Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Syyt, miksi Ruotsi vastustaa rahoitusmarkkinaveroa

 

Kirjoitin jo jokin aika sitten rahoitusmarkkinaverosta, mutta palaan vielä siihen, koska törmäsin Ruotsin keskuspankin julkaisemaan pienoistutkielmaan aiheesta lehdessään :

( http://www.riksbank.se/Documents/Rapporter/POV/2012/rap_pov_artikel_4_120210_eng.pdf )

Esittelen tiiviisti tutkimuksen pääkohdat, hitusen kommentoiden.

Ruotsihan vastustaa veroa – josta sillä on kokemusta vuosilta 1984-1991. Veron astuttua voimaan Tukholman pörssin vaihto putosi 30 prosenttia, vaikka Ruotsissa oli tuolloin voimassa pääomaliikkeiden voimakas sääntely. Kun sääntely poistettiin, puolet osakekaupasta siirtyi Lontooseen. Velkakirjojen kauppa romahti 85 prosenttia, kun niiden kauppa siirtyi veronalaiseksi 1989.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Olen pitänyt taukoa markkinakatsauksissa, koska olen ollut kohtuullisen pihalla markkinoiden käytöksestä. Odotin pörssien kääntyvän reippaaseen laskuun jo elokuun lopussa, jolloin oli takana joitakin viikkoja kestänyt loiva korjausliike, mutta sellaiseksi se jäikin. Kohta pörssit kiskaisivat taas muutamassa päivässä reippaasti ylemmäs – korjauksen jälkeisten nousujen tapaan kovalla tempolla. Tämä siitä huolimatta, että nousua oli kestänyt jo kolme kuukautta, joka on normaalisti mt-syklien keston ylärajoilla.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Transaktiovero tappaa pörssit

 

Transaktioveroa on Piksussa jo käsitelty, Kai tuoreeltaan, mutta tartun silti asiaan, koska mielestäni sen dramaattisia seurauksia ei oikein hahmoteta. Ruotsissahan vastaava malli oli käytössä jonkin aikaa, ja siitä luovuttiin, koska arvopaperikauppa katosi Ruotsista kokonaan. Nyt Ruotsi vastustaakin veroa.

EU:n veron kohdalla ei kuulemma käy samalla tavalla, koska Ruotsissa vero oli selvästi korkeampi, ja EU on niin suuri markkina-alue, että se pitää sijoittajat täällä verosta huolimatta. Oletus nojaa rankkoihin harhaluuloihin.

Vero koskisi siis isoja instituutioita, mutta käytännössä kaikkia, koska instituutiot ovat käytännössä aina kaupan toinen osapuoli, kuten Kai totesi. Ja pörssien kannalta vaikutus tulee instituutioiden kautta, koska ne pyörittävät valtaosan kaupasta.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Toimistotyö vieraannuttaa todellisuudesta

 

Oletko toimistotyöläinen, sisällöntuottaja, tiiviin tiimityön sankari? Ahdistaako? Koetko työsi epämääräiseksi, hyödyttömäksi, todellisuudesta irtaantuneeksi? Haetko helpotusta nikkaroinnista, käsitöistä, metsäpalstan perkaamisesta? Jos, niin tartu yhdysvaltalaisen Matthew B. Crawfordin kirjaan Elämän korjaajat (Niin & Näin 2012).

Akateemisessa perheessä kasvanut Crawford on räplännyt ikänsä moottoripyöriä. Intohimonsa ohessa hän luki itsensä filosofian tohtoriksi, ja teki jonkin aikaa töitä koulutuksensa mahdollistamassa hyväpalkkaisessa asemassa yksityisellä sektorilla, ajatushautomon (think tank) johtajana. Ne ovat poliittisesti sitoutuneita tutkimuslaitoksia, jotka tuottavat arvomaailmansa pohjalta yhteiskunnallisia ratkaisumalleja ja tutkimuksia – eli osallistuvat käytännössä poliittiseen keskusteluun tieteeseen tukeutuen.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

