Riskinä deflaatio, ei inflaatio

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Joskus kriisit käräyttävät rahan arvon

Yksi koronakriisin ulottuvuuksista on sen ilmeinen vaikutus hintavakauteen. Sijoittajalle sen heittelyillä on merkitystä paljonkin, molempiin suuntiin. Niin voimakas inflaatio kuin deflaatio tekevät hallaa, joskin eri tavalla.

Tuoreet tiedot kertovat inflaation rysähtäneen alas, Yhdysvalloissa liki nollaan jo. Kun kysyntä katoaa, samoin tekevät hinnat.

Toisaalta kysynnän romahdus saattaa haihtua epidemian hilliintyessä. Inflaatio voi periaatteessa kiihtyä, kun elvytysraha tulvii talouteen. Ja varsinkin, jos samaan aikaan tuotantoketjut yhä pätkivät ja tuotteista syntyy pula.

Elvytys periaattessa inflaation lähde

Inflaatio on määritelmällisesti seurausta rahan ja hyödykkeiden epätasapainosta. Massiiviset elvytysohjelmat ovat mahdollinen inflaation lähde, ainakin periaatteessa.

Hallitukset ja keskuspankit ympäri maailmaa tukevat historiallisessa mitassa yrityksiä ja työntekijöitä. Jos rahaa työnnetään talouteen liikaa suhteessa tuotantoon, hinnat lähtevät nousuun.

Tätä on tapahtunut etenkin elintarvisektorilla, jossa työvoimapula haittaa tuotantoa. Perustarpeen kysyntä ei silti katoa.

Muillakin sektoreilla on katkoksia. Kokonaisia tehtaita on suljettu epämääräiseksi ajaksi.

Tämä on ainakin päällisin puolin nyt riski. Keskuspankkien taseet turpovat ja valtiot velkaantuvat samaan aikaan, kun tuotanto sakkaa pahemmin kuin kenties koskaan historiassa.

Kriisien polkaisemasta voimakkaasta inflaatiosta on historiallista kokemusta. Saksan hyperinflaatio 1920-luvun taitteessa on lajissaan pahimpia, ja se ohjaa edelleen saksalaisten rahapoliittista ajattelua.

Vastaavia löytyy historiasta eri puolilta maailmaa paljonkin, tuoreimpina tapauksina Zimbabwe ja Venezuela, kehittyneestä taloudesta Argentiina.

Öljykriisi oli stagflaatiota

Länsimaista voimakasta inflaatiota joutuu kuitenkin hakemaan kaukaa, aina 1970-luvun öljykriisistä. Silloin syy oli pohjimmiltaan yksinkertainen: keskeinen hyödyke energia kallistui kertaheitolla, kun tuottajamaat asettivat vientiboikotin poliittisista syistä.

Energia oli tuolloin vielä keskeisempi hyödyke kuin nyt. Kun kaikki sitä käyttivät runsain määrin, kustannukset loikkasivat kautta talouden.

Yritykset kattoivat kustannusten nousun hilaamalla hintojaan ylös. Palkansaajat vaativat korkeampia ansioita niiden kattamiseksi. Kierre ei katkennut ennen kuin öljyntuottajat luopuivat rajoituksista.

Toisaalta talouskriisit myös johtavat kokonaiskysynnän heikentymiseen.Talouskriiseille onkin ollut viime vuosikymmenet ominaista inflaation katoaminen, vaikka rajusta elvytyksestä on tullut niissä normi. Vaatimaton inflaatio on päinvastoin aiheuttanut ihmetystä noususuhdanteissakin.

Massiivisesta elvytyksestä on paljonkin tuoretta kokemusta, viimeksi finanssikriisissä. Se ei kiihdyttänyt inflaatiota ainakaan suurissa talouksissa, vaikka sen perusteella elvytystä vastustettiinkin.

Japani deflaatiokierteessä jo vuosikymmenet 

Raivoisinkaan elvytys ei ole inflaatiota vauhdittanut. Kirkuvin esimerkki siitä on Japani, joka vajosi deflaatiota hipovaan hintakierteeseen jo 1980-luvulla oman finanssikriisinsä seurauksena.

Keskuspankki on pumpannut rahaa ja valtion velka-aste kurvannut tyrmäävästi pitkälle yli kahteen sataan prosenttiin bruttokansantuotteesta. Muissa teollisuusmaissa, myös Suomessa, puhutaan nyt valtionvelan noususta sadan prosentin luokkaan.

