Artikkelit aikajärjestyksessä

Kansallisten finanssivalvojien verkosto riittämätön finanssimarkkinoiden mikrotason valvontaan

Euroopan komissiolle torstaina luovutettu De Larosièren mietintö on herättänyt laajaa keskustelua Euroopan parlamentissa. Jäsenmaiden sooloilu finanssikriisin hoidossa ja toisaalta kaikkien periaatteen tasolla julistama tarve yhtenäiseen toimintaan tuo kuitenkin selkeästi esille tarpeen luoda vahvoja EU-tason ratkaisuja ohjaamaan jäsenmaiden toimintaa. Poliittinen tahto vaikeille ja perustavanlaatuisille muutoksille on luotavissa juuri nyt, kun yhtenäisen sääntelyn puuttumisen tulokset ovat kaikkien nähtävissä.

Valitettavasti sunnuntain epävirallinen huippukokous ei vielä tuottanut EU-johtajien yksituumaista ja selkeää linjausta finanssirakenteiden uudistamiseksi De Larosièren kaikkien ehdotusten mukaisesti. Päämiestason päätös rakenteiden uudistamisesta on kunnianhimoisen muutoksen edellytys. ECOFIN-tasolla vaarana on juuttuminen yksityiskohtiin, mikä vaarantaa kokonaisvaltaisen muutoksen.

Monet Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan ECON:n jäsenet suhtautuvat käymissämme keskusteluissa De Larosièren raporttiin positiivisesti. Erityisesti mietinnön ehdotus makrotason sääntelyelimen luomisesta on kerännyt kiitosta. Parlamentin lokakuussa hyväksymä kanta vaati niin ikään tällaisen Euroopan laajuisen elimen pystyttämistä.

Parlamentissa linjattiin tuolloin myös mikrotason valvontaan ja niin kutsuttujen Lamfalussy-mallin mukaisten komiteoiden roolin ja merkityksen kasvattamiseen. Riemua parlamentissa herättävät Larosièren -ryhmän samansuuntaiset ehdotukset.

Moni rakenteiden uudistusta pohtinut olisi kuitenkin halunnut nähdä yksittäisen mikrotason sääntelystä vastaavan elimen luomista samalla tavoin, kuin De Larosière ehdottaa makrotasolle uutta yksittäistä säätelijää. Mikrotasolla ryhmä kuitenkin päätyy ehdottamaan olemassa oleviin rakenteisiin perustavan järjestelmän, European System of Supervision (ESFS), luomista. ESFS rakentuisi yhdistetystä kansallisten finanssivalvojien verkostosta, joka työskentelisi tiiviisti niin kutsuttujen “eurooppalaisten viranomaisten” (European authorities) kanssa.

Nämä viranomaiset muodostettaisiin nykyisin olemassa olevista niin kutsutun Lamfalussyn-mallin mukaisista kolmostason komiteoista. “Kolmostasolla” tarkoitetaan käytännössä sitä, ettei näillä komiteoilla ole lainsäädännöllistä valtaa, vaan ne avustavat komissiota tehtyjen päätösten täytäntöönpanon teknisissä yksityiskohdissa ja toimivat linkkinä kansalliselle tasolle. Kolmostason komiteoita on sopivasti kolme kappaletta, jotka jakaantuvat pankki- (Euroopan pankkiviranomaisten valvontakomitea, CEBS), vakuutus- (Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontakomitea, CEIOPS) ja arvopaperi-aloihin (Euroopan arvopaperivalvojien komitea, CESR). De Larosièren -mietintö ehdottaa näiden komiteoiden toimivallan huomattavaa kasvattamista niin, että niillä olisi tulevaisuudessa valta mm. oikeudellisesti sitovaan sovitteluun kansallisten valvontaelinten välillä ja oikeus sitovien valvontastandardien luomiseen.

Kuulun niihin, jotka näkevät myös mikrotason sääntelyn olevan parempi toteuttaa yhdessä yhtenäisen EU-elimen kautta. Nykyisen, kolmeen eri komiteaan perustuvan järjestelmän virallistaminen jää helposti puolitienmalliksi, joka on irrallinen makrotason valvonnasta ja voi tätä kautta luoda katveita valvontaan. Ryhmän ehdottama järjestelmä ei ole selkeä, eikä se liity johdonmukaisesti EU-rakenteisiin.

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Hedge rahastot helmikuussa

Taas alustavaa tietoa helmikuulta suomalaisista rahastoista, nuo harvemmin kuin päivittäin arvoja antavat rahastot eivät näytä vielä päivittyneen.

ICECAPITAL Virgin Beta B
3.49
%
OKO-Equity Hedge A
1.76
%
Nordea Fixed Income Hedge
1.67
%
Contango Hyödyke
1.47
%
ICECAPITAL Alternative Beta B
1.46
%
Aventum Summa
1.24
%
eQ Active Hedge 1 K
1.10
%
Eufex Hedge Kasvu
1.02
%
FIM Maltti K
1.01
%
Avenir
0.94
%
Danske Invest Neutral K
0.68
%
Danske Invest Omega K
0.55
%
Carnegie Ambassador
0.53
%
UBView
0.35
%
OKO-Alpha A
0.30
%
Eliksir Kasvu
0.09
%
AJ Value Hedge
-0.23
%
3C Edge Kasvu
-0.25
%
Abacus Kasvu
-0.33
%
Estlander & Rönnlund Global XL C
-0.42
%
FIM MultiHedge
-0.45
%
Estlander & Rönnlund Global XL B
-0.45
%
OKO-Macro A
-0.48
%
Estlander & Rönnlund Global XL A
-0.49
%
Aventum Pension
-0.51
%
UBWave
-0.72
%
3C Alpha
-0.86
%
Nordea European Equity Hedge
-1.71
%
OP-Raaka-aine A
-1.84
%
Altos Advantage
-1.90
%
SEB Räntehedge Alpha
-5.59
%
Danske Invest Raaka-aine K
-5.85
%
Altos Opportunity
-11.66
%

 
 
Brummer näyttää jo saaneen aikaan helmikuun päivitykset
 

Värdeutveckling, %*     
   Februari 
  YTD 2009 
Arbor Market Neutral
8.5
6.3
Archipel
0.2
2
Avenir
0.5
1.6
Futuris
0.1
3.3
Brummer Multi-Strategy**
1.1 
1.5
Brummer Multi-Strategy Euro
1.1
1.6
Helios 2xL (Bermuda) SEK
1.9
2,3
Helios 2xL (Bermuda) EUR
1.9
2.3
Brummer Multi-Strat. 2xL Sverige
1.9
2.3
Lynx
0.6
-1.3
Lynx (Bermuda) SEK
0.1
-2.17
Lynx (Bermuda) EUR
0.03
-2.21
Lynx (Bermuda) USD
0.02
-2.25
Lynx (Bermuda) USD - Class D
0.18
-1.94
Lynx 1.5 (Bermuda) SEK
-0.23
-4
Lynx 1.5 (Bermuda) EUR
0.01
-3.75
Lynx 1.5 (Bermuda) USD
-0.05
-3.56
Lynx 1.5 (Bermuda) USD - Class D
0.19
-3.1
Manticore
-3.1
-3.6
Nektar
3.2
3.6
Nektar (Bermuda) SEK
3.2
3.6
Nektar (Bermuda) EUR
3.2
3.6
Nektar (Bermuda) USD
3.2
3.6
Zenit
3.3
4.6

 

Sopiiko remonttilaina kaikille?

http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2009/02/26/la-maksa-liikaa-remonttirahasta/20094772/139?rss=poiminnat

 

Edullisin remonttilaina on suhteellinen käsitys eikä aina mitattavissa pelkillä marginaaleilla tai verovähennyksillä.

Otetaan esimerkkinä pääkaupunkiseudun lähiöstä kolmio joka on maksanut 2005 - 2009 välillä 120 - 130 tuhatta. Nyt pyynti on 125. Vuodesta 2005 on ollut tiedossa putkiremontin tulo. Remontti alkaa 2009-2010. Alussa kustannusarvio oli 500/neliö. Myöhemmin 2007 jo 800-900/neliö. Nyt on kuulunut uutisia hintojen laskusta ja olisiko kustannus sitten 600/neliö. En tosin jaksa uskoa remonttihintojen laskuun mikäli aletaan elvyyttää voimakkaasti. Se johtaa vääjäämättä tekijäpulaan ja kustannusten nousuun. Varsinkin, kun rakennusalalla vallitseva ammattitaito ei ole noin vain siirrettävissä uudisrakentamisesta remontointiin. Korjausrakentaminen on  aivan oma-alansa eikä sinne noin vain polkaista tekijöitä hiljeneviltä talonrakennustyömailta. Tai voihan niitä tuoda, mutta samalla sama tekemisen laatu ja moraali siirtyy kohteesta toiseen.

Laadusta ja moraalista en syytä suoraan suorittavia tekijöitä vaan aikatauluja. Toivottavasti korjausrakentamisessa ei ole yhtä helppoa tehdä keskeneräisen päälle.

Niihin hintoihin. Tuo 70 neliön luukku kustantaisi asukkaalle 42000. Mikäli asukas olisi hankkinut huoneiston vaikka 2005 pitäisi myydessä saada ainakin 162 tuhatta. Samaan aikaan lähistöllä kaupiteltaisiin vastaavan kokoisia asuntoja suunnilleen samaan hintaan mitä asukas oli omastaan maksanut. Tokihan kyse on remontoimattomasta ja remontoidusta, mutta haluaako ostaja maksaa siitä täyden hinnan. Varsinkin mikäli asuntojen hinnatkin ovat mahdollisessa laskusuunnassa.

