Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Svenne omassa jutussaan jo hyvin aihetta perkasi, mutta tuon siihen oman jossain määrin yleisistä opeista poikkeavan kokemuspohjaisen strategiani. Joidenkin paljon siteerattujen rahoitusteorioiden mukaan optimaalinen hajautus osakesalkussa on noin tusinan verran yhtiöitä. Lukema perustuu keskihajontatutkimuksiin ja yhtiöseurannan optimointiin. Liian suurta määrää yhtiöitä on teoreeman mukaan vaikea pitää aktiivisesti silmällä edes ammattisijoittajan, saati piensijoittajan ja osakesäästäjän.

Keskihajonnasta en osaa sanoa höykäsenpöläystä, mutta muilta osin teoreema on mielestäni heikosti perusteltu ja riskialtis. Kuten Svennekin totesi, riskiä kaihtava salkku hajauttaa niin toimialoittain kuin maakohtaisesti. Yksittäisille yhtiöille ja valtioille voi tapahtua mitä vain, ja usein nuo yllätykset tulevat niin puskista, ettei niihin voi varautua millään seurannalla.

Odotin viikko sitten lyhyen trendin taittuneen, ja pitkin viikkoa siltä näyttikin kurssien valuessa hissukseen alas, mutta sitten markkinat innostuivat Fedin koronnostosta ja osakkeet kiskaisivat iloisen spurtin ylös. Erikoista sekin, että rahan kallistuminen kiihottaa sijoittajia, mutta markkinoiden liikkeitä on usein vaikea ymmärtää järkiperustein.

Lysti loppui kuitenkin äkkiä kurssien lopahdettua, ja Euroopassa perjantai oli jo raju pudostuspäivä Italian lyötyä lukkoon odotetun budjettinsa (josta tarkemmin eilisessä jutussani). Yhdysvalloissa reaktiot olivat vaisut, joten taas varsin epätahtiin markkinat liikkuvat, jos kohta Atlantin takanakin on tultu alas viime viikko. Siellä Italia ei kohauttanut kuten täällä, mutta toki ongelmakin on etupäässä Euroopan.

Italian populistihallitus teki sen mitä lupasi ja pelättiin - se sai kasaan ensimmäisen odotetun kaltaisen budjettinsa. Vaje nousee 2,4 prosenttiin bkt:sta. Se ei olisi hälyttävä määrä vakavaraiselle ja hyvin kasvavalle maalle, mutta Italia ei ole kumpaakaan, kaukana siitä. Italian valtiolla on velkaa yhä 130 prosenttia suhteessa bkt:hen. Euroopassa vain Kreikalla on enemmän, ja moniongelmainen talous on kasvanut hitaasti euroalueen kolmen vuoden nousukaudellakin. Tukala yhtälö.

Hallitus toteuttaa lupauksensa: leikkaa veroja ja nostaa julkista kulutusta, vastoin EU:n, EKP:n, oman talousministerinsä ja presidenttinsä linjaa. Tilanteesta uhkaa tulla samanlainen kuin Berlusconin viimeisellä pääministerikaudella, kun eurokriisi jylläsi pahimmillaan. Kreikka oli täysin EU:n velkatuen varassa, Espanjaa murjoi valtion syliin kaatunut pankkikriisi.

Fed nosti jälleen ohjauskorkoa, ja viesti kiristymisen jatkuvan ainakin ensi vuoden puolelle. Tätä odotin, kuten moni muukin – huolimatta Trumpin murinasta korkoja vastaan. Ainakin Jerome Powell kollegoineen on suoraselkäinen kaveri ja varmasti oikealla pallilla. Raha kallistuu USA:ssa ja samalla muuallakin, koska dollarilainat ovat niin laajasti käytettyjä, kuten kertoo kehityvien markkinoiden valuutta- ja osakerytinä tänä vuonna.

