Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Jukka tuossa keskustelussa jo tarkenteli listaansa ja tavoitehintoja. En ota niihin kantaa, koska en tee sitä TA-analyysien kohdalla kuin pääpiirteissään ellen tunne yhtiötä erityisen hyvin, ja Jukka tuntee omat seurattavansa minua selvästi paremmin. Mutta kuten olen sanonut, TA ei edellytä periaatteessa lainkaan fundan tuntemista, vaikken sillä tavalla sitä koskaan käytä saati suosittele käyttämään. TA:lla on kuitenkin omat selkeästi funda-analyyseista erottuvat vahvuutensa, joita erittelen tarkemmin tulevalla sijoittajasivustollani – sen tekniset ym. ongelmat ovat selviämään päin.

TA:a pystyy kuitenkin käyttämään todellakin markkinoiden liikkeiden ennustamiseen, koska markkinoilla on julkisuutta enemmän tietoa yhtiöiden todellisesta tilanteesta, vaikka periaatteessa näin ei pitäisi olla. Markkinoiden jonkin asteen salainen tai vielä julkisuuten asti yltämätön tieto, mikä sen tausta onkin, vaikuttaa tietysti kursseihin. Taitava tekninen analyytikko kykenee tulkitsemaan edessä olevia liikkeitä kurssidatasta teknisten välineiden ja kokemuksen avulla.

On se vaan niin mukava tokaista – enkös minä sanonut! Tämän kunnon markkinapaniikin olen povannut erinäisiä kertoja matkan varrella, mutta ensimmäisen kerran täsmällisen ajan ennustin jo viime vuoden lopussa, varoiteltuani jo hyvän aikaa markkinoiden ylikuumentumisesta. Jos mukana on nyt uusia lukijoita tai muistiltaan pätkiviä, niin palautan mieliin 30.12. 2017 julkaisemani blogin, jossa analysoin markkinatilannetta historiallisesta perspektiivistä. Tässä oleelliset sitaatit:

Jukan osakelistasta Atlas Copco siis korkkasi tavoitehinnan kuten ennustin, samoin teki 3M. Konekin teki niin käytännössä, koska hinta koppasi alimmillaan pari senttiä päälle Jukan tavoitehinnan 38 euroa, liekö napannut siitä. En usko minkään niistä pohjanneen vielä, mutta siitä enemmän tuonnempana.

Ao. yhtiöiden osarit olivat monen muun tapaan sijoittajille pettymyksiä, ja ohjeistuskin negatiivinen. Tämä on täysin linjassa teknisen analyysini kanssa, jonka mukaan odotinkin laskevan trendin jatkuvan ainakin joitakin viikkoja. Odotukseni on kuten ennekin, että pitkä trendi jatkuu sellaisena ensi vuoden puolelle. Sehän on ollut markkinakatsaustenikin linja jo pitkään, ja silloin se koskee useimpia osakkeita. Hyvin harvat yhtiöt laskumarkkinassa pääsuuntaa vastaan uivat.

Kuten Jukkakin keskustelussa totesi, tulosennusteet on pantu uusiksi. Juuri näin käy suhdanteen taitteessa. Ennusteet ja makroanalyysit tulevat aina todellisuuden perässä. Sen vuoksi niihin ei kannata tuijottaa, jos odotuksena on markkinan suunnan kääntyminen.

Atlas Copco, jota Jukan kanssa kyttäsimme viime viikolla kuin metsämiehet hirvikiväärit sojossa, täytti ennusteeni eli sain ensimmäisen rastini. Sanoin osakkeen olevan keskipitkässä laskutrendissä, joka hyvin luultavasti puhkaisee ennen pitkää Jukan tavoitehinnan. Osarin oltua sijoittajille pettymys ilmeisesti pehmeän ohjeistuksen takia kurssi sukelsi hetkessä reilusti alle Jukan tavoitehinnan 205 kruunua. Alin noteeraus alitti selvästi 190 kruunua.

https://www.tradingview.com/symbols/OMXSTO-ATCO_B/

En ole ehtinyt esitellä trendipaletistani uusille lukijoille kuin pitkän trendin, mutta lyhyt trendi siis kestää viikosta kolmeen. Trendit ovat kyllä tunnistettavissa yleensä paljaallakin silmällä kurssikäyrästä, mutta varsinkin teknisistä indikaattoreista. Lyhyet trendit harvoin jäävät viikkoon, mutta sellaisenkin variaation näimme juuri.