EKP sitten onnistui katkaisemaan pörssien laskun bondiohjelmallaan. Syy sinänsä oli hyvä, koska Draghin malli on mielestäni välttämätön euron selviytymiselle. Nythän EKP sitoutuu ostamaan jälkimarkkinoilta kriisimaiden lyhyitä velkoja rajattomasti, kunhan ne pyytävät apua vakausrahastoilta, mikä taas on ehdollista. Tästä en jaarittele enempää, olen käsitellyt Draghin mallia seikkaperäisesti aiemmin.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Olen pitänyt kesäkiireiden vuoksi taukoa markkinakatsauksissa, mutta eipä ole markkinoillakaan tapahtunut mitään mainittavaa kuukauteen. Olemme todistaneet harvinaisen pitkäkestoista ja kapeaa markkinahaarukkaa indeksitasolla – Dax on pyörinyt kohta kuukauden 6800-7100 pisteen välissä.

Todella pitkäksi venyneestä kesärallista saanemme kiittää ennen muuta EKP:n suunnitelmaa euron pelastamiseksi. Mutta kuten varoittelin 8.8. katsauksessa ja lukemattomat kerrat sitä ennen, keskipitkät trendit eivät kestä tavallisesti paria kuukautta kauemmin, ja sen tultua kasaan spekulaattorilla on syytä suureen varovaisuuteen - eikä tämäkään nousu lopulta tehnyt poikkeusta kuin parilla viikolla. Nousuhan alkoi heti kesäkuun alussa, ja huiput piikattiin 20.8. vain hitusen korkeammalta kuin 8.8. Tuon jälkeen olemme olleet loivassa laskutrendissä, joka on havaittavissa OMX:ssa selkeämmin kuin suurissa pörsseissä – kuten tavallista.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Draghi ei unohtanut inflaatiota

 

Käsittelin asiaa jo omassa blogissani ”Draghin mallista vielä tarkemmin”, mutta palaan asiaan kommenttina Juha Kasaselle Norvestian blogiin. Kasanen pelkää monien tavoin  - saksalaisten enemmistö heidän muassaan – että EKP:n Mario Draghin suunnitelma euron pelastamiseksi johtaisi hyperinflaatioon. Kyllä Draghi tämän kuitenkin huomioi.

Draghi olisi siis valmis laajamittaisiin tukiostoihin estääkseen euron hajoamisen, koska palomuuriksi tarkoitetun EVM:n ongelma on, ettei sen luottokapasiteetti riitä suurten maiden pelastamiseen. Mutta keskuspankin setelirahoituksen seurauksena on teorian mukaan inflaatio – joka kylläkään ei ole realisoitunut enempää USA:ssa kuin Japanissa, joissa setelirahoitusta on harjoitettu, kuten Kai totesi kommentissaan. Kiintoisa seikka, josta kannattanee keskustella tarkemmin vielä.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Draghin mallista hiukan tarkemmin

 

Käsittelin pikaisesti Mario Draghin esittämää ratkaisumallia markkinakatsauksessani, mutta perkaan sitä hiukan tarkemmin, se kun on tärkeimpiä ulostuloja eurokriisin ratkaisussa – ja erittäin hyvä sellainen mielestäni.

Draghi lupasi keskuspankin ostavan kriisimaiden velkoja jatkossa ”riittävässä mitassa”. Sen voi ymmärtää vain siten, että EKP pistää vaikka setelikoneen laakerit sauhuamaan, jos se on tarpeen korkojen laskemiseen ja euron hajoamisen estämiseen. Vakausrahastojen ongelmahan on, ettei niiden kapasiteetti riitä suurten maiden pelastamiseen. Eikä kapasiteetin kasvattamiseen ole poliittista valmiutta niissä harvoissa maissa, joiden taloudelliset resurssit sen mahdollistaisivat edes jossain määrin – kuten Suomessa, mutta ennen muuta Saksassa.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

EKP:n Mario Draghin viikontakaiset kommentit nostivat markkinoilla euforian, joka torstaisen kokouksen jälkeen lässähti pahan kerran – mutta päivän pureskelun jälkeen osakemarkkinat ryntäsivätkin vielä hurjasti ylös. Muilta osin uutiset ovat olleet aika ikäviä, mihin nähden jo yli kaksi  kuukautta kestänyt ralli on ollut yllättävän sitkeä.

