Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Markkinakatsaus

Pörssien reipas nousu katkesi suhteellisen reippaaseen notkoon lopulta perjantaina. Kuten aiemmin sanoin, viikon päätteeksi tapahtuvat vahvat kurssimuutokset ovat oleellisempia kuin keskellä viikkoa tapahtuvat, joten nyt käsissä voi olla jo se joitakin viikkoja kestävä korjausliike, joka ennen pitkää on edessä.

Päivätason oskillaattorit nykäisivät jo reippaasti alemmas kuin moneen viikkoon. Viikkotason oskillaattorit ovat olleet jo jonkun aikaa aivan ylätapissaan, joten korjausliikkeen alkuun ei voi olla pitkä aika, kun nousukin on kestänyt jo pari kuukautta. US-pörsseissä NH-NL –indeksikin alkaa kääntyä hurjista luvuistaan alemmas. En silti hämmästyisi, vaikka vielä sittenkin nousu jatkuisi vielä muutaman viikon, mutta itse kotiutin jo pelipapereita. Jos korjausliike jatkuu, uppoaa se tavallisesti noin kymmenen prosentin verran ja kestää kolme neljä viikkoa, sikäli kun nousumarkkina muuten jatkuu, kuten on syytä odottaa.

Markkinakatsaus

 

Eipä ole markkinoilla tapahtunut mitään dramaattista viikossa. OMX nykäisi alkuviikosta usean prosentin dropin, ja itse tankkasin siitä joitakin osakkeita. Odotin hiukan reippaampaakin nykäisyä, mutta niin vain trendi kääntyi takaisin ylös. Isot pörssit eivät tehneet edes kunnon korjausta.

Kun viikonloppuun mentiin ja samalla kuukausi päätettiin duurissa, niin laskumarkkinan taakse jäämisestä ei pitäisi olla enää epäselvää. Jenkkipörssit hätyyttelevät jo tiukasti vanhoja välihuippujaan keväältä, ja Nasdaq on jo korkeammalla kuin kertaakaan teknobuumin jälkeen! Eipä olisi lokakuussa uskonut. Tämä ei olisi mahdollista ilman merkittävää reaalitalouden näkymien valostumista.

Viinasen pörssihörinät ovat tunkkaista populismia

 

Joidenkin ihmisten kanssa ei vain tule toimeen. Kun kärvistelin 1990-luvulla suuren laman kourissa työttömänä satojen tuhansien suomalaisten tapaan, kokoomuksen Iiro Viinanen yritti keksiä konstin jos toisen, jotta valtion ei tarvitsisi kustantaa minulle välttämätöntä työttömyystukea. Nyt, kun olen taas työnmarkkinoilla ja yritän raapia kasaan piensijoittajana itselleni eläkettä, Iiro haluaa lakkauttaa pörssin. Näin hän uhoaa tuoreessa kirjassaan Vasen oikea, oikea vasen, jonka hän teki yhdessä toisen ex-poliitikon Esko Seppäsen kanssa.

Entisten poliitikkojen örinöillä ei sinänsä ole suurta väliä, mutta kun kyseessä on entinen kokoomuslainen valtiovarainministeri ja vakuutusyhtiö Pohjolan entinen pääjohtaja, niin kommentin arvoinen hänen heittonsa on. Sitä paitsi Viinasen populismilla voi olla kysyntää talouskriisin löylyissä, varsinkin hänen taustallaan.

Markkinakatsaus

 

Viikko sitten totesin, että tällä viikolla saadaan markkinoille suunta, jota ei viikko sitten oikein saatu. Näin kävi: vanhat piikit ylitettiin reippaasti keskeisissä pörsseissä. Jenkkipörsseissä hätyytellään jo viime kevään huippuja, ja taloustiedotkin Atlantin takaa ovat olleet paljon myönteisempiä kuin Euroopasta.