Muistatteko vielä Nigel Faragen? Tämän Timo Soiniakin rutkasti suurisuisemman ja nationalistisemman populistin, joka lopulta onnistui riemuunsa liki tukehtuen elämäntehtävässään, Britannian erottamisessa EU:sta. Joka pauhasi vaalikampanjassa hengenheimolaistensa kanssa  rappausten irtoillessa, kuinka suuri ja mahtava Britannia pyyhkii persauksensa rupuisella EU:lla irrotessaan sen verta imevästä talutusnuorasta. Kuinka EU kerjää polvillaan Britannialta sopimusta millä tahansa sen sanelemilla ehdoilla, koska EU on luuseri ja Britannia winneri. Kuinka Britannia rykäisee mahtavat kauppasopimukset muun maailman kanssa sormia napsauttamalla siivottuaan EU:n tunkkaiset pölyt harteiltaan muutamassa kuukaudessa. 

Mitä mussuttaa nyt tämä torikauppiaiden kuningas? Että EU haluaa nöyryyttää Britanniaa sopimusneuvotteluissa. Että EU vaikeuttaa tahallaan sopimuksen laatimista salaliitossa toista kansanäänestystä janoavien brittien kanssa.

Odotin lyhyen trendin kestävän nousussa vielä kuluneen viikon ja taittuvan sen lopussa. Näin suunnilleen vaikuttaa käyvän, joskin se selviää ensi viikolla. Hiukan epätasaista on ollut meno niin lyhyellä kuin pidemmälläkin tarkasteluvälillä. USA:ssa SP500 ja Dow ovat käyneet kopaisemassa vanhat huippunsa puhki, Nasdaq taas ei yltänyt elokuun lopussa tekemäänsä huippuun. Olen jo jokin aika sitten tulkinnut Nasdaqin olevan valmis reippaampaan korjaukseen, ja se vaikuttaa toteutuvan nyt johonkin mittaan.

https://www.tradingview.com/symbols/FX-NAS100/

Muualla maailmalla korjausliikkeet ovat olleet tuhteja, kehittyvissä markkinoissa on jo laskumarkkinakin. Se näkyy ao. ETF-rahastoista, kuten tästä iSharesin lajissaan laajavolyymisimmasta.

https://www.tradingview.com/symbols/AMEX-EEM/

Markkinakatsauksiani säännöllisesti lukeneet tuntevat peruskäsitteeni erimittaisista trendeistä, joista lyhin käyttämäni on lyhyt trendi, kestoltaan viikosta muutamaan (niitä on olemassa paljon lyhyempiäkin päiväkauppiaiden käytössä). Joskus tämä liike on hyvin selkeää, kuten viime viikkoina ja kuukausinakin. Se on tässä markkinatilanteessa helppo havaita ilman teknisiä välineitä paljaalla silmälläkin kurssikäyrästä, tässä tapauksessa SP500:sta.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=SP%3ASPX

Kun Britannia päätti kansanäänestyksessä reilut kaksi vuotta sitten erota EU:sta harvinaisen likaisen kampanjan jälkeen, sanoin heti, että ratkaisusta oli tiedossa ainakin yksi hyvä puoli. Se todistaisi, kumman osapuolen toinen toistaan rajummat väitteet pitävät paremmin kutinsa. Britanniasta tuli populistien jyrkästi kyseenalaistaman Euroopan yhdentymisen koekaniini.

Korjausta alas odotin viikko sitten, ja sen saimme. Joissakin pörsseissä se oli aika reipaskin. Mutta onko kyse lyhyestä trendistä, joka kääntyy taas ylös entisellä vauhdilla – puhun USA:sta tässä tapauksessa – vai joko tosiaan keskipitkä trendi kääntyisi alas muutamaksi kuukaudeksi – ja jopa pitkä trendi alkaisi tehdä lähtöä laskumarkkinaan?

Merkeistä ei ainakaan ole pulaa, mutta markkinoiden sitkeys jaksaa joskus yllättää. Kevään rajun korjausliikkeen jälkeinen ralli jenkkipörsseissä yllätti jossain määrin minut, vaikka isompaa liikettä odottelinkin vasta syksylle ja talvelle. Ja sellaiseen on yhä kaikki saumat.

VIX kurkkasi jo päälle 15 pinnan, ja kp-indikaattorit ovat yhä nousussa, joten syyskuun loppuun tai lokakuun alkupuolelle odotan roiskausta, kuten olen tehnyt alunperinkin – en siis joka viikolle sellaisia odota, kuten jotkut kommentaattorit väittävät. Markkinoiden isot liikkeet ovat hitaita, niitä ei monta vuodessa ole, kun paniikeista puhutaan.

