Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Viime viikon markkinakatsaukseen ei ole paljoa lisäämistä, niin staattiselta tilanne vieläkin vaikuttaa – paitsi siltä osin, että indikaattorit ovat yhä pahemmin yliostettuja. Muutamat viikko-oskillaattorit posottavat jo niin korkealla, että vastaavaa ei ole nähty muutamaan vuoteen. Tämä kyllä kuvaa harvinaisen osuvasti, kuinka rajusti markkinat ja mielialat muuttuvat.

Joulukuun suurpaniikista ei näy jälkeäkään. Totaalinen pessimismi on vaihtunut kuin taikasauvalla raukeaksi optimismiksi. Odotin rauhallista keskipitkää trendiä ylös, mutta hiukan sen vakaus on yllättänyt minutkin. Toisaalta tässä tiivistyy markkina-analyysien yksi erityishaaste. Kun markkinat liikkuvat rajusti kuten loppusyksystä, voivat seuraavat liikkeet olla aika kirjavia tyypiltään.

 Sitkeä on tämä keskipitkä nouseva trendi. Bensatankki vaikutti tyhjenevän jo muutama viikko sitten, mutta varsinkin Atlantin takana taas kiskaistiin ylemmäs pienen happihypyn jälkeen. Hiukan se yllätti minutkin, mutta kuten olen todennut eri yhteyksissä, pitkän trendin taittuessa laskevasta nousevaan kp-trendit yleensä ovat jo tempoltaan hitaita eli yksittäinen kp-trendi kestää pari kolmekin kuukautta.

Tästähän varoitin jo vuodenvaihteessa, kun sanoin nousun keston ja voiman yllättävän monet paniikkimielialaan jo tottuneet. Harva sitä uskoi siinä kohtaa. Ja kuukausi sitten kuolleen kissan pomppuja peratessani totesin niiden kestävän helposti pari kuukautta.

https://www.piksu.net/artikkeli/pari-opetusta-kuolleen-kissan-pompusta

Silmänpainemittareita kärkituotteenaan valmistava silmätutkimuksen pikkujättiläinen Revenio on suomalaisittain mieluisa harvinaisuus – pienuudestaan huolimatta vahvasti kasvava ja kannattava kansainvälinen yhtiö. Ei nousuputki tosin mutkaton ole ollut, mutta viime vuosina sekä liikevaihto että tulos ovat kohentuneet kunnon kasvuyhtiön luvuin.

Tuore vuosiraportti kertoo valuuttakursseilla oikaistua liikevaihtoa kertyneen noin 14 prosenttia viime vuotta enemmän. Kun kannattavuus koheni samalla selvästi, liiketulos pomppasi hulppeasti 25 prosenttia. Moisilla luvuilla yltää jo kansainvälisen mitan kasvuyhtiöiden kastiin, varsinkin kun yhtiön markkina-alue on koko maailma, eikä silmätutkimuksen tarve tunne maantieteellisiä tai kulttuurisia rajoja.

https://www.reveniogroup.fi/sites/default/files/tiedotteet/2019-02/9d0dd...

Ennen Britannian EU-kansanäänestystä kampanjat julistivat jyrkästi ristiriitaisia väitteitä brexitin seurauksista. Eroa ajaneet puhkuivat kaikkea mahdollista riemua, mikä EU:sta irtoamisen jälkeen odottaisi. He vakuuttivat Britannian voittavan erossa taloudellisesti, koska jäsenmaksut säästyisivät, ja suuri ja mahtava Britannia kyllä saisi EU:n yhteismarkkinan tilalle parempia kauppasopimuksia.

Vasta valtaan noussut, jyrkkää nationalismia kannattava ja EU:ta vihaava Donald Trump lupaili samaa, vaikka EU oli Britannian ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani. Sille oli vaikea keksiä korvaajaa jo maantieteen, väestöpohjan ja talouden koon vuoksi. Mutta nationalistisessa huumassa kaikki kääntyi mahdolliseksi – puheissa.

