Wahlroos ja Soininvaara – ihmeelliset petikumppanit perustulossa?

Björn Wahlroos nosti taas kerran vastalauseiden aallon puolustamalla televisiossa perustuloa ja negatiivista tuloveroa perusteenaan se, että automatisaation eteneminen syö suuren osan nykyisistä työtehtävistä. Tilalle löytyvistä töistä osa on väistämättä matalapalkkaisia, koska niitä ostavat esimerkiksi palveluja kaipaavat kotitaloudet. Heillä ei ole varaa maksaa korkeita palkkoja.

Mustan porvarin arkkityypiksi asetetun – ei toki ilman omaa ansiotaan – Wahlroosin näkemys tyrmättiin monelta suunnalta. Hänen jopa tulkittiin tavoittelevan ryysyköyhälistöä Suomeen, vaikka hän määritteli tavoitteeksi juuri sen välttämisen. Nallen näkemykset eivät kuitenkaan heijastele vain kapitalistien yläportaan ajattelua, sillä samoilla linjoilla on vihreä vasemmistopoliitikko ja arvostettu taloustieteilijä Osmo Soininvaara.

Vaikka herrat kuuluvat varmasti poliittisesti ihan eri leireihin, ovat heidän perusteensa samat. Kumpikaan ei halua matalapalkkatöiden lisääntymistä siksi, etteikö hyväpalkkaisten töiden löytyminen kaikille olisi toivottavaa. Mutta ilman ihmettä niitä ei kaikille riitä.

Kovapalkkaisia töitä on tarjolla vain korkean tuottavuuden ammatteihin. Ne vaativat korkeaa koulutusta ja osaamista. Osa väestöstä ei niihin koskaan yllä, vaikka koulutukseen pitää panostaa. Se on ainoa kestävä tapa nostaa koko kansantalouden ja sen yksittäisten jäsenten tuottavuutta ja elintasoa. Mutta automatisaation edetessä monista töistä huolehtivat silti koneet. Syystä tai toisesta vajaakoulutetut tai muuten puutteellisesti ammattitaitoiset eivät yllä korkean tuottavuuden töihin. Heille ei ilman taikatemppuja jää vaihtoehdoiksi kuin työttömyys tai matalapalkkatyöt.

Se ei ole mukava visio, mutta sen toteutumista ei estä periaatteellinen poliittinen vastarinta, jos se ei kykene muuttamaan yhtälön taloudellisia reunaehtoja. Eikä Wahlroosin ja Soininvaaran arvostelijoilla todellisia eväitä repussaan siihen nähdäkseni ole.

Eivät vaikka suomalaisen vientiteollisuuden paremmat tuotteet, joita arvostelijat peräävät ratkaisuksi, kohenna juurikaan vajaakoulutetun työvoiman ansioita ja työllisyyttä. Eivät he vientiyrityksiin pääse töihin, vaikka niillä menisi kuinka hyvin. Ne työt, joita he aikanaan niistä saivat, hoitaa automatisaatio kasvavassa määrin.

Vahvassa kasvutaloudessa, olkoon se vaikka vientipohjainen, syntyy toki kysyntää kaikenlaiselle työlle. Palvelujen kysyntä kasvaa ostovoiman kasvaessa. Mutta palveluissakin hyvin palkattua työtä saavat vain erityisiä taitoja hallitsevat. Hyvä hieroja voi tienata mukavasti, mutta hän onkin koulutettu ammattilainen. Taas vaikka kahvilatyöstä ei kahvilan omistaja voi maksaa kovaa palkkaa, elleivät asiakkaat ole valmiit maksamaan kahvista ja pullapalasta luokkaa kympin satsi. Toki palveluiden hinnoittelu siihen suuntaan kulkee, mutta kyllä siellä rajat tulevat vastaan. 

Ja koska kahvilatyö ei vaadi korkeaa ammattitaitoa, työpaikkoihin kohdistuva kilpailu pitää työntekijöiden neuvotteluaseman heikkona. Mutta sekään ei ole villakoiran ydin. Vaikka neuvotteluasema jostain syystä olisi parempi, kahviloiden liikevaihto ja kannattavuus asettaisivat silti rajat henkilöstömenoille. Jos ne nousevat liian korkeaksi, kahvilat menevät nurin. Sama koskee ainakin valtaosaa kahvilayrittäjistä. Harva heistä kummoista tuloa repii. Asiakkaiden maksuvalmius asettaa rajan heidän ansioilleen.