Tästä voi muuten jokainen päätellä, kuinka hyvin Fed ja EKP ovat onnistuneet politiikassaan, sekä niiden takana olevat hallitukset. Piksussakin on kuultu kovaa kritiikkiä Fedin rahaelvytystä eli inflatorista politiikkaa kohtaan, mutta toistaiseksi se on tuottanut selvästi parempaa tulosta kuin EKP:n saksalaista rahafilosofiaa noudattava politiikka. Koomisinta asiassa on se, että taala on vain vahvistunut euroa vastaan, vaikka tämän ei pitäisi olla mahdollista rahapoliittisten haukkojen mukaan.

Markkinakatsaus

Kuten viikko sitten totesin markkinakatsauksessa, jonkinlaista ratkaisua saataneen viikon kahden sisään. Kuten Matias oivallisessa markkinakatsauksessaan toi esiin, olemme nyt tulleet yhdelle oletetun kovalle vastustasolle, joka on Daxissa 6400 pistettä – tarkkaan ottaen lukema on 6430,6, sillä se on lokakuun 28. tehdyn edellisen piikin korkein päivänsisäinen pisteluku. Kyseisenä päivänä Dax sulkeutui lukemiin 6346, joten jo samana päivänä kurssit tulivat reippaasti alas, ja liuku jatkui parin päivän ajan hurjana, ja mt-trendi alas kesti lopulta tavanomaisen kuukauden verran.

On syytä mainita, että tuo 28.10. oli perjantai. Viikon päätöskurssit ovat yleensä merkittäviä, koska silloin suurella rahalla on käytössä viikon aikana kertynyt talousdata, ja se määrää markkinoiden suunnan. Jos merkittävät nousut tai laskut tulevat viikon loppuun, on sillä yleensä pidemmän aikavälin painoarvoa, tosin riippuen hiukan markkinatilanteesta.

Miksi avoin talous on hyvinvoinnin avain

Jarno käsitteli tuoreessa blogissaan taloudellisen kehityksen malleja, ottaen esimerkiksi Etelä-Korean menestyksen, jossa valtiolla on ollut keskeinen rooli. Itse käsittelen tässä toista esimerkkiä naapurista, Pohjois-Koreaa, tosin täysin päinvastaisena esimerkkinä eli mallina siitä, kuinka typerällä ideologialla valtio saadaan konkurssiin ja nälkäkuoleman partaalle. Kirjoitukseni ei ole vastine Jarnolle, vaan tarkastelen keskeistä syytä siihen, miksi avoin kansainvälinen talous on oleellista hyvinvoinnille. Talouskriisien aikaan kun protektionismi eri muodoissaan nostaa suosiotaan, niin myös meillä sekä oikeisto- että vasemmistopopulistien voimin.

Markkinakatsaus

Viikko sitten ounastelin, että osakemarkkinat tekevät syöksyn kaventuvan markkinahaarukkansa alalaitaan, Daxissa raja oli 5900 pisteen tienoilla. Neljän päivän pulkka kääntyi takaisin ylös kuitenkin jo vähän alle 6000 pisteessä ja palasi haarukan yläreunaan 6200 pisteeseen. Yli ei ole siitä menty vieläkään, ja haarukka vain kaventuu. Kohta pitäisi johonkin suuntaan nykäistä ja reippaasti.

Markkinakatsaus

Pörssit kävivät testaamassa haarukkojensa alareunaa, Daxissa se oli 5800. Kun ei mennyt läpi, kurssit rykäisivät saman tien haarukan yläreunaan, Daxissa tasolle 6100-6200. Sielläkin näyttää tulevan seinä vastaan.

Jos haarukka murtuu, seuraava stoppi on loogisesti useita prosentteja korkeammalla. En edelleenkään pidä sitä todennäköisenä, vaan luultavasti päivän parin sisään tehdään korkeintaan valemurto (false break) päivänsisäisesti, ja sitten taas pikapuolin koputellaan haarukan alalaitaa.

