Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Otsikko viittaa nobeleillakin palkittuun teoriaan, jonka mukaan markkinat ovat niin täydellisen tehokkaat, että arvopaperit on aina oikein hinnoiteltu. Markkinatoimijoidenkin on siten oltavat täydellisen älykkäitä ja matemaattiset talousmallit hallitsevia - myös minun, käynhän arvopaperikauppaa. En tietääkseni täytä kyseisiä kriteereitä, ja harva muukaan kokemukseni mukaan, aika moni minua vähemmän jopa. Mutta näin teoria menee, muuten se ei olisi mahdollinen edes teoriassa.

Aiheeseen liittyvistä anekdooteista hilpeimpiin lukeutuu bitcoinin kurssiralli parin viikon aikana. Olen sen sukellusta ennustellut, viimeksi viikko sitten, ja nyt se iski kuin tilauksesta – eikä ihme. Harvoin jos koskaan olen nähnyt tekniseltä kannalta yhtä ylikuumentunutta kohdetta. Onko kierre lopullinen, itse ainakin toivon niin, sen näkee sitten.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=BITSTAMP:BTCUSD

Vielä viikko sitten näytti siltä, ettei Trumpin veroale buustaakaan jenkkipörssejä uusiin korkeuksiin, mutta viime viikolla ralli otti taas vauhtia vähän henkeä vedettyään. Veroalen vaikutukset ovat yhä hämärän peitossa ainakin minulta, mutta tekniseltä kannalta isot indeksit ovat jo ylikuumentuneempia kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Atlantin takana kurssit ja indikaattorit kiipeävät sellaisella kulmakertoimella, että esimerkiksi kova ralli 2006 - 2007 juuri ennen finanssikriisiin kulminoitunutta pörssiromahdusta on tähän verrattuna puuhastelua.

Fedin sinänsä odotetut koronnostot ja lupaukset seuraavista eivät markkinoita hetkauttaneet. Yhdysvaltojen taloudella epäilemättä menee lujaa, mutta samoin tekee Eurooppa, ja silti kurssit ovat täällä jatkaneet korjausliikettä. Yhtä dramaattista eroa Euroopan ja USA:n kurssikehityksen välillä ei usein näe muutaman kuukauden aikavälillä.

Omalta kannaltani on surkuhupaisaa, että otin trendisalkkuuni pienen shortin juuri SP500:een, koska odotin korjausliikkeen koskevan etenkin Yhdysvaltoja – siellähän kesän korjausliike jäi vaatimattomaksi toisin kuin Euroopassa. Vaan Trump ja hype iskivät.

Myönnän heti, että otsikko on tarkoituksella provosoiva, eikä pidä kirjaimellisestikaan paikkaansa – kyseinen merkkipäivä näet on jo takana. Puhun nyt eurooppalaisten osakkeiden laajimmasta indeksistä Eurostoxx 600:sta, joka piikkasi jo huhtikuussa 2015 päälle 400 pisteen, eikä ole tuota lakipistettä vieläkään saavuttanut. Aikaa on vierähtänyt yli kaksi ja puoli vuotta.

https://en.wikipedia.org/wiki/STOXX_Europe_600

https://www.marketwatch.com/investing/index/sxxp?countrycode=xx

Vielä maanantaina näytti varmalta, että Trumpin veroale buustaa jenkkipörssit uusiin korkeuksiin, mutta viikon edetessä rallista katosin puhti lähes kokonaan. Perjantaina kiskaistiin vielä entisten huippujen tuntumaan, mutta varsin vahvasti näyttää teknisten todisteiden perusteella siltä, että kaikki hyvä oli jo hinnoiteltu kursseihin etukäteen. Se ei ole suuri yllätys hurjan ja poikkeuksellisen pitkän rallin jälkeen. Kuten sanoin tekniseltä kannalta en ole nähnyt yhtä ylikuumentuneita viikkoindikaattoreita kuin kerran vuosikymmenessä.

Samaan tulokseen alkavat ilmeisesti tulla muutkin sijoittajat, eikä ihme – hirmu hinnoissa ovat lukemattomat osakkeet. Ei veroalekaan tuloksia määräänsä enempää nosta, ja harva osannee laskea tarkkaan lainmuutoksen vaikutukset kunkin yhtiön kohdalla tarkkaan. Epävarmaa tällaisen tilanteen tulkinta on edelleen, mutta vahvasti alkaa maistua korjausliikkeeltä Atlantin takanakin.