Huulilla ollaan. Jenkki-indeksit koputtelevat huippuja, ja päällisin puolin hätää ei ole. Oskillattorit ovat kuitenkin yliostettuja niin päivä- kuin viikkotasolla, joten korjauksen pitäisi tulla ihan näinä päivinä, siis ainakin lyhyen korjauksen. Oleellista silti on perusanalyysini kannalta, että VIX:in pitäisi kiskaista kuukauden sisään tuhdisti ennnusteeni mukaan, eikä lystin pitäisi siihen jäädä, vaan lisää hermoilua olisi tultava pitkin talvea.

Sitkeästi jenkki-indeksit hätyyttelevät huippujaan. Jos perusanalyysini on mennäkseen hatelikkoon, niin se selvinnee muutaman kuukauden sisään. Siinä tapauksessa uutta korjausta alas ei kuulu, vaan nousumarkkina jatkuu reippaana tehden vain tuon keväisen rajun korjausliikkeen. Ja siinä tapauksessa muutkin pörssit toipunevat samaisesta rotkahduksesta, joka on joissakin edennyt jo laskumarkkinaksi.

Mahdotonta se ei varmaan ole, mutta kovin moni asia silti puhuu huippusuhdanteen jatkumista vastaan. Odotan edelleen VIX:in kiskaisevan reippaasti ylös syksyn aikana, koska viikko-oskillaattorit ovat nousussa, eikä VIX ole koskaan jättänyt yhteen piikkiin vuodessa – sellaiseen, jonka saimme helmikuussa.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Vix kiskaisi entistä lupaavammin, muttei vieläkään yltänyt 20 pisteeseen, jos ei enää kauaskaan siitä jäänyt. Mutta indikaattorit ovat aina vain nousussa, joten ennusteeni reippaasta paniikista ennen syyskuun loppua pysyy ennallaan. Itse asiassa olen asiasta aina varmempi.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Sanoin jo keväällä, että pitkän välin ennusteeseeni kuuluu kunnon paniikkeja syksyn ja talven mittaan, ja sen toteutuessa kyllä paukutan henkseleitä. Toisaalta jos volatiliteetti asettuukin ja nousumarkkina jatkuu, pistän aasinhatun päähäni.

Olen muutaman viikon odottanut VIX:in kiskaisevan päälle 20 pisteen lähiviikkoina, ja pari kertaa se on lupaavasti kierroksia ottanut, mutta noita lukemia se ei vielä hätyytellyt. Mutta eipä tässä kiire. Jos perusanalyysini laskumarkkinasta tai ainakin rajusta korjausliikkeestä kevääseen mennessä toteutuu, aikaa on vielä vaikka lampaiden sitä märehtiä.

Pitkät markkinaindikaattorit liikkuvat hitaasti, aivan kuten markkinoiden isot liikkeet. Ja pelkoindikaattorit ovat nousussa, etenkin VIX. Ei sitä tosin suoraan sen kurssista näe ilman teknisen analyysin välineitä. On aika ihme, ellei ensimmäinen tuhdimpi rysäys tule syyskuun loppuun mennessä.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Harvemmin riemastun talouskriiseistä, mutta Turkin kohdalla en voi olla kikattamatta ilkeästi, kun sotien ja vähäisempien sortotoimien voimin äänestäjälaumatkin taaksensa ajanut tyranni Recep Tayyip Erdogan selittelee valuuttakriisiä ja kohta sen seurauksia. Maan valuutta liira on menettänyt parissa vuodessa puolet arvostaan, ja viime kuukausina pudotus on yhä kiihtynyt. Tänään rysähti niin, että voidaan puhua täystyrmäyksestä. Dollaria vastaan liira on sukeltanut parikymmentä prosenttia - en vastaavaa ole nähnyt koskaan.

