Asunnot ja metsä

As Oy XXXXXX

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/06/23140

Mahdollista pääkaupunkiseudulla? Miksei, kun katselee joidenkin lähiöiden hintapyyntöjä. Varsinkin, kun useissa -60 - 70 luvulla tehdyissä kohteissa ovat remontit vasta valmisteilla ja harkinnassa.

Olin yhtiökokouksessa jossa eräs vanhempi asukas totesi. - Mitä niitä korjaamaan. Ei niitä putkia hautaan voi viedä kuitenkaan. Ja tuolla korjaussummalla rahoittaisi vesivahinkokorvauksia kymmeniä vuosia.

Voiko tuohon oikein sanoa mitään. Totta on, että remontti maksaa noin puolet tämän hetkisestä myyntineliöhinnasta.

Kun KL:n jutussa mainittiin, että maakunnan remppa voi olla kalliimpi kuin asunnon hinta niin onko järkeä. Hyvä kysymys. Autojakin korjataan myyntiarvoa korkeammilla summilla koska niillä saattaa olla käyttöarvo.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Roskapuheet lisääntyvät aikojen kovetessa

Eräässä talousmediassa kauhisteltiin nykyistä tilannetta. Yksityiset ihmiset mokomat omistavat itse asuntoja. Tämä on vaarallista, sillä omistaminen täytyy keskittää ammattilaisille.

Uhka on kuitenkin suhteellisen helppo torjua. Suomalaisilta tuulipukubulleroilta maamme asuntokanta on pikaisesti siirrettävä amerikkalaisten investointipankkien haltuun. Tulee joku tolkku menoon, kun ovat ammattimiehet asialla.

Seuraava uutinen samassa lehdessä oli jo astetta vakavampi. Syksyllä uhkaa ankara asuntopula. Tämä on paha juttu, sillä talvet ovat Suomessa siksi kylmiä, että katto pitää saada pään päälle.

Käyttäjän J.Vahe kuva

“Asuntojen hintaromahdus jäi tulematta”,

 

kirjoittaa maamme uusin talousmedia Ilta-Sanomat. Saattaahan lasku tulla myöhemminkin, mutta vähän tilannetta ihmettelen.

Useinhan Suomen kansa on totellut sitä, mitä Sanomatalosta käsketään. Joitain poikkeuksia on tosin aiemminkin ollut.

Edesmennyt tv-kriitikko möyhkäsi puoli Hesaria siitä, että Dallas-nimisessä sarjassa esitettiin jotain neuvostovastaista yhteiskuntakritiikkiä Eipä tainnut sitäkään kaikki uskoa kuten eivät Sanomatalon asuntovedätystäkään.

Käyttäjän Nina Suomalainen kuva

Helsinki plus hivuttautuu

Kirjoitin alkuviikosta venäläisten tonttikaupoista Suomesta ja suomalaisten mahdollisuuksista hankkia maata Venäjällä. Juttu löytyy täältä:

http://ninasuomalainen.wordpress.com/2009/04/19/tonttimme-karjalassa/

Toisena asiana, näin Medvedevin vierailun jälkeen voi puntaroida, harppasiko Venäjän nk. Helsinki plus-aloite askeleen eteenpäin Helsingissä, vai ei? Suomen viime vuonna johtama Ety-järjestö ja Helsingin joulukuun Etyj-kokous piti tiukan linjan siinä, että nykyiset rakenteet ovat hyvä pohjia Euroopan turvallisuuskysymysten sopimiseksi.

Tällä viikolla presidentti Medvedev nosti asian esiin uudelleen. Venäjä nimittäin ei ole kovin tyytyväinen varsinkaan Etyjiin, jonka se kokee katsovan liikaa ihmisoikeuksien perään. Myös vapaiden vaalien ajaminen on ollut Etyjin heiniä, ja vaaleillahan on saanut aikaan vallanvaihdoksia Georgiassa ja Ukrainassa.