Raju korjausliike taittui 11.10 torstaina iltapäivällä nousuksi, joka taittui taas alas 17.10. keskiviikkona. Ihan viikkoakaan ei siis nousu kestänyt. Pari viime päivää tultiin alas niin reippaasti, että moni indeksi notkahti takaisin reilun viikon takaiseen monttuun. Jotkut, kuten Hesan ja Tukholman OMX, tuikkasivat sen allekin. 

Tuossa jo harmittavasti Jukan osalistasta (esittely alkoi 14.10. 2018) Atlas Copco ja Novo Nordisk jo kävivät käytännössä hänen tavoitehinnoissaan, mutta jäivät nipinnapin päälle. Sen takia ostomääräykset kannattaakin asettaa riittävän väljästi, jos pelkää näin käyvän, samoin tietysti toiseen suuntaan eli myynneissä. Automatisoidussa kaupankäynnissä se on tietysti ongelma sikäli, että rajahinta on aina joku.

Toivoin lukijoiden ottavan esiin joitakin heitä kiinnostavia osakkeita, jotta voisin esittää teknisiä arvioita niiden kurssien suunnasta ja taitteista (kenties ohessa myös fundamenttiarvioita). Jukka esitti oman kuuden osakkeen listansa tavoitehintoineen; ne ovat siis hintoja, joita hän pitää yhtiöiden oikeaa arvoa vastaavina ja silloin ostokelpoisina. Otan haasteen vastaan mielelläni markkinointimielessä, varsinkin kun Jukka suhtautuu skeptisesti menetelmiini, joskin toivoo olevansa väärässä. Toisaalta seuraan osaa noista osakkeista omienkin ostosuunnitelmieni takia, joten tilanne on tältäkin osalta minulle mitä otollisin.

Rojahduksesta tuli minulle hiukan ristiriitainen sen vuoksi, että tein pikamarkkinakatsauksen hiukan liian aikaisin, tosin totesin siinä pudotuksen kestänevän vielä jonkun päivän. No sitä se tosiaan teki. Silti jo muutama kommentaattori ehti tuskailla, että tuossako koko lysti oli. Mutta kuten olen sanonut, markkinoiden pitkät trendit vievät aikaa, eivät ne muutamassa päivässä toteudu. Kertarojaukset ovat parhaimmillaan tätä luokkaa, jopa kymmenen prosenttia viikossa. Mutta laskumarkkinoiden nettopudotukset, jotka ovat yleensä luokkaa 20-40 prosenttia, kasautuvat noiden vuoden kestävässä aaltoilevassa liikkeessä. Jos tuollaisia romppuja odottaa muutaman päivän erikoistarjouksena niin kannattaa vaihtaa alaa.

Muutamat lukijat ovat aiheesta kysyneet markkina-analyysien yhteydessä käyttämieni trendi-käsitteiden tarkempaa luonnetta. Olen ne aikoinaan eri yhteyksissä selvittänyt, mutta jo uusien lukijoiden vuoksi kertaus on tarpeen. Se on tietysti nyt erityisen aiheellista, kun jo ajat sitten povaamani myräkkä lopulta iski markkinoille – aika tarkkaan siihen aikaan kuin jo talvella ennustin. Tällainen infopaketti olisi hyvä olla aina saatavilla, mutta näissä puitteissa se tuskin on mahdollista. Tilanne tietysti on toinen kaavailemassani sijoittajasivustossa.

Markkinat liikkuvat erimittaisina trendeinä. Itse käytän jutuissani kolmen aikavälin trendiä: pitkä, keskipitkä (kp) ja lyhyt. Päiväkauppiaat (joihin itsekin olen aikoinaan kuulunut) tuntevat paljon enemmänkin trendejä, siis hyvin lyhyitä, mutta valtaosalle sijoittajista niillä ei ole merkitystä.