Draghin linjaukset olivat kyllä erittäin älykkäitä. Hän lupasi keskuspankin olevan valmis kriisimaiden korkotason laskemiseen velkaa ostamalla, mutta vain sillä ehdolla, että maa ensin hakee apua vakausrahastoilta. Niiden apu taas on ehdollista, eli rahaa tulee vain, jos maa sitoutuu vajeet leikkaavaan budjettipolitiikkaan ja kasvun mahdollistaviin rakenneuudistuksiin. Juuri tätä konseptia on etsitty toisaalta korkotason hillitsemiseksi, toisaalta moraalikadon estämiseksi.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Kiinasta vetoapua maailmantaloudelle

Euroopan talouskriisin laineet ovat rantautuneet odotetusti ympäri maailman. Yhdysvalloissa vaikutukset tuntuivat jo keväällä, ja kesän mittaan talous alkoi yskiä myös Aasiassa. Maailmantalouden veturina vuodet toimineessa Kiinassa suhdanne tosin loiveni jo pari vuotta sitten. Kyseessä oli paljolti hallittu jarrutus, koska vuoden 2008 finanssikriisin voimakkaan elvytyksen seurauksena inflaatio kiihtyi yli sietorajan. Kiinan kaltaisessa kehittyvässä taloudessa inflaatio on ikuinen huolen aihe.

Erityisen kiivasta oli asuntojen hintojen nousu, liki 20 prosenttia parissa vuodessa. Toisin kuin länsimaissa, Kiinassa virkavalta tiedosti tarkkaan kiinteistösektorin ylikuumentumisen riskin. Ohjauskorkoa nostettiin, luototusta kiristettiin ja asuntosijoittamisen sivukustannuksia nostettiin. Asuntojen hinnat putosivatkin reilussa vuodessa takaisin samalle tasolle kuin 2009.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Eipä Dax montaa pistettä ennusteestani 6800 jäänyt ennen droppiaan. Kun tuo rysäys osui perjantaille, eikä siihen ollut mitään dramaattista syytä uutisten muodossa, kertoo se markkinan olevan ylikuumentunut ja siten hermostunut. Se oli odotettavaakin, koska rallia on kestänyt lähes pari kuukautta, joten syklisin perustein taite ei voi olla kaukana.

Oliko perjantain pudotus jo sen lähtölaukaus, kenties, vaikka viikon pari ralli voi vielä puuskuttaa ylös. Itse ainakin seuraan tilannetta varovaisesti, kovin kauan ylös ei enää mennä joka tapauksessa. Ensi viikon alkupää ainakin mennään miinusmerkkisenä.

Jos pudotaan hurjasti lisää pari päivää, mt-trendi on kääntynyt. Seuraavaa pidempää nousua saamme siinä tapauksessa odottaa taas kuukauden pari. Riskit ovat joka tapauksessa sitä luokkaa osakkeissa, että parempi odotella, parempia ostopaikkoja tulee taas ennen syksyä.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Niin vain taittui vielä tämäkin ralli takaisin ylös, vaikka EKP:n korkopäätös otettiin vastaan pettyneesti, kun se ei tehnyt odotettuja kummempia tukitoimia. Parin päivän dropin jälkeen sentimentti kuitenkin taas kääntyi. Rallissa oli perjantaina niin vahva draivi, että ellei Daxissa 6600 osoittaudu kovaksi vastustasoksi, niin seuraavaksi kolistellaan 6800 pistettä jo ensi viikolla.

Päivätason oskillaattorit puhuvat tämän vaihtoehdon puolesta, eli alkupuolesta viikkoa jatkettaneen ylös ilman rumia uutisia. Viikkotason trendi-indikaattorit alkavat kääntyä jo ylös, joten näyttää vahvasti siltä, että toukokuun pohjat jäävät pitäviksi – tietysti edellyttäen, että eurokriisi ei pullahda pahan kerran uunista aivan sauhuten.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

EVM tarvitsee EKP:n velkavivun

 

EU päätti, että Euroopan vakausmekanismi EVM voi ostaa valtioiden velkakirjoja suoraan markkinoilta, ja pankkejakin voidaan tukea sen varoilla. Tavoitteena on hillitä kriisimaiden rahoitusmenojen nousua, josta on tullut valtava rasite Espanjalle ja Italialle. Ne ovat nyt euron kohtalon avain.

