Karhumarkkinan rajan puhjettua jo käytännössä kaikissa indekseissä on tietysti syytä pohtia sen syvyyden ja keston ohella syytä – mikä pitkän laskutrendin aiheuttaa? Osakkeiden hinnoitteluun vaikuttavat monet tekijät. Yritysten tulokset ovat keskeinen ajuri, korkotaso ja psykologia toiset merkittävät. Kun vaihtoehtoiset sijoituskohteet tarjovat kilpailukykyistä tuottoa ja riskinottovalmius laskee rahan kallistumisen tai vaikka poliittisten kriisien myötä, osakkeiden hinnoittelu muuttuu, vaikka yhtiössä ja sen tuloskunnossa ei oleellisesti mikään muuttuisi. Mitä lyhemmät aikaikkunat ovat kyseessä, sen enemmän jälkimmäiset eli ulkoiset tekijät vaikuttavat osakkeiden hinnoitteluun.

Pörssit eivät ole kansantalouden kasvumittari kuin eräänlaisena sivutuotteena. Kun pörssit sukeltavat tai nousevat, niin yleensä se toki heijastaa kansantuotteen liikkeitä – jälkikäteisissä tilastoissa, koska pörssit ennakoivat suhdanteita yleensä joidenkin kuukausien etumatkalla.

Vuodenvaihteessa on tapana tarkastella mennyttä vuotta. Sijoittajien silmissä vuodesta tuli ruma, joskaan itse en näe asiaa niin, koska osasin sitä odottaa, ja laskusuhdanteet kuuluvat talouteen ja sijoittamiseen. Ilman niitä emme myöskään saisi alennusmyyntejä, jotka ovat menestyvän sijoittamisen vipuvarsi.

Maailman pörssejä mielestäni parhaiten kokonaisuutena heijastava Global Dow, joka sisältää 150 maailman suurinta yhtiötä, mukana luonnollisesti suuri määrä yhdysvaltalaisia, kääntyi laskuun jo vuoden alussa 2018. Sen jälkeen Global Dow on tullut alas kaksikymmentä prosenttia eli tavoittanut teknisesti määritellyn laskumarkkinan rajan. Karhumarkkina ei siis todellakaan alkanut muutama kuukausi sitten, kuten suomalaisesta mediasta saa vaikutelman. Laskumarkkinoiden tapaan liike kuitenkin kiihtyy vasta lopussa, ja vasta sitten se ylittää uutiskynnykset.

Hesarin karhumarkkina-artikkeliin kohdistamani kritiikki herätti sen verran ärtymystä, että selvennän kantani eräin osin jo senkin takia, että aiheesta levitetään niin paljon väärää ja kokematonta sijoittajaa hämmentävää tietoa. Sitä leviää monessa paikassa, jopa yleensä luotettavassa sijoituslähteessä Investopediassa. Se kyllä kuvaa karhumarkkinan kuten vakiintunut tapa on:

https://www.investopedia.com/terms/b/bearmarket.asp

"A bear market is a condition in which securities prices fall 20 percent or more from recent highs amid widespread pessimism and negative investor sentiment. Typically, bear markets are associated with declines in an overall market or index like the S&P 500, but individual securities or commodities can be considered to be in a bear market if they experience a decline of 20 percent or more over a sustained period of time - typically two months or more."

Olen irvaillut valtavirran talousmediaa niin paljon, että osa lukijoista pitää sitä loukkaavana ja omahyväisenä itsekehuna. Mutta kyllä sille on vahvat perusteensa, muutkin kuin minun persoonallisuushäiriöni. Tuore tapaus on Helsingin Sanomien sijoittamista käsittelevä artikkeli otsikolla ”Karhumarkkina” uhkaa pörssejä ensi kertaa kymmeneen vuoteen – Miksi sitä pelätään?” Se on tyypillinen valtamedian sijoittamisjuttu, eli siitä on sijoittajalle lähinnä haittaa, jos sen perusteella jotain aikoo tehdä.

https://www.hs.fi/talous/art-2000005946987.html

Hesari ei ole varsinainen talousmedia, mutta maan valtalehtenä siltä sopinee odottaa asiantuntemusta mistä tahansa aiheesta, johon se katsoo asiakseen tarttua. Toimittajan heikko asiantuntemus kuitenkin paistaa kauas, joskaan lainkaan tavatonta se ei ole sijoittamisjournalismissa. Juttu levittääkin valtamedialle tyypillisiä virhekäsityksiä.