Pitkät trendit ovat nousu- ja laskumarkkinoita, jotka kestävät tavallisesti vuodesta kolmeen. Ne rajautuvat pörssi-indekseissä ja muissakin instrumenteissa suurten huippujen ja pohjien väliseen ajanjaksoon.

Lupasin päivittää markkina-analyysin heti kun sen koen ajankohtaiseksi. Se hetki alkaa olla käsissä, semmingin kun lähden nyt vetämään illaksi sijoituskurssiani, enkä ehdi reagoimaan enää meikäläisen pörssin aukioloaikaan. Pudotus siis jatkui kuten odotin, ja saattaa se vielä hetken mennä alemmas, mutta yksi oleellinen asia etenkin spekuloinnissa mutta yleensäkin kaupankäynnin ajoituksessa on liiallisen ahneuden välttäminen.

Koska tulkitsen lyhyen trendin osakkeissa olevan lähellä taitettaan, myyn ainakin itse nyt pari viikkoa sitten ostamani indeksishortin (hyvällä voitolla) ja seuraan hetken tilannetta sivusta. Keskipitkien tai vielä pidempien trendien analyysiin en tässä kohtaa mene. Lupasin 22.9. muutamaksi viikoksi laskevan lyhyen trendin, joka on nyt sukeltanut mm. Stoxx 600:ssa noin kolme prosenttia. Vaikka trendi saattaa vielä kestää jonkun päivänkin, katson joka tapauksessa analyysin osuneen nyt riittävällä tarkkuudella, ja sitä suunnittelevat ehtivät vielä reagoida. 

Saimmehan mukavan pikku rytinän, kun jaksoimme hetken odottaa. Trendien taitteiden arviot eivät aina osu aivan nappiin – kuten muutamat lukijat ahkerasti piikittelevät -, mutta jos ne minulta tuntien tarkkuudella aina osuisivat, minun tuskin tarvitsisi harrastaa tällaista tai edes palkkatyötä, senkun tahkoaisin miljoonia johdannaisilla. Ei arvio silti hassumpi ollut mielestäni. Povasin lyhyen trendin käännettä etenkin Eurooppaan pari viikkoa sitten, ja renkaiden sutimisen jälkeen pudotus pääsikin vauhtiin jo toissa viikon lopussa.

Kovin paljoa ei alas ole tultu, joitakin prosentteja, mutta eivät muutamia viikkoja kestävien lyhyiden trendien liikkeet tavallisesti sen suurempia olekaan kuin isoissa käänteissä ja kunnon romahduksissa. Sellaista en ole povannut yleensä ottaen edes pitkän trendin arviossani, joskin pitänyt mahdollisuutena mahdollisesti toteutuvan laskumarkkinan päätteeksi.

Svenne omassa jutussaan jo hyvin aihetta perkasi, mutta tuon siihen oman jossain määrin yleisistä opeista poikkeavan kokemuspohjaisen strategiani. Joidenkin paljon siteerattujen rahoitusteorioiden mukaan optimaalinen hajautus osakesalkussa on noin tusinan verran yhtiöitä. Lukema perustuu keskihajontatutkimuksiin ja yhtiöseurannan optimointiin. Liian suurta määrää yhtiöitä on teoreeman mukaan vaikea pitää aktiivisesti silmällä edes ammattisijoittajan, saati piensijoittajan ja osakesäästäjän.

Keskihajonnasta en osaa sanoa höykäsenpöläystä, mutta muilta osin teoreema on mielestäni heikosti perusteltu ja riskialtis. Kuten Svennekin totesi, riskiä kaihtava salkku hajauttaa niin toimialoittain kuin maakohtaisesti. Yksittäisille yhtiöille ja valtioille voi tapahtua mitä vain, ja usein nuo yllätykset tulevat niin puskista, ettei niihin voi varautua millään seurannalla.