Arvioin viime viikolla kriittiseen sävyyn Nestettä, koska sen hinnoittelu on kuumentunut kovasti ottaen huomioon alan perinteisen syklisyyden ja yhtiön leipähampaan uusiutuvan energian historiallisen korkeat marginaalit. Niillä kun on tapana tulla huipputasolta alas, eikä usein niin pitkälläkään viiveellä - ainakin jos puhutaan sijoittajan perspektiivistä, jonka yleensä pitäisi olla kuitenkin useampia vuosia. En nyt siis puhu treidereistä.

Treidereidenkin perspektiivin kyllä ymmärrän aikoinaan paljonkin nopeaa kauppaa tehneenä, ja jonkin verran yhä sitä lähinnä ajankulukseni harrastavana. Siksi en malta olla tuomatta julki teknisen analyysini signaalia Nesteestä, joka on vuosiraporttinsa jälkeen kiskonut aina korkeammalle kurssitasolle. Niin ylös, että se TA:ni mukaan on päiväindikaattoritasolla jo pahasti ylikuumentunut. Ja siten valmis kiskaisemaan piakkoin alas.

Aika hyvin on skenario pitänyt. Arvioin pari viikkoa sitten markkinarauhan jatkuvan vielä jonkun viikon, jonka aikana kuitenkin jo hermostus alkaa kasvaa eli nousuja katkovat selvät pudotukset. Näin on käynyt. Kurssit ovat eri indekseissä samoilla tasoilla kuin pari viikkoa sitten, ja uudet välihuiputkin kurkattiin, mutta alaspäinkin on kopaistu jo ihan mallikkaita lyhyitä trendejä.

Indeksien välillä on lieviä eroja. Helsinkin on pärjännyt melko hyvin, Saksan Dax-indeksi kiskaisi jo alle kahden viikon takaisen lukemansa. Jenkkipörssit ovat kiskoneet nousevaa kp-trendiä parhaiten, mutta pudotus iski niihinkin, teknojättien hallitsemaan Nasdaqiin muiden mukana. Japanin Nikkei luistelee jo kohti joulukuun pohjaa.

Tuloskauden pohistessa kuumana yksittäisten yhtiöiden erot ovat toki huimia, joten indeksit eivät kerro aina paljoa niiden kurvailuista. Valtaosa osakkeista kuitenkin liikkuu aika lailla indeksin mukana. 

Energiajalostaja Nesteen sinänsä vahva tulos otettiin vastaan euforialla. Hyvinhän yhtiö on pärjännyt, ja suuri rooli siinä on uusiutuvilla polttoaineilla. Niistä on tullut Nesteen muurinmurtaja, jotkut puhuvat jopa uudesta Nokiasta.

Energiasektori ja jalostajat varsinkin ovat perinteisesti olleet suhdanneherkkä ala jos mikä. Nesteenkin liikevaihto ja tulos ovat heitelleet suhdanteiden mukana takavuosina niin rajusti, että pitkään salkkuun en ole sitä vuosiin edes harkinnut. Sykliseen sijoittamiseen se on toki ollut positiivinen mallitapaus sen hallitseville.

http://financials.morningstar.com/ratios/r.html?t=NESTE

Kohtalaisen hyvin piti kutinsa toistaiseksi viikon takainen arvioni, että lähiviikot mennään hiljaiseloa markkinoilla. Yhdysvalloissa kurssit yhä nousivat, ja tekniseltä kannalta se onkin virkeämmässä kunnossa kuin useimmat markkinat. Fundamenttiselityksestä käy ainakin keskuspankin ilmoitus koronnostojen päättymisestä.

