Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Talvipaniikin jälkeisen nousutrendin sitkeys on yllättänyt minutkin, vaikka reipasta korjausta ylös sinänsä odotin. Syvien monttujen jälkeen on kyllä tavallista, että nousut voivat kestää joitakin kuukausia, vaikka laskumarkkina jatkuisi.

Nousumarkkinan alussakin yleensä koetaan reippaampia kiskaisuja alas. Tasainen meno ei ole ominaista taloudelle ja markkinoille.

Hämmentävintä tilanteessa on ollut useimpien isojen pörssien epäsuhta verrattuna Yhdysvaltoihin. Euroopassahan laskumarkkina alkoi jo vuodenvaihteessa 2018, joten sen päättyminen ei sinänsä mikään ihme olisi puhtaasti tilastollisesti. 

Mutta Yhdysvalloissa indeksit tekivät huiput vielä syyskuussa, ja pohjat tempaisiin joulukuun lopussa kuten kaikkialla. Siitä kertyy vain kolme kuukautta.

Nordnet julkaisi teettämänsä tutkimuksen, joka kertoo miesten pärjäävän selvästi huonommin sijoittajana heidän asiakkainaan. Viime vuonna naiset kepittivät miehet yli neljän prosentin kaulalla. Ero on valtava, jos kohta vertailuaika on lyhyt.

Tutkimuksen mukaan naiset ottavat osake- ja rahastosijoituksissaan vähemmän riskiä kuin miehet, mutta saavat silti huomattavasti parempaa tuottoa sijoituksilleen. Miehet ottavat paljon hanakammin riskiä.

Kumpikaan tulos ei yllätä. Ne päinvastoin ovat linjassa aiempien tutkimusten ja omien kokemusteni kanssa.

Riskinottoa pidetään menestyvän sijoittamisen ehtona, mutta totuus on päinvastainen yksittäiset poikkeukset pois lukien. Menestyvä sijoittaminen perustuu riskien karsimiseen.

Ja naiset ovat siihen miehiä taipuvaisempia kaikessa elämässä. Ilmiön syitä voi tulkita niin biologian, yhteiskunnan kuin kulttuurin näkökulmasta, mutta jokainen tietää sen todeksi omastakin kokemuksestaan.

Riskeistä pahimpia on kapea hajautus. Riskipitoisen osakevalinnan kanssa se tuottaa varmasti tuhoa.

 Talousennusteet aina vain synkentyvät hermostuttaen etenkin kokemattomia sijoittajia. Nyt on aika muistaa, että laskusuhdanteet ovat sinänsä normaali osa talouden kiertokulkua, eivät poikkeustila - eivätkä ne koskaan kestä mittaansa enempää. 

Ajoittaiset laskusuhdanteet eivät lopeta pitkän aikavälin talouskasvua. Sitä eivät tee rajuimmatkaan talouskriisit kuin korkeintaan muutamiksi vuosiksi.

Osakesijoittajan täytyy luottaa siihen - sekä siihen, että hyvät yhtiöt pärjäävät huonoissakin suhdanteissa. Parhaat selviävät rajut kriisitkin liki naarmuitta, vaikka osakekurssin sukelluksen perusteella sitä ei arvaisi.

Britannian brexit-prosessi näyttää edelleen suurelta sähellykseltä, mutta pinnan alla tilanne on paljon parempi, jos politiikan lainalaisuudet lainkaan toimivat. Routa on ajamassa porsaan kotiin.

Tilanne on toki kaoottisuudessaan yhä absurdi. Pääministeri Theresa May houkuttelee parlamentaarikkoja oman sopimusluonnoksensa taakse lupaamalla erota heti sen hyväksymisen jälkeen. Omanlaisensa poliittisen taiteen ennätys sekin – ei vain taida moinenkaan temppu kääntää enemmistöä luonnoksen taakse.

Toinen ironinen ennätys demokratiassa on, että parlamentti kaappasi eroprosessin suoraan käsiinsä, koska hallitus jäpitti itsepintaisesti paikallaan uusintavaalien pelossa. Se on demokraattinen vallankumous perustuslain sallimalla tavalla: parlamentti ottaa itselleen kuuluvan vallan kyvyttömältä hallitukselta!