Tilanne oli aivan samanlainen 2008 talvella ensimmäisen pudotusrykäyksen jälkeen, joskin haarukka oli tuolloin korkeammalla, Daxissa se heivasi väliä 6700-7000 pistettä liki pari kuukautta. Silloin tultiin ensin reippaasti haarukasta alas, sitten takaisin ylös testaamaan yläreuna uudestaan, ja sitten yhden matalan korjausliikkeen jälkeen hurja pudotus, kun Lehman-paniikki iski.

Markkinakatsaus

Viikko sitten alkanut rallinpoikanen vaikuttaa jäävän laihaksi. Päivätason oskillaattorit alkavat liputtaa jo nousun taittumista, vaikka Dax ei korkannut edes 6000 pisteen rajaa. Tänään se hätyyttelee taas 5800 pistettä, kurssitason heiluessa selvästi alempana kuin moneen päivään. Eurokaan ei vahvistunut dollaria vastaan käytännössä lainkaan, toisin kuin yleensä pörssien noustessa. Merkit ovat varsin nallemaiset.

Toimiiko EKP:n uhkapeli sittenkin?

Viikon paras talousuutinen on, että Espanjan valtionvelkojen kauppa onnistui kirkkaasti yli odotusten: korot putosivat rutkasti verrattuna kuukauden takaisiin lukuihin.  http://www.ft.com/intl/cms/s/0/1f57a9ba-2af9-11e1-8a38-00144feabdc0.html#axzz1h57RWrCB Syyksi on tulkittu EKP:n pankeille tarjoama halpa ja pitkäaikainen luototus, jonka nyt oletetaan kanavoituneen valtionvelkojen ostoon ainakin Espanjassa, jossa valtiovalta on siihen pankkeja patistanut. Sikäli kun tulkinta pitää paikkansa, EKP:n riskipokeri näyttäisi ainakin Espanjan kohdalla toimivan: keskuspankin kieltäytyminen laajoista tukiostoista ei johda markkinarysäykseen, kun pankit ostavat velkoja EKP:n sijaan.

EU ei ratkaissut likviditeettikriisiä

EU:n huippukokouksen päätökset olivat pääosin odotettuja. Budjettikontrollin vahvistaminen euromaissa niiden keskinäisellä päätöksellä on eurojärjestelmän kannalta väistämätön muutos. Eurojohtajien toive on, että se ratkaisisi myös kriisimaiden tilanteen, eli tieto tulevasta budjettikurista palauttaisi markkinoiden luottamuksen niiden maksukykyä kohtaan. Itse en siihen usko, ja pankkisektorilta lehtien kautta kantautuneiden kommenttien perusteella sijoitusinstituutioillekin kokouksen tulokset olivat pettymys. Vuosien taakse tulevaisuuteen sijoittuva talouskuri kun ei helpota kriisimaiden likviditeettiongelmaa, eli rahaa ei ole, vaikka laskut painavat päälle.

EKP:sta edessä iso vääntö

EU:n seuraava suuri taistelu käydään keskuspankin roolista.  Ranskalaiset vaativat käyttöön kaikkia keinoja euron pelastamiseksi – mukaan lukien EKP. Ranskan valtiovarainministerin Francois Baroinin mukaan EKP:n pitäisi toimia kuten muidenkin keskuspankkien, eli taata jäsenmaiden maksukyky ostamalla valtionvelkaa. Presidentti Sarkozy on ollut samoilla linjoilla, joskin hän on pehmentänyt näkemyksiään viime päivinä keskusteltuaan Angela Merkelin kanssa.

Mutta muuallakin euroalueella esiintyy samoja vaatimuksia. Espanjan pääministerin Jose Luis Zapateron mukaan jäsenmaat ovat luovuttaneet itsenäisyyttään EU:lle luottaen siihen, että unioni tukee niitä tarpeen tullen. Zapatero väistyy vallasta, mutta hän ei varmasti ole ajatuksineen yksin.

