Trendiaapisen viimeisessä osassa käsittelen lyhyitä trendejä. Ne kestävät viikosta kolmeen markkinatilanteesta riippuen, eli näidenkin suhteellinen vaihteluväli on kohtalaisen suuri kuten keskipitkillä trendeillä. Pääsääntö on, että rauhallisilla markkinoilla lyhyet trendit tuppaavat venymään haarukan yläpäähän, voimakkaasti liikkuvilla alapäähän.

Lyhyet trendit ovat yleensä kohtalaisen helposti tunnistettavia jo paljaalla silmällä ilman teknistä välineistöä, mutta joskus se vaatii asiantuntemusta. Useimmiten lyhyet trendit erottuvat kuitenkin vähäiselläkin kokemuksella hitusenkaan kunnollisesta kurssigrafiikasta, ja joskus ne suorastaan loikkivat naamalle.

SDP:n avainpelaajiin kuuluva Timo Harakka arvostelee hallituksen osakesäästötiliä, jossa asiakas maksaa veroa sijoitusten tuotoista vasta siinä vaiheessa, kun hän nostaa tililtä rahaa. Myyntivoittoja ja osinkoja ei verotettaisi kunakin vuonna kuten nyt. Se olisi etenkin osinkosijoittajan kannalta erittäin suuri edistys, koska se mahdollistaisi pitkäjänteisen korkoa korolle -tekijän hyödyntämisen osingot uudelleen sijoittamalla ilman veroleikkurin vaikutusta ennen sijoituksen lopullista kotiutusta.

Siinä kohtaa vero menisi kuten ennenkin. Nyt saman edun saa rahastosijoittajana, koska rahastot eivät maksa väliveroja salkuistaan. Se osaltaan takaa rahastojen suosion, ja samalla tekee sijoittajista passiivisia asiantuntijoiden tai indeksirahastojen orjia.

Yhdysvaltojen valtionlainojen korkoero kääntyi negatiiviseksi lyhyempien kuten kaksi- ja viisivuotisten lainojen osalta. Kymmenvuotisen lainan korko on vielä nirkosen lyhyempiä ylempänä, mutta luultavasti tuokin ero on kohta kadonnut. Ja se on ennakoinut taantumaa viimeisen 50 vuoden ajan Yhdysvalloissa.

Toinen asia on, paljonko siihen aikaa vierähtää korkoeron katoamisesta. Aiemmin se on vienyt ainakin kuutisen kuukautta, joskus toista vuotta. Korkoero ei sitä itsessään kerro.

Tätä painottaa Nordea pääanalyytikkonsa Jan von Gerichin tuoreessa kommentissa. Von Gerich korostaa, että korkoeron katoamisesta on aina ollut aikaa itse taantumaan, ja osakemarkkinatkin ovat yleensä kurkanneet uudet huiput ennen laskumarkkinaa.

Ounastelin viikko sitten VIX:in pomppaavan parin viikon sisään, mutta se ottikin vauhtia jo viime viikolla. Ei se vieläkään kurkottanut kuin 25 pisteen tuntumaan, mutta en kunnon paniikkilukemia vielä povannutkaan, vaan vasta tuonnempana. Arvio pysyy.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

VIX:in kiihdyttäessä osakkeet tulivat tietenkin alas. Keskipitkiä trendejä esitellessäni jo totesinkin, että marraskuun alusta alkanut kp-trendi on nyt tulkintani mukaan taittunut nippa reilun kuukauden kestettyään. Jos tulkintani on oikea, alas tullaan vielä useampi viikko muutaman lyhyen trendin jaksottaessa menoa. Tämä on tosiaan arvioni.

Markkinat liikkuvat erimittaisina trendeinä, joista jokaisella on sijoittajan kannalta oma merkityksensä, riippuen tietysti osin itse kunkin sijoitusstrategiasta. Pitkäaikaiselle sijoittajalle ja harvoin salkun sisältöä muuttavalle tärkein on pitkä trendi, mutta sen nimensä mukaisesti pitkästä kestosta – vuodesta kolmeen – johtuen sitä hyödyntävältä vaaditaan suurta kärsivällisyyttä. Pitkät trendit ovat usein myös vaikeimmin luettavia hyvällekin analyytikolle.

