Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Olen muutaman viikon odottanut VIX:in kiskaisevan päälle 20 pisteen lähiviikkoina, ja pari kertaa se on lupaavasti kierroksia ottanut, mutta noita lukemia se ei vielä hätyytellyt. Mutta eipä tässä kiire. Jos perusanalyysini laskumarkkinasta tai ainakin rajusta korjausliikkeestä kevääseen mennessä toteutuu, aikaa on vielä vaikka lampaiden sitä märehtiä.

Pitkät markkinaindikaattorit liikkuvat hitaasti, aivan kuten markkinoiden isot liikkeet. Ja pelkoindikaattorit ovat nousussa, etenkin VIX. Ei sitä tosin suoraan sen kurssista näe ilman teknisen analyysin välineitä. On aika ihme, ellei ensimmäinen tuhdimpi rysäys tule syyskuun loppuun mennessä.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Harvemmin riemastun talouskriiseistä, mutta Turkin kohdalla en voi olla kikattamatta ilkeästi, kun sotien ja vähäisempien sortotoimien voimin äänestäjälaumatkin taaksensa ajanut tyranni Recep Tayyip Erdogan selittelee valuuttakriisiä ja kohta sen seurauksia. Maan valuutta liira on menettänyt parissa vuodessa puolet arvostaan, ja viime kuukausina pudotus on yhä kiihtynyt. Tänään rysähti niin, että voidaan puhua täystyrmäyksestä. Dollaria vastaan liira on sukeltanut parikymmentä prosenttia - en vastaavaa ole nähnyt koskaan.

Erdogan, klassinen autoritaarinen populisti, on vastoin demokratioiden kantapään kautta kalliisti opittua kokemusta sekaantunut siekailematta rahapolitiikkaan. Presidentin lähipiirillään miehittämä keskuspankki on menettänyt itsenäisyytensä. Se pitää korot keinotekoisen alhaalla valtionjohtajan vaatimuksesta. Talouskasvua on ajettava hinnasta piittaamatta. Mutta kyllähän maksun aika aina tulee. Se hetki saapui juuri.

Pääministeri Theresa May päätti ottaa brexit-neuvottelut suoraan omalle vastuulleen. Se korostaa, kuinka kiperä aihe on hallituksen ja konservatiivien sisällä. May haluaa varmistaa pehmeän brexitin, jonka tavoite on eron taloudellisten haittojen minimointi, kontrolloimalla prosessia henkilökohtaisesti – eli hän ei luota ministerikollegoihin, joissa viliseekin kovemman vaihtoehdon kannattajia. Johnson ja Davishan jo erosivat vastalauseeksi.

Minusta kaikkien kannalta olisi parasta, että pehmeä brexit toteutuisi, mutta se kyllä vesittäisi pahan kerran eroa ajaneiden tavoitteet, kuten kapinaleiri korostaa. Aika monet britit ovat samaa mieltä lehtitietojen mukaan, eli Mayn suunnitelmat kohtaavat leppymätöntä vastarintaa.

Odotin viikko sitten VIX:in intoutuvan päälle 20 pisteen lähiviikkoina, ja hiukan se kierroksia jo otti, vaikka aika vaatimattomasti. Mutta ennuste ei muutu: lähiviikkoina – täsmällisemmin en ennusta – se niin tekee. Oskillaattorit ovat nousussa ja ihme pitää tapahtua, jos syksyn mittaan ei ainakin yksi myyntipaniikki iske. Facebook muistutti taas, miten mielialat markkinoilla vaihtuvat sekunnissa euforiasta hysteriaan.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Odotin pörssien kp-trendin putoavan pari viikkoa sitten vielä jonkin aikaa, mutta näin ei käynyt. Lyhentyneeltä näyttää markkinoiden tempo nyt, nousut ja laskut kestävät vain kuukauden verran jos sitäkään. No, kolme viikkoa onkin kp-trendin minimikesto - joitakin poikkeuksiakin toki löytyy, mutta pääsääntö tuo on, ja pitänyt kutinsa nytkin, kuten näkyy vaikka kotoisesta OMX:sta.