Ei kuitenkaan ole oikein selvää, miten presidentti Halonen asiaan suhtautui, muuta kuin että Suomi antaa apua kokouspaikan ja "kaiken muun" suhteen. Ulkoministeri Stubb sen sijaan tuntui skeptiseltä, ja toisti Etyjin linjaa: uusia rakenteita ei tarvita.

Venäjän Helsinki plus-ideasta ei oikein ole tarkkaa selvyyttä, eikä konseptin sisältöä ole yrityksistä huolimatta saatu selville. Sen arvataan kuitenkin olevan turvallisuus-kysymyksen tarkastelu lähinnä Venäjän omista lähtökohdista, jättämällä sivuun nuo demokratia-hullutukset. Siksi Hki plus taitaa olla pöydissämme vielä pitkään, ja jossain vaiheessa nousevan esiin ihan oikeana aloitteena myönnytyksenä Venäjälle. Medvedevin Suomen kommentit ja suomalaisten siihen lausumat 'ehkät' sopivat kuvioon kuin nenä päähän.

Toinen hivuttautuva aihe on Itämeren kaasuputki. Positiivisella puolellahan suomalaisten mahdollisuus tonttikauppoihin Venäjällä olivat vahvasti kokouksen agendalla. Tosi kuulosti vähän siltä -oikein tai vääri - kuin Venäjällä ei olisi mokomasta ideasta aiemmin kuultukaan. Nyt piti oikein alkaa miettiä miten siihen suhtaudutaan.

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Curlingia vai gryndausta?

Tekniikan ylioppilas ja kansanedustaja Markku Uusipaavalniemi (kesk.) arvioi sanomalehti Kalevassa, että asuntoneliön järkevä keskihinta olisi 500 euroa neliöltä.

“Asuntojen hinnat tulevat Suomessa vielä puolittumaan nykyisestä”, Uusipaavalniemi ennustaa.

Konsultti olisi valmis antamaan Uusipaavalniemelle heti muutaman kerrostalon gryndaus-urakan. Ajanmukaisia huoneistoja, hyvällä alueella ja 500 euron neliöhintaan. Saattaisi muutama muukin asuntosijoittaja olla kiinnostunut kohteesta. Kumma etteivät YIT, Lemminkäinen ja Skanska ole vielä lähestyneet arvon kansanedustajaa ja tarjonneet hallituspaikkaa. Tuollaisiin neliöhintoihin pääseminen edellyttää jo rautaista erikoisosaamista.

Asuntomarkkinat toimivat niin kuin muutkin vapaat markkinat. Kysynnän ja tarjonnan laki määrää myytävien kohteiden määrän ja hinnan. Rakennusyhtiöt taas kamppailevat markkinoilla hyväksytyn hintatason ja omien rakennuskustannusten kanssa. Kun kysyntä on hyvä, nousevat hinnat ja tulosta syntyy. Nyt on kysynnässä kupruja, asuntoja myymättä ja hinnat joustavat alaspäin. Samalla vähennetään kuitenkin uusasuntotuotantoa, joten en ihan heti odottaisi 500 euron neliöhintoja. Don’t hold your breath, sanotaan Amerikassa.

Korot, reaalikorotkin, ovat niin alhaisella tasolla ettei asuntokauppa tähän tyrehdy. Viisas asunnonostaja - tai asuntosijoittaja - katsoo kaikessa rauhassa kevään ja kesän myyntikohteet, tekee kannattavuuslaskelmat ja ostopäätökset niiden mukaan. Korkoihin kannattaa varata nousuvaraa - korkoelvytyskin loppuu joskus. Laina-aikakin kannattaa laskea niin, ettei loppulaina jää perikunnalle. Konsultti muistaa ajan kun asuntolainastakin maksettiin 12-14 prosentin vuosikorkoa. Toivottavasti se aika ei palaa.