Keskipitkä trendi on ehkä tärkein hiukan aktiivisempaa kauppaa käyvälle. Keskipitkä eli kp-trendi kestää kolmesta kahteentoista viikkoon. Sitä pidemmät tai lyhyemmät kp-trendit ovat harvinaisia, joskaan eivät aivan mahdottomia. Keskipitkä trendi koostuu muutamista ylös ja alas liikkuvista lyhyistä trendeistä, jotka kestävät viikosta kolmeen. Pitkät trendit taas koostuvat useammista kp-trendeistä, jotka samalla tavalla liikkuvat ylös ja alas.

Kun ajat ovat kulkeneet jo vuosi sitten ennustamallani tavalla eli laskusuhdanne painaa päälle, analyysitalojen ohjeistuksia on lysti seurata. Nyt kavennetaan riskiä ja annetaan huolestuneille asiakkaille uusia osto- ja myyntisuosituksia, joita toki riittää kaikkina aikoina. Suhdanteiden muutokset ovat tietysti aina hyvä syy - ainakin näennäisesti. Ja ahdistuneet sijoittajat ovat varmasti otollinen yleisö salkun vekslaamiseen, kun taloustaikuri Trump ja FAANG-osakkeet eivät vieneetkään pikavuorolla paratiisiin.

Kovasti markkinat nyt yrittävät saada poikki osakkeiden pudotusta eli vääntää keskipitkän trendin ylös. Kaksi lyhyttä viikon trendiähän ylös jo olemme saaneet jokseenkin kaikissa pörsseissä – samassa tahdissahan ne yleensäkin liikkuvat. Se on tärkeää muistaa, kuten kursseillanikin korostan. Alueellinen hajautushan ei vaikuta markkinariskiin käytännössä lainkaan, koska pörssit laskevat ja nousevat samaan aikaan kaikkialla. US-pörssien vahvuus muihin verrattuna tänä vuonna on aika harvinainen poikkeus, joka perustuu Trumpin elvytykseen.

Teknisesti tilanne on jokseenkin samanlainen Tokiossa, Shanghaissa, USA:ssa ja Euroopassa. Senkaltaisia eroja on, että Saksassa pitkät indikaattorit ovat erityisen punaiset eli pudotuksen päätä ei näy. Vientivetoiselle maalle se on ymmärrettävää, maailmantalous ottaa nyt lukua. Dax kävi jo noin prosentin päässä laskumarkkinan tekniseksi sovitusta rajasta 20 prosentin pudotuksesta.

Tarkoitukseni oli käsitellä rahan olemusta Bitcoin-juttusarjan viimeisenä osana, mutta kiireiden keskellä se jäi. Tartun siihen nyt hiukan jälkijunassa, aihehan ei mihinkään vanhene, päinvastoin pysyy kiusallisesti tapetilla uusien keinovaluuttojen rynniessä markkinoille hyväuskoisten päänmenoksi.

Keinovaluuttojen yleinen argumentti on, että ne ovat turvallisia toisin kuin keskuspankkien valuutat, joiden ostovoiman iflaatio murjoo jatkuvaa ja nopeaa tahtia. Keinovaluutat ovat muka vastaus milloin milläkin konstilla tähän olevinaan kauhistuttavaan ilmiöön eli rahan ostovoiman hitaaseen rapautumiseen. Toinen ja perinteinen ns. fiat-rahan vaihtoehto on sen sitominen johonkin konkreettiseen, yleensä kultaan. Näinhän asia aikoinaan olikin keskuspankkivaluuttojenkin kohdalla. Sidoksesta kuitenkin luovuttiin tarpeettomana ja haitallisena, mikä osaltaan ruokkii innostusta keinovaluuttoihin.