EU:n päätökset laskivatkin hiukan Espanjan ja Italian korkoja, mutta ne heiluvat yhä kuuden prosentin tuntumassa. Se on aivan liikaa taantumaa poteville valtioille. Jos ne eivät saa rahoitusmenojaan kuriin, ei muuta vaihtoehtoa oikein jää kuin omaan valuuttaan paluu. Se olisi aika varmasti euron loppu, ja samaa tietä menisi EU.

Pohjoisessa Euroopassa on ihmetelty, miksi Merkel taipui tuoreisiin päätöksiin, joita pidetään Saksan tappiona ja oliivimaiden voittona. Mutta tässä se syy oli: Monti teki selväksi, että Italian aika ja vaihtoehdot loppuvat äkkiä. Sitten on edessä hullunmylly, jonka keittäjänä Merkel ei halua jäädä historiaan.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Euroalueen oikein hyvät päätökset saivat aikaan rajun rallin, joka katkaisi viikko sitten alkaneen pudotuksen. Näin lopulta saatiin kuin saatiin koko kesäkuun kestävä ralli, kuten pari viikkoa sitten ounastelin mahdolliseksi, vaikka viikko sitten se näytti jo päättyneen.

Vaikka euroalueen ongelmat eivät päätöksillä katoa, on niiden suunta ehdottomasti oikea. Niin osakemarkkinoiden kuin reaalitalouden kannalta oleellista on, että luottamus palautuu. Ja sitä nämä päätökset tukevat.

Viikkotason oskillaattorit pamahtivat jo kattoon, mikä enteilee viikkotason MACD:n kääntyvän kuukauden parin sisään, ellei uusia kriisejä puhkea. Sen kääntyminen nousuun johtaa lähtökohtaisesti aina pidempään nousuputkeen.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Kuten olen jatkuvasti todennut, mt-trendit eivät tavallisesti kestä kuin pari kuukautta, maksimissaan kolme. Tämä laskuputki on kestänyt epätavallisen kauan varsinkin reunapörsseissä, mutta viime viikolla monet päivä- ja viikkotasonkin indikaattorit värähtivät voimakkaasti ylös. Se näkyi erityisen vahvasti jenkkipörsseissä. Taustalla oli ainakin EKP:n ilmoitus rahapolitiikan mahdollisesta löyhentämisestä.

Kun nyt Kreikassa Uusi demokratia näyttää ottaneen selkeän voiton Syrizasta, ja se voi jopa saada hallituksen kasaan, muuttui Kreikan eurosta lähtö huomattavasti epätodennäköisemmäksi kuin vielä viikko pari sitten. Vaikutus voi olla melkoinen pitkän markkinadepression jälkeen.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Vielä Facebookista

 

Risto Valtonen perkasi aihetta jo perusteellisesti joku aika sitten, mutta jatkan sitä, koska Facebookin listautumisesta nousi valtava kohu. Osakkeen hinta rojahti kolmessa viikossa 30 prosenttia, sulattaen yhtiön markkina-arvosta 30 miljardia. Raivostuneet sijoittajat ovat viemässä listautumista jopa oikeuteen. Facebookin syytetään antaneen sijoittajille väärää tietoa näkymistään, ja pääomistaja Mark Zuckerbergin rahastaneen sillä härskisti. Yhdysvaltojen oikeuslaitos tutkii varmasti syytteet, jos perusteita löytyy. Sijoittamisen kannalta kyse on joka tapauksessa myös arkisemmista ja sen vuoksi tärkeämmistä asioista.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Ei loppunut pudotus tällekään viikolle, eikä ihme, koska europäättäjät vain pyörittävät peukaloitaan. Markkinasentimentin rapautuminen iskee kaikkia osakkeita. On yhä ilmeisempää, ettei syöksylasku pääty ennen kuin markkinapaniikki kiskoo poliitikot hereille ja ajaa heidät koviin päätöksiin. Ne eivät vain EU:ssa tuppaa tapahtumaan nopeasti, etenkin kun kyse on raskaan sarjan päätöksistä.