Erdogan, klassinen autoritaarinen populisti, on vastoin demokratioiden kantapään kautta kalliisti opittua kokemusta sekaantunut siekailematta rahapolitiikkaan. Presidentin lähipiirillään miehittämä keskuspankki on menettänyt itsenäisyytensä. Se pitää korot keinotekoisen alhaalla valtionjohtajan vaatimuksesta. Talouskasvua on ajettava hinnasta piittaamatta. Mutta kyllähän maksun aika aina tulee. Se hetki saapui juuri.

Pääministeri Theresa May päätti ottaa brexit-neuvottelut suoraan omalle vastuulleen. Se korostaa, kuinka kiperä aihe on hallituksen ja konservatiivien sisällä. May haluaa varmistaa pehmeän brexitin, jonka tavoite on eron taloudellisten haittojen minimointi, kontrolloimalla prosessia henkilökohtaisesti – eli hän ei luota ministerikollegoihin, joissa viliseekin kovemman vaihtoehdon kannattajia. Johnson ja Davishan jo erosivat vastalauseeksi.

Minusta kaikkien kannalta olisi parasta, että pehmeä brexit toteutuisi, mutta se kyllä vesittäisi pahan kerran eroa ajaneiden tavoitteet, kuten kapinaleiri korostaa. Aika monet britit ovat samaa mieltä lehtitietojen mukaan, eli Mayn suunnitelmat kohtaavat leppymätöntä vastarintaa.

Odotin viikko sitten VIX:in intoutuvan päälle 20 pisteen lähiviikkoina, ja hiukan se kierroksia jo otti, vaikka aika vaatimattomasti. Mutta ennuste ei muutu: lähiviikkoina – täsmällisemmin en ennusta – se niin tekee. Oskillaattorit ovat nousussa ja ihme pitää tapahtua, jos syksyn mittaan ei ainakin yksi myyntipaniikki iske. Facebook muistutti taas, miten mielialat markkinoilla vaihtuvat sekunnissa euforiasta hysteriaan.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Odotin pörssien kp-trendin putoavan pari viikkoa sitten vielä jonkin aikaa, mutta näin ei käynyt. Lyhentyneeltä näyttää markkinoiden tempo nyt, nousut ja laskut kestävät vain kuukauden verran jos sitäkään. No, kolme viikkoa onkin kp-trendin minimikesto - joitakin poikkeuksiakin toki löytyy, mutta pääsääntö tuo on, ja pitänyt kutinsa nytkin, kuten näkyy vaikka kotoisesta OMX:sta.

https://www.tradingview.com/chart/BH12F2OG/

Ja taas vaikuttaa nousu tulleen pulkkkaan eli odotan suunnan kääntyvän joiksikin viikoiksi alas. Pitkällä tähtäimellä nämä ovatkin jännittäviä aikoja. Jos perusoletukseni laskevasta markkinasta talvea kohti pitää paikkansa, nousun pitääkin katketa. Jos olen väärässä, niin nousu jatkuu useamman viikon. Pitkät oskillaattorit ovat nyt pohjassa, joten nousumarkkinan jatkuessa pörssien pohjat alkavat olla käsissä.

Helsingin suurvaltatapaaminen ei sisältänyt yllätyksiä tai saavutuksia kuten harva varmaan odottikaan, mutta yhden asian se taas toi kirkkaasti selväksi: Donald Trumpia ei kiinnosta muu kuin oma napansa. Sen eteen hän tekee mitä tahansa. Ja se on pirun pelottavaa myös talouden kannalta.

Trump ylitti Helsingissä rajan, jota kukaan aiempi USA:n presidentti ei ole käynyt lähelläkään. Hän hyväksyi vihamielisen valtion johtajan selityksen sekaantumisesta maansa asioihin vastoin omien tiedusteluelintensä selkeitä todisteita. Lisäksi Trump solvasi hallintonsa edustajia ja halusi selvitystyöhön mukaan sen kohteena olevan Venäjän. Se on kuin pyytäisi Isisiä osallistumaan terrorismin torjuntaan.