Maailmaan mahtuu paljon typeriä asioita, joista keinovaluutat kuuluvat talouden osalta ehdottomaan kärkikastiin. Bitcoin on naurettava, vaarallinen ja keskeisin osin vastenmielinen kehitelmä. En ole tuntenut sitä kohtaan hetkeäkään rahtustakaan sympatiaa tai eksoottista intoa kuten ällistyttävän moni mielestään taloudellisesti sivistynyt. Käsittelin aihetta perusteellisesti jo pari vuotta sitten, ja kryptovaluuttojen romahtaessa en voi kuin tikahtua nauruun.

https://www.piksu.net/artikkeli/bitcoin-osa-1-vain-rosvot-sit%C3%A4-tarv...

https://www.piksu.net/artikkeli/bitcoin-osa-2-ideologia-%C3%A4%C3%A4rioikeistosta-tuotantotapa-teatterista

Odottelin vähän jo muutama viikko sitten keskipitkän trendin taittuneen, mutta kauan ei korjausliike ylös kestänyt, viikon vain, eli lyhyen trendin minimin. Viikko sitten tosin ounastelin, että näin voi käydä, koska pitkät indikaattorit ovat niin laskupaineiset. Sikäli asialla ei suurta väliä ole, että en odota markkinan pohjaavan vielä aikoihin, mutta on lyhyempienkin trendien tarkkailulla merkitystä etenkin rauhallisempina aikoina – jollainen ei nyt toki ole, päinvastoin. Mutta ilman lyhyempien trendien tuntemusta ei voi ymmärtää pitkiäkään.

Senkin takia pidän perusteltuna tehdä markkina-analyyseja tiheästi. Lukijan on hyvä pysyä kartalla muulloinkin kuin isoissa käänteissä. Kuka niitä älyäisi vahtiakaan, jos analyyseja putkahtaisi muutaman vuoden välein. Ja tapahtuuhan markkinoilla kaikkea kiintoisaa muuallakin kuin osakkeissa.

Markkinoiden mielialat eivät useinkaan ole kytköksissä todellisuuteen kuin etäisesti. Kun Italiassa pidettyjen maalisvaalien tulokset kertoivat maahan syntyvän aika varmasti populistien johtaman hallituksen, markkinat eivät olleet moksiskaan, vaikka molempien vaalivoittajapuolueiden linjana oli velkaantumisen reipas kasvu. Kun molemmat olivat tiukasti eurokriittisiäkin, vakavaa ristivetoa EU:n kanssa sopi odottaa jopa enemmän kuin Silvio Berlusconin huseeratessa pääministerinä. Ja siitähän seurasi koko Eurooppaa tuskallisesti ravistellut eurokriisi.

Markkinat eivät vielä heränneet edes populistien muodostettua yhteishallituksen vastoin optimistisempia odotuksia. Täysin eri suuntaan kurkottavilla puolueilla oli vain yksi yhteinen agenda: kuluttaa valtion rahaa. Lega ajoi veroalea, Viisi tähteä avokätisiä kansalaisohjelmia. Niihin ei raha löytyisi muualta kuin velkamarkkinoilta, koska puolueiden kasvuohjelma ei todellakaan vakuuttanut.

Ihan ensimmäiseksi öljyn hintaan, joka äimistytti viikko sitten (ei siis minua) hurjalla rysäyksellään. Sanoin heti, että pohjat eivät ole vielä lähelläkään, ja niinhän sukellus jatkui venyen jonkin sortin ennätykseen muutaman viikon mitassa. Pahin paniikki saattaa nyt laantua, mutta öljyn pohjat eivät olleet vielä tuossa, ja sen nousumarkkinan alkuun on taatusti pitkä aika. Ensin sujutellaan alas kuukausikaupalla, toki aaltoillen. Edellinen laskumarkkina kesti puolitoista vuotta.

Teknisen analyysin ylivertaisuudesta markkinoiden ennakoinnissa tämäkin oli taas loistava esimerkkki. Ensinnäkin luin hyvissä ajoin öljyn laskun alkamisen, joskin huippujen korkkaus indikaattorien jo laskiessa toi harmillisen kauneusvirheen arvioon. Sen jälkeen sukellettiin senkin edestä.

Hillityn juhlan aihetta taloudessa saatiin olevinaan muutama päivä sitten, kun Theresa May väänsi EU:n kanssa kasaan lopulta luonnoksen brexitin ehdoista. Riemu sai kylmää vettä niskaansa saman tien, kun muutama avainministeri erosi hallituksesta, ja kapinatorvi on raikanut puolueessa ylipäänsä, kuten ennakkoon oli hyvin tiedossa.