https://www.tradingview.com/chart/BH12F2OG/

Ja taas vaikuttaa nousu tulleen pulkkkaan eli odotan suunnan kääntyvän joiksikin viikoiksi alas. Pitkällä tähtäimellä nämä ovatkin jännittäviä aikoja. Jos perusoletukseni laskevasta markkinasta talvea kohti pitää paikkansa, nousun pitääkin katketa. Jos olen väärässä, niin nousu jatkuu useamman viikon. Pitkät oskillaattorit ovat nyt pohjassa, joten nousumarkkinan jatkuessa pörssien pohjat alkavat olla käsissä.

Helsingin suurvaltatapaaminen ei sisältänyt yllätyksiä tai saavutuksia kuten harva varmaan odottikaan, mutta yhden asian se taas toi kirkkaasti selväksi: Donald Trumpia ei kiinnosta muu kuin oma napansa. Sen eteen hän tekee mitä tahansa. Ja se on pirun pelottavaa myös talouden kannalta.

Trump ylitti Helsingissä rajan, jota kukaan aiempi USA:n presidentti ei ole käynyt lähelläkään. Hän hyväksyi vihamielisen valtion johtajan selityksen sekaantumisesta maansa asioihin vastoin omien tiedusteluelintensä selkeitä todisteita. Lisäksi Trump solvasi hallintonsa edustajia ja halusi selvitystyöhön mukaan sen kohteena olevan Venäjän. Se on kuin pyytäisi Isisiä osallistumaan terrorismin torjuntaan.

Markkinoista ei nyt irtoa järin kiehtovaa kommentoitavaa, paitsi korkoeron osalta – se jatkaa kaventumistaan. Kahden ja kymmenen vuoden bondien tuoton ero on jo selvästi alle 0,3 prosenttiyksikköä. Se on todella alhainen. Ja trendit ovat edelleen ne, että lyhyt korko on nousussa ja pitkä laskussa. Liike on hyvin loivaa, mutta todellisuutta kuitenkin. Korkoeron merkityksestä iso analyysi löytyy aiemmista jutuista.

https://www.cnbc.com/quotes/?symbol=US2Y

https://www.cnbc.com/quotes/?symbol=US10Y

https://fred.stlouisfed.org/series/T10Y2Y

Lukemat ovat niin matalat, että sitä näkee vain luokkaa kerran vuosikymmenessä pitkälläkään aikavälillä. Ja näissä lukemissa on pyöritty aina aivan huippusuhdanteen lopussa. Viimeksi samoilla nurkilla olimme 2005. Siitä toki kesti vielä toista vuotta suhdanteen rapautumiseen ja laskumarkkinaan, mutta sitä tulikin sitten kuin Turusen pyssystä.

En ole – toivoakseni ainakaan – kovin vahingoniloista sorttia, mutta kovan linjan brextistien joukkopako hallituksesta saa kyllä pilkallisen virneen naamalleni. Boris Johnson, David Davis ja Steve Baker häipyivät ovet paukkuen vastalauseena pääministeri Theresa Mayn EU-eron taloudellisia haittoja minimoivalle pehmeälle linjalle. Konservatiivien päävirta otti lusikan kauniisti kouraan ja yrittää pelastaa taloudellisesti sen mikä on vielä tehtävissä.

EU ei anna brittien poimia kirsikoita kakusta, vaan heidän on nieltävä ikäviä kompromisseja, jotka aika lailla vesittävät brexitin tavoitteet, sen mikä niissä nyt rationaalista oli. Tämä on jo aika selvää. Ja tästähän asiantuntijat varoittivat, minä myös, vaikken asiantuntijasta käykään, aika kauan olen tosin näitä hommia seurannut ja analysoinut. Ei tuokaan arvio kaksi vuotta sitten ihan harakoille lentänyt.