Eurosta erottaminen onnistuisi - teknisesti

Edellisen blogini yhteydessä keskustelimme Valtosen Riston kanssa mahdollisuudesta erottaa vastuuttomasti käyttäytyvä maa eurosta. Totesin juridistekniseksi ongelmaksi, että eurosopimusta luotaessa ei otettu edes huomioon mahdollisuutta jonkun maan erottamisesta, vaikka poliittista halua siihen löytyisi. Kreikan kohdallahan se alkaa olla tilanne, ellei maa niele sen tukipaketille annettuja ehtoja; tuore hallitus tosin vakuuttaa niitä noudattavansa. Joka tapauksessa erottamiseen ei eurosopimus anna mahdollisuutta jatkossakaan, ellei sopimusta muokata - ja takautuvasti säännöksiä on hankala soveltaa ainakin juridiikan kannalta, varmasti myös poliittisesti.

ERVV:lla on paha rakenteellinen ongelma

Kirjoitin reilu viikko sitten Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n konseptista, jossa on ilmeisiä ongelmia. Aikakauslehti Economist keksi  http://www.economist.com/node/21536627  asiaan uuden kiintoisan perspektiivin.

Kreikan velkojat asetettiin kahteen luokkaan, valtiollisiin ja yksityisiin, joista jälkimmäisten saatavat leikattiin puoleen. Valtiot saavat kaikki rahansa takaisin, joskin pitkän ajan kuluttua. Päätös, joka tehtiin äänestäjien lepyttämiseksi, merkitsee yksityisille valtionlainoihin sijoittaville suuria riskejä jatkossa, sillä on perusteltua olettaa käytännön jäävän pysyväksi euroalueen velkasaneerauksissa.

Jos Kreikka äänestää ei?

Kreikan hallitus väisti vastuutaan ja päätti järjestää kansanäänestyksen sen kanssa jo sovittujen tukipakettien ehdoista. Se on rajua poliittista peliä, sillä kansalaisten mielialat ovat niin tympääntyneet, että äänestyksen tulos voi olla helposti kielteinen. Kansan valtuutuksen hakemiseen Kreikalla on toki oikeus, etenkin kun hallituksen enemmistö on parlamentissa erittäin ohut - mutta kuinka moni äänestäjä puntaroi loppuun asti kieltävän äänensä seuraukset?

Paketin tyrmäys tarkoittaisi suurella todennäköisyydellä, että Kreikan pitäisi erota eurosta ja palata drakmaan, elleivät nyt sitten euromaat ja IMF neuvottelisi pakettia uusiksi. Aika vaikea on sitäkin kuvitella, sillä sen seurauksena jokaisesta vastaavasta paketista tehtäisiin kansanäänestys, jonka lopputulos olisi tästä eteenpäin automaattinen ei.

Toimiiko ERVV:n kaavailtu konsepti?

EU:n huippukokous sai aikaan yllättävänkin suuren kasan päätöksiä.  Etukäteen epävarmin oli Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n kohtalo. Vaikka sen pääomaa oli jo korotettu, ei rahaston uskottu estävän markkinapaniikkia Italiassa tai Espanjassa, jos sijoittajat pelkäsivät niiden ajautuvan maksukyvyttömiksi.

Esillä oli kaksi vaihtoehtoa, jotka tarjosivat pääomille lisää tehoa vivuttamisella. Ranska ajoi vakausrahastosta pankkia, jolloin se olisi saanut rahoitusta EKP:lta periaatteessa rajattomasti. Ratkaisu olisi taannut riittävästi tulivoimaa suurtenkin jäsenmaiden hätäluototukseen. Saksa ja EKP vastustivat pankkimallia, koska pelkäsivät sen johtavan holtittomaan velkaantumiseen ja inflaatioon. EU valitsikin toisen tien: ERVV:n pääomia aiotaan nostaa tuhanteen miljardiin, ja se toimii valtionlainojen osittaisena takaajana. Rahaa on aikomus kerätä myös euroalueen ulkopuolelta, pääosin Kiinasta ja öljyvaltioista, joilla valtavat valuuttareservit.