Jatkanpa hiukan toimituksen avaamasta aiheesta. Olen taannoin kirjoittanut perusteellisesti bitcoinista, eikä mikään ole muuttanut näkemystäni siitä. Ei siis tämä holtiton ralli, jossa sen hinta on raketoinut absurdissa mitassa jo vuoden ja paljon ylikin.

https://www.piksu.net/artikkeli/bitcoin-osa-1-vain-rosvot-sit%C3%A4-tarvitsevat

https://www.piksu.net/artikkeli/bitcoin-osa-2-ideologia-%C3%A4%C3%A4rioi...

Itse asiassa juuri ralli todistaa, että bitcoin ei ole mitä sen piti olevinaan olla: luotettava maksuväline. Nyt sen ymmärtävät jo jotkut siihen hurahtaneetkin, kuten peliyhtiö Steam, joka ei enää hyväksy bitcoinia maksuvälineeksi. Sen ei pitäisi olla yllätys, ja vastaavia on edessä pilvin pimein. Leikkirahan komissiot ja volatiliteetti tekevät siitä aivan liian kalliin ja arvaamattoman yhtiöille, joiden liiketoimintaidea ei ole spekulaatio vaan aito kassavirta ja ennustettava kustannusrakenne.

Kas vain Trumpia ja republikaaneja. Odotin heidän riviensä rakoilevan senaatissa sen verran, että verouudistus jäisi toteutumatta Obamacaren korvaamisen tavoin, mutta niin vain yhden äänen turvin paketti humahti läpi. Se on iso voitto presidentille, jonka suurisuuntaiset uudistukset ja linjavedot ovat haihtuneet enimmäkseen kuin tuhka tuuleen.

Euforiaahan tämä jenkkimarkkinoilla kiihdyttänee entisestään, jos kohta hirveä määrä efedriiniä hintoihin on jo nyt ajettu. Tekniseltä kannalta en ole nähnyt yhtä ylikuumentunutta markkinaa kuin noin kerran vuosikymmenessä. Viikkoindikaattorien osalta vain teknokupla ja 1990-luvun alkupuolen pörssihuuma vetävät sille vertoja.

Tappiin viritetyistä hinnoista viesti sekin, että Trumpin luottomiehen Michael Flynnin kujanjuoksu Venäjä-yhteyksien vuoksi rysäytti indeksejä perjantai-iltana lähes prosentin muutamassa minuutissa. Paine on jo kova.

Demokratia perustuu vapaaseen mielipiteeseen ja sen ilmaisemiseen äänestyskopissa. Kansanvallan kääntöpuoli on, että poliittinen kuluttajansuoja on olematon ja järjestelmä altis typeryyksille, kun päätöksiä voidaan tehdä tosiasioista piittaamatta. Politiikassa suosituin mielipide on aina se oikea, olivat perusteet miten päättömät tahansa.

Britit päättivät erota EU:sta pääosin englantilaisten äänillä. Valintaan on jokaisella oikeus, mutta se nojasi ihan muuhun kuin tosiasioihin populistipoliitikkojen rummuttaessa nationalistista ideologiaansa asiasta, josta ällistyttävän harvalla äänestäjällä tuntui olevan minkään valtakunnan käsitys. Sanoin heti äänestyksen jälkeen krapulan kyllä iskevän pikapuolin todellisuuden muodossa.

https://www.piksu.net/artikkeli/tyhmi%C3%A4-nuo-englantilaiset

Nyt on sitten laskun aika, kirjaimellisesti. Eroa ajaneet lupasivat siitä kivuttoman ja taloudellisesti kannattavan. Rupuinen EU ryömisi maailman viidenneksi suurimman talouden edessä. Britanniasta tulisi käden käänteessä globaali vapaakaupan keskus, Euroopan Singapore.

Korjausliike on jo kiskaissut useissa pörsseissä sen verran reippaasti, että liike ehti jo jarruttaakin viime viikolla. Oliko se siis tässä? En usko, koska jenkkipörsseissä se ei vieläkään päässyt vauhtiin, vaan kurssit hätyyttelivät huippuja huolimatta indikaattorien selvästä pudotuksesta. Jos ei Atlantin takanakin kohta kyykätä niin se on TA-historiani suurimpia yllätyksiä, niin ylikuumentuneelta indeksit näyttävät. Ja jos USA tulee alas niin aika harvoin muut pysyvät paikallaan saati nousevat.

