Artikkelit aikajärjestyksessä

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Euron vahvistuminen puoltaa hajauttamista Euroalueen ulkopuolelle

Euro on nyt jo vuoden ajan vahvistunut suhteessa muihin valuuttoihin. Mistä tämä johtuu ja mitä se vaikuttaa sijoittamiseen?

Oheisesta yahoo/finance tuottamasta käyrästöstä voimme havaita, että Euro on vahvistunut kaikkein voimakkaimmin suhteessa USA:n dollariin (punainen käyrä), mutta selvää vahvistumista on myös suhteessa Japanin Jeniin (vihreä käyrä) ja Kiinan Yuaniin (sininen käyrä).

Tälle ilmiölle on monta selittäjää:

  • Euro:n käyttö kansainvälisenä varantovaluuttana on hieman lisännyt ja tämä on lisännyt Euron kysyntää markkinoilla
  • Euroopan keskuspankin toimiin ja euron vakauteen on luotettu myös sijoittajien keskuudessa ja tämä on ajanut finanssisijoituksia kohti Euromaita. Korot ovat lähes nollassa joka puolella, mutta Eurolla on ollut eräs kilpailuetu; Euron arvon säilymiseen luotetaan.

Sijoittajan kannalta Euron vahvistuminen tuo aiheellista huolta:

  • Euroalueen vientiteollisuuden kilpailukyky on viimeisen vuoden aikana rapautunut. Euroalueen tuottamien vientiavaroiden hinnat ovat nousseet 10..15% suhteessa kilpailijoihin. Tämä on kiusallinen suonenisku vientitellisuudelle. Tämä puoltaa salkkun hajautusta myös Euroalueen ulkopuolelle. Euroalueen palveluyritykset pärjäävät kyllä hyvin, mutta nimenomaan vientiteollisuusyritysten kohdalla kannattaa olla hieman varovainen. 
  • Euron mukana on kasvanut myös ostovoimaamme silloin kun haluamme ostaa ulkomaallaisia sijoitusinstrumentteja. Tämäkin puoltaa salkun hajauttamista ainakin osittain ulkomaisiin instrumentteihin.   

Kokonaisuutena on kuitenkin todettava että Euroopan keskuspankki on hoitanut tehtävänsä erittäin hyvin eikä Euro ole vahvistunut hälyttävän paljon. Inflaatio on täällä kurissa eikä vaihtotaseen vaje (=kansantalouden velkaantuminen) ole päässyt riistäytymään käsistä ja vientiteollisuuskin edelleen pärjää, vaikka huonommin kuin ennen.

Valuuttakauppa on eräs kaikkein vaikeimmista ansaintatavoista. Osakkeet keskimäärin nousevat ja kaikki voittavat, mutta valuutoilla spekuloiminen on nollasummapeliä, jossa vain muutamat kaikkein taitavimmat yritykset pärjäävät. Yksittäiset sijoittajat ovat monasti aika heikoilla tällä muutamien maailman parhaiden talousmatemaatikkojen ja investointipankkien hallitsemalla pelikentällä.

 

Käyttäjän sergio kuva

Sergion listan päivitys

Nousussa Kesla, Uponor, Nordea, Marimekko ja Kone.

Laskussa Rautaruukki, Panostaja, Cramo, Cargotec ja Fiskars.

http://www.piksu.net/node/101

 

 

 

Turha rypistää kun on jo housuissa HeSan toimitus

Toimittaja Jussi Laitinenkin heräsi huomaamaan, että hehkulampuista luopuminen ei täällä Pohjoismaissa ollutkaan järkevää tai ympäristöystävällistä. Lehden 7.10.2009 artikkeli on tosin otsikoitu kummallisesti ”Hehkulamppu voi säästää energiaa”.

Nettiversiossa sitten ostiko on korjattu vähän järkevämmäksi ”Energiansäästölamppu voikin kasvattaa ympäristöpäästöjä”.
 
Helsingin Sanomien jutun perustana on kirjoituksen mukaan teknillisen korkeakoulun vielä julkaisematon tutkimus, josta selviää, että hehkulamppujen energia palautuu käytännössä kokonaan asuntojen lämmöksi. Tällöin lamppujen vaihtaminen voi kasvattaa hiilijälkeä. Tulos ei ole yllätys muille kuin toimittajalle, joka ilmeisesti ensimmäisen kerran kysyi hehkulamppukiellon vaikutuksista koulufysiikkansa lukeneelta, tällä kertaa TKK:n sähkötekniikan professorilta Matti Lehtoselta.
 
Koulufysiikkansa lukeneet ovat koko ajan tienneet, valaistuksessa suurin osa valaistukseen käytetystä sähköstä muuttuu lämmöksi. Ja jos lämpöä tulee lampuista, ei rakennusta tarvitse lämmittää yhtä paljoa kuin ilman valaistuksen osuutta.
Ja jos ”energiansäästölampun” säästämä lisälämpö tuotetaan öljyllä, syntyy enemmän hillodioksidipäästöjä kuin jos lämmitys tehdään sähköllä, joka on tuotettu ydinvoimalla, vesivoimalla tai CHP-laitoksessa, kuten suurin osa Suomen sähköstä tuotetaan.
 
Sitten tarvitaan vielä peruskoulun maantiedon taitoja siihen, että tietää että tällä pohjoisessa tarvitaan lisävaloa ja -lämmitystä samaan aikaan syksyllä, talvella ja keväällä. Ja että kesällä ei tarvita lämmitystä ja valaistustakin varsin vähän.
 
Näitä asioita jauhettiin kyllästymiseen saakka mm. Tekniikka ja talous lehdessä silloin kun hehkulamput kieltävää asetusta käsiteltiin EU:ssa
 
Ja HeSan kirjoituksessa on toki lisäksi, kuten toimittajilla ja city-vihreillä on aina tapana, sekoitettu saasteet ja hiilidioksidipäästöt. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasuna haitallinen, mutta se ei ole saaste - päinvastoin kasvien yhteyttämisessä välttämätön yhdiste.
Wikipedia luettelee ilmasaasteiksi mm. hiilimonoksidin, rikkidioksidin, CFC:n ja typen oksidit, ei hiilidioksidia.
 
Ja toki jos saasteista halutaan puhua, niitä tulee ”energiansäästölampun” valmistuksessa ja hävittämisessä varmaankin monikymmenkertaisesti verrattuna varsin harmittomaan hehkulamppuun.
Käyttäjän Skiller kuva

Putte ja Kalle V

 

Putte: On tää kvartaali jo mallillaan, härät vastas lamaan rallillaan.

Työttömyys vain yhä vahvistuu, härkälauman meno pahvistuu.

Kalle: Selvät ovat mulle treidini, kohta mukaan otan leidini.

Maailmaa me mennään kiertämään, nousujakson voitot viertämään.

 

Putte: Älä vielä lähde matkoille, rallit joutuu kohta katkoille,

vitkaan tulee kunnon rommaus, härkäin leipäjonoon hommaus.

 Kalle: Ajan merkit näkyy hienosti, karhut nukkuvat taas vienosti.

Ensi vuonna ehkä heräävät, niukat rekyylit vain keräävät.

 

Putte: Turha ennen aikaa nuolaista, härkälauman turpaa kuolaista.

Lankeemus käy kera egoilun, turhan, ärsyttävän segoilun.

Kalle: Kolmoskvartaali on pelattu, kelpo voitot kotiin kelattu.

Ehkä ralli hiukan tasaantuu, callin tuotot mulle kasaantuu.

 

Putte: Rötösherrain hurjan tuomion kuulemassa kohta Suomi on.

Vanhastyyliin läppää heitetään, kuprut maton alle peitetään.

Kalle: Miksi höpöjä näin uudelleen kuulen sinun jälleen huudelleen.

Varmin mahdollisuus sadasta, callimies vie lohet padasta.

-Skiller

Käyttäjän Matti Estola kuva

Miksi taloustiede ei ole progressiivinen tiede?

Tämä kirjoitus jatkaa Vesa Kanniaisen (8/2008, 3,4-5/2009), Jussi Ahokas ja Lauri Holapan (2/2009), Heikki Mäntylän (1,4-5/2009) sekä Pertti Kallioniemen (4-5/2009) Tieteessä tapahtuu -lehdessä käymää keskustelua taloustieteen tilasta. Kanniainen (3/2009) puolusti taloustiedettä esittämällä, että taloustieteen tehtävä ei ole laatia suhdanne-ennusteita vaan tutkimuslaitokset vastaavat ennustamisesta. Kanniainen vaati lisäksi keskustelijoilta taloustieteen tutkijakoulutusta. Nämä puolustelut eivät vakuuta, sillä esimerkiksi fysiikan ja meteorologian tutkimuslaitosten ennusteet perustuvat ko. tieteiden teorioiden soveltamiseen. Taloustieteen teorioiden tulisi siis toimia myös ennusteita laadittaessa. Taloustieteen tutkijakoulutuksen edellyttäminen taloustieteen tilaa arvioivilta keskustelijoilta viittaa puolestaan uskontojen tapaiseen auktoriteettiperiaatteeseen, jossa kantaa asioihin saavat ottaa vain ko. uskonnon valtaeliitin auktorisoimat henkilöt.

Toisin kuin Kanniainen (4-5/2009) väittää, taloustieteilijöiden joukossa kritiikkiä taloustieteen valtavirtaa kohtaan esittävät henkilöt eivät saa puheenvuoroa taloustieteen valtavirran kansainvälisillä foorumeilla. Valtavirtaa kritisoivat taloustieteilijät eivät saa julkaistua tutkimuksiaan valtavirran hallinnoimissa tieteellisissä lehdissä, eivät pääse esittämään tutkimuksiaan valtavirran hallinnoimiin seminaareihin, eivätkä saa apurahoja tutkimuksiinsa valtavirran edustajien miehittämien säätiöiden ja Suomen Akatemian hallituksilta. Näillä keinoilla tiedeyhteisön eliitti kitkee kriitikkojen äänen yhteisössään. Tilanne vastaa sitä, että islamilainen pappi anoisi lupaa tulla arvioimaan Raamatun sisältöä katolisen kirkon kokoukseen, tai anoisi katoliselta kirkolta apurahaa Raamatun tutkimiseen.

