OMX25 pysyi vaivatta markkinahaarukassa kuten Pörssihaukka ounasteli kuukausi sitten.

Pörssihaukka arvioi kuukausi sitten, että kesäkuun vahvan nousun jälkeen pörsseissä on vuorossa laskukuukausi teknisin ja historiallisin perustein. Näin kävi. Kutinsa piti myös viikon takainen arvio nousuviikon jälkeisestä laskuviikosta.

Osakesijoittamisessa on kahta eri riskiä: yhtiö- ja markkinariski. Yhtiöriski on niistä fundamentaalisesti ylivoimaisesti tärkeämpi. Se tarkoittaa sortumista huonoihin yhtiöihin. Osakepoiminnassa tulee väistämättä virheitä, mutta tarkoilla kriteereillä ja laajalla hajautuksella yhtiöriski on lopulta helppo pitää kurissa. Hyvä salkku kestää muutamat virheet.

Pörssihaukka kehotti karttamaan aina vain suurta intoa nostavaa Nokiaa sivuston avaamisesta maaliskuusta asti – kunnes kaksi viikkoa sitten kansanosake nousi vihjeeksi, kun yleinen ilmapiiri ja analyytikkojen odotukset olivat jo kääntyneet Nokiaa vastaan.

Pörssihaukka odotti teknisen analyysin perusteella tällä kertaa myönteistä osariyllätystä, ja sellaisen saimme. Raportti oli oleellisesti edellistä parempi, ja varsinkin ohjeistus viittaa osakekurssin jatkavan tämänpäiväistä ralliaan pidempäänkin.

Q2:n liiketulos oli 451 miljoonaa euroa, reilusti yli konsensuennusteiden, joiden haarukka oli 156-420 miljoonaa euroa. Nokia piti ennallaan koko vuoden ohjeistuksensa, joka lupaa 0,25 – 0,29 euron epsin. Ensi vuodelle ohjeistus on jo 0,37 – 0,42 euroa.

Edellisen osarin jälkeen ohjeistus herätti epäluottamusta, mutta nyt liikevaihdon kasvu ja kannattavuuden kohentuminen tukevat yhtiön arviota. Samoin tekee osingonmaksu, joka pysyy aiemmissa lupauksissa, eli 0,05 euron kvartaaliosinko jaetaan jo elokuussa.

Helsingin valikoimaltaan kapeassa pörssissä on lähes kroonisesti ylihinnoiteltuja, joskin muuten kelpo yhtiöitä. Suomessa vähäinen globaali korkean teknologian teollisuus tuppaa sokaisemaan sijoittajat, ja nimenomaan korkeasuhdanteessa. Hitaasti kasvavista ja kaiken lisäksi syklisistä arvoyhtiöistä pulitetaan suhdannevapaiden kasvuyhtiöiden hintoja eli liikaa.

Toisaalta nämä yhtiöt ovat hyviä sijoituskohteita, kun sijoittajien enemmistö kääntää niille selkänsä illuusiot menettäneenä ja kurssitappioon kyllästyneenä. Wärtsilä on lopulta siinä pisteessä ja hinnassa, jota povasin jo tammikuussa:

https://www.piksu.net/artikkeli/ylett%C3%B6m%C3%A4n-innostuksen-vaarat-klassinen-tapaus-w%C3%A4rtsil%C3%A4

Wärtsilä on hyvällä tavalla yllätyksetön yhtiö. Heikommat ja paremmat vuodet vaihtelevat maailmantalouden mukana, mutta matalasuhdanteessakaan, kuten nyt, tulos ei juuri heittele. Nousukaudella liikevaihto pomppaa useita prosentteja taantuakseen jonkin verran suhdanteen taittuessa. Kannattavuus ailahtelee sykliseksi vähän, toki hiukan.

Käsittelin pari päivää sitten ruotsalaista rakennusyhtiötä JM:ää alleviivaten taas keskeistä väitettäni, että iso raha tietää etenkin isompien yhtiöiden kehityksen paremmin kuin julkisessa jakelussa oleva tieto. Sen ei pitäisi yllättää – sanotaanko vaikka niin, että paksulompakkoisella on parhaat kuiskaajat, mutta usein myös arviokyky.

Ruotsalaisten mielestä aika ei olekaan enää niin huono uusille avaimille.