Tulkintaa puoltaa myös VIX, jonka viikkoindikaattorit ovat yhä nousussa. Leppoisa viikko ei ollut yllätys, VIX harvoin kulkee yhtään suuntaan viikkoa kauemmin, ja kun takana oli kiihdytys niin luontevaa oli sitä seurannut vastaliike. Vain totaalipaniikeissa VIX paahtaa ylös useamman viikon.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Osakesijoittamisen peruskurssini Tampereella Sampolan kansanopistolla on edennyt ihan mukavasti. Porukka on pysynyt lauteilla ja kiinnostus on ollut ainakin oman tulkintani mukaan vahva. Kysyntää tällaiselle toiminnalle selvästi on, eikä ihme.

Olen korostanut kurssilaisille riskien kaihtamista. Oleellinen osa sitä on varoa korkealle hinnoiteltuja kasvuosakkeita, joiden osakekurssia siivittää kova liikevaihdon kasvu ja yhtiön ympärillä pyörivä hype. Kotimaisista osakkeista tällainen hotstock on peliyhtiö Rovio. Se listautui muutama kuukausi sitten, ja osakkeet kelpasivat hyvin sijoittajille. Kysyntä ylitti kirkkaasti tarjonnan, joten moni äkkirikastumisesta haaveillut jäi nuolemaan näppejään. Ostajissa oli myös instituutioita kuten eläkeyhtiöitä.

https://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/rovion-anti-ylimerkittiin-monin...

Listaushinta oli 11,50, kun yhtiön edellinen EPS eli tulos per osake oli 0,14 euroa. Edellisenä vuonna yhtiö teki tappiota ja sitä edellisenä vuonna EPS oli 0,11 euroa.

Korjausliike syveni joissakin pörsseissä jo varsin mukavasti. Laaja OMX Nordic rysähti kesädropin pohjan tasolle, DAX useamman prosentin, samoin moni pienempi pörssi. Jenkki-indeksit eivät edelleenkään saaneet vauhtia päälle lupaavasta alusta huolimatta, mutta odotan liikkeen kiihtyvän sielläkin johonkin mittaan.

Yksittäisissä osakkeissa löytyy jo ostokelpoisia runsaudenpulaksi asti. Se koskee myös amerikkalaisia osakkeita. Moni laatuyhtiö on sukeltanut kunnolla, vaikka indeksit ovat pitäneet yllättävän hyvin pintansa. Ostin itse jo Isharesin terveydenhuoltosektorin ETF:ää 110 taalalla, joka oli tavoitehintani. Saattaa se alemmaskin tulla, mutta harvoin tämä isoja liikkeitä tekee, joten katsoin viisaammaksi ottaa kyytiin kuin ahnehtia liikaa. Defensiiviset yhtiöt saattavat käyttäytyä toisin kuin sykliset markkinan heilunnassa.

http://www.nasdaq.com/symbol/ixj/stock-chart

Kun edellinen laskumarkkina rytisi syvimmillään 2016 talvella (jolloin, kuten jaksan muistuttaa, arvioin sen pohjan muutaman tunnin tarkkuudella), niin sanoin jo tuolloin, että markkinan käännyttyä nousuun ja sen kestettyä aikansa harva enää muistaa tätä paniikkia – ja varsinkaan omaa käytöstään siinä. Kiina, raaka-aineet, pankit ja kaikki mahdollinen pohjatonta pessimismiä ruokkinut tungetaan kauas maton alle. Kuka semmoisia höpisi, en minä ainakaan.

Tästä oli surkuhupaisa osoitus arvostetun analyytikon ja salkunhoitajan Hannu Angervuon kommentti tuoreessa Aamulehdessä. Hänen mukaansa pörssien nousu on kestänyt nyt viisi vuotta, joten suhdannehuippu ei liene kaukana, ja siten markkinoiden huippukaan. Myyntipaikkoja siis katselemaan.

”Nousua on kestänyt jo eurokriisin ajoista eli yli viisi vuotta. Yhdysvalloissa nousu on ollut kolmisen vuotta Eurooppaa pidempää. Taitaa olla viimeinen vaihe menossa ja siksi kannattaa lukea pörssioppaita, mitkä ovat sen vaiheen tunnusmerkit.”

Trendit yllättävät usein sitkeydellään, mutta kaikki loppuu aikanaan markkinoilla. Pääosin marraskuun puolelle korjausliike jäi, mutta ottihan se lopulta kyytiä ihan rivakasti viikon lopussa, joskin vaihtelevasti indeksistä riippuen. Helsingin keskitetyssä pörssissä tultiin alas reippaasti Nokian imussa, liki samaa tahtia sukelsi Saksan Dax.