Nämä kylmät numerofaktat selittävät, miksi meillä ei enää kahviloita olekaan kuin ydinkeskustoissa. Vain niissä asiakasvirrat ovat riittävän suuria kattamaan kovat kiinteät kustannukset. Vuokrat ja palkat on maksettava, oli kahvittelijoita paljon tai vähän. Hiljaisilla nurkilla niitä on vähän. Kun edes kustannuksia ei saa katettua, liiketoiminta katoaa.

Minimipalkan nostaminen ei näitä ongelmia ratkaise. Se ei tuo kahvilaan asiakkaita tai auta nostamaan sen hinnoittelua. Wahlroos ja Soininvaara toteavatkin minimipalkan ongelmaksi, että se sulkee matalan tuottavuuden työvoiman työttömyyteen. Globalisaation halvan työvoiman hintakilpailun ja digitalisaation kustannuksia leikkaavan vaikutuksen myötä ongelma kasvaa entisestään.

Palkallaan olisi tietysti hyvä elää. Mutta jos työlle ei ole kysyntää määrätyllä hinnalla, seurauksena on rakenteellinen työttömyys. Se on puhdas fakta, sanoo kansantaloustieteilijä Soininvaara. Tulkinnanvaraista on vain se, kuinka paljon työttömyys kasvaa.

Kaikenlaiselle työlle on kyllä aina potentiaalista kysyntää, mutta on toinen asia, paljonko siitä ollaan valmiit maksamaan. Jokainen käyttäisi mielellään siivouspalvelua, mutta hinta ratkaisee kysynnän. Perustulo ja negatiivinen tulovero mahdollistaisivat sen, että matalapalkkaisellakin työllä pärjäisi jollakin tavalla.

Valtavirran poliitikot haluavat antaa kuitenkin vaikutelman, että he eivät nosta käsiään pystyyn ja hyväksy näennäisesti moraalitonta mallia. Mutta onko heillä tarjota muuta kuin ylevää retoriikkaa? Ei matalapalkkatyö tietenkään ole ihanteellinen ratkaisu, mutta vielä vähemmän kasvava rakenteellinen työttömyys vahvistaa tavoiteltua tasa-arvoa.

http://yle.fi/uutiset/3-9246332

5 thoughts on “Wahlroos ja Soininvaara – ihmeelliset petikumppanit perustulossa?

  1. Jospa perustulo ei motivoikaan työntekoon?

    EU:n suuri ongelma talousalueena on verrattuna USA:han on yhtenäiskulttuurin ja yhteisen kielen puute. EU:n yhtenä kulmakivenä oleva työvoiman vapaa liikkuvuus ei toteudu siinä määrin kuin sen olisi syytä toteutua. Saksassa voi olla teollisuudessa tarjolla yllinkyllin vapaita töitä tekeville käsipareille, kun meillä taivastellaan työttömyysmäärärahojen kasvua. Töiden perässä muuttoa Saksaan ei kuitenkaan monikaan harkitse. Yhdysvalloissa samassa tilanteessa muutettaisiin joustavasti mantereen puolelta toiselle, niinkuin esim. shale oil boomin yhteydessä tehtiin.

    Kansalaispalkkaa ei ole toteutettu tähän mennessä missään päin maailmaa. Sveitsiläiset juuri suurella enemmistöllä äänestivät kumoon kansalaispalkkaa esittäneen kansalaisaloitteen. Mikä estäisi ihmisten jumiutumisen elämään kansalaispalkan varassa samaan tapaan kuin nykyään tehdään sosiaaliturvan kanssa (ks kuuluisa tarina Punavuoren Tatusta)? Olisiko tuloksena yhä suuremman osan jättäytyminen kotiin ja ”oleskeluyhteiskunnan” sementointi? Mistä ammennetaan rahat yhä kasvavan joutilaiden joukon elättämiseen? Monet ahkerat ja arvostetut ihmiset ajattelevat kansalaispalkan motivoivuutta omasta näkökulmastaan eli miten vastaavassa tilanteessa reagoisivat, jos tarjolla olisi vain simppeleitä töitä. Entäpä, jos kansalaispalkkaa tilitetään läpeensä laiskoille yksilöille, joita ei minkäänlainen työnteko vieraalle kiinnosta?