Korkosykli on siis taittunut, kuten oli odotettavaa siitä asti, kun korot lähtivät markkinoilla laskun. Taas kerran saimme todisteen, että korkomarkkinat ovat todella tehokas ennustaja, markkinoiden kuninkaallinen sektori. Keskuspankkiirit saavat höpistä sitä tai tätä, mutta jos korot alkavat liikkua vahvasti suuntaan tai toiseen, niin kohta tulee perässä keskuspankki. 

Eilen uutiset hätkäyttivät ainakin kokemattomia sijoittajia kertomalla Italian ajautuneen taantumaan eli talouskasvun painuneen miinukselle kaksi kvartaalia peräkkäin. Jotkut pitivät uutista jopa eilisen pörssien notkahdusten syynä.

Jaksan nyt jankuttajaksi leimautumisen uhallakin taas korostaa, että tällaiset tiedot ovat markkinoille kivikaudelta, eikä niillä ole mitään tekemistä kurssien liikkeiden kanssa tässä kohtaa. Suhdanteen sukellus oli hinnoiteltu osakkeisiin ja muihin instrumentteihin jo kuukausia sitten.

Italian pörssi on luistellut alas laskusuhdanteen mukana jo viime keväästä asti muun Euroopan mukana, eikä edes sen kummemmin pahemmasta päästä. Eurooppalaisten suuryhtiöiden indeksi Eurostoxx on tullut alas saman verran samassa tahdissa.

https://www.tradingview.com/symbols/MIL-FTSEMIB/

Wärtsilän tulos oli kommenttien ja osakekurssin perusteella pettymys. Minulle se ei sitä ollut yhtiötä toistakymmentä vuotta aktiivisesti seuranneena ja sitä useissa jaksoissa omistaneena - en parasta aikaa, möin position pois aikaa sitten kurssin noustua mielestäni liian korkealle. Sitä se todella olikin.

Wärtsilä on sijoituskursseillani jatkuvasti esille tuomani esimerkki markkinapsykologian tuottamasta hinnoittelun tehottomuudesta. Monipuolinen konepajamme on sinänsä laadukas teollisuusyhtiö, mutta alansa mukaisesti syklinen, eikä se myöskään ole vuosiin ollut likikään kasvuyhtiötä vähänkään tiukemmassa merkityksessä.

Päinvastoin liikevaihto on heilahdellut aika kapeassa ja hitaasti nousevassa haarukassa. Kannattavuus on vakaa heikompinankin aikoina, mikä kertoo yhtiön laadusta, mutta tulos ja osinko lopsuttelevat kovin vaatimatonta vauhtia.

Joulukuun hurja pörssien syöksy ja volatiliteetin nousu tuntuvat enää muistin hämäriin painuvalta painajaiselta. Kurssit ovat nakutelleet yhä ylös, joskin viikon alussa saimme taas muistutuksen, että markkinoiden reippaat liikkeet eivät ole siirtyneet historiaan. Osakkeet kiskaisivat parin prosentin päiväsukelluksen.

Liike korjatui ylös loppuviikosta, mutta se muistutti kaiken voivan muuttua hetkessä. Ja niin ennen pitkää tapahtuukin, taas kerran. Volatiliteetti, joka ohjaa markkinoiden liikkeitä, aaltoilee trendeinä kuten yleensä markkinat. VIX:in keskipitkät trendit ovat olleet parin kuukauden mittaisia viime aikoina, mikä onkin sinänsä aivan normaali sykli.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Ensiksi kiitos Jyrki Toivoselle arvosijoittamisen todellisen profeetan Benjamin Grahamin osakkeen arvonlaskentamallin hyvästä demonstraatiosta. Graham tunnetaan Warren Buffetin oppi-isänä, mikä kertoo oleellisen hänen merkityksestään. Intelligent Investor on todellakin pakkolukemistoa jokaiselle vähänkin vakavasti homman ottavalle sijoittajalle.