On aivan eriasia myydä asunto yhtiölainalla kuin yrittää saada oma henkilökohtainen remonttilaina takaisin kaupassa. Tässä oli yksi syy olla ottamatta. Pankilla voi olla hyvä syy sen myöntämiseen. Yksi asiakkaan ja toinen pankin kannalta.

Käyttäjän J.Vahe kuva

”Kasterista” kuukauden Piksulainen!

Kalle ”Kasteri” Käyhkö

 

Koska Piksun tekijät eivät saa palkkiota Piksuun tehdystä työstä eivätkä kaikki ole ainakaan vielä osakkaitakaan, Piksun hallitus päätti kokouksessaan kiittää kuukausittain julkisesti yhtä Piksuun kirjoittavaa tai sen tekniikasta huolehtivaa henkilöä. Samalla hallitus rajasi itsensä palkittavien ulkopuolelle.

Vaikka Piksun eteen on tehty työtä jo useamman vuoden ajan, hallitus päätti ehdotuksestani aloittaa julkiset kiitokset uusien tulokkaiden joukosta.

Kalle ”Kasteri” Käyhkö sai jo KL:ssä paljon lukijoita kirjoituksillaan ja Piksussa tahti on vain parantunut. Itse näkisin suosion salaisuuden olevan toisaalta hyvässä aiheeseen perehtymisessä ja toisaalta besserwisserismiä välttävässä tyylissä. Kaikkitietäviä on netissä liikaakin!

Kasteri itse arvioi ”untuvikolle” (=aloitteleva sijoittaja) kasvaneen sulat ja siivet, joten Piksu Oy:nkin on syytä asia julkisesti noteerata. Kirjapalkinto toimitetaan myöhemmin. Onnittelut!

Käyttäjän Makrotalouskatsaus kuva

Makrotalouskatsaus: Pieniä hentoja merkkejä paremmasta tulevaisuudesta

 

Makrotalouskatsaus maaliskuu /2009     Kai Nyman         

Katsaukseen liittyvä syventävä esitys pidetään Toto invest ryhmän kokouksissa - muissa tilaisuuksissa erikseen pyydettäessä.

 


Source: http://www.ism.ws

Ensimmäisiä pieniä positiivisia merkkejä paremmasta alkaa näkyä vaikka maailmankauppa on romahtanut, teollisuustuotteiden varastoja puretaan, työntekijöitä irtisanotaan ja sopeutuminen lamaan on täydessä käynnissä. Ostopääliköt näkevät tilanteen tämän kurjuuden keskellä kuitenkin kaikesta huolimatta hieman valoisampana kuin kuukausi sitten.

Sentimentti-indikaattorit

Ostopääliköiden tulevaisuuden odotukset ovat himan piristyneet kuukauden takaisesta. Tiedot ovat kuitenkin hieman ristiriitaisia. IMF, IFO, JP-Morgan (yllä) ja ISM näkevät odotuksissa pientä elpymistä mutta OECD näkee pelkkää synkkyttä kaikkialla maailmassa - ihan jokaisessa maassa.
 
Kuluttajien luottamus tulevaisuuteen on laskenut niin alas, että on vaikea uskoa että näin alas voidaan vajota. Mutta kuluttajien luottamuksen lasku näyttää Euroopassa hetkeksi pysähtyneen.

Korkomarkkinat

Korkomarkkinat ennustavat vuoden kuluttua alkavaa toipumista. Markkinat näkevät USA:n ja Euroopan tilanteen suurin piirtein samanalisena - kehnoa mutta alkavaa kasvua. Japanin tilanne on huonompi - usko nousevan auringon vetovoimaan on ollut heikkoa jo viisitoista vuotta eikä parempaa ole nytkään tarjolla.

Inflaatio on talttunut mutta nyt on uusi uhka - deflaatio. Velallisen kannalta deflaatio on kauheinta mitä voi sattua; velat pysyvät mutta palkat ja tuotteiden hinnat laskevat - ja reaalinen velan arvo kasvaa. Tätä ei tietenkään saisi tapahtua varsinkaan tässä tilanteessa kun on paljon velkaantuneita, joita pitäisi auttaa. Mutta apu ei aina ole lähellä kun hätä on suurin. USA:n keskuspankki on pudottanut koron nollaan, mutta edes tämä taso ei helpota velallisia kun sekä korko että inflaatio ovat nollassa. USA:n keskuspankki ei pysty enää pudottaman korkoa, eikä sillä ole enää varaa elvyttävään talouspolitiikkaan - se on jo käyttänyt elvytysvaransa. Velallisen on siis maksettava velkansa täysimitallisena. USA:n keskuspankki toimi väärin silloin kun ajat olivat hyvät (korko oli hyvänä aikana alhaalla ja kannusti liihan leväperäiseen lainanottoon) ja nyt se ei pysty rientämään kansansa avuksi kun hätä on suurin.

Reaalitalous

Kehittynyt maailma on lamassa - BKT laskee ja maailmankauppa on romahtanut. Kehittyvien maiden vientiteollisuus kärsii tilanteesta kaikkein eniten, mutta kaikenkaikkiaan kehittyvien maiden talous kasvaa edelleen - ja yllättävää kyllä - maailmantalous kasvaa kehittyvien maiden imussa.

Baltic dry indeksi on viimeisen kuukauden aikana kääntynyt hieman ylöspäin. Tämä indikoi sitä, että ostajamaiden ylisuuret varastot on purettu, niissä maannut pääoma on saatu kiertoon, ja tavara on alkanut liikkua maailman merillä. Käänteen pysyvyydestä ei voi tämän perusteella sanoa vilelä mitään.

Sijoitusmarkkinat

Luottamus järjestelmään on kaikilta osin palaamassa:

  • Spreadi AAA ja BBB reitattujen yritysten lainojen välillä on kasvanut tilanteeseen nähden terveelliseen mittaan ja sijoittajat ovat taas alkaneet luottaa reittauslaitoksiin ja niiden antamaan AAA luokitukseen riskittömänä sijoituskohteena
  • Sijoitusmarkkinoiden hermostuneisuutta kuvaava VIX indeksi ei enää edes osavuotiskatsauksen yhteydessä nouse viime marraskuun tasolle
  • Raha on alkanut hakeutua niihin maihin, joissa talous kasvaa parhaiten ja joista saa pitkällä tähtäimellä parasta tuottoa. Kriisi ja kauhu ajoivat pääomia luotettaviksi koettuihin USA:n ja Euroopan osakkeisiin ja talletuksiin. Kaukoidän ja latinalaisen Amerikan indeksit ovat nyt viimeisten kolmen kuukauden aikana voittaneet kehittyneet markkinat sijoituskohteena.

Järki siis palaa markkinoille ja sijoituksia tehdään taas harkiten.

Käyttäjän Jarkko Aho kuva

Riski on sijoittajan ystävä

Useimpien mielestä osakesijoitusten tekeminen on tällä hetkellä äärimmäisen typerää. Kurssithan ovat viimeisen vuoden aikana laskeneet useita kymmeniä prosentteja ympäri maailmaa, eikä laskulle näy vielä loppua. Yleinen taloustilanne ei näytä yhtään sen ruusuisemmalta. Pankkiiriliikkeiden analyyseistä ja markkinakatsauksista päätellen useimmat ammattilaisetkin ovat sitä mieltä, että nyt ei ole oikea aika sijoittaa osakkeisiin. Riskit ovat liian suuret. Itse väitän, että riskit ovat juuri sopivat.