Siinä Uusipaavalniemi on oikeilla jäljillä, että Suomessa on asuntojen hintataso pysynyt muuta Eurooppaa paremmin entisellä tasolla. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Aikaisemmissa laskusuhdanteissa ovat asuntojen hinnat pudonneet noin vuosi pörssikursien jälkeen. Jos nyt noudatetaan samaa kaavaa, pitäisi kesällä ja syksyllä olla ostajan markkinat. Pakkomyyntejä on ollut toistaiseksi varsin vähän. Asuntomeklarit kehuvat kilpaa kuinka kohteiden - varsinkin pienasuntojen - näytöt ovat jo väkeä pullollaan. Uuskohteita riittää kuitenkin, kuten päivän Kauppalehti raportoi:

Myymättömien asuntojen osuus käynnissä olevasta tuotannosta on jatkanut tasaista kasvuaan. Seitsemässä pohjoismaisessa yhtiössä keskimäärin 40 prosenttia keskeneräisistä asunnoista on myymättä tai varaamatta. Jo valmistuneista asunnoista myymättä on joillakin yhtiöillä yli puolet.

Mielenkiintoista nähdä onko Uusipaavalniemellä laskimessa oikeat luvut vai onko mennyt curlaus ja gryndaus sekaisin.

Sijoitusasunto nyt?

 

Sijoitusasunto?

Tätä olen pohtinut muutamaan otteeseen tässä vuodenvaihteen aikoihin. Ajatus sijoitusasunnon hankkimisesta on käynyt usein mielessäni. Jotta voisin kuitenkin järkevästi allokoida sijoituksiani eri sijoitusmuotojen kesken, olisi sijoitusasunto ehdottomasti suurin yksittäinen sijoitus. Allokaatio olisi siis voimakkaasti asuntopainoitteinen. Hämeen seudulla sijoitusasuntoja saa Hämeenlinnasta ja Riihimäeltä noin 50 - 80 t€. Eli tuon verran pitää olla tällä hetkellä valmis sijoittamaan asuntoon jos halajaa vuokraisännäksi tai -emännäksi. Tuolla summalla saa yksiön, mainitsemieni kaupunkien keskustoista. Asuntojen kunnoissa ja taloyhtiöiden vakavaraisuudessa on varmasti suuria eroja, en käsittele niitä tässä. Yritän vain hahmottaa ajatusta, että ostaisin tältä alueelta asunnon sijoitukseksi.

Asuntosijoittaminen lähtee monesti siitä ajatuksesta, että vuokralainen maksaa pikku hiljaa asunnon pois. Eli ns. laiskanmiehen tapa tehdä rahaa. Muistan katsoneeni lähiaikoina dokumentin, jossa Amerikkalainen pariskunta käytti vähän samaa metodia rahan tekemisessä. Eli heidän ajatuksenana oli ostaa velkarahalla itselleen suuri asunto ja asua siinä pari vuotta. Koska asuntojen hinnat vain tuntuivat nousevan joka vuosi, oli tämä heille “laiskanpariskunnan tapa tehdä rahaa”. Eli ainoana tavoitteena oli asua tuossa asunnossa, ja se tuottaisi heille arvonnousuna varallisuutta tekemättä mitään. Pariskunta oli joutunut pakkomyymään asuntonsa ja he olivat menettäneet kaiken. Kuitenkaan he eivät jääneet pankille velkaa kuten Suomessa kävisi, mikäli asunnnon arvo ei vastaa velan arvoa. Kuitenkaan heidän unelmansa ei toteutunut halutulla tavalla.

Eli onko tällä hetkellä realistista, että vuokralainen maksaa asunnon sinulle? Tässä hieman vertailua tämän hetken asuntosijoittamisen tilanteesta.

Asuntosijoittamisen puolella:

- Korot alhaalla. Monesti asuntosijoittamisessa käytetään velkavipua. Ja tuon velkavivun hinta on nyt laskenut korkojen myötä.