Heihin lukeutuvana tunnen Grahamin, mutta kokemuksen myötä olen oppinut suhtautumaan hänen menetelmiinsä kriittisesti. Sinänsä käytän hyvin samantapaisia laskentamalleja kuin Graham, mutta niitä soveltaen. Syy on yksinkertaisesti jo se, että Grahamia ortodoksisesti seuraamalla ostettavia osakkeita ei löytyisi - ne olisivat aina liian kalliita ja riskipitoisia. Kokemus taas kertoo, että se ei ole totta.

Koneen tuore vuosiraportti oli sijoittajille ja analyytikoille pettymys etenkin tuloksen osalta. Osakekurssi sukelsi, vaikka hissiyhtiön tilauskanta oli kasvanut odotettua paremmin, eikä näkymissä suuremmin valittamista ollut johdon mielestä. Liikevaihdon se odottaa kasvavan joitakin prosentteja, joskin maailmantalouden epävarmuus asettaa kysymysmerkkejä. Suurempaa epävakautta se ei silti liiketoiminnassaan näe, vaikka kilpailun toteaakin kovaksi.

Itselleni pettymys oli vain osingon pysyminen edellisen vuoden tasolla. Odotin sen nousevan edes hiukan kuten jo viitenä aiempana vuonna. No, odotan tasanteen jäävän tilapäiseksi, koska varsinaisia ongelmia yhtiöstä on vaikea edelleenkään keksiä. Kasvu lienee taantunut pysyvästi Kiinan rakennusbuumin buustaamista luvuista, mutta ei se vaikuta pysähtyvänkään. Enkä sellaista ainakaan itse odota näin hyvältä yhtiöltä.

Niin ymmärrettävää, ja niin surullista: kansa innostuu sijoittamisesta aina väärään aikaan. Kun suhdanne paahtaa stratosfäärissä ja on siten väistämättä kohta tulossa alas, osakkeista innostuvat kaikki. Sijoitusvihjeitä sataa suhdanteen huipulla niin taksissa, kapakassa kuin somessa. Tohina on mahdoton, vaikka osakkeiden hinnat paukkuvat taivaalla ja kokemus kertoo niiden tulevat sieltä alas kohtalaisen lyhyen ajan sisään.

Mutta minkäs pieni sijoittajaparka teet, kun alan ammattipoppaväkikin lyö vain kaasua. Riskien mainostetaan olevan matalat, vaikka noususuhdannetta on kestänyt yli kaksi vuotta eli normaalin noususyklin verran, ja osakkeet ovat laajasti ottaen kalliita.

Hitaasti kasvavien syklisten yhtiöiden P/E-luvut eivät edes kolmessakymmenessä ravistele herätyskelloja. Sitä eivät tee hypeosakkeiden kolmenumeroiset arvostuskertoimet. Valtamedia ihastelee huippusuhdannetta vihjaamatta sijoittajaparoille, että jokaisessa juhlassa välähtää valomerkki.

Markkinakatsaukseni jälkeen ja miksei laajemminkin markkinoilla sentimentti tavan mukaan pyörähti nurinniskoin, kun pörssit ankaran paniikin päätteeksi ja vastoin yleistä odotusta kiskaisivat kunnon kp-trendin ylös. Nyt jo mm. aktiivinen lukija Jukka arvioi minun hutaisseen pahan hudin, koska alunperin odotin pohjia kevään korvalle suurinpiirtein.

Kuten jo heti vuodenvaihteessa sanoin, odotinkin keskipitkän trendin kääntyneen ja pidin mahdollisena saman tien, että markkinan pohja oli siinä. Mutta missään nimessä varmana en sitä pidä. Tämä tammirallin reippaus ei sitä vielä itsessään todista. Sellaisen automaattisen johtopäätöksen tekevä reagoi omiin helpottuneisiin tunteisiinsa, ei tekniseen analyysiin ja historiaan.

Rajuja pudotuksia seuraa aina rajuja korjausliikkeitä, se on normi. Siitä ei vielä voi päätellä mitään. Tällaisia tilanteita on markkinahistoria pullollaan.