Yhdysvaltojen lyhyiden ja pitkien valtionlainojen korkotuoton välinen ero on alimmillaan sitten vuoden 2007 eli hiukan ennen finanssikriisiä. Kolmen kuukauden lainalle saa saman korkotuoton kuin kymmenen vuoden paperille. Ero käväisi jopa miinuksella hetkellisesti, ja saattaa se tietysti upota vielä syvemmälle pakkasen puolelle. Se on teknisen analyysin perusteella odotettavaakin.

Korkoero kuvaa talouden eri aikaväleihin kohdistuvia odotuksia. Lyhyet korot heijastavat rahapolitiikan tilannetta, pitkät korot inflaatio- ja kasvuodotuksia.

Normaalisti lyhyiden ja pitkien korkojen välillä on reilu kuilu. Nyt se on kadonnut.

Suomen suurimpiin arvopaperivälittäjiin jo kuuluva Nordnet on pidempään markkinoinut aggressiivisesti johdannaisiaan. Nyt se on lisännyt valikoimaansa suosituimpien yhdysvaltalaisten suuryhtiöiden johdannaiset, koska kaupankäynti itse osakkeilla on vilkastunut. Sijoittajat ovat sinänsä perustellusti kohdistaneet luuppinsa muuallekin kuin Helsingin kapeaan pörssiin.

Tarjouksen täkynä on ilmainen kaupankäynti yli sadan euron kertasummilla. Nordnet vetoaa markkinoinnissa joidenkin yhtiöiden osakkeen korkeaan yksikköhintaan ja omiin erittäin koviin kaupankäyntikustannuksiinsa. Yhdysvaltojen markkinoille ne sitä todella ovat, minimissään viisitoista euroa.

Tässä jo tuoksahtaa pahasti. Kun Nordnet itsekin myöntää veloittavansa raskaasti varsinaisten osakkeiden kaupasta, niin miksei se viilaa omaa komissiotaan?

Miksi pörssit kaikkine instrumentteineen heiluvat ajoittain niin voimakkaasti? Tehokkaiden markkinoiden teoria, jota valtavirran taloustietelijät suosivat, väittää markkinoiden toimivan niin järkiperäisesti ja matemaattisen tarkasti, että arvopaperien hinnat ovat aina oikeat. Lyhytkin kokemus markkinoista kertoo ihan muuta.

Kaikki omistuskohteet, joista etenkin osakkeet kiinnostavat useimpia sijoittajia, loikkivat levottomina aikoina kursseiltaan hillittömästi. Jo päivätason muutokset saattava olla useita prosentteja.

Finanssikriisin rajuimmissa pyörteissä olen nähnyt suurten osakeindeksien rytisevän kymmenen prosenttia alas yhtenä päivänä – ja seuraavana saman verran ylös. Viimeksi vastaavaa hullunmyllyä näimme jouluna.

Piksussa jo hyvän aikaa mainostamani sijoittajasivustoni Pörssihaukka on lopulta avattu osoitteessa Pörssihaukka.fi. Pörssihaukka on täyden palvelun pientalo, joka auttaa sijoituskohteiden valinnassa ja kaupanteon ajoituksessa.

Sivuston kohdeyleisöä ovat etenkin piensijoittajat, jos toki kaikki. Ensimmäinen asiakaskin jo kirjautui. Olen siitä innoissani, suorastaan liikuttunut.

Pörssihaukka versoaa monista ideajuurista, mutta oleellista sen synnyssä on laaja kokemukseni markkina-analyytikkona ja nimenomaan itsenäisenä piensijoittajana. Pörssihaukka tulee mielestäni tarpeelliseen markkinarakoon.

Tasan kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun suuren finanssikriisin aiheuttama historiallinen pörssiromahdus pohjasi. Euroopassa se tapahtui aika lailla tähän aikaan iltapäivästä. Muistan hetken hyvin monestakin syystä.

Olin tuolloin häärännyt markkinoilla jo usean vuoden, tuohon aikaan aktiivisena päiväkauppiaana. Sitä on turha kuvitellakaan tekevänsä ilman teknistä analyysia. Ja toisaalta teknistä analyysia ilman päivittäistä markkinakokemusta.

Oma käsitykseni kyseisenä päivänä oli, että pörssit olivat lähellä pohjiaan - vaikka ilmapiiri oli finanssikriisin järkyttävien sotkujen vuoksi kaoottinen. Sitä se aina on markkinoiden pohjassa. 

2009 kevättalvella keskuspankkien ja valtioiden valtavien elvytyspäätösten myötä suursijoittajat olivat varmistuneet talouden toipumisesta. Se alkoi näkyä pitkissä markkinaindikaattoreissa, vaikka kurssit yhä sukelsivat hurjassa paniikissa.