Teknopainotteinen Nasdaq-indeksi korkkasi juuri laskumarkkinan rajapyykin eli putosi 20 prosenttia huippunsa alle. Sen osalta höpinät korjausliikkeestä voidaan jo unohtaa, jos näitä teknisiä termejä kerran käytetään – holtittomasti monet mielestään ammattilaisetkin kyllä niin tekevät. Vuoden parin päästä, kun nousumarkkina taas posottaa kuumana, saatte jälleen lukea äimistelyä, kuinka osakkeet ovat olleet yhtäjaksoisesti härkämarkkinassa finanssikriisistä asti – vaikka kyseessä on nyt jo kolmas laskumarkkina sen jälkeen. Markkina-analyyseja vääntävien odottaisi tuntevan edes kaikkein yksinkertaisimmat perusasiat.

Nasdaqin laskumarkkina on minulle erityisen iloinen asia monella tavalla. Olen syvää markkinapaniikkia odottanut jo vuoden alusta, ja USA:ssa sen tulo kesti arviotani kauemmin – mutta tulikin sitten kunnolla. Ja nimeomaan Nasdaqin rotkahduksen ennustin hyvin tarkasti sen aivan lähtökuopissa lokakuun alussa indeksin oikein otsikossa mainiten.

Joskus on pirun mukava olla kunnolla väärässä. En olisi hevin uskonut, että Italian kahden täysin eriseuraisten populistien hallitus kykenee sopimaan budjettikiistansa EU:n kanssa puolueiden hyväksymällä tavalla, mutta se on nyt tilanne. Menoraamit painettiin sen verran kuosiin, että EU ei aseta Italialle sanktioita. Eurokriisi on pistetty jäihin ainakin toistaiseksi – Italiahan venettä on enää vuosiin keikuttanutkaan, koska Britannia jätetään laskusta euroon kuulumattomana.

Vaikea sanoa, kuinka pysyvä suvanto on, populistit tuskin edelleenkään rakastavat EU:ta yhtään enemmän. Mutta luultavasti markkinat viimeistään pakottivat heidä katsomaan totuutta silmiin. Rahaa ei olisi mistään irronnut tolkulliseen hintaan, eikä siihen vaivaan auta suurinkaan suu ja kukkeimmat lupaukset.

Siellä täällä näkee edelleen arvioita, että meneillään on korjausliike eli muutaman kuukauden laskeva keskipitkä trendi. Arvion ilmeisen tarkoitushakuista ylioptimismia korostaa se tosiasia, että suomalaisistakin pörssiyhtiöistä iso läjä on tullut alas jo rutkasti yli 20 prosenttia eli teknisesti määritellyn laskumarkkinan verran – onpa määritelmässä sitten järkeä tai ei. Ja pudotukset ovat kestäneet kuukausikaupalla, monella jo vuoden tai ylikin.

Syklisiä teurastetaan urakalla eli markkinoiden viime talveen kestänyt ylioptimismi ja avuton hinnoittelu pannaan taas lunastukseen. Vain todellinen amatööri maksaa Cargotecin kaltaisesta olemattomasti kasvavasta ja kannattavuudeltaan ailahtelevasta syklisestä 60 euroa, kun yhtiö ei ole huippusuhdanteessa tehnyt kuin rapian päälle kahden euron osakekohtaisen tuloksen.

https://www.nordnet.fi/mux/web/marknaden/aktiehemsidan/index.html?identi...

Korostan sekä sijoituskirjoituksessani että -kursseillani, että minkään kokoluokan sijoittajien ei pidä juosta uutisten ja yritysten ohjeistusten perässä, koska ne ovat aina pahasti myöhässä. Suursijoittajathan tämän tietävät tarkkaan, ja heidän tietojensa ansiosta pörssit reagoivatkin yhtiöiden ja yleensä talouden muutoksiin ennen kuin niistä tulee julkista tietoa.