Olen Piksussakin usein eritellyt, kuinka sijoittamisen suuria harhakuvia on uutisten ja virallisten tietojen merkityksen ylikorostus. Hitusen karrikoiden voi sanoa, ettei niihin pidä kiinnittää huomiota ilman erityistä syytä. Tärkeät tiedot ovat suursijoittajilla ennen niiden julkistamista ainakin yleensä. Se on teknisen analyysin yksi kivijaloista.

Julkaistu: heinäkuu 3, 2019 I Kirjoittaja: Heikki Ikonen

Ruotsin keskuspankki piti tänään repokorkonsa ennallaan. Se on edelleen -0,25 prosenttia. Korkojen nousuun keskuspankki uskoo vasta ensi vuonna eli erittäin kevyt rahapolitiikkaa jatkuu. Muuallahan sitä ollaan keventämässä edelleen, Yhdysvalloissakin koronlaskuja pidetään melko varmana viimeistään syksyllä. EKP lupaa elvytystoimia.

Kauppalehden sijoituskolumnisti Henri Elo kiinnittää huomiota vielä muutama vuosi sitten sijoitushittien asemassa olleiden kotimaisten kasvuyhtiöiden tyrmäävän kehnoon kurssikehitykseen. Elo itse listasi kolme vuotta sitten Helsingin pörssin superkasvajat, joita olivat Pihlajalinna, Lehto Group, Consti, Restamax, Verkkokauppa.com, Basware, Affecto ja Digia.

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi innosti markkinat lupailemalla elvytystä, jos ja kun euroalueen näkymät sitä kaipaavat. EKP:llahan ei ole ylettömästi työkalupakissaan vermeitä korkojen mataessa jo muutenkin kellarissa, joten ainoa tuhdimpi vaihtohto olisi taas lisätä rahaelvytystä valtionvelkojen osto-ohjelmalla.

Talouslehtien ja sijoittajapalvelujen vakioaineistoon kuuluvat listat tiettyjen ajanjaksojen kurssikehityseroista. Tämä ja tuo osake on noussut tai laskenut vuoden tai alkuvuoden tai kolmen vuoden aikana niin ja niin paljon.

Sijoittajat ahmivat hanakasti tällaisia raportteja vähän kuin juoppo lonii kitaansa kaikkea alkoholilta haiskahtavaa. Todellisuudessa tuollaiset listat ovat yhtä tyhjän kanssa. Niistä on luultavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, elleivät ne sisällä myös merkittävää markkinanäkemystä.

Niin ne syklit heiluvat ja yllättävät housut nilkoissa etenkin suhdanneherkillä aloilla, kuten metsäsektorilla. Vielä viime syksynä sijoittajat ja analyytikot ihastelivat metsäyhtiöiden hienoa kuntoa ja kurssirallia. Se oli keskeisessä roolissa Helsingin pörssin vahvassa vedossa suhteessa muun Euroopan indekseihin, jotka olivat ajautuneet laskumarkkinaan jo 2018 alussa.

Itse arvioin sektorin ylikuumentuneen syksyllä sekä teknisin perustein että historiallisesta kokemuksesta. Metsäsektorilla syklit heittelevät kysyntää ja vielä enemmän kannattavuutta. Heikoimmissa suhdanteissa tappiovuodetkin ovat tavallisia, ja ainakin tulokset ropisevat urakalla.

Liikevoittomarginaalin puolittuminen on arkea vakaammillekin metsäyhtiöille, kuten viime vuosien ykköselle UPM:lle. Tässä laskusuhdanteessa ei käy yhtään kummemmin, jos pörssit ovat vähänkään hajulla suhdannekierrosta. Tavallisesti ovat.

Kirjoitin Piksuun sekä sijoittajasivustolleni Pörssihaukkaan toukokuun alussa Helsingin pörssissä tuolloin jo kolmisen viikkoa kestäneen indeksitason pudotuksen yhä jatkuvan, vaikka sitä oli kertynyt jo useita prosentteja huhtikuun alun piikistä. Pari viikkoa sen jälkeen pudotusta oli tullut jo viisi prosenttia lisää. Alkukevään euforiasta ei ollut enää hajuakaan.

Sama trendi on ollut päällä muissakin pörsseissä, joskin mittakaava on vaihdellut. Tämä kuuluu normaaliin markkinoiden luonteeseen.