Jokaisen tieteen perusoletuksista tulisi aina pystyä keskustelemaan kriittisesti, ja eri tieteiden perusteiden tuntemisen tulisi kuulua yliopistojen koulutusohjelmiin esimerkiksi filosofian toimesta. Erillistieteiden kehityksen kannalta on vaarallista, että alan opiskelijoille opetetaan vain yksi suuntaus varsinkin silloin, kun sen menestys reaalimaailman ilmiöiden selittäjänä ei vakuuta. Tällä tavalla estetään luovan ja kriittisen ajattelun kautta tapahtuva tieteen uudistuminen.

Uusklassinen mikroteoria

Nykyinen (kansan)taloustieteen valtasuuntaus, ns. uusklassinen teoria, sai alkunsa 1800-luvulla William Stanley Jevonsin, Alfred Marshallin ja Leon Walrasin kirjoituksista. Ko. henkilöt olivat koulutukseltaan fyysikoita ja heidän tavoitteenaan oli luoda taloustieteestä fysiikan kaltainen tiede, jossa mallintaminen perustuu yhtenäiseen talouden ilmiöiden mallintamisperustaan (Mirowski 1989). Pohjaa tälle ajattelulle loivat Ranskassa 1700-luvulla vaikuttaneet fysiokraatit, jotka etsivät taloudesta luonnonlakien kaltaisia säännönmukaisuuksia.

Jevons kumppaneineen ei kuitenkaan saanut määriteltyä taloudessa vaikuttavia voimia samaan tapaan kuin Newton määritteli luonnossa vaikuttavat voimat, jotka selittävät elottomassa luonnossa havaittavan dynamiikan. He olettivat, että talousyksiköt ovat tavoitteellisia olioita, jotka haluavat saavuttaa tiettyjä asioita: kuluttaja tavoittelee mielihyvää (hyötyä), yritys tavoittelee voittoa jne. Uusklassisessa mikroteoriassa talousyksiköille määritellään tavoitefunktiot ja rajoitteet, ja näiden avulla määritellään niiden optimaalinen toiminta. Kun kaikkien talousyksiköiden oletetaan toimivan omien tavoitefunktioidensa mukaan optimaalisesti, mallintamisen tuloksena on talouden tasapainotila, jossa talouden suureet eivät muutu talousyksiköiden saavutettua optimaaliset tilansa. Tämä on uusklassisen mikroteorian sisältö kiteytettynä.

Klassiseen mekaniikkaan verrattuna uusklassinen teoria on torso, sillä tasapainomallilla ei kyetä selittämään markkinatalousmaissa havaittavaa dynamiikkaa tai entisten sosialististen talouksien muuntumisprosessia markkinatalousmaiksi. Tilanne vastaisi mekaniikassa sitä, että maljaan pudotetun kuulan liikeradan sijasta tyydyttäisiin ratkaisemaan vain radan päätepiste maljan pohjalla. MasColell ym. (1995 p. 620) sanoin (suomennos kirjoittajan):

Taloustiede eroaa muista erillistieteistä siinä, että tieteemme ydin koostuu tasapainoyhtälöistä. Muut tieteet, kuten fysiikka ja jopa ekologia, korostavat enemmän dynaamisten liikeyhtälöiden määrittelyä. Epäformaalisti sanottuna syy tähän on se, että taloustieteilijät ovat hyviä havaitsemaan tasapainotiloja, mutta huonoja ennustamaan tarkasti, miten kansantalous kehittyy epätasapainotilanteissa. On toki olemassa intuitiivisia dynamiikan mallintamisperiaatteita: kun kysyntä on suurempi kuin tarjonta, hinta nousee, kun hinta on suurempi kuin rajakustannukset, tuotanto kasvaa…”

Kuten Kanniainen (3/2009) toteaa, taloustieteen mallinnuksessa käytetään yleisesti differentiaaliyhtälöitä ja muita dynaamisen analyysin tekniikoita. Em. teoksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että taloustieteen matemaattisessa teoriaperustassa dynamiikan syitä ei ole aidosti muodostettu, vaan uusklassisen teorian mukaiset dynaamiset yhtälöt kuvaavat pikemminkin talouden sopeutumista kohti tasapainotilaa kuin pysyvää talouskasvua tai talouden muutosta. On myös ristiriitaista, että talouden kasvua kuvaavat makromallit eivät perustu dynaamiseen mikroteoriaan, vaan ne on kirjoitettu puhtaasti makrotaloudellisten suureiden avulla. Makrotaloustieteestä puuttuu siis sellainen dynaaminen mikroperusta, joka kuvaisi sekä pysyvää talouskasvua että mahdollisia tasapainotiloja.

Uusklassista teoriaa on yritetty dynamisoida dynaamisen optimoinnin keinoin. Nämä teoriat ovat kuitenkin ristiriitaisia vastaavien staattisten teorioiden kanssa, sillä dynaamisessa optimoinnissa talousyksiköille oletetaan erilaiset tavoitefunktiot kuin staattisessa optimoinnissa. Taloustieteen vallitseva mikroteoria on siis sisäisesti ristiriitainen, minkä olen osoittanut työssäni Estola (2001).

Ehdotus dynaamiseksi mikroteoriaksi

Itse olen määritellyt taloudessa vaikuttavat voimat siten, että uusklassisen teorian mukainen tasapainotilanne on ko. systeemin erikoistapaus, nollavoimatilanne. Ehdottamani mallintamisperusta saadaan olettamalla, että talousyksiköt pyrkivät parantamaan tilannettaan verrattuna siihen, että heidän oletettaisiin toimivan optimaalisesti. Esimerkiksi yrityksen tuotannon liikeyhtälö täydellisesti kilpailluilla markkinoilla,

                                                               q´(t) = A x [p(t) - C´( q(t))],

missä q(t) (kpl/vko) on yrityksen tuotantonopeus, q’(t) (kpl/vko2) tuotannon kiihtyvyys, p(t) (€/kpl) yrityksen lopputuotteen hinta, C(q) (€/vko) yrityksen viikkokustannukset, C’(q) (€/kpl) yrityksen rajakustannukset ja t (vko) aika, vastaa MasColell et al. sanallista esitystä edellä. Jos kerran osaamme sanallisesti kuvata talouden dynamiikan syyt, miksi emme tekisi sitä myös matemaattisesti?

Jos yo. yhtälössä positiivinen vakio A ((kpl/vko)2/€) tulkitaan tuotannon inertian käänteisluvuksi, yhtälö vastaa Newtonin liikeyhtälöä muodossa a = F/m, missä F on tuotannon kiihtyvyyden aiheuttama voima (= p C’(q)), a (= q’(t)) on tuotannon kiihtyvyys ja m (= 1/A) tuotannon hitauskerroin (”massa”). Ko. yhtälö selittää voittoa tavoittelevan yrityksen tuotannon positiivista kiihtyvyyttä (q’(t) > 0) kun p > C’(q), ja negatiivista kiihtyvyyttä (q’(t) < 0) kun p < C’(q). Yksi teoria (yrityksen pyrkiminen kohti suurempaa voittoa sen olemassaolon turvaamiseksi) riittää siis selittämään talouden nousu- ja laskusuhdanteita, ja tämä tuotannon inertian huomioiva malli antaa uusklassisen teorian mukaisen tasapainotilan nollavoimatilanteena: p = C’(q) ó q’(t) = 0.

Kehittyvissä tieteissä yleisenä sääntönä pidetään sitä, että uusi teoria korvaa aiemman, jos se kykenee selittämään samat asiat kuin aiempi teoria ja sen lisäksi myös muita havaittuja ilmiöitä. Mielestäni ehdottamani mallintamisperusta täyttää nämä kriteerit, sillä se selittää tasapainotilan lisäksi dynamiikan tasapainon ulkopuolella sekä pysyvän talouskasvun. Yo. malli yrityksen toiminnasta on tosin äärimmäisen pelkistetty ja esitetty tässä vain pedagogisessa mielessä.

Uusklassinen mikroteoria olettaa talousyksiköiden toimivan optimaalisesti, jolloin ne eivät voi parantaa toimintaansa. Itse uskon, että reaalitalouksissa havaitsemamme dynamiikka aiheutuu talousyksiköiden päätöksistä, joita ne tekevät pyrkiessään parantamaan tilannettaan markkinatalouden kilpailuolosuhteissa. Tilanne vastaa biologisessa luonnossa havaittavia säännönmukaisuuksia, jotka aiheutuvat eläinlajien ja -yksilöiden olemassaolo- ja menestymistaistelusta. Jokainen talousyksikkö muuttaa päätöksillään talouden suureita (kohdistaa niihin voimia), ja näiden päätösten alkuperä on ihmisten ja yritysten halu olla olemassa ja menestyä. Ns. ”markkinavoimat” ovat siis taloussysteemin ulkopuolelta tulevia vain ulkomaankaupan osalta. Jos vallitseva talousteoria perustuu vääriin olettamuksiin talousyksiköiden toiminnasta, on selvää, että myös ko. teorian perusteella laaditut ennusteet ovat epätarkkoja.

Tiedeyhteisön torjuntakeinot kritiikille

Ehdottamani vallitsevan mallintamisperustan kyseenalaistava keskustelu ei ole läpäissyt julkaisukynnystä taloustieteen lehdissä. Sen sijaan econophysics –suuntauksen foorumeilla (kts. www.unifr.ch/econophysics) olen saanut esittää tutkimuksiani. Tämä esimerkki kuvaa niitä tiedeyhteisöjen toimintaperiaatteita, jotka jarruttavat tieteiden kehittymistä. Erillistieteiden auktorisoimat henkilöt toimivat ko. tieteiden julkaisufoorumien suodattimina, ja he kykenevät estämään edustamiensa suuntausten kritisoinnin. Max Planck esitti ko. asian aikanaan seuraavasti (Cohen (1985) s. 467, suomennos kirjoittajan):

”…uusi tieteellinen totuus ei saavuta menestystä vakuuttamalla sen vastustajat ja saamalla heidän hyväksyntänsä, vaan koska sen vastustajat lopulta kuolevat ja varttuu uusi sukupolvi, jolle ko. totuus on luonnollinen asia”.

Esimerkiksi fysiikan tiedeyhteisöllä kesti n. 20 vuotta hyväksyä Newtonin vallankumouksellinen teoria, ja sekin tapahtui vasta kiistattomien näyttöjen jälkeen Planckin prosessin mukaisesti.