Markkinoista ei nyt irtoa järin kiehtovaa kommentoitavaa, paitsi korkoeron osalta – se jatkaa kaventumistaan. Kahden ja kymmenen vuoden bondien tuoton ero on jo selvästi alle 0,3 prosenttiyksikköä. Se on todella alhainen. Ja trendit ovat edelleen ne, että lyhyt korko on nousussa ja pitkä laskussa. Liike on hyvin loivaa, mutta todellisuutta kuitenkin. Korkoeron merkityksestä iso analyysi löytyy aiemmista jutuista.

https://www.cnbc.com/quotes/?symbol=US2Y

https://www.cnbc.com/quotes/?symbol=US10Y

https://fred.stlouisfed.org/series/T10Y2Y

Lukemat ovat niin matalat, että sitä näkee vain luokkaa kerran vuosikymmenessä pitkälläkään aikavälillä. Ja näissä lukemissa on pyöritty aina aivan huippusuhdanteen lopussa. Viimeksi samoilla nurkilla olimme 2005. Siitä toki kesti vielä toista vuotta suhdanteen rapautumiseen ja laskumarkkinaan, mutta sitä tulikin sitten kuin Turusen pyssystä.

En ole – toivoakseni ainakaan – kovin vahingoniloista sorttia, mutta kovan linjan brextistien joukkopako hallituksesta saa kyllä pilkallisen virneen naamalleni. Boris Johnson, David Davis ja Steve Baker häipyivät ovet paukkuen vastalauseena pääministeri Theresa Mayn EU-eron taloudellisia haittoja minimoivalle pehmeälle linjalle. Konservatiivien päävirta otti lusikan kauniisti kouraan ja yrittää pelastaa taloudellisesti sen mikä on vielä tehtävissä.

EU ei anna brittien poimia kirsikoita kakusta, vaan heidän on nieltävä ikäviä kompromisseja, jotka aika lailla vesittävät brexitin tavoitteet, sen mikä niissä nyt rationaalista oli. Tämä on jo aika selvää. Ja tästähän asiantuntijat varoittivat, minä myös, vaikken asiantuntijasta käykään, aika kauan olen tosin näitä hommia seurannut ja analysoinut. Ei tuokaan arvio kaksi vuotta sitten ihan harakoille lentänyt.

Ensinnäkin osakemarkkinoiden keskipitkästä trendistä alas: en odota sen olevan vielä ohi, vaikka joksikin aikaa pudotus saattaa jarruttaa. Teknisen tulkintani mukaan alemmas mennään vielä; en sano minkä verran, mutta arvioin sitten kun liike mielestäni on valmis kääntymään. Luultavasti se ottaa ainakin viikon pari vielä.

Sitten fundamenttiasioihin eli korkoeroon kuten viikko sitten lupasin. Korkoja olen jonkin verran käsitellyt viime kuukausina. Arvioin jo jokin aika sitten, että USA:n pitkät korot ovat ainakin toistaiseksi tulleet nousussaan päätökseen, ja se on pitänyt tähän asti kutinsa.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-US10Y/

Säännöllisesti markkinakatsauksiani lukeneet tietävät käyttämäni peruskäsitteet, joista oleellisimpia on keskipitkä (kp) trendi. Se on markkinoiden liikkeille ominainen valtaosin 3-12 viikkoa kestävä yhdensuuntainen liike, joka sisältää tietenkin eriasteisia päiväkohtaisia nykäyksiä vastakkaiseen suuntaan. Joskus kp-trendejä on aika vaikea lukea kurssidatasta, vaikka ne kyllä mielestäni sieltä aina löytyvät. Pörsseille on ominaista sahata erimittaisina trendeinä, ja nyt tämä kp-trendien liike on ollut vaihteeksi todella selvästi havaittavissa vaikkapa SP500:sta. Sama kehitys näkyy toki muissakin instrumenteissa.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=SP:SPX

Kuten pari viikkoa sitten arvioin, nouseva kp-trendi oli kasassa ja lasku edessä. Se oli oskillaattorien perusteella odotettavissa sillä oletuksella, että matalapaine pörsseissä jatkuu, eikä tuo muutaman kuukauden kestänyt nousu muutu uudestaan vahvaksi nousumarkkinaksi. Näin kävi, alas on taas sujuteltu reippaasti, ja VIX puikkasi jo 20 pinnan tuntumaan.