Boris Johnson, kapinaleirin johtaja, käyttää aina vain kovempaa kieltä Mayta arvostellessaan. Hän aikoo kaataa Mayn niin parlamentissa kuin aika varmasti puolueen puheenjohtajakisassa. Ja Johsonilla on varsin paljon kannatusta puolueen ruohonjuuritasolla. Jo alkusyksystä esittämäni arvio on kurantti ja ajankohtainen.

https://www.piksu.net/artikkeli/tilauksessa-kova-ja-karvas-brexit

Osakemarkkinoilla ei tarvinne vähään aikaan odottaa suurta dramatiikkaa, ellei reilun viikon kestänyt lyhyt trendi nyt taitu ja käänny nopeaksi pudotukseksi ohi aiempien pohjien. Mahdotonta se ei liene, mutta en usko siihen kokemukseni perusteella. Pidän todennäköisimpänä kuten jo viikko sitten, että keskipitkä trendi taittui lokakuun viimeisinä päivinä, ja ylöspäin naputellaan heilahdellen jokunen viikko.

”Tekninen analyysi pystyy todellakin markkinoiden liikkeiden ennustamiseen, koska markkinoilla on julkisuutta enemmän tietoa yhtiöiden todellisesta tilanteesta, vaikka periaatteessa näin ei pitäisi olla. Markkinoiden jonkin asteen salainen tai vielä julkisuuteen asti yltämätön tieto, mikä sen tausta onkin, vaikuttaa tietysti kursseihin. Taitava tekninen analyytikko kykenee tulkitsemaan edessä olevia liikkeitä kurssidatasta teknisten välineiden ja kokemuksen avulla.”

Jukan osakelistastasta otan seuraavana analyysiin amerikkalaisen automatiikkayhtiön Rockwell Automationin. Laatuyhtiöihin Jukka tosiaan panostaa, olen aivan samalla linjalla – ei kannata ostaa kuin hyvää. Mutta siitä ei kannata maksaa liikaa. Se on TA:n keskeinen hyöty fundasijoittajallekin.

Jukka tuossa keskustelussa jo tarkenteli listaansa ja tavoitehintoja. En ota niihin kantaa, koska en tee sitä TA-analyysien kohdalla kuin pääpiirteissään ellen tunne yhtiötä erityisen hyvin, ja Jukka tuntee omat seurattavansa minua selvästi paremmin. Mutta kuten olen sanonut, TA ei edellytä periaatteessa lainkaan fundan tuntemista, vaikken sillä tavalla sitä koskaan käytä saati suosittele käyttämään. TA:lla on kuitenkin omat selkeästi funda-analyyseista erottuvat vahvuutensa, joita erittelen tarkemmin tulevalla sijoittajasivustollani – sen tekniset ym. ongelmat ovat selviämään päin.

TA:a pystyy kuitenkin käyttämään todellakin markkinoiden liikkeiden ennustamiseen, koska markkinoilla on julkisuutta enemmän tietoa yhtiöiden todellisesta tilanteesta, vaikka periaatteessa näin ei pitäisi olla. Markkinoiden jonkin asteen salainen tai vielä julkisuuten asti yltämätön tieto, mikä sen tausta onkin, vaikuttaa tietysti kursseihin. Taitava tekninen analyytikko kykenee tulkitsemaan edessä olevia liikkeitä kurssidatasta teknisten välineiden ja kokemuksen avulla.

On se vaan niin mukava tokaista – enkös minä sanonut! Tämän kunnon markkinapaniikin olen povannut erinäisiä kertoja matkan varrella, mutta ensimmäisen kerran täsmällisen ajan ennustin jo viime vuoden lopussa, varoiteltuani jo hyvän aikaa markkinoiden ylikuumentumisesta. Jos mukana on nyt uusia lukijoita tai muistiltaan pätkiviä, niin palautan mieliin 30.12. 2017 julkaisemani blogin, jossa analysoin markkinatilannetta historiallisesta perspektiivistä. Tässä oleelliset sitaatit:

Jukan osakelistasta Atlas Copco siis korkkasi tavoitehinnan kuten ennustin, samoin teki 3M. Konekin teki niin käytännössä, koska hinta koppasi alimmillaan pari senttiä päälle Jukan tavoitehinnan 38 euroa, liekö napannut siitä. En usko minkään niistä pohjanneen vielä, mutta siitä enemmän tuonnempana.