Erillistieteiden kehittymiselle on tärkeää, että on olemassa poikkitieteellisiä keskustelufoorumeja, joissa tieteiden tilaa voidaan arvioida kriittisesti. Internet on toinen tärkeä kriittisen tieteellisen keskustelun kanava, sillä tieteiden sisällä ei tällaisia foorumeja juuri ole. Tieteen historia tuntee liian monta esimerkkiä siitä, että vallankumouksellisten tutkijoiden julkaisut ovat saaneet niille kuuluvan arvostuksen vasta tutkijoiden poismenon jälkeen (Cohen (1985)). Yksi tuore esimerkki tästä on John F. Muthin 1961 taloustieteeseen tuoma rationaalisten odotusten käsite, jonka hyödyntäminen makroteoriassa toi Robert Lucasille Nobel -palkinnon vasta vuonna 1995.

Jos uutta luova tutkimus saadaan julkaistua vasta tutkijan poismenon jälkeen, motivaatiota tieteiden uudistamiseen ei ole. Harvat uutta luomaan kykenevät tutkijat tuhlaavat tällöin aikaansa julkaisukanavien ja rahoituksen etsimiseen, mikä aika on pois ko. tieteen kannalta merkityksellisimmästä tutkimustyöstä. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi suurista rahallisista panostuksista huolimatta tieteiden edistyminen on hidasta. Tieteellisiä vallankumouksia ei tule, koska tieteiden eliitti suuntaa rahoituksen aiempia tuloksia tukevaan tutkimukseen. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Suomen Akatemia ja Aalto Yliopisto korostavat juhlapuheissaan tieteellistä luovuutta ja innovaatioiden merkitystä.

Olen Kallioniemen (4-5/2009) kanssa samaa mieltä siitä, että iso osa reaalitieteiden tutkimuksesta on tieteiden sisäistä peliä, jossa erilaisia ajatusrakennelmia kyhätään ja kritisoidaan ilman olennaista yhteyttä reaalimaailman toimintaan. Vaikka Kanniainen (3/2009) korostaa tieteellisissä lehdissä julkaistujen artikkelien merkitystä tieteen kehityksessä, Galileo Galileista lähtien on ymmärretty, että tieteellisessä lehdessä julkaiseminen ei takaa teorian totuusarvoa vaan ainoastaan teorian yhteensopivuus havaintojen kanssa. Koska tieteiden sisäiselle uudistumiselle on olemassa yllä kuvatut esteet, ja koska tieteet nauttivat toisten tieteiden koskemattomuutta filosofiasta erkaannuttuaan, Suomen uuden yliopistolain mukaisille yliopistojen hallitusten yliopistojen ulkopuolisille jäsenille jää suuri vastuu eri tieteiden tutkimusperinteiden yhteiskunnallisen merkityksen arvioinnissa sekä tutkimusrahoituksen painopistealojen valinnassa.

Lähteet:

Ahokas, Jussi & Lauri Holappa, 2009. Vain huonoa taloustiedettä vastustetaan. Tieteessä tapahtuu 2/2009.

Cohen, I. Bernard, 1985. Revolution in Science. The Belknap Press of Harward University Press, USA.

Estola, Matti, 2001. A Dynamic Theory of a Firm. Advances in Complex Systems, Vol. 4, N:o 1.

Kallioniemi, Pertti, 2009. Taloustieteen nykytilasta. Tieteessä tapahtuu, 4-5/2009.

Kanniainen, Vesa, 2008. Miksi taloustieteilijöitä vihataan? Tieteessä tapahtuu, 8/2008.

Kanniainen, V. 2009. Taloustieteissä ei laadita suhdanne-ennusteita. Tieteessä tapahtuu, 3/2009.

Kanniainen, V. 2009. Tieteelliset konferenssit eivät ole salaseuroja. Tieteessä tapahtuu, 4-5/2009.

MasColell, Andreu, Michael D. Whinston and Jerry R. Green, 1995. Microeconomic Theory. Oxford University Press, New York.

Mirowski, Philip, 1989. More Heat than Light. Economics as Social Physics, Physics as Nature’s Economics. Cambridge University Press.

Mäntylä, Heikki, 2009. Taloustiede kohtaa epäluottamusta, ei vihaa. Tieteessä tapahtuu, 1/2009.

Mäntylä, H. 2009. Taloustieteen on laajennuttava. Tieteessä tapahtuu, 4-5/2009.

 

Kirjoittaja, dosentti FT Matti Estola, on kansantaloustieteen lehtori Joensuun yliopistossa

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Terveisiä Japanista

Bridge at Osaka castle

 

Kuvassa Osakan linna

Homo Economicus on tällä viikolla evakossa Japanissa. Täällä kaikki on toisin päin. Autot kulkevat vääräällä puolella katua ja vipuhanaakin pitää painaa eikä nostaa jos haluaa vettä.

Maalla on uudenkarhea hallitus joka on ottanut ohjat LDP:n puoli vuosisataa kestäneen valtakauden jälkeen. Kirveellä on paljon töitä. Esimerkiksi kelpaa lentoyhtiö JAL joka keikkuu konkurssin partaalla. Tähän asti on sinnitelty valtion tuella. Mutta nyt rahahanat mennevät kiinni. Omat havainnot kertovat että porukkaa on joka paikassa liikaa. On kyllä mukavaa että sateen yllättäessä lentokoneesta noustessa seisoo rivissä kolme henkeä ojentamassa kunnianarvoisille lentomatkustajille sateensuojia... ja 50m päässä toinen porukka keräämässä pois. Mutta mahtaa tuntua yhtiön alarivillä varsinkin nyt kun matkustusinto on hiipunut. Lentokentän ulkopuolella vanhahko mies hinkkaa jalkakäytävää sitoutuneen oloisena harjallaan. Meikäläisen silmissä katu näyttää jo puhtaalta.

Monella yrityksellä on hyvät tuotteet ja toimintatavat. Mutta varsinkin julkishallinnon puolella taitaa olla painolastia melkoisesti. Tämä on iso tankeeri jota ei noin vain käännetä.

Homo Economicus jättää japaninrahastot edelleenkin väliin.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kiina, juhlinut jättiläinen

 

Kiina vietti 60-vuotisjuhliaan. Ilotulituskin oli kuulemma maailman suurin.

Ruudin polttaminen kieltämättä sopii ruutiraketit keksineelle kansakunnalle (tykkiä kehitettiin lännempänä), mutta juhlan aihetta en ymmärrä.

Kiinan monituhatvuotisesta historiasta juhlittavaksi otettiin Maon valtakauden alku. Ko. aikana 1949 - 1976 eräitten arvioitten mukaan maksimissaan jopa 70 miljoonaa ihmistä kuoli 1) Maon epäpätevän hallinnon ja 2) terrorin takia. Nälänhätää on koettu monessa muussakin maassa kuin Maon Kiinassa, mutta toisaalta Maon kuoleman jälkeen maa on vaurastunut tavattomasti.
 
Maosta muutoin voi sanoa, että on syytä ymmärtää, miten ulkovaltojen vaikuttaessa voimakkaasti Kiinan asioihin Maolla oli nuoruudessaan valtavan paljon paremmat mahdollisuudet tutustua ulkomaisiin vaikutteisiin kuin mitä oli hänen alamaisillaan myöhempinä vuosikymmeninä. Maon ajatusmaailma muodostui todistettavasti vuonna 1918.
 
Tiivistettynä Maon todellisten oppien (=itselleen tarkoittamien muistiinpanojen) mukaan tie valtaan kulki tuhoamalla mahdollisimman paljon. On kiistatonta, että se mitä Mao 1918 kirjoitti oli samaa, mitä hän vuosikymmenien ajan toteuttikin aina kuolemaansa 1976 asti. Arvioni lähteestä.
 
Sellainen oli siis juhlien aihe, mutta entä tulevaisuus? Mieleeni tulee kolme kysymystä.
 
1) Engl. Wikipedia kuvaa näinkin neutraalisti Kiinan sisäpolitiikkaa: "The government has a policy of limiting groups, organizations, and beliefs that it considers a potential threat to "social stability" and control." Itse ilmaisisin asian niin, että Kiinan tapaisen valtion suurimpana probleemana on yhteiskunnan mahdollinen piilevä epästabiilius, jonka määrää on vaikea arvioida. Krouvimmin sanoen hallituksen valta lepää viime kädessä sen varassa, onko armeija halukas ampumaan siviilejä kohti puolustaakseen hallitusta.
 
2) Ennen toista maailmansotaa tehdyssä tilastossa Kiinassa on arvioitu olleen 50 miljoonaa muslimia. Neuvostoliitto pelkäsi omaa muslimiväestöään ja kuten olemme Venäjällä nähneet, uskonnot elivät neuvostovallan yli, mikä aika on selvästi Maon kautta pidempi. Jos 1930-luvun tilastot otetaan lähtökohdaksi, muslimeja saattaisi Kiinassa olla maksimissaan jopa 100 miljoonaa. Kyse lienee maailman dynaamisimmasta uskonnosta. Merkille pantavaa on se intensiteetti, millä Al Jazeera on seurannut islamilaisten uiguurien liikehdintää.
 
3) Länsi hermoilee Hormuzin salmesta, joka on vähäinen kapeikko verrattuna 800 km pitkään Malakan salmeen, jota pitkin Kiinan öljy kulkee. Kuten kartasta näkyy, ainoa vapaa meritie Arabian niemimaalta Kiinaan kulkee Australian itäpuolitse, mikä on peräti pitkä matka. Kiinalla ei ole sellaista laivastoa, millä pystyisi öljykuljetuksiaan suojaamaan oli reitti mikä hyvänsä.
 
Joka tapauksessa maailmantalouteen keskeisesti vaikuttavassa Kiinassa on paljon potentiaalista epästabiiliutta. On myös hyvä muistaa, miten hajanainen Kiina on historiansa aikana ollut ja potentiaalista hajanaisuutta Kiinassa on nykyäänkin.

 

 

 

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Hajautusta salkkuun Tukholman pörssistä

Tukholman pörssi on noussut 33,84 %:a vuoden vaihteesta, samalla on alamaihin painunut kruunu vahvistunut. Vieläkö lahden länsipuolelta löytyy osakkeita pitkaaikaisen sijoittajan salkkuun?

