Artikkelit aiheittain:
ASUNNOT ja METSÄ KEVYTTÄ OSAKKEET ja SALKKU STRATEGIAT ja PERUSTEET TRENDIT YHTEISKUNTA YRITYSTOIMINTA
Sanan ”puupelto” käyttö pitäisi lopettaa
Viittaan sekä kommenttiin / 7.5. että tuohon, jossa todistetaan metsäpalon Venäjän ydinasevaraston lähellä olevan siunaukseksi ympäristölle ja vain UPM:n tuhoavan luontoa.
Monokulttuuri ei viittaa kumma kyllä hiihtoon, vaan tuohon. Yhden viljakasvin esiintyminen pellossa saavutetaan myrkytyksillä. Kun taimikonharvennuksen ja ensiharvennuksen välissä on aikaa n. 30 v. ja metsänreuna on harvoin edes 100 metriä kauempana, on täyttä potaskaa väittää, ettei uudistusalueelle leviäisi muita lajeja, leviäväthän ne jopa merien yli. Sitä paitsi sekametsä suom. puitteissa on tal. järkevä, sillä se rajoittaa tautien ja tuhohyönteisten leviämistä.
Ja kun viittaamassani kommentissa kaivattiin lahopuuta, niin tuossa on pari kuvaa mökkitieni varresta. Tuollaista ihanuutta on kilometrin verran tuolla ja hyvin monessa muussa paikassa Suomessa.
Kommentit
Jatkuva kasvatus ei sovi kaikkialle
Tulipa lumisen talven jälkeen lisää tulevaa lahopuuta meikäläisenkin metsään. Ei noita yksittäisiä runkoja toinna sieltä minnekkään kuskata. Jos kyseessä olisi jatkuvan kasvatuksen metsä, niin noistakin puista osa saataisiin kenties rahaksi noukittua. Eli jatkuvan kasvatuksen metsästä tulee vähemmän lahopuuta!
Kova hype pyörii tällä hetkellä jatkuvan kasvatuksen ympärillä. Ihan professori julistaa miten jatkuvalla kasvatuksella saa paremmat rahat ja monimuotoisemman metsän. Metsättömät kaupunkilaiset nyökkäilevät ymmärtäväisesti. Mutta... arvon professori ei kerro pinta-aloista, määristä ja sijainneista mitään. Jos meikäläisen kaukaiseen, syrjäiseen ja pieneen perintömetsään kutsutaan moto muutamien vuosien välein järeimmät tukit "yläharventamaan", niin rahat uppoaisi pitkälti moton siirto- ja ajokustannuksiin. Tarkoitan siis sitä, että liian pienessä metsässä jatkuva kasvatus on terveellä järjellä ajateltuna taloudellisesti kannattamatonta, eikä massiivisen koneen pyörittely vähän väliä mäkisessä maastossa ole kovinkaan ekologista. Ainoa taloudellisesti järkevä ratkaisu muutaman hehtaarin metsälle on perinteinen malli päätehakkuineen. Viime harvennuksella moto jo jätti aikamoiset orkoset vaara-karjalaiseen mäkiseen metsään. Siis oikeasti mäkiseen. Jatkuvan kasvatuksen jatkuvalla ramppaamisella jälkiä tulisi vielä enemmän. Nykymallilla jäljet ehtii harvennusten välillä "paranemaan".
Kenties yksi vaihtoehto olisi lähteä harjoittamaan jatkuvaa kasvatusta naapurien kanssa samaan tahtiin, jos ei nuo jäljet kauhistuta.
Vähän on saanut palstatilaa sekin temppu kuinka tehdä tasakokoisesta taimikosta alkunsa saaneesta metsästä jatkuvan kasvatuksen metsä, kun kaikki puut on suunnilleen samaa mittaluokkaa.
Tämäkään asia ei ole niin helppoa ja suoraviivaista mitä lehtiuutinen antaa ymmärtää.
Hakkuutiheydestä
Etenkin alemmassa kuvassa näkyy asia, jota olen 6 vuotta uutena naapurina oudoksunut. Vaikka ko. metsä on oppien mukaan aivan liian tiheää, se on tosi pitkää ja jopa paksua. Ilmeisesti maaperä on hyvää ja kosteutta sopivasti.Joku 15 v. sitten suoritettu "ensiharvennus" olisi tehnyt eetvarttia.
Juuri nyt kuitupuu on mennyt hyvin kaupaksi. Ensiharvennuksen lykkääminen tai se, että taimikonharvennuksen jälkeen olisi vain yksi harvennus, on minua yleisesti pohdituttanut. Muu harvennus menisi polttopuuksi. Moton hakkuujälki kun on pahaa hyvin monenkinlaisessa maastossa.
Lisää uusi kommentti