Asuntosijoittamista vastaan:

- Asuntojen arvot tulevat mitä suuremmalla todennäköisyydellä laskemaan. Omistaminen täten tällä hetkellä ei ole tuottoisaa. Antaa siis jonkun muun kärsiä sijoituskohteen (mahdollinen) tuleva arvonlasku.

- Vuokrien kipurajat ovat tulleet vastaan. Vuokralaiset eivät ole enää valmiita maksamaan yhtään suurempaa osaa tuloistaan asumiseen. Erityisesti tämä koskee pääkaupunkiseutua.

- Tarjolla vain huonoja kohteita. Tai ainakaan minä en ole löytänyt Hämeestä sijoittamiseen kelpaavia kohteita tämän vuoden puolella oikeastaan yhtään. (Voi myös olla, että en vain osaa.)

Keskustelua aiheesta löydät mm. seuraavasta osoitteesta.

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/forum.jspa?forumID=25&start=0

Käyttäjän Janne Saarikko kuva

Vuoden 2008 kiinteistökaupat: Omakotitalojen hinnat laskussa, lomamökkien kasvussa

Vuonna 2008 tehtiin 67 800 kiinteistökauppaa. Kauppojen määrä putosi 9 prosenttia verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2007. Kiinteistökauppaan käytetty rahamäärä kääntyi 12 vuoden nousujakson jälkeen laskuun. Kiinteistökauppoihin käytettiin 7,1 miljardia euroa, joka on 13 prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna. Rahamäärä on vuoden 2005 tasoa.

Venäläiset ostivat Suomesta viime vuonna 780 kiinteistöä, joihin he käyttivät 100 miljoonaa euroa. Suosituimpia alueita olivat Etelä-Karjala ja Etelä-Savo, joista hankittiin yhteensä 500 kiinteistöä. Omakotitalokauppojen määrä laski, hinnat heittelehtivät Pientalojen kauppoja tehtiin vuonna 2008 yhteensä 15 125. Kauppojen määrä laski 15 % kolmen huippuvuoden jälkeen, jolloin kauppoja tehtiin noin 17 000 kunakin vuonna. Hinnat laskivat keskimäärin prosentin sekä kaava-alueilla että haja-asutusalueilla. Omakotikiinteistön keskihinta kaava-alueilla oli Espoossa 415 000 € (laskua 1 %), Helsingissä 355 000 € (+2 %), Vantaalla 265 000 € (-5 %), Tampereella 234 000 € (+2%), Kuopiossa 192 500 € (-13 %) ja Oulussa 210 000 € (+ 14 %). Mainitut hinnat ovat mediaanihintoja.

Omakotitalotonttien hinnat selkeässä laskussa Vuonna 2008 pientalotontteja myytiin 7 940 kappaletta, mikä on 20 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna ja kolmanneksen vähemmän kuin vuonna 2005. Yksityisten myymien tonttien neliöhinnat laskivat 15 prosenttia asemakaava-alueilla ja prosentin haja-asutusalueella.

Helsingissä yksityisten myymien kaavatonttien keskihinta sitovan tonttijaon asemakaava-alueilla oli 870 euroa per kerrosneliömetri (laskua 12 %), Espoossa 767 €/k-m2 (-13 %), Vantaalla 527 €/k-m2 (-5 %) ja Oulussa 313 €/k-m2 (-7 %). Lomamökkien hinnat nousivat edelleen Vuonna 2008 tehtiin 15 200 loma-asumiseen liittyvää kiinteistökauppaa, mikä on kaksi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2007. Omalla rannalla sijaitsevan rakennetun lomakiinteistön keskihinta nousi kaava-alueella 10 prosenttia ja maksoi keskimäärin 121 000 euroa. Kaava-alueen ulkopuolella omarantainen lomamökki maksoi keskimäärin 82 500 euroa (+4 %) ja kuivan maan mökki 37 500 euroa (+1 %).