Venäjä ei lupaa hyvää Suomen taloudelle

Vladimir Putinin ilmoitus palata presidentiksi ei tullut sinänsä yllätyksenä, eikä se muuta mitään Venäjällä, jossa Putin on koko ajan ollut maan vahva mies. Mutta hänen odotettava kahden kauden presidenttiytensä betonoi Venäjän tulevaisuuden pitkäksi aikaa poliittiseen  ja taloudelliseen pysähtyneisyyteen. Suomelle tilanne on kaikkea muuta kuin ihanteellinen, vaikka Suomi Putinin kanssa on toimeen tullutkin.

Italia koettelee yhteisvaluuttaa

Euroalueen velkakriisi vajosi taas astetta vaikeammaksi, kun luottoluokittaja Moody´s pudotti Italian luokitusta tiistaina peräti kolme pykälää. Suuri uutinen se ei tosin ollut, sillä maan vaikeudet ovat olleet kauan tiedossa. Rahamarkkinoiden paniikki jäi lyhyeksi, sillä loppuviikosta pörssikurssit nousivat reippaasti. Silti pelkona on yhä Italian ajautuminen velkasaneeraukseen. Valtiolla on velkaa lähes 2000 miljardia euroa. Siihen eivät vakausrahastot ja pankkituet riitä.

Silvio Berslusconi vähätteli tapansa mukaan luokituksen laskua. Hänen mukaansa markkinat aliarvioivat Italian velanmaksukyvyn. Silti EKP on joutunut tukemaan Italiaa mittavilla velkakirjojen ostolla – vastoin keskuspankin alkuperäistä mandaattia. Mutta Berlusconin väite ei ole aivan perätön. Vaikka Italian velka-aste, 120 prosenttia bruttokansantuotteesta, on erittäin korkea, on se pysynyt vakaana vuosia. Korkomenot pois laskien budjetit ovat olleet tasapainossa.

Martin Wolf: euron hajoaminen kallein tie

Monet euroalueella puhuvat Kreikan erottamisesta yhteisvaluutasta. Sillä olisi hurjat seuraukset, varoittaa arvostettu taloustieteilijä Martin Wolf sanomalehti Financial Timesissa http://www.ft.com/intl/cms/s/0/f2133a2e-e2e0-11e0-903d-00144feabdc0.html#axzz1Ys991EUV.

Jos Kreikka jättäisi euron, muuttuisi valtaosa Kreikkaan lainatusta rahasta välittömästi luottotappioksi. Se sinänsä olisi jo raju isku pankeille. Vielä pahempaa olisi, että se herättäisi pelon toisten euromaiden kohtalosta.

Jos Italian ja Espanjan odotettaisiin lähtevän eurosta, niiden hallitusten, pankkien ja yritysten rahoitus loppuisi. Velkasaneerauksen pelkohan niiden korkoja ajaa jo nyt ylös.

Maailmantalous kärsii EU:n vitkuttelusta

Euroalueella on viime kuukaudet keskitytty säästöohjelmien luomiseen kuluja leikkaamalla ja veroja nostamalla. Mutta velkakriisin akuutti ongelma ei ole valtioiden maksukyvyn ratkaiseva heikentyminen muiden kuin Kreikan kohdalla. Sen ajautumista velkajärjestelyyn markkinat pitävät jo varmana, ja epäluottamus kohdistuu aiheellisesti niihin rahalaitoksiin, joilla tiedetään tai uskotaan olevan liikaa Kreikan velkakirjoja.