Pudotus taittui viikko sitten, joten oliko sukellus jo tässä? Ei se teknisen analyysini mukaan ole vieläkään päättynyt, vaan vetää happea. 

Indeksien liikkeet ovat olleet jälleen ajallisesti melko yhtäläisiä, mutta niiden syvyys vaihtelee suuntaan ja toiseen. Kun Helsingin pörssi oli vielä viime vuonna lähinnä joidenkin suurten yhtiöiden ansiosta Euroopan ykkösiä kurssikehitykseltään, on se nyt vajonnut pahnanpohjimmaisiin aika samojen suhdanneherkkien yhtiöiden vuoksi.

Pörssien rumba kumpuaa pelosta ja epävarmuudesta

Julkaistu: maaliskuu 8, 2019 I Kirjoittaja: Heikki Ikonen

Pelkokerroin näyttäisi tässä markkinassa piakkoin nousevan

Viimeisen muutaman viikon aikana olemme saaneet kovia pudotuksia monissa osakkeissa osin tulospettymysten ja osingonmaksun takia, osin ilman kummempaa ulkoista syytä. Helsingin pörssissä on sujuteltu alas indeksitasollakin jo kolme prosenttia viikossa. Tänään kurssit vilkkuvat punaisella lähes kauttaaltaan.

Joko siis kannattaa rynnätä ostoksille? Laajasti ottaen ei. Kevään ralli on vasta taittunut, ja mehukkaimmat ostopaikat monella yhtiöllä edessä. Indeksitason paniikkimyynti muhii.

Suurista yhtiöistä Nokian ja Nordean tulokset olivat erityisen kehnot, mutta viileää vettä on kaatanut niskaan moni muukin, kuten Neste ja Kesko. Moni syklinen yhtiö alkaa olla lähellä talvipaniikin lukuja, jotkut jo sen allekin.

Ounastelin osakkeiden sukellusta kevääksi, ja osin se on siis tapahtunut. Toistaiseksi ei voi puhua dramatiikasta kuin yksittäisten yhtiöiden kuten Nokian kohdalla. Oleellista onkin, kuinka jatko? Joko pudotus on takana?

Finnairin tulos painui reippaasti miinukselle, paljon enemmän kuin analyytikot povasivat. Kansallisomaisuudeksemme määritelty lentoyhtiömme oli vasta hittiosake, nyt se sukeltaa tappioiden mukana.

Monet odottivat osakkeen pohjien tulleen jo talvella, mutta mitenkään varmaa se ei ole. Jo positiivisia arvioita ja tavoitehintoja analyytikoilta kerännyt yhtiö joutunee taas hyväksi aikaa huonoon huutoon.

Siihen viittaa myös tekninen analyysi. Kolmen kuukauden nousuhuuma jää taakse.

Finnairin sakannut kannattavuus muistuttaa, mikä tekee vahvasti syklisistä yhtiöistä hankalia sijoituskohteita. Ei ole kuin reilu vuosi, kun Finnairia ihasteltiin niin osakekurssin rajun nousun kuin yhtiön hienon kunnon takia.

Talvipaniikin jälkeisen nousutrendin sitkeys on yllättänyt minutkin, vaikka reipasta korjausta ylös sinänsä odotin. Syvien monttujen jälkeen on kyllä tavallista, että nousut voivat kestää joitakin kuukausia, vaikka laskumarkkina jatkuisi.

Nousumarkkinan alussakin yleensä koetaan reippaampia kiskaisuja alas. Tasainen meno ei ole ominaista taloudelle ja markkinoille.

Hämmentävintä tilanteessa on ollut useimpien isojen pörssien epäsuhta verrattuna Yhdysvaltoihin. Euroopassahan laskumarkkina alkoi jo vuodenvaihteessa 2018, joten sen päättyminen ei sinänsä mikään ihme olisi puhtaasti tilastollisesti. 

Mutta Yhdysvalloissa indeksit tekivät huiput vielä syyskuussa, ja pohjat tempaisiin joulukuun lopussa kuten kaikkialla. Siitä kertyy vain kolme kuukautta.

Nordnet julkaisi teettämänsä tutkimuksen, joka kertoo miesten pärjäävän selvästi huonommin sijoittajana heidän asiakkainaan. Viime vuonna naiset kepittivät miehet yli neljän prosentin kaulalla. Ero on valtava, jos kohta vertailuaika on lyhyt.