Ao. yhtiöiden osarit olivat monen muun tapaan sijoittajille pettymyksiä, ja ohjeistuskin negatiivinen. Tämä on täysin linjassa teknisen analyysini kanssa, jonka mukaan odotinkin laskevan trendin jatkuvan ainakin joitakin viikkoja. Odotukseni on kuten ennekin, että pitkä trendi jatkuu sellaisena ensi vuoden puolelle. Sehän on ollut markkinakatsaustenikin linja jo pitkään, ja silloin se koskee useimpia osakkeita. Hyvin harvat yhtiöt laskumarkkinassa pääsuuntaa vastaan uivat.

Kuten Jukkakin keskustelussa totesi, tulosennusteet on pantu uusiksi. Juuri näin käy suhdanteen taitteessa. Ennusteet ja makroanalyysit tulevat aina todellisuuden perässä. Sen vuoksi niihin ei kannata tuijottaa, jos odotuksena on markkinan suunnan kääntyminen.

Atlas Copco, jota Jukan kanssa kyttäsimme viime viikolla kuin metsämiehet hirvikiväärit sojossa, täytti ennusteeni eli sain ensimmäisen rastini. Sanoin osakkeen olevan keskipitkässä laskutrendissä, joka hyvin luultavasti puhkaisee ennen pitkää Jukan tavoitehinnan. Osarin oltua sijoittajille pettymys ilmeisesti pehmeän ohjeistuksen takia kurssi sukelsi hetkessä reilusti alle Jukan tavoitehinnan 205 kruunua. Alin noteeraus alitti selvästi 190 kruunua.

https://www.tradingview.com/symbols/OMXSTO-ATCO_B/

En ole ehtinyt esitellä trendipaletistani uusille lukijoille kuin pitkän trendin, mutta lyhyt trendi siis kestää viikosta kolmeen. Trendit ovat kyllä tunnistettavissa yleensä paljaallakin silmällä kurssikäyrästä, mutta varsinkin teknisistä indikaattoreista. Lyhyet trendit harvoin jäävät viikkoon, mutta sellaisenkin variaation näimme juuri.

Raju korjausliike taittui 11.10 torstaina iltapäivällä nousuksi, joka taittui taas alas 17.10. keskiviikkona. Ihan viikkoakaan ei siis nousu kestänyt. Pari viime päivää tultiin alas niin reippaasti, että moni indeksi notkahti takaisin reilun viikon takaiseen monttuun. Jotkut, kuten Hesan ja Tukholman OMX, tuikkasivat sen allekin. 

Tuossa jo harmittavasti Jukan osalistasta (esittely alkoi 14.10. 2018) Atlas Copco ja Novo Nordisk jo kävivät käytännössä hänen tavoitehinnoissaan, mutta jäivät nipinnapin päälle. Sen takia ostomääräykset kannattaakin asettaa riittävän väljästi, jos pelkää näin käyvän, samoin tietysti toiseen suuntaan eli myynneissä. Automatisoidussa kaupankäynnissä se on tietysti ongelma sikäli, että rajahinta on aina joku.

Toivoin lukijoiden ottavan esiin joitakin heitä kiinnostavia osakkeita, jotta voisin esittää teknisiä arvioita niiden kurssien suunnasta ja taitteista (kenties ohessa myös fundamenttiarvioita). Jukka esitti oman kuuden osakkeen listansa tavoitehintoineen; ne ovat siis hintoja, joita hän pitää yhtiöiden oikeaa arvoa vastaavina ja silloin ostokelpoisina. Otan haasteen vastaan mielelläni markkinointimielessä, varsinkin kun Jukka suhtautuu skeptisesti menetelmiini, joskin toivoo olevansa väärässä. Toisaalta seuraan osaa noista osakkeista omienkin ostosuunnitelmieni takia, joten tilanne on tältäkin osalta minulle mitä otollisin.