Samuel Beckettin upeassa eksistentialistisessa näytelmässä odotettiin herra Godota, kirjailijan vitsikästä väännelmää jumalasta, mutta koskaan ei häntä kuulunut. Alkaa olla sama tunnelma pörssinäytelmässä, mutta tässä tarinassa Godot hyvin todennäköisesti pulpahtaa nurkan takaa - mutta kovasti pudotus kuhkailee matkalla.

Vaan eipä sitä tarvitse ihmetellä. Aiemmat syvien monttujen jälkeiset kp-nousut ovat olleet pitkiä ja sitkeitä, kuten olen eritellyt jutussani Kuolleen kissan pompun opetuksia. Taloskasvu heittelee joskus voimakkaasti, ja pörssi reagoi herkästi, myös psykologisesti.

Edelllisen laskumarkkinan viimeinen pomppu kesti Euroopassa kolmisen kuukautta ennen kuin sukelsi yhtä pitkän kp-trendin alas. Jos näin ei pääpiirteissään käy, olemme jättänee laskumarkkinan kokonaan, ja siirtyneet jo nousumarkkinaan.

Arvoin pari päivää sitten markkinakatsauksessa, että Kiinan osakemarkkoiden pitkä laskeva trendi on päättynyt, eli laskumarkkina pulkassa. Tähän tein tosin sen varauksen, että alaspäin vielä tullaan keskipitkän trendin muodossa, mutta markkinan pohjat olisivat jo takana.

Fundamentaali syy tähän olisi joko optimismi, joka kohdistuu kauppasopuun Yhdysvaltojen kanssa, tai perusteltu odotus hallituksen tuhdista elvytyspaketista. Niillä rahassa rypevä Kiina on doupannut hiipuvaa kasvua ennenkin, koska totalitaristisesta järjestelmästä huolimatta hallinnon on huolehdittava suosiostaan. Ja tehtävä ylipäänsä tolkullista talouspolitiikkaa, jos aikoo pärjätä maailman myrskyissä.

Kauppaneuvotteluihin kohdistuva optimismi on ainakin ollut yksi syy osakkeiden viime kuukausien nousuryntäykseen. Sen todisti Donald Trump, jonka twiitti viime yönä innosti Kiinan pörssit hurjaan nousurykäykseen. 

Viime viikon markkinakatsaukseen ei ole paljoa lisäämistä, niin staattiselta tilanne vieläkin vaikuttaa – paitsi siltä osin, että indikaattorit ovat yhä pahemmin yliostettuja. Muutamat viikko-oskillaattorit posottavat jo niin korkealla, että vastaavaa ei ole nähty muutamaan vuoteen. Tämä kyllä kuvaa harvinaisen osuvasti, kuinka rajusti markkinat ja mielialat muuttuvat.

Joulukuun suurpaniikista ei näy jälkeäkään. Totaalinen pessimismi on vaihtunut kuin taikasauvalla raukeaksi optimismiksi. Odotin rauhallista keskipitkää trendiä ylös, mutta hiukan sen vakaus on yllättänyt minutkin. Toisaalta tässä tiivistyy markkina-analyysien yksi erityishaaste. Kun markkinat liikkuvat rajusti kuten loppusyksystä, voivat seuraavat liikkeet olla aika kirjavia tyypiltään.

 Sitkeä on tämä keskipitkä nouseva trendi. Bensatankki vaikutti tyhjenevän jo muutama viikko sitten, mutta varsinkin Atlantin takana taas kiskaistiin ylemmäs pienen happihypyn jälkeen. Hiukan se yllätti minutkin, mutta kuten olen todennut eri yhteyksissä, pitkän trendin taittuessa laskevasta nousevaan kp-trendit yleensä ovat jo tempoltaan hitaita eli yksittäinen kp-trendi kestää pari kolmekin kuukautta.

Tästähän varoitin jo vuodenvaihteessa, kun sanoin nousun keston ja voiman yllättävän monet paniikkimielialaan jo tottuneet. Harva sitä uskoi siinä kohtaa. Ja kuukausi sitten kuolleen kissan pomppuja peratessani totesin niiden kestävän helposti pari kuukautta.

https://www.piksu.net/artikkeli/pari-opetusta-kuolleen-kissan-pompusta

Silmänpainemittareita kärkituotteenaan valmistava silmätutkimuksen pikkujättiläinen Revenio on suomalaisittain mieluisa harvinaisuus – pienuudestaan huolimatta vahvasti kasvava ja kannattava kansainvälinen yhtiö. Ei nousuputki tosin mutkaton ole ollut, mutta viime vuosina sekä liikevaihto että tulos ovat kohentuneet kunnon kasvuyhtiön luvuin.