Uutisten perässä juoksemalla häviää varmasti finanssimarkkinoilla. Opin sen ajat sitten, ja sen vuoksi perehdyin tekniseen analyysiin – saadakseni ne oikeat tiedot samaan aikaan kuin etuoikeutetut sijoittajat, joskin omin neuvoin. Markkinoita ohjaajavat suursijoittajat käyttänevät perinteisempiä menetelmiä.

Trendiaapisen viimeisessä osassa käsittelen lyhyitä trendejä. Ne kestävät viikosta kolmeen markkinatilanteesta riippuen, eli näidenkin suhteellinen vaihteluväli on kohtalaisen suuri kuten keskipitkillä trendeillä. Pääsääntö on, että rauhallisilla markkinoilla lyhyet trendit tuppaavat venymään haarukan yläpäähän, voimakkaasti liikkuvilla alapäähän.

Lyhyet trendit ovat yleensä kohtalaisen helposti tunnistettavia jo paljaalla silmällä ilman teknistä välineistöä, mutta joskus se vaatii asiantuntemusta. Useimmiten lyhyet trendit erottuvat kuitenkin vähäiselläkin kokemuksella hitusenkaan kunnollisesta kurssigrafiikasta, ja joskus ne suorastaan loikkivat naamalle.

SDP:n avainpelaajiin kuuluva Timo Harakka arvostelee hallituksen osakesäästötiliä, jossa asiakas maksaa veroa sijoitusten tuotoista vasta siinä vaiheessa, kun hän nostaa tililtä rahaa. Myyntivoittoja ja osinkoja ei verotettaisi kunakin vuonna kuten nyt. Se olisi etenkin osinkosijoittajan kannalta erittäin suuri edistys, koska se mahdollistaisi pitkäjänteisen korkoa korolle -tekijän hyödyntämisen osingot uudelleen sijoittamalla ilman veroleikkurin vaikutusta ennen sijoituksen lopullista kotiutusta.

Siinä kohtaa vero menisi kuten ennenkin. Nyt saman edun saa rahastosijoittajana, koska rahastot eivät maksa väliveroja salkuistaan. Se osaltaan takaa rahastojen suosion, ja samalla tekee sijoittajista passiivisia asiantuntijoiden tai indeksirahastojen orjia.

Yhdysvaltojen valtionlainojen korkoero kääntyi negatiiviseksi lyhyempien kuten kaksi- ja viisivuotisten lainojen osalta. Kymmenvuotisen lainan korko on vielä nirkosen lyhyempiä ylempänä, mutta luultavasti tuokin ero on kohta kadonnut. Ja se on ennakoinut taantumaa viimeisen 50 vuoden ajan Yhdysvalloissa.

Toinen asia on, paljonko siihen aikaa vierähtää korkoeron katoamisesta. Aiemmin se on vienyt ainakin kuutisen kuukautta, joskus toista vuotta. Korkoero ei sitä itsessään kerro.

Tätä painottaa Nordea pääanalyytikkonsa Jan von Gerichin tuoreessa kommentissa. Von Gerich korostaa, että korkoeron katoamisesta on aina ollut aikaa itse taantumaan, ja osakemarkkinatkin ovat yleensä kurkanneet uudet huiput ennen laskumarkkinaa.

Ounastelin viikko sitten VIX:in pomppaavan parin viikon sisään, mutta se ottikin vauhtia jo viime viikolla. Ei se vieläkään kurkottanut kuin 25 pisteen tuntumaan, mutta en kunnon paniikkilukemia vielä povannutkaan, vaan vasta tuonnempana. Arvio pysyy.

https://www.tradingview.com/symbols/TVC-VIX/

VIX:in kiihdyttäessä osakkeet tulivat tietenkin alas. Keskipitkiä trendejä esitellessäni jo totesinkin, että marraskuun alusta alkanut kp-trendi on nyt tulkintani mukaan taittunut nippa reilun kuukauden kestettyään. Jos tulkintani on oikea, alas tullaan vielä useampi viikko muutaman lyhyen trendin jaksottaessa menoa. Tämä on tosiaan arvioni.