Rojahduksesta tuli minulle hiukan ristiriitainen sen vuoksi, että tein pikamarkkinakatsauksen hiukan liian aikaisin, tosin totesin siinä pudotuksen kestänevän vielä jonkun päivän. No sitä se tosiaan teki. Silti jo muutama kommentaattori ehti tuskailla, että tuossako koko lysti oli. Mutta kuten olen sanonut, markkinoiden pitkät trendit vievät aikaa, eivät ne muutamassa päivässä toteudu. Kertarojaukset ovat parhaimmillaan tätä luokkaa, jopa kymmenen prosenttia viikossa. Mutta laskumarkkinoiden nettopudotukset, jotka ovat yleensä luokkaa 20-40 prosenttia, kasautuvat noiden vuoden kestävässä aaltoilevassa liikkeessä. Jos tuollaisia romppuja odottaa muutaman päivän erikoistarjouksena niin kannattaa vaihtaa alaa.

Muutamat lukijat ovat aiheesta kysyneet markkina-analyysien yhteydessä käyttämieni trendi-käsitteiden tarkempaa luonnetta. Olen ne aikoinaan eri yhteyksissä selvittänyt, mutta jo uusien lukijoiden vuoksi kertaus on tarpeen. Se on tietysti nyt erityisen aiheellista, kun jo ajat sitten povaamani myräkkä lopulta iski markkinoille – aika tarkkaan siihen aikaan kuin jo talvella ennustin. Tällainen infopaketti olisi hyvä olla aina saatavilla, mutta näissä puitteissa se tuskin on mahdollista. Tilanne tietysti on toinen kaavailemassani sijoittajasivustossa.

Markkinat liikkuvat erimittaisina trendeinä. Itse käytän jutuissani kolmen aikavälin trendiä: pitkä, keskipitkä (kp) ja lyhyt. Päiväkauppiaat (joihin itsekin olen aikoinaan kuulunut) tuntevat paljon enemmänkin trendejä, siis hyvin lyhyitä, mutta valtaosalle sijoittajista niillä ei ole merkitystä.

Pitkät trendit ovat nousu- ja laskumarkkinoita, jotka kestävät tavallisesti vuodesta kolmeen. Ne rajautuvat pörssi-indekseissä ja muissakin instrumenteissa suurten huippujen ja pohjien väliseen ajanjaksoon.

Lupasin päivittää markkina-analyysin heti kun sen koen ajankohtaiseksi. Se hetki alkaa olla käsissä, semmingin kun lähden nyt vetämään illaksi sijoituskurssiani, enkä ehdi reagoimaan enää meikäläisen pörssin aukioloaikaan. Pudotus siis jatkui kuten odotin, ja saattaa se vielä hetken mennä alemmas, mutta yksi oleellinen asia etenkin spekuloinnissa mutta yleensäkin kaupankäynnin ajoituksessa on liiallisen ahneuden välttäminen.

Koska tulkitsen lyhyen trendin osakkeissa olevan lähellä taitettaan, myyn ainakin itse nyt pari viikkoa sitten ostamani indeksishortin (hyvällä voitolla) ja seuraan hetken tilannetta sivusta. Keskipitkien tai vielä pidempien trendien analyysiin en tässä kohtaa mene. Lupasin 22.9. muutamaksi viikoksi laskevan lyhyen trendin, joka on nyt sukeltanut mm. Stoxx 600:ssa noin kolme prosenttia. Vaikka trendi saattaa vielä kestää jonkun päivänkin, katson joka tapauksessa analyysin osuneen nyt riittävällä tarkkuudella, ja sitä suunnittelevat ehtivät vielä reagoida. 