Suomi siirtynyt EU:ssa taustakuoroon

Euron kriisimaiden tilanne ei ole vakautunut. Euroopan vaihtoehdoiksi näyttävät jäävän vain syvempi talouspoliittinen yhdentyminen tai euron hajoaminen. Kummastakaan vaihtoehdosta ei Suomessa käydä vakavaa keskustelua ainakaan siellä missä pitäisi, eli julkisuudessa korkeimman poliittisen tason johdolla. Eduskunnan kyselytynti keskittyi Kreikka-vakuuksiin ja sitäkin enemmän kuntauudistuksiin. Tärkeitä ne ovat kunnatkin, mutta EU:n tulevaisuus on silti hiukan eri mittaluokan kysymys. Suomea se ei tunnu silti isommin liikuttavan kuin Kreikka-vakuuksien osalta.

EU tarvitsee päätöksiä pankkien vakauttamiseksi

Hidastuneen talouskasvun ja pörssien syöksyn takana on paljolti Euroopan pankkijärjestelmä ongelmineen. Pankkien taseissa on rutkasti kriisimaiden velkoja, minkä vuoksi monia uhkaa vakavaraisuuden putoaminen pakkaselle. Sen pelossa luototus on taantunut ja kallistunut. Sitä kuvaavat pankkien osakekurssitkin, jotka ovat ropisseet alas useissa pörsseissä.

Samaan aikaan eurooppalaiset poliitikot on vallannut vakava päättämättömyys. Euroopan vakausmekanismin laajentamisesta pitäisi päättää kansallisissa parlamenteissa, mutta monessa maassa – ei vain Suomessa – hanke on kovassa poliittisessa vastatuulessa. Se aiheuttaa lisää jännitteitä rahamarkkinoille. Ne katoavat vasta, kun asiasta saadaan selkeitä poliittisia päätöksiä. Aikaa siihen kuluu ainakin viikkoja, todennäköisesti reippaasti enemmän. Se on pitkä aika markkinoilla, pieni ikuisuus.

Markkinapaniikki ja euroalueen tulevaisuus

Pörssien on raju heilunta on jatkunut, mikä kertoo suuresta hermostuneisuudesta. Taustalla on pari keskeistä syytä, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Euroopan velkakriisi ajautui uuteen vaiheeseen, kun markkinat alkoivat epäillä myös Italian kykyä vastata veloistaan. Nyt pelätään jo Ranskankin luottoluokituksen puolesta. Angela Merkelin ja Nicolas Sarkozyn tuoreet ehdotukset euromaiden tiukemmasta talouskontrollista ovat puolinaisia, eivätkä tarjoa lääkkeitä akuuttiin kriisiin. Ne eivät markkinoita vakuuta.

Markkinakatsaus

Harvoinpa olen eläessäni osunut yhtä oikeaan kuin kuukausi sitten markkinakatsauksessani, jossa totesin olevan aika lunastaa pelipaperit ja pidättyä ostoista. Lisäksi olen jo puoli vuotta painottanut Dax-indeksin 12 kk SMA:n merkitystä indeksien tukitasona, ja tuo taso oli noussut heinäkuussa 7000 pisteeseen. No tuo taso petti sitten lopulta viikko sitten, ja kuten kautta maailman, kyyti oli harvinaisen kylmää. Hurja pudotus ei sinänsä ollut yllätys, joskin ounastelin vuoristoradan syyksi USA:n velkakaton nostamisessa tapahtuvat käänteet. Velkakattoa nostettiin lopulta ennen määräaikaa, mutta saman tien pelot kääntyivät Italiaan, ja pörsseissä rysähti.

Velkakattoriidan takana armoton valtapeli

Yhdysvalloissa tapellaan liki verissä päin velkakaton nostamisesta. Lain mukaan liittovaltio ei voi ottaa enempää velkaa kuin sillä jo on, 1400 miljardia dollaria. Velkakaton nostaminen ei sinänsä ole uutta, niin on tehty satakunta kertaa historiassa. Talouden kasvaessa velan määrän on luontevaakin nousta, oleellistahan on sen suhde kansantuotteeseen, ei nimellismäärä sinänsä. Nyt päätöstä vaikeuttaa poikkeuksellisen armoton poliittinen peli.