Espanjan pankkikriisi olisi saatava hallintaan. Omasta mielestäni oikea ratkaisu olisi pian toimintaan astuvan EVM:n varojen käyttö suoraan pankkien pääomittamiseen, ja EVM:n mahdollisuus käyttää EKP:n luototusta. EVM:n luototuskyky on 500 miljardia. Se loppuu kesken, jos kriisitukea tarvitsevat useat isot maat, kuten Espanja ja Italia. Rahapulan iskiessä tarpeeksi resursseja löytyy vain EKP:lta.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Viime viikolla pahin paniikki hellitti, ja pörssit yrittivät korjata pudotusta ylös, siinä kuitenkaan onnistumatta. Daxissa tukitasoksi on toistaiseksi muodostunut 6200, jonka pitävyyttä ensi viikollakin luultavasti testataan. Jos se pitää, voisivat indeksit kurvata vaihteeksi ylemmäs. Laskua on takana jo pari kuukautta, eivätkä mt-trendit sen kauemmin yleensä kestä. Mutta muutamassa viikossakin ehtii tapahtua paljon, jos lasku sittenkin jatkuu. Indikaattorien perusteella lyhyt nousu voisi alkaa koska tahansa, koska oskillaattorit ovat ylimyydyn alueella. Se ei kuitenkaan takaa, etteikö pudotus voisi yhä jatkua, koska divergenssejäkään ei juuri ole havaittavissa.

Reaalitalouden näkymäthän eivät ainakaan naurata. Kreikan lähtö on jo osin hinnoiteltu kursseihin, mutta tuskin kokonaan. Vaaleihin on aikaa kolmisen viikkoa, ja sinä aikana optimismi kenties nostaa päätään –jospa Kreikka ei sittenkään eroa? Hutera toive, muttei aivan mahdotonkaan tietysti.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

Kreikka ajoi sitten markkinat liki paniikkiin. Syklisin perustein laskun olisi pitänyt jo loppua, olettaen että olemme nousumarkkinassa, mutta siitä taisikin tulla sotien jälkeisen historian lyhin nousumarkkina. Tai oli samantapaisia 1970-luvulla, tuolloin kurssit sahasivat vuoristorataa öljykriisin ja keskuspankkien ottaessa mittaa toisistaan. Yleisesti 70-luku oli sijoittajille surkeaa aikaa, mutta parhaat spekulaattorit varmasti nauroivat makeasti myrskyisien nousujen ja laskujen kyydissä. Ilmeisesti koemme 70-luvun uusiksi.

Itse en ainakaan osaa sanoa lähiajoista mitään tolkullista. Periaatteessa trendin pitäisi taittua ylös, koska se on kestänyt jo pari kuukautta, mutta euron hajoamisen riskiin ei saada selvyyttä ainakaan ennen Kreikan uusia vaaleja, joten epävarmuuden aika jatkuu. Jossain vaiheessa keskuspankit tehnevät jonkin kikan korkomarkkinoiden rauhoittamiseksi viime talven tapaan, mutta euron tulevaisuus ei ole EKP:n käsissä.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Espanja pidetään pystyssä

 

Kreikan lähtö eurosta on jo erittäin todennäköistä, ellei uusintavaali tuo suurta mullistusta toiseen suuntaan, eli kreikkalaiset säikähtävät tajutessaan, että paluu drakmaan on edessä. Polttavampi huoli onkin jo se, liittyykö seuraan muita. Rajua lamaa poteva Espanja on saanut kovaa kyytiä korkomarkkinoilla. Espanja maksaa uusista veloistaan jo yli kuuden prosentin korkoa. Sitä pidetään yleisesti kipurajana, jonka takana on tukiluukku, vaikka Espanja vakuuttaa selviävänsä omin voimin.