Jenkki-indeksit värähtivät vasta, mutta ylikuumentumisen merkit ovat niin vahvat, että kyllä nekin ilman ihmettä alemmas lähiviikkoina koluavat. Ja kun droppi lopulta pääsi vauhtiin, niin jonkun viikon se tapaa kestää. Alle kolmen viikon trendit ovat harvinaisia, joten montun pohja löytynee joulukuussa. Toki näin vahvan nousun jälkeen korjauskin voi jälleen yllättää sitkeydellään, mutta pitkien indikaattorien perusteella en odota mitään kesädropin kaltaista pulkkamäkeä.

Sitkeä on nousuputki pörsseissä, vaikka päiväindikaattorit ovat yhä laskussa ja viikkoindikaattorit yliostettuja. Tämä on sinänsä tyypillistä voimakkaille trendeille – eivät hevin katkea, vaikka fundamenttien pohjalta syytä jo olisi. Kesädroppikin upposi tasaisen varmasti pitkälle elokuuhun asti, ja markkinat hermoilivat milloin Kimin ohjuksia milloin muuta. Ja taitteen tultua mikään ei hetkauta.

Indeksien sisällä liike on kuitenkin jo vilkasta. Yhtiöiden väliset erot ovat korostuneet tuoreiden osarien myötä. Onnistujia on palkittu ruhtinaallisilla nousuilla, luuserit potkittu mutaan. Ilman raporttiyllätyksiäkin kursseissa on jo eri tavalla eloa kuin muutama viikko sitten nimenomaan alaspäin.

Helsingin pörssissä monet isot yhtiöt ovat dipanneet reippaasti. Paras imu on pääpiirteissään ollut syklisillä, mikä todistaa vahvaa suhdannetta tai ainakin sen odotusta. Defensiiviset arvoyhtiöt eivät nyt kiinnosta. Esimerkiksi hyvän osarin tarjonnut Sampo notkuu edelleen kesän alun kurssinsa alapuolella.

Markkinoiden tehokkuus on sijoitusteoreetikkojen ja vähemmän valistuneidenkin ikuisia kiistanaiheita. Olen monesti tuonut oman kantani esiin: markkinat ovat tiettyyn mittaan tehokkaat, toisaalta hyvinkin tehottomat. Osakekurssin suunta heijastelee yleensä aika hyvin yhtiön tuloskehityksen suuntaa, mutta hinnoittelu voi olla todella villiä – vaikka tehokkaiden markkinoiden teorian mukaan arvopaperit on aina oikein hinnoiteltu.

Minusta jokainen kokenut sijoittaja tietää sen potaskaksi. Hinnoittelussa tapahtuu karkeita virheitä monesta syystä. Markkinoita ohjaava tieto on aina vajavaista, ja osakkeiden hinnoittelu perustuu todellisuudessa oletuksiin yhtiöiden tulevaisuudesta. Se on väistämätöntä, koska tulevaisuutta ei meistä kukaan näe, kyse on aina spekulaatioista.

Lisäksi hinnoitteluun ei ole absoluuttisia totuuksia, vaan niitä voi hahmotella hyvinkin erilaisin perustein. On huomattavasti eroa vaikkapa sillä, lasketko tulevat tuotot kassa- vai osinkovirtojen perusteella.

Osakemarkkinoilla anti oli kirjavaa. Helsingissä indeksi sukelsi reippaasti muutaman ison ja etenkin Nokian tulospettymyksen myötä, muualla maailmalla tahti oli sekalaista. SP 500 nykäisi pienen kuopan jälkeen takaisin huippuunsa. Ylikuumentumisen merkit ovat yleensä ottaen vahvat, mutta kiivaiden trendien taittuminen on usein yhtä työlästä kuin ankeriaan tappaminen tylsällä puukolla.

Ylikuumentumisen merkeistä huolimatta ostin Heikin trendisalkkuun ruotsalaisista suuryhtiöistä koostuvan iSharesin Sweden Capped ETF:n. Kuten olen sanonut tykkään ruotsalaisista osakkeista ja sikäläisestä taloudesta  - vaikka asuntomarkkinoiden hyytymisestä on vahvat merkit. Ei sillä isoihin vientiyrityksiin kummoista merkitystä pitäisi olla, pankkien tilanne voi olla vähän toinen.

https://www.ishares.com/us/products/239684/ishares-msci-sweden-etf

https://www.nordnet.fi/mux/web/marknaden/aktiehemsidan/kursdata.html?ide...

Vahvat nousut taittuvat hitaasti, ja niiden huippujen lukeminen on sen vuoksi paljon vaikeampaa kuin pohjien ainakin minulle, koska pohjat yleensä ovat paljon terävämpiä ja heilunta niiden tuntumassa rajua. Nousutrendien huippujen taittuminen on etanoiden kilpajuoksua, silloin kun kyse ei ole korjausliikkeistä. Ne kyllä taittuvat usein hyvinkin jyrkästi, usein lasku alkaa yön yli tapahtuvina kunnon pudotuksina.

Euroopassa taite oireili kuitenkin jo selvästi, kun loppuviikosta indeksit kopsahtivat kunnolla EKP:n tuumailun säestämänä. Vastaliike tuli jo seuraavana päivänä, mutta heilunnan kasvu on taitteen tyypillinen merkki. Euroopassa päiväindikaattorit sukeltavat jo vauhdilla, joten kurssien pitäisi seurata perässä piakkoin.

Jenkkipörsseissä vauhti ei vieläkään taittunut kuin Nasdaqissa, mutta ylikuumentumisen tekniset merkit ovat jo klassiset. Yksittäisissä osakkeissa ei ole helppo löytää ostokelpoisia teknisessä mielessä, joten kohta pitäisi korjauksen tulla. Jotkut isot yhtiöt ovat jo sujutelleet alas, keulassa Apple.

Eipä ole riesaksi asti lisättävää viime viikon katsaukseen. Odotan edelleen taitetta osakkeisiin, tosin riippuen jonkin verran indeksistä ja etenkin yksittäisestä osakkeesta, mutta tekniseltä kannalta merkit vahvistuivat yleensä ottaen. Pitkän vahvan kesädropin jälkeinen nousu sahaa paikallaan. Se ei vielä ole notkahduksen tae, vaan voi tarkoittaa uutta kiskaisua ylös pienen huilin päälle. Mutta ylikuumentuneen markkinan merkit alkavat olla vahvat.

Tunti-indikaattorien perusteella odotan VIX:in kiihtyvän ensi viikolla, ja sehän tietäisi pörssien kiskaisevan alas. Kuten olen usein sanonut, VIX ei ole ennakoiva indikaattori, vaan sen liikkeet ovat aika identtisiä reaalisten markkinaliikkeiden kanssa. Jos VIX olisi ennakoiva, kaikkihan sitä siihen käyttäisivät – jolloin se söisi käyttökelpoisuutensa. VIX on tärkeä indikaattori markkinoita seuraavalle, mutte se kuten mikään indikaattori ei tarjoa ilmaista lounasta.

Olen povannut pientä alaskorjausta osakkeissa lokakuussa, ja pysyn odotuksessa. Nousutrendi on kyllä ollut vahva, ja sellaiset tointuvat usein hitaasti. Se on rajun kesädropin jälkeen luonnollista. Jos ei sen pohjilta saa kaikkia ostojaan tehtyä niin seuraavaa paikkaa saa kytätä pitkään, ja harvan osakkeen saa likikään samaan hintaan.

Ellei nyt ihme tapahdu, eli rajumpi sukellus. Sellaisetkin ovat yleisiä näihin aikoihin vuodesta, vaikka takana olisi jo reippaampi nousu. Esimerkiksi 2015 syksyllä laskumarkkinan keskellä kurssit tekivät kaksikin reipasta lähes 10 prosentin nousupyräystä, mutta jatkoivat sitten äkkiä edellisten pohjien alle. Lopullinen pohja tuli vastaan vasta helmikuussa (jolloin sen ennustin ilmeiseksi pohjaksi muutaman tunnin tarkkuudella tehden luultavasti jonkun sortin julkisten markkina-analyysien maailmanennätyksen.)

Viikko-indikaattorien perusteella samanlainen liike olisi nytkin mahdollinen, mutta pidempien indikaattorien perusteella en siihen usko – enkä talouden fundamenttienkaan. Vaikkakin ne tiedot, kuten aina painotan, ovat pörssin kannalta lähes poikkeuksetta jälkijunassa.

Ounastelin viikko sitten pientä noususpurttia lyhyiden indikaattorien perusteella, ja sellaisen saimmekin. Ensi viikolla pitäisi taas tulla alas, lyhyet indikaattorit ovat nyt yliostettuja, ja päiväindikaattorit tulevat hissukseen alemmas. Arvioin pienen korjauksen tulevan eteen lokakuussa, enkä näe syytä muuttaa arviota.