Kalleimmat maakunnat olivat Uusimaa, jossa rantakaavamökin hinta oli keskimäärin 175 500 euroa ja Itä-Uusimaa, jossa rantaan rajoittuva haja-asutusalueen mökki maksoi keskimäärin 205 000 euroa. Rantatonttikauppa hiljeni, hintataso ennallaan Omarantainen rakentamaton tontti alueella, jolla on ranta-asemakaava, maksoi keskimäärin 25 000 euroa, kauppojen määrä (709 kpl) laski 23 prosenttia. Hintataso pysyi samana edellisvuoteen verrattuna.

Ranta-asemakaava-alueilla kalleimmat tonttikaupat tehtiin Uudellamaalla keskihintaan 197 000 euroa. Haja-asutusalueella rantatontteja myytiin 19 prosenttia vähemmän (1 540 kpl) kuin vuonna 2007, ja keskihinta nousi 3 prosenttia. Kaava-alueen ulkopuolinen rantarakennuspaikka maksoi keskimäärin 26 900 euroa, kallein hintataso oli Uudellamaalla 120 000 euroa.

Pelto- ja metsäkauppojen määrä laskenut, hinnat nousseet Peltokauppa on hiljentynyt edelleen: Kauppoja tehtiin 14 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana, eli yhteensä 554 kappaletta. Pellon hinta on noussut koko maassa 12 prosenttia verrattuna vuoteen 2007. Koko maan keskihinta vuonna 2008 oli 7 000 euroa hehtaarilta. Kalleinta pelto oli Varsinais-Suomen maakunnassa, 9 980 euroa hehtaarilta. Matalin keskihinta oli Lapin maakunnassa, jossa hehtaarihinta oli 1 800 euroa.

Vuonna 2008 tehtiin 2 650 yli kahden hehtaarin metsäkauppoja. Tämä on yhdeksän prosenttia vähemmän, kuin edellisenä vuonna. Metsän keskihinta koko maassa oli 2 120 euroa hehtaarilta. Vuodesta 2007 nousua on kuusi prosenttia. Kalleinta metsämaa oli Uudenmaan maakunnassa, 4 520 euroa hehtaarilta, ja halvinta Lapissa, jossa hehtaari maksoi 720 euroa. Tässä tiedotteessa mainitut hinnat ovat mediaanihintoja.

Tiedot perustuvat Maanmittauslaitoksen ylläpitämään kiinteistöjen kauppahintatilastoon. Tilasto verkossa: Koko tilastojulkaisu löytyy Maanmittauslaitoksen verkkosivuilta osoitteesta www.maanmittauslaitos.fi

As Oy:n lainamarginaaleista.

Olen jo jonkun aikaa ihmetellyt asunto-osakeyhtiöiden kohonneita lainamarginaaleja. Varsinkin sitä miksi ne ovat nousseet korkeammiksi kuin yksityisen ihmisen lainamarginaali asuntoasioissa. Minulla on aiheeseen vähän, jos ollenkaan vastauksia. Ikäviä epäilyksiä sitäkin enemmän.

Kummalle tulee todennäköisesti ennemmin maksuhäiriö, taloyhtiölle vai yksityiselle ihmiselle?

Onko pankkien rivien välistä luettavissa, että tällainen kehitys voisi olla tulossa ja yksityisen kanssa on helpompi painia (realisoida) kuin taloyhtiön kohdalla?

Halutaanko ihmiset vahvemmin pankin liekaan asuntonsa osalta?

Mikäli asukas ei saa myynnissä ottamaansa remontilainaa hinnassa takaisin jääkö mieluummin asuntoonsa? Johtaako tällainen kehitys asuntokauppojen määrän laskuun?

Tuliko minusta lumiukko?