Markkinat liikkuvat erimittaisina trendeinä, joista jokaisella on sijoittajan kannalta oma merkityksensä, riippuen tietysti osin itse kunkin sijoitusstrategiasta. Pitkäaikaiselle sijoittajalle ja harvoin salkun sisältöä muuttavalle tärkein on pitkä trendi, mutta sen nimensä mukaisesti pitkästä kestosta – vuodesta kolmeen – johtuen sitä hyödyntävältä vaaditaan suurta kärsivällisyyttä. Pitkät trendit ovat usein myös vaikeimmin luettavia hyvällekin analyytikolle.

Keskipitkä trendi on ehkä tärkein hiukan aktiivisempaa kauppaa käyvälle. Keskipitkä eli kp-trendi kestää kolmesta kahteentoista viikkoon. Sitä pidemmät tai lyhyemmät kp-trendit ovat harvinaisia, joskaan eivät aivan mahdottomia. Keskipitkä trendi koostuu muutamista ylös ja alas liikkuvista lyhyistä trendeistä, jotka kestävät viikosta kolmeen. Pitkät trendit taas koostuvat useammista kp-trendeistä, jotka samalla tavalla liikkuvat ylös ja alas.

Kun ajat ovat kulkeneet jo vuosi sitten ennustamallani tavalla eli laskusuhdanne painaa päälle, analyysitalojen ohjeistuksia on lysti seurata. Nyt kavennetaan riskiä ja annetaan huolestuneille asiakkaille uusia osto- ja myyntisuosituksia, joita toki riittää kaikkina aikoina. Suhdanteiden muutokset ovat tietysti aina hyvä syy - ainakin näennäisesti. Ja ahdistuneet sijoittajat ovat varmasti otollinen yleisö salkun vekslaamiseen, kun taloustaikuri Trump ja FAANG-osakkeet eivät vieneetkään pikavuorolla paratiisiin.

Kovasti markkinat nyt yrittävät saada poikki osakkeiden pudotusta eli vääntää keskipitkän trendin ylös. Kaksi lyhyttä viikon trendiähän ylös jo olemme saaneet jokseenkin kaikissa pörsseissä – samassa tahdissahan ne yleensäkin liikkuvat. Se on tärkeää muistaa, kuten kursseillanikin korostan. Alueellinen hajautushan ei vaikuta markkinariskiin käytännössä lainkaan, koska pörssit laskevat ja nousevat samaan aikaan kaikkialla. US-pörssien vahvuus muihin verrattuna tänä vuonna on aika harvinainen poikkeus, joka perustuu Trumpin elvytykseen.

Teknisesti tilanne on jokseenkin samanlainen Tokiossa, Shanghaissa, USA:ssa ja Euroopassa. Senkaltaisia eroja on, että Saksassa pitkät indikaattorit ovat erityisen punaiset eli pudotuksen päätä ei näy. Vientivetoiselle maalle se on ymmärrettävää, maailmantalous ottaa nyt lukua. Dax kävi jo noin prosentin päässä laskumarkkinan tekniseksi sovitusta rajasta 20 prosentin pudotuksesta.

Tarkoitukseni oli käsitellä rahan olemusta Bitcoin-juttusarjan viimeisenä osana, mutta kiireiden keskellä se jäi. Tartun siihen nyt hiukan jälkijunassa, aihehan ei mihinkään vanhene, päinvastoin pysyy kiusallisesti tapetilla uusien keinovaluuttojen rynniessä markkinoille hyväuskoisten päänmenoksi.

Keinovaluuttojen yleinen argumentti on, että ne ovat turvallisia toisin kuin keskuspankkien valuutat, joiden ostovoiman iflaatio murjoo jatkuvaa ja nopeaa tahtia. Keinovaluutat ovat muka vastaus milloin milläkin konstilla tähän olevinaan kauhistuttavaan ilmiöön eli rahan ostovoiman hitaaseen rapautumiseen. Toinen ja perinteinen ns. fiat-rahan vaihtoehto on sen sitominen johonkin konkreettiseen, yleensä kultaan. Näinhän asia aikoinaan olikin keskuspankkivaluuttojenkin kohdalla. Sidoksesta kuitenkin luovuttiin tarpeettomana ja haitallisena, mikä osaltaan ruokkii innostusta keinovaluuttoihin.

Maailmaan mahtuu paljon typeriä asioita, joista keinovaluutat kuuluvat talouden osalta ehdottomaan kärkikastiin. Bitcoin on naurettava, vaarallinen ja keskeisin osin vastenmielinen kehitelmä. En ole tuntenut sitä kohtaan hetkeäkään rahtustakaan sympatiaa tai eksoottista intoa kuten ällistyttävän moni mielestään taloudellisesti sivistynyt. Käsittelin aihetta perusteellisesti jo pari vuotta sitten, ja kryptovaluuttojen romahtaessa en voi kuin tikahtua nauruun.

https://www.piksu.net/artikkeli/bitcoin-osa-1-vain-rosvot-sit%C3%A4-tarv...

https://www.piksu.net/artikkeli/bitcoin-osa-2-ideologia-%C3%A4%C3%A4rioikeistosta-tuotantotapa-teatterista

Odottelin vähän jo muutama viikko sitten keskipitkän trendin taittuneen, mutta kauan ei korjausliike ylös kestänyt, viikon vain, eli lyhyen trendin minimin. Viikko sitten tosin ounastelin, että näin voi käydä, koska pitkät indikaattorit ovat niin laskupaineiset. Sikäli asialla ei suurta väliä ole, että en odota markkinan pohjaavan vielä aikoihin, mutta on lyhyempienkin trendien tarkkailulla merkitystä etenkin rauhallisempina aikoina – jollainen ei nyt toki ole, päinvastoin. Mutta ilman lyhyempien trendien tuntemusta ei voi ymmärtää pitkiäkään.

Senkin takia pidän perusteltuna tehdä markkina-analyyseja tiheästi. Lukijan on hyvä pysyä kartalla muulloinkin kuin isoissa käänteissä. Kuka niitä älyäisi vahtiakaan, jos analyyseja putkahtaisi muutaman vuoden välein. Ja tapahtuuhan markkinoilla kaikkea kiintoisaa muuallakin kuin osakkeissa.

Markkinoiden mielialat eivät useinkaan ole kytköksissä todellisuuteen kuin etäisesti. Kun Italiassa pidettyjen maalisvaalien tulokset kertoivat maahan syntyvän aika varmasti populistien johtaman hallituksen, markkinat eivät olleet moksiskaan, vaikka molempien vaalivoittajapuolueiden linjana oli velkaantumisen reipas kasvu. Kun molemmat olivat tiukasti eurokriittisiäkin, vakavaa ristivetoa EU:n kanssa sopi odottaa jopa enemmän kuin Silvio Berlusconin huseeratessa pääministerinä. Ja siitähän seurasi koko Eurooppaa tuskallisesti ravistellut eurokriisi.

Markkinat eivät vielä heränneet edes populistien muodostettua yhteishallituksen vastoin optimistisempia odotuksia. Täysin eri suuntaan kurkottavilla puolueilla oli vain yksi yhteinen agenda: kuluttaa valtion rahaa. Lega ajoi veroalea, Viisi tähteä avokätisiä kansalaisohjelmia. Niihin ei raha löytyisi muualta kuin velkamarkkinoilta, koska puolueiden kasvuohjelma ei todellakaan vakuuttanut.

Ihan ensimmäiseksi öljyn hintaan, joka äimistytti viikko sitten (ei siis minua) hurjalla rysäyksellään. Sanoin heti, että pohjat eivät ole vielä lähelläkään, ja niinhän sukellus jatkui venyen jonkin sortin ennätykseen muutaman viikon mitassa. Pahin paniikki saattaa nyt laantua, mutta öljyn pohjat eivät olleet vielä tuossa, ja sen nousumarkkinan alkuun on taatusti pitkä aika. Ensin sujutellaan alas kuukausikaupalla, toki aaltoillen. Edellinen laskumarkkina kesti puolitoista vuotta.