Ensinnä vastaus edellisen viikon pariin kirpeään lukijakommenttiin. En todellakaan ole povannut romahdusta puoltatoista vuotta, ja yleensäkin keskityn markkina-analyyseissa keskipitkiin trendeihin. Ne kestävät muutamista viikoista muutamiin kuukausin. Vaikkapa tämä osakemarkkinoiden kp-trendi, joka on ollut ylös, alkaa olla lähtökohtaisesti kypsä. Täytyy muistaa – ja tätä korostankin aina – että markkinat eivät koskaan liiku yhteen suuntaan mittaansa enempää kuin poikkeuksittain.

Laskumarkkinassa on kp-korjauksia ylös vaikka pääsuunta on alas, ja päinvastoin. Ne kestävät korkeintaan muutamia kuukausia. Tuollainen lukemattomien kuukausien yhtäjaksoinen ralli yhteen suuntaan kuten USA:ssa koettiin viime vuonna on historiallinen anomalia, kuten talouslehdetkin totesivat. Sellaisiakin näkyy joskus tulevan, mutta markkinoiden kanssa pelaavan kannattaa nojata pääsääntöihin, ei poikkeuksiin. Vastaavaa tuskin hetkeen todistamme. Toisaalta sen kääntöpuolena on ollut pitkä vaisu kurssikehitys USEIMMISSA INDEKSEISSÄ.

Donald Trumpin ja Kimin historiallisen tapaamisen kynnyksellä en malta olla puntaroimatta lopputulosta, jolla lienee joitakin vaikutuksia taloudellisiin mielialoihinkin. Itse en siltä kannalta asiaa kummoisena pidä paitsi sen suhteen, että jännitteiden uusi ja raju vahvistuminen tekisi tietysti hallaa Aasian vakaudelle.

Omat odotukset suurelle tohinalle ovat vaatimattomat. Tuollaisia huippukokouksia edeltää normaalisti valtava valmistelurumba, koska kyseessä ovat äärettömän vaikeasti ratkaistavat kiistat. Aseriisunta, jota Trump tavoittelee ja Kim lupailee, on aina ollut vaikea prosessi jo siksi, että sopimusten noudattamisen varmentaminen vaatii tiukkoja ja arkaluontoisia menettelyjä, kuten Neuvostoliiton ja USA:n aseriisunta osoitti. Ei niitä lonkalta heitellä ainakaan vakavassa mielessä. Miten tämä olisi yhtäkkiä muuksi muuttunut.

Italia sai hallituksen, euron hajoaminen ei ole nurkan takana ja markkinat rauhoittuivat. Edes Trumpin kiivailu G7-tviiteissä ei jaksanut hermostuttaa sijoittajia, vaikka syytä kyllä olisi. Trump puhuu Amerikasta toisten loputtoman ryöstelyn kohteena olevana säästöpossuna. Suojatullien vastatoimiin hän lupaa iskeä lujaa ja uhoaa voittavansa vasemmalla kädellä jokaisen kauppasodan. Perästä varmasti kuuluu, siitä ei tämän kaverin kohdalla ole enää epäilystä.

Tämäkin episodi kuvaa, että sijoittajien suhtautuminen maailman tapahtumiin selittää usein varsin huonosti markkinoiden liikkeet etenkään lyhyellä aikavälillä. Toisessa tilanteessa, kun myyntipaniikille on tilaus, samat kommentit rysäyttävät pörssejä urakalla. Sama nähtiin vaikka Italian kohdalla. Populistien vaalivoitto ei hetkauttanut markkinoita, eikä vielä hallituksen kokoaminenkaan, vaan vasta mahdollisten uusintavaalien uhka. Minä en tuossa suurta logiikkaa näe, mutta markkinoiden kanssa siihen saa tottua.

Sanoin viikko sitten, että jo edellisellä viikolla alkanut osakkeiden dippi jatkuu tällä viikolla. MOT. Saimme taas makua markkinapaniikista, ja tätä herkkua odotan kasvavassa mitassa tulevina kuukausina ajoittaisina paniikkeina.