Ensinnäkin osakemarkkinoiden keskipitkästä trendistä alas: en odota sen olevan vielä ohi, vaikka joksikin aikaa pudotus saattaa jarruttaa. Teknisen tulkintani mukaan alemmas mennään vielä; en sano minkä verran, mutta arvioin sitten kun liike mielestäni on valmis kääntymään. Luultavasti se ottaa ainakin viikon pari vielä.

Sitten fundamenttiasioihin eli korkoeroon kuten viikko sitten lupasin. Korkoja olen jonkin verran käsitellyt viime kuukausina. Arvioin jo jokin aika sitten, että USA:n pitkät korot ovat ainakin toistaiseksi tulleet nousussaan päätökseen, ja se on pitänyt tähän asti kutinsa.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-US10Y/

Säännöllisesti markkinakatsauksiani lukeneet tietävät käyttämäni peruskäsitteet, joista oleellisimpia on keskipitkä (kp) trendi. Se on markkinoiden liikkeille ominainen valtaosin 3-12 viikkoa kestävä yhdensuuntainen liike, joka sisältää tietenkin eriasteisia päiväkohtaisia nykäyksiä vastakkaiseen suuntaan. Joskus kp-trendejä on aika vaikea lukea kurssidatasta, vaikka ne kyllä mielestäni sieltä aina löytyvät. Pörsseille on ominaista sahata erimittaisina trendeinä, ja nyt tämä kp-trendien liike on ollut vaihteeksi todella selvästi havaittavissa vaikkapa SP500:sta. Sama kehitys näkyy toki muissakin instrumenteissa.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=SP:SPX

Kuten pari viikkoa sitten arvioin, nouseva kp-trendi oli kasassa ja lasku edessä. Se oli oskillaattorien perusteella odotettavissa sillä oletuksella, että matalapaine pörsseissä jatkuu, eikä tuo muutaman kuukauden kestänyt nousu muutu uudestaan vahvaksi nousumarkkinaksi. Näin kävi, alas on taas sujuteltu reippaasti, ja VIX puikkasi jo 20 pinnan tuntumaan.

Ensinnä vastaus edellisen viikon pariin kirpeään lukijakommenttiin. En todellakaan ole povannut romahdusta puoltatoista vuotta, ja yleensäkin keskityn markkina-analyyseissa keskipitkiin trendeihin. Ne kestävät muutamista viikoista muutamiin kuukausin. Vaikkapa tämä osakemarkkinoiden kp-trendi, joka on ollut ylös, alkaa olla lähtökohtaisesti kypsä. Täytyy muistaa – ja tätä korostankin aina – että markkinat eivät koskaan liiku yhteen suuntaan mittaansa enempää kuin poikkeuksittain.

Laskumarkkinassa on kp-korjauksia ylös vaikka pääsuunta on alas, ja päinvastoin. Ne kestävät korkeintaan muutamia kuukausia. Tuollainen lukemattomien kuukausien yhtäjaksoinen ralli yhteen suuntaan kuten USA:ssa koettiin viime vuonna on historiallinen anomalia, kuten talouslehdetkin totesivat. Sellaisiakin näkyy joskus tulevan, mutta markkinoiden kanssa pelaavan kannattaa nojata pääsääntöihin, ei poikkeuksiin. Vastaavaa tuskin hetkeen todistamme. Toisaalta sen kääntöpuolena on ollut pitkä vaisu kurssikehitys USEIMMISSA INDEKSEISSÄ.

Donald Trumpin ja Kimin historiallisen tapaamisen kynnyksellä en malta olla puntaroimatta lopputulosta, jolla lienee joitakin vaikutuksia taloudellisiin mielialoihinkin. Itse en siltä kannalta asiaa kummoisena pidä paitsi sen suhteen, että jännitteiden uusi ja raju vahvistuminen tekisi tietysti hallaa Aasian vakaudelle.