Jos siitä vielä epäuskoa oli, niin syksystä asti markkinat ovat antaneet lukkarin kovalla kädellä oppitunnin trendeistä. Kuin suoraan kalenteria seuraamalla kurssit ovat paahtaneet hurjia melko tarkkaan kuukauden mittaisia keskipitkiä trendejä alas ja ylös. Kun jouluna tuli taite vuosikausiin pahimman paniikin päätteeksi, kp-trendi posautti ylös juuri siten kuin olen niiden kuvannut toimivan – ja kuten teki jo teknisen analyysin perustaja Charles Dow 1800-luvulla. Markkinoiden ja talouden lainalaisuudet ovat muuttumattomat.

Povasin tämän nousevan kp-trendin yllättävän valtaosan arvioitsijoista kestollaan ja tasaisuudellaan, eikä arvio kovin pieleen mennyt. VIX olikin toistaiseksi laskussa eikä nousussa kuten konsensus oletti. Sanoin itse jo viikkoja sitten VIX:in piikanneen, ja laskussa se on ollut – kuten nousevaan kp-trendiin tietysti kuuluu. Eiväthän osakekurssit nouse kuin volatiliteetin laskiessa.

Taloudellisten analyysien pitäisi olla järkiperäisiä ja erittäin tieteellisiäkin, mutta sitä on vaikea uskoa jälleen kerran viime kuukausien käänteiden perusteella. Vielä syyskuussa ennusteet ja arviot eivät nähneet sijoittajien tulevaisuudessa huolen häivää. Sitten markkinat rysähtivät kuten ne muutaman vuoden välein tekevät, ja yhtäkkiä myös pitkän aikavälin ennusteet on rukattu uusiksi.

Kun muutama kuukausi sitten vähän minkä tahansa omaisuusluokan mutta varsinkin osakkeiden tuotto-odotukset olivat ruusuiset, nyt samoille instrumenteille povataan laihoja tuottoja jopa seuraavaksi vuosikymmeneksi. Se on yksinkertaisesti absurdia.

Theresa Mayn brexit-sopimus otti odotetusti takkiinsa parlamentissa, joskin vieläkin suuremmin luvuin kuin uskoin. Omat kiskoivat häneltä mattoa alta laajalla rintamalla. Mutta näinhän se on ollut koko sotkun alusta asti – britit ovat todella hajallaan suhtautumisessaan EU:hun. Kun iso osa haluaa pysyä siinä entisin ehdoin ja osa irrottautua hintaa kysymättä, tulosta ei kannata ihmetellä.

EU antaa nyt varmasti Britannialle jatkoajan, koska harvat kovapäisimmät brexitistit poislukien haluavat sopimuksetonta eroa. Mutta valitettavasti on mahdoton nähdä, mitä se hyödyttää. Armottomat ristiriidat Britannian sisällä eivät katoa minnekään. Samantekevää, mihin suuntaan luonnosta väännetään, niin aina se erkaantuu yhä kauemmas joidenkin leirien tavoitteista.

Selvennän vielä lyhyesti tuossa palautepalstalla jo käytyä keskustelua teknisen analyysin taustasta ja historiasta. TA:n on siis keksinyt Charles Dow, joka vaikutti 1800-luvun loppupäässä ollen perustamassa sekä Wall Street Journalia että Dow Jones -yhtiötä. Molemmat ovat sijoittajille yhä todella tuttuja instituutioita. Jälkimmäinen tunnetaan Dow Jones – osakeindeksistä, joka on ensimmäinen ja yhä lajissaan tunnetuin. Siihen pääsevät ja siellä pysyvät vain todelliset laatujättiläisyhtiöt.

Charles Dow´n omana aikanaan mullistava oivallus oli, että osakemarkkinat kykenevät lukemaan taitavasti suhdanteita, jotka siis ovat todella vanha taloushistoriallinen ilmiö, kuten modernin taloustieteen perustaja Adam Smithkin on analysoinut jo 1700-luvulla. Ja suhdanteet olivat hänen mukaansa liki ylihistoriallinen ilmiö, kuten asian näki myös Dow.