Odotin viikko sitten lyhyen trendin taittuneen, ja pitkin viikkoa siltä näyttikin kurssien valuessa hissukseen alas, mutta sitten markkinat innostuivat Fedin koronnostosta ja osakkeet kiskaisivat iloisen spurtin ylös. Erikoista sekin, että rahan kallistuminen kiihottaa sijoittajia, mutta markkinoiden liikkeitä on usein vaikea ymmärtää järkiperustein.

Lysti loppui kuitenkin äkkiä kurssien lopahdettua, ja Euroopassa perjantai oli jo raju pudostuspäivä Italian lyötyä lukkoon odotetun budjettinsa (josta tarkemmin eilisessä jutussani). Yhdysvalloissa reaktiot olivat vaisut, joten taas varsin epätahtiin markkinat liikkuvat, jos kohta Atlantin takanakin on tultu alas viime viikko. Siellä Italia ei kohauttanut kuten täällä, mutta toki ongelmakin on etupäässä Euroopan.

Italian populistihallitus teki sen mitä lupasi ja pelättiin - se sai kasaan ensimmäisen odotetun kaltaisen budjettinsa. Vaje nousee 2,4 prosenttiin bkt:sta. Se ei olisi hälyttävä määrä vakavaraiselle ja hyvin kasvavalle maalle, mutta Italia ei ole kumpaakaan, kaukana siitä. Italian valtiolla on velkaa yhä 130 prosenttia suhteessa bkt:hen. Euroopassa vain Kreikalla on enemmän, ja moniongelmainen talous on kasvanut hitaasti euroalueen kolmen vuoden nousukaudellakin. Tukala yhtälö.

Hallitus toteuttaa lupauksensa: leikkaa veroja ja nostaa julkista kulutusta, vastoin EU:n, EKP:n, oman talousministerinsä ja presidenttinsä linjaa. Tilanteesta uhkaa tulla samanlainen kuin Berlusconin viimeisellä pääministerikaudella, kun eurokriisi jylläsi pahimmillaan. Kreikka oli täysin EU:n velkatuen varassa, Espanjaa murjoi valtion syliin kaatunut pankkikriisi.

Fed nosti jälleen ohjauskorkoa, ja viesti kiristymisen jatkuvan ainakin ensi vuoden puolelle. Tätä odotin, kuten moni muukin – huolimatta Trumpin murinasta korkoja vastaan. Ainakin Jerome Powell kollegoineen on suoraselkäinen kaveri ja varmasti oikealla pallilla. Raha kallistuu USA:ssa ja samalla muuallakin, koska dollarilainat ovat niin laajasti käytettyjä, kuten kertoo kehityvien markkinoiden valuutta- ja osakerytinä tänä vuonna.

Muistatteko vielä Nigel Faragen? Tämän Timo Soiniakin rutkasti suurisuisemman ja nationalistisemman populistin, joka lopulta onnistui riemuunsa liki tukehtuen elämäntehtävässään, Britannian erottamisessa EU:sta. Joka pauhasi vaalikampanjassa hengenheimolaistensa kanssa  rappausten irtoillessa, kuinka suuri ja mahtava Britannia pyyhkii persauksensa rupuisella EU:lla irrotessaan sen verta imevästä talutusnuorasta. Kuinka EU kerjää polvillaan Britannialta sopimusta millä tahansa sen sanelemilla ehdoilla, koska EU on luuseri ja Britannia winneri. Kuinka Britannia rykäisee mahtavat kauppasopimukset muun maailman kanssa sormia napsauttamalla siivottuaan EU:n tunkkaiset pölyt harteiltaan muutamassa kuukaudessa. 

Mitä mussuttaa nyt tämä torikauppiaiden kuningas? Että EU haluaa nöyryyttää Britanniaa sopimusneuvotteluissa. Että EU vaikeuttaa tahallaan sopimuksen laatimista salaliitossa toista kansanäänestystä janoavien brittien kanssa.