Omat odotukset suurelle tohinalle ovat vaatimattomat. Tuollaisia huippukokouksia edeltää normaalisti valtava valmistelurumba, koska kyseessä ovat äärettömän vaikeasti ratkaistavat kiistat. Aseriisunta, jota Trump tavoittelee ja Kim lupailee, on aina ollut vaikea prosessi jo siksi, että sopimusten noudattamisen varmentaminen vaatii tiukkoja ja arkaluontoisia menettelyjä, kuten Neuvostoliiton ja USA:n aseriisunta osoitti. Ei niitä lonkalta heitellä ainakaan vakavassa mielessä. Miten tämä olisi yhtäkkiä muuksi muuttunut.

Italia sai hallituksen, euron hajoaminen ei ole nurkan takana ja markkinat rauhoittuivat. Edes Trumpin kiivailu G7-tviiteissä ei jaksanut hermostuttaa sijoittajia, vaikka syytä kyllä olisi. Trump puhuu Amerikasta toisten loputtoman ryöstelyn kohteena olevana säästöpossuna. Suojatullien vastatoimiin hän lupaa iskeä lujaa ja uhoaa voittavansa vasemmalla kädellä jokaisen kauppasodan. Perästä varmasti kuuluu, siitä ei tämän kaverin kohdalla ole enää epäilystä.

Tämäkin episodi kuvaa, että sijoittajien suhtautuminen maailman tapahtumiin selittää usein varsin huonosti markkinoiden liikkeet etenkään lyhyellä aikavälillä. Toisessa tilanteessa, kun myyntipaniikille on tilaus, samat kommentit rysäyttävät pörssejä urakalla. Sama nähtiin vaikka Italian kohdalla. Populistien vaalivoitto ei hetkauttanut markkinoita, eikä vielä hallituksen kokoaminenkaan, vaan vasta mahdollisten uusintavaalien uhka. Minä en tuossa suurta logiikkaa näe, mutta markkinoiden kanssa siihen saa tottua.

Sanoin viikko sitten, että jo edellisellä viikolla alkanut osakkeiden dippi jatkuu tällä viikolla. MOT. Saimme taas makua markkinapaniikista, ja tätä herkkua odotan kasvavassa mitassa tulevina kuukausina ajoittaisina paniikkeina.

Aika todennäköisesti pörssien keskipitkä nousutrendi taittui kuten ounastelin, aivan saletti siitä en tosin ole, mutta joka tapauksessa en suosittele hätäilemään ostoksille. VIX vasta heräilee, joten kunnon loikat ovat vasta edessä. Sijoittaminen vaatii malttia, ostot on tehtävä paniikeissa, mahdolliset myynnit taas euforian sauhutessa. Saumoja kannattaa odottaa – varsinkin jos ajoituksen saa hyvää opastusta.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:VIX

Odottelin muutama viikko sitten lähiajoiksi pörssien dippiä, ja semmoisen viime viikolla saimme. Liike on vielä mielestäni kesken eli odotan ensi viikolla käytävän syvemmällä. Joko pari kuukautta kestänyt nouseva keskipitkä trendikin taittui, sitä en uskalla vielä sanoa, mutta mahdotonta se ei ole. Siinä tapauksessa lasku sahailee alas useita viikkoja.

VIX on joka tapauksessa heräilemässä, mutta sen liikkeet voivat viedä aika pitkään ennenkuin se huitoo dramaattisilla tasoilla. Se tapahtuu vielä ennen talvea, kenties jo kesällä, mutta täältä asti sitä on mahdoton tarkkaan ajoittaa kuin tuurilla. Mennään viikko kerrallaan, mutta suuri ihme on, ellei viimeistään syksyllä rytise.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:VIX

Markkinat ovat ottaneet yllättävän rauhallisesti Italian uuden hallituksen, vaikka se on monella tavalla sille painajainen. Maan velkataakka on yhä 130 prosenttia bkt:sta, mutta se ei populisteja huoleta. Viiden tähden liike ajaa kallista perustuloa, oikeistokoalitio pudottaa veroja, eläkeikä laskee. Mikäs siinä muuten, mutta valtion säkin pohja tuntuu haihtuvan aina vain kauemmas näköpiiristä. Ei se kuitenkaan lopullisesti katoa.