Peratessani vanhoja Piksun juttujani törmäsin tähänkin erittäin ajankohtaiseen ja viime aikoina jatkuvasti pinnalla pitämääni teemaan markkinoiden todellisesta luonteesta, sekä sen suhteesta yleiseen ilmapiiriin ja ennusteisiin. Jutun olen julkaissut 21.10. 2016. Kuten jutussa totean, yleinen ilmapiiri oli tuolloin vielä hyvin ankea ja pessimistinen, koska takana oli jo useaan otteeseen esittelemäni tulostaantuma 2015-2016.

Tuossa kohtaa sen vielä odotettiin jatkuvan, vaikka pörssit olivat nousseet parhaassa tapauksessa jo yli puoli vuotta, näin mm. US-indekseissä, samoin oli tehnyt globaalien suuryhtiöiden Global Dow -indeksi; Helsingin pörssissä nousu oli kestänyt nelisen kuukautta. Valtavirta piti kurssien nousua markkinoiden liioitteluna, suckers rallyna. Mitään hyvää ei taloudessa ollut näköpiirissä ennen juuri kyseisenä päivänä tulleita kohentuneita tulosennusteita.

Laskumarkkinat kauhistuttavat sijoittajia, vaikka juuri silloin osakkeita saa laajassa mitassa alennuksella. Yleisen sijoitusviisauden mukaan kannattaa ostaa halvalla ja myydä kalliilla, ja se on lähtökohtaisesti totta. Mutta alennnusmyyntejä ei pääpiirteissään tunnisteta, koska tunnelmat ovat laskumarkkinoiden pohjassa synkät ja kaoottiset – juuri kuten nyt, tai ainakin joulun alla. Markkinapaniikin iskiessä valtavirran teema ei ole osakkeiden alennusmyynti vaan kauhu talouden alamäestä.

Toivottavasti lukijat eivät jo kyllästy teemaan, mutta kannattaa kuitenkin tuoreeltaan kiinnittää huomiota talousuutisten ja markkinoiden suhteeseen ymmärtääkseen niitä. Se on etenkin kokemattomalle sijoittajalle tärkeää virheiden välttämiseksi. Kuten korostan, talousuutiset eivät yleensä ole markkinoille uutisia, eikä sitä ollut Saksan teollisuuden odottamattomaksi kuvattu sukelluskaan.

Aamulla uutiset kertoivat todellakin Saksan teollisuustuotannon pudonneen rutkasti marraskuussa, osin olosuhdetekijöiden vuoksi, osin talouden hiipuessa. Konsensusennuste oli odottanut lievää nousua, joten ero oli odotuksiin nähden melkoinen. Vuositasolla eli edelliseen marraskuuhun verrattuna pudotusta oli lähes viisi prosenttia - todella paljon. Yhtä paha pudotus oli viimeksi finanssikriisivuonna 2009. Ja saatujen tietojen valossa apea meno jatkui joulukuussakin.

Kas niin, siirryimme suhdannepalapelin loppusuoralle ainakin markkinoiden näkökulmasta, kun Fed ilmoitti suorasanaisesti rahapolitiikan vastaavan nopeasti ja voimakkaasti, jos talous heikkenee ilmeisellä tavalla. Viimeksi viikko sitten totesin rahapolitiikankin syklin taittuvan lähiaikoina, koska Fed tietää kyllä tarkkaan, mitä pörssien ja korkomarkkinoiden sukellus tarkoittaa reaalitalouden kannalta. Viikkoa enempää se ei ottanut markkinapaniikin jatkuessa.