Odotin lyhyen trendin kestävän nousussa vielä kuluneen viikon ja taittuvan sen lopussa. Näin suunnilleen vaikuttaa käyvän, joskin se selviää ensi viikolla. Hiukan epätasaista on ollut meno niin lyhyellä kuin pidemmälläkin tarkasteluvälillä. USA:ssa SP500 ja Dow ovat käyneet kopaisemassa vanhat huippunsa puhki, Nasdaq taas ei yltänyt elokuun lopussa tekemäänsä huippuun. Olen jo jokin aika sitten tulkinnut Nasdaqin olevan valmis reippaampaan korjaukseen, ja se vaikuttaa toteutuvan nyt johonkin mittaan.

https://www.tradingview.com/symbols/FX-NAS100/

Muualla maailmalla korjausliikkeet ovat olleet tuhteja, kehittyvissä markkinoissa on jo laskumarkkinakin. Se näkyy ao. ETF-rahastoista, kuten tästä iSharesin lajissaan laajavolyymisimmasta.

https://www.tradingview.com/symbols/AMEX-EEM/

Markkinakatsauksiani säännöllisesti lukeneet tuntevat peruskäsitteeni erimittaisista trendeistä, joista lyhin käyttämäni on lyhyt trendi, kestoltaan viikosta muutamaan (niitä on olemassa paljon lyhyempiäkin päiväkauppiaiden käytössä). Joskus tämä liike on hyvin selkeää, kuten viime viikkoina ja kuukausinakin. Se on tässä markkinatilanteessa helppo havaita ilman teknisiä välineitä paljaalla silmälläkin kurssikäyrästä, tässä tapauksessa SP500:sta.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=SP%3ASPX

Kun Britannia päätti kansanäänestyksessä reilut kaksi vuotta sitten erota EU:sta harvinaisen likaisen kampanjan jälkeen, sanoin heti, että ratkaisusta oli tiedossa ainakin yksi hyvä puoli. Se todistaisi, kumman osapuolen toinen toistaan rajummat väitteet pitävät paremmin kutinsa. Britanniasta tuli populistien jyrkästi kyseenalaistaman Euroopan yhdentymisen koekaniini.

Korjausta alas odotin viikko sitten, ja sen saimme. Joissakin pörsseissä se oli aika reipaskin. Mutta onko kyse lyhyestä trendistä, joka kääntyy taas ylös entisellä vauhdilla – puhun USA:sta tässä tapauksessa – vai joko tosiaan keskipitkä trendi kääntyisi alas muutamaksi kuukaudeksi – ja jopa pitkä trendi alkaisi tehdä lähtöä laskumarkkinaan?

Merkeistä ei ainakaan ole pulaa, mutta markkinoiden sitkeys jaksaa joskus yllättää. Kevään rajun korjausliikkeen jälkeinen ralli jenkkipörsseissä yllätti jossain määrin minut, vaikka isompaa liikettä odottelinkin vasta syksylle ja talvelle. Ja sellaiseen on yhä kaikki saumat.

VIX kurkkasi jo päälle 15 pinnan, ja kp-indikaattorit ovat yhä nousussa, joten syyskuun loppuun tai lokakuun alkupuolelle odotan roiskausta, kuten olen tehnyt alunperinkin – en siis joka viikolle sellaisia odota, kuten jotkut kommentaattorit väittävät. Markkinoiden isot liikkeet ovat hitaita, niitä ei monta vuodessa ole, kun paniikeista puhutaan.

Huulilla ollaan. Jenkki-indeksit koputtelevat huippuja, ja päällisin puolin hätää ei ole. Oskillattorit ovat kuitenkin yliostettuja niin päivä- kuin viikkotasolla, joten korjauksen pitäisi tulla ihan näinä päivinä, siis ainakin lyhyen korjauksen. Oleellista silti on perusanalyysini kannalta, että VIX:in pitäisi kiskaista kuukauden sisään tuhdisti ennnusteeni mukaan, eikä lystin pitäisi siihen jäädä, vaan lisää hermoilua olisi tultava pitkin talvea.

Sitkeästi jenkki-indeksit hätyyttelevät huippujaan. Jos perusanalyysini on mennäkseen hatelikkoon, niin se selvinnee muutaman kuukauden sisään. Siinä tapauksessa uutta korjausta alas ei kuulu, vaan nousumarkkina jatkuu reippaana tehden vain tuon keväisen rajun korjausliikkeen. Ja siinä tapauksessa muutkin pörssit toipunevat samaisesta rotkahduksesta, joka on joissakin edennyt jo laskumarkkinaksi.