Aika todennäköisesti pörssien keskipitkä nousutrendi taittui kuten ounastelin, aivan saletti siitä en tosin ole, mutta joka tapauksessa en suosittele hätäilemään ostoksille. VIX vasta heräilee, joten kunnon loikat ovat vasta edessä. Sijoittaminen vaatii malttia, ostot on tehtävä paniikeissa, mahdolliset myynnit taas euforian sauhutessa. Saumoja kannattaa odottaa – varsinkin jos ajoituksen saa hyvää opastusta.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:VIX

Odottelin muutama viikko sitten lähiajoiksi pörssien dippiä, ja semmoisen viime viikolla saimme. Liike on vielä mielestäni kesken eli odotan ensi viikolla käytävän syvemmällä. Joko pari kuukautta kestänyt nouseva keskipitkä trendikin taittui, sitä en uskalla vielä sanoa, mutta mahdotonta se ei ole. Siinä tapauksessa lasku sahailee alas useita viikkoja.

VIX on joka tapauksessa heräilemässä, mutta sen liikkeet voivat viedä aika pitkään ennenkuin se huitoo dramaattisilla tasoilla. Se tapahtuu vielä ennen talvea, kenties jo kesällä, mutta täältä asti sitä on mahdoton tarkkaan ajoittaa kuin tuurilla. Mennään viikko kerrallaan, mutta suuri ihme on, ellei viimeistään syksyllä rytise.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:VIX

Markkinat ovat ottaneet yllättävän rauhallisesti Italian uuden hallituksen, vaikka se on monella tavalla sille painajainen. Maan velkataakka on yhä 130 prosenttia bkt:sta, mutta se ei populisteja huoleta. Viiden tähden liike ajaa kallista perustuloa, oikeistokoalitio pudottaa veroja, eläkeikä laskee. Mikäs siinä muuten, mutta valtion säkin pohja tuntuu haihtuvan aina vain kauemmas näköpiiristä. Ei se kuitenkaan lopullisesti katoa.

Ounastelin euron tekevän pienen korjausliikkeen taalaa vastaan lähiviikkoina, mutta se jäi todella tussuksi ja euro painui vielä hitusen alemmaksi, joskaan ei järin vauhdikkaasti. Joka tapauksessa alkuperäinen arvioni, jonka siis tein jo helmikuussa, on jo varmistunut: euro on laskumarkkinassa taalaa vastaan. Helmikuun huipuista se on pudonnut seitsemisen prosenttia, mikä on valuutalle paljon muutamassa kuukaudessa. Ja, korostan, pudotus sinänsä alkoi vasta jonkin verran myöhemmin, joten ennustin todellakin hyvissä ajoin.

Lasku hidastuu, joten se korjausliikekin tulee jossain kohtaa, mutta en siis missään tapauksessa odota sen nousevan kuin muutaman prosentin lyhytaikaiseksi kurotukseksi. Kun valuuttojen päätrendi on suuntaan tai toiseen, niin sinne mennään ilman isoja vastaliikkeitä. Osakkeissa korjausliikkeet voivat olla hyvinkin reippaita, hyvin harvoin valuutoissa.

Jatkan hiukan aiheesta hiukan toisesta vinkkelistä kuin Kaitsun hauska satiiri koskien Karl Marxin 200-vuotissynttäriä. Se on nostanut yllättävän myönteisiä reaktioita. Globalisaation ja automatisaation leventämät elintasoerot huolestuttavat porvarillisiakin vaikuttajia siinä määrin, että he ovat tervehtineet sosialismin teoreettisen perustan luojaa ajankohtaisena ajattelijana. Ymmärrän sen nimenomaan reaktiona vaikeasti ratkaistaviin sosiaalisiin eroihin. Kuilu voittajien ja häviäjien välillä on kasvanut kehittyneissä ja kehittyvissäkin talouksissa. Ne, jotka kykenevät hyödyntämään osaamispääomaansa tai rahallista pääomaansa, pärjäävät pirun hyvin. Niitä vailla olevat putoavat kelkasta.

Vasemmistoälymystö ei Marxista ole koskaan luopunutkaan syvällä sydämesssään, vaikka Neuvostoliiton rappio ja romahdus teki hänen liputtamisestaan vähintäänkin kiusallista. En puutu tässä Marxin talousteorian heikkouksiin, mutta reaalisosialismin kohtalon pitäisi kertoa kyllä aika aukottomasti, kuinka epäonnistunut systeemi jo perusteiltaan oli.