Tuore vuosiraportti kertoo valuuttakursseilla oikaistua liikevaihtoa kertyneen noin 14 prosenttia viime vuotta enemmän. Kun kannattavuus koheni samalla selvästi, liiketulos pomppasi hulppeasti 25 prosenttia. Moisilla luvuilla yltää jo kansainvälisen mitan kasvuyhtiöiden kastiin, varsinkin kun yhtiön markkina-alue on koko maailma, eikä silmätutkimuksen tarve tunne maantieteellisiä tai kulttuurisia rajoja.

https://www.reveniogroup.fi/sites/default/files/tiedotteet/2019-02/9d0dd...

Ennen Britannian EU-kansanäänestystä kampanjat julistivat jyrkästi ristiriitaisia väitteitä brexitin seurauksista. Eroa ajaneet puhkuivat kaikkea mahdollista riemua, mikä EU:sta irtoamisen jälkeen odottaisi. He vakuuttivat Britannian voittavan erossa taloudellisesti, koska jäsenmaksut säästyisivät, ja suuri ja mahtava Britannia kyllä saisi EU:n yhteismarkkinan tilalle parempia kauppasopimuksia.

Vasta valtaan noussut, jyrkkää nationalismia kannattava ja EU:ta vihaava Donald Trump lupaili samaa, vaikka EU oli Britannian ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani. Sille oli vaikea keksiä korvaajaa jo maantieteen, väestöpohjan ja talouden koon vuoksi. Mutta nationalistisessa huumassa kaikki kääntyi mahdolliseksi – puheissa.

Arvioin viime viikolla kriittiseen sävyyn Nestettä, koska sen hinnoittelu on kuumentunut kovasti ottaen huomioon alan perinteisen syklisyyden ja yhtiön leipähampaan uusiutuvan energian historiallisen korkeat marginaalit. Niillä kun on tapana tulla huipputasolta alas, eikä usein niin pitkälläkään viiveellä - ainakin jos puhutaan sijoittajan perspektiivistä, jonka yleensä pitäisi olla kuitenkin useampia vuosia. En nyt siis puhu treidereistä.

Treidereidenkin perspektiivin kyllä ymmärrän aikoinaan paljonkin nopeaa kauppaa tehneenä, ja jonkin verran yhä sitä lähinnä ajankulukseni harrastavana. Siksi en malta olla tuomatta julki teknisen analyysini signaalia Nesteestä, joka on vuosiraporttinsa jälkeen kiskonut aina korkeammalle kurssitasolle. Niin ylös, että se TA:ni mukaan on päiväindikaattoritasolla jo pahasti ylikuumentunut. Ja siten valmis kiskaisemaan piakkoin alas.

Aika hyvin on skenario pitänyt. Arvioin pari viikkoa sitten markkinarauhan jatkuvan vielä jonkun viikon, jonka aikana kuitenkin jo hermostus alkaa kasvaa eli nousuja katkovat selvät pudotukset. Näin on käynyt. Kurssit ovat eri indekseissä samoilla tasoilla kuin pari viikkoa sitten, ja uudet välihuiputkin kurkattiin, mutta alaspäinkin on kopaistu jo ihan mallikkaita lyhyitä trendejä.

Indeksien välillä on lieviä eroja. Helsinkin on pärjännyt melko hyvin, Saksan Dax-indeksi kiskaisi jo alle kahden viikon takaisen lukemansa. Jenkkipörssit ovat kiskoneet nousevaa kp-trendiä parhaiten, mutta pudotus iski niihinkin, teknojättien hallitsemaan Nasdaqiin muiden mukana. Japanin Nikkei luistelee jo kohti joulukuun pohjaa.

Tuloskauden pohistessa kuumana yksittäisten yhtiöiden erot ovat toki huimia, joten indeksit eivät kerro aina paljoa niiden kurvailuista. Valtaosa osakkeista kuitenkin liikkuu aika lailla indeksin mukana. 