Lukaisin katsauksen alkuvuoden asuntokaupoista. Kauppa on vilkastunut tammi- helmikuussa. Ensiostajat ovat olleet liikkeellä. Artikkelissa oli eroteltu ensiasunnon ostajat ja vuokralla asuneet? Eikö vuokralaisissa ole ensiasunnon ostajia? Eivätkö ensiasunnon ostajat ole asuneet ensin vuokralla? Kyseiset ryhmät hoitivat kaupasta 55%, sijoittajat 15%. Oliko 30% vaihtajia? Jos jotain haluaisin kovasti tietää niin ostajien tulotaso ja rahoitus sekä varsinkin ikä. Elämänkokemuksen merkitystä asuntokaupoissa ei voi jättää huomiotta. Edellyttäen, että kokemuksesta oppii.

Hyvä aika vaihtaa? Hyvä kysymys ryyditettynä todella hyvällä kommentilla. Nolla-asunnonloukku. Ensin painotetaan sitä, että oma pitää saada myytyä ennen uuden hankintaa. Tuossa nollaloukussa kehoitetaan kyllä johonkin muuhun mikä ainakin välittäjälle kelpaa. Ja sitten siihen elämänkokemukseen. Seurasin useita asuntokauppoja joko osallisena tai muuten vaan sählääjänä 1987-1996. Täytyy sanoa, että kokemus on kallis koulu, mutta eiväthän tyhmät muuallakaan opi.

Parikymppisenä pyörittelin silmiä tehdessäni kaupat uudesta yksiöstä. Juuri intistä päässeelle elämää suurempi härdelli. Muutama vuosi myöhemmin yksiöstä piti päästä kaksioon josta tein kaupat ennen yksiön myyntiä. Olin välittäjien peloteltavissa ja vietävissä. Onnekkaiden sattumien kautta pysyin pinnalla. Perusvedätys tapahtui yksiöni ostajalle. Nuorelle naiselle ja ensiasunnon ostajalle. Olin kirjoituttanut sopimuksen laitaan vähimmäissumman myyjälle. Toinen välittäjä oli hoitanut sopimuksen tehneen välittäjän puolesta kaupan. Hyväksyin tarjouksen, mutta firman osakas huomasi ettei välityspalkkiota jää tarpeeksi. Ilmoitti, että kauppa syntyy, mutta kovemmalla hinnalla ostajan kannalta. Syntyikin. 255 oli muuttunut 265 tuhanneksi. Ostaja sama jolle oli väitetty tulleen parempi tarjous. Sisäsiistiä.

Kaksiosta kolmioon tulikin takkiin ihan huolella. Sama juttu. Esisopimus uudesta ja hermo petti vanhan myynnin kanssa. Halusin vetäytyä, mutta sekin olisi maksanut. Kaksiosta nuori jamppa väitti saavansa 500. Käypä hinta oli 480 ehkä. Välitysliikkeen omistaja tarjosi suorassa kaupassa 430. Yritin itse. Pyynti 495. Laskin hätäpäissäni 465. Monenlaista ostajaa siinä tuli tavattua. Eräs vanhempi herra oli katsomassa asuntoani, kun yksi valittaja-tinkijä soitti viidettä kertaa. - Sano sille, että tää meni. Kyseinen lause olohuoneesta kesken puhelun on jäänyt yhdeksi huojentavimmista lauseista elämässäni. Myöhemmät kaupat onkin sujuneet huomattavasti paremmin.