Ounastelin euron tekevän pienen korjausliikkeen taalaa vastaan lähiviikkoina, mutta se jäi todella tussuksi ja euro painui vielä hitusen alemmaksi, joskaan ei järin vauhdikkaasti. Joka tapauksessa alkuperäinen arvioni, jonka siis tein jo helmikuussa, on jo varmistunut: euro on laskumarkkinassa taalaa vastaan. Helmikuun huipuista se on pudonnut seitsemisen prosenttia, mikä on valuutalle paljon muutamassa kuukaudessa. Ja, korostan, pudotus sinänsä alkoi vasta jonkin verran myöhemmin, joten ennustin todellakin hyvissä ajoin.

Lasku hidastuu, joten se korjausliikekin tulee jossain kohtaa, mutta en siis missään tapauksessa odota sen nousevan kuin muutaman prosentin lyhytaikaiseksi kurotukseksi. Kun valuuttojen päätrendi on suuntaan tai toiseen, niin sinne mennään ilman isoja vastaliikkeitä. Osakkeissa korjausliikkeet voivat olla hyvinkin reippaita, hyvin harvoin valuutoissa.

Jatkan hiukan aiheesta hiukan toisesta vinkkelistä kuin Kaitsun hauska satiiri koskien Karl Marxin 200-vuotissynttäriä. Se on nostanut yllättävän myönteisiä reaktioita. Globalisaation ja automatisaation leventämät elintasoerot huolestuttavat porvarillisiakin vaikuttajia siinä määrin, että he ovat tervehtineet sosialismin teoreettisen perustan luojaa ajankohtaisena ajattelijana. Ymmärrän sen nimenomaan reaktiona vaikeasti ratkaistaviin sosiaalisiin eroihin. Kuilu voittajien ja häviäjien välillä on kasvanut kehittyneissä ja kehittyvissäkin talouksissa. Ne, jotka kykenevät hyödyntämään osaamispääomaansa tai rahallista pääomaansa, pärjäävät pirun hyvin. Niitä vailla olevat putoavat kelkasta.

Vasemmistoälymystö ei Marxista ole koskaan luopunutkaan syvällä sydämesssään, vaikka Neuvostoliiton rappio ja romahdus teki hänen liputtamisestaan vähintäänkin kiusallista. En puutu tässä Marxin talousteorian heikkouksiin, mutta reaalisosialismin kohtalon pitäisi kertoa kyllä aika aukottomasti, kuinka epäonnistunut systeemi jo perusteiltaan oli.

Olen seurannut euron markkinatrilleriä luvaten jo helmikuussa taalan alkavan vahvistua sitä vastaan. Viikko sitten sanoin laskumarkkinan olevan viittä vaille valmis, ja nyt sen uskallan julistaa. Kun euron kurssi on pudonnut huipulta 1,25 taalaa jo matalimmillaan 1,18, kyse ei ole markkinoille sinänsä tavanomaisesta vahvoja nousuja ajoittain tasoittavasta korjausliikkeestä. Noin syvä notkahdus merkitsee ilman melkoista ihmettä pitkän trendin kääntymistä.

Odotan tosin euron keskipitkän trendin tulleen nyt osapuilleen pohjaansa, joten se vahvistunee joitakin viikkoja. Jos laskumarkkina on kuitenkin päällä, kurssinousu jää aika vaisuksi, se ei ei yllä likikään kevään huippuja, vaan rouhii jonkin verran 1,20 päällä ja sukeltaa sitten kohti 1,15 kesän kuluessa.

https://www.tradingview.com/symbols/EURUSD/

Euro posotti hissukseen alas taalaa vastaan kuten odotin, muttei vieläkään ihan niin kiivasti, että uskaltaisin julistaa laskumarkkinan. Ei se kaukana silti ole, siis julistaminen – itse pudotus on aika ilmeisesti kyllä jo päällä. Pitkät indikaattorit eivät ole olleet yhtä laskevat pariin vuoteen, ja lyhyiden indikaattorienkin perusteella odotan euron jatkavan alas vielä jonkin aikaa ennen vastaliikettä.