Energiajalostaja Nesteen sinänsä vahva tulos otettiin vastaan euforialla. Hyvinhän yhtiö on pärjännyt, ja suuri rooli siinä on uusiutuvilla polttoaineilla. Niistä on tullut Nesteen muurinmurtaja, jotkut puhuvat jopa uudesta Nokiasta.

Energiasektori ja jalostajat varsinkin ovat perinteisesti olleet suhdanneherkkä ala jos mikä. Nesteenkin liikevaihto ja tulos ovat heitelleet suhdanteiden mukana takavuosina niin rajusti, että pitkään salkkuun en ole sitä vuosiin edes harkinnut. Sykliseen sijoittamiseen se on toki ollut positiivinen mallitapaus sen hallitseville.

http://financials.morningstar.com/ratios/r.html?t=NESTE

Kohtalaisen hyvin piti kutinsa toistaiseksi viikon takainen arvioni, että lähiviikot mennään hiljaiseloa markkinoilla. Yhdysvalloissa kurssit yhä nousivat, ja tekniseltä kannalta se onkin virkeämmässä kunnossa kuin useimmat markkinat. Fundamenttiselityksestä käy ainakin keskuspankin ilmoitus koronnostojen päättymisestä.

Korkosykli on siis taittunut, kuten oli odotettavaa siitä asti, kun korot lähtivät markkinoilla laskun. Taas kerran saimme todisteen, että korkomarkkinat ovat todella tehokas ennustaja, markkinoiden kuninkaallinen sektori. Keskuspankkiirit saavat höpistä sitä tai tätä, mutta jos korot alkavat liikkua vahvasti suuntaan tai toiseen, niin kohta tulee perässä keskuspankki. 

Eilen uutiset hätkäyttivät ainakin kokemattomia sijoittajia kertomalla Italian ajautuneen taantumaan eli talouskasvun painuneen miinukselle kaksi kvartaalia peräkkäin. Jotkut pitivät uutista jopa eilisen pörssien notkahdusten syynä.

Jaksan nyt jankuttajaksi leimautumisen uhallakin taas korostaa, että tällaiset tiedot ovat markkinoille kivikaudelta, eikä niillä ole mitään tekemistä kurssien liikkeiden kanssa tässä kohtaa. Suhdanteen sukellus oli hinnoiteltu osakkeisiin ja muihin instrumentteihin jo kuukausia sitten.

Italian pörssi on luistellut alas laskusuhdanteen mukana jo viime keväästä asti muun Euroopan mukana, eikä edes sen kummemmin pahemmasta päästä. Eurooppalaisten suuryhtiöiden indeksi Eurostoxx on tullut alas saman verran samassa tahdissa.

https://www.tradingview.com/symbols/MIL-FTSEMIB/

Wärtsilän tulos oli kommenttien ja osakekurssin perusteella pettymys. Minulle se ei sitä ollut yhtiötä toistakymmentä vuotta aktiivisesti seuranneena ja sitä useissa jaksoissa omistaneena - en parasta aikaa, möin position pois aikaa sitten kurssin noustua mielestäni liian korkealle. Sitä se todella olikin.

Wärtsilä on sijoituskursseillani jatkuvasti esille tuomani esimerkki markkinapsykologian tuottamasta hinnoittelun tehottomuudesta. Monipuolinen konepajamme on sinänsä laadukas teollisuusyhtiö, mutta alansa mukaisesti syklinen, eikä se myöskään ole vuosiin ollut likikään kasvuyhtiötä vähänkään tiukemmassa merkityksessä.

Päinvastoin liikevaihto on heilahdellut aika kapeassa ja hitaasti nousevassa haarukassa. Kannattavuus on vakaa heikompinankin aikoina, mikä kertoo yhtiön laadusta, mutta tulos ja osinko lopsuttelevat kovin vaatimatonta vauhtia.

Joulukuun hurja pörssien syöksy ja volatiliteetin nousu tuntuvat enää muistin hämäriin painuvalta painajaiselta. Kurssit ovat nakutelleet yhä ylös, joskin viikon alussa saimme taas muistutuksen, että markkinoiden reippaat liikkeet eivät ole siirtyneet historiaan. Osakkeet kiskaisivat parin prosentin päiväsukelluksen.