Vanha sijoittamiseen liittyvä sanonta, ”riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä”, kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi sen mistä on kysymys. Vielä pari vuotta sitten talous oli vahvalla kasvu-uralla ja tunnelma markkinoilla optimistinen. Osakkeiden hinnat nousivat nousemistaan ja riskit näyttivät pieniltä. Kaikki halusivat sijoittaa osakkeisiin, sillä takana oli usean vuoden nousuputki. Totuus kuitenkin on se, että samaan aikaan hintojen noustessa osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotto-odotus laski.
Nyt elämme täysin vastakkaisessa ympäristössä. Markkinoiden riskipreemio on noussut huimasti ja aiheuttanut osaltaan osakekurssien laskun. Tulosennusteiden veivaaminen alaspäin ei siis ole ainoa syy osakkeiden hintojen romahdukselle. Itse asiassa riskipreemiolla on paljon suurempi vaikutus yritysten hinnoittelussa. Tämän tosiasian analyytikot ja taloustoimittajat usein unohtavat. Sijoittajat, jotka uskaltavat nyt ostaa osakkeita, voivat onnitella itseään muutaman vuoden kuluttua. Sijoittamalla silloin, kun riskit ovat kaikkein suurimmat, on tulevaisuudessa mahdollisuus päästä käsiksi parhaisiin tuottoihin. Osakkeiden tuotto-odotus siis nousee sitä mukaa, kun osakekurssit laskevat. Riski on itse asiassa sijoittajan ystävä, ei vihollinen. Ilman riskin olemassa oloa osakesijoittamisesta itse asiassa katoaisi koko idea. Kohteet joiden tuleviin tuottoihin ei liity lainkaan epävarmuutta, tuottavat vain riskittömän koron eli valtion obligaation verran.
Itse näenkin riskin täysin päinvastoin kuin perinteisesti ajatellaan. Noususuhdanteessa ja suhdannehuipulla sijoittavan ”riskit” ovat mielestäni kaikkein suurimmat. Suurta nousua seuraa jossain vaiheessa vääjäämättä suuri romahdus, niin kuin historia on meille opettanut. Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana tämä ilmiö on tapahtunut jo kahdesti. Laskusuhdanteessa pitkäjänteisen sijoittajan ”riskit” ovat pienet, sillä suhdannekierrosta johtuen hinnat ovat poikkeuksellisen alhaalla. Halvasta toki voi tulla vielä halvempaa, mutta sijoittaja ei olekaan spekulantti, joka yrittää arvailla missä osakekurssi on huomenna. Sijoittaja (jonka määritelmän mukaisesti tulisi aina olla pitkäjänteinen, muuten kyse ei ole sijoittamisesta) voi rauhassa hyödyntää kurssilaskun ja ostaa matalasuhdanteessa kasvavien riskien takia halventuvia osakkeita.
Mikäli talousteorian perusperiaatteet eivät nykyisen kriisin takia heitä kuperkeikkaa, tulevat riskipreemiot normalisoitumaan tulevaisuudessa. Tämä jo yksistään nostaa osakekursseja. Yritysten tulokset laskevat tänä vuonna ja mitä ilmeisimmin myös ensi vuonna, mutta tämä ajanjakso on vain pieni osa sijoittajan horisontista. Teoriassa yritykset tuottavat omistajilleen kassavirtaa ikuisuuteen asti. Yrityksen arvo on siis vain hyvin vähän riippuvainen parin seuraavan vuoden tuloksista. Ne selittävät yrityksen arvosta vain muutaman prosentin. Markkinat eivät tunnu tätä ymmärtävän, sillä osakkeita hinnoitellaan tällä hetkellä pitkälti vain parin seuraavan vuoden poikkeuksellisen huonojen tulosennusteiden perusteella. Monilta näyttää jäävän unohduksiin se, ettei yritystoiminta suinkaan lopu tähän taantumaan.
Tällaista markkinoiden epärationaalisuutta hyödyntämällä, pitkäjänteinen sijoittaja voittaa. Kaikki puhuvat nyt vain riskeistä, vaikka kolikolla on aina kaksi puolta. Molempia ei voi nähdä yhtä aikaa, mutta kuten me kaikki tiedämme, näyttäytyy se toinenkin puoli ennemmin tai myöhemmin.
 

YLE vihreää ilmastomafiaa vastaan

Nyt on semmoinenkin ihme nähty, että Yleisradion uutiset ovat tehneet järkevän uutisen puun pienpoltton ilmastovaikutuksista. Kaiken lisäksi uutinen on vastoin vihreän puolueen aatemaailmaa ja Euroopan parlamentin direktiivejä.

Ylen uutisen mukaan halkojen polttaminen lisää kasvihuonepäästöjä öljylämmitykseen verrattuna
Pientalojen lämmittäminen puita polttamalla lisää merkittävästi kasvihuonekaasuja verrattuna öljylämmitykseen, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Matti Jantunen. Hänen mukaansa halkolämmitystä ei voi mitenkään pitää ekologisena lämmitysmuotona.
 
Professori Jantunen on jo vuosi sitten kirjoittanut aiheesta selkeän kirjoituksen Savon Sanomiin.
Puun pienpolton öljyä negatiivisemmat ympäristövaikutukset tulevat kahdesta päälähteestä: Pienpoltossa syntyy metaania ja polttoainehyötysuhde on vain puolet öljykattilasta.
Artikkelissa on myös hiilidioksidin kokonaistilanteesta mielenkiintoinen ja harvoin kuultu tieto.
Puolet ilmakehään v. 1800 jälkeen kertyneestä n. 500 miljardista ylimääräisestä hiilidioksiditonnista on juuri tuota biomassan poltosta peräisin olevaa ei-fossiilista hiilidioksidia.
Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Ruotsi on itäeuroopassa

DI:n sivuilla kirjoittaa analyytikko Peter Malmqvist ruotsin kruunun heikkoudesta. Selvästikin Ruotsi on nykyään osa itä-eurooppaa. Vertaillaanpa miten euron kurssi on muuttunut suhteessa eri valuuttoihin vuoden 2008 tammikuusta:

Venäjän rupla:+30%
Puolan zloty:    +28%
Unkarin floriini: +17%
Romanian leu:   +16%
Ruotsin kruunu:  +14%

 

Tämä siitä huolimatta että inflaatio on pysynyt kurissa, valtiontalous tasapainossa ja kauppatase positiivinen. Nyt euroopan laitamaiden pieniin valuuttoihin ei luoteta. Aivan sama mitä fundamentit sanovat. Silti tuntuu että irtisanomisuutisia länsi- (vai oliko se sittenki itä-) naapurissa on aivan samassa mittakaavassa kuin meillä. Kyseessä on tietenkin mutu, joka voi myöhemmin osoittautua vääräksi.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Lahtinen ja konekivääri

Kirjailija Väinö Linnan kehittämän ajatuksen mukaan ei ole hyödyllistä etsiä syyllisiä vaan ” Lahtista ja konekivääriä”, ts. keinoja ongelmien ratkaisemiseen.

Kun kuitenkin kovasti herkästi takerrutaan yksityisten sijoittajien yksittäisiin ilmaisuihin sillä tyylillä kuin jostain yksittäisestä lausunnosta voitaisiin johtaa suuriakin vaikutuksia maailman finanssimarkkinoille, kehottaisin sysiä ja seppiä etsimään ainakin isommista pajoista – jos etsiä pitää.

Relevantimpaa olisi esim. pohtia, mitä suomalainen rahoitusalan professori ja suomalaisen sijoituslehden päätoimittaja ovat sijoittamisesta ajatelleet syksyllä 2007, maailman pörssikurssien ollessa huipussaan ja alamäen jo häämöttäessä laen takana.

Vesa Puttonen ja Eljas Repo käsittelevät kirjassaan ”Miten sijoitan rahastoihin” riskiä seuraavasti: tärkeintä on hajauttaa ja pitää aikajänne riittävän pitkänä. Rahastojen asiantuntemusta kehutaan ja pankkitiliä pidetään huonona sijoitusvaihtoehtona (s. 35-39).

Jokaisen sijoittajan suurinta uhkaa, globaalia kurssinlaskua (jota yleensä kutsutaan eufemismilla ”markkinariski” ja joka on ko. kirjassa korvattu toisella eufemismilla ”systemaattinen riski”) käsitellään vain kerran sivulla 100. Asia kuitataan parilla virkkeellä. Hajautetusta portfoliosta sanotaan, että ”kaikki jäljellä oleva riski on systemaattista riskiä. Tältä riskiltä ei voi välttyä hajauttamallakaan.” Näin siis kuitataan sijoittajan kaikkein suurin uhka, ostaminen kurssihuipulla, mikä kirjan ilmestyessä oli mitä konkreettisin asia.

Asialla on merkitystä, koska globaaleista kurssilaskuista on kokemusta esim. 1800-luvun lopulta, 1930-luvulta, öljykriisin ajoilta, 1987 ja IT-kuplan ajoilta.

Lopuksi lyhyt pikakatsaus siitä, millaisia riskejä rahastosijoittaja on Suomessa kokenut.

Sampo Pankille on annettava erityiskiitos siitä, että sen rahastojen kehitys on helposti nähtävissä yhdestä taulukosta 10 vuoden ajalta. Nordea ja Pohjola Pankki piilottavat tällaista tietoja parhaansa mukaan. Esimerkit ovat siis Sampo Pankista, mutta yhtä huonolta ne näyttivät suppean otantani perusteella em. kilpailijoilla.

Kymmenen vuoden aikana Danske Bankin Euro Growth on laskenut 60 %, Global Tech. 50 %, vipurahasto 40% ja Suomi Kasvuosake 30 %.

Yhden vuoden aikana Dansken Intian-rahasto on laskenut 65, Financials 75, samoin kuin useat Venäjälle sijoittavat rahastot. Ukrainan rahasto on laskenut 88 %. Tällaista jälkeä syntyy siis Pohjoismaitten suurimman pankin ammattimaisten salkunhoitajien käsissä!

Tulevaisuuden näkymistä voi sanoa sen verran, että entisen NL:n alueen demografia näyttää erityisen synkältä. Väestö ikääntyy kuten EU:ssakin, mutta alkoholismin takia työvoima lienee erityisen suuri ns. pullonkaula – jos sellainen ilmaisu tässä yhteydessä sallitaan. Ja vaikka Ukraina joskus laskusta toipuisikin, yhden ihmisen elämä saattaa olla liian lyhyt toipumisen näkemiseen.

Näillä opeilla kauppakorkeassa opetetaan ja näillä opeilla talousmediaa johdetaan. Pidän näkemyksiä esittäjiensä aseman takia merkittävimpinä ja sisältönsä takia huolestuttavampina kuin omilla rahoillaan toimivan Kim Lindströmin lausuntoa. Kohtaliasta olisi lisäksi kirjoittaa hänen nimensä oikein.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Venäjän talous putoaa!

Venäjän talous putoaa ennustettua lujempaa. Teollisuustuotanto putoaa. Rakentaminen putoaa. Vähittäiskauppa putoaa hiukan hitaammin. En mainitse lukuja, mutta ne ovat sen verran suuria, että suomalaisilla toimijoilla on syytä huoleen.

  1. Vähemmän kauttakuljetuksia
  2. Vähemmän ruokaa Suomesta
  3. Vähemmän kulutustavaroita
  4. Vähemmän autoja
  5. Vähemmän asuntoja
  6. Vähemmän akkojen ja ukkojen hepeneitä
  7. Vähemmän elektroniiikaa
  8. Vähemmän ulkomaanmatkoja

Hyvänä uutisena pidän tarvetta lisätä omaa tuotantoaan. Venäläiset tarvitsevat töitä ja vientituotteita. Suomalaisten tulisi panostaa tuotantovälineiden, koneiden ja laitteiden myyntiin.

Maailma muuttuu tämän rakennemuutoksen aikana enemmän kuin aavistammekaan. Kun ruplan arvo laskee, venäläinen tuotantotalous kehittyy. Meidän on oltava valppaina kärkkymässä tuotantolinjojen toimitussopimuksia.

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Lehmänkieli tarjolla Lusissa

Osuuspankin kiinteistökeskuksessa olisi tarjolla "Hyvin hoidettu 8,79 ha:n metsätila hyvien kulkuyhteyksien päässä."

Metsäkiinteistöllä on muuhun omaisuuteen verrattuna sellainen etu, että metsä kasvaa niin lasku- kuin noususuhdanteissa.
 
Ajo-ohje: Heinolan P-liittymästä 4-tietä pohjoiseen n. 6km ja rampista n:o 26 Jyväskylä/Hartola suuntaan. Aja noin 6km ja käänny heti levähdyspaikan jälkeen oikealle Palajärventielle. Sitä noin 700m ja jatka viitan Lehmänkieli suuntaan vielä n. 800 m ja olet tilan rajalla.
 
Käyttäjän Kai Nyman kuva

Obaman elvytystoimet ovat silmänlumetta

Valtion suorittmat talouspoliittiset elvytystoimet ovat tehokkaita siinä tapauksessa, jos on varaa lisätä valtiontalouden velkaa vaarantamatta kokanaistaloutta. Tilanne on aivan sama kuin velallisilla yleensä - on helppo elvyttää kulutusta, jos tulot ylittävät menot. Jos maan vaihtotase on positiivinen (kokonaistalous ei velkaannu), valtiontalous ei ole ennestään kovin velkaantunut ja tulot ja menot ovat tasapainossa, voidaan ja kannattaa lisätä valtion kulutusta ja antaa verohelpotuksia. Tällä tavalla tuetaan tervettä taloudellista kehitystä. Monien maiden valtiontaloudessa on nyt elvytysvaraa ja sitä varaa nyt tehokkaasti hyödynnetään.

Tilanne on vaikeampi, jos elvytysvaraa ei ole, ja kansakunta on jo elänyt yli varojensa. Näin on monissa Anglo-Amerikkalaisissa maissa. Barack Obama:n elvytyspaketit ovatkin varsinaista mediahypetystä ja silmänkääntötemppuja. Obama lupaa suurieleisesti ja kansaan vetoavasti 790 Miljardin dollarin elvytyspaketin ja heti jo seuraavassa lauseessa hän kertoo aikovansa leikata valtiontalouden vajeen puoleen vuoteen 2013 mennessä. Valtiontalouden vajeen leikkaaminen saadaan aikaan kuluja karsimalla ja veroja korottamalla - tämä ei ole elvytystä vaan kuristamista.

Obama tekee aivan oikein. Pudotusta on nyt lähikuukausina hieman loivennettava ja kansalaiset pitää saada uskomaan tulevaisuuteen - on hyvä tuoda suurieleisesti elvytyspaketteja, joista yleisö näkee että valtio on heidän puolellaan ja tekee kaikkensa. Mutta katkera tosiasia on että, jos kansakunta ja valtio ovat eläneet yli varojensa, niin säästämistä on lisättävä, eikä valtion suorittamille kulutusta kuristaville toimenpiteille ole vaihtoehtoa.

On kohtalon ivaa että vaikka Obama:n tekemät toimenpiteet ovat parhaita, joita hänen valtuuksillaan on mahdollista tehdä, hän ei kuitenkaan kykene vaikuttamaan niihin tekijöihin, jotka oleellisimmin parantaisivat amerikkalaisten asemaa. Valtiontalouden toimenpiteillä on nimittäin rajansa.  

USA:n dollari on pitkään ollut yliarvostettu suhteessa muihin valuuttoihin, työntekijöille on maksettu liian suuria palkkoja, ja yritystoiminnan kulut ovat ylipäätään olleet liihan korkeat. Niinpä yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan halvempiin maihin. Tähän on tietenkkin yksinkertainen lääke. Alennetaan dollarin arvoa niin, että USA:sta tulee halpatuotantomaa, johon tuotanto kannattaa sijoittaa. Mutta tämä on paljon helpompi sanoa kuin tehdä. Valtio ei pysty suoraan vaikuttamaan valuutan arvoon, eikä siihen kykene edes keskuspankki. Maailman suuret valuutat ovat vapaasti vaihdettavia eivätkä edes keskuspankit voi vaikuttaa valuuttojen arvoihin kuin väliaikaisesti tai välillisesti korkotason kautta.

Mutta dollarin arvokin korjaantuu kyllä aikanaan. Markkinoilla leviää usko kaukoidän sijoituksien parempaan tuottoon. Muutos kestää aikansa, mutta tapahtuu. Dollarin arvo heikkenee käsi kädessä Anglo-Amerikkalaiseen talousmoottorin glorian kanssa. Obaman toimenpiteet nopeuttavat tätä kehitystä - kuristamalla amerikkalaisten kulutusmahdollisuuksia myös taloudellisen toiminnan voitot pienenevät - ja raha pakenee muualle. Tämä kaikki on katkeraa amerikkalaisille, äärettömän katkeraa. Mutta vaihtoehtoa ei ole. Glooria on perustunut enemmän velanottoon kuin ylivoimaiseen koulutustasoon, innovaatiokykyyn ja ahkeruuteen. Väärä maine on purettava - ja palattava oikeampaan keskinäisen arvostuksen ja kunnioituksen tasoon.

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Euroopan paras valtiovarainministeri Katainen

Suomin on paistatellut Euroopassa tutkimuksen kärkimaana ja Financial Times lehti valitsi Jyrki Kaitaisen Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi.

Kyseisen lehden lukeneille selvisi, että parhaan valtiovarainministerin ansoista pääosa oli peräisin hänen edeltäjiltään, mutta entä tutkimuksen kärkimaa.
Tilastokeskus julkisti 19.2.2009 valtio rahoittamaa t&k-toimintaa koskevan budjettiarvion vuodelle 2009.
Tiedotteen alku kertoo seuraavaa
Valtio rahoittaa t&k-toimintaa 1,9 miljardilla eurolla vuonna 2009
Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kokonaissumma nousee valtion vuoden 2009 talousarviossa 1,9 miljardiin euroon. T&k-rahoitus kasvaa edellisvuodesta 102 miljoonalla eurolla, mikä tarkoittaa lähes 6 prosentin nimellismuutosta. Reaalikasvua tulee arviolta 2 prosenttia. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan osoitettujen varojen osuus valtion kokonaismenoista ilman valtionvelan hoitokustannuksia on edellisvuoden tavoin 4,4 prosenttia. Julkisen t&k-rahoituksen osuus bruttokansantuotteesta nousee 1,02 prosenttiin
 
Tätä valtiovarainministerin saavutusta on hyvä verrata T&K-toiminnan julkiseen rahoitusosuuteen BKT:sta eräissä muissa maissa vuodesta 1996 alkaen.
 
Tavallisesti on tapana esittää nämä kärkimaat, jotka ovat 10 vuoden keskiarvona käyttäneet eniten valtion rahaa tutkimukseen BKT osuutena.
 Government fund R&D activity 10 years median
 
Mutta samasta lähteestä saa myös täysin eri maat käsittävän kuvaajan.
Tässä toisessa kuvassa puolestaan on ne maat, jotka ovat kasvattaneet eniten julkisen T&K-rahoituksen osuutta BKT:sta.
Government fund R&D activity, best growth in 4 years
 
Kuvaajia vertailemalla näkee, että 10 vuoden keskiarvon maat ovat vähentäneet valtion sunteellista T&K panostusta kun taas panostuksen lisääjät ovat eri maita.
Joten myös tuo Suomen valtiovallan ylpeilemä korkea julkisen tutkimuspanosuksen osuus kansantulosta on katoava asia, johon ei enää pitäisi olla tyytyväinen.
Käyttäjän J.Vahe kuva

Osakesäästäjien ”informaatiota”

Vuonna 2000 Osakesäästäjät tekivät sopimuksen, jossa Taloussanomat tuli liiton jäsenetulehdeksi. Sopimus merkitsi jäsenetuuden suurta kasvua. Aikaisemmin kuukausittain ilmestyneen Arvopaperin asemesta tilalle tuli viidesti viikossa ilmestyvä TalSa. Jäsentilauksen alennus oli 80 %. Lisäksi osakesäästäjät saivat lehdestä omaa tilaa. (Lähde: Kirsi Poikolainen: Omistajan oikeudella.)

Kun em. järjestely purkautui paperi-TalSan ilmestymisen loppumisen myötä vuoden 2007 päättyessä paperinen informaatio heikkeni selvästi. KL tulee jäsenetuna vain kerran viikossa. Sitä lehden johtava markkina-asema tekee!

KL:n viikottaisen numeron lisäksi osakesäästäjät saivat oman jäsenlehtensä nimeltään ”Viisas Raha”. Pitkäaikaisena osakesäästäjien jäsenenä olen jo kertaalleen antanut lehdestä sen toimitukselle palautetta aihekokonaisuudesta, jonka osalta en lehden asiantuntemuksen vähäisyyteen ollut tippaakaan ilahtunut.

Menneellä viikolla sain 17.2. käsiini numeron 1/2009, jossa yksi aukeama omistetaan mm. jääkiekkoilijalle. Konkreettisinta antia lehdessä on edustavinaan jo 2.2.2009 päivätty ”Osakepuntari”.

Ko. taulukossa on numero poikineen. Huomioni kiinnittyi osinkotuottoihin, jotka Metso Oyj:n osalta ilmoitettiin kiitettävän täsmällisesti 38,3 %:ksi. Aika monella firmalla päästiin jonnekin 15 %:n tuntumaan.

Seuraavalla sivulla taulukon laskentaperusteet selvitettiin: Osinkotuotto laskettiin edellisvuoden osingosta ja kurssista / 2.2.2009. Näin siis vielä senkin jälkeen, kun osinkojen selvistä supistuksista on jo pitkään tiedotettu pessimistiseen sävyyn! 

Tällainen taulukko herättää joukon ikäviä kysymyksiä. Kiinnostaako lehden sisältö yhtään ketään ko. lehden toimituksessa? Kiinnostavatko osakkeet ylipäänsä lehden tekijöitä yhtään sen enempää kuin esim. jääkiekko?

Entäpä lukijat? Jos joku ottaa tuollaiset luvut tosissaan, kyse on harhaanjohtavan informaation levittämisestä. Jos taasen a priori oletetaan lukijoitten ymmärtävän tuollaisten lukujen mahdottomuuden, herää kysymys koko taulukon hyödyllisyydestä.

Yksi asia on ainakin varma. Jos minä tässä ja nyt – tai vaikkapa keskiyöllä - ilmoittaisin saavani jostain firmasta 38 %:n osingot, Piksu Oy:n hallitus in corpore kääntyisi puoleeni tunnin sisällä kysellen sellaisen firman nimeä. Selitettyäni "persoonallisen" tavan verrata edellisvuoden osinkoja tämän vuoden kursseihin minut varmaankin uudelleenohjattaisiin loppusijoituspaikkaani värittämään Piksun sarjakuvien ruutuja. Tosin meillä ei ole sarjakuvia...

Laskuri ekologiselle selkärepulle

Suomalaisyritys One did it Oy on saanut julkisuutta mm. ympäristöalan yritystoimintaa esittelevässä Green:Net09-tapahtumassa San Franciscossa. Yhtiö on kehittänyt kohtuullisen järkevän tuntuisen laskurin ekologiselle selkärepulle.

Tuo ekologinen selkäreppu laskee ihmisen käyttämiä luonnonvaroja, niin uusitutuvia kuin uusiutumattomia kulutuksen pohjalta. Laskenta ja tulos on huomattavasti järkevämpi kuin toimittajien jutuissaan yleensä käyttämän hiilijalanjälkilaskuri, joka mittaa vain yhtä ulottuvuutta ihmisen ekologisesta vaikutuksesta.

One did it Oy ekologisen selkäreppu laskemisen perustana oleva tieto on peräisin Suomen luonnonsuojeluliiton ja saksalaisen Wuppertal Instituutin tutkimusta. Tuo Wuppertal Instituutti vaikuttaa järkevältä ja luotettavalta lähteeltä, päinvastoin kuin vaikkapa suomalainen ilmasto.org sivusto. Tässä jälkimmäisessähän tarkastellaan maailmaa kasvihuonekaasujen näkökulmasta, joka johtaa monesti ekologisesti kestämättömiin ratkaisuihin. Samoin sivustoilla on ollut virheitä, jotka ovat johtuneet ilmeisesti lähinnä kirjoittajien näkemyksistä eikä tosiasioista.

Tuon selkäreppulaskurin tuottaneen One did it Oy:n tarkoitus on rakentaa laskurin ympärille viihteellisellä tavalla kuluttajien tietoon ne olennaiset valinnat, jotka tekemällä voi vaikuttaa omalla elämäntyylillään eko-eettiseen kokonaiskuvaan.

Palstanpitäjä repun paino jäi alle reilun neljänneksin alle EU-keskiarvon, mutta painoa tuli kuitenkin liki 24 tonnia. Mukaan oli tosin laskettu työmatkat, joka vihreiden kansaedustajien ja EU-edustajien käytännön mukaan ei kuulu mukaan laskelmaan.

Tulos ja sen vertailu herättää mielenkiintoa selvittää ekologisen selkärepun koostumista tarkemmin, miten esimerkiksi meidän varsin vaatimattoman ruuan ekologinen rasitus olisi jopa yli EU-keskitason. Tämä innostaa jatkoselvityksiin ja siinä voi hyvinkin löytyä One did it Oy:lle mahdollisuuksia uusille liiketoiminnoille.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

SAAB

Saab 96 oli ensimmäinen työsuhdeautoni. Totuin etuvetoisiin autoihin urani alkuaikoina ja kolmas autoni, takatuuppari Ford Taunus tuntui aikoinaan turvattomalta. Saab ja Volvo edustivat turvallisuutta. Niissä oli turvakaaret ja sivutörmäysesteet.

Saab on uransa päätepisteessä. Ruotsin valtio ei ole lupautunut GM:n etäpisteen pelastajaksi. Tietääkö tämä menoa sen aikaisille saabisteillekin? Pitäisikö varautua hautakiveen kirjoitettavan tekstin muotoiluun? En kuitenkaan suostu säveltämään omaa Hintriikan-surumarssia.

"Peltoniemen Hintrikin surumarssi" (myös "Peltoniemen Hintriikan surumarssi") on kaustislainen kansansävelmä. Tutuimpia sovituksia on Reino Helismaan sanoittama ja Tapio Rautavaaran laulama versio. Helismaan sanoituksesta ei kuitenkaan ole Kaustisella pidetty, koska siinä korostetaan liikaa köyhyyttä ja kurjuutta, vaikka Hintrikki oli ollut vauras talollinen. Lisäksi Hintriikin (mies) muuttuminen Hintriikaksi (nainen) ei myöskään ole ollut kaustislaisten mieleen. Hintrikki Peltoniemi (18541936) oli kaustislainen pelimanni, jonka mukaan kappale on saanut nimensä. Helsingin Sanomien kesällä 2006 järjestämässä lukijakilpailussa Helismaan sanoittama "Peltoniemen Hintriikan surumarssi" äänestettiin Suomen kaikkien aikojen synkimmäksi lauluksi.

Saab teki sekä lentokoneita että autoja. Saabilla oli muutakin teollista toimintaa. Jääkö tästä ruotsalaisten ikonista velkojainkokouksen jälkeen mitään jäljelle? Ehkä osaaminen ei katoa minnekään.

En vuodata kyyneleitä Saabin tai GM:n puolesta. Autoteollisuuden pitää uusiutua ja pienellä Ruotsilla tuskin on varaa ylläpitää kahta konepajateollisuuden dinosaurusta.

Autoja tuotetaan Suomessakin. Saab-Valmet oli iso juttu aikoinaan. Tulevaisuudessa Uudessakaupungissa on tarkoitus valmistaa Fiskerin sähköautoja.

Sähköauton tulevaisuudesta en ennusta niitä en näitä. Toivoisin, että panostaisimme joukkoliikenteeseen, mutta kuluttajat ja päättäjät eivät välitä meikäläisten vanhakantaisista toiveista. Autotehtaiden tukipaketit mahdollistavat joukkoliikenteen supistamisen ja myönnän, etten olisi pystynyt tekemään työtäni ilman autoa ja / tai lentokonetta.

Internet on hieno apulainen, mutta edelleen kaupoista ja tilauksista on neuvoteltava kasvotusten (face to face): autosta luopuminen johtaisi lukuisten tilausten menettämiseen.

Auto on länsimaitten pyhä lehmä. Nyt, kun valmistusta lahdataan isolla kirveellä, uhkaamme myös kapitalismin keskeisintä symbolia. Pateettista, mutta totta, Saab saa mennä, mutta toivon edelleen, että kapitalismi toipuu.

Käyttäjän sergio kuva

Sergion listan päivitys

Cramo on hieman pudonnut listalla, Metso, Rautaruukki, Sampo ja Konecranes edelleen vahvoilla.

Osinkoarviot alkavat olla toteutuneita lähes kaikki. Uutena sarakkeena Ero% 2008/2007. Jos ero >=0, sitä voi pitää näissä oloissa varmaan jo erinomaisena saavutuksena. Osinko%:n ykkönen Panostaja ei ole aivan vertailukelpoinen, koska osinko on jo irronnut ja maksettukin. Osingoissa on mukana mahdollinen pääomanpalautus (esimerkiksi Citycon), mutta ei mahdollisesti luvattuja lisäosinkoja.

 

 

 

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Mummosijoittajan paluu

Ylen uutisten mukaan 2008 viimeisellä neljänneksellä yli 10000 uutta henkilöä avasi arvo-osuustilin. Tämä on melkoinen trendimurros, koska suora osakesäästäminen on ollut vastatuulessa jo kauan.

Tämä on hauska uutinen, koska jo suoraan osakesäästämiseen on viime aikoina liittynyt arvelluttava leima. Jos sijoitat suoraan osakkeisiin olet todennäköisesti peluri ja vähintäänkin veronkiertäjä - saammehan jatkuvasti lukea kuinka alhainen verotus on pääomatuloilla (tämähän ei pidä paikkaansa, mutta se on toisen messun aihe).

Toisin oli Homo Economicuksen nuoruudessa. Silloin jokaisella itseään arvostavalla mummolla piti olla piironginlaatikossa muutama pankkiosake. Eikä tämä suinkaan rajoittunut ns. parempiin piireihin. Myös Homo Economicuksen sijoittajaura alkoi mummon lahjoittamilla pankkiosakkeilla.

Osakesijoitus oli siihen aikaan arvostettu ja varteenotettava säästämisen muoto. Sijoitusfilosofiana oli vallallaan ns mummomenetelmä - eli osta ja unohda. Osakkeita ostettiin harvakseltaan, lähinnä anneissa (muistaako joku niitä). Sijoitukset tehtiin aina omilla rahoilla , ei lainarahalla. Tavoite oli usein jättää hyvä perintö, eli osakkeita ei myyty koskaan. Kerran vuodessa (jos muistettiin) käytiin leikkaamassa pankin tiskillä osinkokuponkeja.

Uusien ihmisten osakesijoittaminen on minusta sen merkki että vanhat hyvät ajat saattavat ola palaamassa. Korot ovat jälleen laskussa, eikä erilaisilta sijoitustileiltä saa kovin kummoista tuottoa. Monille ihmisille on tullut harvinaisen selväksi että ns. asiantuntijat (sijoitusrahastot) ole juuri tavallista ihmistä viisaampia. Rahastaa he kyllä osaavat. Ehkä suora osakesijoitus ei sittenkään ole niin vaikeaa ja vaarallista?

Kukaan ei tiedä koska pörssikurssit kääntyvät nousuun. Ja entisaikojen mummojen tapaan päivittäisistä kurssimuutoksista ei juuri kannatakaan välittää. Sensijaan minä ja ilmeisesti moni muu on sitä mieltä että esim. Nokian osake on nyt taatusti 60% parempi ostos kuin vuosi sitten.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Myös Homo Economicus on taas aloittanut osakeostot. Aloittanut, koska viime vuoden puolella käteinen oli (onneksi) vähissä - verottaja kun vaati omansa 2007-vuoden muhkeista voitoista :)

Käyttäjän J.Vahe kuva

Isännöinti - vientituote?

 

Suomalaisen asunto-osakeyhtiön tapainen järjestelmä on tuntematon esim. Baltiassa ja Puolassa - kuten se on monessa muussakin maassa.

Tilanne ei ole mitenkään kehuttava. Kerrostalon katon vuotaminen on ensisijaisesti ylimmässä kerroksessa asuvan murhe, mutta jos hän ei siitä huolehdi, "murhe" alkaa levitä muihinkin asuntoihin ja talon rakenteisiin. Edelleenkin olisi tietysti positiivista, jos vesijohdot ja kosteitten tilojen vesieristys olisivat kunnossa koko talossa.

Sosialismin ihmeisiin kuuluneet kerrostalot lienevät suurelta osin menetettyä kantaa, mutta ko. maihin tehdyille uudisrakennuksille halutaan laadukkaampaa kunnossapitoa.

Suomalainen Realia Group osti 2007 em. maissa toimivan yrityksen Ober-Hausin, jonka liikevaihto oli ostohetkellä 15 milj. euroa.

Koska yhtiön toimialueella asuu 10-kertainen määrä ihmisiä Suomeen verrattuna, Realia Group pyrkii kasvattamaan merkittävästi osuuttaan markkina-alueella, joka on potentiaalisesti suuri.

Suhdannetaantuman lisäksi kasvunäkymiä varjostaa alan fragmentoituneisuus. Lisäksi pullonkaulana on puuttuva lainsäädäntö. Asunto-osakeyhtiön tapaisen järjestelmän luomista ei paikallisessa lainsäädännössä edellytetä. Lainsäädäntöä tosin kehitetään ja on mahdollista, että "asukkaiden yhteisöstä" tulisi edes jossain mitassa täkäläistä taloyhtiötä vastaava organisaatio.

Joka tapauksessa suomalaista isännöintiä pidetään vientituotteena ja kaikista 4 maasta on ollut väkeä Suomessa koulutettavana. Isännöinnin asemesta Ober-Haus käyttää termiä property management.

Periaatteessa on mukavaa, että teollisuustuotteiden lisäksi suomalaiset pyrkivät etsimään vientikohteita myös palvelusektorilla, vieläpä ilman suuria investointeja.

Kirjoitus perustuu mm. Realia Groupin johdon haastatteluun.

Käyttäjän Kalle Käyhkö kuva

Kullan hinta raketoi! Kuplaa vai ei?

Kuvan lähde: http://www.bullionvault.com

Dollarin nousu on saanut kullan arvon raketoimaan euroissa ja jeneissä. Kulta on nyt hinnaltaan seitsemän kuukauden huipussa! 1000 dollarin unssihinta lähestyy, kun kullan hinta heiluu jo 971 dollarissa.

Mielenkiintoiseksi kullan nousussa tekee se, että se on ainoa raaka-aine, joka on noussut viime aikoina. Samaan aikaan, kun kullan hinta tekee uusia ennätyksiä, raportoitaan muiden raaka-aineiden kuuden vuoden pohjahintoja. Historiallisesti kultaa ollaan ostettu, kun pelätään realitaloudessa inflaatiota ja varaudutaan rahan arvon romahtamiseen. Mutta missä on se inflaatio, mitä vastaan kultaa ostetaan? Onko euro, jeni tai dollari romahtamassa?

Seeking Alpha-sivusto on ollut täynnä kultaa ylistäviä artikkeleita jo kauan. Kaikki tuntuvat olevan nyt samaa mieltä, että kulta on oikea turvasatama. Amerikan ja muun maailman talouden pelastusohjelmien uskotaan saavaan aikaan inflaation. Jotkut 'expertit' ennustavat jopa hyperinflaatiota, niin että sadan dollarin seteli kelpaa pian enää vain takapuolen pyyhkimiseen.

Minun on vaikea uskoa, että kullan hinta edelleen jatkaisi nousuaan ilman suurempaa korjausliikettä tai jopa kullan hinnan romahdusta. Uskon mielummin kullan kuplahintaan niin kauan, kuin emme näe inflaatiota. Minusta on lähes naurettavaa verrata tämän hetkistä talouskriisiä 70-lukuun, jolloin inflaatio oli kaksilukuinen. Nyt tulemme pikemminkin näkemään lyhyen deflaation, jonka jälkeen inflaato nostaa taas päätään - jos talouskone taas lähtee käyntiin.

Kukin sijoittaa oman suunnitelman mukaan.

Jos uskot, että kullasta on (taas) tulossa maailman toinen reservivaluutta ja talouselvytys saa aikaan massiivisen hyperinflaation - osta kultaa!

Kasteri on kuitenkin varovainen kullan kanssa ja haistaa mahdollisen kuplan puhkeamisen.

Kuvan lähde: Goldprice.org

Tilasto on jo muutaman vuoden vanha, uusin hintahan on jo mennyt katosta läpi. Käyrä näyttää kuitenkin huomattavasti 80-luvun alun kullan hinan käyrää. Toki 70-luvulla vakavan inflaation vuoksi kullan hinta jopa kuusinkertaistui. Mutta nyt meille ei ole inflaatiota, joten miksi kulta vain nousee?!?

Dollarihintainen 10-vuoden graafi näyttää hyvin tämän tilanteen. Muistatteko vielä, miten kävi öljyn hinnalle? Kun oltiin 160 dollarissa, alettiin puhua 200-300 dollarin rajasta. Nytkin kullan hehkutus on niin kovaa, että eiköhän tuolta tulla rytinällä alas seuraavina kuukausina.

Lähde: Oilenergy.com

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Uskoni Pieniin Asioihin Kasvaa

Juttelin tänään avoimen lähdekoodin hyödyntämisestä suuryrityksen tuotekehityksessä. Rupattelimme niitä näitä, tuhansien ihmisten irtisanomisista ja laman vaikutuksista myyntiin, tuotekehitykseen, tutkimustoimintaan ja tulevaisuuden visioihin.

Yhtäkkiä puhe kääntyi avoimeen innovaatiotoimintaan ja mitä kaikkea open sourcaminen mahdollistaa oikein oivallettuna ja toteutettuna.

Hups! ajattelin. Tämäpä yllätys. Kuvittelmissani näin, että pienet yritykset olisivat olleet taipuvaisempia uuteen ajatteluun. En pudonnut tuolilta, muta tulin yllätetyksi. Työelämä tarjoaa yhä, lamasta huolimatta, yllättäviä haasteita.

Analysoimme tykämme yllättvän käänteen jälkeen keskustelun antia. Löysimme ainakin omiin tarpeisiimme rationaalisen selityksen. Yritysten tuotekehityskustannukset ovat nousseet pilviin. Kansainvälisten toimitusten ylläpitäminen maksaa maltaita. Suomalaisten osaajien lennättäminen maailman ääriin on poskettoman tehotonta osaamisen hyödyntämistä.

  • matkakustannukset
  • asiantuntijat lentkoneissa ja hotelleissa
  • tehokasta ongelmanratkaisuaikaa kohteissa olemattoman vähän
  • suunnatonta energiantuhalusta, kun asiat voidaan hoitaa toisin
  • ihmiset väsyvät, ihmissuhteet eivät kestä, terveys menee...

 

Tulevaisuuden kehitys- ja palvelukonseptit joudutaan organisoimaan avoimen lähdekoodin periaatteiden pohjalta tai muuten rahat loppuvat rikkaimmiltakin yrityksiltä.

  1. osaamisen jakelutoiminnat uusitaan
  2. ongelmanratkaisu ei onnistuu jopa paremmin etäältä
  3. prosessien ja systeemien teknologiaa kehittämällä etähoito helpottuu

Ongelmana on, miten homma hoidetaan ja ennen sitä, miten se organisoidaan. Näen sieluni silmillä tuhansia yrityksiä, jotka tarvitsevat muutosstrategian Enterprise 1.0:sta Yritys 2.0!

  • Uusi johtamismalli
  • Uudet työkalut
  • Yrityskulttuurin kehittäminen

 

Helposti sanottu, haavet eivät maksa mitään, mutta näissä avoimissa talkoissa "command control" -ajan johtamismallit eivät enää toimi. Millaisia ajatuksia tämä herättää teissä?

  • Millaisia lääkkeitä tarjoaisitte?
  • Miten organisoisitte avoimen ongelmaratkaisun tilanteet?
  • Miksi suuryritykset ovat vasta nyt etsimässä uusia toimintamalleja?

 

 

 

Ristiriitaista tietoa öljynetsinnästä

Nyt kun öljynjalostuksen yksityiset suuryhtiöt BP, Royal Dutch Shell PLC, ExxonMobil ja Total ovat julkistaneet viimeisen neljänneksen tulokset, on markkinoilla ristiriitaista tietoa alan investointien tulevaisuudesta.
Neljännestuloksensa 12.2. julkistanut Total ilmoitti jatkavansa vuonna 2009 investointiohjelmaansa entisellä tasolla ($18 b) huolimatta siitä, että viimeisen neljänneksen tulos oli 7,7 % pienempi kuin edellisenä vuotena.
Samanlaisen ilmoituksen investointien jatkumisesta entisellä tasolla ovat antaneet myös muut suuret eli BP, Royal Dutch Shell PLC, ExxonMobil.
Tämä tietäisi hyvää esimerkiksi Norjan pörssille, jossa on koko joukko erilaisia merenkulusta ja öljynetsinnästä riippuvaisia yhtiöitä.
Norjan pörssin indeksiin on XACT Derivat Bull, http://www.euroinvestor.co.uk/Stock/ShowStockInfo.Aspx?StockId=698163
 
Tosin muitakin arvioita alan investoinneita on esitetty.
Oil and gas news worldwide sivusto kertoo, että englantilaisen kyselyn mukaan finanssikriisi tulee vaikuttamaan alan investointeihin sekä määrällisesti että rakenteellisesti.
 

 

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

"Maailmanloppu 3 tunnin päässä",

 

otsikoi TE. Otsikko ei ole pelkkää suomalaista liioittelua, sillä USA:n edustajainhuoneen jäsen

Paul E. Kanjorski on nostanut omaa poliittista profiiliaan lausumalla mm. seuraavaa: "It would have been the end of our political system and our economic systems as we know it."

Lausumat ja otsikot ovat loogista jatkoa jo viime syksystä asti tarjotulle tuuballe siitä, miten maailma muka kävi viime syksynä jonkun kuilun partaalla.

Minua puolestaan on syksystä asti ällistyttänyt se suhteellisuudentajun täydellinen puuttuminen, mikä näistä lausunnoista heijastuu.

Perspektiiviä ja vertailukohtaa saadaksemme muistuttaisin, että esim. New Yorkin ja Helsingin pörssit olivat pääsääntöisesti toiminnassa molempien maailmansotien aikana.

Kuriositeettina voi mainita, että sisällissodan raivotessa maassamme vuonna 1918 Helsingin pörssin reaalinen vaihto oli suurempi kuin kertaakaan seuraavien yli 50 vuoden aikana.

Kuriositeettina voi myös mainita, että Kuuban kriisin aikaan 1962 mm. NL:n sukellusveneen päällikkö antoi tiettävästi konkreettisen käskyn laukaista välittömästi ydinase USA:n laivasto-osastoa kohti.

Käskyn täytäntöönpano edellytti kuitenkin parin muun stressistä suunnilleen yhtä sekopäisen upseerin vahvistusta, joista ainakin toiselta vahvistus jäi puuttumaan.

Jos mennään talouden puolelle, yleisessä tiedossa ei taida olla, ettei 1930-luvun alussa valtioilla yleensä ollut mitään talouspolitiikkaa. Sellaista ei katsottu tarvittavan ja julkisen sektorin puuttumista talouteen pidettiin suorastaan sopimattomana. Liioin ei ollut julkisia resursseja tai lainsäädännöllisiä valmiuksia tehdä nopeasti juuri mitään.

Nykyään julkisen sektorin reagoimista talouden kehitykseen pidetään itsestään selvänä. Niin USA:n kuin EU:n julkisen sektorin resurssit ovat 1930-lukuun nähden moninkertaiset ja lainsäädännöllinen valmius korkealla.

Esim. Suomessa lienee viime sodista periytynyt ja edellisessä pankkikriisissä päivitetty paketti taloudellisia valmiuslakeja, jotka voidaan toimittaa eduskunnan käsittelyyn yhdellä "lähetä"-napin painalluksella.

Edelleenkin USA:n presidentillä on suuret valtuudet antaa nimissään esim. executive orders -nimisiä asetuksia, joilla on vaikutettu kaikkiin hallinnonaloihin, vaikka turvallisuuspoliittiset määräykset ovatkin tunnetuimpia.

Epäilemättä tiukemmat otteet edellyttäisivät jotain poliittista turpajumppaa ja joku ministeri voisi hätäpäissään ehdottaa vaikkapa opposition riisumista alasti, mutta lukuisa joukko konkreettisia keinoja reagoida kriisiin on siis olemassa.

Pörssi voitaisiin esim. sulkea (mitä Venäjällä jo harjoiteltiinkin). Pääomaliikkeille voitaisiin määrätä rajoituksia ja jopa varsinaista säätelytaloutta voitaisiin ottaa käyttöön ja vielä senkään jälkeen yhtä ainoatakaan laukausta ei olisi ammuttu! Olisimme hengissä seuraavana päivänä, mikä syksyn 1962 eräinä aamuina saattoi ollakin epävarmaa.

Kuuban kriisistä

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1205  

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Rahoitusjärjestelmän kriisin kestosta

USA:n osakekurssien pohjat näyttää olleen 20 marraskuuta (SP500 oli 752.44) vaikka OMXH näyttää löytäneen oman pohjansa 20.1.2009 (toistaiseksi). Joko rahoitusjärjestelmästä alkunsa saanut kriisi on ohi ja osakekurssit aloittavat jatkuvan nousunsa kohti uusia huippuja?

Asiasta voi olla toista mieltä, etenkin kun tarkastelee Kenneth Rogoffin ja Carmen Reinhartin jo vuodenvaihteessa ilmestynyttä tutkimusta "The Aftermath of Financial Crises" maailman finanssikriisien kestosta ja laadusta.
Kirjoituksen pääsanoma on, että finanssikriisit eroavat muista suhdannekäänteistä ja ne ovat pidempiä ja syvempiä. Usein niihin liittyy seuraavia piirteitä:
1) Omaisuusarvot romahtavat, keksiarvona asunnoissa -36 % kuuden vuoden ajaksi, osakkeet -56 % 3.4 vuoden ajaksi.
2) Työttömyys kasvaa keskimäärin 7 prosenttiyksikköä taantumassa ja syvän työttömyyden kesto on neljä vuotta. Tuotanto leikkaantuu yli 9 % ja kestää noin kaksi vuotta.
3) Valtiovelan määrä kasvaa keskimäärin 86%. Tähän suurin syy on verotulojen romahtaminen samaan aikaan kun valtiot investoivat elvytystarkoituksin.
 
Kuvassa on esimerkkejä pankki- ja asuntokriisiin aikaisesta osakehintojen laskusta ja kestosta, vasemmalla hintojen pudotus huipulta pohjille keskimäärin 56 % ja oikealla taantuman kesto vuosissa keskimäärin 3,4 vuotta.
 
Past and Ongoing Real Equity Price Cycles and Banking Crises 
 
Kuvasta on hyvä huomata, että taantuman pituus on esitetty vuosina eikä kuukausissa kuten suhdannetaantumat yleensä esitetään, esim. USA:n suhdannesyklien 1945-2001 (10 kpl.) taantumien keskimääräinen kesto on ollut 10 kuukautta.
 
 
Tässä toisessa kuvassa on taantuman vaikutuksesta asuntohintoihin, vasemmalla asuntohintojen pudotus huipulta pohjille (keskiarvo 36 %) ja oikealla taantuman kesto vuosissa (6 vuotta).
Past and Ongoing Real House Price Cycles and Banking Crises 
 
 
Ja inflaation vaikutuksesta asuntojen hinnanlaskuun voi katsoa kuvaa kirjoituksesta Asuntohintojen käänne on kulman takana
 
Lisää järisyttäviä kuvia finanssipohjaisen taantuman syvistä vaikutuksista löytyy itse julkaisusta:
Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Taloutta stimuloivat paketit

Presidentti Barack Obama on ollut duunissa vajaan kuukauden ja kovan uurastuksen tuloksena on maailman historian suurin talouden stimulointiin tarkoitettu paketti, jonka hintalapussa on $787 billion eli eurooppalaisittain miljardeja.

Vääntöä uudella presidentillä on riittänyt, kun republikaanit ovat vastustaneet pakettia yksissä tuumin. Yksikään republikaaniedustaja ei livennyt vastaan hangoittelevien rintamasta.

Peukut pystyyn! Toivotaan, että maailman suurin kansantalous saa "paketista" voimaa ja talouden pyörät lähtevät pyörimään edes hiukan kiivaammalla tahdilla. USA:n myönteinen esimerkki tulee todennäköisesti valumaan myös Eurooppaan. Muutoksen aikaansaamisessa psykologisilla tekijöillä on tutkijoidenkin mukaan erittäin suuri merkitys. Rahaa maailmassa on, koska muutenhan pakettien rakentaminen ei onnistuisi, mutta raha ei liiku, jolleivät kohteiden tuotot lähde nousuun.

Kuuntelin tällä viikolla Finlandia-talossa Bradleyn yliopiston proffan puhetta, Tekes-seminaarissa, stimulointipaketin tarpeellisuudesta. Puolet rahasta on tarkoitus käyttää ennen syyskuun loppua ja loput vuoden 2010 syyskuun loppuun mennessä. Hän myös lohdutti kuulijoita tiedolla, että lamat käynnistyvät usein finanssikriiseistä ja tämä ei jää viimeiseksi. Joten, pitäkää huolta lompakoistanne.

Yhdysvaltain uuteen presidenttiin Barack Obamaan kohdistuu paljon odotuksia. Vaikka julkisuudessa esillä ovat enimmäkseen talouskriisin elvytystoimet ja ulkopolitiikka, myös tutkimus ja teknologia ovat keskeisiä teemoja Obaman työlistalla.

USA:n julkiset panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen tulevat kasvamaan. Erityisesti nuoria halutaan innostaa matemaattisten aineiden ja luonnontieteiden opiskeluun. Satsaukset pitkäjänteisempään tutkimustyöhön avaavat lupaavia yhteistyömahdollisuuksia eurooppalaisille tutkimusryhmille.

”Keskeinen syy muutokseen on meneillään oleva talouskriisi. Se pakottaa miettimään keinoja kestävän talouskasvun saavuttamiseen. Uusi presidentti on hyvin vahvasti korostanut innovaatiotoiminnan roolia etsittäessä keinoja ulos taloustaantumasta”, Peter Westerstråhle Tekeksestä kertoo.

USA:n tutkimuspiireissä ja ajatushautomoissa eli think tankeissä on jo vuosien ajan oltu huolissaan maan jäämisestä jälkeen kansainvälisessä innovaatiokilpailussa.

Tekeksen Peter Westerstråhlen mukaan Obaman hallinnon linjaukset osoittavat merkkejä siirtymisestä selvästi aiempaa laaja-alaisempaan innovaatiopolitiikkaan. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka on myös Suomen kansallisen innovaatiostrategian kulmakiviä, ja suomalaisten tekemät linjaukset saattavat hyvinkin kiinnostaa Obaman kabinettia.

Erityisen kuumeisesti USA:ssa haetaan tällä hetkellä vastauksia energiakysymyksiin ja terveydenhuollon ongelmiin.

Amerikkalaiset ovat havaintojeni mukaan myös kiinnostuneita suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, sosiaali- ja terveyshuollon tehokkaasta organisoinnista. Ehkä maassamme on paljon hiljaista osaamista, jota emme ole vielä osanneet parhaalla tavalla hyödyntää kaupallisesti.

”Obaman tavoitteena on lisätä teknologisten ratkaisujen käyttöönottoa julkisen sektorin toiminnan tehostamiseksi, läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Tällä alueella suomalaisilla on näyttöjä ja osaamista, jolle on nyt vahvaa kysyntää Amerikassa”, Westerstråhle arvioi.

Lama alkoi Amerikasta, siellä remonttimiehet tekevät parhaansa, että talouden rattaisiin saataisiin uutta vauhtia. Nalle Wahlroosin tavoin arvioin, että kesällä kaikki on toisin.

 

 

 

 

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Suomi on maailman toiseksi liiketoimintaystävällisin maa

Economist on todennäköisesti maailman vaikutusvaltaisin talousalan viikkolehti - sitä lukevat talousalan vaikuttjat laajalti ympäri maailmaa.

"Business Environment" on eräs Economist lehden ylläpitämistä kuuluisista indikaattoreista. Se pyrkii heijastelemaan yhteiskunnan liiketoimintaystävällisyyttä - kuinka helppoa on aloittaa ja pyörittää liiketoimintaa, miten koulutettua työvoimaa on saatavilla ja miten hyvin yhteiskunnan liiketoimintaa palvelevat funktiot toimivat.

Tämä indeksi on vahvasti sidoksissa siihen miten hyvin kyseinen maa tulee jatkossa tuottamaan innovativisia uusia yrityksiä ja miten dynaamisesta yhteiskunnasta liiketoiminnan kannalta on kyse.

Käyttäjän Kalle Käyhkö kuva

Untuvikko sijoittaja kasvattaa sulat!

Perustaessani Kasterin Untuvikko sijoittaja-blogin 15.7. 2007, harmittelin että osakkeiden hinnat olivat korkeita. Jälkiviisaana voin todeta, ettei lukemani sijoituskirjallisuus mennyt hukkaan. Ostin kyllä osakkeita, mutta luovuin ostoksista nopeasti, kun osakemarkkinat kylmenivät. Kun sijoituskohteet osakkeissa heikkenivät etsin tuottoa raaka-aineista ja korkomarkkinoista. Onneksi omat rahani olivat niin pieniä, etten raaka-aineisiin sijoittanut euroakaan (laskin ETF-papereiden olevan liian kalliita kulurakenteeltaan pikku summilla). Korkorahastoihin sen sijaan sijoitin suuren osan rahoistani ja niistä olenkin saanut mukavasti tuottoa. Nyt Untuvikko sijoittaja voi karistaa osan höyhenpeitteestään ja kasvattaa tilalle uusia sulkia. Osana sulkien kasvatusta haluan tehdä Piksun blogilleni uuden logon.

 

Kasterin blogi

Haluan logon kertovan, mitä sijoittaminen vaatii aloittelijalta... Vasemmalla alhaalla olen minä pienen pääoman kanssa. Suuret pelurit pelaavat isolla panoksella, mutta minä tiedän että ajan kanssa minustakin kasvaa iso tekijä. Untuvikon ei ole syytä ottaa suuria riskejä, vaikka pari sulkaa onkin ansainnut takalistoonsa.

Sijoittamisen maailmaan ei kannata lähteä liian röyhkeästi ja pelkkä kullan kilto silmissä. Ensimmäiset vuodet tulevat usein karuja vuosia ja tärkeitä oppimisen kannalta. Oikea sijoittaja on nöyrä, varovainen ja varsinkin kärsivällinen. Itse pidän sijoittamista enemmänkin säästämisen yhtenä osa-alueena, jossa aika tekee tehtäväänsä. Mikäli uusi sijoittaja hätiköi, kokeneemmat kotkat riistävät pian tuotot. Kärsivällisyydellä ja oppimalla hyödyntämään oikeita ajankohtia astua markkinoille, tekee todellista tulosta sijoituksissa.

Lisään lähiaikoina oman markkinakatsauksen ja listaan, mihin minusta nyt kannattaisi sijoittaa. Onko jo aika napata isot setelit, jotka leijailevat markkinoilla? Osakkeita? Jatkuuko obligaatioiden korkea tuotto? Miten öljyn hinta ja muut raaka-aineet markkinoilla? Kasteri ei tiedä, mutta kerron omat suunnitelmani vuodelle 2009. Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta olen varma, että markkinoilla voi lähivuosina tehdä suuria tuloksia. 100% tuotto? Hyvin mahdollista!

Pari riviä minusta...

Olen 32-vuotias, itse oppinut amatööri "sijoittaja". Sijoitus-termejä olen oppinut lukemalla kirjoja, mutta en ole ammattimainen sijoittaja tai kouluja käynyt meklari. En yritä blogissani todistaa olevani markkinoita parempi sijoittaja. Ensi sijassa pidän blogia itselleni. Olen ollut ja tulen olemaan blogissani ennen kaikkea rehellinen. Kerron onnistumiset ja väärät sijoitukset vailla tunnon tuskia - uskon että kasvan näin paremmaksi sijoittajaksi. Voin kehittyvä vain olemalla itselleni rehellinen.

Minulla on oma yritys, jonka toimialana on mm. vakuutus- ja sijoitusala. Sijoitusvarallisuuteni summaa en paljasta, mutta Felicitas-salkkuni sisällön olen jo paljastanut. Tänään salkkuni on -4,45% tappiolla. Salkkuni on koottu keväällä 2008. Korkorahastoja on noin 40% ja osakkeita (rahastot + suorat sijoitukset) on noin 60%. Osakkeiden osuus on tänä vuonna kasvanut ja tulee todennäköisesti kasvamaan entisestään.

 

Sivut

Tilaa syöte RSS - blogit