Kauan siihen ei varmaankaan enää mene, mutta trendit ovat loppupäästä tyypillisesti rajuimpia, joten viikossa parissa ehtivät valuutat kiskaista monen prosentin ryntäyksen. Jos keskipitkä trendi taittuu kesäkuun alussa kuten vaikuttaa ilmeiseltä, euro voi aivan hyvin sukeltaa 1,15 taalan tietämiin. Ja silloin euron laskumarkkina on sinetöity, ja iso osa sitä jo pulkassakin.

https://www.tradingview.com/chart/BH12F2OG/

Viikko pari ylös, seuraavat alas – tällaista on meno suuntansa menettäneellä markkinalla. Tai on sillä mielestäni suunta pidemmällä aikajänteellä, tarkoitan joidenkin kuukausien mittaa. Ja se suunta on alas. Tekniset syyt olen perannut pitkin talvea, ja fundapuolikin tulkintaa aika lailla tukee. Talous kyllä kasvaa, mutta tahti vaikuttaa hidastuvan, ja osakemarkkoita jarruttavat tekijät lisääntyvät, tärkeimpänä niistä USA:n korkojen nousu. Kymmenen vuoden valtionbondi tarjoaa jo kolmen prosentin korkoa, mikä on korkein luku sitten vuoden 2014.

Dramaatiikkaa en pörsseihin tässä kohtaa silti odota, mutta äkkiä sitäkin saadaan. VIX on rauhoittunut, mutta indikaattorien perusteella se lysti ei kauan kestä. Pidän jonkin asteen kesärysäystä aika ilmeisenä, mutta mennään viikko kerrallaan. Varoitin jenkkipörssien ylikuumentumisesta syksystä asti, ja kutinsa arvio piti joskin korjauksen tulo vei kauemmin kuin kuvittelin. No, trendien venyminen on sinänsä tyypillistä markkinoille niiden loppuvaiheessa.

Ennustin jo hyvän aikaa sitten, että päädymme luultavasti laskumarkkinaan ylikuumentuneen jenkkimarkkinan puhjettua, ja toistaiseksi se on pitänyt kutinsa. Tammikuussa tehtyjen huippujen jälkeen on menty matalaliitoa ilman merkittäviä korjausliikkeitä ylös, tosin hiukan indeksistä riippuen. Mitenkään syvästä liikkeestä ei toistaiseksi ole kyse, enkä tässä kohtaa ennustele sen lopullista päätepistettä tai ajankohtaa. Mutta ostoksille en kiirehdi, se on selvä, mieluummin kyttään pelipapereilla lunastuspaikkoja. Odotukseni on, että maistuvia ostoja on vielä tänä vuonna tarjolla rutkasti.

Joissakin pörsseissä on itse asiassa vietetty jo vuosi korjausliikkeessä. Helsingin ja Tukholman pörssit sahaavat kapeassa markkinahaarukassa, jonka yläreunan se merkkasi jo viime keväänä. Käytännössä sama on tilanne Frankfurtissa.

https://www.nordnet.fi/mux/web/marknaden/marknadsoversikt/marknadsoversiktFI.html

Jatkuvasti kuulette jankattavan, kuinka meillä on takana kymmenen vuoden hurja nousuputki osakemarkkinoilla - mikä indikoi tietysti sitä, että kohta rytistään alas urakalla. Ainakin kova nousuputki on täyttä hevonkukkua muualla kuin Yhdysvalloissa, ja sielläkin kymmeneen vuoteen mahtuu muutama laskumarkkina, joita olen muissa jutuissa eritellyt. Euroopassa mitään nousuputkea ei ole näkynyt, kuten Svenne Holmström jutussaan perkaa Helsingin pörssin heikkoa kehitystä viime vuosilta.