Oman pikku shorttini ostin liian aikaisin. Sen olisi saanut äsken halvemmalla, ja pudotuksen lopullinen taso jäänee alkuperäisestä arviostani. Olisi ehkä pitänyt käydä vähän aktiivisempaa kauppaa eli myydä shortti pois ja ostaa bull-johdannaista nousuviikoksi. Mutta noin nopeassa kaupassa on ongelmansa. Spredit vievät omansa, vaikka eivät kovin korkeat ole vahvan vivun tuotteissa, mutta eivät indeksien liikkeetkään ole kummoisia. Ja pörssien aukioloajoista ja omista menoistakin johtuen optimaalisten kauppojen tekeminen ei usein onnistu, vaikka ajatus olisi kohdallaan.

Näin ne trendit kääntyvät. Koko kesän puuduttavan varmasti valuneet Euroopan pörssit pohjasivat elokuun lopussa kuten hyvissä ajoin ounastelin, ja sen jälkeen on tultu yhtä puuduttavan varmasti ylös ilman korjausliikkeitä. Tämä on sinänsä hyvin tyypillistä markkinoille – kun trendi kääntyy, niin epävakaa sää muuttuu tylsän tasaiseksi. Tämä pätee etenkin nousumarkkinaan. Ensimmäisten kiivaiden rykäysten jälkeen ne alkavat madella hämmästyttävän tasaisesti ja pienin liikkein verrattuna vain hetki sitten myllänneeseen rumbaan.

Kyllä nousussakin pieniä korjauksia ennen pitkää tulee. Euroopassa on usko kummoisiin pudotuksiin tässä kohtaa, koska takana on sen verran railakas kesädroppi, mutta Yhdysvalloissa ja myös Helsingissä loiva lasku oireilee jo indikaattoreissa. Ne ovat yhä aika korkealla, mutta selvästi alempana jo. Odotus on, että muutaman viikon aikana ne tulevat yhä alemmas eli kurssit laskevat valistuneella arvauksella tässä kohtaa muutaman prosentin luokkaa.

Markkina-analyytikon hommassa tulee kiusallisia virheitä kuten missä tahansa, mutta maistuvia osumiakin olen saalistanut. Pari viikkoa sitten jo sanoin viikkoindikaattorien orastavan kurkotuksen perusteella nousun tekevän tuloa. Viikko sitten pidin eurooppalaisten pörssien välipohjaamista jo aika varmana – ja niin myös kävi. Ralli oli reippain sitten toukokuun. Tuolloin sanoin kyseisen indeksin raapaistessa 400 pistettä, että tuota piikkiä ei hetkeen hätistellä. Siitä on nelisen kuukautta.

https://www.stoxx.com/index-details?symbol=SXXP

Odottelin pitkin kesää reippaampaa roiskausta, mutta kun sitä ei kuulunut, tein ajoissa toisen tulkinnan – tasaista laskua mennään pohjaan asti ilman välinousuja ja sen jälkeisiä kuoppia. Olenkin jo viikkoja varoitellut shortaamasta: mikään trendi ei jatku loputtomiin. Käänteet antavat merkkejä itsestään, ja niitä voi lukea jos osaa.

Äkkipäätä kulunutta viikkoa voisi pitää perustylsänä vaatimattomine liikkeineen, mutta itse näen pinnan alla paljonkin kiinnostavaa. Pohdiskelin viikko sitten, joko pitkien indikaattorien päänsä kurottaminen realisoituisi kurssien nousuksi. Eräin osin siltä jo vahvasti vaikuttaa. DAX on pohjannut jo aika varmasti, ja merkit ovat aina vahvemmat EuroStoxxinkin suhteen.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:DAX

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=FX:EUSTX50

Odottelin viime viikolle vielä pudotusta, mutta sellaista emme saaneet edes Kimin vetypommin kyydissä. Lyhyetkin indikaattorit vain hiukan notkahtivat. Nyt ne ovat niin korkealla, että ensi viikko saattaisi tehdä sen pienen korjauksen alas. Ainakin toivon sitä kiihkeästi, koska kyttään jo ostopaikkoja kieli pitkällä.

Pörssien perusteella kansainvälisiä kriisejä velloo pelkästään syksyllä, kuten nyt Pohjois-Korean uhittelu. Se ei ole totta, kriisejä roihuaa jatkuvalla syötöllä, mutta rahamarkkinat kiinnittivät niihin huomiota paniikkien muodossa vain kevään lopusta talven alkuun. Tähän aikaan ei tarvita kummoista pieraisua, kun markkinat sukeltavat sorsapoikueen vimmalla. Markkinoiden suunnatessa alas pieninkin risaus räjäyttää pelot. Kevään nousuhuumassa Kim saa paukutella ohjuksiaan aamusta iltaan markkinoiden silmää räpäyttämättä. Tämä ei ole värikäs kielikuva. Tuosta listasta näette, että Kimin aseohjelma rullaa ympäri vuoden, vaan muistatteko niistä meuhkatun keväällä varsinkaan talousmediassa?

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_North_Korean_missile_tests

Odottavan aika on pitkä, ja siltä nyt kovasti tuntuu markkinoita vahtiessa etenkin Euroopassa. Pörssit juuttuivat jauhamaan kapeaan parin prosentin haarukkaan, jossa rivakat nousut hyytyvät alle kahdessa päivässä, mutta eivätpä pudotuksetkaan juuri alle tehtyjen välipohjien mene. Tämä on tyypillisesti tilanne ennen isoa liikettä. Mutta mikä on siinä tapauksessa suunta?

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:SX5E

Olen keväästä asti odottanut syysmyrskyä, ja sellaiseen uskon vieläkin, vaikka kurssit ovat jo tulleet keväästä alas huomattavasti. Mutta syksy on pitkä, viime vuonna pahin raivo purkautui USA:n presidentinvaalien yhteydessä marraskuussa. Ja olen jo kohta kuukauden verran odottanut reippaampaa korjausta ylös – josta olisi sitten hyvä loikata siihen klassiseen syysmonttuun. Se olisi oppikirjamainen kuvio, jonka toteutumisesta minulla ei tietenkään ole varmuutta, mutta kokemus ja tekniset indikaattorit sen puolesta yhä puhuvat.

Hei sun heiluvilles, hihkui entinen tyttö. Sitä lystiä nyt markkinoilla riittää. Kun kevääseen asti kurssit puskivat ylös tasaisen varmasti kuin kauran oraat, niin nyt ne loikkivat useita prosentteja viikossa tai muutamassa päivässä, ja enimmäkseen alas. VIX kiskaisi jo toisen kerran viikon sisään päälle 15 pisteen. Hermoiluun riittää nyt mikä tahansa risahdus kansainvälisillä areenoilla. Barcelonan sinänsä karmea terrori-isku säikäytti markkinat, vaikka talouden isossa kuvassa nuo rivot rikokset ovat jokseenkin merkityksettömiä.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:VIX

Mutta näin trendit ruokkivat itseään. Kun auvoisan nousukevään jälkeen on päästy tavalliseen kesähelteeseen eli kurssit tulevat alas, sijoittajien hermot ovat kovilla. Orastavat korjausliikkeet ylös katkeavat mihin tahansa huolenaiheeksi tulkittavaan, kun sijoittajat säntäilevät pakoon syksyisen varpusparven vauhdilla.

Britannian hallitus pääsi lopulta vaatimattoman vuoden kaaoksen jälkeen jonkunlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, mitä se brexitiltä haluaa. Huomion arvoisinta esityksessä on, että hallitus haluaa kaupan jatkuvan EU:n kanssa entiseen tapaan. Eli kyllä routa porsaan kotiin ajaa, kovapäisemmänkin.

Brexitin kannattajathan väittivät suu vaahdossa, että EU:sta eroaminen ei tuottaisi taloudellisia ongelmia. Suuri ja mahtava Britannia pyyhkisi persauksensa EU:lla, kun maailma ryntäisi kynät tanassa solmimaan kauppasopimuksia maailman viidenneksi suurimman kansantalouden kanssa. Vaikka EU nyt sattui olemaan sen ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku – mutta briteillä se tulee pahasti myöhäsytytyksellä. Ja siitä he saavat suurelta osin kiittää populistipolitiikkojaan, joiden suunpieksäntään he lankesivat rinta rottingilla. EU:sta eroamisesta piti tuleman nopea ja riemuisa voittoparaati.

Ounastelin – tosin epävarmasti - viikko sitten, josko välipohja olisi jo muutamaksi viikoksi löytynyt, mutta mitä vielä. Trump heilautti taikatwitteriään ja taas kerran rysähti – ja tällä kertaa todella vaikutti siltä, että panikoinnin syy oli se uutisten tulkitsema.

Tämä on sinänsä kuvaavaa markkinoille. Kuten olen usein sanonut, trendit yllättävät kestollaan ja voimallaan. Kesän korvalla funda-analyytikot olivat vakuuttuneita virkeästä markkinakesästä makrolukujensa innostamana. Takana oli pitkä, vahva ja yksitoikkoinen nousu. Psykologisesti siitä seuraa herkästi turvallisuuden tunne – näin jatkuu. Aivan kuten pitkien laskujen pohjalla on vaikea kuvitella käännettä parempaan.

