“Sijoita kuin miljardööri”,

 

 

luki Suomen ilmeisesti uusimmassa sijoitusmediassa IL:ssä. Linkki tosin vei vähän muualle.

Periaatteessa miljardöörinä sijoittaminen on hyvin yksinkertaista. Hankitaan ensin joku miljardi Zimbabwen dollaria ja sijoitellaan sitten seteleitä eri taskuihin.

Mielenkiintoista olisi myös pohtia, miten sijoittaisivat nykyään esim. Alfred Kordelin, Paloheimon veljekset H.G. ja K.A., Amos Andersson, Hans v. Rettig, J. K. Paasikivi, Heikki Huhtamäki ja ulkomaalaisista vaikkapa J.D. Rockefeller, A. Carnegie ja J.P. Morgan. Edelleen voisi pohtia Roope Ankan sijoituksia. Ensin mainitut ovat kuolleita ja viime mainittu on tarua.

Kysymys siitä, mihin Buffet sijoittaisi, on aika kummallinen. Mies elää ja hänen henkilökunnallaan on täysi mahdollisuus käydä läpi suomalaisia firmoja ja varojakin lienee valmiina. Lopputulokseksi jää, että Buffet ei liene pahemmin sijoittanut yhteenkään suomalaiseen firmaan, joten asiassa ei pitäisi olla mitään pohtimista.

Jos Buffetin periaatteita käy läpi, niin henkilökuntansa suodattamisen jälkeen sijoituskohteita ei ole tahtonut löytyä aika ajoin mistään päin maailmaa.

Buffet edellyttää sijoituskohteilleen kokoa, miljardööri kun on. Muita tekijöitä ovat luotettava historia, erinomainen markkina-asema ja brändi, pysyvä kilpailuetu, ennustettavuus, tuloksen ja taseen hyvä kunto, oikea hinta ja pätevä johto.

Kriteerit menevät päällekkäin, mutta en esim. Keskossa pysty näkemään kummempia brändejä ja pysyvää kilpailuetua. Brändien kanssa firma on sählännyt ja pysyvää kilpailuetua tuskin tulee rakentamalla hiki hatussa kauppakeskuksia kilpaa S-ryhmän kanssa sen pytinkien viereen.

Buffett tuli bisnesmaailmaan juuri silloin, kun amerikkalainen kulttuuri (kulttuuri sanan laajimmassa merkityksessä) aloitti maailmanvalloituksensa USA:n voitettua toisen maailmansodan.

En mitenkään usko Suomen olevan samassa asemassa, joten Helsingin pörssistä en usko löytyvän sellaista salkkua, jolla miljardööriksi päästään – ainakaan ilman hyperinflaatiota tai 999 miljoonan euron alkupääomaa!

En tiedä, miten pitkälle tällaista leikkiä voisi harrastaa. Voisin esim. pohtia, mihin “Nalle” ja “Saario” sijoittaisivat. Toinen ei liene kenenkään sijoittajan oikea etunimi ja Saarioita Suomessa riittää. Mutta jos alkaisin koko nimillä esittelemään listoja tyyliin: näihin “Nalle Saario” sijoittaisi, saattaisin päätyä oikeuteen.

Oikeuteen saattaisin päätyä myös, jos pöllisin Roope Ankan kuvan ja ilmoittaisin olevani yhtä pihi. Näin siitäkin huolimatta, että Roope Ankka on siis edelleenkin taruolento.

 

 

 

luki Suomen ilmeisesti uusimmassa sijoitusmediassa IL:ssä. Linkki tosin vei vähän muualle.

Periaatteessa miljardöörinä sijoittaminen on hyvin yksinkertaista. Hankitaan ensin joku miljardi Zimbabwen dollaria ja sijoitellaan sitten seteleitä eri taskuihin.

Mielenkiintoista olisi myös pohtia, miten sijoittaisivat nykyään esim. Alfred Kordelin, Paloheimon veljekset H.G. ja K.A., Amos Andersson, Hans v. Rettig, J. K. Paasikivi, Heikki Huhtamäki ja ulkomaalaisista vaikkapa J.D. Rockefeller, A. Carnegie ja J.P. Morgan. Edelleen voisi pohtia Roope Ankan sijoituksia. Ensin mainitut ovat kuolleita ja viime mainittu on tarua.

Kysymys siitä, mihin Buffet sijoittaisi, on aika kummallinen. Mies elää ja hänen henkilökunnallaan on täysi mahdollisuus käydä läpi suomalaisia firmoja ja varojakin lienee valmiina. Lopputulokseksi jää, että Buffet ei liene pahemmin sijoittanut yhteenkään suomalaiseen firmaan, joten asiassa ei pitäisi olla mitään pohtimista.

Jos Buffetin periaatteita käy läpi, niin henkilökuntansa suodattamisen jälkeen sijoituskohteita ei ole tahtonut löytyä aika ajoin mistään päin maailmaa.

Buffet edellyttää sijoituskohteilleen kokoa, miljardööri kun on. Muita tekijöitä ovat luotettava historia, erinomainen markkina-asema ja brändi, pysyvä kilpailuetu, ennustettavuus, tuloksen ja taseen hyvä kunto, oikea hinta ja pätevä johto.

Kriteerit menevät päällekkäin, mutta en esim. Keskossa pysty näkemään kummempia brändejä ja pysyvää kilpailuetua. Brändien kanssa firma on sählännyt ja pysyvää kilpailuetua tuskin tulee rakentamalla hiki hatussa kauppakeskuksia kilpaa S-ryhmän kanssa sen pytinkien viereen.

Buffett tuli bisnesmaailmaan juuri silloin, kun amerikkalainen kulttuuri (kulttuuri sanan laajimmassa merkityksessä) aloitti maailmanvalloituksensa USA:n voitettua toisen maailmansodan.

En mitenkään usko Suomen olevan samassa asemassa, joten Helsingin pörssistä en usko löytyvän sellaista salkkua, jolla miljardööriksi päästään – ainakaan ilman hyperinflaatiota tai 999 miljoonan euron alkupääomaa!

En tiedä, miten pitkälle tällaista leikkiä voisi harrastaa. Voisin esim. pohtia, mihin “Nalle” ja “Saario” sijoittaisivat. Toinen ei liene kenenkään sijoittajan oikea etunimi ja Saarioita Suomessa riittää. Mutta jos alkaisin koko nimillä esittelemään listoja tyyliin: näihin “Nalle Saario” sijoittaisi, saattaisin päätyä oikeuteen.

Oikeuteen saattaisin päätyä myös, jos pöllisin Roope Ankan kuvan ja ilmoittaisin olevani yhtä pihi. Näin siitäkin huolimatta, että Roope Ankka on siis edelleenkin taruolento.

 

Related Posts