyllä ollut nousussa, ja kokemukseni perusteella jonkin aikaa niin jatkuukin, mutta pörssihuuma tuntui silti ylimitoitetulta. Ilmeinen syy on Trump elvytys- ja vero-ohjelmineen – vaikka niiden vaikutukset ovat epävarmat ja toteutuminen mutkien takana.

Hollannin vaalit jatkoivat parin viime vuoden perinnettä sikäli, että ne tuottivat yllätyksen: oikeistopopulistit eivät marssineetkaan jytkyyn, vaan torjuntavoiton otti gallupeissa kärsinyt keskustaliberaali pääministeri Mark Rutte. Vähintään yhtä oleellista on, että suurimmat nousijat olivat euromyönteisiä pienpuolueita, ja äänestysprosentti poikkeuksellisen korkea.

Oikeistopopulismin aaltoa on pidetty pysäyttämättömänä Trumpin ja brexitin jälkeen, mutta muutkin kuin perämetsien ja lähiöbaarien heikosti koulutetut äänestäjät ovat lopulta heränneet. Äärioikeisto ja uuskonservatismi ovat potkaisseet esiin vastareaktion. Geert Wildersin ei tarvitse haaveilla hallituspaikoista pitkään aikaan. Hänen vaikutusvaltansakin vähenee, koska lähes yhtä paljon paikkoja keräsi liberaalivihervasuri GroenLinks, jota johtaa karismaattiseksi kehuttu Jesse Klaver.

Jatkan viime viikolla aloittamaani juttua arvosijoittamisesta hyvien osinkojen ja niiden uudelleen sijoittamisen eli korkoa korolle –tekijän avulla, joka on tyypillinen strategia mm. Warren Buffetille. Otan esimerkiksi suomalaisille läpeensä tutun yhtiön - en siksi, että se olisi paras mahdollinen, vaan siksi, että se tuskin herättää mielikuvaa mainiosta sijoituskohteesta muuten kuin läpeensä tylsän osinkopaperin muodossa, jos sitäkään.

Po. osake ei ole ollut pitkäjänteisen arvosijoittajan kannaltakaan mahtikohde; paljon parempiakin on löytynyt Suomenkin pörssistä. Mutta näinkin epäseksikäs ja kasvuluvuiltaan huomaamaton yhtiö voi oikealla strategialla tuottaa kärsivälliselle sijoittajalle ällistyttävän hyvin – etenkin jos ei tarvitse maksaa osingosta veroa, kuten on tilanne instituutioiden ja rahastojen kohdalla. Piensijoittajakin voi välttää verot tiettyyn mittaan vähennyksillä.

Tommi Taavila esitteli joku päivä sitten kiintoisasti Warren Buffettin ajatuksia pääomamenojen merkityksestä sijoituskohteen arvolle ja sen määritykselle. Jatkan aihetta, jota olen kyllä sivunnut ajoittain, mutta erittelen nyt hiukan seikkaperäisemmin. Buffett arvostaa tunnetusti korkeaa pääoman tuottoa, kassavirtaa ja osinkoa. Niin minäkin. Omistajan kannalta pitkässä juoksussa oleellista on, paljonko yhtiö kykenee tuottamaan varallisuutta hänelle, ja se raha juoksee yhtiön kassasta.

Se, mitä yhtiössä viivan alle jää, riippuu käytännössä kahdesta tekijästä: liikevaihdosta ja kannattavuudesta. Buffet arvostaa kovan liikevaihdon kasvun sijaan kovaa vapaata kassavirtaa, koska se on omistajalle jäävää rahaa. Kannattamaton kasvu on omistajan kannalta hyödytöntä. Kannattavakin kova kasvu taas on yleensä hinnoiteltu niin korkealle, että pitkän aikavälin tuotto-odotukset ovat kyseenalaiset, koska rajua kasvua on vaikea pitää yllä loputtomasti. Hyväkin yhtiö on huono sijoitus, jos siitä maksaa liikaa.

Protektionismin ilosanomaa pauhaavat nyt kaikki populistit. Donald Trumpin kovisteltua amerikkalaisia suuryhtiöitä perumaan muutamia tuotantojen ulkoistuksia hänen väitetään todistaneen sen myös toimivan. Jopa vientiriippuvaisessa Suomessa aate nostaa pitkän hiljaisuuden jälkeen päätään, kenenpä muun kuin oikeistopopulistien eli perussuomalaisten piirissä. Vasemmistossahan se on haudattu ajat sitten talouspoliittisen kokemuksen ja ymmärryksen myötä, vaikka vasemmiston perusäänestäjät eli työväestö protektionismin taakse perinteisesti on helpoin houkutella Trumpin retoriikalla.

Ihmeen vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että protektionismin autuudesta on tuoretta näyttöä Venäjältä. Se vastasi lännen talouspakotteisiin elintarvikkeiden tuontikiellolla. Kreml uhosi hyötyvänsä, koska maan elintarviketeollisuus monipuolistuisi ja sen kilpailukyky paranisi. Työpaikkoja syntyisi ja kauppatase kohenisi. Perusteet eivät kuulostaneet sikäli aivan päättömiltä, että Venäjä todella tarvitsisi talouden monipuolistamista, ja elintarviketeollisuudelle olisi hyvät lähtökohdat maatalousmaassa.