Espanjalla ja Kreikalla on ratkaisevia eroja. Kreikka  alkoi ylivelkaantua heti euroon liittymisen jälkeen, ja se on ajanut velkarahalla kilpailukykynsä olemattomaksi. Kreikan teollistumisaste on kehno. Ennen finanssikriisiä Espanja velka-aste taas oli matala ja julkinen talous kunnossa. Se on teollisuusmaa eri mitassa kuin Kreikka, ja turismi vetää edelleen hyvin. Julkisella puolella on monien arvioiden mukaan liikaa väkeä, mikä on hankala rakenteellinen ja poliittinenkin ongelma, mutta sinänsä ratkaistavissa.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Kreikka on aiheuttamassa paniikin

Koska Kreikan tilanne on lähiajat avainkysymys niin markkinoiden kuin reaalitalouden kannalta, niin valotan tilannetta hiukan laajemmin kuin televisiouutiset. Suurin osa uudesta parlamentista haluaa Kreikalle helpommat luottoehdot. Kovinta linjaa ajaa vaalien suurvoittaja, äärivasemmistolainen Syriza. Luotottajat tyrmäävät uudet ehdot yhtä tiukasti. Etenkin saksalaiset kiehuvat kiukusta.  

Hallitus ei näy syntyvän, joten uudet vaalit häämöttävät. Ne eivät muuta avainasiaa: vaikka Kreikka saisi kaikki velkansa anteeksi, olisi sen leikattava julkisia menojaan, koska veropohja ei niitä kata. Sitä Syriza ei tunnu hyväksyvän, vaan lupailee äänestäjille, että valtiontalouden leikkaukset eivät ole välttämättömiä, ja luotottajille pannaan luu kurkkuun. Syriza haluaa pitää Kreikan eurossa, mutta se väittää euromaiden luottoehtoja bluffiksi.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Ounastelin viikko sitten, että 6500 tukitason pettäminen Daxissa voisi johtaa reippaaseen pudotukseen. 6500 alle mentiin, muttei romauttaen, vaan syvään niiaten. Syvimmillään Dax koukkasi alle 6400:n, mutta kunnon rompusta olisi voinut puhua vasta jossain 6200 tienolla, silloin kasassa olisi ollut tuhannen pisteen ja 15 % pudotus, lähtötasohan oli 7200. Jotkut kotimaiset osakkeet tosin kouhaisivat viime viikolla aika rajusti alemmas kuin edellisellä viikolla, niiden kohdalla droppi oli tuhti. Yksittäisten osakkeiden ja indeksien suhteet ovat aina individuaaliset, vaikka valtaosa osakkeista liikkuu indeksien rytmissä.

Muuan anonyymi vierailija mainitsi Matiaksen katsausta kommentoidessaan, että olisin ennustanut kurssien olevan kesäkuun alussa 6100:n tasolla. Näin en ole sanonut. Alkuperäinen  oletukseni oli, että kesä vietetään markkinahaarukassa, jonka alareuna olisi 6500-6600 nurkilla ja yläreuna 7000 korvilla. Se oli puhdas markkinakokemuksesta kumpuava skenaario. Kesäkuun alusta en ole puhunut mitään.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Aikomukseni oli pitää muutaman viikon tauko markkinakatsauksissa, mutta viikon lopussa tullut kova pudotus sai minut toisiin aatoksiin. Alkuviikko sujui odotusten mukaan eli indeksit lähtivät vahvasti ylös, mutta viiden prosentin nousun jälkeen ne lähtivät takaisin alas. Siinä ei ole mitään kummempaa, nousuihin kuuluvat lyhyet korjaukset juuri tuollaisissa kohtaa, mutta nyt indeksit sukelsivat takaisin lähtötasoonsa, samoin monet yksittäiset osakkeet, siis tasolle josta ne viikko tai liki kuukausikin sitten aloittivat nousun. Dax palasi 6500 tuntumaan.