Liike korjatui ylös loppuviikosta, mutta se muistutti kaiken voivan muuttua hetkessä. Ja niin ennen pitkää tapahtuukin, taas kerran. Volatiliteetti, joka ohjaa markkinoiden liikkeitä, aaltoilee trendeinä kuten yleensä markkinat. VIX:in keskipitkät trendit ovat olleet parin kuukauden mittaisia viime aikoina, mikä onkin sinänsä aivan normaali sykli.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

Ensiksi kiitos Jyrki Toivoselle arvosijoittamisen todellisen profeetan Benjamin Grahamin osakkeen arvonlaskentamallin hyvästä demonstraatiosta. Graham tunnetaan Warren Buffetin oppi-isänä, mikä kertoo oleellisen hänen merkityksestään. Intelligent Investor on todellakin pakkolukemistoa jokaiselle vähänkin vakavasti homman ottavalle sijoittajalle.

Heihin lukeutuvana tunnen Grahamin, mutta kokemuksen myötä olen oppinut suhtautumaan hänen menetelmiinsä kriittisesti. Sinänsä käytän hyvin samantapaisia laskentamalleja kuin Graham, mutta niitä soveltaen. Syy on yksinkertaisesti jo se, että Grahamia ortodoksisesti seuraamalla ostettavia osakkeita ei löytyisi - ne olisivat aina liian kalliita ja riskipitoisia. Kokemus taas kertoo, että se ei ole totta.

Koneen tuore vuosiraportti oli sijoittajille ja analyytikoille pettymys etenkin tuloksen osalta. Osakekurssi sukelsi, vaikka hissiyhtiön tilauskanta oli kasvanut odotettua paremmin, eikä näkymissä suuremmin valittamista ollut johdon mielestä. Liikevaihdon se odottaa kasvavan joitakin prosentteja, joskin maailmantalouden epävarmuus asettaa kysymysmerkkejä. Suurempaa epävakautta se ei silti liiketoiminnassaan näe, vaikka kilpailun toteaakin kovaksi.

Itselleni pettymys oli vain osingon pysyminen edellisen vuoden tasolla. Odotin sen nousevan edes hiukan kuten jo viitenä aiempana vuonna. No, odotan tasanteen jäävän tilapäiseksi, koska varsinaisia ongelmia yhtiöstä on vaikea edelleenkään keksiä. Kasvu lienee taantunut pysyvästi Kiinan rakennusbuumin buustaamista luvuista, mutta ei se vaikuta pysähtyvänkään. Enkä sellaista ainakaan itse odota näin hyvältä yhtiöltä.

Niin ymmärrettävää, ja niin surullista: kansa innostuu sijoittamisesta aina väärään aikaan. Kun suhdanne paahtaa stratosfäärissä ja on siten väistämättä kohta tulossa alas, osakkeista innostuvat kaikki. Sijoitusvihjeitä sataa suhdanteen huipulla niin taksissa, kapakassa kuin somessa. Tohina on mahdoton, vaikka osakkeiden hinnat paukkuvat taivaalla ja kokemus kertoo niiden tulevat sieltä alas kohtalaisen lyhyen ajan sisään.

Mutta minkäs pieni sijoittajaparka teet, kun alan ammattipoppaväkikin lyö vain kaasua. Riskien mainostetaan olevan matalat, vaikka noususuhdannetta on kestänyt yli kaksi vuotta eli normaalin noususyklin verran, ja osakkeet ovat laajasti ottaen kalliita.

Hitaasti kasvavien syklisten yhtiöiden P/E-luvut eivät edes kolmessakymmenessä ravistele herätyskelloja. Sitä eivät tee hypeosakkeiden kolmenumeroiset arvostuskertoimet. Valtamedia ihastelee huippusuhdannetta vihjaamatta sijoittajaparoille, että jokaisessa juhlassa välähtää valomerkki.

Markkinakatsaukseni jälkeen ja miksei laajemminkin markkinoilla sentimentti tavan mukaan pyörähti nurinniskoin, kun pörssit ankaran paniikin päätteeksi ja vastoin yleistä odotusta kiskaisivat kunnon kp-trendin ylös. Nyt jo mm. aktiivinen lukija Jukka arvioi minun hutaisseen pahan hudin, koska alunperin odotin pohjia kevään korvalle suurinpiirtein.

Kuten jo heti vuodenvaihteessa sanoin, odotinkin keskipitkän trendin kääntyneen ja pidin mahdollisena saman tien, että markkinan pohja oli siinä. Mutta missään nimessä varmana en sitä pidä. Tämä tammirallin reippaus ei sitä vielä itsessään todista. Sellaisen automaattisen johtopäätöksen tekevä reagoi omiin helpottuneisiin tunteisiinsa, ei tekniseen analyysiin ja historiaan.