Mahdotonta se ei varmaan ole, mutta kovin moni asia silti puhuu huippusuhdanteen jatkumista vastaan. Odotan edelleen VIX:in kiskaisevan reippaasti ylös syksyn aikana, koska viikko-oskillaattorit ovat nousussa, eikä VIX ole koskaan jättänyt yhteen piikkiin vuodessa – sellaiseen, jonka saimme helmikuussa.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Vix kiskaisi entistä lupaavammin, muttei vieläkään yltänyt 20 pisteeseen, jos ei enää kauaskaan siitä jäänyt. Mutta indikaattorit ovat aina vain nousussa, joten ennusteeni reippaasta paniikista ennen syyskuun loppua pysyy ennallaan. Itse asiassa olen asiasta aina varmempi.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Sanoin jo keväällä, että pitkän välin ennusteeseeni kuuluu kunnon paniikkeja syksyn ja talven mittaan, ja sen toteutuessa kyllä paukutan henkseleitä. Toisaalta jos volatiliteetti asettuukin ja nousumarkkina jatkuu, pistän aasinhatun päähäni.

Olen muutaman viikon odottanut VIX:in kiskaisevan päälle 20 pisteen lähiviikkoina, ja pari kertaa se on lupaavasti kierroksia ottanut, mutta noita lukemia se ei vielä hätyytellyt. Mutta eipä tässä kiire. Jos perusanalyysini laskumarkkinasta tai ainakin rajusta korjausliikkeestä kevääseen mennessä toteutuu, aikaa on vielä vaikka lampaiden sitä märehtiä.

Pitkät markkinaindikaattorit liikkuvat hitaasti, aivan kuten markkinoiden isot liikkeet. Ja pelkoindikaattorit ovat nousussa, etenkin VIX. Ei sitä tosin suoraan sen kurssista näe ilman teknisen analyysin välineitä. On aika ihme, ellei ensimmäinen tuhdimpi rysäys tule syyskuun loppuun mennessä.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Harvemmin riemastun talouskriiseistä, mutta Turkin kohdalla en voi olla kikattamatta ilkeästi, kun sotien ja vähäisempien sortotoimien voimin äänestäjälaumatkin taaksensa ajanut tyranni Recep Tayyip Erdogan selittelee valuuttakriisiä ja kohta sen seurauksia. Maan valuutta liira on menettänyt parissa vuodessa puolet arvostaan, ja viime kuukausina pudotus on yhä kiihtynyt. Tänään rysähti niin, että voidaan puhua täystyrmäyksestä. Dollaria vastaan liira on sukeltanut parikymmentä prosenttia - en vastaavaa ole nähnyt koskaan.

Erdogan, klassinen autoritaarinen populisti, on vastoin demokratioiden kantapään kautta kalliisti opittua kokemusta sekaantunut siekailematta rahapolitiikkaan. Presidentin lähipiirillään miehittämä keskuspankki on menettänyt itsenäisyytensä. Se pitää korot keinotekoisen alhaalla valtionjohtajan vaatimuksesta. Talouskasvua on ajettava hinnasta piittaamatta. Mutta kyllähän maksun aika aina tulee. Se hetki saapui juuri.

Pääministeri Theresa May päätti ottaa brexit-neuvottelut suoraan omalle vastuulleen. Se korostaa, kuinka kiperä aihe on hallituksen ja konservatiivien sisällä. May haluaa varmistaa pehmeän brexitin, jonka tavoite on eron taloudellisten haittojen minimointi, kontrolloimalla prosessia henkilökohtaisesti – eli hän ei luota ministerikollegoihin, joissa viliseekin kovemman vaihtoehdon kannattajia. Johnson ja Davishan jo erosivat vastalauseeksi.