Teknisen analyysin ylivertaisuudesta markkinoiden ennakoinnissa tämäkin oli taas loistava esimerkkki. Ensinnäkin luin hyvissä ajoin öljyn laskun alkamisen, joskin huippujen korkkaus indikaattorien jo laskiessa toi harmillisen kauneusvirheen arvioon. Sen jälkeen sukellettiin senkin edestä.

Hillityn juhlan aihetta taloudessa saatiin olevinaan muutama päivä sitten, kun Theresa May väänsi EU:n kanssa kasaan lopulta luonnoksen brexitin ehdoista. Riemu sai kylmää vettä niskaansa saman tien, kun muutama avainministeri erosi hallituksesta, ja kapinatorvi on raikanut puolueessa ylipäänsä, kuten ennakkoon oli hyvin tiedossa.

Boris Johnson, kapinaleirin johtaja, käyttää aina vain kovempaa kieltä Mayta arvostellessaan. Hän aikoo kaataa Mayn niin parlamentissa kuin aika varmasti puolueen puheenjohtajakisassa. Ja Johsonilla on varsin paljon kannatusta puolueen ruohonjuuritasolla. Jo alkusyksystä esittämäni arvio on kurantti ja ajankohtainen.

https://www.piksu.net/artikkeli/tilauksessa-kova-ja-karvas-brexit

Osakemarkkinoilla ei tarvinne vähään aikaan odottaa suurta dramatiikkaa, ellei reilun viikon kestänyt lyhyt trendi nyt taitu ja käänny nopeaksi pudotukseksi ohi aiempien pohjien. Mahdotonta se ei liene, mutta en usko siihen kokemukseni perusteella. Pidän todennäköisimpänä kuten jo viikko sitten, että keskipitkä trendi taittui lokakuun viimeisinä päivinä, ja ylöspäin naputellaan heilahdellen jokunen viikko.

”Tekninen analyysi pystyy todellakin markkinoiden liikkeiden ennustamiseen, koska markkinoilla on julkisuutta enemmän tietoa yhtiöiden todellisesta tilanteesta, vaikka periaatteessa näin ei pitäisi olla. Markkinoiden jonkin asteen salainen tai vielä julkisuuteen asti yltämätön tieto, mikä sen tausta onkin, vaikuttaa tietysti kursseihin. Taitava tekninen analyytikko kykenee tulkitsemaan edessä olevia liikkeitä kurssidatasta teknisten välineiden ja kokemuksen avulla.”

Jukan osakelistastasta otan seuraavana analyysiin amerikkalaisen automatiikkayhtiön Rockwell Automationin. Laatuyhtiöihin Jukka tosiaan panostaa, olen aivan samalla linjalla – ei kannata ostaa kuin hyvää. Mutta siitä ei kannata maksaa liikaa. Se on TA:n keskeinen hyöty fundasijoittajallekin.

Jukka tuossa keskustelussa jo tarkenteli listaansa ja tavoitehintoja. En ota niihin kantaa, koska en tee sitä TA-analyysien kohdalla kuin pääpiirteissään ellen tunne yhtiötä erityisen hyvin, ja Jukka tuntee omat seurattavansa minua selvästi paremmin. Mutta kuten olen sanonut, TA ei edellytä periaatteessa lainkaan fundan tuntemista, vaikken sillä tavalla sitä koskaan käytä saati suosittele käyttämään. TA:lla on kuitenkin omat selkeästi funda-analyyseista erottuvat vahvuutensa, joita erittelen tarkemmin tulevalla sijoittajasivustollani – sen tekniset ym. ongelmat ovat selviämään päin.

TA:a pystyy kuitenkin käyttämään todellakin markkinoiden liikkeiden ennustamiseen, koska markkinoilla on julkisuutta enemmän tietoa yhtiöiden todellisesta tilanteesta, vaikka periaatteessa näin ei pitäisi olla. Markkinoiden jonkin asteen salainen tai vielä julkisuuten asti yltämätön tieto, mikä sen tausta onkin, vaikuttaa tietysti kursseihin. Taitava tekninen analyytikko kykenee tulkitsemaan edessä olevia liikkeitä kurssidatasta teknisten välineiden ja kokemuksen avulla.