Arvopaperin ja Kauppalehden kolleega Privata Affärer kirjoitti kolmesta mahdollisesta osakestrategiasta lukijoilleen. He etsivät kasvuyrityksiä, yrityksiä jotka ovat myöhästyneet pörssinoususta ja revanssiosakkeita. Kasvuyritysten sarjassa haettiin yrityksiä, joiden liikevaihto on jatkanut nousu-uralla huonossakin suhdanteessa. Yritykset ovat saattaneet tehdä yritysostoja edulliseen hintaan tai ovat nauttineet tasaisemmasta kysynnästä turbulenteilla markkinoilla. Vaikka kysynnän kasvu on ollut vaisua, on kasvu kuitenkin jatkunut.

Esille nousevat m.m. Alliance Oil, joka yhdistyi West Siberian Resources:in kanssa keväällä ja jatkaa panostusta öljysektoriin ja öljyn jalostukseen. Yrityksen toiminnan painopiste on Venäjällä. P/e luku on kohtuullinen 7,4 ja liikevaihto on kasvanut 26 %:n vauhdilla. Suomalaisillekin tuttu Clas Ohlson jatkaa kasvuaan 11 %:n vuosivauhdilla tarjoten kohtuullisen p/e:n 14,9 ja 2,8 %:n osinkotuoton. Internet-pelitoiminnan Bettson jatkaa myös kasvuaan 18 %:n vuosivauhdilla ja tarjoaa 6,2 %:n osinkotuoton. Hennes & Mauritz jatkaa kasvuaan haasteellisissa olosuhteissa ja tarjoaa p/e –luvun 18,3 ja reilun 4 %:n osinkotuoton. Kun kuluttajat katsovat tarkemmin mihin rahansa kuluttavat, saattaa huokea muotitalo olla ykkösvalinta.

Turn-around parannusta toivotaan m.m. Swedbank:ille, joka on pitkään taistellut Baltian laajentumisen seurauksista. Perustoiminnot ovat kunnossa ja otto- ja anto-lainauksen tulos oli H1:llä hyvä, 11 miljardia kruunua. Kolikon kääntöpuolella odotetaan 13 miljardin luototappiota ja alaskirjauksia. Vuodesta 2010 odotetaan edelleen tappiollista alaskirjausten jälkeen. Yritys on vahvistanut tasettaan kahdella osakeannilla. Rautaruukin kilpailija SSAB kasvatti liikevaihtoaan mutta kärsii nyt kapasiteetin vajaakäytöstä: jopa puolet kapasiteetista on käyttämättä. Jos ja kun maailman talous piristyy, kasvaa myös raudan ja teräksen kysyntä. Maatalouteen uskovat voivat tutkia Black Earth Farming:in mahdollisuuksia, yrityksen liikevaihto on kasvanut edelleen mutta tulos on pudonnut tappiolle vuonna 2009. Ensi vuodelle odotetaan jo selkeän voitollista tulosta.

Yritykset, jotka tähtäävät tulosparannukseen nopeilla säästötoimilla saattavat nousta muita nopeammin. Säästöohjelma on päällä m.m. Bolidenissa (p/e 7,6 ja osinkotuotto 2,1 %:a), SCA:ssa (p/e 12,7 ja osinkotuotto 3,6 %:a) sekä perintäyhtiö Intrum Justitiassa (p/e 10,5 ja osinkotuotto 4,6 %:a). Privata Affärer nostaa esille myös Securitaksesta irtautuneen Loomiksen, jonka on saatava aikaan säästöjä Yhdysvalloissa ja lääkeyhtiö Medan, joka on jäädyttänyt agressiivisen kasvustrategiansa ja keskittyy nyt kannattavuuden nopeaan parantamiseen.

Jääkiekkoa seuraavat tuntevat hyvin ruotsalaisten Hannu Hanhi –tyylin. Silloinkin kun näyttää synkeältä, naapureillamme on kummallinen kyky kääntää vaikeudet voittoon. Jos tämä onnistuu urheilussa, saattaa se onnistua osakemarkkinoillakin. Kruunu on vahvistunut mukavasti, mutta takavuosien normaaliin tasoon on matkaa vielä reilut 10 %:a – osakesijoittaja hyötyy kruunun vahvistumisesta, mikäli se jatkuu.

Konsultti on tasapainottanut Suomi-salkkuua myös ruotsalaisilla osakkeilla ja salkusta löytyy nyt H&M, SCA, Handelsbanken, Cloetta (Fazerin peruja) sekä Intrum Justitia. On vaikea kuvitella että esimerkiksi hygienia-tuotteiden (SCA) ja perintäpalveluiden (Intrum Justitia) kysyntä sakkaisi laskusuhdanteessa. Tukholman pörssistä löytyy myös huomattavasti monipuolisempia yrityksiä kuin pelkästään Helsingistä, eikä tänä päivänä kaupanteon kustannuksetkaan estä salkun hajauttamista.

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä  www.deltafreight.fi.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Tekninen analyysi toimii hyvin indekseille

Tekninen analyysi pyrkii kurssikäyrästä tai indeksikäyrästä ennustamaan osakkeiden tai osakkeen tulevaa kehitystä. Menetelmä perustuu siihen, että indeksien ja joidenkin osakkeiden kohdalla on olemassa trendejä tai toistuvia kuvioita ja näitä hyväksi käyttämällä on joskus mahdollisuus päästä hyvään ennusteeseen tulevaisuudesta.

Erityisen hyvin tekninen analyysi toimii yleiselle maailmanlaajuiselle osakeindeksille. Alla olevassa kuviossa on S&P500 indeksi (sininen käyrä) sekä indeksin 100 päivän liukuva keskiarvo (vihreä käyrä) ja kahden sadan päivän liukuva keskiarvo (keltainen käyrä). Käyristä havaitaan että S&P500 on sekä 200 että 100 päivän jaksoilla ollut nousussa (sekä vihreä että keltainen käyrä ovat nousussa). Tämä on selvä ja vahva merkki nousumarkkinoista ja aika usein on käynyt niin että kerran alkanut trendi kestää väliaikaisista kuopista huolimatta melko pitkään.

Teknisen analyysin hyödyntäminen osakkeiden valitsemiseen on jo vaikeampaa ja vaatii taitoa. Suurin osa yksittäisten osakkeiden kurssivaihteluista selittyy sillä, että osakkeet korreloivat voimakkaasti yleisen osakeindeksin kanssa ja siksi osakekohtaiset pienet erot peittyvät helposti vallitsevan trendin alle ja jäävät huomaamatta kun seuraa pelkästään yhden osakkeen kurssikäyrää. Yksittäistä osakkeen analysointi erikseen tuottaa siis vertailukohdan puuttuessa monasti kokemattomalle käyttäjälleen virhepäätelmiä.

Tähän ongelmaan on eräs hyvä ratkaisu. Osakkeen kehitustä kannattaa verrata yleisindeksiin tai toimialaindeksiin, jolloin vertailukohta löytyy ja on helpompi havaita sellaisia osakkeita jotka:

  • ovat ilman hyvää syytä pudonneet väliaikaisesti yleisineksin tai toimialansa kehityksestä
  • pärjäävät jatkuvasti vertailuryhmäänsä paremmin (koska yrityksellä on pätevä johto, yritys toimii kasvavalla toimialalla tai yrityksellä on muita erityisiä kilpailuetuja)
Käyttäjän Jarkko Aho kuva

Selviääkö nykyajassa entisajan opeilla?

Kuluttajatutkimuskeskuksen hiljattain tekemä selvitys paljastaa karun totuuden: Aikuisten suomalaisten finanssiosaaminen ja oman varallisuuden hallinta ovat surkealla tasolla. Kaikki eivät ymmärrä edes koron käsitettä. Loppujen lopuksi tässä ei ole mitään yllättävää. Miksi suomalainen yhteiskunta on ajautunut tällaiseen tilanteeseen?

Suomen koulujärjestelmää on tunnetusti pidetty erittäin hyvänä jopa maailmanlaajuisessa vertailussa. Uurastamme jokainen vähintään yhdeksän vuoden peruskoulun, jonka jälkeen edessä on erilaisia vaihtoehtoja ammattikoulusta aina lukioon asti. Tämän jälkeen haasteita opin tiellä tarjoavat vielä yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Kunnianhimoisesti hyvään ja turvattuun työpaikkaan tähtäävä suomalainen viettää helposti 15-20 vuotta koulun penkillä. Tarjotaanko meille tänä aikana riittävä määrä tietoa nykymaailmassa selviämiseen. Tai saammeko parhaat mahdolliset ohjeet elämää varten?

Peruskoulussa opimme miten nominit taipuvat, kuinka Suomi selvisi maailmansodista, mitkä ovat Newtonin lait tai mitä tarkoitetaan ekologisella käytävällä. Lukiossa täydennämme yleissivistävää osaamistamme differentiaalilaskennalla, novellianalyyseillä, suhteellisuusteorialla ja DNA:n kaksoiskierteen komplementaarisilla emäksillä. Väheksymättä lainkaan näiden yleissivistävien asioiden tärkeyttä, päinvastoin, uskallan väittää koulujärjestelmämme sivuuttavan opetuksessaan jotain jokaisen ihmisen kannalta hyvin oleellista. Oppiaine, jota Suomen koulujärjestelmä (eikä sen paremmin monen muunkaan maan) ei tunne on nimeltään henkilökohtainen talous. Johdonmukaisesti taloustiedettä karttavaa linjaa noudattaen, sivistämään tähtäävä järjestelmämme kiertää kaukaa myös henkilökohtaisen taloudellisen menestyksen moottoreina toimivat kansan- ja yritystalouden periaatteet. Näihin asioihin törmää korkeintaan ”pakollisena pahana” parilla yhteiskuntaopin oppitunnilla, mikäli opettaja ei hyppää aihealueita kokonaan yli toteamalla ne merkitykseltään vähäisiksi oppilaiden tulevaisuuden kannalta.

Suurin osa ihmisistä käyttää toistakymmentä vuotta elämästään opiskeluun, jotta oma ja perheen talous olisi tulevaisuudessa turvattu. Ironista kyllä, vastauksia tavoitteeseen pääsemiseksi haetaan niistä paikoista mistä niitä on vaikein löytää. Tarkemmin sanottuna reittiopas taloudellisesti turvattuun tulevaisuuteen on useimmilla virheellinen tai vähintäänkin vajavainen. Tämä taas johtuu siitä, että koulujärjestelmämme piirtää mieliimme kartan, joka on oleellisesti puutteellinen.

”Opiskele ahkerasti, hanki hyvä työpaikka ja tee paljon töitä.” Tämän suuntaisen lausahduksen on uskoakseni hyvin moni kuullut opettajaltaan ja vanhemmiltaan. Tähän lauseeseen sisältyy jo muinaisista ajoista asti vallalla ollut käsitys menestyksen reseptistä, jota koko koulujärjestelmämmekin oppilaille toitottaa. Virke todellakin sisältää tärkeitä ohjeita, jotka ovat menestyksen perusedellytyksiä, mutta se on puutteellinen. Nykymaailman olosuhteet antavat erinomaisen mahdollisuuden kenellä tahansa toteuttaa monin verroin tehokkaampaa lähestymistapaa turvattuun tulevaisuuteen pääsemiseksi. Tämän lähestymistavan oppisisällön voi kiteyttää myös yhteen virkkeeseen seuraavasti: ”Opiskele ahkerasti, hanki hyvä työpaikka, tee sopivasti töitä, käytä pieni osa ajastasi talouden mekanismien opiskeluun ja hyödynnä talouskasvua aidon taloudellisen riippumattomuuden saavuttaaksesi.”

Vielä nykypäivänäkin arvostamme ihmisiä, jotka tekevät paljon raskasta työtä. Tämä juontaa juurensa koulusta ja kasvatuksesta jo vuosisatojen takaa. Kovaan työntekoon kannustaminen on aivan oikein, kunhan muistetaan mainita myös vapaa-ajan merkitys mm. jaksamisen ja ihmissuhteiden ylläpitämisen kannalta. Nykymaailmassa kaikki ei kuitenkaan ole samalla tavalla kuin ennen. Vanhojen oppien rinnalla on tarjottava nykypäivän koululaisille myös uusia eväitä. Siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan on luonut uusia mahdollisuuksia. Informaation nopea välittyminen on luonut jokaiselle meistä entistä paremmat edellytykset menestyä sillä alueella missä tiedosta on kaikkein eniten hyötyä, tiedon markkinoilla, joita myös osakemarkkinoiksi kutsutaan.

Suurin osa ihmisistä keskittää kaikki voimavaransa tehdäkseen töitä muille eli pomolleen ja työnantajalleen. He ovat rahan orjia, tehden työtä rahasta. Edes hivenen talousteoriaa opiskellut kuitenkin ymmärtää, että on paljon helpompaa ja tuottoisampaa antaa rahan tehdä työtä itselleen. Nykyajan tietoyhteiskunnassa tämä on entistä helpompaa kelle tahansa meistä. Lapsille tulisikin opettaa jo peruskoulussa nykyajan pelisäännöt. Vain työtä tekemällä kukaan ei saavuta todellista taloudellista turvallisuutta. Mitä tapahtuukaan jos huomaat jonain päivänä, ettet enää kykene tekemään työtä joko fyysisistä tai henkisistä syistä johtuen? Taloudellinen vapaus ja aito turvallisuudentunne saavutetaan muilla keinoilla, joiden omaksumiseen eivät riitä koulussa nykyisin jaetut reittioppaat.

Jo nuorena aloitetulla suunnitelmallisella sijoitustoiminnalla, joka keskittyy tuottavimpiin instrumentteihin, voi jokainen saavuttaa ennemmin tai myöhemmin kriittisen pisteen, jossa passiivisen tulon määrä ylittää elämiseen tarvittavat kustannukset. Tähän ei vaadita salatiedettä vaan ainoastaan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Juuri tästä syystä perusteet tulisi opettaa jo siinä vaiheessa, kun lapsi opettelee muitakin elämässä selviämisen työkaluja.

Yritysmaailman termein sanottuna opetus keskittyy vielä nykyäänkin vain henkilökohtaiseen tuloslaskelmaan: ”Kasvata ansiotulojasi työurallasi etenemällä ja vähennä menojasi.” Tuottamattomilla pankkitileillä makuutetuista miljoonista päätellen, kukaan ei ole koskaan opettanut suomalaisille mitä tälle menojen jälkeen jäävälle käteisvarallisuudelle eli henkilökohtaiselle taseelle kannattaisi tehdä. Kun asian sitten jonain kauniina päivänä ottaa esille oman pankkisi sijoitusneuvoja, juokset todennäköisesti nopeasti karkuun, todeten ettet ymmärrä asiasta mitään tai että sinulla ei edes ole varallisuutta. Todellisuudessa jokaisella työssäkäyvällä ja useimmilla opiskelijoillakin on varallisuutta, jonka tehokas hallinta on avain taloudelliseen menestykseen. Henkilökohtaisen taseen eli varallisuuden hallinta on suurin syy mikä erottaa taloudellisesti menestyksekkäät ja ikuisessa velkakierteessä olevat toisistaan. Mitä aikaisemmin tämän ymmärtää, sitä helpompaa taloudellisen vaurauden saavuttaminen on.

Vanhan ajan opit ovat edelleen tärkeitä, mutta noudattamalla vain niitä, ei koskaan pääse hyödyntämään nykyajan mahdollisuuksia. Kuka tahansa voi hyötyä taloudellisesta kasvusta erittäin helposti, mutta ellei tätä opeteta ja sitä kautta ymmärretä jo koulun penkillä, jää tiedon hyväksikäyttäminen vain asialle vihkiytyneille. Eikö koulujärjestelmä olisi syytä vihdoin kehittää sellaiseksi, missä jokainen oppisi hyödyntämään niitä vaurauden lähteitä, joista aikaisemmin saivat nauttia vain todelliset kapitalistit? Yksilötason hyötyjen lisäksi positiiviset vaikutukset ulottuisivat koko yhteiskuntaan. Eläkepommeista johtuvien valtion menojen pysyminen hallinnassa olisi vain yksi esimerkki. Kapitalismi on tärkeä osa nykypäivää. Opettamalla tämän tuleville sukupolville, teemme samalla palveluksen koko yhteiskunnalle. Kansankapitalismi on avain turvalliseen tulevaisuuteen.

 

Käyttäjän Harri Rautiainen kuva

The greatest invention since sliced bread – A Computer

My friend sent me this text and I found it both amusing and nostalgic. I shortened it to include only the computer companies which I had a personal interest and of course DEC, my previous employer:

Toaster
IBM
If IBM made toasters... They would want one big toaster where people bring bread to be submitted for overnight toasting. IBM would claim a worldwide market for five, maybe six toasters.

MicrosoftIf Microsoft made toasters... Every time you bought a loaf of bread, you would have to buy a toaster. You wouldn't have to take the toaster, but you'd still have to pay for it anyway. Toaster'95 would weigh 15000 pounds (hence requiring a reinforced steel countertop), draw enough electricity to power a small city, take up 95% of the space in your kitchen, would claim to be the first toaster that let's you control how light or dark you want your toast to be, and would secretly interrogate your other appliances to find out who made them. Everyone would hate Microsoft toasters, but nonetheless would buy them since most of the good bread only works with their toasters.

Apple

 

If Apple made toasters... It would do everything the Microsoft toaster does, but five years earlier. The toast would make a little smiley face at you when it popped up, or else it would get stuck and there would be a little picture of a bomb burned onto it. If they break, these toasters would require a special set of MacToaster Tools to even open up. Worldwide market share would only be 5%, but all the bread in school lunches would be exclusively toasted on the MacToaster.

DEC

 

Does DEC (Digital Equipment Corporation) still make toasters?... They made good toasters in the '70s, didn't they?

 

If Hewlett-Packard made toasters... They would market the Reverse Polish Toaster, which takes in toast and gives you regular bread.

 

  [adsense:468x60:#5829414491]

Yhä useampi vaihtaa kännykkäoperaattoria...

http://www.digitoday.fi/mobiili/2009/10/02/yha-useampi-vaihtaa-kannykkaoperaattoria/200921214/66

Jos katsotaan tarjoushintoja niin paketit tuppaavat olemaan samaa tasoa ilmaisten minuuttien suhteen. Näin katsottuna kilpailu ei ole kovaa. Kyseiset edut ovat alle neljän euron luokkaa kk.

Oleellisempaa on mitä pinnan alla tapahtuu ja kuinka paljon.

Operaattoreilla on ns. torjuntaosasto. Kun asiakkaan numero on lähdössä vaihtoon niin torjunta soittaa perään. Tarjotaan huomattavasti kovempaa etua kuin virallisissa tarjouksissa. Olisin enempi huolestunut näistä henk.koht. tarjouksista mikäli ne yleistyvät. Näillä summilla voi olla jo merkitystä pitkällä juoksulla joka nykyisin tarkoittaa neljännesvuotta.

Arvatkaa kuka maksaa...

Käyttäjän Taurus kuva

Taurus lista viikolle 40; muutokset edellisestä pienet

Taurus osakelista 4009

Löydät listan sähköpostiliitteestä, verkkosivulta www.taurus-capital.net sekä Piksun sivulta www.piksu.fi.

 

Company

Overall
Rank 4009

Overall
Rank 3809

3809=>
4009

Outotec

1

2

1

Digia

2

1

-1

Konecranes

3

4

1

Wärtsilä

4

3

-1

Ixonos

5

5

0

Keskisuomalainen

6

6

0

TeliaSonera

7

7

0

Kone

8

8

0

Basware

9

10

1

Tieto

10

9

-1

Orion B

11

11

0

Nokia

12

15

3

Larox B

13

13

0

Alma Media

14

12

-2

Metso

15

14

-1

Elisa

16

16

0

Exel Composites

17

18

1

Affecto

18

19

1

Ilkka-Yhtymä II

19

17

-2

Martela A

20

20

0

 

Muutokset ovat pieniä, ja johtuvat lähinnä osakekurssien muutoksista. Kaikki toisen neljänneksen osavuosikatsausten tiedot on nyt otettu huomioon.

P/B luvun avulla sijoittaja erottelee pörssin arvo- ja kasvu-yritykset toisistaan. Yleensä arvo-osakkeet ovat kehittyneet kasvu-osakkeita paremmin. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Vuoden 2007 lokakuussa kasvu-osakkeet nousivat kärkeen, ja samaan aikaan alkaneen pörssiromahduksen aikana arvo-osakkeiden hinnat alenivat selvästi enemmän kuin kasvuosakkeiden. Vasta pari kuukautta sitten arvo-osakkeet nousivat jälleen kasvuosakkeiden ohi, joten pysyvä käänne näyttää siltä osin tapahtuneen. Sijoitusstrategiaa, joka surkean markkinakehityksen aikana neuvoo sijoittamaan pörssin huonompaan puoliskoon, ei voida pitää kovin järkevänä.

Burton Malkiel tutki vuonna 2003 arvo- sekä kasvuosakkeiden kehitysta suhteessa amerikkalaisten markkinoiden perusindeksiin S&P 500. Arvo-osakkeet olivat 23 vuoden aikana edellä 11 vuotta, kasvuosakkeet 8 vuotta ja tasoissa nämä osakkeet olivat 4 vuotta, joten arvo-osakkeiden etumatka ei ole suuri. Lisäksi arvo-osakkeet pysyivät häviöllä pitkiä aikajaksoja, esim vuosien 1995-2000 välisenä aikana yhteensä 4,5 vuotta, sekä vuosina 1989-92 noin 2,5 vuotta. Arvosijoittajalla tulee olla teräksiset hermot, ettei lähde muuttamaan sijoitustyyliään, kun markkinat  pitkiä aikoja ovat häntä vastaan.

Bo Lindfors

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

Piksun mittaama sijoittajasentimentti kääntyi negatiiviseksi

Joka kuukauden viimeisellä viikolla mitattava suomalaisten sijoittajien odotus seuraavan kuukauden pörssikehityksestä kääntyi negatiiviseksi.

Härkiä oli (pörssikurssien nousuun uskovia) oli 48 % ja karhuja (pörssikurssien laskuun uskovia) oli 52 %, joten lokakuulle odotetaan kurssilaskua.

Viimeisen kuukauden tuotto (OMXCAPPI) oli 2.23 %.

Elokuun lopulla härkiä oli 64 % ja karhuja 36 %, joten elokuussa suomalaisten sijoittajien odotukset syyskuun pörssikehityksestä osoivat oikeaan.

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Syyskuu hedge rahastot

Tässä taas alustava tulos suomalaisten hedge-rahastojen kehityksestä. Nämä alustavat tiedot ovat korrekteja vain niillä rahastoilla, joille saadaan päivittäin arvo.

Jotkut hedge rahastot, esim. 3C Edge, Avenir, OK:n hedget,  eQ Active Hedge laskevat arvon harvemmin kuin päivittäin ja se julkistetaan yleensä vasta 2-4 päivää kuunvaihteen jälkeen.Näiltä osin taulukko ei ole ajan tasalla
  
Tässä taulukossa on varsinaiset hedge-rahastot ja rahaston arvo 30.9, muutos syyskuussa ja vuoden alusta. Järjestys taulukossa on syyskuun menetyksen mukainen.
 

 
arvo 30.9.2009
syyskuu %
vuoden alusta %
Nordea Fixed Income Hedge K
7.69
4.40
38.47
UBWave
68.21
4.22
27.59
OP-Absoluuttinen Salkku A
100.51
3.98
21.17
AJ Value Hedge
10.61
3.41
26.31
3C Edge K
145.25
2.98
3.94
Abacus
27.19
2.77
8.35
UBView
85.48
2.68
31.79
Nordea Absoluuttisen Tuoton Salkku K
10.14
2.65
13.23
FLF Absolute Return Currencies Acc
49.29
2.62
-2.95
Eufex Hedge
100.25
1.69
-7.34
Nordea European Equity Hedge
12.74
1.39
8.05
OKO-Alpha A
100.12
0.46
3.24
Aventum Pension
123.36
0.34
8.96
Danske Invest Omega K
23.95
0.14
4.49
Danske Invest Neutral K
24.84
0.11
3.03
eQ Active Hedge 1 K
10.85
0.07
9.04
OKO-Macro A
17.34
0.06
3.65
ICECAPITAL Alternative Beta B
100.63
-0.06
14.11
OKO-Equity Hedge A
100.31
-0.36
7.05
Eliksir K
1.20
-0.49
5.46
SEB Räntehedge Alpha
11.01
-1.22
8.03

 
Käyttäjän J.Vahe kuva

Kuukauden Piksulainen - Lars Stormbom!

 

Vantaalainen diplomi-insinööri Lars Stormbom on tammikuusta 2009 kirjoittanut Piksuun.

Lars on valinnut bloginsa otsikoksi “Homo Economicus

Kyseisen termin lanseerasi 1800-luvulla brittiläinen John Stuart Mill, joka oletti ihmisen olevan rationaalisen toimijan, joka pyrkii hyödyllisiin ratkaisuihin.

Mm. Keynes on arvellut, että kansantalous on aivan liian monimutkainen asia, että sitä muut kuin Keynes itse ymmärtäisivät. - Tietysti Keynes puhui kansantaloudesta, yritystalouttahan nyt ymmärtää kuka vain …

Tämän viimeisenkin suhdanneruljanssin aikana varmaan muillakin kuin Keynes-vainaalla on herännyt epäilys maailmantalouden toimijoiden suuresta järjestä.

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

Sijoitusgurut vs. indeksit

Gurut kyllä sijoittavat omia rahojansa, mutta toisaalta ihan omat rahani voivat hyvin, koska suhtaudun sijoitusgurujen kommentteihin suurella kriittisyydellä.

Nyt on sitten saattunut käydä niin, että joku, joka on syksystä 2007 pitänyt osakkeita halpoina, on saattanut vihdoinkin huutaa bingon ja sitä nyt kylillä huutelee. Ennen uutta bingoiltaa kannattaa kuitenkin muistaa pari asiaa:

(1) Kun vertaatte sijoitusgurujen salkkujen arvoja osakeindekseihin  muistattehan, että on olemassa hintaindeksejä (käytetään lyhennettä PI) ja kokonaistuottoindeksejä (käytetään usein lyhennettä GI). Ero näillä indekseillä on, että ensimmäinen indeksi ei huomioi maksettuja osinkoja, joten tuottoero näiden indeksien välillä kasvaa ajan myötä suureksi.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Alan Greenspan kirjoitti talouden turbulensista 2007

Allan Greenspann

Alan Greenspan kirjoitti "The Age of Turbulence" kirjan vuonna 2007. Hänen teemoja olivat:

- johtajuus

- taloudellinen kasvu

- talouden nousukaudet

- kuplat ja paniikit

- presidentit

- globaalitalouden tulevaisuus

- mitä elämä on opettanut

Greenspanilla oli Amerikan rahataloudessa plajon valtaa. Hän oli näköalapaikalla kauan ja kirjan otsikkokin viittaa siihen, että talouden kuplahakuisuus oli hänellä hyvin tiedossa. Paksua opusta ei kirjoiteta hetkessä. Sisällön viilaukseen on ollut paljon aikaa ja runsaasti hyvää materiaalia.

Maailmantaloudesta katosi puhti viime syksynä. Syöksyimme syvään lamaan. Grenspaninsa lukeneet ehkä tiesivät aikoja ennen tsunamin alkua, mihin olimme menossa. Nyt jälkeen päin voimme pohtia, miksi talouden torjuntaohjuksia ei otettu käyttöön? Oliko sellaisia lainkaan olemassa? Talous saatiin pitkään nousuun, mutta "talouskoneessa" ei ollut laskutelineitä.

Greenspan myönsi oman syyllisyytensä sub-prime lainakupan kehittymiseen. Millainen rooli Bushilla ja Republikaaneilla oli talouden kuplittumiseen ja miten tavalliset amerikkalaiset saattoivat uskoa velkavetoisen arkitodellisuuden jatkumiseen ajasta ikuisuuteen?

Odotamme Suomessa kieli pitkällä uuden nousun alkua, toivomme, että talouden taantuma siirtyy historian hämärään, pois mielestämme ja arjestamme kuin paha uni, joka herätessä ei osoittautunut todeksi.

Nobelisti Paul Krugman kävi Suomessa kertomassa, että vientivetoisen kansantalouden elpymisen aikajänne on pitkä. Tiedämmekö nyt, mihin suuntaan pienen Suomen pitäisi rynnistää?

  • 1990-luvulla oli EU-projekti
  • Mitään suurta ei ole tiedossa?
  • Pelkistyykö tulevaisuusvisio "tuppisahattuun koivulautakasaan"?

 

 

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän Jaakko Wallenius kuva

Kolmas pyörä tarvitaan

Elävä elämä on opettanut, että todellinen toimiva kilpailu vaatii enemmän kuin kaksi toimijaa. Kahden kilpailijan kun on aivan liian helppo vain jäädä peesaamaan toista ja lopulta asettua molempia miellyttävälle mukavuustasolle.
Vasta kolmas kilpailija tuo mukaan epävarmuuden ja todellisen taistelun markkinaosuuksista, josta kuluttajat aina hyötyvät palvelujen kehittämisenä ja myös alentuvina kustannuksina, kun kilpailijat eivät voi jäädä laakereilleen lepäämään ja tekemään asioita niin kuin aina ennenkin.
Etenkin matkapuhelinpuolella tämä kolmannen pyörän tulo markkinoille mullisti aikoinaan koko homman kuluttajien hyödyksi. Epäilen vahvasti, että jos kaksi suurta operaattoria hallitsisivat kenttää edelleen duopolina, olisivat matkapuhelinlaskumme edelleen aivan toista luokkaa kuin nyt.

Toisaalta kun kilpailu panee kilpailijat kehittämään toimintaansa ja tuotteitaan ja tuotteiden ja palveluiden suhteellinen hintataso putoaa, syntyy aivan uusia ja entistä laajempia markkinoita, joita ei ilman tätä trimmausta olisi ehkä koskaan syntynyt.
Todellisuudessa myös yritykset itse siis usein hyötyvät kilpailusta aivan yhtä paljon kuin kuluttajat, vaikka kilpailun tulo alalle voidaankin aluksi kokea uhkaavaksi ja ahdistavaksi.

Tätä taustaa vasten pelkään jo tilannetta, jossa S-ryhmä ja K-ryhmä pääsisivät kahdestaan päättämään mitä suomalaiset seuraavana päivänä syövät ja mihin hintaan.
Käytännön duopolin syntymiseen ei vaadita hämäriä lehmänkauppoja savuisissa takahuoneissa, vaan se syntyy aivan huomaamatta jo siitä, että yhden kilpailijan toimintaan on aivan liian helppo sopeutua.
Ilman erityisiä päätöksiä syntyvä molempia osapuolia hyödyttävä kilpailun hellittäminen vain tuppaa syntymään aivan liian helposti itsekseen tilanteessa, jossa osapuolia on vain kaksi. Kolmas toimija synnyttää väistämättä jo aivan uutta dynamiikkaa.

Kuluttajat toki asian loppukädessä päättävät. Jos kolmannet toimijat eivät pysty kehittämään sellaisia kustannustehokkaita konsepteja, jotka vetoavat oikeasti kuluttajien laajaan massaan, on käytännön duopoliin syntyminen edessä päivittäistavarakaupassa.
Tässä asiassa ei auta vaikka sata pakinoitsijaa vetoaisi tuhannessa pakinassa kilpailun puolesta, sillä vain kuluttajan käytännön ostosmarkkojen suunta lopulta ratkaisee mitä hommassa käy.

Aivan samalla tavalla meillä ei olisi super- ja hypermarketteja, jos kuluttajat eivät niissä haluaisi käydä. Jos supermarket-konsepti ei olisi aikoinaan tuonut kuluttajalle uutta selvää lisäarvoa, olisi ensimmäisetkin supermarketit jo aikaa sitten muutettu skeittihalleiksi ja me kaikki kävisimme edelleen kivijalkamyymälöissä.
Nyt alueellisen ja valtakunnallisen päätöksenteon edut esimerkillisellä tavalla yhdistänyt S-ryhmä ja kauppiasvetoisuuden avulla ponnistava K-ryhmä ovat onnistuneet vakuuttamaan kuluttajat.
Niiden kanssa pystyy kuitenkin aivan varmasti kilpailemaan tulevaisuudessakin, mutta se voi vaatia aivan uudenlaisia eväitä ja uudenlaista ajattelua. Meidän kaikkien kuluttajien etu vaatii, että näitä uusia eväitä todella myös löytyy.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Raunioista nousee uusi mailma

Talous on romahtanut. Kun uuttaa rakennetaan tilalle tuloksesta ei tule samanlaista kuin ennen romahdusta. Monet yritykset ovat panneet väkeä pihalle, sekä tuotannosta että sunnittelusta. Kun kapasiteetista alkaa jälleen olla pulaa mikään ei takaa että ihmisiä palkataan takaisin samanlaisella profiililla samanlaiseen työhön kuin ennen. Tuotantokapasiteettiä pystytetään ehkä lähemmäksi markkinoita nyt kun lähdetään puhtaalta pöydältä. Alihankkijoiden käyttöä lisätään.

Myös suunnittelupalvelujen käyttöä lisätään. Nyt on nimittäin oiva tilaisuus harkita uudestaan mitkä yrityksen ydinosaamisalueet ovatkaan. Sitä ylläpidetään ja osaamiseen panostetaan. Muita suunnittelupalveluja ulkoistetaan. Riskit on sitäpaitsi aina mukavaa ulkoistaa toiselle yritykselle. Jos ei vielä oikein uskalla palkata väkeä vakituiseen työsuhteeseen on turvallisempaa ostaa työpanos ulkoa. Myös kuntapuolella on kova paine vähentää väkeä ja ostaa suunnittelua ulkoa.

Homo Economicus ennustaa että savun hälvettyä näemme vielä voimakasta kasvua suunnittelupalveluja myyvissä yrityksissä ja IT-konsulteissa. Näitä pohjoismaisissa pörsseissä riittää: Ixonos, Etteplan, Sweco, ÅF, Know IT, Pöyry, Tieto....

Gentlemen , start your engines investments

 

Vanhustenhoito ja eläke.

Katselin Arkadianteatterin viimeisen jakson. Draaman aiheena oli vanhustenhuolto. Asia kosketti, kun olin sattumalta käynyt vilkaisemassa eläkekertymääni. Ei kaksista katseltavaa. Teatteria katsellessa välähti miten koko homma saataisiin ratkaistua kerralla ja yhteiskunnan kannalta edullisesti sekä ihmisarvoa kunnioittaen.

Kaari Utrio oli aiemmin ehdottanut kuolinpilleriä. Mikä ettei. Kyllähän tässä itsemurhien värittämässä yhteiskunnassa varmaan sellaisellekin olisi tilaus. Toisaalta kuulosti tylsältä, että ensin kitkutetaan pienellä eläkkeellä ja sitten sairauksien todella iskiessä pitäisi tappaa itsensä. Missä se vanhuuden ilo ja energia?

Huomasin, että eläkettä rokottaa eliniän odote. Toisaalta on paskamaista, jos eläkettä jää "käyttämättä". Ensin revit itseäsi työelämässä kuuskytkahdeksaan, että saat mahdollisimman arvokkaan lippuvihon loppuelämääsi varten. Sitten kesken loppuhuipennuksen suurin osa lipuista jää käyttämättä odottamattoman poistumisen takia.

Eläkevakuutusta hankkiessani pankkitoimihenkilö sanoi, että suurimman edun eläkkeestä saa jäämällä mahdollisimman aikaisin eläkkeelle. Hän kertoi juuri tuon, että useimmilla odote pettää. Kone hyytyy. Kunka monen lukijan tuttavapiirissä on käynyt niin, että eläkeelle päässyt on yllättäen kuukahtanut alle kolmen vuoden eläkkeelle pääsystä? Itselläni on kokemusta turhan monesta. Jopa niin, että harvassa on yli kuutta vuotta työuran jälkeen elävät.

Mitäs jos. Annetaan könttäsumma eläkkeelle lähtevälle. Koko tili puhtaana käteen. Elämä kerralla koreeks. Nyt loppu pihistely. Roskiin kaikki terveysvalistus. Mitä välii. Vähän kuin syöpäsairasta jolla oli kaksi viikkoa elinaikaa ei saanut lääkitä morfiinilla ettei olisi tullut riippuvaiseksi. Tosi on.

 

Käyttäjän Skiller kuva

Putte ja Kalle osa neljä

 

Putte: Angela se piti puolellaan Saksan äänestäjät huolellaan.

Daxi kiitti vaalirallillaan, muka asiat on mallillaan.

Kalle: Älä suotta ole tärkeä, rallirauhaa ei saa särkeä.

Kolmoskvartaali lie loistava, kaikki epäilykset poistava.

 

Putte: Härät hyytyy, usko veikkonen, kohta koettaa status heikkonen.

Veri virtaa Vallikadulla, talous ei pysy ladulla.

Kalle: Onhan meillä oiva hallitus, jonka taiteena on jallitus.

Vanhasmalliin meillä edellään, hurjat voitot kotiin vedellään.

 

Putte: Tyhjästä on paha repiä, vaikka olosi on kepiä.

Karhu vaanii nurkan pielessä, pahat aikeet sillä mielessä.

Kalle: Kohta syyskuu on jo takana, luota kasvuun, sinä pakana.

Turhaan puttiloilla pelailet, turskasaaliit kotiin kelailet.

 

Putte: Kun on puhti viety myllystä, sataa kuni Essin pyllystä.

Karhumarkkina vie härkäset, sulle jää vain unet märkäset.

Kalle: Kautta aikain esi-isien, kapitaalit karttuu lisien.

Pitkä trendi vuosisatainen, jatkuu kyllä, sanoi Katainen.

-SKiller

Käyttäjän Makrotalouskatsaus kuva

Makrotalous: Lamasta toipuminen täydessä vauhdissa

Makrotalouskatsaus lokakuu / 2009     Kai Nyman         

Katsaukseen liittyvä syventävä esitys pidetään Toto invest ryhmän kokouksissa - muissa tilaisuuksissa erikseen pyydettäessä.

 

Source: http://www.ism.ws

Maailmantalous on kovaa vauhtia normalisoitumassa ja palaamassa kasvu-uralle. On vielä liian aikaista ennustaa milloin ja minkälaisena seuraava suhdannekäänne tulee. Ensimmäiset seuraavan suhdannekäänteen hennot ennusmerkit näkyvät muuten kirkkaalla taivaalla, mutta kaikenkaikkiaan nyt on hyvin aikaa seurata miten suhdannenousu kehittyy. 

Sentimentti-indikaattorit

Kaikkien suhdannelaitosten (IFO, JP-Morgan (yllä), ISM, OECD) indikaattorit ennakoivat laman päättymistä loppuvuoden aikana.

Kuluttajien luottamus tulevaisuuteen on Euroalueella ja USA:ssa entistä pirteämpää. Työttömyys on sekä Euroopassa että USA:ssa nyt vähän alle kymmenen prosenttia ja huippu näyttää jäävän kymmenen prosentin tuntumaan.

Korkomarkkinat

Korkomarkkinat ennakoivat vuoden päästä alkavia maltillisia keskuspankkikoron kiristyksiä.

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) suosittelee keskuspankkeja hillitsemään koronnostoilla mahdollisesti alkavaa investointikohteiden (osakkeet, kiinteistöt) hintainflaatiota. Tämä on merkittävä muutos. Tähän saakka keskuspankit ovat seuranneet yksinomaan kuluttajahintainflaatiota ja sovittaneet koron niin, että kuluttajien kokema inflaatio on pysynyt kurissa. Nykyisen kriisin aiheutti IMF:n mukaan asuntojen hintainflaatioon ja kohtuuttomaan velanottoon johtanut alhainen korkotaso. Tätä virhettä ei enää haluta toistaa ja keskuspankkeja kehoitetaan jatkossa tulkitsemaan inflaation käsitettä laajemmin. IMF :n ohjeet edeltävät muutamien kuukausien tai puolen vuoden viiveellä todellisia päätöksiä. Jatkossa sijoittajan kannattaa seurata entistä tarkemmin mitä korkomarkkinoilla tapahtuu.

IMF:n kielenkäyttö sisältää myös viestin valtionvaraiinministereille siitä, että tässä vaiheessa elvytystoimien purkaminen tulee olla jo poliittisessa päätösprosessissa.  Valtiontalouden suorittamat elvytystoimet ovat olleet erittäin tärkeitä ja monissa maissa ne ovat merkittävästi lievittäneet lamaa ja luoneet kasvuedellytyksiä pitkälle tulevaisuuteen, mutta valtion bruttokansantuoteosuuden kasvattaminen ei ole pitkäaikaishoitoon tarkoitettu lääke. Ylenpalttiset tukitoimet on purettava.

Sijoitusmarkkinat

Osakemarkkinoiden nousu ajoittuu usein aikaan jolloin:

  • korot ovat matalat ja raaka-aineita saa kohtuulliseen hintaan
  • kuluttajien ja ostopääliköiden luottamus tulevaisuuteen on kasvussa
  • yritysten voitot ja liikevaihto kasvavat
  • yhteiskunnan säännöstöä kehitetään yksittäisen ihmisen ja yrityksen kannalta yksinkertaisemmaksi, selkeämmäksi, läpinäkyvämmäksi ja ennustettavammaksi

Monet tekijät ovat nyt suosiollisia. Seuraava merkittävä muutos kokonaistilanteeseen tulee mitä ilmeisimmin korkomarkkinoiden taholta kun korot alkavat hivuttautua ylöspäin. Yleensä korot nousevat jonkin aikaa ennen kuin kuluttajien ja ostopääliköiden tulevaisuudenusko lakkaa paranemasta jolloin pörssikurssitkin kääntyvät. Näin ei tietenkään tarvitse aina käydä. Tulemme kuitenkin Piksun palstoilla seuraamaan tilannetta tarkoin ja jos historiasta voidaan jotain oppia niin Piksun lukijat saavat, kuten aiemminkin, ensimmäisenä tietää käänteestä. 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Onko vain suuri kaunista metsäteollisuudessa?

Joskus tuntuu siltä, että USA:n taloushistoria on tutumpaa kuin kotimainen versio. Monet lienevät kuulleet esim. USA:n rautatieyhtiöitten valtataisteluista ja J. D. Rockefeller Sr:n toimista kilpailijoita kohtaan, joita ensin ajettiin ahtaalle, sitten ostettiin kilpailija ja lopuksi suljettiin tehdas.

On kuitenkin niin, että Suomessa kemiallinen metsäteollisuus on vallannut puun hankintakanavat lihaa säästämättä ja keinoja kaihtamatta. Paljon ajoittuu 1920 - 1930-luvuille, jolloin lapualaisuuden aikoihin monenlaista tapahtui niin politiikassa kuin taloudessakin, joitten raja oli se kuuluisa veteen piirretty viiva.

Mikäli yksityiset piensahat eivät olleet kemialliselle metsäteollisuudelle mieliksi, niiltä ei ostettu kuitupuuta, mutta energianjakelua voitiin hankaloittaa. Sellutehtaat saattoivat nimittäin sopia keskenään sähkönjakelusta. Uitto oli tärkeä kuljetusmuoto ja uittoyhdistys määräsi, kenen puita uitettiin. Oikein problemaattinen saha sattui vahingossa palamaan.

Kun puutrokarit pääsivät puukuljetusten valtiaiksi samalla tavalla ja samoihin aikoihin kuin pirtutrokarit omalla “palvelusektorillaan”, jotain siitä seurasi. Tällaisten asenteitten edessä pienimuotoinen innovatiivisuus ja yksityisyritteliäisyys ei ole ollut metsäteollisuuden suosiossa. Ratkaisevaa on ollut, kenellä on kylän suurin kypärä ja maailman levein ja nopein paperikone.

On selvää, että kemiallisen metsäteollisuuden harjoittaminen edellyttää yrityksiltä kokoa. Kuitenkin raaka-ainehankinnan sekä puun lajittelun keskittämisen takia metsäteollisuus on Suomessa keskittynyt tarpeettomastikin. Tarpeettomasti siinä mielessä, että suuryrityksillä on ollut mielenkiintoa tuottaa vain suppeaa valikoimaa standardituotteita, joitten jatkojalostaminen on ollut vähäistä.

Suomalaisia metsäteollisuuden suuryrityksiä ei ole kiinnostanut paperin ja kartongin jatkojalostaminen eikä puusepänteollisuus. Suomesta viedään ulkomaille bulkkituotteita kuten paperirullia ja kakkosnelosta niin, että jatkojalostus tapahtuu ulkomailla.

Ikävästi epäilen, että järjestelyllä on pyritty varmistamaan vain sitä, että ulkomainen jatkojalostaja ostaisi suomalaista bulkkituotetta. Kotimaassa tapahtuvan jatkojalostuksen lisääminen merkitsisi kilpailua ulkomaisten jatkojalostajien kanssa, mikä ei suomalaisille suurille metsäyrityksille ole sopinut.

Kaikkein ikävintä on se, että tämäkin ongelma on huomattu jo aikoja sitten tehdyssä tutkimuksessa, jonka mukaan esim. Itävallan ja Englannin vähäiset metsävarat työllistävät Suomen metsävaroja paremmin.

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

ETF-rahastoihin löytyy kiinnostusta

Piksussa tehtiin kysely ETF-rahastoista. Vaihtoehdot ja tulokset olivat seuraavat:

1. Olen sijoittanut (44 %)

2. Olen kiinnostunut sijoittamaan (31 %)

3. En aio sijoittaa (10 %)

4. Mitäs ne on? (15 %)

Vastauksista voidaan päätellä, että suuri moni on niihin jo sijoittanut, mutta myös potentiaalisia ETF-sijoittajia löytyy kuin myös niistä tietämättömiä. Niiden vastaajien osuus, jotka eivät aio sijoittaa ETF-rahastoihin, on mielestäni yllättävän pieni, koska moni osakesijoittaja saattaa pitää ETF-sijoittamista tylsänä.

Käyttäjän sergio kuva

Viiden vuoden positiiviset tuotot

Katselin Arvopaperi-lehden uusinta numeroa. Siellä on sivuilla 59-60 taulukko, jossa listataan osnkoennusteet ja lisäksi yhtiöiden tuotot (kurssimuutos+osinko) vuoden, 3 vuoden ja 5 vuoden ajalta.

Katsoin, mitkä yhtiöt näyttävät pelkkiä plus-lukuja kaikissa tapauksissa. Siitä syntyi aika mielenkiintoinen lista, jota voi verrata mm omaan listaani.

Aspo

F-Secure

Interavanti

Julius Tallberg-kiinteistöt

Kone

Konecranes

Lassila & Tikanoja

Olvi

Oriola KD (tietoja vain 1 ja 3 vuodelta)

Panostaja

QPR Software

Raisio

Ruukki Group

Sampo

SRV (tietoja vain 1 vuodelta)

Talvivaara (tietoja vain 1 vuodelta)

Ålandsbanken

 

 

Mihin tuet menevät teollisuudessa?

Kun laivateollisuus huutaa valtiota apuun niin kuka on avun saaja? Alihankintaketju jossa ei suomalaista duunaria näy? Dokumentissa perään kuulutettiin suomalaista duunaria kunhan ehdoista sovitaan. Siis samoilla ehdoilla kuin ulkomainen alihankkija suhteessa tekijöihinsä?

Voisi kuvitella, että poliittisesti yrityksiä tuetaan koska ne ovat täällä ja niihin toivotaan kotimaista työvoimaa. Ainakin tällainen kuva itselleni on syntynyt työministerin huolestuessa työttömyysluvuista.

Toki yritys voi olla kotimainen. Toimistusjohtaja esikuntineen ovat suomalaisia, mutta rivitekijät muualta. Kannattaako? Riittävätkö pelkät yrityksen maksamat verot, kun kotimaisten työntekijöiden palkoista niitä verotuloja ei ole?

Missähän ovat ne kasvavan työttömyyden maassa tulevat työpaikat. Ovatko kansalaisemme nirsoja, kun kaikki työ ei kelpaa? Vai onko syy jossain muualla?

Koskahan siivous- ja kuljetusala huutavat valtiota apuun...

Käyttäjän Jaakko Wallenius kuva

Huijarit palkitaan

 

Suomalainen vientiteollisuus on nyt pahassa jamassa, kun Ruotsin kruunu on käytännössä devalvoitunut selvästi suhteessa euroon ja ruotsalaiset pystyvät nyt myymään tuotteitaan maailmanmarkkinoille tuon devalvoitumisen verran edullisemmin kuin suomalaiset.

Suomalaiset teollisuusjohtajat ovat muistaneet moneen otteeseen päivitellä kuinka epäreilu tällainen kilpailuetu on, tosin autuaasti samalla unohtaen, että merkittävä osa Suomen 90-luvun noususta oli seurausta Suomen 90-luvun avun devalvaatiosta, jossa markan arvoa tiputettiin kerralla oikein reilusti.

 

Pitkälti juuri tämän kilpailuedun varaan rakentui suomalaiset metallin ja alihankintateollisuuden hurja nousu, kun kansainväliset jättiläisyritykset siirsivät hankintojaan halvimpaan maahan eli Suomeen.

Toki nousua ei toki olisi ollut ilman suomalaista insinööriosaamista, markkinointitaitoa ja luotettavuutta. Yhtä osaavia ja luotettavia toimittajia olisi kuitenkin todennäköisesti löytynyt muistakin maista, mutta väitän että nimenomaan valuuttakurssietu käänsi päävirran Suomen hyväksi.
Nyt meillä ei siis oikeasti pitäisi olla kanttia valittaa lainkaan siitä, että Ruotsi on päässyt keplottelemaan itsensä samanlaiseen asemaan.

Olen henkilökohtaisesti ollut aina sitä mieltä, että valuuttakursseilla pelaaminen on pohjimmaltaan yksinkertaisesti huijaamista. Devalvaation pohjalla on toki aina jokin talouselämän toimintahäiriö, jota sillä lääkitään, mutta kyse on enemmänkin dopingista, ei todellisesta sairauden lääkitsemisestä.
Aivan kuten dopingissakin jää aina kysymys siitä mitä tapahtuu kun dopingin vaikutus lakkaa; mitä tapahtuu urheilijalle tai yritykselle, jonka ura on rakennettu dopingin varaan, kun dopingin vaikutus lakkaa?

Euroalueeseen liittyminen toi maamme teollisuudelle valtaisan edun, kun markan ja euron kurssi lyötiin kiinni valmiiksi rajusti doupattuun kurssiin. Nyt tuo etu on jo pääosin kadotettu ja meidän pitäisi jo menestyä viennissä tekemällä joitain asioita luovemmin, tehokkaammin tai luotettavammin kuin muut.
Kuten urheilusta hyvin tiedämme dopingin avulla menestyminen on paljon helpompaa kuin tehdä samat asiat kovalla työllä, mutta ainakin monet vielä positiivista testiä antamattomat urheilijat väittävät, että se on mahdollista.

Valuuttakurssihuijaus varmasti päättyy vasta kun koko maailma käyttää samaa valuuttaa. Euroalueen synnyttäminen oli loistava pääavaus tähän suuntaan. Ongelma vain oli, että eräät Ruotsin kaltaiset maat pystyivät sittenkin jäämään sen ulkopuolelle ja jatkamaan valuuttadopingin käyttöä rauhassa.

Sivut

Tilaa syöte RSS - blogit