Mutta niin vain vuodenajat vaihtuvat, ja saimme aivan klassisen kesän. Eurostoxx 600 piikkasi 400 pisteessä toukokuussa, ja jo tuolloin sanoin, että rankasti yliostettua vilkuttanutta piikkiä ei ihan heti hätistellä. Ennustin myös, että ennen syksyä saadaan luokkaa kymmenen prosentin monttu (ainakin Euroopassa osinkosyklin vuoksi). Arvion takana oli tekninen analyysi ja kokemus.

Osakemarkkinoiden tapatumaköyhä viikko päättyi perjantaina reippaampaan kiskaisuun ylös Euroopassa. Teknisen tulkintani mukaan se aika todennäköisesti päätti joiksikin viikoiksi kesädropin syventymisen, eli muutama viikko mentäneen yläviistoon. Mitenkään saletti en tästä ole, mutta bear-johdannaisilla en nyt vähään aikaan pelaa osakkeissa.

Trendeillä on kylläkin tapana venyä aina sitkeämmäksi kuin odotetaan. Niin nousut kuin laskut yllättävät voimallaan ja kestollaan etenkin pitkien toiseen suuntaan kulkeneiden liikkeiden jälkeen. Kun reipas laskumarkkina liki vuoden kestettyään loppui viime vuoden lopputalvesta, harva uskoi nousumarkkinaan (minä kylläkin, muutaman tunnin tarkkuudella vieläpä).

Sanoin jo tuolloin, että kohta on toinen ääni kellossa: kukaan ei laskumarkkinaa muistakaan, ja auvoiset ajat tuntuvat jatkuvan väistämättä taas osapuilleen maailman tappiin, ja osakkeiden holdaaminen on yhtä ruusuilla tanssimista. Tämmöisiä kommentteja olemme kuulleet viime viikkoina ja kuukausina. Kesädroppiakaan ei monen mielestä tarvinnut pelätä tai odottaa, koska makrolukemat taloudessa ovat niin messevät, eikä tuottoa saa muualta itkemälläkään.

Rehvakas otsikko, jolle kuitenkin löytyy katetta. Olen viime aikoina määrätyistä syistä keskittynyt Piksussa markkina-analyyseihin, mutta olen vuosien mittaan kirjoittanut laajasti osakesijoittamisen perusteista ja tehnyt yhtiökohtaisia analyyseja. Kolmisen vuotta sitten tein sarjan nimeltään Pohjoismaisia laatuyhtiöitä, joihin sijoittamalla juttujen ilmestymisen mukaisesti olisi saanut kasaan erittäin maukkaan salkun. Hyvät yhtiöt eivät siihen loppuneet, mutta yritysanalyysien väsääminen on sen verran työlästä, etten ole urakkaan jaksanut paneutua sen koommin. Yhtiöiden perkaamista markkina-analyysien tukemana en ole tietenkään lopettanut, päinvastoin. Se on Sisyfoksen työtä eli loputonta, joskin paljon palkitsevampaa kuin kyseisessä myytissä.

Odotin kolme viikkoa sitten, että droppi osakkeissa ei ole vielä ohi, mutta muutin mieleni viikko sen jälkeen nousun näyttäessä väistämättömältä eli keskipitkä pudotus olisi silloin ohi. Näin kävikin – Yhdysvalloissa, jossa nousu jatkui aina uusille huipuille asti. Euroopassa sen sijaan kiskaistiin uudestaan alas viikon nousun jälkeen. Mm. Suomen, Ruotsin ja Saksan pörssit niiasivat reippaasti uusille välipohjille. Ounastelin kolme viikkoa sitten kolmen neljän prosentin lisädroppia, ja niissä se käytännössä toteutuikin.

Harmittaa toki, että itseltäni usko jo loppui, mutta toisaalta tässä toteutuu jo joitakin kuukausia sitten tekemäni ennuste: osinkokiiman takia yliostettu Eurooppa päätyy matalapaineeseen, ja raha virtaa Atlantin taakse, jossa osinkosykli on erilainen. Ennusteissa on posmennettu eurooppalaisiin osakkeisiin sijoittamista hyvien makroennusteiden ja sopivan hinnoittelun vuoksi, mutta unohdettu osinkojen merkitys – eivätkä analyytikot edes tunne teknistä analyysia.