Tikkurila vai Kemira

Kun listautumisanti eli IPO suunnataan kaikille sijoittajille, IPO:sta tulee mukava ja joskus tuottoisakin sormiharjoitus siitä, miten sijoittajan pitäisi pystyä arvioimaan yhtiötä ilman pörssikurssejakin. Valmiiksi noteeratussa yhtiössä pörssikurssi tahtoo häiritä arviointityötä .

Sen sijaan Tikkurilan listautumisessa / 26.3. on minun mielestäni hyvin vähän mitään mielenkiintoista. Mutta kun talousmedian pitää joka päivälle keksiä joku pikku uutinen, puhutaan nyt sitten Tikkurilasta.

Omasta mielestäni on selvää, että Tikkurila tulee ylittämään merkintähinnan yli kaksinkertaisesti pörssissä (tämä on kirjoitettu 25.3.) Kemira omisti Tikkurilan ja kun osakkeet myytiin Kemiran osakkaille, lienee reilua, että myyntihinta oli esim. osakekohtaiseen tulokseen eli EPSiin nähden halpa.

Listautumishälyjen vaimetessa olisi kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen strategiseen kysymykseen, että nyt Kemiran omistajilla on mahdollisuus valita kahdesta hyvin erilaisesta yrityksestä.

Tikkurilaa kutsutaan kauniisti “kypsän alan” yritykseksi, jonka kasvunäkymät kuulemma liittyvät siihen, että Venäjällä on paljon maalaamattomia taloja – niin kuin siellä on varmaan aina ennenkin ollut.

Itse pidän jäljelle jäävää Kemiraa tulevaisuudeltaan selvästi mielenkiintoisempana.

OECD arvioi, että 20 vuoden kuluttua vuonna 2030 lähes puolet maapallon väestöstä elää “vakavan vedenpuutteen vaikutuspiirissä”.

Vielä ikävämpi realiteetti on se, että mikään tässä maailmassa ei jakaudu tasaisesti, ei edes puhdas vesi.

Teollisuus tarvitsee suuret määrät puhdasta vettä. Esim. paperikoneen alkupäässä olevasta massasta on 99 %: vettä ja vesi on tärkeä kaikille kolmelle Kemiran vedenpuhdistuksen teknologian asiakasryhmälle, jotka ovat paperiteollisuus, öljy- ja kaivosteollisuus sekä yhdyskunnat ja muu teollisuus.

Kemiran varsin tyylikkäässä vuosikertomuksessa lukee:

“Esimerkiksi paperi- ja selluteollisuus on vesi-intensiivisyytensä ja suurten jätevesimääriensä vuoksi erityisen altis veden saatavuuden ja laadun häiriöille. Öljyteollisuus tarvitsee yhä enemmän vettä pumpatessaan öljyä ikääntyvistä porauskohteista. Kaivosteollisuuden haasteena taas on riippuvaisuus veden saatavuudesta esiintymäalueilla… …Tämä merkitsee valtavaa liiketoimintamahdollisuutta Kemiralle, jonka tavoitteena on olla johtava vesikemian yhtiö. Kemiran arvion mukaan vesi-intensiivisten teollisuuksien vedenkäsittelyyn, prosessien tehokkuuteen ja stabiiliuteen liittyvät kemikaalimarkkinat ovat noin 25 miljardin euron arvoiset”

Kirjoittaja ei juuri tällä hetkellä omista kummankaan yrityksen osakkeita.

Kun listautumisanti eli IPO suunnataan kaikille sijoittajille, IPO:sta tulee mukava ja joskus tuottoisakin sormiharjoitus siitä, miten sijoittajan pitäisi pystyä arvioimaan yhtiötä ilman pörssikurssejakin. Valmiiksi noteeratussa yhtiössä pörssikurssi tahtoo häiritä arviointityötä .

Sen sijaan Tikkurilan listautumisessa / 26.3. on minun mielestäni hyvin vähän mitään mielenkiintoista. Mutta kun talousmedian pitää joka päivälle keksiä joku pikku uutinen, puhutaan nyt sitten Tikkurilasta.

Omasta mielestäni on selvää, että Tikkurila tulee ylittämään merkintähinnan yli kaksinkertaisesti pörssissä (tämä on kirjoitettu 25.3.) Kemira omisti Tikkurilan ja kun osakkeet myytiin Kemiran osakkaille, lienee reilua, että myyntihinta oli esim. osakekohtaiseen tulokseen eli EPSiin nähden halpa.

Listautumishälyjen vaimetessa olisi kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen strategiseen kysymykseen, että nyt Kemiran omistajilla on mahdollisuus valita kahdesta hyvin erilaisesta yrityksestä.

Tikkurilaa kutsutaan kauniisti “kypsän alan” yritykseksi, jonka kasvunäkymät kuulemma liittyvät siihen, että Venäjällä on paljon maalaamattomia taloja – niin kuin siellä on varmaan aina ennenkin ollut.

Itse pidän jäljelle jäävää Kemiraa tulevaisuudeltaan selvästi mielenkiintoisempana.

OECD arvioi, että 20 vuoden kuluttua vuonna 2030 lähes puolet maapallon väestöstä elää “vakavan vedenpuutteen vaikutuspiirissä”.

Vielä ikävämpi realiteetti on se, että mikään tässä maailmassa ei jakaudu tasaisesti, ei edes puhdas vesi.

Teollisuus tarvitsee suuret määrät puhdasta vettä. Esim. paperikoneen alkupäässä olevasta massasta on 99 %: vettä ja vesi on tärkeä kaikille kolmelle Kemiran vedenpuhdistuksen teknologian asiakasryhmälle, jotka ovat paperiteollisuus, öljy- ja kaivosteollisuus sekä yhdyskunnat ja muu teollisuus.

Kemiran varsin tyylikkäässä vuosikertomuksessa lukee:

“Esimerkiksi paperi- ja selluteollisuus on vesi-intensiivisyytensä ja suurten jätevesimääriensä vuoksi erityisen altis veden saatavuuden ja laadun häiriöille. Öljyteollisuus tarvitsee yhä enemmän vettä pumpatessaan öljyä ikääntyvistä porauskohteista. Kaivosteollisuuden haasteena taas on riippuvaisuus veden saatavuudesta esiintymäalueilla… …Tämä merkitsee valtavaa liiketoimintamahdollisuutta Kemiralle, jonka tavoitteena on olla johtava vesikemian yhtiö. Kemiran arvion mukaan vesi-intensiivisten teollisuuksien vedenkäsittelyyn, prosessien tehokkuuteen ja stabiiliuteen liittyvät kemikaalimarkkinat ovat noin 25 miljardin euron arvoiset”

Kirjoittaja ei juuri tällä hetkellä omista kummankaan yrityksen osakkeita.

Related Posts