Kesän lähestyessä oli sinänsä odotettavaa, että suurempia nousuja ei nähdä, ja kesällä usein indeksit sahaavat kapeahkossa markkinahaarukassa. Olisi kuitenkin tuntunut luontevalta, että indeksit testaavat välihuippunsa, Dax siis noin 7000 rajan, ja vasta sen jälkeen hakeutuvat markkinahaarukkaan, jos sen ovat tehdäkseen. Dow Jones piikissään kävikin, eivätkä SP ja Nasdaq kaukana olleet ennen pudotusta.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Viikko meni jokseenkin täsmälleen kuten viikko sitten ennustin: tuli vielä yksi reipas rykäisy alas, joka vei Daxin parin pisteen päähän 6500:sta. Tuon pisterajan asetin korjausliikkeen oletustavoitteeksi jo pari kuukautta sitten, kun trendi oli vielä iloisesti ylös. Josko nyt voitaisiin jo lopettaa keskustelu siitä, onko TA:ssa järkeä. En väitä, että mikään yksittäinen metodi olisi tie taivaaseen, mutta erinäisten indikaattorien tutkiminen yhdistettynä markkinakokemukseen tarjoaa kyllä joskus yllättävänkin osuvia arvioita markkinoiden liikkeistä.

Katson korjausliikkeen olevan takana 95 prosentin varmuudella, ja odotan indeksien sahaavan ylöspäin ainakin jonkun viikon. Kesäaikaan trendit voivat kääntyillä aika nopeasti laveassa markkinahaarukassa, mutta voivat ne tehdä pidempiä nousujakin. Palaan asiaan tilanteen mukaan. Saatan pitää markkinakatsauksissa muutaman viikon tauon, ellei jotain yllättävää tapahdu. 

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

Jo varsin suurella todennäköisyydellä korjausliike päättyi jo tai se ei ainakaan enää oleellisesti syvemmälle uppoa indeksitasolla. Viikolla kiskaistiin jo iloisesti ylös, parhaat kotimaiset osakkeet jopa parikymmentä prosenttia välipohjastaan. Viikon lopulla liike kuitenkin hiipui sen verran laimeaksi, että pidän mahdollisena vielä yhtä reippaampaa nykäystä alas, jolloin testattaisiin vielä tehty välipohja. Käänteissä liike edestakaisin kestää usein aikansa, kuten viikko sitten jo totesin.

Aivan perinteisiä testirajojakaan ei vielä ole puhkaistu. Daxissa 100 päivän ja 12 kk:n liukuvat tulevat vastaaa 6500:ssa, ja sehän ei aivan mennyt rikki. SP:ssa 12 kk SMA tulee vastaan vasta 1300 pisteessä, ja kyllä ne normaalisti nousumarkkinassakin silloin tällöin testataan droppien pohjilla. Viikko-oskillaattoritkaan eivät ole käyneet aivan niin syvässä kuin ne droppien pohjilla tuppaavat käymään.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Pankkikriisien keskimääräinen kesto on neljä ja puoli vuotta

Velkakriisin jatkuva venyminen tuskastuttaa eurooppalaisia, myös suomalaisia, vaikka meihin vaikutukset kohdistuvat etupäässä välillisesti. Historian valossa velkakriisin venyminen ei ole yllätys. Talouskriisien maailman arvostetuimpiin kuuluvat tutkijat Kenneth Rogoff ja Carmen M. Reinhart ovat havainneet, että toisen maailmansodan jälkeisten pankkikriisien keskimääräinen kesto on ollut neljä ja puoli vuotta, kun mittarina pidetään kansantuotteen ja työttömyyden palaamista kriisiä edeltäneelle tasolle. Pohjoismaiden kokemat pankkikriisit 1990-luvulla osuvat hyvin tähän keskiarvoon.

Joka toinen pankkikriisi on aiheuttanut  kaksoistaantuman, joten nyt koettu notkahdus tallaa siltäkin osin tavanomaista latua. Yleensä kaksoistaantuman jälkimmäinen puoli on lyhyempi ja loivempi, ja näin näyttää käyvän tälläkin kertaa – paitsi niissä Euroopan maissa, joissa velkakriisi on pahin. Suomessahan tilanne on paljon parempi kuin Välimeren maissa, tai 1990-luvulla.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

Niinhän se hurahti viikko jokseenkin käsikirjoitukseni mukaan: korjausliike kiihtyi kuten ne aina loppua kohti tekevät. Markkinapsykologia ei muutu, niin se vain on. Myyntipaniikit ovat aina samanlaisia. OMX sukelsi jo reilusti alle 5600 pisteen, ja DAX korkkasi 6600 pisteen alle, joskin 5500 jäi vielä koskematta. Se nähtäneen parin päivän sisään alkuviikosta.