Eurostoxx 600, joka kattaa valtaosan eurooppalaisista yhtiöistä markkina-arvolla mitattuna, on ollut laskumarkkinassa kolme vuotta. Tarkka synttäripäivä oli eilen eli markkina piikkasi huhtikuun 13. 2015 pisteluvussa 407,90. Nyt se pyörii 370 nurkilla eli 10% piikin alapuolella.

Kolme vuotta sitten koettiin raju nousuryntäys, kun EKP julkisti valtionvelkojen osto-ohjelman. Markkina lähti laskuun melkein saman tien yhtiöiden tulosten heiketessä, eikä Eurostoxx ole sen koommin piikin päällä käynyt. Ja Eurooppa on sentään elpynyt vahvasti viime vuodet.

Donald Trump julistaa laumalleen, että kauppasodat ovat hyödyllisiä ja helppoja voittaa, koska Yhdysvalloilla ei ole suuren kauppataseen alijäämänsä vuoksi mitään menetettävää. Hänelle kauppa on nollasummapeliä, jossa vähemmän myyvä häviää automaattisesti. Koska kauppa etenkin Kiinan kanssa on pahasti alijäämäistä, ei tullisodassa voi hävitä.

Taloustieteen valtavirta on kiistänyt protektionististien hellimän merkantilistisen väitteen John Adamisista lähtien eli 1700-luvulta. Kansainvälisen kaupan merkitys piilee työnjaon järkeistämisessä. Jokaisen kannattaa ostaa sieltä, mistä halvimmalla saa, sikäli kun ostovoimaa on. Ja Yhdysvalloilla sitä on, muutakin kuin velkarahaa.

Arvioin jo joku aika sitten, että saatamme olla laskumarkkinassa. Näkemys on vain vahvistunut viime päivinä. Pitkät indikaattorit ovat niin jyrkässä laskussa, että niiden taittuminen nousujohteisiksi ei onnistu vielä kuukausiin ilman ihmettä. Fundasyitä ei tarvitse kaukaa etsiä. Yhdysvaltojen pörssin ylikuumentuminen ja kauppasota riittävät mainiosti. Edellä mainittua syytä rummutin pitkin syksyä, joten ei tilanne minulle mitenkään yllätys ole, ei tietysti Trumpin kauppapolitiikkakaan.

Kauanko lasku kestää, mahdoton sanoa tässä vaiheessa, mutta matalapaineessa mentäneen seuraaville lumille asti. Laskumarkkinan normaali kesto on vuoden verran, mutta aina se ei tule täyteen. Alle puolella vuodella harvoin selvitään, ja kun pudotus alkoi helmikuussa, niin laskennallisesti ennen syksyä ei nousutrendiä kannata odottaa. Ja onhan välissä kesä, joka on tavallisestikin heikkoa aikaa pörsseissä, ja romppjen luvattua aikaa on syys-marraskuu. Ostoksille ei kannata kiirehtiä.

Ihmettelin viikko sitten, koska sijoittajat alkavat ynnäillä osakekuplaa ylös kiskoneiden Amazonin ja Netflixin hinnoittelua, ja saman tien niiden kurssit kiskaisivatkin reippaasti alas. Facebook teki sen jo aiemmin skandaalikäryjensä myötä, mutta ylihintaa oli senkin kurssissa kotitarpeiksi joka tapauksessa. Ei se tosin ole mitään noihin kahteen verrattuna.

Avasin reilu vuosi sitten Heikin trendisalkun Sharevilleen, ja lopetan sen nyt. Syitä on monta. Alkuperäinen ajatukseni oli käydä keskipitkien trendien pohjalta dollaripohjaista ETF-kauppaa indeksiosakkeilla, kuten aluksi suurin piirtein teinkin. Dollaripohjaisuuden valitsin pääasiassa amerikkalaisten pörssien yleisen kiinnostavuuden ja laajan ETF-valikoiman vuoksi.