Olemme vuodessa nähneet markkinoilla suhdannekierron klassiset vaiheet. Ensin reagoivat valuutat eli perinteiset turvasatamavaluutat dollari ja jeni alkavat vahvistua muita valuuttoja, myös euroa vastaan.

https://www.tradingview.com/symbols/EURUSD/

Jatkan vielä jo vuosia toistuvasti käsittelleestäni teemasta eli pörssien, uutisten ja ennusteiden suhteesta. Kävin teemaa läpi Piksussa ensimmäisen kerran jo joulukuussa 2012 – hyvin samankaltaisessa talous- ja markkinatilanteessa. Koska harva lukijoista juttua muistanee tai on sen edes nähnyt, suvaittakoon kerrata historiassa loputtomiin toistuvaa totuutta: ennusteet ovat aina jäljessä, pörssi ei.

https://www.piksu.net/artikkeli/ennusteet-ovat-aina-j%C3%A4ljess%C3%A4-p...

Erittäin syvässä istuvan talouskatumytologian mukaan uutiset ohjaavat markkinoita, eli pörssit muka heiluvat suuntaan tai toiseen aina erinäisiin uutisiin reagoiden. Osakemarkkinoitakin siis liikuttaisivat osavuosiraportit, työttömyystilastojen julkistukset, kasvuennusteet, bkt-mittareiden muutokset, poliittiset uutiset jne. - ja siinä kaikki. Viime aikoina yleistyneen harhaluulon perusteella markkinat pomppivat vain Donald Trumpin avatessa suunsa tai twitterinsä.

Toki uutisetkin saattavat päivätasolla aiheuttaa joskus aidostikin kovaa heiluntaa, mutta pääpiirteissään uutisten merkitystä markkinoiden liikkeissä ylitulkitaan radikaalisti. Olen tämän moneen otteeseen tuonut esiin, ja sijoituskursseillanikin painotan, että älkää edes vilkuilko talousuutisia, jos haluatte sijoittaa järkevästi. Niiden perässä se ei taatusti onnistu. Tämän oppii kantapään kautta viimeistään nopeassa kaupassa. Markkinoiden liikkeitä voi ennustaa, muttei taatusti uutisia lukemalla.

Karhumarkkinan rajan puhjettua jo käytännössä kaikissa indekseissä on tietysti syytä pohtia sen syvyyden ja keston ohella syytä – mikä pitkän laskutrendin aiheuttaa? Osakkeiden hinnoitteluun vaikuttavat monet tekijät. Yritysten tulokset ovat keskeinen ajuri, korkotaso ja psykologia toiset merkittävät. Kun vaihtoehtoiset sijoituskohteet tarjovat kilpailukykyistä tuottoa ja riskinottovalmius laskee rahan kallistumisen tai vaikka poliittisten kriisien myötä, osakkeiden hinnoittelu muuttuu, vaikka yhtiössä ja sen tuloskunnossa ei oleellisesti mikään muuttuisi. Mitä lyhemmät aikaikkunat ovat kyseessä, sen enemmän jälkimmäiset eli ulkoiset tekijät vaikuttavat osakkeiden hinnoitteluun.

Pörssit eivät ole kansantalouden kasvumittari kuin eräänlaisena sivutuotteena. Kun pörssit sukeltavat tai nousevat, niin yleensä se toki heijastaa kansantuotteen liikkeitä – jälkikäteisissä tilastoissa, koska pörssit ennakoivat suhdanteita yleensä joidenkin kuukausien etumatkalla.

Vuodenvaihteessa on tapana tarkastella mennyttä vuotta. Sijoittajien silmissä vuodesta tuli ruma, joskaan itse en näe asiaa niin, koska osasin sitä odottaa, ja laskusuhdanteet kuuluvat talouteen ja sijoittamiseen. Ilman niitä emme myöskään saisi alennusmyyntejä, jotka ovat menestyvän sijoittamisen vipuvarsi.