Rajuja pudotuksia seuraa aina rajuja korjausliikkeitä, se on normi. Siitä ei vielä voi päätellä mitään. Tällaisia tilanteita on markkinahistoria pullollaan.

Jos siitä vielä epäuskoa oli, niin syksystä asti markkinat ovat antaneet lukkarin kovalla kädellä oppitunnin trendeistä. Kuin suoraan kalenteria seuraamalla kurssit ovat paahtaneet hurjia melko tarkkaan kuukauden mittaisia keskipitkiä trendejä alas ja ylös. Kun jouluna tuli taite vuosikausiin pahimman paniikin päätteeksi, kp-trendi posautti ylös juuri siten kuin olen niiden kuvannut toimivan – ja kuten teki jo teknisen analyysin perustaja Charles Dow 1800-luvulla. Markkinoiden ja talouden lainalaisuudet ovat muuttumattomat.

Povasin tämän nousevan kp-trendin yllättävän valtaosan arvioitsijoista kestollaan ja tasaisuudellaan, eikä arvio kovin pieleen mennyt. VIX olikin toistaiseksi laskussa eikä nousussa kuten konsensus oletti. Sanoin itse jo viikkoja sitten VIX:in piikanneen, ja laskussa se on ollut – kuten nousevaan kp-trendiin tietysti kuuluu. Eiväthän osakekurssit nouse kuin volatiliteetin laskiessa.

Taloudellisten analyysien pitäisi olla järkiperäisiä ja erittäin tieteellisiäkin, mutta sitä on vaikea uskoa jälleen kerran viime kuukausien käänteiden perusteella. Vielä syyskuussa ennusteet ja arviot eivät nähneet sijoittajien tulevaisuudessa huolen häivää. Sitten markkinat rysähtivät kuten ne muutaman vuoden välein tekevät, ja yhtäkkiä myös pitkän aikavälin ennusteet on rukattu uusiksi.

Kun muutama kuukausi sitten vähän minkä tahansa omaisuusluokan mutta varsinkin osakkeiden tuotto-odotukset olivat ruusuiset, nyt samoille instrumenteille povataan laihoja tuottoja jopa seuraavaksi vuosikymmeneksi. Se on yksinkertaisesti absurdia.

Theresa Mayn brexit-sopimus otti odotetusti takkiinsa parlamentissa, joskin vieläkin suuremmin luvuin kuin uskoin. Omat kiskoivat häneltä mattoa alta laajalla rintamalla. Mutta näinhän se on ollut koko sotkun alusta asti – britit ovat todella hajallaan suhtautumisessaan EU:hun. Kun iso osa haluaa pysyä siinä entisin ehdoin ja osa irrottautua hintaa kysymättä, tulosta ei kannata ihmetellä.

EU antaa nyt varmasti Britannialle jatkoajan, koska harvat kovapäisimmät brexitistit poislukien haluavat sopimuksetonta eroa. Mutta valitettavasti on mahdoton nähdä, mitä se hyödyttää. Armottomat ristiriidat Britannian sisällä eivät katoa minnekään. Samantekevää, mihin suuntaan luonnosta väännetään, niin aina se erkaantuu yhä kauemmas joidenkin leirien tavoitteista.

Selvennän vielä lyhyesti tuossa palautepalstalla jo käytyä keskustelua teknisen analyysin taustasta ja historiasta. TA:n on siis keksinyt Charles Dow, joka vaikutti 1800-luvun loppupäässä ollen perustamassa sekä Wall Street Journalia että Dow Jones -yhtiötä. Molemmat ovat sijoittajille yhä todella tuttuja instituutioita. Jälkimmäinen tunnetaan Dow Jones – osakeindeksistä, joka on ensimmäinen ja yhä lajissaan tunnetuin. Siihen pääsevät ja siellä pysyvät vain todelliset laatujättiläisyhtiöt.

Charles Dow´n omana aikanaan mullistava oivallus oli, että osakemarkkinat kykenevät lukemaan taitavasti suhdanteita, jotka siis ovat todella vanha taloushistoriallinen ilmiö, kuten modernin taloustieteen perustaja Adam Smithkin on analysoinut jo 1700-luvulla. Ja suhdanteet olivat hänen mukaansa liki ylihistoriallinen ilmiö, kuten asian näki myös Dow.