Sitten olemme totuuden äärellä. Sikäli kun kyseessä on vain korjausliike, pitäisi sen pikapuolin loppua. Pienet pörssit ovat olleet jo pari kuukautta laskussa, samoin jotkut tärkeät joskin vähemmän seuratut US-indeksit kuten Transportation. Oskillaattorit ovat vajonneet lähelle niitä tasoja, joilta kurssit kääntyvät. Myös pudotuksen voima osoittaa pieniä hiipumisen merkkejä.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

”Usein kuitenkin korjausliikkeen lopuksi koetaan myyntipaniikki, jollaisesta saimme makua viimeksi pari viikkoa sitten. Sen mahdollisuus on mielestäni korkeahko nytkin, jo sen vuoksi, että päivätason MACD on lähestymässä nollarajaa, ja sen alittaminen merkitsee aina kunnon ropsahdusta. Jos korjausliike siis jatkuu vielä muutaman viikon, sen päätteeksi nähnemme reippaan rysäyksen…. Nyt käsissä oleva minor trend ylös kestänee vielä päivän pari, ja sen aikana harkitsen ainakin itse pelipaperien kotiutusta, sen korjausliikkeen loppurysäyksen varalta. OMX:ssa 100 päivän EMA tulee vastaan noin 5800 pisteessä, Daxissa 6500 pisteessä. Ne olisivat aika luontevia testausrajoja, joiden allekin myyntipaniikissa luultavasti poiketttaisiin. Niillä käyminen merkitsisi noin 10 prosentin korjausta välipiikistä, mikä on indeksitasolla normaali korjauksen mitta.”

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

Niinhän siinä kävi, että viikon alun pikku noususta vauhti tyssäsi saman tien, joten korjausliike ei päättynytkään vielä. Tässä saimme todistaa taas kerran pienten ja suurten pörssien eroa: Dax kävi puhkaisemassa uuden piikin 7200 pisteessä, mutta OMX ei saanut helmikuun lopulla tekemäänsä piikkiä puhki. Pienet pörssit ovat yleensä herkkiä suhdanneindikaattoreita markkinoille, ja niin kävi tälläkin kertaa: OMX:n mukaan korjausliike jatkui, ja kohta putosi myös Dax alle 7000 pisteen.

Sykliseltä kannalta korjauksen ei pitäisi kestää enää kauan, ellei taloudessa ole tapahtunut jotain negatiivista käännettä. Korjausliikkeen kesto ei ole tavallisesti nousumarkkinassa kuin kuukauden verran, ja se on jo takana ainakin pienissä pörsseissä.

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Markkinakatsaus

 

Mollivoittoiseksi hupsahti mennyt viikko, vaikka isot indeksit eivät kovin paljoa peruuttaneet. Dax kokeili 7000 pisteen rajaa, ja tuntuu toistaiseksi pitävän. Seuraavan viikon pitäisi olla ylöspäin, tai sitten alkavat ajatukset siirtyä aikaistettuun kesädroppiin, kun tuo huhtikuukin tekee tuloaan jo. Odottaisin vielä kuukauden nousua kuitenkin, kun tuo seiskatonninenkin meni puhki, mutta täytynee katsella nyt markkinaa riittävän huolekkaasti ja usein.

Päivätason oskillaattorit ovat nyt ylimyydyn sektorissa, joten lähipäivinä pitäisi saada nykäys ylös. Jos nousutrendi on jatkuakseen, niin ensi viikolla sen ei pitäisi pahasti jarrutella, tai sitten alkaa kasvaa mahdollisuus, että jo helmikuussa alkanut korjausliike ei olekaan ohi, vaan kurkataan uudestaan kohti syvempiä tasoja, Daxissa sinne 6500 tienoille. Se merkitsisi mielestäni aikaistettua kesädroppia, eli korjaus voisi ajallisesti kestää parikin kuukautta, vaikka pitkä trendi pysyisi nousevana.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi