Artikkelit aikajärjestyksessä

Ostaisitko mahdottoman työn?

Kuinka usein tilaaja tietää mitä tilaa? Ymmärtää realiteetit työn määrästä ja siitä maksettavasta palkasta. Nähtyäni ohjelman Luupin alla / Likainen sairaala heräsi väistämättä kysymys kuinka alas hinnat voi kilpailuttaa?

ISS oli vastuussa siivouksesta. Jo uuden työntekijän perehdyttämisessä sanottiin ettei aika riitä kaikkeen mistä tilaaja maksaa. Sopimuksia ei näytetty. Oli sairaalan johtajan sana vastaan siivousyrityksen tekemättömiä töitä. En usko, että asia on noin mustavalkoinen. Sopimukset ovat monimutkaisia kuvioita, kun palvelu pitäisi saada halvalla ja palvelusta pitää karsia jotain, että halpuus toteutuu.

Onko laadun huononeminen tuottavan osakkeen kääntöpuoli? Milloin huono työnjälki kääntyy yritystä vastaan vai annetaanko aina vähän enemmän periksi. Ei jakseta vaatia mistä on maksettu.

Aloja on varmaan turha alkaa luettelemaan.

Käyttäjän Timo kuva

Timon listan päivitys

Parin viikon kesätauon aikana OMXH-kurssit nousivat selvästi ja myös listan mallisalkun arvo pomppasi mukavasti ylöspäin. Mallisalkun arvo on nyt ensimmäisen kerran vuoden 2008 kurssilaskun jälkeen korkeammalla kuin vertailuindeksin (OMXH25) maksimi koko tarkastelujakson yli syksystä 2006 lähtien. Tuo indeksin maksimi tapahtui kesäkuussa 2007, jolloin indeksisalkun arvo oli133.42 pistettä.

Mallisalkusta meni myyntiin Oriola-KD (ostettu 12.6.2009, myyntivoitto n. 30%) ja tilalle salkkuun Fortum.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Muuttuuko Suomi Finlandé Matkailumaaksi

HelsinkiTuleeko Suomesta laman jälkeen lomakohde? Muutummeko maailmoja syleileväksi matkailumaaksi?

Olen pohtinut matkailun mahdollisuuksia useita kertoja elämäni aikana ja usein päätynyt kielteiseen asenteeseen, vaikka tarjolla on rutkasti luontoa, rauhaa, hyttysiä, lomariehaa, kömpelöä palvelua ja kehnoa tienvarsiruokaa.

KESÄLEHTIEN UUTISTARJONTA

Kesällä kerään tienvarsipysäkkien esitetelineistä kesälehtiä ja matkailumainoksia ja etsin niistä järisyttäviä paikallisuutisia. Mainoksia niissä on paljon ja paikalliset yritykset esitellään parhaimmassa valossa. Yleisilmeeltään ne ovat nykyään värikkäämpiä, mutta sisällöllisesti niissä on sama poljento Porvoosta Pudasjärvelle.

Yritin viikonlopun aikana etsiä kesäjulkaisuista uusia avauksia ja luin kertomuksia mainioista matkailukohteista. Kesälehtien kaavaan kuuluu, että kunnanjohtaja, kulttuuritoimen johtaja ja/tai sihteeri ja kirkkoherra kertovat, mitä kaikkea mainiota juuri heidän kunnassa voi tehdä. Lisää syvyyttä tuovat kotikuntaansa eksyneet julkimot, kirjailijat tai maailmalla menestyneet, joiden lausunnoista voi päätellä, että syntymäpitäjää parempaa paikkaa maailmalla ei ole vastaan tullut.

KIRKKO JA KULTTUURIKESKUS KUNTAKESKUKSESSA

Kirkossa pitää ehdottomasti käydä ihastelemassa puurakenteita ja kunnan kulttuuritalossa järjestetään konsertteja ja taiteilijoiden tauluja on seinällä silmien iloksi. Harvoin maan mainioissa kohteissa tulee käytyä, koska satunnaisen matkailijan aika kuluuu ABC-asemalla autoa tankkaamassa. Vessatkin niissä ovat siistit, mutta niiden ruokatarjonnasta ymmärrän, miksi Berluscone ja ranskan edellinen presidentti eivät innostuneet "perinneruoistamme".

PELIMIESTEN JA NAISTEN ILLAT

Maakunnissa pelataan pesäpalloa, rappiotiloilla järjestetään yhteislaulutilaisuuksia ja tanssilavat kutsuvat Tangon taikaan. Museoiden ovet ovat kesällä selkosen selällään ja joka kunnassa on TaitoShop, josta voi ostaa käsitöitä kotiin tai syntymäpäiville lahjaksi.

"Juvan kesässä on paljon nähtävää ja koettavaa", lupaa Juvan Kesälehti 2009. Keskeisillä kauppapaikoilla palvellaan aamusta iltaan. Varjoon suojaan alta polttavan auringon onnistuu sisätilojen kesätapahtumissa. Lehti tietää myös, että vapaa-ajan asukkaat haluavat paikallisia palveluja ja Sokoksen hyllyiltä löytyy jopa 16 000 artikkelia kesämökille vietäväksi.

KESÄ ON LAATUAIKAA

Kyläkaupat ovat nekin "monipuolisia". Ne ovat malliesimerkkejä paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden onnistuneille tapaamisille. Hyvin varustetun kyläkaupan ja viihtyisän baarin lisäksi palvelua haluaville asiakkaille kuljetetaan ostokset kotiin ja mökille. Isäntä voi maata kaljahuuruisena loma-asuntonsa rantahiekalla, kun naisväki voi tilata Tarmo Lähikauppiaalta puhelimella tai sähköpostilla lisää kaljaa ja kabanossia.

Kesäkuukausina on toritapahtumia, lentopallon peli-iltoja, kalakauppiaat kiertävät mökkikeskittymissä, apteekista saa asperiinia ja käärmepakkauksia, lisämakua maaseutulomailijan arkeen saa piipahtamalla K-Citymarketissa!

Tuoretta hyvää pellolta pöytään, on Hesburgeria, Pizzeriaa, Kebab-ravintolaa ja muuta pikaisesti kertakäyttöpakkaukseen tai voipaperiin käärittyä matkaevääksi. Mutta se uutinen, että jossain olisi jotain epätavallista, outoa ja puistattavaa, sitä en näistä lehdistä löydy. Kesälehdessä kaikki on yhtä aurinkoa.

SATUMAASSA ASUU VAIN LOTTOVOITTAJIA

Kesälehdissä ei ole lamaa, finanssikriisiä tai maailmanlopun ennusteita. Siksi suosittelen niitä kaikille niille, jotka metsästävät megatrendejä ja paremman tulevaisuuden projektioita.

Kesälehdissä ja matkailumainoksissa elämä jatkuu siistinä ja siveänä, ilma sotia ja terroritekoja, vailla hätää ja kurjuutta, vaikka kaikki suomalaiset lomautettaisiin vuosiksi eteenpäin.

Tyyliltään ja uskottavuudeltaan Satumaan kesäjulkaisut noudattavat itäeurooppalaista kaavaa. Totuus taitaa olla jossain muualla. Ei ole näitten lehtien vika, jos maaseutukuntien talousvaikeudet lähivuosina lisääntyvät.

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Seuraavan kasvukertomuksen lumoissa

Kasvaviin markkinoihin kannattaa aina sijoittaa eikö totta?

Wall street journalissa oli 25 kesäkuuta ajatustaherättävä artikkeli. Sen mukaan sijoitukset kasvumarkkinoille tuottavat keskimäärin huonommin kuin sijoitus vanhoihin teollisuusmaihin. London business schoolin prof. Elroy Dimsonin tutkimukseen perustuen vanhoissa teollisuusmaissa on saavutettu 12% tuotto kun kasvumarkkinoilla vastaavana aikana vain 6%. Syynä on arvostustasojen karkaaminen käsistä ... eli siis suomeksi kupla.

Taloudet kyllä kasvavat ja yritysten voitot mukana, mutta osakkeiden arvostustasot ovat usein voimakas kasvukin huomioonottaen ylimitoitettuja. Otetaan esimerki. Kiinassa kaikilla ei vielä ole kännyköitä. Varsinkin maaseudulla löytyy vielä runsaasti kasvupotentiaalia. Verkkojen laajentaminen ulos kaupungeista on siis hyvä ja uskottava kasvutarina. Vahva kännykkäoperaatori kiinassa on Baidu. Yhtiö onkin onnistunut viime kymmenkertaistamaan  liikevaihtonsa v. 2004 - 2008. Arvostustaso on kuitenkin huikea: P/E (TTM) on n. 64.  Lähempänä kotimarkkinoitamme Teliasoneralla kerroin on n. 10.

Arvostuserot ovat valtavia. Baidu saattaa onnistua ja lunastaa kasvuodotukset. Toisaalta ei ole minkäänlaista varaa haparointiin. Verkkoihin tarvitaan mittavia investointeja, entä jos liikevaihto ei kasvakaan aivan niin rakettimaisesti kuin kuvitellaan? Entäpä jos kotimainen kilpailu kovenee ja liittymäasiakkaan arvo laskee? Onko todennäköistä että yhtiö voisi yllättää vielä huomattavasti arvioita suuremmalla kasvulla?

BRIC-maiden talous kasvaa epäilemättä lähivuosina länsimaita nopeammin. Se ei silti automaattisesti tee sijoitusta maiden pörsseihin paremmaksi kuin länsimaiden pörsseihin.

Perussijoittaja (lue piensijoittaja) ei yleensä tutki sijoitusrahastojen sisältöä eikä sijoitusten arvostustasoa vaan lähtee mukaan kasvutarinan innoittamana "villiin itään". Toisaalta: Lottokuponkikin on useimmilla vetämässä viikottain, vaikka siinä touhussa keskimäärin häviää. Mutta onhan kerran viikossa saanut jännitystä rahan vastineeksi.

(Homo Economicus ei omista Baidua, mutta kyllä Teliasoneraa)

Käyttäjän Jarkko Aho kuva

Perinteisestä tuotekehityksestä kohti nykyaikaista innovaatiojohtamista

Tuotekehitys on pitkään nähty yrityksissä melko suppeana kokonaisuutena ja vain propellihattuisten insinöörien tehtävänä. Maailma kuitenkin muuttuu ja nykyaikana pitäisi ennemminkin puhua kokonaisvaltaisemmasta innovaatiojohtamisesta, jossa myös uusien ideoiden jatkuva tuottaminen sekä myynti- ja markkinointiosaaminen korostuvat.
 
Tuotekehittäjän on pystyttävä navigoimaan teknis-taloudellisessa viidakossa, jossa on ymmärrettävä tuotteeseen liittyvä teknologia ja ansaintalogiikka sekä kyettävä myymään idea vähintäänkin sisäiselle asiakkaalle. Nykyaikainen tuotekehitystyö vaatiikin jatkuvaa markkinoiden, kysynnän ja teknologian kehittymisen seurantaa sekä osallistumista myynnin tukeen ja asiakasyhteistyöhön.
 
Tämä tuo mukanaan entistä suurempia kompetenssivaatimuksia kehitystyön tekijöille, sillä heidän on ymmärrettävä entistä paremmin asiakkaiden liiketoimintaa ja heidän tarpeitaan sekä pystyttävä suljetun tuotekehitystyön sijaan avoimempaan verkostoyhteistyöhön asiakkaiden ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Avoimen innovaatiokulttuurin luominen on yksi nykypäivän trendeistä, jonka oppiminen ei tapahdu hetkessä.
 
Asiakkaiden tarpeiden ymmärtämisen täytyy olla kehitystyön lähtökohta, mutta se ei yksin takaa menestystä tulevaisuudessa. Organisaatioiden rakenteet, järjestelmät ja prosessit on valjastettava innovaatiomyönteisiksi ja vanhoista, ”näin on aina ennenkin tehty” -tyyppisistä, ajattelumalleista on päästävä eroon. Jokaisen on uskaltauduttava pois omalta mukavuusalueeltaan.
 
Perinteiseen lyhytnäköiseen tulosohjaukseen perustuvien johtamiskäytäntöjen on myös muututtava. Kvartaalitalouden hektisessä maailmassa elettäessä saattaa pitkän tähtäyksen suunnittelu ja pidempiaikaisten roadmappien laatiminen unohtua, pyrittäessä maksimoimaan voittoja vuosineljänneksen tai vain kuukauden aikajänteellä. Ilman tulevaisuuteen katsovaa tuotekehitystä ja uusia innovaatioita yrityksen kilpailukyky kuitenkin menetetään helposti ennemmin tai myöhemmin. Tämä on syytä muistaa varsinkin nykyisen kaltaisessa heikossa taloustilanteessa, jolloin kustannusten karsiminen on tapetilla. Monet yritykset pienentävät nyt kehitysresurssejaan, mikä tulee kostautumaan tulevaisuudessa. Ei riitä, että yrityksen strategiakalvoissa komeilee muutama innovatiivisuuteen viittaava korulause. Innovaatiojohtamisesta täytyy tulla osa jokaisen yrityksen arkipäivää.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Toimistoja ja asuntoja

Toimitilojen vajaakäyttöisyys on esim. Turun seudulla jo samalla tasolla kuin 1990-luvun alun vaikeimpina vuosina.

Toimistotiloissa tilanne on pahin. Espoossa vajaakäyttöaste on toimistotiloissa 14 %; Helsingissä, Vantaalla ja Turussa noin 8 %. Catellan näkemyksen mukaan tilanne on kuitenkin pahin Turussa, sillä oletetaan, että pk-seudulla kysyntä elpyisi helpommin kuin Turussa. Lähteet: Catellan antamat tiedot ja alla oleva linkki.

Lopuksi pari suurpiirteistä kommenttia asuntomarkkinoista.

1990-luvun alun pahimpinakaan vuosina en muista kiinteistövälittäjien puhuneen mistään muusta kuin kysynnän voimistumisesta, elpymisestä, vilkastumisesta ja vahvistumisesta. Kun nämä lausunnot yhdistäisi, näkisi asuntomarkkinoitten tilan kehittyneen aina vain parempaan suuntaan koko 1990-luvun alun ajan.

Noista vuosista lähtien en ole hirveästi luottanut sellaiseen tiedottamiseen, joka ainakin silloin oli todistettavasti pelkkää systemaattista valehtelemista.

Nyt on puhuttu asuntopulasta.

Jos on niin, että Helsingissä ja Espoossa hinnat nousevat (painetta lienee juuri siellä), se tarkoittaa vain 15 % Suomen asuntojen markkinoista. Loput 85 % suomalaisista voi asua vailla huolta tietoisina siitä, että ensi talveksikin on katto pään päälle.

Ja mitä tulee pk-seudun tonttitilanteeseen, niin jo valmiiksi kaavoitettuja tontteja on riittämiin. Mikäli Helsingissä sovellettaisiin samaa asukastiheyttä kuin Pariisin ydinalueilla, lähes koko Suomen väestö mahtuisi pelkkään Helsinkiin. Espoo ja Vantaakin voitaisiin jättää hirvien, peurojen ja muiden metsäeläinten asuttamaksi.

Linkki

Turkulainen uudiskohde päärautatieaseman vieressä. Naapurit eivät häiritse paljolti tyhjissä taloissa. Juuri sen takia turkulaisjuristi järjesti alueelta panttivangille sellin 2 viikoksi.

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

El Niño ja ETF-rahastot

El Niño on sääilmiö, joka on jälleen kehittymässä Tyynellä valtamerellä (kts. Uuden Suomen uutinen). Toteutussaan El Niño voi vaikuttaa huomattavasti maatalouden satoihin ja täten myös maataloustuotteiden hintoihin.

Toisaalta El Nino saattaa vaikuttaa talouteen negatiivisesti ja tiputtaa osakkeiden hintoja, joten maataloushyödykkeisiin sijoittamien on hajauttamisen kannalta myös peusteltua (kts.Taloussanomien uutinen).

Ongelma yllämainitussa spekulaatiossa on tietenkin se, että odotukset ainakin osittain näkyvät jo kursseissa. Löytyisikö aiheeseen kontrastrategiaa?

Kontrastrategia voisi voisi olla maakaasu ETF-rahasto, koska El Niño tavallisesti vähentää hurrikaanien esiintymisen riskiä, mutta toisaalta tälläiset sää ilmiöt ja niiden vaikutusten ennustamien voi olla vaikeaa. Nyt myös puhutaan uudenlaisesta hurrikaanien uhasta, joka on yhteydessä El Nino sääilmiöön. Siten voisi kontrata näitä odotuksia vastaan ja sijoittaa maakaasuun. Aikaisempi FundPlace-artikkeli maakasusta täältä.

Aiheeseen liittyviä ETF-rahastoja:

Dow Jones-AIG Agriculture Total Return ETN

E-TRACS CMCI Agriculture ETN

iPath Dow Jones-AIG Coffee Total Return Sub-Index ETN

PowerShares DB Agriculture Double Long ETN

PowerShares DB Agriculture Double Short ETN

ELEMENTS Rogers International Commodity – Agriculture Index ETN

PowerShares BD Agriculture ETF

iPath Dow Jones-AIG Agriculture ETN

ELEMENTS MLCX Biofuels Index ETN

 

El Niño ennusteita täältä

 

 

Käyttäjän Makrotalouskatsaus kuva

Makrotalouskatsaus: Nyt on aika nauttia - merkit paremmasta ovat ilmassa

Makrotalouskatsaus elokuu /2009     Kai Nyman         

Katsaukseen liittyvä syventävä esitys pidetään Toto invest ryhmän kokouksissa - muissa tilaisuuksissa erikseen pyydettäessä.

 

Source: http://www.ism.ws

Laman pohja on pääosin ohitettu ja nyt suunnataan katsetta tulevaan nousuun. Nyt on sijoittajan aika nauttia - hellettä ja kauniita kesäpäiviä on vain rajoitetusti - niistä kannattaa nauttia. Tänä vuonna on sijoittajan kesä.

Sentimentti-indikaattorit

Kaikki suhdannelaitokset (IFO, JP-Morgan (yllä), ISM, OECD) näkevät odotuksissa kuukaudesta toiseen tapahtuvaa paranemista. Ostopääliköt ovat jo monin paikoin niin positiivisia, että laman voi syksyllä odottaa väistyvän ainakin kauko-idästä ja kenties jopa joistain kehittyneistä talouksista.

Kuluttajien luottamus tulevaisuuteen on Euroalueella kasvussa eivätkä USA:n luvut ole enää aivan niin synykät kuin jokin aika sitten. Työttömyys kuitenkin pahenee eikä tavallinen kuluttaja heti huomaa makrotaloudellista muutosta.

Korkomarkkinat

Korkokäyrä indikoi kaikille merkittäville markkina-alueille viimeistään vuoden kuluttua alkavaa talouden kasvua. Korkokäyrä ennakoi, jos tarkkoja ollaan, keskuspankkien toimia ja nyt korkomarkkinat odottavat että keskuspankit alkavat nousevan inflaation paineessa vuoden kuluttua kiristää korkoruuvia. Sijoittajan kannalta tämä tarkoittanee sitä, että seuraavan vuoden aikana taloudellista tulosta voi tehdä muilla sijoitusmuodoilla kuin talletuksilla.

Reaalitalous

Teollisuustuotanto on useimmissa maissa elpynyt kevään pohjalukemista, vaikka vielä ollaan alemmalla tasolla kuin vuosi sitten. Ainoastaan Kiinassa, Intiassa ja Singaporessa tuotanto on suurempaa kuin viime vuonna ja näiden maiden taloudet kasvavat jo ripeää vauhtia.

IMF ennakoi hidasta toipumista lamasta - muut suhdannelaitokset ovat yleisesti ottaen positiivisempia. Yleisesti ottaen USA:n taloutta seuraavat instituutiot ennustavat hidasta toipumista ja muita talouksia enemmän seuraavat näkevät toiveita nopeasta toipumisesta. Mutta myös IMF on alkanut puhua valtion taholta tapahtuvien elvyttävien toimien vähittäisestä poistamisesta. Korkotason nostamisen tarpeellisuudesta aletaan todennäköisesti keskustella vasta sitten kun kasvu on jo kunnolla käynnissä.

Pankkien väliseen luottamukseen liittyvä kriisi väistyi pari kuukautta sitten. USA:ssa kasvavat nyt sekä vanhojen että uusien asuntojen myynnit ja asuntokriisikin alkaa vähitellen siirtyä historiaan. Autoja ja kestokulutustavaroita hankitaan harkiten, mutta myös niiden suunta on kohti parempaa.

Sijoitusmarkkinat

Yritysten liikevaihto laski heinäkuun osavuotiskatsauksessa samassa suhteessa kuin BKT - siis aivan ennakoidulla tavalla. Positiivisen yllätyksen muodostivat yitysten tulokset - ne olivat ennakoitua hieman paremmat. Yhteiskunnan dynaamisuus on kasvanut, sillä yritykset ovat ilahduttavan nopeasti kyenneet sopeuttamaan toimintansa laajuuden laskeneeseen liikevaihtoon. Yritysten tuloksissa näimme kuitenkin pohjalukemat heinäkuussa - loppusyksy tuo vähitellen paranevia aikoja.

Korkomarkkinat eivät tällä hetkellä ime sijoituksia - muut sijoituskohteet ovat tässä suhdannevaiheessa parempia.

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Asunnot loppumassa kesken Suomesta

Vai mikä muu voisi selittää oheisen Tilastokeskuksen kuva.
Siinä on verrattu vanhojen ja uusien asuntojen hintakehitystä vuodesta 2005.

 

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Eläimellistä toimintaa

Yrityksen strategian kuvaamiseen käytetään usein erilaisia vertauskuvia. Vertauskuva selkeyttää ajattelua usein paremmin kuin tuhat sanaa ja luo "hyvän stoorin". Toimarin kannattaa usiis uhrata aikaa  vertauskuvien miettimiseen.

Jari Sarasvuo rikastutti vertauskuvavarastomme viimeisimmässä osarissa sanalla ruutanastrategia. Eli maataan liikkumattomana järven pohjalla mahdollisimman vähän energiaa käyttäen. Pahaa tekee kun katsoo tulosta, liikevaihto lähes puolittunut Q2 viime vuoteen verrattuna. Taitaa ruutana olla sukua turskalle? Mieleen tulee runsasruotoinen kala. Kuolleet kalat haisevat lisäksi pahalle. Kuva ei siis tuota positiivisiä mielleyhtymiä. Parhaassa tapauksessa kalat savustetaan ja syödään pois.

Konecranesin Pekka Lundmark jätti hyvän tilaisuuden käyttämättä. Hän olisi hyvin voinut lanseerata sanan kettustrategia. Eli kytätän hämärässä markkinatilanteessa pusikossa näkyykö heikkoon kuuntoon päässyttä saalista. Tilaisuuden tullen popsitaan ne vahvan kassan avulla parempiin suihin. Näin jo tapahtui parin pienen manipulaattorivalmistajan kanssa. Kettu uskoo tulevaisuuteen.

Pieniruokainen kettu pärjää hyvin myös hieman laihempina aikoina. Konecranes aloitti säästötoimet ajoissa. Kun aikanaan markkinat vahvistuvat kettu on nälkäinen ja nopea.

Homo Economicus jättää kalat väliin ja satsaa tässä markkinatilanteessa kettuihin.

Myös muita eläinanalogioita käytetään ennenmainittujen lisäksi. Yleisesti tunnettujen Sonni- ja Karhu-markkinaanalogioiden lisäksi on muitakin.

Tunnetteko esimerkiksi Kuolleen kissan pompun (Dead cat bounce)? Jopa kuollut kissa nimittäin pomppaa ylös maahan osuessaan, jos putoaa tarpeeksi korkealta. Toisin sanoen konkurssikypsän suuryrityksen osakkeen arvo saataa romahduksen jälkeen hetkeksi nousta.

Lukijat täydentävät varmaankin listaa...

 

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

Kiina ETF

Arkistoitu 12.2.2011

Käyttäjän Janne Saarikko kuva

MikroVC - uusi avoin sijoittamisen konsepti Suomessa

Törmäsin eilen mielenkiintoiseen uuteen MikroVC-konseptiin.

Tämän avoimen konseptin ideana on tuoda säästäjille mahdollisuus sijoittaa myös riskiyrityksiin pienemmillä summilla ja ilman yritysosaamista. Konsepti pyrkii rakentamaan mallin, jolla pyritään lisäämään venture capital -toiminnassa liikkuvaa rahaa ja mahdollistamaan useampien suomalaisten uusien menestystarinoiden syntyä. Homman nimi on korkeampi riski, suuremmat voitot. Yksittäisten sijoitusten koon on arvioitu sijoittuvan 500-10000Euroon.

Konseptin takana ovat Pekka Abrahamsson, Petteri Alahuhta ja Jussi Autere, mutta avoimena konseptina myös muilla on mahdollista lähteä mukaan.

Käykääpä katsomassa tarkemmin ja antamassa palautetta.

www.mikrovc.com

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Allokaatioista

Allokaation käsite on sijoituskeskusteluissa usein peräti hatara.

Joku näkee allokaatiota jo siinä kun sijoittaa Suomen marginaalisille markkinoille eri firmoihin. Toinen näkee allokaation maantieteellisenä hajauttamisena, mutta itse olen pitänyt kätevimpänä pankkien tapaa tehdä suurin hajautus osakkeiden ja korkoinstrumenttien välillä.

Sarkastisesti voi sanoa, että pankki on hyvinkin halukas ottamaan korkoinstrumentit puheeksi, kun talousmedia ilmeisesti kokee korkoinstrumentit turhan tylsänä aiheena ja keskittyy mieluummin analysoimaan defensiivisiä ja syklisiä aloja. Ja kuten tässäkin laskussa olemme nähneet, alas on tultu on osakesalkkua sitten pidetty vasemmassa tai oikeassa kädessä!

Allokaatiosta jää usein vähemmälle huomiolle ajallinen hajauttaminen. Mekaanisin tapa toimia on sijoittaa säännöllisistä tuloista jatkuvasti jokin summa.

Kuten tunnettua, riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä ja tuoton kasvattaminen merkitsee “kannan ottamista” keskittämällä sijoituksia ja nostamalla sitten riskitasoa.

Kesään 2007 mennessä olin tyhjentänyt salkuistani 80 %. Jossain vaiheessa tyhjennys tuntui liian suurelta ja laskun alettua täydensin salkkuja ja jälkiviisaasti katsoen aivan liian varhain! Jälkeenpäin on mahdotonta sanoa, kumpi on kyrsinyt enemmän, salkun pohjalle jääneiden osakkeiden romahdus vaiko liian aikaisin aloitetut ostot.

Omasta mielestäni 80 %:n tyhjennys on yksityiseltä sijoittajalta varsin radikaali toimi.

Kun Sofia Pankki ilmoitti ennen kesän kvartaalijulkistuksia tyhjentäneensä koko salkun, se teki erikoisen ratkaisun. Yleensä pankit tyytyvät suosituksissaan vain esim. 5 %:n muutoksiin korko- ja osakesijoitusten välillä. Sofia Pankin ratkaisu oli erikoinen myös siksi, että uusi pankki ei antanut itsestään kovin vakuuttavaa kuvaa.

Aikoinaan jo Ahti Karjalainen totesi, että ennustaminen ja etenkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Tämän realiteetin hyväksyminen johtaa hajauttamiseen ja hajottaminen johtaa tasaisempiin tuloksiin. Voitot pienenevät mutta niin pienenevät tappiotkin. Jälkimmäisen asian kuvittelisi olevan pankille tärkeintä.

Linkki

Käyttäjän Skiller kuva

Turskahuttua

  

Putte: Intratreidaus on taidetta,

TA-vehkeet tukee raidetta.

Kalle: Ilman eteviä kaluja,

lotto vastaa mielihaluja.

 

Putte: Jos ei treidit osu oikeaan,

ennusteet käy paikkaan soikeaan.

Kalle: Joku raja pitää ollakin,

muuten hajoaapi pollakin.

 

Putte: ”Ahneet poies”, sanoi kaniikki,

muuten seuraa myyntipaniikki.

Kalle: Vastuulliset pörssitoimijat

öykkäröi kuin marjanpoimijat.

 

Putte: Silloin kyllä lensi seteli,

”putticallemies” kun veteli.

Kalle: Tuotot oli päätä kääntävät,

kuluista vain nössöt vääntävät.

 

Putte: Parempi kuin tarkka mallinta

etevä on riskinhallinta.

Kalle: Muuten tulee turskahuttua

- huonompi on veistää juttua!

 

-Skiller

 

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Muistokivet – haudanvakava business ?

Suomessa myydään noin 15.000 hautakiveä vuodessa. Vanhoihin hautakiviin tehdään noin 30.000 uutta kaiverrusta. Kaikista kuolleista noin neljännelle otetaan uusi kivi, puolelle tarvitaan uuden nimen kaiverrus ja neljäs osa ei tarvitse muistokiveä ollenkaan. Euroissa puhutaan noin 25-30 miljoonan euron kokonaisuudesta.

Suuret ikäluokat näkyvät myös hautakivimarkkinoissa. Vainajien määrä nousee jonkin verran vuosi tasolla. Samalla kuitenkin polttohautaus ja uurnalehdot yleistyvät, jolloin muistokivien kokonaismarkkinat pysyvät samana tai kasvavat hyvin hitaasti.

Kivivalmistajien ja kaivertajien markkinat ovat sirpaleiset: alalla toimii jopa sata pienempää, muutaman henkilön yritystä. Suurempia yrityksiä löytyy kourallinen: Loimaan Kivi, Suomen Kivivalmiste ja Kaavin Kivi suurimpina. Myös Peipohjan Kiviveistämö, Vientikivi ja Tervajoen Kiviveistämö erottuvat kooltaan joukosta. Alan rakennemuutokseen ohjaavat sekä liiketaloudelliset paineet että nykyisten yrittäjien ikääntyminen.

Muistokivien markkinointi on pääasiassa hautaustoimistojen harteilla. Toimistoissa on näytteillä eri kivimalleja ja netistäkin löytyy esimerkkejä eri ratkaisuista. Kivilaatuja, kivimuotoja ja kaiverruksia on jokaiseen tarpeeseen ja makuun. Loimaan Kivellä on Kivicenter-konsepti, joissa pääsee näkemään useita kymmeniä malleja ja esimerkkejä eri ratkaisuista (www.loimaankivi.fi).

Konsultilla oli ilo tutustua kotimaisen Loimaan Kiven toimintaan paikan päällä Loimaalla. Tuotanto oli automatisoitu pitkälle ja modernit koneet jalostivat raakakivestä kaunista kivilaattaa vuorokauden ympäri. Osaavat kivenveistäjät jatkoivat kiven jalostamista siitä, mihin koneen osuus päättyi. Samalla tehtaalla valmistettiin sekä muistokiviä, sisustuskiviä että rakennuskiviä. Lopputuotteet ovat ikuisia: suomalainen graniitti kestää kulutusta kaikissa olosuhteissa.

Konsultti ei ole – vielä – joutunut pohtimaan muistokivien hankintaa, joten kokemus oli uusi. Hautakivet olivat kauniita, yksilöllisiä ja huolellisesti suunniteltuja. Lomamatkalla tuli uteliaisuudesta käytyä muutamalla hautausmaalla ulkomailla. Muistokivet tuntuivat olevan osa kunkin alueen historiaa, ne kertoivat ajoista ja ihmisistä ennen meitä.

Suomalainen ei tee mielellään testamenttia “liian aikaisin”. Perikunnat saavat sitten pohtia – juristien kanssa tai ilman – mikä lienee olikaan poismenneen viimeinen tahto. Itseä jäi askarruttamaan, onko muistokiven valinta niin vakava asia, ettei siitä voi keskustella etukäteen.
 

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Minkä kuuluun DB hedgelle

Maaliskuisessa merkinnässä kirjoitin Deutsche Bankin uutuudesta: Hedge-indeksiin perustuvasta ETF rahastosta.

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Kuumin talousartikkeli on edelleen Eugene Faman

"Market efficiency, long-term returns, and behavioral finance", joka on julkaistu Journal of Financial Economics lehdessä, Volume 49, Issue 3, September 1998, sivuilla 283-306.

Artikkelin on nimennyt kuumimmaksi Elesevier kustantamon ScienceDirect's sivusto Top 25 Hottest Articles.
Tämän ScienceDirect's sivuilta voi listata kustantamon lehdistä eniten ladatut artikkelit tieteenaloittain. Tämä taloustieteen artikkelien listaus löytyy linkistä.
 
Mistä tämä Faman artikkeli sitten kertoo, alla sen abstrakti:
"Market efficiency survives the challenge from the literature on long-term return anomalies. Consistent with the market efficiency hypothesis that the anomalies are chance results, apparent overreaction to information is about as common as underreaction, and post-event continuation of pre-event abnormal returns is about as frequent as post-event reversal. Most important, consistent with the market efficiency prediction that apparent anomalies can be due to methodology, most long-term return anomalies tend to disappear with reasonable changes in technique."
 
Samassa talouden top 25 listauksessa on muuten sijalla 11 pankkikriisin esiin nostama tuore kirjoitus:
Banking regulation and the output cost of banking crises
Journal of International Financial Markets, Institutions and Money, Volume 19, Issue 2, April 2009, Pages 240-257
Angkinand, A.P.
Käyttäjän J.Vahe kuva

EU:sta ja USA:sta

Kaitsun alla olevan kirjoituksen innoittamana aloin pohtia EU:n ja USA:n eroja ja yhtäläisyyksiä.

Kun EU:n keskimääräinen veroaste on USA:ta korkeampi, ei voi implisiittisesti sanoa EU:n olevan halvempi. Korkeampaa veroastetta vastaan siellä toki saa USA:ta laajempaa sosiaaliturvaa - vai olisiko varminta sanoa, että on ainakin tähän asti saanut.

Suomen liittyessä EU:hun v. 1995 kulisseissa lienee puhuttu turvallisuudesta paljon enemmän kuin varsinaisella julkisuuden näyttämöllä - näin esim. silloinen ulkoministeri Heikki Haavisto on antanut ymmärtää. Juuri sen takia on syytä todeta, ettei EU:n turvallisuus ole edennyt mihinkään viimeisen 14 vuoden aikana. Jos Suomi tarvitsisi kouriintuntuvaa tukea kriisitilanteessa, siinä ei auttaisi muu kuin luottaa erilaisten Berlusconien “sanaan”.

Jos hypoteettisesti kuvitellaan jonkun tai jonkin uhkaavan vaikkapa Washingtonin osavaltiota, Florida tukisi Washingtonia takuuvarmasti.

Tällä vertailulla voi EU:sta sanoa vain, että vähempi on halvempaa.

Sotaisten vaihtoehtojen rinnalla on toki hyvä pohtia myös rauhallisempia asioita, nimittäin valtiollisten toimijoiden houkuttelevuutta, attraktiivisuutta.

USA on suurimmaksi osaksi eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisten asuttama maa. Siirtolaisilla ei ainakaan todellisuudessa ollut vastassa juuri mitään sosiaaliturvaa. Tämä tosiasia ei poista sitä, etteikö USA:han olisi lähdetty myös väärien haavekuvien takia. Amerikkalainen elintaso nähtiin vuosisata sitten Suomessa kohtuuttoman korkeana ja sen saavuttaminen aivan liian helppona. Kysyä sopii, pyritäänkö kehitysmaista EU:hun nykyään yhtälailla liiallisten odotusten takia?

Kaitsu huomauttaa osuvasti, että Suomi torjui yleisvenäläisen lainsäädännön (ja torjui sen puoleen kaikenlaista NL:n “tarjoamaa”).

Suomen alkaessa lähestyä länttä (jossain mitassa yhteyksiä oli pidetty auki lähes koko sodan jälkeisen ajan), integraation vastustajat kyselivät Suomen puolueettomuuden perään.

Reaalipolitiikan tasolla Suomi on harvoin ollut absoluuttisen puolueeton, mutta itsenäisenä valtiona se on pyrkinyt valitsemaan seuransa itse - ja on mielestäni onnistunut ainakin tyydyttävästi.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

EU - kaikkien aikojen kilpailukykyisin päätöksentekomekansimi (?)

Mikä onkaan EU:n perimmäinen luonne ja kilpailukyky organisationa?

Erään käsityksen saa EU:n budjetin (www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx) pohjalta. EU ei budjetin perusteella ole varsinainen liittovaltio; budjetin loppusumma on vain 1% jäsenmaiden bruttokansantuotteessta kun taas esimerkiksi USA:ssa liittovaltion (www.whitehouse.gov/omb/rewrite/budget/fy2007/tables.html) osuus on noin 19%. EU on siis budjetin koon perusteella yhteistoimintaliitto eikä liittovaltio.

EU:n budjetin suurin menoerä kohdentuu taloudellisen kasvun-, tutkimusen- ja kestävän kehityksen- tukemiseen. EU ei ole enää luonteeltaan maatalousliitto vaan budjetin kokonaisrakenne on paremmassa balanssissa kuin vain kymmenen vuotta sitten.

EU päätöksentekomekanismeja kritisoidaan usein unohtaen, että EU on eräs historian kaikkien aikojen kilpailukykyisimpiä valtioliittoja. EU:n kansojen perheen jäsenyyttä tavoitellaan, vaikka jäsenyys johtaa siihen, että puolet kansallisista laeista ja instituutioista joudutaan sopeuttamaan EU:n mukaisiksi. USA:n valtiota, Neuvostoliittoa, Intian liitovaltiota ja monia muita vstaavia rakenteita on pidetty pystyssä väkivallan ja pakon voimalla eivätkä ne aina ole laajentuneet vapaaehtoisten liittymisten kautta. Suomi kieltäytyi aikoinaa suuriruhtinaskunnan aikana hyväksymästä yleiskansallista koko impeeriumia koskevaa lainsäädäntöä osaksi Suomen lakeja, mutta hyväksyimme vastaavan tarjouksen sata vuota myöhemmin EU:n taholta - ja samaan päätökseen on päätynyt moni muu kansakunta.

Mistä sitten johtuu EU:n organisaation ja päätöksentekomakanismin kiistämätön kilpailukyky.

  1. EU:ssa sovitaan ennen kaikkea yhteisistä talouden-, kansalaisten vapauksia- ja ympäristön suojelua- koskevista pelisäännöistä ja periaatteista. Vaikka nuo säännöt ovat melko lailla tiukat ja laajat, ei pelkkää yhteisistä säännöistä sopimista koeta itsenäisyyttä loukkaavana niin kauan kuin johtajat ja toteuttajat ovat kansallisella tasolla. Vallan symboliikka, toteutus ja emotionaalinen johtajuus toimivat edellen kansan omalla kiellä ja kulttuurilla.
  2. EU:sta voi aidosti erota ja eri kieliä ja kulttuureja edustavien kansojen liittymisen tukemiseksi  on olemassa hyväksi koettuja menettelytapoja. On mahdollisuuksia myös eri tasoisiin jäsenyyksiin - kaikkien ei taritse tulla mukaa yhteiseen rahaan eikä myöskään yhteisten puolustusjärjestelyjen piiriin. Jäsenyys ei siis ole kaiken nielaisevaa lopullista sulautumista vaan aitoa yhteistoimintaa.
  3. EU.n vapaaehtoisuus on tekijä, joka pakottaa kaikissa tilanteissa rakentamaan liittoa, joka säilyttä kilpalukykynsä ja jäsentensä suosion myös tulevaisuudessa.

Jotta EU:n päätöksentekomekanismit voivat säilyttää nykyisen historiallisessa perspektiivissä ainutlaatuisen kilpailukykynsä, pitää mielestäni välttää keskitetyn ja budjetoidun toteutuskoneiston rakentamista. EU tason budjetin pienuus on siis eräs oleellinen kilpailukyvyn tekijä - eikä heikkous. Näkyvän EU tason valtasymboliikan (vahvan presidentti-insitution) puute on niinikään kilpiluetu, joka tekee liittymisen mutkattoman helpoksi. Kansalliset johtajat säilyttävät merkityksensä samalla kun välttämättömistä yhteisistä pelisäännöistä sovitaan EU tasolla.

Voimme kaikenkaikkiaan olla ylpeitä EU päätöksentekomekanimista: se toimii, saavuttaa tuloksia, luo hyvinvointia ja siihen halutaan mukaan.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Arkkitehti paukuttaa puutaloja Israelinmetsään

KerimäkiPuurakentamisen perinneviisautta löytyy maastamme vuosisatojen takaa. Alalle kaivataan innovaatioita, mutta alkuun päästäisiin vanhoja valokuvia katsomalla ja historian kirjoja lukemalla.

Taantuvien Maakuntien Suomessa oli ennen lättänöitä pankkisaleja ja kauppakeskuksia runsaasti kauniita puutaloja, joita tekivät kirvesmiehet ja paikalliset työporukat. Suurin osa on jyrätty katepillareilla nurin jo 60-luvulla, mutta paikallislehdistä löytyy kuva-arkistoja ajoista ennen betonirumiluksia ja ideaparkkeja.

Poikkesin tällä viikolla Kerimäellä, jossa maailman suurin puukirkko oli remontissa. Pakettialojen rakentajat voisivat ottaa mallia menneen ajan kirkonrakentajista, jotka saivat piktästä puusta ja hirsistä aikaiseksi upeita rakennelmia.

Pari kuukautta takaperin tapasin arkkitehti Sami Paalosmaan Pernajan Robin Hoodissa. Hän kertoi heittäneensä CADin ja muut suunnitteluvehkeet vähäksi aikaa syrjään ja pukeneensa ylleen haalarit. Sami sanoi rakentavansa suunnittelulaman aikana omin käsin pari omakotitaloa ja myyvänsä ne nousukauden alkaessa maksukykyisille asiakkaille.

Samin suunnitelemia taloja nousee kaksin kappalein Itä-Uudellemaalle, Pernajan Israelin metsään. Ne ovat kaksikerroksisi omakotitaloja ja pinta-alaltaan 160 neliötä. Asuinrakennuksen lisäksi 2000 neliön tontille tulee autotalli ja sauna. Eli kelpo perheasuntoja.

Kätevä mies pystyy työllistämään itsensä ja kehittämään pienpuurakentamista paikallisen osaamisen pohjalta. Ei niitä mökkejä tarvitse rahdata valtakunnan toiselta laidalta etelänkään kirkonkyliin. Tarvitaan vain toimeen tarttuvia osaajia, miehiä ja naisia, black and decker, naulakone, sirkkeli ja betonimylly. Puutaloja pystyy lähes kuka tahansa valmistamaan ilman suurempia alkuinvestointeja.

Nuorisotyöttmyys hoituisi sillä, että vaikkapa 10 000 nuorta päättäisi rakentaa itselleen omakotitalon johonkin maaseudulle, jossa tonttien hinnnat ovat kohtuulliset. Valmiin mökin voi laman päätyttyä myydä raharikkaalle ja ostaa kaupungista kerrostalokaksion, jos maaseutuelämä ei viehätä.

Näin se Samikin toimii. Lihavina vuosina hän tekee arkkitehtihommia Helsingissä, mutta laman iskiessä hän lähtee maalle matalasuhdannette pakoon ja rakentaa omakotitaloja myyntiin. Hän on näitä "uusia savuja" rakentanut 2000-luvun alusta alkaen parikymmentä.

Leivän ja työn sryjässä pysyy, kun tekee konkreettisia asioita ja pitää mittakaavan oikeana. Metsäteollisuuden ahdingosta telkkariaikaa saa Stora Ensoa tuhannen päreiksi silppuava Jouko Karvinen. Huonto uutiset ovat hyviä, mutta nuorisotyöttömyyden ollessa 22,5 prosenttia kaipaisin mediaan myös menestystarinoita: nuorille tarvitaan ihmisen kokoisia esimerkkejä tulevaisuuden rakentamisen mahdollisuuksista.

Lovari kirjoitti Sami Paalosmaasta 30.9.2003 näin: Arkkitehtisuunnittelun on tehnyt Arkkitehtuuri- ja konsulttitoimisto SP.Ark. Sami Paalosmaa. Rakennusarkkitehti Paalosmaa on pernajalainen yrittäjä, jonka suunnittelemia omakotitaloja on rakennettu muun muassa Länsi-Koskenkylään. Koskenkylän monitoimihalli on ensimmäinen Paalosmaan suunnittelema liikuntahalli.

 

 

 

 

Käyttäjän Skiller kuva

Vastavirtaan

 

Puttaaja, on syytä olla valpas,

ettei esteeksi käy oma kalpas.

Härkämarkkina vei lossisalpas.

Kannattiko? Oma oli halpas.

 

Härkämarkkinoilla jatkuu ralli,

niille tarvitaan pian umpitalli.

Kehveleiltä joskus viedään palli,

sijoittajakaan ei kaikkee salli.

 

Vastavirtaan nousee lohen suku,

yllään välkkyy sateenkaaripuku.

Kalastaja, ällös venhos nuku,

älä myöskään haaveisiisi huku.

 

Heinäkuussa helteet meitä suomii,

tarkattava on siis ihon luomii.

Ihaillaan myös pihlajia, tuomii,

nautiskellaan kesäisiä juomii.

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ei uutisia on hyvä uutinen?

Sain tänään Metsäteollisuus ry:stä tilaamani uutiskirjeen. Kaksi uutiskirjeen “uutista” olivat: 1) kolmannes maapallon maapinta-alasta on metsän peittämää ja 2) metsäteollisuus tarvitsee vettä.

Jälkimmäistä uutista voisin hieman täydentää. Rauman sellutehdas pystytettiin vuonna 1920 pari kilometriä pitkän, mutta suultaan vain 80 metriä leveän Sampaanalanlahden rannalle.

Sellutehtaan jätökset laskettiin aluksi ns. lyhentämättöminä suoraan lahteen sillä seurauksella, että lahti tietenkin pahasti saastui.

Tällöin sellutehtaan tirehtööreille tuli hätä käteen, sillä he tarvitsivat sisäänotossa puhdasta vettä. Päästöillä ei tietenkään ollut niin nokon nuukaa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että tämä minun “uutis”täydennyskin on lähes 90 vuotta vanhaa tietoa!

Sanotaan, että ei uutisia on hyvä uutinen. Kuitenkin olen toista mieltä. Stora Enson ilmoitettua supistuksista ja suunnitellessa niitä lisää Metsäteollisuus ry:llä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin pari itsestään selvyyttä.

Vaikutelmaksi jää, että jos visioita on joskus ollut, ne ovat ainakin nyt pahasti hukassa. Enemmänkin vaikuttaa siltä, että metsätirehtöörit ovat tippuneet korkean puun latvasta ollen päästään pyörällä: mikä maa, mikä valuutta, mikä tulevaisuus.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Laajenna kotimarkkinaasi!

Kai Nyman kehoitti tutustumaan Tallinnan pörssiin. Ehdotus on hyvä. Mailmanloppua ei tullutkaan, Viron talous elpyy aikaan. Sijoittajan kannatta kuitenkin olla tarkkana toimeksiantojen kanssa. Jos Helsingin pörssissä on välillä hiljaista ja likviditeetti huono small-cap puolella, niin Tallinassa käydään suorastaan nappikauppaa: Muutama sata kauppaa hyvänä päivänä ja vaihtoa muutama satatuhatta €. Siksi jopa Homo Economicus on pienillä toimeksiannoillaan vaikuttanut välillä voimakkaasti kurssitasoihin. Tarkasta siis tarjoustasot ja mieti rajakurssit ennen kuin painat nappia ....

Toisaalta tällainen "nappikauppa" voi olla omiaan juuri piensijoittajalle. Pienet volyymit eivät isoja poikia eikä analyytikkoja kiinnosta.

Kun nyt olemme avoimilla mielin liikkeellä voisimme laajentaa kotimarkkinoitamme myös toisiin suuntiin: Ruotsi, Norja, Tanska. Tulisi koulussa optitulle hyötyruotsille käyttöä. Myös norja ja tanska on ymmärrettävää pienen harjoittelun ja hyvällä mielikuvituksella - varsinkin lukeminen. Jenkki- ja briitti-sijoittajille myös nämä markkinapaikat ovat periferiaa. Silti osaketarjontaa löytyy Suomea monipuolisemmin (Virosta puhumattakaan). Laadukasta taloustietoa on saatavana (www.di.se, www.dn.no, borsen.dk). Siitä vain mailmankuvaa laajentamaan!

Ruotsin kruunu on alamaissa. Jos uskot sen joskus vahvistuvan kannattaa ehkä katsella ruotsalaisia kotimarkkinayrityksiä tai kiinteistösijoitusyhtiöitä. Valikoima vanhoja tunnettuja teollisuusyrityksiä on myös mainio.

Jos uskot öljyn hinnan nousuun löytyy Oslon pörssistä hyviä vaihtoehtoja. Räväkät norjalaiset liikemiehet tarjoavat myös sitä haluaville skandaaleja ja muuta "talousviihdettä"

Jos mailmakauppa elpyy voisi sijoitus Kööpenhaminan pörssissä noteerattuihin rahdinkuljettajiin Möller-Maerskiin tai TORM:iin olla hyvä. Bioteknologiaa löytyy myös (esim Novo Nordisk). Tanskan kruunu on käytännössä sidottu euroon, joten kurssiriskiä ei ole.

Myös kaupankäynti on helppoa. Käyttämäni välittäjä (pankki) vaihtaa automaattisesti puolestani valuutat ja tekee kaupat yhtä helposti kuin Helsingin pörssissä. Välityspalkkiot ovat toki hieman korkeammat, mutta pahimmista rahastustaksoista on onneksi luovuttu.

Ei kannata tuijottaa vain omaa napaa. Rohkeasti ovet ja ikkunat auki!

(Homo Economicus ei omista artikkelissa mainittuja yhtiöitä)
Käyttäjän Timo kuva

Timon lista kesätauolla pari viikkoa

kaukomatkailun takia. Toivotaan, ettei mitään radikaalia tapahdu Suomen osakemarkkinoilla sinä aikana. Palaan asiaan elokuussa. Hauskaa kesän jatkoa!

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Tallink - sulaako suo vai kuoleeko kurki?

Tallink kasvoi nopeasti Itämeren matkustajaliikenteen ykköseksi. Laivoja tilattiin nopeaan tahtiin ja rohkeasti vivuttaen. Yrityksellä onkin alan ylivoimaisesti uusin aluskanta. Investointitahdin esimerkkeinä Romantika 2002, Victoria 2004, Galaxy 2006, Star  2007, Superstar 2008, Baltic Princess 2008 ja Baltic Queen 2009. Laivojen hinnat pyörivät noin 120-150 miljoonassa eurossa kappale.

Yritys osti  Superfast Ferriesin kolme lauttaa vuoden 2006 huhtikuussa 350 miljoonalla eurolla. Superfastin liikenne Saksaan siirrettiin Hangosta Helsinkiin. Saman vuoden kesäkuussa käytiin tarjouskilpailu Silja Linesta, jonka Tallink sai omakseen 450 miljoonalla eurolla ja 5 miljoonalla Tallinkin osakkeella.

Viron liikenteessä Tallinkin kilpailuaseena oli pitkään kilpailijoita huomattavasti alhaisemmat palkkakustannukset. Tätä kilpailuasetta ei ole pystytty – yrityksistä huolimatta – siirtämään muihin liikenteisiin. Päinvastoin, Vironkin palkkakustannukset ovat jatkaneet voimakasta nousuaan. Muutama pienempi kilpailija, kuten Nordic Jet Line, on pudonnut jo kisasta. Toisaalta Viking Line toi lisää kapasiteettia Suomen ja Viron väliseen liikenteeseen.

Yrityksen investoinnit eivät rajoittuneet aluksiin ja kilpailijoiden ostamiseen. Yritys laajentui myös maihin, panostamalla omiin hotelleihin.  Yhtiö operoi neljää hotellia Tallinnassa ja yhtä Riikassa

Yhtiön yritysostot ja niiden jälkeinen fuusiointi ei ole sujunut ongelmitta. Superfastiin yritettiin virolaista miehitystä ja palkkarakennetta, tuloksetta. Silja Linen pitkään rakennettu brändi saatiin pilattua alle vuodessa m.m. johdon kuuluisan Toaster Gate –risteilyn vauhdittamana. (http://www.talouselama.fi/uutiset/article169555.ece)

Siljan myyntikonttoreita suljettiin, henkilöstöä ja toimintoja siirrettiin milloin Tallinnnnan, milloin muualle. Tietojärjestelmäuudistus – yllätys, yllätys – kesti pidempään ja maksoi enemmän kuin oli suunniteltu. Sekä laskutus- että varausjärjestelmät tökkivät pitkään vielä vuosi sitten.

Mainonnassa yritettiin ensin TallinkSilja –brändiä, ennen kuin huomattiin  että ostetulla Silja-brändillä oli Suomen ja Ruotsin välillä parempi kaiku kuin Tallinkilla. Rakennemuutoksen suurin hyötyjä on ollut Viking Line, joka on saanut ison osan Siljan asiakkaista itselleen. Vikingillä on panostettu laatuun ja suomalaisuuteen – strategia tuntuu purevan.

Suomalaisille virolainen sopii paremmin huonosti kohdeltuna ja epäonnisena pikkuveljenä kuin omistajana. Pienikin virhe risteilykokemuksessa pannaan kansallisuuden piikkiin.  Joskus syystäkin.

Matkustajia on saatu mukavasti, hinnalla. Happy Hour –hinnoittelusta piti päästä kulut kattavaan hinnoitteluun, mutta todellisuudessa tarjousmyynti on jatkunut ja matkustajien laivoille jättämä rahamäärä per matkustaja on kehittynyt samaan suuntaan kuin matkapuhelinten keskihinta. Markkinointi on maksanut maltaita, mikä näkyy tuloksessa sekin. Googlaamalla löytyy satakunta järjestöä, yritystä ja seuraa, joiden jäsenyydellä saat Tallinkin hinnoista heti tuntuvan alennuksen.

Maailman talouden lama on iskenyt suoraan rahtimääriin, Tallink ei ole ollut immuuni pudotukselle. Yhdeksässä kuukaudessa rahdista on hävinnyt 37 miljoonaa euroa. Valuuttakurssitkin (SEK) ovat rassanneet ja vieneet 9 kk tuloksesta 15 miljoonaa euroa. Rahtimarkkinoiden elpymiseen menee optimistisestikin ajatellen yli vuosi.

Yhdeksän kuukauden myyntikate (gross profit) oli 84 miljoonaa euroa, pudotusta edellisestä vuodesta 28 miljoonaa (25 %). Rahoituskulut kasvoivat 11 miljoonalla 57 miljoonaan euroon. Kun samalla markkinakorot ovat pudonneet voimakkaasti, voi päätellä että Tallinkin rahoitusrakenteessa on kovenantteja jotka nostavat marginaalin sitä korkeammaksi, mitä huonommaksi tulos käy. Nettotulokseksi jää 40 miljoonan euron tappio. Sitä ei johdon 20 % palkanalennuksella paljon paikata.

Korollista pitkäaikaista velkaa yrityksellä on 1.040 miljoonaa euroa, alusten ja kiinteän omaisuuden arvo taseessa 1.745 miljoonaa. Omaisuus koostuu lähinnä aluksista, joiden sopivuutta muihin liikenteisiin ja myyntiarvoa on vaikea arvioida. Yritys on ilmoittanut ryhtyvänsä myymään tarpeettomia aluksia.

Tallink on laajentunut ennätysmäisen voimakkaasti ja toiminta on ollut erittäin vivutettua. Nyt, markkinoiden jäähtyessä, on kassavirran kääntäminen nopeasti positiivikseksi tärkeämpää kuin koskaan. Saa nähdä sulaako suo ennen kuin kurki kuolee.

Yrityksen suurin omistaja on m.m. ylimmän johdon  ja hallituksen eräiden jäsenten omistama holding-yhtiö Infortar noin 40 prosentilla. Infortar omistaa esimerkiksi Tallinkin pääkonttorin Tallinnassa sekä osia Tallinkin operoimista hotelleista.  Kuriositeettina mainittakoon että Tallinkin taksiyhtiö Tallinnassa on myös 51 prosenttisesti Infortarin omistama. Virolaiset kutsuvat näitä, Infortarin omistamia, Tallinkille ja sen asiakkaille palveluja tarjoavia yhtiöitä punkkiyhtiöiksi. Punkkihan kiinnittyy isäntäänsä eikä irroita ennen kuin on kylläinen.

Infortar muutti kirjanpito käytäntöään viime vuonna ja arvosti Tallinkin osakkeet taseessaan “omaisuuden reaaliarvolla” eikä osakkeiden pörssikurssilla. Markkinahinnan käyttäminen olisi johtanut 2.6 miljardin EEK:in tappioon.

Konsultti osti aikoinaan Tallinkin osakkeita ennen yrityksen istautumista pörssiin. Niistä sai mukavat pikavoitot. Osakeantiinkin tuli osallistuttua. Kun Siljan fuusiointi osoittautui vaikeaksi ja ylilyöntejä alkoi näkyä otsikoissa, myin osakkeet. Päätöstä ei ole tarvinnut katua.

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä (www. deltafreight.fi).

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Hyvinvointiyhteiskunta vaikuttaa negatiivisesti talouskasvuun (!??)

Mihin maihin IMF ennustaa kovinta talouden kasvua? Eipä uskoisi, mutta kasvu on kovinta siellä, missä ihmisoikeuksia poljetaan, missä demokratia horjuu ja joissa yksilöstä vähiten välitetään.

Alla olevassa kartassa ruskealla on ne maat joissa kasvu on IMF:n mukaan kovinta. Samat maat ovat monasti otsikoissa levottomuuksista ja julmuuksista. Mistä tämä epäsuhta? 

Selittäviä seikkoja on monta:

  • kyseisten mailla on paljon parantamisen varaa; ne kuuluvat kehittyviin talouksiin
  • nuorten aikuisten osuus väestöstä on näissä maissa suurta; nuorten aikuisten määrä korreloi voimakkaasti sekä potentiaaliseen levottomuuteen että talouskasvuun (Economist lehti käsitteli hiljattain tätä problematiikkaa)
  • kyseisten maiden väestö kasvaa lisäten samassa suhteessa myös bkt:n kasvua

Miten sijoittaja voi hyötyä tilanteesta - miten näihin maihin pääsee sijoittamaan? Helpoimmalla pääsee kun valitsee Piksu:n FundPlace sivuilta (www.piksu.net/node/90) sopivat maakohtaiset ETF rahastot ja sijoittaa näiden kautta. ETF rahastot ovat suhteellisen turvallisia, paljon käytettyjä ja niitä voi ostaa useimpien suomalaisten pankkiiriliikkeiden ja välittäjien kautta. Kannattaa kysyä omalta pankilta tai pankkiiriliikkeeltä neuvoa.

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Vientivetoinen Suomi

Lovisa

Suomi elää metsästä, hoettiin 1980-luvulla. Vuoden 1992 lamasta noustiin vientiteollisuuden voimalla. Silloin veturiksi ilmestyi kuin tyhjästä Mobiran jälkeläinen, Nokia, joka on näihin päiviin asti kaunistellut mielikuvaa suomalaisesta osaamisesta.

Nokia on varmaan faktisesti vahvempi kuin parikymmentä vuotta takaperin, mutta siitä ei ole kasvun veturiksi entiseen tapaan, koska puhelinjätin toiminta valuu vähitelleen muualla. Meidän on pakko pärjätä ilman Keilaniemen isä aurinkoista.

En ole varma, onnistuuko Nokialta kameliselkästrategia, joka mahdollistaisi uuden nousun entistä korkeammalle kyttyrän tasolle? Se jää nähtäväksi. Nokian OVI on hiukan raollaan ja digipalvelun piiiriin toivotaan tänä vuonna 80 miljoonaa käyttäjää, vuonna 2011 OVI-palvelun käyttäjiä uskotaan olevan 300 miljoonaa.

Älypuhelimissa piskuinen Apple on tässä välissä ehtinyt vetäistä maton väkivahvan tuotantoteknologian hallitsijan jalkojen alta. Nokia on eittämättä maailman paras halpojen puhelinten suurtuottaja, mutta älupuhelinten markkinaosuus laskee kuin lehmän häntä. Nokian N97 on hyvä yritys oikeaan suuntaan, mutta vallankuomuksellista innovaatiota noksulan insinöörit eivät vielä ole keksineet.

Nokia on suurin, ehkä ei hitain, mutta johtotähti on siirtyny Amerikan mantereelle, jossa Nokian asema on marginaalinen. Laitteiden tekijänä Nokia on edelleen ykkönen, mutta kilpailun painopiste siirtyy ohjelmistoihin, sovelluksiin ja palveluihin.

Tätä tarinaa näppäillessäni seison teollisuuskylän laidalla ja ihmettelen satamiin lähtevien rekkojen vähäisyyttä. Tällä kertaa Suomen vientiveturiksi tarvitaan kymmeniä Nokiaa, UPM:ää, Metsoa, Stora Ensoa, Konetta, Rautaruukkia, Outokumpua ja Wärtsilää pienempiä yrityksiä. Tietämättäni teollisuusalueen konttorissa kamereeri laskeskelee väheneviä tuontieuroja ja hallituksen peräkamarissa johtajat kirjoittavat kainalot hiessä lomautus- ja irtisanomisilmoituksia tieto- ja taitoduunareilleen.

Suuryrityksemme ovat käynneet huipulla, mutta moniko niistä palaa entiseen loistoon?  Oletettavasti tarvitsemme uusia vientihirmuja, mutta mitä ihmettä nämä uudet tulokkaat tekevät? Viime laman jälkeen menestyjäksi päästiin kännykkäkuorilla, elektroniikan alihankinnalla ja alihankintakoodia vääntämällä. Tällä kertaa Nokialla on vaihtoehtona Joensuulle tai Lahdelle Bangalore Intiassa tai Quangdong Kiinassa.

Uusia menestyksen alueita voi vain arvailla. Bioteknologiaa, Bioenergiaa, Ekorakentamista, Puurakentamista, Hyvän Elämän Uudistamista, Digitaalisten Palvelujen Tuotantoa. Uudet tulokkaat ovat kuitenkin tässä vaiheessa tuntemattomia suuruuksia. Yhdenkään logo ei ole piirtynyt vahvana mieleeni. Kuka tietää? Kenellä on hyvä yhteys arvaustoimistoon?

 

 

 

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Se analyysi tiesi paikkansa, osa II

 

J. A Sandels

 

Edelleenkin viitaten Runebergin Sandelsin suuhun panemiin sanoihin totean Pohjola Pankin jo toukokuussa 2009 esittäneen oikeansuuntaisia näkemyksiä suomalaisesta metalliteollisuudesta.

Taseeltaan vahva Rautaruukki (gearing 10 %:n paikkeilla) on ollut ainakin vuoden verran monessa sijoitussuosituksessa mukana.

Kuitenkin jo toukokuussa Pohjola antoi sijoitusstrategiakatsauksessaan Rautaruukille “vähennä”-suosituksen.

Toukokuussa Pohjola arvioi Rautaruukin tuloksen painuvan tappiolliseksi, minkä lisäksi teräsmasuuneille ensi vuonna tehtävät suuret peruskorjaukset rasittavat tulosta. Lisäksi yksi masuuni on vuorottelut yhteen laskien puolisen vuotta pois tuotannosta. Edelleenkin Rautaruukin katsottiin saavuttaneen kurssinousunsa rajat ja ne ylittäneensä.

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

Hyvät, pahat ja gurut

Piksussa tehtiin kysely "Onko suomalainen talousjournalismi mielestäsi manipuloivaa?". Kyselyyn vastanneista 73 % piti suomalaista talousjournalismia manipuloivana.

Mitä talousjournalismissa sitten haluttaisiin manipuloida? Olisiko tarkoituksena vaikuttaa pörssikurssien hintoihin? Noh.. ainakaan tämä ei ollut itselläni mielessä, kun kyselyn tein.

Itse väitän, että mahdollinen manipulointi liittyy ihmisen motiiveihin käyttää mediaa. Vastuullinen ja menestyksekäs sijoittaminen tuskin tarvitsee suurta määrää uutisia ja ne itse asiassa voivat olla jopa haitallisia sijoitustoiminnalle. Aiheesta on tehty jopa akateemista tukimusta. Paul Andreassen (1987) tutki sijoitustoiminnan suorituskykyä kahden ryhmän välillä joista toiselle annettiin vähemmän uutisinformaatiota. Tutkimuksessa kuitenkin pärjäsi paremmin vähemmälle uutisoinnille jätetty ryhmä.

Todellinen motiivi ihmisille käyttää talousmediaa saattaa olla viihde, jännitys ja dramatiikka. Aiheeseen liittyen kirjoittaa mm. Henry Blodget. Kirjoituksessaan hän myös puhuu sellaisesta asiasta kuin talousmedian intressiristiriita, joka liittyy talousmedian tarpeeseen tuoda sijoittamiseen edellä mainittuja asioita, jotta ihmiset ostaisivat median palveluja. Tämä sirkushuvi on taas poispäin vastuullisesta sijoittamisesta ja vastuullinen sijoittaminen on suhteellisen tylsää.

Ei olekaan yllättävää, että suomalaisen talousjournalismin seuraaminen on suhteellisen lähellä saippuaoopperaa. Sieltähän löytyy mahdollisia salasuhteita  (eläkevakuutusyhtiöt ja poliitikot), hyviksiä (kansankapitalistit) ja pahiksia (hedgrahastot). Talousmedialla taas on päätäntävalta päättää siitä kuka on hyvä ja kuka on paha. Esimerkiksi talvella 2008 osakkeita halpana pitänyt sijoitusguru saatetaan nimetä sijoitusneroksi ja juuri aloittanut sijoitusyhtiö voidaan rinnastaa Yhdysvalloissa tapahtuneeseen pyramidihuijaukseen. Kansankapitalismin promotoinnissa talousmedialla on jo itsessään oma lehmä ojassa, koska osalla talousmediaa on suomalaisia yrityksiä analysoivaa toimintaa, jolle tärkeää luonnollisesti on sijoittajien kiinnostus suomalaisa yrityksiä kohtaan (eroa voi huomata esim. vertailemalla eri talouslehtiä ja niiden kolumnistien/blogaajien kirjoituksia).

Itse kuulun siis niiden 73 % joukkoon, jotka pitävät suomalaista talousjournalismia (tai itse tarkemmin ottaen vain osaa siitä) manipuloivana. Toivon, että talousmediaa koskevasta eturistiriidasta ja informaation havainnoinnin manipuloinnista, johon itse uskon, keskusteltaisiin enemmän.

 

Lähteet:

Paul Andeassen (1987). On Social Psychology of the Stock Market: Aggregate Atributional Effects and Regressiveness of Predictions. Journal of Personality and Social Psychology 53, 490-98.

Sivut

Tilaa syöte RSS - blogit