Tutkimuksen mukaan naiset ottavat osake- ja rahastosijoituksissaan vähemmän riskiä kuin miehet, mutta saavat silti huomattavasti parempaa tuottoa sijoituksilleen. Miehet ottavat paljon hanakammin riskiä.

Kumpikaan tulos ei yllätä. Ne päinvastoin ovat linjassa aiempien tutkimusten ja omien kokemusteni kanssa.

Riskinottoa pidetään menestyvän sijoittamisen ehtona, mutta totuus on päinvastainen yksittäiset poikkeukset pois lukien. Menestyvä sijoittaminen perustuu riskien karsimiseen.

Ja naiset ovat siihen miehiä taipuvaisempia kaikessa elämässä. Ilmiön syitä voi tulkita niin biologian, yhteiskunnan kuin kulttuurin näkökulmasta, mutta jokainen tietää sen todeksi omastakin kokemuksestaan.

Riskeistä pahimpia on kapea hajautus. Riskipitoisen osakevalinnan kanssa se tuottaa varmasti tuhoa.

 Talousennusteet aina vain synkentyvät hermostuttaen etenkin kokemattomia sijoittajia. Nyt on aika muistaa, että laskusuhdanteet ovat sinänsä normaali osa talouden kiertokulkua, eivät poikkeustila - eivätkä ne koskaan kestä mittaansa enempää. 

Ajoittaiset laskusuhdanteet eivät lopeta pitkän aikavälin talouskasvua. Sitä eivät tee rajuimmatkaan talouskriisit kuin korkeintaan muutamiksi vuosiksi.

Osakesijoittajan täytyy luottaa siihen - sekä siihen, että hyvät yhtiöt pärjäävät huonoissakin suhdanteissa. Parhaat selviävät rajut kriisitkin liki naarmuitta, vaikka osakekurssin sukelluksen perusteella sitä ei arvaisi.

Britannian brexit-prosessi näyttää edelleen suurelta sähellykseltä, mutta pinnan alla tilanne on paljon parempi, jos politiikan lainalaisuudet lainkaan toimivat. Routa on ajamassa porsaan kotiin.

Tilanne on toki kaoottisuudessaan yhä absurdi. Pääministeri Theresa May houkuttelee parlamentaarikkoja oman sopimusluonnoksensa taakse lupaamalla erota heti sen hyväksymisen jälkeen. Omanlaisensa poliittisen taiteen ennätys sekin – ei vain taida moinenkaan temppu kääntää enemmistöä luonnoksen taakse.

Toinen ironinen ennätys demokratiassa on, että parlamentti kaappasi eroprosessin suoraan käsiinsä, koska hallitus jäpitti itsepintaisesti paikallaan uusintavaalien pelossa. Se on demokraattinen vallankumous perustuslain sallimalla tavalla: parlamentti ottaa itselleen kuuluvan vallan kyvyttömältä hallitukselta!

Yhdysvaltojen lyhyiden ja pitkien valtionlainojen korkotuoton välinen ero on alimmillaan sitten vuoden 2007 eli hiukan ennen finanssikriisiä. Kolmen kuukauden lainalle saa saman korkotuoton kuin kymmenen vuoden paperille. Ero käväisi jopa miinuksella hetkellisesti, ja saattaa se tietysti upota vielä syvemmälle pakkasen puolelle. Se on teknisen analyysin perusteella odotettavaakin.

Korkoero kuvaa talouden eri aikaväleihin kohdistuvia odotuksia. Lyhyet korot heijastavat rahapolitiikan tilannetta, pitkät korot inflaatio- ja kasvuodotuksia.

Normaalisti lyhyiden ja pitkien korkojen välillä on reilu kuilu. Nyt se on kadonnut.

Suomen suurimpiin arvopaperivälittäjiin jo kuuluva Nordnet on pidempään markkinoinut aggressiivisesti johdannaisiaan. Nyt se on lisännyt valikoimaansa suosituimpien yhdysvaltalaisten suuryhtiöiden johdannaiset, koska kaupankäynti itse osakkeilla on vilkastunut. Sijoittajat ovat sinänsä perustellusti kohdistaneet luuppinsa muuallekin kuin Helsingin kapeaan pörssiin.