Turha syyttää reittaajia, politiikalla on seurauksensa

Euromaiden velkakriisiin keksittiin viikko pari sitten uusi syntipukki. Euroopassa raivostuttiin, kun kansainväliset luottoluokituslaitokset eli reittaajat pudottivat Portugalin ja heti perään Irlannin luokituksen roskatasolle. Kreikalle ne olivat tehneet sen jo aiemmin. Luokitusten romahdus johti kriisimaiden markkinakorkojen rajuun nousuun. Niiden on myös vaikea palata yksityisille rahoitusmarkkinoille pitkään aikaan, toisin kuin EU:ssa alun perin kaavailtiin.

Markkinakatsaus

Kuten edellisessä markkinakatsauksessa totesin, jos Kreikan velkakriisin suhteen saadaan jotain järkeviä päätöksiä, kovassa ja pitkässä matalapaineessa olleet pörssit voivat toipua nopeasti. Näin kävi, kun Kreikka taipui rankkaan säästöpakettiin – jonka toteutumisesta ei tosin ole kaksisia takeita, enempää kuin velkakriisin tulevaisuudesta. Euromaiden velkoihin palataan vielä moneen kertaan, ja markkinoita ravistellaan aika ajoin kiivaasti. Se on ollut tämän nousukauden rakenne, ja on epäilemättä jatkossakin.

Obama aloitti säästötalkoot

Barack Obama ilmoitti pysyvänsä alkuperäisessä suunnitelmassaan, jonka mukaan Yhdysvallat alkaa vetää joukkojaan Afganistanista heinäkuussa. Obama katsoo Afganistanin vakautuneen nyt riittävästi. Vuoden päästä kotiutettuna pitäisi olla 33 000 sotilasta ja neuvonantajaa, 2014 mennessä kaikki amerikkalaiset. Ainakin markkinoilla on aihetta iloita päätöksestä.

Kreikka taipui, mutta kriisi ei ole ohi

Kreikka taipui väistämättömän edessä eli parlamentti hyväksyi talouden ankaran tervehdyttämisohjelman, joskin niukin äänin. Mutta Kreikalla ei ollut todellisuudessa vaihtoehtoja. Luottoluokittajat pudottivat maan velkakirjat roskalainaluokkaan, eli luokittajat eivät usko velkojien saavan rahojaan takaisin. Kreikan markkinakorot huitelevat jo liki 30 prosentissa. Kreikalla ei ole mitään mahdollisuutta ulkopuoliseen rahoitukseen ilman EU:ta ja IMF:ää.

Markkinakatsaus: ratkaisun makua aina vain

Sitten edellisen markkinakatsaukseni vajaat pari viikkoa sitten tilanne ei ole muuttunut oikeastaan minnekään. Dax on pysynyt 12 kk SMA:n päällä ja uppoamatta alle 7000 pisteen, josta on tullut vahva tukitaso – ainakin toistaiseksi. Mutta korjausta ylöskään ei ole kuulunut. Tekniset indikaattorit vilkuttavat edelleen ylimyytyä, ja mm viikkotason oskillaattorit nykivät jo nousua, mutta epävarmuus markkinoilla on suurta. Pudotus on ollut raju, ja se on kestänyt pitkään, mutta reipas käänne antaa odottaa. Juuri tämä markkinan kääntymisen hitaus antaa minulle varsin pessimistisen signaalin. Vahvassa nousutrendissä korjausliikkeet ylös ovat teräviä syvien pudotusten jälkeen. Dax on pakkautunut hyvin kapeaan, vain parin prosentin haarukkaan 7000 pisteen päälle. Se on odottavan markkinan merkki. Liike on yleensä raju, kun se kapeasta haarukasta jonnekin lähtee, ylös tai alas.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi