Artikkelit aikajärjestyksessä

Käyttäjän sergio kuva

Sergion listan päivitys

Listassa näkyvät nyt myös aiemmat sijoitukset.

Lisäsin kaavioon pisteytykset, jossa 1. sija listalla antaa 10 pistettä jne.. pisteet lasketaan sitten yhteen eri listoilta. Jos olisi joka listalla mukana ja ykkösenä, saisi 50 pistettä. Pisteiden asteikko oikealla.

 

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Ilman laatu ja pörssikurssit

Tuore tutkimus kertoo, että ilmansaasteet vaikuttavat pörssikursseihin. Mitä saastuneempi ilman oli sitä huonommin pörssikurssit Milanossa kehittyivät.

Tutkijan mukaan selitys on sama kuin pörssikurssien jä säätilan välillä tavattu yhteys: Huono ilmanlaatu – tai sää – heikentää pörssin osapuolten mielentilaa, vähentää riskinottoa ja sitä kautta osakekysyntää markkinoilla.
 
Nyt on syytä lisätä pörssilinkkeihin Helsingin pörssiä lähimmän ilmansaasteiden mittapisteen linkki.
 
Lepori, Gabriele M., Environmental Stressors, Mood, and Investment Decisions: Evidence from Ambient Air Pollution(October, 14 2008).
Drawing upon the evidence produced in medicine and psychology, we show that air quality
affects investment decisions and, ultimately, stock returns. A natural experiment, provided by
an institutional change in the trading system in place at the Milan Stock Exchange, suggests
that daily increases in air pollution concentrations depress investor mood, decrease the
demand for risky assets, and reduce equity returns, ceteris paribus. Interestingly, the results
confirm that such a “mood effect” is essentially attributable to the traders physically located in
the city that hosts the Stock Exchange. From a larger perspective, the findings are
inconsistent with the Efficient Market Theory, as we show that there exist some unexploited
profitable trading strategies based on public air pollution data.
Käyttäjän Kai Nyman kuva

Kiinalaiset ostavat maailman

Kiinan reaalitalous porskuttaa edelleen:

  • Teollisuustuotannon kasvu on sukeltanut - mutta tuotanto kasvaa edelleen luokkaa 6%/vuosi. (punainen käyrä)
  • BKT:n kasvu on Kiinalaisittain vaatimatonta 7% luokkaa (oranssi käyrä)
  • inflaatio ja korkotaso ovat terveellä parin prosentin tasolla (keltainen ja sininen käyrä)
  • kauppatase ja vaihtotase ovat kohonneet korkeuksiinsa (violetti ja sininen käyrä). Kiinan ylijäämä on melkein kaksi kertaa suurempi kuin Suomen koko bruttokansantuote ja tällä nettosummalla Kiinalaiset sijoittajat tekevät ostoksia ulkomailta ja lainoittavat muiden kulutusta.

Jos Kiina olisi länsimaa niin Kiinan pörssikurssit lentäsivät näillä luvuilla kohti taivaita. Mikä tahansa muu maa voisi korkeasuhdanteen huipullakin olla ylpeä näistä luvuista. Eipä ihme että Kiinan pörssikurssit ovat kääntyneet pieneen vaisuun nousuun.

Manner-Kiinan osakeindeksiä voi ostaa USA:n pörsseistä tunnuksella FXI ja Hongkong:n indeksiä tunnuksella EWH.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Teurastamon sikamainen tilanne

KALTATTAVAKSI!

 

Suomalaiset liha-alan yritykset Atria ja HK-Scan eivät ole kurssilaskussa olleet sellaisia suojasatamia, jollaisena elintarvikealaa on totuttu pitämään.

Raaka-aineen hinta on vaihdellut jyrkästi samoin kuin Itämeren alueen kruunut, zlotyt ja ruplat suhteessa euroon.

Ennen kuin siirryn mielikuvien puolelle, totean HK-Scanin ansaintalogiikasta olevan erinomaisen kirjoituksen linkissä.

http://www.piksu.net/blog/144

HK-Scania on maaliskuun puolivälissä rasittanut kaksikin uutista. Epäilyt sisäpiirikaupoistakaan tuskin firman mainetta parantavat, mutta niillä lienee vähäinen rooli arvioitaessa kuluttajan mielikuvia.

Kun HK-Scanin uusi toimitusjohtaja ilmoitti kauhistuneensa tiedosta elävältä keitetystä (kaltatusta) siasta, hänellä oli kaikki syy kauhistua.

Ruoka on mielikuville peräti herkkä asia. Jokainen voi tykönään pohtia, minkälainen kulutuksen ja ruokahalun kiihoke on ajatus elävänä keitetystä siasta. Ja jos firman suomalainen johtaja kauhistui, ruotsalainen kuluttaja pyörtynee!

Elintarvikealan imago on ollut ennenkin koetuksella. Puoli vuosisataa sitten Suomessa kohistiin margariinin raaka-aineista ja vuosisata sitten silloisilla pienpanimoilla oli ongelmansa. Tehokas keino harventaa kilpailijoita oli nimittäin panna liikkeelle huhu, että naapuripanimon olutsammiosta oli löytynyt hukkunut mies. Huhun torjuminen ei mitään auttanut, vaan oli käytettävä järeämpiä keinoja.

Kun eräs pienpanimo joutui vuosisadan alussa tällaisen huhun kohteeksi, omistaja meni illalla kapakkaan ja tilasi oman talonsa tuotetta. Vieruskaveri tietenkin kertoi tuoreen huhun sammioon hukkuneesta miehestä. Olutpanimon omistaja joi tuoppinsa tyhjäksi ja virkkoi sitten rauhallisesti:

“Ei siinä mitään perää ole. Sinne nimittäin meni miehen lisäksi hevonen, kärryt ja kärryilläkin oli vielä täysi kuorma sontaa. Saisinko toisen tuopillisen.” Vastaus oli juuri sen verran hauska ja niin täydellisen mahdoton, että se päinvastoin lisäsi kyseisen oluen menekkiä.

Kova kilpailu edellyttää kovia keinoja mielikuvamarkkinoinnissa!

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Talouden sektorit Euroopan pörsseissä

Piksu ™ palstalla on ollut puhetta, että Deutsche Bank tarjoaa joukon Euroopan eri toimialoihin kohdistuvia EFT:iä.

Marraskuussa oli jo puhetta short ETF:sitä joita on myös tarjolla päätoimialoille.
 
Tein pienen testin tarkistaakseni kuinka sektorirotaatio olisi toiminut näillä DJ STOXX® 600 toimialoilla.
Tässä kurssikehitykset kolmelta ajanjaksolta.
DJ STOXX® 600
YTD
6 M
12 M
HEALTH CARE ETF
-12.78 %
-20.40 %
-12.94 %
TELECOM ETF
-13.45 %
-18.38 %
-24.82 %
FOOD & BEVERAGE ETF
-13.40 %
-26.73 %
-29.89 %
OIL & GAS ETF
-9.53 %
-20.35 %
-30.14 %
TECHNOLOGY ETF
-10.06 %
-35.03 %
-38.41 %
UTILITIES ETF
-24.39 %
-34.02 %
-41.87 %
INDUSTRIAL GOODS ETF
-13.30 %
-34.49 %
-43.20 %
INSURANCE ETF
-36.55 %
-50.01 %
-56.28 %
BASIC RESOURCES ETF
-8.71 %
-48.83 %
-63.05 %
BANKS ETF
-29.85 %
-58.43 %
-65.74 %
 
Kurssikehityksen kärjessä - tai tässä tapauksessa vähiten menettäneitä - ovat olleet perinteiset jälkisykliset toimialat: terveydenhuolto, telekommunikaatio ja ruoka.
Huonoimpia ovat olleet suhdannekierron alun osakkeet raaka-aineet ja perusteollisuus.
Suhdannekuvaa vastaan ovat olleet pankit, vakuutus ja ehkä hyödykkeetkin.
 
Onko osakkeiden sektorimenestyksen perusteella sitten arveltavissa kehitystä toiseen suuntaa eli onko sektorien menestys muuttumassa.
Siltä näyttää, tuona 12 kuukauden tarkastelujaksona suhteellista asemaansa ovat parantaneet raaka-aineet, öljy & kaasu ja perusteollisuus. Suhteellinen asema puolestaan on heikentynyt terveydenhuollossa, elintarvikkeissa ja edelleen pankeissa.
Toimialamenestys siis viittaa suhdanteiden aallonpohjan jo tuleen vastaan.

Asuntoturvaa etsimässä.

Havahduin välittäjän uutiseen, että pienten asuntojen hintapohja olisi nähty. En usko koska aikaisemminkin isojen perheasuntojen hinnat ovat joustaneet ensimmäisinä. Jossain kohtaa tulee kuitenkin tilanne, että kolmion hankinta on kannattavampaa suhteellisesti kuin kaksion ja kaksio vastaavasti kannattavampi kuin yksiö. Olihan muutama vuosi takaperin epäilys siitäkin, että yksiöt jäävät käsiin. Sinkutkin ostavat vähintään kaksion.

Seuraavaksi luinkin Asuntoturvan saalistavan vuokrakämppiä. Yhtiön edustaja kertoi, että pakkohuutokauppoja kyllä kierrellään, mutta hinnat ovat olleet turhan korkeat. 500 asuntoa oli hankittu ja 800 hakusessa. Mietin jutun yhteyttä ensimmäiseen. Hekö niitä hintoja ovat pönkittäneet?

Asuntoturva kiisti hyödyntämästä hädänalaisten tilaa. Ihan miten vaan. Ihmettelen kyllä liiketoimintaa missä ei pyrittäisi ostamaan mahdollisimman halvalla. Toisaalta aina ei tarvitse.

Voihan siitä maksaa vähän enemmän tilanteessa missä myyjä jää vuokralle asuntoon. Eiköhän nämä ole lisääntymään päin. Sellaisen vuokralaisen voi olla henkisesti hankalampi muuttaa asunnostaan kuka siinä on asunut jo pitempään. Vuokranantajalla on valmiiksi vuokralainen eikä markkinointiin kulu senttiäkään.

Seuraavasta linkistä voi kuikuilla missä mennään. Kun meni paremmin Haukilahdesta sai huutokaupasta kaksion ehkä vajaata välityspalkkiota edullisemmin kuin vapailta markkinoilta. Saas nähdä kuinka jatkossa.

http://www.huutokauppahinnat.com/1

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Esimerkin voima: Bonarit ja muut palkkiot

Kun talouskäyrät osoittavat kaakkoon herättävät johdon (ja omistajien) palkkiot usein pahennusta. Esimerkin voima on suuri - jos menee huonosti on kaikien osallistuttava säästötalkoisiin , oli k.o summalla merkitystä kokonaisuuden kannalta vai ei.

Jenkeissä AIG:n bonukset saa jopa Obaman takajaloilleen. Ruotsissa pankkien johtajat menivät halpaan kun luulivat että pelkästään bonukset ovat suurennuslasin alla. Mm SEB joutui perumaan toimarin roiman palkankorotuksen. Kotivantaalla johtajat luopuvat viikon palkasta ja luottamushenkilöt (joita on kuulemma yhteensä n. 350) luopuvat syyskuun korvauksistaan. Summat ovat pieniä, arviolta n. 90000€ luottamushenkilöiden osalta. Kun budjetissa ammottava aukko on 40-50M€ vuositasolla, niin moiset summat katoavat kuin mustaan aukkoon.

Efekti on pääasiassa psykologinen - myös päättäjät ovat talkoissa mukana. Se kertoo että nyt on tosi kyseessä ja että olemme itse säästöjen takana. Varsinaiset häviäjät tai säästäjät tässä on itse asiassa puolueiden paikallisjärjestöt,jotka yllensä ottavat 20 ...40% luottamushenkilön palkkioista, ja valtio joka tällaisesta lähes aina sivutoimisesti hoidettavasta tehtävästä usein lohkaisee puolet veroina.  Vaarana voikin olla että juuri nyt kun keskustelua erilaisista vaihtoehdoista tarvittaisiin entistä enemmän puolueet joutuvat perumaan viimeisetkin yleisötilaisuudet.

Tuolla ne vaan istuskelee kabineteissa ja leikkavat meidän palveluita. Eivät edes viitsi kuunnella meitä - roikaleet. No, voin vakuuttaa että hauskaa ei ole. Valittavana on joko velka&vero-suo tai palvelu(ton) helvetti.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Vahva markka, vahva euro ja muistokuvia 1992 devalvaatiosta

Vuonna 1992 eli edellisen laman aikana asuimme Ranskassa, lähellä Colmaria, tunnin etäisyydellä Strasbourgista. Yhtenä aamuna Suomi devalvoi.

Vahvan markan apostolit heittivät pyyhkeen kehään ja sen seurauksena Viinanen nousi kovakouraiseksi valtionvarainministeriksi.

Elämä muuttui yhdessä yössä kalliimmaksi ja pk-yrityksiä kaatui kuin heinää. Suuryrityksillä ei ollut varaa ostaa palveluitamme. Menetimme muutamassa kuukaudessa parisataa tuhatta markkaa, kun toimeksiantajamme menivät kanttuvei.

Arvaatte varmaan, että siinä tilanteessa otti kaaliin. AD 1992 oli minulle ensimmäinen varsinainen lamakokemus yrittäjänä, vaikka kokemusta oli vuodesta 1981 alkaen. Kuvittelin varmaan silloin, että olin syntynyt kadun aurinkoiselle puolelle.

Kauppalehdessä on hyvä blogikirjoitus "vihreästä valosta", jolloin minäkin uskoin omaan kaikkivoipaisuuteeni. Häpeän myöntää, että nöyryyteen oppiminen on ihmisen elämässä pitkä prosessi. Sen tiedän, että taantumat opettavat, mutta vanhat opit unohtuvat nopeasti, kun ajat paranevat.

Siperia opetti suomalaisia, me saimme totutella ranskalasiin korkoihin. Voin vakuuttaa , että silloin tarvittiin luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Isänmaa oli kaukana ja me raukat olimme lähteneet Finnjetillä merten taa.

Seitsemäntoista vuoden takaiset tunnelmat muistuttavat nyt ainakin minua vahvan markan asetelmasta. Suomalaiset pystyvät ostamaan ulkomaista tavaraa halvalla, mutta vienti vetää laimeasti, jos ollenkaan. Lomamatkoilla meillä on edelleen vara törsätä. Nyt, jos koskaan, kannattaisi matkustaa Amerikkaan.

Poliitikot väittävät, että emme ole tällä kertaa yhtä syvällä. Yhtenä turvalausekkeena on vakaa euro. Kysykäämme sahureilta, mitä mieltä he ovat Ruotsin kruunun 30 % devalvoitumisesta suhteessa euroon. Kruunun puntasuhdetta en muista, mutta dollariin nähden kruunu on devalvoitunut 50 %.

Metsä-, prosessi- ja konepajateollisuutemme kilpailee tilauksista mm. ruotsalaisten kanssa. Ehkä meilläkin haikaillaan jälleen kerran markan perään. Mutta, olisiko devalvaatiosta mitään hyötyä. On aloja, jotka ovat lamassa kursseista huolimatta.

Metsäkonefirmoissa väki istuu faksin ääressä ja odottavat tarjouspyyntöjä. Onko tietoja muista kuin OP Pankin pakkolunastamista korjuuketjuista, jotka sopimusehtojen mukaan tulevat takaisin toimittajalle?

Lama iskee vasta nyt toden teolla valmistavaan teollisuuteen. Mietin täällä kuumeisesti, mistä nousu alkaa ja mihin tällä kertaa pitäisi sännätä. Veikkaan Amerikkaa. Kapitalismin mallivaltio näyttää kohta kyntensä.

Hightech-rintamalla odotukseni kohdistuvat yksittäisiin yrityksiin. Kirjoitan niistä myöhemmin. Tässä on mielenkiintoinen "heikko signaali" Tanskasta.

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Deutsche Bank julkisti hedge ETF rahaston

Jo aikaisemmin on ollut puhetta, että ETF sijoitukset ovat olleet kasvava alue myös viime vuonna. Toinen näkyvissä ollut muutos on perinteisten hedge-rahastojen alamäki ja niiden mahdollinen osittainen korvautuminen EU hyväksytyillä Ucits III rahastoilla.
Nyt Deutsche Bank kävi käsiksi näihin molempiin ja julkisti ensimmäisen hedge-indeksiä seuraavan ETF tuotteen.

DB sivuilta löytyi vasta tiedote julkistuksesta, mutta ei kaupankäyntitunnuksia tai vastaavaa.

Lehdistötiedotteesta löytyy mm. tällaista tekstiä:
The firm listed its db x-trackers db Hedge Fund Index ETF yesterday on the Deutsche Börse.
The fund, the first ETF linked to a hedge fund index, tracks the db Hedge Fund Index, which includes equity hedge, event-driven, credit and convertible arbitrage, systematic macro and equity market-neutral components. The db index is asset-weighted, with funds selected from Deutsche Bank’s hedge fund platform.

Alla on kuva siitä miten tämä tuote olisi pärjännyt jos olisi ollut olemassa vuodesta 2003 (huomaa lauseen kaksi konditionaalia).

 db x-trackers db Hedge Fund Index ETF

DB hedge julkistukset eivät jää tähän, tekeillä on sharia pohjainen hedge täydentämään DB:n neljää aikaisempaa sharia ETF:ää.

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Turun kaupunkin sijoittamista

Verorahoja ei ole sijoitettu, mutta Turun kaupunkille kaupungille on lahjoitettu varoja, jotka on sijoitettu epäonnistuneesti.

Kaupunki väittää sijoittaneensa “arvoyhtiöihin“, mutta ennen kuin termi rupeaa liikaa naurattamaan, on ehkä parempi sanoa sijoitusten kohdistuneen alhaisen PB-luvun yhtiöihin. Lopputulos on esimerkki siitä, miten käy, kun katsotaan mekaanisesti vain yhtä tunnuslukua.

Turku on M-realin 11. suurin omistaja. Saavutus on merkittävä, kun ottaa huomioon, että Turun valtuustossa on edustettuna lähinnä vasemmistoa, vihreitä ja urbaaneja kokoomuslaisia, joilla ei liene suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta Metsäliitto-ryhmän suuntaan.

Ns. arvosijoittamisessa PB-lukua tulisi käyttää yhdessä esimerkiksi ROE:n kanssa. Tämän tunnusluvun käyttö olisi ollut hyödyllistä, koska M-realin ROE on ollut negatiivinen yhtäjaksoisesti vuodesta 2003 asti ja vain heikentynyt.

Osakkeiden myyminen nyt, kun eräs analyytikko on antanut tavoitearvoksi yhden sentin, alkaa olla myöhäistä.

On tietysti totta, että teollisuusyrityksellä on taseessaan konkreettisia asioita, joitten arvo ei nollaudu. Myyntisaatavia, pankkisaatavia, myytävissä olevia sijoituksia sekä varastoja on puolisen miljardia kaikkia neljää sekä käyttöomaisuutta 1,8 miljardia. Epäilemättä käyttöomaisuudellakin on jonkun käsissä käyttöarvoa, vaikka eteläafrikkalainen Sappi-yhtiö olisikin jo ostanut parhaat palat päältä. Kyseessä ovat kaikkiaan relevantit erät 4,5 mrd:n taseessa.

Jäljelle jää se kysymys, mihin Kaizu aiemmin viittasi. Vapaaehtoisella konkurssilla M-realista todennäköisesti löytyisi velkojen jälkeen omaisuutta nykyistä markkina-arvoa enemmän. On vain niin, että en usko M-realin pääomistajalla Metsäliitolla olevan kykyä tehdä ikäviä ratkaisuja, kun pitäisi samalla implisiittisesti myöntää aikaisemman toiminnan olleen väärää.

_____________________________________________________________________________________

Turun kaupungin sijoitukset kruunaa se, että toinen suuri sijoituskohde on Huhtamäki. Sen yhteydessä olisi hyvä huomata, että omiin varoihin on laskettu 400 miljoonaa liikearvoa.

Liikearvo on mainio käsite. Kun jostain firmasta maksetaan liikaa, lopputulosta ei kutsuta taseessa ylihinnaksi vaan liikearvoksi siitäkin huolimatta, että kyse on usein kovin näennäisestä arvosta.

Kun Huhtamäki on myynyt todelliset brändituotteensa ja niistä viimeisenä makeisteollisuuden, jäljelle on jäänyt pakkausteollisuus. Pakkauksen on tarkoitus olla varsinaisen brändituotteen huomaamaton kehys ja päällys, joten en usko Huhtamäen pakkauksilla ja pahvimukeilla olevan brändiarvoa juuri yli jätekartongin verran!

Linkki

EROI = Energy return on investment

EROI eli suhdeluku paljonko energiaa on kulutettu määrätyn tyyppisen voimalan rakentamiseen, polttoaineen hankintaan ja jätteiden hävittämiseen verrattuna voimalan tuottamaan energiamäärään.

 
Alla oleva kuva havainnollistaa miten energian kulutus ja tuotanto vaihtelevat laitoksen elinkaaren aikana.
 
EROI Energy return on investment
 
The Oil Drum sivuilla olisi ollut näyttävä kuvio siitä, mitä tuo kulutetun ja saadun energian suhde eri primäärienergian lähteillä olisi. Valitettavasti jo lyhty tarkistus muista läheistä osoitti, että The Oil Drum sivuilla oli taas kerran esitetty ”vihreä totuus” joka eroaa tavanomaisesta totuudesta.
Nimittäin ”vihreä totuus” antaa ydinenergialle EROI arvoja välillä 4-10, kun esim. Vattenfallin oma laskelma Forsmark laitoksesta antaa EROI luvun 75 (Total input is 43.4 PJ and the output of Forsmark is 3226 PJ over 40 years).
 
Näin ollen tuulivoiman täytyy edelleen nojata erilaisiin tukiin kuten The Oil Drum  artikkelissa mainittu Production Tax Credit (PTC), joka on 1.9 cent-per-kilowatt-hour (kWh).
 
Sinänsä tuo EROI luku on mielenkiintoinen kuten elinkaarianalyysi kokonaisuudessaan, mutta pahasti kesken joka ilmenee mm. siitä että Wikipedia artikkelia aiheesta jättää paljon asioita auki.
Käyttäjän Kai Nyman kuva

Yritykset: On hyvä maksaa osinkoa vaikeinakin aikoina

Pitäisikö yritysten pidättäytyä vaikeina aikoina osingoista? Minusta ei missään tapauksessa.

Osingot ovat samanlaista rahaa kuin työntekijöiden palkka. Osingot kanavoituvat:

  • kulutukseen
  • sijoituksiin yritysten pääomaksi

Laman aikana on hyvä että pääoma liikkuu - löytää uusia kohteita ja että on olemassa kulutusta. Osingot ovat eräs mekanismi, joka kierrättää pääomaa ja pitää rattaat pyörimässä ja rahan liikkeessä. Osingoista luopuminen olisi suorastaan vahingollista ja syöksisi meidät entistä syvemmälle laman alhoon ja vaikuttaisi paljolti samalla tavalla kuin jos työntekijät joutuisivat luopumaan palkastaan - osingoista luopuminen ruokkisi laman kierrettä ja tekisi entistä vaikeammaksi kanavoida pääomia kasvaville aloille. 

Yritysten tulee pyrkiä maksamaan suurempaa osinkoa jos yritys toimii supistuvalla toimialalla. Tällöin on tärkeää että yriyksen toiminta puretaan vähittäin ja rahat palautetaan osakkaille niin, että varat kanavoituvat kasvaville toimialoille. Joskus tällaisia kasvavia sektoreita on yrityksen sisällä, mutta monasti (esim. metsäteollisuus) näitä kasvavia sektoreita ei ole riittävästi yrityksen sisällä.

Yrityksen tulee taas pyrkiä kokoamaan pääomia siinä tapauksessa että yritys toimii kasvavalla toimialalla ja yrityksen työntekijöissä on potentiaalia vastata kasvun haasteeseen. Kasvuyritysten tulisi kitsastella osingonmaksussa olipa menossa hyvät taikka huonot ajat.

Siis, nyt vaan yritykset rohkeasti osingonmaksuun - jos siihen on syytä.

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Flickr -palvelun integroinnista

Flickr Palvelun integroinnista 13032009
 



13032009020

Originally uploaded
by Helge V. Keitel

Hyvät piksulaiset!

Lähestyn teitä teknisellä ongelmalla. Haluaisin hyödyntää Flickr -kuvia kirjoituksissani osana mobilen ja Internetin yhdistämistä.

Onko mielessänne neuvoja, miten voisi blogata suoraan Flickr:ssä ja kaapata mukaan kuvat sieltä?

Sama kysymys koskee videoita. Julkaiseminen nopeutuisi. Muutkin käyttäjät voisivat näin ollen hyödyntää mobilevideolla otettuja videoitaan.

Tämä helpottaisi ja nopeuttaisi kuvien ja videoiden hyödyntämistä.

Ongelma on lähinnä logistinen. Nyt joudun julkaisemaan blogipostauksen ensin "bloggerissa" ja sieltä copy-pastaamaan esim. Piksuun.

Kuva BHK viittaa "Borgå Hantverks och Konstskolan", joka täyttää 120 vuotta. Tähtään kysymykselläni käsityön vähentämiseen.

Huomaan myös, että silloin "oman pärstäkuvan" sijoitus blogissa olisi mielummin oikeaalla. Silloin säätäisin kaikki Flickr-kuvat oikealle. Oma pärstä olisi vasemmalla.

Kovin tekninen pohdinta, mutta tällä voi olla vaikutusta Piksun visuaalisen ilmeen kehittymiseen.

 

Mitä mieltä olette?

Terveisin
Helge

Käyttäjän Janne Saarikko kuva

Finnish Government's Decision-In-Principle: Reducing the Administrative Burden on Businesses by One Quarter

In its session on 12 March 2009, the Government approved a decision-in-principle on the action plan for the reduction of the administrative burden on businesses for 2009-2012 by 25 per cent over the 2006 level by the end of 2012.

Reducing the administrative burden will primarily benefit small and medium-sized enterprises (SMEs), which make up the overwhelming majority of enterprises: in 2006, a total of 99.8 per cent of all enterprises in Finland were SMEs.

This reduction goal is targeted at national legislation and official procedures alongside the obligations of supranational legislation, the implementation of which allows national flexibility. The national action plan focuses on measures that de facto, and from the perspective of practical business, alleviate the administrative burdens of enterprises, thus enhancing their productivity and improving their competitiveness.

The action plan contains seven priorities: 1) taxation, 2) statistics, 3) agricultural subsidisation procedures, 4) food safety and quality, 5) employers' reporting obligations, 6) financial reporting legislation and 7) environmental permit procedures. The development of electronic communication for businesses is the horizontal priority of the action plan.

Lightening the bureaucracy related to business activities will not, however, endanger the realisation of legislative objectives. The administrative burden will be eased by simplifying the reporting obligations stipulated by the existing legislation and by developing communication with the authorities, particularly electronic communication. An additional objective is to ensure that the legislation under preparation does not create any unnecessarily heavy, new administrative obligations for businesses.

The initial quantitative level of administrative burden in Finland can be roughly estimated as 2 per cent of the gross national product, i.e., in relation to the GNP of 2007, some 3.6 billion euros. This covers the burden caused by EU legislation and national legislation. The national action plan is linked to the EU Action Plan aimed at reducing the administrative burden caused by EU legislation by 25 per cent by 2012.

Implementation of the action plan and the need for supplementing and updating it will be monitored by the steering group for reducing the administrative burden on businesses, appointed by the Ministry of Employment and the Economy.

(Source: Ministry of Employment and the Economy Press Release)

Käyttäjän Nina Suomalainen kuva

Kissa pöydälle ja rapa roiskuu - taktiikka

Mediassa on kohkattu siitä menikö Vanhaselta uskottavuus. Tai hallitukselta kun joutui peräytymään eläkepäätöksessä. Erilaisiin nettikyselyihin lassottu 'kansa' eikä monet mediastakaan näe metsää yksittäiseltä risukasalta, joka sattuu tielle.

En tunne hallituksen ytimen salaisia aivotuksia, mutta minusta tuntuu, että siellä on väkeä, joilla on normaalista suoraviivaisesta etenemisestä eroava taktiikka. Taktiikka, joka on itse asiassa tehokkaampi, vaikkakin käyttäjäänsä kuluttavampi. Tuloksena on ensin paljon hälyä, sekä opposition ja nettikohkaamisen hurmos näiden haukkuessa hallitusta. Lopputuloksena on monta askelta suuntaan, johon oikeasti haluttiinkin mennä, mutta jonne tiedettiin ettei konsensushissuttelussa koskaan edetä.

Eläkeikätapauksessa saatiin aikaan tilanne, jossa työmarkkinajärjestöt sopivat yhteisesti tavoitteesta saada keskimääräistä eläkeikää nousemaan kolmella vuodella (vähintään) vuoteen 2025 mennessä. Aikamoinen tavoite. Keskimääräinen eläkeikä. Ei alin ikä, jossa voi jäädä eläkkeelle, johon sitten suuri osa yrittää löytää vaihtoehtojä. Vaan keskimääräinen ikä. Tosin jos se nyt on 59 ja rapiat päälle, tulee tuosta keskimääräisestä eläkkeelle jäämisiästä siis 63.

Yli 65-vuotiaiden prosenttiosuus Suomen työikäisestä väestöstä (15-64v.) on tänä vuonna noin 25%. Vuonna 2030 tuo osuus (eli vanhushuoltosuhde) on noin 44%. (Lähde Eurostat.) Vuonna 2060 - jonne toki on ikuisuus - osuus on yli 49% eli melkein puolet väestöstä. Jos ei noista luvuista hälytyskellot - paitsi vain retoriset sellaiset - soi, poliitikko on joko aivan pihalla tai täysin vastuuton.

Ainoa huoli tuossa sopimuksessa on se, että työssä jaksamisesta puhe on toki tärkeää ja poliittisesti korrektia - mutta onko se muuta kuin sanahelinää? Saadaanko päätöksiä ja toimivia suunnitelmia de facto eläkeiän noususta aikaan jollain aikavälillä? Ovatko työmarkkinajärjestöt oikeasti tähän mennessä tehneet paljoakaan - tai mitään - asia eteen?

P.S. Kannattaa seurata tuota kissa pöydälle - rapa roiskuu - aallot laantuu - uusi ja parempi tilanne haltuun -taktiikkaa. Sitä harjoittavat muutkin poliitikkomme.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ennakoimisen konkurssi

Sotien jälkeen Suomessa syntyi useana vuonna noin kaksinkertainen määrä lapsia esim. v. 1973 verrattuna.

Näitten ns. suurten ikäluokkien olemassaolo on erinomaisen hyvin tiedetty 1940-luvulta lähtien, mutta siitäkin huolimatta suurten ikäluokkien aalto on joka kerta onnistunut yllättämään, koska siihen ei ole haluttu varautua.

1950-luvun alussa silloisista kansakouluista loppuivat pulpetit. 1960-luvulla suuret ikäluokat tuottivat ongelmaa Suomen armeijalle, jota sitoi Pariisin rauhansopimuksen rajoitukset.

Suuret ikäluokat kasvattivat niin korkeakoululaitosta kuin edesauttoivat maansisäistä muuttoliikettä kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudulle sekä vielä muuttoliikettä Suomesta Ruotsiin.

2000-luvulla olemme jälleen kerran peräti yllättäen joutuneet tilanteeseen, jossa 1940-luvulla syntyneet jäävät eläkkeelle. Nopeastipa on 60 vuotta kulunut!

Kun viime viikkoina Suomessa on kohistu eläkeiän nostoaikeista, todistamme niin työehtojen, poliittisen päätöksenteon kuin myös yhteiskunnallisen ja kansantaloudellisen suunnittelun konkurssia:

  •  työehtojen konkurssia, koska työssä jaksamisen eteen ei ole enempää tehty;
  •  suunnittelun konkurssia, koska suunnittelijat eivät ole selvää asiaa selvemmin viestineet;
  •  päätöksenteon konkurssia, koska ikävistä asioista päättämistä on lykätty mahdollisimman pitkään.

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Elämä jatkuu entisellään

Taloudellisesta lamasta on jauhettu kyllästymiseen asti viime vuoden syksystä alkaen. Pankkeja on pelastettu, vakuutusyhtiöiden joukkokaatumisia on yritetty estää, autotehtaiden pystyssä pitämiseen on panostettu miljardeja.

Elvytyspanokset ovat niin suuria, ettei niitä arkijärjellä pysty hahmottamaan tai ymmärtämään.

Tuhat miljardia on hirveä kasa rahaa. Nokian liikevaihto on viitisenkymmentä miljardia euroa. Elvytysrahan suuruuden ymmärtää, kun ajattelee, että 40 Nokian kokoisen firman vuotuinen liikevaihto - ei voitto - on pantu likoon.

Nouseeko kapitalismi vielä tästä jaloilleen?

Kukaan ei tiedä, on pakko pelata uskomuksilla. Tärkeimmäksi tekijäksi nostaisin "kyllästymisen". Sen huomaa keskusteluissa ihan tavallisten ihmisten kanssa. Lamasta puhuminen mielletään tyylittömäksi.

Miten nouskausi näkyy katukuvassa?

Maailman parhaimmat yritykset lanseeravat uusia tuotteita. Olen polvet ruvella pyytänyt Nokialta miniläppäriä vuodesta 2005 lähtien.

Ilmeisesti Apple julkaisee uuden hittituotteen vuoden 2009 loppuun mennessä.

Nokian OVI-palvelu on tökkinyt mielen tasolla pitkän aikaa, mutta uskon, että siitä tulee "iso juttu". Sosiaalinen media on pitkään säilynyt pienen nörttiporukan pelikenttänä. Heikot signaalit viittaavat, että sossumedia ja avoin innovaatiotoimita muuntuu mainstream toiminnaksi lähivuosien aikana.

Nokian Near Field Communication, RFID ja/tai muu identifikaatio saa entistä suuremman merkityksen. Henkilökohtaisesti uskon Future Store Concept läpimurtoon. Muutama teistä tietää, mitä tarkoitan.

Kännykät, laajakaista ja sosiaalisen median innovatiiviset yhdistelmät mahdollistavat uudenlaisia kindlejä. Lama lähtee kohta maailmantaloudesta kuin leppäkeihäs, mutta silloin menestyjien näyttää aivan erilaiselta.

Mainitsen yhden voittajan: Apple! Nokialla on nyt tuhannen taalan paikka, mutta hyödyntääkö se tarjolla olevan mahdollisuuden? Suomalaisena toivon, että Keilarannassa tajutaan, millaiseksi maailma muuttuu laman jälkeen.

Barack Obama saattaa sittenkin onnistua Bushin rakentaman itsemurhapommin purkuoperaatiossa. Obaman puheita kukaan ei jaksa enää kuunnella, mutta hänestä saattaa kehittyä oivaltava päätöksentekijä.

Annetaan potkut lamalle!

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän Jaakko Wallenius kuva

Viisas lainaa itseltään

Paitoja silittäessä on aikaa ajatella kaikenlaisia asioita ja aamulla taas iski siinä toisen kauluksen kohdalla uusi ajatus päähän. Jäin miettimään kuinka kapitalismin perusongelmia on se, että yrityksien hyvänä aikana keräämät isotkaan tienestit eivät yleensä auta, kun huonot ajat sitten iskevät. Hyvinä aikoina tienatut rahat kun on huonon ajan tullessa jo ehditty jakaa osinkoina omistajille tai investoida.

Tästä syntyy epäsuhta, kun hyvien aikojen tuotto menee omistajille, mutta huonojen aikojen myötä henkilökunnan leikkaus on useimmiten ensimmäinen ja jopa ainoa keino reagoida muutokseen.

Ongelmana siis on, että hyvien aikojen tuotot eivät ole enää käytettävissä huonojen aikojen tullessa, eikä taantuman iskua pehmentämään ole yleensä yrityksen omia puskureita. Yrityksen on toki loppupeleissä aina oltava voitollinen, jotta aina vaaniva konkurssi vältettäisiin.

Päähän pälähti siinä kolmannen päärmeen kohdalla sitten ajatus, että jospa menestyvissä yrityksissä olisi olemassa jonkinlainen suhdannerahasto, johon kerrytettäisiin varoja oikein hyvinä aikoina. Suhdannerahastoon kertyneillä varoilla voitaisiin sitten pehmentää väistämättä aina nousua seuraavan taantuman iskua. 

Voisi jopa ajatella , että jos yrityksessä ei lähdetä irtisanomisiin, niin suhdannerahastoon kertyneet  varat voitaisiin käyttää suoraan työllisyyttä tukevaan yrityksen kilpailukyvyn ylläpitämiseen, tuotantosuunnan muutokseen tai vaikkapa henkilöstön jatkokouluttamiseen. Jokin puolueeton asiaa seuraava taho olisi toki ensin todennut yleisen ja selvän suhdannemuutoksen todella tapahtuneen. 

Jos irtisanomisiin kuitenkin mentäisiin, suhdanneraha pitäisi käyttää vaikkapa kunnollisten eläköitymistä tukevien eläkepakettien ja irtisanottaville työntekijöillekin suunnattavien kultaisten kädenpuristusten rahoittamiseen. Tällöin hyvänä aikana ansaittua rahaa siirtyisi kansantalouteen taantuman vaikutuksia pehmentämään juuri silloin kun sitä eniten siellä tarvitaan.

Suhdannerahasto voisi olla käytössä vain tiettyä kokoluokkaa suuremmissa yrityksissä ja sen kertyminen voisi alkaa vasta, kun yrityksen tuottosuhde ylittäisi tietyn korkeahkon kynnyksen. Tarkoituksena olisi siis käytännössä siirtää edes hieman kovimman huippusuhdanteen aikana kertyvää hyvää yritysten ja kansantalouden käytettäväksi sitä väistämättä aina seuraavassa heikossa suhdanteessa. 

Tällainen järjestelmä olisi todennäköisesti yrityksissä helpommin nieltävissä kuin erilaiset henkilöstörahastot, sillä rahat olisivat aina yrityksen taseessa rahastoituina. Ne eivät siis siirtyisi yrityksen ulkopuolelle ja ne olisivat suoraan yrityksen itsensä käytettävissä suhdanteen muuttuessa. 

En siinä silityssession aikana vielä heti keksinyt miten rahat säilytettäisiin todella turvaavasti, mutta niin että ne hyödyttäisivät yritystä ja kansantaloutta myös sinä aikana kun taantumaa vasta odotellaan.

Vielä tärkeämpää olisi vastaavanlaisen suhdannerahaston luominen kuntien ja valtion puolelle. Nythän noususuhdanteen aikana kertyvät kasvavat verotulot kulutetaan sitä mukaan kuin niitä kertyy, eikä tulevasta laskusuhdanteesta kanna huolta kukaan. Sitten väistämättömät leikkaukset ja juustohöylät aiheuttavat kuohuntaa ja vihanpitoa, kun laskusuhdanne taas aina lopulta iskee.

Siinä hankalan nappikauluksen kohdalla kuitenkin totesin, että systeemi pitäisi varmasti toteuttaa perustuslain säätämisjärjestyksessä ja siis melkoisen täydellisen konsensuksen vallitessa, vaikka yritykset todellisuudessa vain lainaisivat rahaa tulevalle heikommalle itselleen. Omistajien huippuhetkien tuottoja järjestelmä kuitenkin hieman leikkaisi ja siihen taitaakin koko hieno ajatus kaatua.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

USA:n keskuspankilla ei ole enää keinoja vaikuttaa kehitykseen

Ohessa Economist lehden ja muiden lähteiden perusteella koottuja kansantaloustilastoja:

  • teollisuustuotanto on viime vuoden vaihteessa pysähtynyt miltei kuin seinään sekä USA:ssa että Euroopassa (tuman punaiset käyrät; prosenttiasteikko vasemmalla)
  • Euroalueen vaihtotase (vaalean sininen; miljardit oikealla asteikolla) ja kauppatase (violetti; miljardit oikealla asteikolla) ovat olleet jo kymmenen vuotta miltei tasapainossa ja nyt Euron heikennyttyä voidaan olettaa että tämän suhteen ei tule ongelmaa vaikka käyrät osoittavatkin alaspäin
  • USA:n vaihtotase (vaalean sininen; miljardit oikealla asteikolla) ja kauppatase (violetti; miljardit oikealla asteikolla) ovat pahasti pakkasella; USA on talouden supistumisesta huolimatta edelleen maailman suurin nettolainanottaja ja vastaa noin 60% kaikesta maailmantalouksien välisestä lainanotosta. USA:n kotitaloudet säästävät, mutta Obaman elvytys on purrut - liittovaltio on lisännyt lainanottoa samalla määrällä kuin kotitaloudet ovat vähentäneet ja niinpä kokonaistase ei ole oiennut
  • Euroalueen korkotaso (sininen; prosentit vasemmalla) on hieman inflaatiota (keltainen; prosentit vasammalla) korkeammalla. Korkotaso on suurin piirtein inflaatio+talouden kasvu. Tämä tarkoittaa sitä että Euroopan keskuspankki (ECB) ei elvytä eikä paljon myöskään hillitse kasvua vaan toimii neutraalisti.
  • USA:n keskuspankki on jo elvytysvaransa käyttänyt ja korkotaso (sininen; prosentit vasemmalla) ja inflaatio (keltainen; prosentit vasammalla) ovat molemmat nollan tuntumassa. Viimeisen kuukauden aikana tapahtunut hienoinen deflatoorinen kehitys USA:ssa on myrkkyä taloudelle, mutta keskuspankki on nyt voimaton. Kaikki elvytysvarat on käytetty sillä nollaa alempaa korkotasoa on vaikea käyttää. USA:n keskuspankilla ei ole myöskään mainittavia valuuttavarantoja joten silläkään saralla ei ole mitään työkalua enää käytössä. FED/Ben Bernanke on nyt tilastotietoja kokoava sivustaseuraaja vailla todellisia vaikutsmahdollisuuksia.

 

 

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

Suomalainen triumphalismi

”… kiireesti säästöpossut rikki ja kaikki rahat hajautettuun Suomi-salkkuun,” kommentoi Erkki Sinkko Kauppalehdelle.

 

Säästöpossun rikkomispuheita on jo paljon puitu, joten on aika miettiä sitä hajautettua Suomi salkkua. Miksi kaikki aina puhuvat Suomi-salkuista ikään kuin muuta ei tarvita?

Hajauttaminen muiden maiden osakkeisiin nähdään turhana lähinnä kahdesta syystä:

(a) ”sijoittamalla suomalaisiin osakkeisiin hajautat maailmalle ja saat samalla maailmanlaajuisen hajautuksen.”

 (b) Suomen mahti on itsestäänselvyys.

Käyttäjän sergio kuva

Sergion listan päivitys

Nokia ja Neste Oil nousussa.

Hoptioissa ei kannata noteerata sellaisia jotka erääntyvät pian kuten listan ykkönen.

Osinkoarviot ovat jo lopullisia.

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Iltalypsyn aika

Aikoinaan merkitsin Ålandsbankenin indeksilainaa nimeltään ”Best of sectors”. Linkissä on Ratan aikoinaan antama tiedote indeksilainojen problematiikasta. Linkki

Indeksilainoista on pankeissa onnistuttu tekemään niin monimutkaisia tuotteita, ettei niihin sijoittaminen ole mielekästä ihmiselle, jolla on parempaakin tekemistä kuin päivät pitkät tavata ja räknätä pankin keksimiä ihmeellisen monimutkaisia ja mielikuvituksellisia ehtoja.

Ko. ÅAB:n lainan tuottoa voinee näinä aikoina pitää tyydyttävänä – ainakin jos sitä vertaa ÅAB:n osakkeen viimeaikaiseen kurssikehitykseen. Vaihtoehdosta riippuen ko. lainan tuotto koko laina-ajalle oli 11 tai 21 %.

Tyydyttäväänkin lopputulokseen pankki onnistuu kuitenkin kovalla yrittämisellä saamaan erittäin ikävän sivumaun.

Viime viikolla sain Ålandsbankenista ison kasan paperia. On mahdollisuuksien rajoissa, että on juuri, juuri ja juuri säädyllistä pankin ehdottaa päättyvälle lainalle uutta sijoituskohdetta. Tapa, jolla asia hoidettiin, oli kuitenkin erittäin epäonnistunut.

Ottaen huomioon sekä markkinatilanteen että indeksilainojen monimutkaisuuden, pidän suoraa osakesijoitusta parempana vaihtoehtona. Siksi ÅAB:n uuden lainan esite meni suorinta tietä roskiin.

Jäljelle jäi erillinen paperi, jonka otsikkona oli MYYNTITOIMEKSIANTO. Ko. paperissa on ”indikatiiviset” kurssit, mikä on toimeksiannolle erikoinen muotoilu. Yleensä kai puhutaan limiiteistä? Alempana lukee toimeksiannon on oltava perillä Ålandsbankenissa viimeistään 13.3.2009.

Lomakkeen viimeisellä rivillä lukee, että mikäli varat sijoitetaan uuteen lainaan, myynnistä ei veloiteta kuluja. ”Muussa tapauksessa veloitetaan palkkiota 0,5 % edellämainitulta rahatililtä.”

Kuvaamani asiakirjaluonnos antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, että laina pitäisi myydä 13.3., kun se ilman mitään myymistä erääntyy vain 6 päivää myöhemmin ja erääntymiseen ei tietenkään liity mitään 0,5 %:n välityspalkkiota.

On itsestään selvää, että ÅAB:n ilmaisu on epäselvää ja asiakasta harhaanjohtavaa. Ikävän lähellä käy ajatus siitäkin, onko harhaanjohtavuus edes mikään vahinko, vaan viimeisellä viikolla järjestetty iltalypsy lainasta, joka vahingossa lipsahti tuotoltaan jopa lievästi positiiviseksi.

Lainan ehtojen laatija lienee pankissa saanut jo kurinpalautusta oikein isän kädestä?

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Ajoitus talouden indikaattorien perusteella

Paljon keskustelua herättäneeseen kysymykseen, onko sijoitusten ajoittamien talouden makrotilanteen mukaisesti mahdollista, antaa Jennie Bain tutkimus myönteisen vastauksen.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Suomessa on paljon internet palveluihin liittyvää osaamista

Suomi on OECD:n mukaan maailman kolmanneksi innovatiivisin maa - täällä syntyy palveluita ja tuotteita joiden parissa ihmiset viihtyvät.

Ihmiset viettävät yhä suuremman osan ajastaan Intenet:n parissa ja niinpä onkin hyödyllistä vilkaista mitä suosittuja Internet palveluita on suomalaisten yritysten toimesta syntynyt. Alexa traffic ranking yritys tarjoaa hyvää tietoa jonka perusteella oheinen taulukko on koottu.

Sijoittajan kannalta on mielenkiintoista että:

  • monet suuret suomalaiset mediatalot ja jopa viranomastyyppiset tahot (esim Työministeriö) ovat hyvin edustettuna tässä luettelossa
  • Suomessa on paljon merkittäviä internet alueen yrityksiä, joista suurimmat ostetaan merkittävien mediatalojen siipien suojiin (tässä luettelossa on vain muutama merkittävä suurten yritysten ulkopuolinen tekijä mukana - monet merkittäviksi kasvaneet on jo ostettu suurempien osaksi)
  • Nokia:n OVI palvelut ovat valtaisista rahallisista, markknoinnillisista ja henkisistä resursseista huolimatta pärjänneet huonosti. OVI sivuston suosio (alla olevan listan keskivaiheilla) on suuresta markkinapotentiaalista huolimatta pienempää kuin monien suomalaiskansallisten suomen kielellä tarjottujen palveluiden.

Sijoittajan kannattaa seurata mitkä suomalaiset Internet palveluntuottajat menestyvät parhaiten - ihmiset viettävät yhä enemmän aikaa internetissä ja Suomessa on paljon yrityksiä joissa on huippuosaamista tällä alueella. Alla olevaa tarkempaa vertailutietoa saa esimerkiksi täältä: www.alexa.com/

   
Suomessa tehtyjä internet menestyspalveluita (suositummuusjärjestyksessä, Alexa traffic rankin 8.3.2009 tilaston mukaan)
   
irc-galleria.net Dynamoid Oy
iltalehti.fi Kustannus Oy Iltalehti
suomi24.fi Oy Eniro Finland Ab
iltasanomat.fi Sanoma-WSOY Oyj
yle.fi Yle
mtv3.fi MTV media Oy
hs.fi Sanoma-WSOY Oyj
kauppalehti.fi Alma Media Interactive
huuto.net Sanoma-WSOY Oyj
nordea.fi Nordea
mol.fi Työministeriö
telkku.com Verkossa Media Oy
plaza.fi Yhtyneet kuvalehdet Oy
luukku.com Alma Media Interactive
www.ovi.com Nokia
nettiauto.com Globalwebwise
oikotie.fi Sanoma-WSOY Oyj
saunalahti.fi Saunalahti.fi
taloussanomat.fi Sanoma-WSOY Oyj
etuovi.com Alma Media Interactive
sampopankki.fi Danske Bank
sanakirja.org Jonne Jyryl??
ytv.fi Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta
eniro.fi Eniro 
kolumbus.fi Kolumbus.fi
pelikone.fi Sanoma Entertainment Oy
habbo.fi Sulake Corporation Oy
02.fi Fonecta Oy

 

Käyttäjän Jarkko Aho kuva

Paras sijoitus – osta ja pidä indeksiä

Marko Erola: Paras sijoitus, Itsepuolustusopas sijoittajille, Talentum, 214 sivua, ISBN 978-952-14-1363-6

 
Talouselämän toimittajan Marko Erolan uutuuskirja Paras sijoitus johdattaa lukijansa maailmaan, jota pankkien sijoitusneuvojat ja salkunhoitajat eivät useinkaan esittele. Erola paljastaa mikä on oikeasti paras sijoitus. Se ei ole mikään yksittäinen ”tähtiosake”, eikä sen enempää mikään ”tähtisalkunhoitajan” hallinnoima rahastokaan. Paras sijoitus on passiivinen indeksisijoitus.
 
Erolan mielestä nykyinen finanssikriisi ei ole sijoittajan kannalta lähellekään niin kohtalokas kuin kaksi muuta, täysin huomiotta jäänyttä, finanssikriisiä. ”Ensimmäinen finanssikriisi on se, että suomalaisten säästöt makaavat edelleen pääsääntöisesti talletustileillä, missä inflaatio tekee selvää jälkeä takuuvarmasti”, Erola kirjoittaa. Pieni osa suomalaisista on välttänyt ensimmäisen finanssikriisin, mutta he ovat ajautuneet ehkä tietämättäänkin toiseen kriisiin. Toinen todellinen finanssikriisi on ”rahastojen ja muiden sijoituspalveluyritysten laskuttamat palkkiot ja kulut, jotka syövät sijoittajille kuuluvia tuottoja paljon enemmän kuin sijoittajat ymmärtävät”.   
 
Erola kuvaa kirjassaan useiden akateemisten tutkimusten avulla, kuinka aktiivisesti hoidetut rahastot useimmiten häviävät indeksirahastoille. Tästä huolimatta pankit ja pankkiiriliikkeet kaupittelevat sijoittajille tyypillisesti vain aktiivisia rahastoja, joissa salkunhoitajille ja muille välikäsille menevät palkkiot syövät sijoittajan tuotosta suuren osan. Aktiivinen salkunhoito rikastuttaakin vain salkunhoitajaa, ei sijoittajaa. Johtopäätösten perusteella Erola suosittelee sijoittamaan edullisiin indeksirahastoihin oman riskinsietokyvyn mukaisesti.
 
Oman riskinsietokyvyn huolellinen määrittäminen on vain yksi hyvän sijoitustoiminnan periaate, jonka Erola kirjassaan tuo esiin. Seuraavassa tiivistettynä omasta mielestäni kirjan tärkeimmät neuvot, joita jokaisen sijoittajan olisi syytä noudattaa:
 
·         Aloita sijoittaminen heti
·         Tee sijoitussuunnitelma, jossa määrität oman riskinsietokykysi sijoitushorisonttisi, kokonaisvarallisuutesi, tulojesi, riskinottohalusi ja sijoitustietämyksesi mukaisesti
·         Tee riskinsietokykysi mukainen allokaatio osakkeisiin ja korkosijoituksiin
·         Rakenna allokaation mukainen salkku passiivisesti hoidetuilla indeksirahastoilla tai ETF:llä ja sijoita niihin säännöllisesti
·         Salkkua rakennettaessa muista myös hajautus eli sijoita niin päämarkkinoille (USA, Eurooppa, Japani, Tyynenmeren kehittyneet taloudet) kuin kehittyville markkinoillekin sekä pienyhtiöihin ja arvoyhtiöihin, joiden tuottopotentiaali on keskimääräistä parempi
·         Älä sijoita aktiivisesti hallinnoituihin sijoitusrahastoihin, sellaisia sisältäviin eläkevakuutuksiin tai sijoitus- eli indeksilainoihin, äläkä treidaa ETF:llä
·         Tarkista salkun tavoiteallokaatio kerran vuodessa ja tee tarvittavat muutokset (tasapainota salkku mieluummin ostoilla kuin myynneillä, jotta vältyt ennenaikaisilta veroilta)
·         Noudata sijoitussuunnitelmaasi markkinaolosuhteista riippumatta
·         Muuta suunnitelmaasi vain, jos riskinsietokykysi muuttuu
·         Riski sopivina annoksina on hyvästä, mutta älä ahnehdi
·         Mikään ei takaa tuottoja, vaikka mahdollisuudet menestyä ovat erinomaiset
·         Luota tehokkaisiin markkinoihin, osta ja pidä
 
Jos sijoittaminen on tosiaan näin yksinkertaista, miksi niin harva luo sijoittamalla rikkauksia? Erola lainaa kirjassaan maailman parhaan sijoittajan Warren Buffettin oppi-isää Benjamin Grahamia, ja kirjoittaa: ”Sijoittajan pahin ongelma ja vihollinen on hän itse”. Sijoittajat ovat taipuvaisia menemään paniikkiin osakekurssien laskiessa. Sijoitussuunnitelman noudattaminen huonoina aikoina on siis hyvin vaikeaa. Erolan teos vahvistaa muidenkin sijoitusoppaiden viestin, jonka mukaan sijoitussuunnitelmassa pysyminen niin nousuissa kuin laskuissa, on menestyksen ehdoton edellytys. 
 
Vaikka ”Paras sijoitus” on kokonaisuudessaan huolellisesti kirjoitettu teos, se sisältää joitakin väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Erola esimerkiksi väittää, että ”joka vuosi puolet osakkeista nousee enemmän tai laskee vähemmän kuin indeksi”. Tämähän tarkoittaisi sitä, että indeksi kuvaisi mediaaniosakkeen kehitystä. No, kyllähän Erolakin tietää, ettei asia näin ole, joten kyse lienee ajatuskatkoksesta tai huolimattomuudesta. Toinen kummallisuus liittyy arvo-osakkeisiin. Erola esittelee tutkimusta, jonka mukaan arvo-osakkeet ovat tuottaneet indeksiä paremmin, ja vieläpä pienemmällä riskillä. Tästä huolimatta hän suosittelee arvo-osakeindeksisijoituksia vain salkun mausteeksi. Liekö tällaisen epäjohdonmukaisuuden syynä sitten se, että Erola uskoo arvo-osakkeiden riskin olevan todellisuudessa suurempi, kuin mikä perinteisillä riskimittareilla voidaan osoittaa.
 
Konkarisijoittaja Seppo Saario kritisoi kirjan julkistamistilaisuudessa sitä, että Erola ei painota tarpeeksi osinkojen merkitystä osakkeen arvonmäärityksessä, vaan antaa olettaa, että osakkeen arvo on yrityksen kaikkien tulevien tuottojen nykyarvo. Kritiikki on täysin aiheellista.  Yhtiön arvo ei missään nimessä ole sen tulosten nykyarvo tai sen bruttokassavirtojen nykyarvo. Tämä siksi, että yrityksen kasvu vaatii pääomaa (investointeihin ja käyttöpääomaan), ja se on suoraan osingonjakopotentiaalista pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että paljon osinkoa maksava yritys olisi arvokkaampi kuin suuria investointeja tekevä yhtiö. Jos yritys ei investoi, se ei kykene kasvattamaan osinkoja tulevaisuudessa. Nyt investoiva yritys pystyy siis maksamaan tulevaisuudessa enemmän osinkoja kuin yritys, joka keskittyy nyt osingonjakoon. Investoitu pääoma huomioidaan yrityksen arvossa tulevien osinkojen muodossa. Näissä arvonmäärityksen perusperiaatteissa näkee usein suuriakin loogisia kuperkeikkoja.
 
Oman salkkuni perustukset on luotu indeksirahastoilla, joten Erolan ajatuksiin on helppo yhtyä. Indeksointi ei ole vielä Suomessa saanut kovin suurta suosiota, eikä aihetta ole käsitelty suomalaisissa sijoitusoppaissa ennen tätä kovinkaan paljon. Erolaa voidaankin pitää indeksisijoittamisen uranuurtajana Suomessa. Toivottavasti teokselle löytyy paikka etenkin piensijoittajien kirjahyllystä, sillä oman pankin sijoitusneuvojalta saadut vihjeet ja ohjeet eivät välttämättä ole niitä kaikkein parhaita.
 
Itselleni kirja ei tuonut oikeastaan mitään uutta, mutta oli silti ehdottomasti lukemisen arvoinen. Teos ei ehkä tuota lisäarvoa kokeneille indeksisijoittajille, mutta uskon vahvistamiseen siitä toki on. Aloittelevalle sijoittajalle kirja on mitä parhain. Lukija huomaa, ettei tuottoisa sijoittaminen oikeasti ole niin vaikeaa, kuin sijoitusammattilaiset antavat olettaa (jotta antaisit rahat heidän aktiiviseen hoitoonsa). Sitä vastoin indeksin lyöminen on erittäin vaikeaa, jopa ammattilaisille.  Näiden tosiasioiden ymmärtäminen jo sijoitusuran alkuvaiheessa säästää monilta pettymyksiltä.
 
Myös aktiivisille osakepoimijoille kirja antaa ajattelemisen aihetta. Koska passiivinen salkku useimmiten lyö tuotoissa aktiivisen (ainakin kustannusten jälkeen), on aktiivinen tyyli syytä kyseenalaistaa. Monille sijoittaminen on harrastus ja jotakin harrastettaessa pitäisi tietysti tehdä jotain. Passiivinen osakesalkun päällä istuminen on kaukana mielekkäästä harrastuksesta. Mitä siis tehdä, jos haluaa keskimääräistä parempaa tuottoa, mutta samalla myös veivata salkkua päivästä toiseen silkasta sijoitusharrastuksen tuomasta ilosta? Erolalla on neuvo myös tähän ongelmaan. Suurin osa salkusta kannattaa rakentaa indeksituotteilla (tuoton maksimoimiseksi), ja pienen osan (5-10 %) voi jättää ns. ”viihdesalkuksi”, jonka avulla voi huoletta poimia ja ajoittaa osakkeita, tehdä päiväkauppaa, ostaa kultaa tai ihan mitä tahansa. Viihdesalkun avulla saa pidettyä jännityksen yllä, oikea sijoitussalkku tuo vaaditun tuoton.  
 
 Kirjaa lukiessani en voinut välttyä vertaamasta sitä jenkkiprofessori Burton G. Malkielin bestselleriin ”A Random Walk Down Wall Street”, mikä puhuu myös vahvasti indeksoinnin puolesta. Malkielin teos on varmasti toiminut enemmän tai vähemmän Erolan inspiraation lähteenä, sillä kirjoissa on hyvin paljon samaa. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, päinvastoin. Hyvästä teoksesta on syytäkin ottaa vaikutteita. Erola viittaa kirjassaan myös moniin muihin sijoituskirjallisuuden klassikoihin kuten Grahamin ”Intelligent Investoriin” ja Talebin ”The Black Swaniin”. ”Paras sijoitus” käsitteleekin melko laajasti ja maanläheisesti rahoitusteorian yleisimpiä kulmakiviä, joten pelkkää indeksisijoittamisen riemuveisua se ei ole. Teoksesta on siis varmasti hyötyä kaikille sijoittajille, olipa fokus sitten indeksoinnissa tai aktiivisemmassa osakepoiminnassa.  
 
 
Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Perinteisten strategioiden toimivuudesta

Joissain yhteyksissä olen esittänyt arvelun, että osakkeiden pakkomyynnit olisivat ohi suurimmalta osin ja osakemarkkinoille olisi palaamassa normaalitila. Merkkinä tilanteen normalisoitumisesta olisi se, että tavanomaiset, perinteiset strategiat toimisivat.

Tällaisella toimivalla strategialla tarkoitan niitä sijoitustyylejä, joilla on taloustieteen tutkimuksissa todettu ylituottoa. Toinen nimitys niille on anomalia, koska ne poikkeavat tehokkaiden markkinoiden hypoteesista. Eräs sellainen on jo Piksun keskusteluissa aikaisemmin esillä ollut pienten arvoyhtiöiden anomalia, joka tunnetaan myös nimellä Fama-French kolmifaktori.
Toinen mainitsemisen arvoinen on Dogs of the Dow, suomeksi HEXin koirat.
 
Näitä yleisesti tunnettuja strategioita voi nykyään kohtalaisen helposti tarkastella Sakassa markkinoitavien ETF-tuotteiden alulla. Frankfurtin pörssin sivuilta löytyy koko joukko strategia-ETF:iä.
 
Pikainen tarkastelu osoittaa, että osingonmaksajien suosiminen ei ole ollut kannattavaa. Tarkistamani muutama ETF:t, joiden nimen perusteella kuvittelisi liittyvän ko. strategiaan, ovat menestyneet 3-6 kuukauden ajalta DAX-indeksiä huonommin. Tässä esimerkkejä.
iShares DJ STOXX Select Dividend 30 (DE)
iShares DJ EURO STOXX Select Dividend 30 (DE)
db x-trackers DJ Euro STOXX Select Dividend 30 ETF
iShares DJ Asia/Pacific Select Dividend
 
Tuottoisia, tai oikeastaan vain DAX indeksin ylittäviä, ovat olleet optiostrategiat:
 Lyxor ETF DJ Euro STOXX 50 Buywrite
 Lyxor ETF DAXplus Covered Call
 Lyxor ETF DAXplus Protective Put
 
Muissa ETF-strategoissa ei selkeitä voittajia, siis suhteellisia voittajia ole, paitsi yksi
db x-trackers S&P Europe 350 Shariah ETF
 

db x-trackers S&P Europe 350 Shariah ETF

Ao. ETF on sininen, DAX indeksi punainen

Vapaavuori odottaa remonttisumaa.

http://www.taloussanomat.fi/rakentaminen/2009/02/03/vapaavuori-odottaa-remonttisumaa/20093022/12?offset=10

Taitaa olla sanonta ettei hätäilemällä tule kuin ....... . 11 kk on aika lyhyt aika. Kannattaako 10%:n takia hätäillä? Paljonko kustannusarviot yleensäkin menevät pieleen? Miljoonan urakassa tehdään ihan sujuvasti satkun virheet, valitettavasti.

Ei huvittaisi olla tarjoustenlaskijana, kun odotettavissa on pahimmillaan tekijöiden puute. Saa nähdä lasketaanko kesällä urakoita pää märkänä vaikkei hellettä olisikaan. Ja mitä vuodenvaihteen jälkeen? Loppuuko valtiolta rahat? Jatkuuko avustaminen tulevina vuosina?

http://linjasaneeraus.vtt.fi/hankkeen_aineistoa/Insert%20palveluntarjoajien%20kyselyn%20yhteenvetotulokset_100608.pdf

Ylläolevassa linkissä on mietinnän arvoisia asioita henkilöille jotka joutuvat tekemisiin kyseisen urakan kanssa.

Käytännön tekemisessä valvonta nousee arvoon arvaamattomaan. Alkaen työnjäljestä aina työntekijöihin ja työntekijämaksuihin. Olisi suotavaa, että verotulojen vähetessä ainakin näissä tuettavissa kohteissa velvoitteet tulisi asianmukaisesti hoidetuksi.

Julkisuudessa käydään paljon keskustelua työn ja tarvikkeiden hinnoista. Usein unohtuu väliaikaisen majoituksen tarve. Voi olla, että remonttisuma näkyy myös vuokramarkkinoilla.

Käyttäjän Nina Suomalainen kuva

Helsinki tarvitsee rakenteellista ja inhimillistä elvytystä

Monelle meistä tuntuu olevan vieläkin vaikea uskoa, että elämme eri aikaa kuin vielä viime syksynä ennen kuntavaaleja. Mutta totta se on, taantuma kohdistuu meihin jo nyt mitä raskaimmin, sekä myöhemmin tänä vuonna ja tulevina vuosina 2010-2012.

Valtuusto kävi viime viikolla lähetekeskustelun Helsingin vuoden 2010 talousarviosta. Yli neljälläkymmenellä valtuutetulla oli asiaan mielipiteensä. Vasemmalla väitettiin, että kaupungilla kyllä rahaa on, ja jos ei ole, on veroprosenttia nostettava. Kuitenkin valtiovarainministeriön mukaan verotulojen arvioidaan olevan Helsingissä jo tänä vuonna 200 miljoonaa euroa pienemmät kuin arvioitiin viime vuonna budjettia tehtäessä. Ensi vuonna 2010 tulot jäävät 300 miljoonaa euroa pienemmiksi kuin on arvoitu. Työttömyyden aiheuttamat kustannukset tulevat nousemaan. Helsinginkin talous tulee perustumaan siihen, mitä koko Suomen, Euroopan ja jopa koko maailman taloudessa tapahtuu. Vaikka talouskasvun ennustetut miinusluvut muuttuvat kuukausi kuukaudelta, perussuunta on selvä: Helsingin kaupungin verotulot tulevat laskemaan ja työttömyysluvut nousemaan seuraavan vuoden-kahden aikana.

Joudumme siksi jo tänä vuonna miettimään, miten kaikki budjetoidut kulumme oikein katetaan. Päätöksiä ei tulisi siirtää koskemaan vain vuoden 2010 budjettia. Vain hölmöläinen käyttää tänään kaikki rahansa, jos huomenna tiedossa on laihempi palkkapussi. Kaupunginjohtajan ja nykyisten suunnitelmien mukaan vuoden 2009 budjettia ei enää avattaisi. Sen sijaan vuoden 2010 talousarviota mukautetaan uusiin tuloarvioihin. Mutta pitäisikö kuitenkin heti ja ihan pikimmiten katsoa, mitä tämän vuoden talousarviossa voidaan säästää? Olisi myös jo nyt alettava suunnitella, missä voimme aloittaa rakenteiden ja prosessien muutokset niin, että säästöihin päästään heti tämän vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa. Tarkan markan eli tarkan euron politiikkaa tarvitaan jo nyt, jo tälle vuodelle 2009 - sekä siitä suunnitelmallisesti vuoteen 2010 ja eteenpäin.

Olisi myös tehtävä päätökset sellaisten menojen karsimiseksi, jotka antavat äänestäjille tärkeän signaalin, ettei kaupunki saati sen päättäjät tuhlaa samaan aikaan, kun muut ovat pakotettuja karsimaan menojaan. Minulle on sanottu, että pienten kulujen karsiminen ei ole relevanttia eikä varsinaisesti auta budjetin pitämisessä, kun ongelma on terveydenhuollon ja sosiaalisektorin valtavassa, yli puolet Helsingin budjetista vievässä kuluosassa. Minulle tulee kuitenkin mieleen säästöjä kuluissa, kuten matkat, tilaisuudet, pienet ylellisyydet, joita vielä viime vuonna pidettiin itsestään selvyytenä. Niissä säästämisellä on psykologinen merkitys kaupunkilaisille, varsinkin kun yksityisellä puolellakin niissä nipistetään. Lisäksi pienistä puroista kertyy isompi virta - varsinkin jos niihinkään puroihin ei ole rahaa valmiina katsottuna, vaan joudumme lainaamaan tai ottamaan muusta.

Luin kerran amerikkalaisesta naistenlehdestä säästövinkin naisille. Käännän sen tässä euroiksi: jos ostat joka työpäivä cafe latten ja pullan, siitä kertyy noin 5 euroa/pvä, 25e/ vko, sata euroa per kuukausi, 1200 euroa per vuosi. Aika iso raha kaffelle ja pullalle - rahan, jonka voisi sijoittaa johonkin muuhun. Kaupunki voisi nyt taantuma-aikana käyttää samaa taktiikkaa.

Vuoden 2010 osalta, ja siitä eteenpäin, olisi talousarvion paikkaamiseksi ja tasapainottamiseksi etsittävä tehostamista, rakenteellisia muutoksia, tuottavuuuden nostamista Kokoomuksen talousarvion lähetekeskustelussa esitetyn ryhmäpuheenvuoron mukaisesti. Myös Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa tuli ideoita siihen suuntaan, että tehostamista voi etsitä mm. sähköisen asioinnin, prosessien tarkistamisen ja tilakulujen säästöjen kautta.

Kokoomuksen ryhmäkin myöntää, että kaupunki joutuu ottamaan velkaa, mutta sitä on tehtävä maltillisesti. Velkaa tulee käyttää elvytykseen, työllistämiseen ja investointeihin. Pelkkää syömävelkaa ei kenenkään kannata ottaa, ei edes, eikä varsinkaan julkisen sektorin. Investoinnit tulee kohdistaa asioihin, joita muutoinkin tarvitsemme ja jotka muutoinkin ovat olleet suunnitteilla, eli esimerkiksi asuntojen ja toimitilojen rakentamiseen, raideliikenteen lisäämiseen, homekoulujen korjaamiseen.

On myös tehtävät investointeja ihmisiin - harrastettava inhimillistä elvytystä. Kannatan esimerkiksi panostuksia nuorten ja lasten syrjäytymisen ehkäisyyn ja huostaanotettujen lasten sijoittamiseen koteihin. Investointina ihmisiin haluan nostaa esiin myös maahanmuuttajien saamisen työmarkkinoille ja työelämään, kielenkoulutuksen ja uussuomalaislasten koulutukseen panostamisen. Kun taantuma on ohi, tulemme tarvitsemaan väkeä, joka auttaa meitä tekemään työt ja hoitamaan vanhukset. Meillä ei ole varaa hukata ulkomaalaistaustaisia pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle - yhtä vähän kuin meillä on vara hukata suomalaistaustaisia lapsia, nuoria tai aikuisiakaan työmarkkinoiden ulkopuolelle laman aikana.

Sen sijaan veroprosentin nostoa ei tule ottaa taantuman vastaiseen välinevarastoon. Se olisi peiton jatkamista hölmäläisten keinoin. Jatketaan yhdestä päästä, mutta toisessa päässä sama raha on pois tavallisilta helsinkiläisiltä ja heidän jokapäiväisestä kulutuksestaan.

Seuraavat vuodet tulevat olemaan erityisen haastavia Helsingille - ja koko Suomelle. Uuden valtuuston ensimmäisessä istunnossa tammikuussa kaupunginjohtaja Jussi Pajunen totesi, että uusi valtuusto on ehkä haastavampien tehtävien edessä kuin mikään valtuusto koskaan. Hän viittasi tuolloin lähinnä Helsingin odotettavaan väestönkasvuun, moniin uusiin kaupungin kehittämiskohteisiin uusine alueineen ja joukkoliikenneratkaisuineen, sekä palvelujen turvaamisen haasteisiin. Talouden taantuma on kuitenkin uusi haaste ylitse muiden. Meidän tulee pystyä tekemään tarvittavia ja tarpeeksi nopeita päätöksiä siihen vastaamiseksi.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Ylituotantoyhteiskunnan purkaminen

Ylituotantoyhteiskunnan purkaminen on käynnistynyt. Kutsumme purkuoperaatiota lamaksi ja taantumaksi. Autoja ja monia muita vimpaimia on pitkään valmistettu yli tarpeen. Kekseliäillä rahoitusratkaisuilla ihmiset houkuteltiin - etenkin USA:ssa - ostamaan menopelejä, joihin heillä ei lopulta ollut varaa. Autoteollisuuden maailmanlaajuinen ylikapasiteetti lasketaan miljoonissa per vuosi.

Mitä järkeä on tuottaa sellaista, jota kukaan ei tarvitse tai johon ei kuluttajilla ole varaa?

Samaan luottoloukkuun lankesivat asuntojen, kiinteistöjen ja toimitilojen tuottajat. Espanjan lomarannikoille tuhansia ja tuhansia lomaosakkeita, joiden ostamiseen ei lopulta löytynyt ostajia.

Itä-Euroopan maat vipusivat infrastruktuuriaan ja asuntokantaansa lainarahalla. Nyt Latvia on maailmanpankin ohjauksessa. Kadunmiehet vaativat, että ruotsalaiset miehittäisivät maan, jotta kurimuksesta päästäisiin. Vaarana on, että ruotsalaiset pankit, SEB, Swedbank ja Nordea kirjaavat tilinpäätöksiinsä Latviassa ja Baltiassa suuret tappiot. Kuka tietää, millaisessa kunnossa Pohjoismaiden pankit ovat?

General Motorsin miljardituet syötiin muutamassa kuukaudessa. Tänä aamuna uutisissa kerrottiin, että yhtiön tilintarkastajien mukaan yrityksellä ei ole luvassa pitkää elinaikaa, jos valtio ei pumppaa firmaan lisärahaa.

Mihin kapitalismin aakkoset ovat kadonneet? Eikö kysynnän ja tarjonnan lakia enää ole olemassa?

Tätä menoa Amerikka muuttuu sosialistiseksi valtioksi, jossa pankit ja yritykset ovat vahvan Governementin hallussa ja omistuksessa. Reaganin aikakausi päättyy, Obaman kohtalona on rakentaa USA:sta maailman velkaisin valtion. Tarkoittaako tämä USA:lle kivuliasta muutosta kapitalismin mallivaltiosta neukkulaksi?

Eurooppa? Pohjoismaat? Baltia? Itä-Eurooppa? Venäjä? Kiina? Japani? Suomi?

Vertailukelpoisia tarinoita löytyy myös Suomesta. Metsäkoneiden valmistajat ja kauppiaat ovat menestyksellisesti käyttäneet samoja keinoja kuin amerikkalaiset autonvalmistajat, mutta palaan tähän aiheeseen hiukan myöhemmin. Vuosi takaperin metsäyhtiöittemme suurimpana uhkana oli puupula ja Venäjän puutullit. Tänä talvena suuryhtiöt lopettavat puun hakkaamisen kotimaassa.

Olin eilen Espossa ja katselin Kehä I varrella olevia toimitilamainoksia. Ketä kiinnostaisi tässä markkinatilanteessa 55 000 m2 toimistotilan vuokraaminen Spondalta. Oletan, että neliöhinta on kohtuullinen.

Pitäisikö Piksun pohtia komeaa pääkonttoria toiminnalleen? Vitsi-vitsi...

Elämme outoja aikoja!

 

 

Sivut

Tilaa syöte RSS - blogit