Tarjouksen täkynä on ilmainen kaupankäynti yli sadan euron kertasummilla. Nordnet vetoaa markkinoinnissa joidenkin yhtiöiden osakkeen korkeaan yksikköhintaan ja omiin erittäin koviin kaupankäyntikustannuksiinsa. Yhdysvaltojen markkinoille ne sitä todella ovat, minimissään viisitoista euroa.

Tässä jo tuoksahtaa pahasti. Kun Nordnet itsekin myöntää veloittavansa raskaasti varsinaisten osakkeiden kaupasta, niin miksei se viilaa omaa komissiotaan?

Miksi pörssit kaikkine instrumentteineen heiluvat ajoittain niin voimakkaasti? Tehokkaiden markkinoiden teoria, jota valtavirran taloustietelijät suosivat, väittää markkinoiden toimivan niin järkiperäisesti ja matemaattisen tarkasti, että arvopaperien hinnat ovat aina oikeat. Lyhytkin kokemus markkinoista kertoo ihan muuta.

Kaikki omistuskohteet, joista etenkin osakkeet kiinnostavat useimpia sijoittajia, loikkivat levottomina aikoina kursseiltaan hillittömästi. Jo päivätason muutokset saattava olla useita prosentteja.

Finanssikriisin rajuimmissa pyörteissä olen nähnyt suurten osakeindeksien rytisevän kymmenen prosenttia alas yhtenä päivänä – ja seuraavana saman verran ylös. Viimeksi vastaavaa hullunmyllyä näimme jouluna.

Piksussa jo hyvän aikaa mainostamani sijoittajasivustoni Pörssihaukka on lopulta avattu osoitteessa Pörssihaukka.fi. Pörssihaukka on täyden palvelun pientalo, joka auttaa sijoituskohteiden valinnassa ja kaupanteon ajoituksessa.

Sivuston kohdeyleisöä ovat etenkin piensijoittajat, jos toki kaikki. Ensimmäinen asiakaskin jo kirjautui. Olen siitä innoissani, suorastaan liikuttunut.

Pörssihaukka versoaa monista ideajuurista, mutta oleellista sen synnyssä on laaja kokemukseni markkina-analyytikkona ja nimenomaan itsenäisenä piensijoittajana. Pörssihaukka tulee mielestäni tarpeelliseen markkinarakoon.

Tasan kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun suuren finanssikriisin aiheuttama historiallinen pörssiromahdus pohjasi. Euroopassa se tapahtui aika lailla tähän aikaan iltapäivästä. Muistan hetken hyvin monestakin syystä.

Olin tuolloin häärännyt markkinoilla jo usean vuoden, tuohon aikaan aktiivisena päiväkauppiaana. Sitä on turha kuvitellakaan tekevänsä ilman teknistä analyysia. Ja toisaalta teknistä analyysia ilman päivittäistä markkinakokemusta.

Oma käsitykseni kyseisenä päivänä oli, että pörssit olivat lähellä pohjiaan - vaikka ilmapiiri oli finanssikriisin järkyttävien sotkujen vuoksi kaoottinen. Sitä se aina on markkinoiden pohjassa. 

2009 kevättalvella keskuspankkien ja valtioiden valtavien elvytyspäätösten myötä suursijoittajat olivat varmistuneet talouden toipumisesta. Se alkoi näkyä pitkissä markkinaindikaattoreissa, vaikka kurssit yhä sukelsivat hurjassa paniikissa.

Samuel Beckettin upeassa eksistentialistisessa näytelmässä odotettiin herra Godota, kirjailijan vitsikästä väännelmää jumalasta, mutta koskaan ei häntä kuulunut. Alkaa olla sama tunnelma pörssinäytelmässä, mutta tässä tarinassa Godot hyvin todennäköisesti pulpahtaa nurkan takaa - mutta kovasti pudotus kuhkailee matkalla.

Vaan eipä sitä tarvitse ihmetellä. Aiemmat syvien monttujen jälkeiset kp-nousut ovat olleet pitkiä ja sitkeitä, kuten olen eritellyt jutussani Kuolleen kissan pompun opetuksia. Taloskasvu heittelee joskus voimakkaasti, ja pörssi reagoi herkästi, myös psykologisesti.

Edelllisen laskumarkkinan viimeinen pomppu kesti Euroopassa kolmisen kuukautta ennen kuin sukelsi yhtä pitkän kp-trendin alas. Jos näin ei pääpiirteissään käy, olemme jättänee laskumarkkinan kokonaan, ja siirtyneet jo nousumarkkinaan.