Siihen vaihtamiseen. Kyseisenä ajanjaksona olin todistamassa useampaa ketjutusta. Pointti oli se, että ensin piti löytää joku vanhempi pariskunta joka oli jäänyt kahden suureen asuntoon. Luvattiin järjettömiä hintoja ja kerrottiin miten kaupan jälkeen olisi ylimääräistä rahaa. Eihän varovaiset vanhukset sellaiseen mene ellei... kuseteta. Kusetuksessa on pointtina tehdä varovaisesta ahne. Ja sehän toimii. Jollakin toisella myyntineuvottelijalla on kaksio alueelta jota vanhukset eivät tunne, mutta hinta sopii hyvin heidän mielikuvaan. Kyseistä kuvaa maalataan lisää kertomalla paljonko rahaa jäisi vaikka matkusteluun. Samalla muistutetaan, että kaupat olisi syytä tehdä nopeasti, kun on harvoin tarjolla. Yllättävän usein vanhukset tekivät kaupat ennen vanhan myyntiä, kun oli muistettu pelotella myös siitä ettei sitä sopivaa välttämättä löytyisikään nopeasti. Vanhusten suurempaa asuntoa esitellessä kerrotaan, että onhan tää pyynti vähän epärealistinen, mutta tehkää tarjous. Näin yleensä hinta saatiin dumpattua niin, että oli taas hyvää tarjolla halpaan hintaan, mutta pitäisi toimia nopeasti.

Tästä päästäänkin yhteen suosikkiaiheistani. Kuntotarkastus. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta sillä paperilla voi pyyhkiä perseensä raastuvanoikeuden vessassa mikäli prosessi vie vatsan kuralle. Olen muutamaa kuntotarkastuksen aiheuttamaa loppuhärdelliä seurannut enkä olisi uskonut kuinka nopeasti sekä välittäjä, että tarkastaja haihtuvat takavasemmalle milloin jotain menee pieleen. Siihen jää vain myyjä ja ostaja sekä juristit.

Kuntotarkastusta ei tarvitse mikäli asunto on kunnossa. Kuntotarkastus ei auta, mikäli ei ole. Kummallista kyllä tarkastajat myyvät piilovirhevakuutusta jossa on suuri omavastuu. Kyseistä vakuutusta ei saa ilman kuntotarkastusta. Eikö ole mielenkiintoista ja kysymyksiä herättävää. Miksei IF tai joku muu voisi tarjota vastaavaa ilman kuntotarkastusta? Mikäli ostaja ja myyjä tarkistavat kohteen niin varmaan isänöitsijältä saa kosteusmittarin siksi aikaa lainaksi.

Otsikosta. Olen pihalla.

Vapaavuori odottaa remonttisumaa.

http://www.taloussanomat.fi/rakentaminen/2009/02/03/vapaavuori-odottaa-remonttisumaa/20093022/12?offset=10

Taitaa olla sanonta ettei hätäilemällä tule kuin ....... . 11 kk on aika lyhyt aika. Kannattaako 10%:n takia hätäillä? Paljonko kustannusarviot yleensäkin menevät pieleen? Miljoonan urakassa tehdään ihan sujuvasti satkun virheet, valitettavasti.

Ei huvittaisi olla tarjoustenlaskijana, kun odotettavissa on pahimmillaan tekijöiden puute. Saa nähdä lasketaanko kesällä urakoita pää märkänä vaikkei hellettä olisikaan. Ja mitä vuodenvaihteen jälkeen? Loppuuko valtiolta rahat? Jatkuuko avustaminen tulevina vuosina?

http://linjasaneeraus.vtt.fi/hankkeen_aineistoa/Insert%20palveluntarjoajien%20kyselyn%20yhteenvetotulokset_100608.pdf

Ylläolevassa linkissä on mietinnän arvoisia asioita henkilöille jotka joutuvat tekemisiin kyseisen urakan kanssa.

Käytännön tekemisessä valvonta nousee arvoon arvaamattomaan. Alkaen työnjäljestä aina työntekijöihin ja työntekijämaksuihin. Olisi suotavaa, että verotulojen vähetessä ainakin näissä tuettavissa kohteissa velvoitteet tulisi asianmukaisesti hoidetuksi.

Julkisuudessa käydään paljon keskustelua työn ja tarvikkeiden hinnoista. Usein unohtuu väliaikaisen majoituksen tarve. Voi olla, että remonttisuma näkyy myös vuokramarkkinoilla.

Sivut

Tilaa syöte Asunnot ja metsä