Minusta kaikkien kannalta olisi parasta, että pehmeä brexit toteutuisi, mutta se kyllä vesittäisi pahan kerran eroa ajaneiden tavoitteet, kuten kapinaleiri korostaa. Aika monet britit ovat samaa mieltä lehtitietojen mukaan, eli Mayn suunnitelmat kohtaavat leppymätöntä vastarintaa.

Odotin viikko sitten VIX:in intoutuvan päälle 20 pisteen lähiviikkoina, ja hiukan se kierroksia jo otti, vaikka aika vaatimattomasti. Mutta ennuste ei muutu: lähiviikkoina – täsmällisemmin en ennusta – se niin tekee. Oskillaattorit ovat nousussa ja ihme pitää tapahtua, jos syksyn mittaan ei ainakin yksi myyntipaniikki iske. Facebook muistutti taas, miten mielialat markkinoilla vaihtuvat sekunnissa euforiasta hysteriaan.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Odotin pörssien kp-trendin putoavan pari viikkoa sitten vielä jonkin aikaa, mutta näin ei käynyt. Lyhentyneeltä näyttää markkinoiden tempo nyt, nousut ja laskut kestävät vain kuukauden verran jos sitäkään. No, kolme viikkoa onkin kp-trendin minimikesto - joitakin poikkeuksiakin toki löytyy, mutta pääsääntö tuo on, ja pitänyt kutinsa nytkin, kuten näkyy vaikka kotoisesta OMX:sta.

https://www.tradingview.com/chart/BH12F2OG/

Ja taas vaikuttaa nousu tulleen pulkkkaan eli odotan suunnan kääntyvän joiksikin viikoiksi alas. Pitkällä tähtäimellä nämä ovatkin jännittäviä aikoja. Jos perusoletukseni laskevasta markkinasta talvea kohti pitää paikkansa, nousun pitääkin katketa. Jos olen väärässä, niin nousu jatkuu useamman viikon. Pitkät oskillaattorit ovat nyt pohjassa, joten nousumarkkinan jatkuessa pörssien pohjat alkavat olla käsissä.

Helsingin suurvaltatapaaminen ei sisältänyt yllätyksiä tai saavutuksia kuten harva varmaan odottikaan, mutta yhden asian se taas toi kirkkaasti selväksi: Donald Trumpia ei kiinnosta muu kuin oma napansa. Sen eteen hän tekee mitä tahansa. Ja se on pirun pelottavaa myös talouden kannalta.

Trump ylitti Helsingissä rajan, jota kukaan aiempi USA:n presidentti ei ole käynyt lähelläkään. Hän hyväksyi vihamielisen valtion johtajan selityksen sekaantumisesta maansa asioihin vastoin omien tiedusteluelintensä selkeitä todisteita. Lisäksi Trump solvasi hallintonsa edustajia ja halusi selvitystyöhön mukaan sen kohteena olevan Venäjän. Se on kuin pyytäisi Isisiä osallistumaan terrorismin torjuntaan.

Markkinoista ei nyt irtoa järin kiehtovaa kommentoitavaa, paitsi korkoeron osalta – se jatkaa kaventumistaan. Kahden ja kymmenen vuoden bondien tuoton ero on jo selvästi alle 0,3 prosenttiyksikköä. Se on todella alhainen. Ja trendit ovat edelleen ne, että lyhyt korko on nousussa ja pitkä laskussa. Liike on hyvin loivaa, mutta todellisuutta kuitenkin. Korkoeron merkityksestä iso analyysi löytyy aiemmista jutuista.

https://www.cnbc.com/quotes/?symbol=US2Y

https://www.cnbc.com/quotes/?symbol=US10Y

https://fred.stlouisfed.org/series/T10Y2Y

Lukemat ovat niin matalat, että sitä näkee vain luokkaa kerran vuosikymmenessä pitkälläkään aikavälillä. Ja näissä lukemissa on pyöritty aina aivan huippusuhdanteen lopussa. Viimeksi samoilla nurkilla olimme 2005. Siitä toki kesti vielä toista vuotta suhdanteen rapautumiseen ja laskumarkkinaan, mutta sitä tulikin sitten kuin Turusen pyssystä.