Arvoin pari päivää sitten markkinakatsauksessa, että Kiinan osakemarkkoiden pitkä laskeva trendi on päättynyt, eli laskumarkkina pulkassa. Tähän tein tosin sen varauksen, että alaspäin vielä tullaan keskipitkän trendin muodossa, mutta markkinan pohjat olisivat jo takana.

Fundamentaali syy tähän olisi joko optimismi, joka kohdistuu kauppasopuun Yhdysvaltojen kanssa, tai perusteltu odotus hallituksen tuhdista elvytyspaketista. Niillä rahassa rypevä Kiina on doupannut hiipuvaa kasvua ennenkin, koska totalitaristisesta järjestelmästä huolimatta hallinnon on huolehdittava suosiostaan. Ja tehtävä ylipäänsä tolkullista talouspolitiikkaa, jos aikoo pärjätä maailman myrskyissä.

Kauppaneuvotteluihin kohdistuva optimismi on ainakin ollut yksi syy osakkeiden viime kuukausien nousuryntäykseen. Sen todisti Donald Trump, jonka twiitti viime yönä innosti Kiinan pörssit hurjaan nousurykäykseen. 

Viime viikon markkinakatsaukseen ei ole paljoa lisäämistä, niin staattiselta tilanne vieläkin vaikuttaa – paitsi siltä osin, että indikaattorit ovat yhä pahemmin yliostettuja. Muutamat viikko-oskillaattorit posottavat jo niin korkealla, että vastaavaa ei ole nähty muutamaan vuoteen. Tämä kyllä kuvaa harvinaisen osuvasti, kuinka rajusti markkinat ja mielialat muuttuvat.

Joulukuun suurpaniikista ei näy jälkeäkään. Totaalinen pessimismi on vaihtunut kuin taikasauvalla raukeaksi optimismiksi. Odotin rauhallista keskipitkää trendiä ylös, mutta hiukan sen vakaus on yllättänyt minutkin. Toisaalta tässä tiivistyy markkina-analyysien yksi erityishaaste. Kun markkinat liikkuvat rajusti kuten loppusyksystä, voivat seuraavat liikkeet olla aika kirjavia tyypiltään.

 Sitkeä on tämä keskipitkä nouseva trendi. Bensatankki vaikutti tyhjenevän jo muutama viikko sitten, mutta varsinkin Atlantin takana taas kiskaistiin ylemmäs pienen happihypyn jälkeen. Hiukan se yllätti minutkin, mutta kuten olen todennut eri yhteyksissä, pitkän trendin taittuessa laskevasta nousevaan kp-trendit yleensä ovat jo tempoltaan hitaita eli yksittäinen kp-trendi kestää pari kolmekin kuukautta.

Tästähän varoitin jo vuodenvaihteessa, kun sanoin nousun keston ja voiman yllättävän monet paniikkimielialaan jo tottuneet. Harva sitä uskoi siinä kohtaa. Ja kuukausi sitten kuolleen kissan pomppuja peratessani totesin niiden kestävän helposti pari kuukautta.

https://www.piksu.net/artikkeli/pari-opetusta-kuolleen-kissan-pompusta

Silmänpainemittareita kärkituotteenaan valmistava silmätutkimuksen pikkujättiläinen Revenio on suomalaisittain mieluisa harvinaisuus – pienuudestaan huolimatta vahvasti kasvava ja kannattava kansainvälinen yhtiö. Ei nousuputki tosin mutkaton ole ollut, mutta viime vuosina sekä liikevaihto että tulos ovat kohentuneet kunnon kasvuyhtiön luvuin.

Tuore vuosiraportti kertoo valuuttakursseilla oikaistua liikevaihtoa kertyneen noin 14 prosenttia viime vuotta enemmän. Kun kannattavuus koheni samalla selvästi, liiketulos pomppasi hulppeasti 25 prosenttia. Moisilla luvuilla yltää jo kansainvälisen mitan kasvuyhtiöiden kastiin, varsinkin kun yhtiön markkina-alue on koko maailma, eikä silmätutkimuksen tarve tunne maantieteellisiä tai kulttuurisia rajoja.

https://www.reveniogroup.fi/sites/default/files/tiedotteet/2019-02/9d0dd...