Saimmehan mukavan pikku rytinän, kun jaksoimme hetken odottaa. Trendien taitteiden arviot eivät aina osu aivan nappiin – kuten muutamat lukijat ahkerasti piikittelevät -, mutta jos ne minulta tuntien tarkkuudella aina osuisivat, minun tuskin tarvitsisi harrastaa tällaista tai edes palkkatyötä, senkun tahkoaisin miljoonia johdannaisilla. Ei arvio silti hassumpi ollut mielestäni. Povasin lyhyen trendin käännettä etenkin Eurooppaan pari viikkoa sitten, ja renkaiden sutimisen jälkeen pudotus pääsikin vauhtiin jo toissa viikon lopussa.

Kovin paljoa ei alas ole tultu, joitakin prosentteja, mutta eivät muutamia viikkoja kestävien lyhyiden trendien liikkeet tavallisesti sen suurempia olekaan kuin isoissa käänteissä ja kunnon romahduksissa. Sellaista en ole povannut yleensä ottaen edes pitkän trendin arviossani, joskin pitänyt mahdollisuutena mahdollisesti toteutuvan laskumarkkinan päätteeksi.

Svenne omassa jutussaan jo hyvin aihetta perkasi, mutta tuon siihen oman jossain määrin yleisistä opeista poikkeavan kokemuspohjaisen strategiani. Joidenkin paljon siteerattujen rahoitusteorioiden mukaan optimaalinen hajautus osakesalkussa on noin tusinan verran yhtiöitä. Lukema perustuu keskihajontatutkimuksiin ja yhtiöseurannan optimointiin. Liian suurta määrää yhtiöitä on teoreeman mukaan vaikea pitää aktiivisesti silmällä edes ammattisijoittajan, saati piensijoittajan ja osakesäästäjän.

Keskihajonnasta en osaa sanoa höykäsenpöläystä, mutta muilta osin teoreema on mielestäni heikosti perusteltu ja riskialtis. Kuten Svennekin totesi, riskiä kaihtava salkku hajauttaa niin toimialoittain kuin maakohtaisesti. Yksittäisille yhtiöille ja valtioille voi tapahtua mitä vain, ja usein nuo yllätykset tulevat niin puskista, ettei niihin voi varautua millään seurannalla.

Odotin viikko sitten lyhyen trendin taittuneen, ja pitkin viikkoa siltä näyttikin kurssien valuessa hissukseen alas, mutta sitten markkinat innostuivat Fedin koronnostosta ja osakkeet kiskaisivat iloisen spurtin ylös. Erikoista sekin, että rahan kallistuminen kiihottaa sijoittajia, mutta markkinoiden liikkeitä on usein vaikea ymmärtää järkiperustein.

Lysti loppui kuitenkin äkkiä kurssien lopahdettua, ja Euroopassa perjantai oli jo raju pudostuspäivä Italian lyötyä lukkoon odotetun budjettinsa (josta tarkemmin eilisessä jutussani). Yhdysvalloissa reaktiot olivat vaisut, joten taas varsin epätahtiin markkinat liikkuvat, jos kohta Atlantin takanakin on tultu alas viime viikko. Siellä Italia ei kohauttanut kuten täällä, mutta toki ongelmakin on etupäässä Euroopan.

Italian populistihallitus teki sen mitä lupasi ja pelättiin - se sai kasaan ensimmäisen odotetun kaltaisen budjettinsa. Vaje nousee 2,4 prosenttiin bkt:sta. Se ei olisi hälyttävä määrä vakavaraiselle ja hyvin kasvavalle maalle, mutta Italia ei ole kumpaakaan, kaukana siitä. Italian valtiolla on velkaa yhä 130 prosenttia suhteessa bkt:hen. Euroopassa vain Kreikalla on enemmän, ja moniongelmainen talous on kasvanut hitaasti euroalueen kolmen vuoden nousukaudellakin. Tukala yhtälö.

Hallitus toteuttaa lupauksensa: leikkaa veroja ja nostaa julkista kulutusta, vastoin EU:n, EKP:n, oman talousministerinsä ja presidenttinsä linjaa. Tilanteesta uhkaa tulla samanlainen kuin Berlusconin viimeisellä pääministerikaudella, kun eurokriisi jylläsi pahimmillaan. Kreikka oli täysin EU:n velkatuen varassa, Espanjaa murjoi valtion syliin kaatunut pankkikriisi.