Ongelma oli alusta asti, että Nordnet veloittaa US-osakkeiden kaupasta järjettömän korkeat kustannukset. Pistin rahaa tilille sen verran, että kustannukset pysyivät joten kuten säällisissä mitoissa, mutta 0,3% komissio on silti aivan liikaa tällaiseen sijoittamiseen.

Nordnetin hinnoittelu on muutenkin jo kilpailukyvyltään heikkoa, mutta erityisesti se on sitä US-osakkeissa. Minulla on trenditreidaamista varten ollut syksystä asti tili De Girolla, jossa kustannukset ovat pilkkahintaiset Nordnetiin verrattuna, ETF-kauppaa voi tehdä kerran kuukaudessa jopa kustannuksetta. Moisilla ehdoilla trenditreidaamisessa on tolkkua.

Lupasin viikko sitten, että VIX pomppaa lähiviikkoina taas reippaammin, mikä näennäiseksi syyksi sitten paljastuukin. Se teki työtä käskettyä samoin tein.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:VIX

Suuri dramatiikka on markkinoilta haihtunut viime viikkoina, toisaalta kuukausia – ja Atlantin takana pari vuottakin – kestänyt tasaisen turvallinen nousu on jäänyt taakse. Ja kuten olen sanonut jo pidempään, odotan tilanteen jatkuvan samanlaisena. Yhdysvaltojen raju ylikuumentuminen tuli päätökseensä. Rajaton optimismi vaihtui normaaliin epävarmuuteen, jossa yrityksillä menee yhä hyvin, mutta perinteiset huolet inflaatiosta rahapolitiikkaan ja yleensä politiikkaan saavat taas tilaa.

Odotan VIX:n pomppaavan lähiviikkoina taas reippaammin, mikä näennäiseksi syyksi sitten paljastuukin. Indikaattorit ovat taas siinä asennossa, että suvantovaihe ei enää kauan kestä. Yleisen käsityksen mukaan VIX:in kuten muidenkaan instrumenttien liikkeitä ei voi ennustaa, mutta on se ainakin tiettyyn mittaan mahdollista. Varoitin VIX:in nousevista indikaattoreista jo tammikuussa, ja kohta rytinä alkoikin. Yleinen euforia oli jutun ulostulon hetkellä vielä ääretöntä.

Poliitikot paukuttavat Suomessa henkseleitään Nordean siirtäessä pääkonttorinsa Helsinkiin: näin hyviä olemme. Se hyvyys on tässä tapauksessa euron jäsenyys, joka teki Suomesta kilpailukykyisemmän. Se taas perustuu pankkiunioniin, joka on yksi eurokriitikoiden irrationaalisen raivon kohteista.

Euroon kuulumattomassa Ruotsissa Nordea olisi joutunut maksamaan sikäläiseen vakausrahastoon paljon suurempia summia. Ruotsin on pakko tehdä niin, koska sen suhteettoman suuri pankkisektori aiheuttaa kansantaloudelle riskin. Vakausrahasto on vakuutus. Sen on oltava hyvin järeä, muuten pankkikriisi johtaa samanlaiseen ahdinkoon kuin Ruotsi ja Suomi kokivat 1990-luvulla. Ero on nyt se, että Ruotsi on pankkiensa kanssa yksin, Suomi ei.

Myös euroalue laskuttaa pankeilta vakuutusmaksuja, mutta talouden valtavan koon ansiosta se ei ole yhtä herkkä pankkijärjestelmän heilahteluille. Laskun voi pitää pienempänä riskiä kasvattamatta. Ruotsalaiset ovat käärmeissään, mutta Nordea toimi vain järkevästi niin omistajien kuin asiakkaiden kannalta. Ruotsi ja Suomi ovat Nordean päämarkkina-alueet, joista se valitsi itselleen halvemman vaihtoehdon.