On se vaan niin mukava tokaista – enkös minä sanonut! Tämän kunnon markkinapaniikin olen povannut erinäisiä kertoja matkan varrella, mutta ensimmäisen kerran täsmällisen ajan ennustin jo viime vuoden lopussa, varoiteltuani jo hyvän aikaa markkinoiden ylikuumentumisesta. Jos mukana on nyt uusia lukijoita tai muistiltaan pätkiviä, niin palautan mieliin 30.12. 2017 julkaisemani blogin, jossa analysoin markkinatilannetta historiallisesta perspektiivistä. Tässä oleelliset sitaatit:

Jukan osakelistasta Atlas Copco siis korkkasi tavoitehinnan kuten ennustin, samoin teki 3M. Konekin teki niin käytännössä, koska hinta koppasi alimmillaan pari senttiä päälle Jukan tavoitehinnan 38 euroa, liekö napannut siitä. En usko minkään niistä pohjanneen vielä, mutta siitä enemmän tuonnempana.

Ao. yhtiöiden osarit olivat monen muun tapaan sijoittajille pettymyksiä, ja ohjeistuskin negatiivinen. Tämä on täysin linjassa teknisen analyysini kanssa, jonka mukaan odotinkin laskevan trendin jatkuvan ainakin joitakin viikkoja. Odotukseni on kuten ennekin, että pitkä trendi jatkuu sellaisena ensi vuoden puolelle. Sehän on ollut markkinakatsaustenikin linja jo pitkään, ja silloin se koskee useimpia osakkeita. Hyvin harvat yhtiöt laskumarkkinassa pääsuuntaa vastaan uivat.

Kuten Jukkakin keskustelussa totesi, tulosennusteet on pantu uusiksi. Juuri näin käy suhdanteen taitteessa. Ennusteet ja makroanalyysit tulevat aina todellisuuden perässä. Sen vuoksi niihin ei kannata tuijottaa, jos odotuksena on markkinan suunnan kääntyminen.

Atlas Copco, jota Jukan kanssa kyttäsimme viime viikolla kuin metsämiehet hirvikiväärit sojossa, täytti ennusteeni eli sain ensimmäisen rastini. Sanoin osakkeen olevan keskipitkässä laskutrendissä, joka hyvin luultavasti puhkaisee ennen pitkää Jukan tavoitehinnan. Osarin oltua sijoittajille pettymys ilmeisesti pehmeän ohjeistuksen takia kurssi sukelsi hetkessä reilusti alle Jukan tavoitehinnan 205 kruunua. Alin noteeraus alitti selvästi 190 kruunua.

https://www.tradingview.com/symbols/OMXSTO-ATCO_B/

En ole ehtinyt esitellä trendipaletistani uusille lukijoille kuin pitkän trendin, mutta lyhyt trendi siis kestää viikosta kolmeen. Trendit ovat kyllä tunnistettavissa yleensä paljaallakin silmällä kurssikäyrästä, mutta varsinkin teknisistä indikaattoreista. Lyhyet trendit harvoin jäävät viikkoon, mutta sellaisenkin variaation näimme juuri.

Raju korjausliike taittui 11.10 torstaina iltapäivällä nousuksi, joka taittui taas alas 17.10. keskiviikkona. Ihan viikkoakaan ei siis nousu kestänyt. Pari viime päivää tultiin alas niin reippaasti, että moni indeksi notkahti takaisin reilun viikon takaiseen monttuun. Jotkut, kuten Hesan ja Tukholman OMX, tuikkasivat sen allekin. 

Tuossa jo harmittavasti Jukan osalistasta (esittely alkoi 14.10. 2018) Atlas Copco ja Novo Nordisk jo kävivät käytännössä hänen tavoitehinnoissaan, mutta jäivät nipinnapin päälle. Sen takia ostomääräykset kannattaakin asettaa riittävän väljästi, jos pelkää näin käyvän, samoin tietysti toiseen suuntaan eli myynneissä. Automatisoidussa kaupankäynnissä se on tietysti ongelma sikäli, että rajahinta on aina joku.