    Kansalaispalkan motivaatiovaikutus voi jäädä totaalisesti saavuttamatta, vaikka kustannusvaikutus vuorenvarmasti toteutuukin.

     

     

     

     

     

  2. Systeemin nyanssit ratkaisevat

    Perustulon kannustavuuden yksi reunaehto on tietysti sen suuruus. Sveitsissä äänestettiin muistaakseni 2000 euron kansalaispalkasta. No romahtanuthan yhteiskunta siitä olisi kuvaamistasi syistä.

    En tiedä, mikä olisi perustulon oikea taso, mutta Soininvaara on puhunut selkeästi alle tonnista. Se poistaisi osan nykyistä sosiaaliturvaa eli vähentäisi kustannuksia, mutta ei sen varassa kukaan voisi vielä elää kuin käpyjä syömällä. Suurempaan ei olisi varaa, ja ihan pienen hyödyt olisivat olemattomat.

    Perustulo kuitenkin kannustaisi ottamaan vastaan töitä pienemmälläkin palkalla, koska se kaikki tulisi perustulon päälle. Systeemin nyansseihin en kuitenkaa osaa tarkasti vastata, koska en ole poliitikko enkä asiantuntija. Periaate on kuitenkin selvä, ja olen sitä tältä kannalta riittävästi miettinyt tietääkseni sitä kannattavani.

  3. PS Tarkennus

    Perustulon ideahan on se, että se EI lisäisi sosiaaliturvakustannuksia oikein mitoitettuna, mutta tekisi työn tekemisestä kannattavaa verrattuna vaikka siihen pelleilyyn, jota työttömän ja tukia saavan on byrokratian takia käytävä pätkätöiden takia. Kaikkiin tämä ei tietenkään vaikuttaisi siten, mutta osaan taatusti.

    Ja vaikka kustannukset vähän nousisivatkin, olisi se minusta ehdottomasti käypä korvaus siitä, että työllisyysaste paranisi ja kansantalous kohenisi. Jos tällä tavalla saataisiin kohtuuhintaista palvelusektoria laajennettua, niin siitä hyötyisivät kaikki, koska kyllä niille palveluille olisi ostajia sopivaan hintaan. 

  4. entä jos näemme arvomuutoksen

    entä jos näemme arvomuutoksen pois työorientoituneista arvoista? Entä jos perustulo houkuttelisi vaihtamaan stressaavan korkean tuottavuuden työn matalatuottoisuuteen ja panostamaan vapaa-aikaan?

  5. Tuskin toimii siten – jos malli on kunnollinen

    Tuollainen skenario vaatisi rankasti yläkanttiin mitoitetun tai muute kehnon perustulomallin, sellaisen kuin Sveitsissä oli äänestyksen kohteena. Ne mallit, joista Soininvaara esim puhuu, eivät tarjoa jotain lekotteluvapaita, vaan muokkaavat sosiaaliturvan rakennetta työllisyyttä edistävään suuntaan kohentamalla matalapalkkaisen työn tekemisen taloudellista kannattavuutta.

    Tällaisessa mallissa perusturvan taso ei oleellisesti muutu nykyisestä sosiaaliturvasta, joka koostuu erilaisista tuista. Tämä väärinkäsitys on ymmärrettävä johtuen tiedon puutteesta, mutta pelko on aiheeton.

    Toki se riippuisi mallista. Nyt kokeiltavaa mallia kritisioi Soininvaarakin. Verotuksen säätäminen on oleellinen osa järjestelmää, mutta kokeilumallissa se ei toteudu.

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001248649.html

    http://www.soininvaara.fi/2016/08/26/mihin-kysymykseen-perustulokokeilu-vastaa/

     

Comments are closed.

Related Posts