Maailman pörssejä mielestäni parhaiten kokonaisuutena heijastava Global Dow, joka sisältää 150 maailman suurinta yhtiötä, mukana luonnollisesti suuri määrä yhdysvaltalaisia, kääntyi laskuun jo vuoden alussa 2018. Sen jälkeen Global Dow on tullut alas kaksikymmentä prosenttia eli tavoittanut teknisesti määritellyn laskumarkkinan rajan. Karhumarkkina ei siis todellakaan alkanut muutama kuukausi sitten, kuten suomalaisesta mediasta saa vaikutelman. Laskumarkkinoiden tapaan liike kuitenkin kiihtyy vasta lopussa, ja vasta sitten se ylittää uutiskynnykset.

Hesarin karhumarkkina-artikkeliin kohdistamani kritiikki herätti sen verran ärtymystä, että selvennän kantani eräin osin jo senkin takia, että aiheesta levitetään niin paljon väärää ja kokematonta sijoittajaa hämmentävää tietoa. Sitä leviää monessa paikassa, jopa yleensä luotettavassa sijoituslähteessä Investopediassa. Se kyllä kuvaa karhumarkkinan kuten vakiintunut tapa on:

https://www.investopedia.com/terms/b/bearmarket.asp

"A bear market is a condition in which securities prices fall 20 percent or more from recent highs amid widespread pessimism and negative investor sentiment. Typically, bear markets are associated with declines in an overall market or index like the S&P 500, but individual securities or commodities can be considered to be in a bear market if they experience a decline of 20 percent or more over a sustained period of time - typically two months or more."

Olen irvaillut valtavirran talousmediaa niin paljon, että osa lukijoista pitää sitä loukkaavana ja omahyväisenä itsekehuna. Mutta kyllä sille on vahvat perusteensa, muutkin kuin minun persoonallisuushäiriöni. Tuore tapaus on Helsingin Sanomien sijoittamista käsittelevä artikkeli otsikolla ”Karhumarkkina” uhkaa pörssejä ensi kertaa kymmeneen vuoteen – Miksi sitä pelätään?” Se on tyypillinen valtamedian sijoittamisjuttu, eli siitä on sijoittajalle lähinnä haittaa, jos sen perusteella jotain aikoo tehdä.

https://www.hs.fi/talous/art-2000005946987.html

Hesari ei ole varsinainen talousmedia, mutta maan valtalehtenä siltä sopinee odottaa asiantuntemusta mistä tahansa aiheesta, johon se katsoo asiakseen tarttua. Toimittajan heikko asiantuntemus kuitenkin paistaa kauas, joskaan lainkaan tavatonta se ei ole sijoittamisjournalismissa. Juttu levittääkin valtamedialle tyypillisiä virhekäsityksiä.

Teknopainotteinen Nasdaq-indeksi korkkasi juuri laskumarkkinan rajapyykin eli putosi 20 prosenttia huippunsa alle. Sen osalta höpinät korjausliikkeestä voidaan jo unohtaa, jos näitä teknisiä termejä kerran käytetään – holtittomasti monet mielestään ammattilaisetkin kyllä niin tekevät. Vuoden parin päästä, kun nousumarkkina taas posottaa kuumana, saatte jälleen lukea äimistelyä, kuinka osakkeet ovat olleet yhtäjaksoisesti härkämarkkinassa finanssikriisistä asti – vaikka kyseessä on nyt jo kolmas laskumarkkina sen jälkeen. Markkina-analyyseja vääntävien odottaisi tuntevan edes kaikkein yksinkertaisimmat perusasiat.

Nasdaqin laskumarkkina on minulle erityisen iloinen asia monella tavalla. Olen syvää markkinapaniikkia odottanut jo vuoden alusta, ja USA:ssa sen tulo kesti arviotani kauemmin – mutta tulikin sitten kunnolla. Ja nimeomaan Nasdaqin rotkahduksen ennustin hyvin tarkasti sen aivan lähtökuopissa lokakuun alussa indeksin oikein otsikossa mainiten.