Japanin valtion velka-aste on aivan omilla metriluvuillaan

Ohjauskorko on maannut Japanissa nollatasolla koko 2000-luvun. Inflaatiota ei silti kuulu, vaikka sitä on tavoiteltu todella radikaalillakin rahapolitiikalla. Vaikutus on jäänyt hetkelliseksi.

Japani ei saa inflaatiota nollan päälle kovalla yritykselläkään

Muutkin Japanin tielle?

Muutama vuosi sitten yleinen pohdinnan aihe olikin, seuraavatko muut teollisuusmaat Japanin tietä. Se on ilmeinen teema myös lähivuosina, ei inflaatio.

Vahvan inflaation poissaolo on hyvä asia sijoittajalle. Mutta Japanin tauti eli deflaatio tuottaa omat ongelmansa. 

Laskeva hintataso johtaa kaikenlaisten hankintojen hiipumiseen. Kuluttajat hamstraavat rahaa, kun odottavat saavansa samat hyödykkeet kohta halvemmalla.

Sen myötä yritysten on vaikea investoida. Kulutuksen ja investointien nuutuminen merkitsee heikkoa talouskasvua.

Näin syntyy yksinkertaistettuna Japanin vuosikymmeniä jo tarpoma deflaatiokierre. Rahapolitiikka tehoaa siihen huonosti.

Inflaation hoito helpompaa

Sijoittajalle hintakehityksen rajut heilahdukset merkitsevät joka tapauksessa paljon.

Voimakas inflaatio rapauttaa yritysten kannattavuutta, kuluttajien ostovoimaa ja nostaa korkoja. Kallis raha lisää niin yritysten, kuluttajien kuin sijoittajan omia kustannuksia.

Korkea korkotaso on osakesijoittajalle ongelma sikälikin, että se tekee joistakin osakkeille vaihtoehtoisista sijoituskohteista kuten määräaikaistalletuksista houkuttelevampia. Ja vaikkapa kulta on perinteinen suoja inflaatiota vastaan.

Inflaatiota voi kuitenkin hoitaa rahapolitiikkaa kiristämällä. Se tehoaa ennen pitkää.

Elvytystä vedetäänkin aikanaan takaisin, sikäli kun talous toipuu. Näin kävi finanssikriisin jälkeen, joten miksei nytkin – ainakin parhaiten elvyttävissä talouksissa. Yhdysvallat on siihen suosikki tälläkin kerralla.

Euroalue kävi jo deflaatiossa

Näistä kahdesta riskistä deflaatio nyt on varmasti se suurempi. Se oli euroalueella todellinen uhka eurokriisin seurauksena.

Tuolloin inflaatio hiipui nollan pintaan 2011-2016. Näin voi käydä tälläkin kertaa. Joksikin aikaa se sinne ainakin painuu.

Deflaatioon rahapolitiikka tehoaa huonosti, kuten Japani osoittaa, koska rahan hinnan laskulla on raja. Korot ovat jo pohjassa.

Toisaalta lyhyt deflaatio katkesi viimeksikin, joten toivossa täytyy elää. Tuoreesta kriisikokemuksesta ei ainakaan ole talousinstituutioissa pula.

Matala inflaatio kelpaa sijoittajalle

Osakesijoittajan kannalta matala inflaatio on sinänsä siedettävä riesa. Se pitää korot matalalla, luultavasti taas vuosia. Matala inflaatio liittyy normaalisti heikkoon talouskasvuun, mutta silloinkin osa yhtiöstä pärjää hyvin.

Siitä on rutkasti esimerkkejä viimeiseltä vuosikymmeneltä. Muuta ei ole syytä odottaa tämänkään kriisin jälkeen, jolloin inflaatiokehitys ja rahapolitiikka tuskin kovin erilaiseksi muotoutuvat.

Hyvää tulosta tekeviä yhtiöitä löytyy kaikissa oloissa. Eikä niille ole matalan inflaation oloissa senkään vertaa vaihtoehtoa kuin muulloin.

Juttu on tiivistelmä sijoittajasivusto Pörssihaukan materiaalista:

https://porssihaukka.fi/

Lisää uusi kommentti

You must have JavaScript enabled to use this form.

Suodatettu HTML

  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6> <img> <map> <hr> <br> <br /> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <table> <tr> <td> <em> <b> <u> <i> <strong> <font> <del> <ins> <sub> <sup> <pre> <address> <strike> <caption>
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
To prevent automated spam submissions leave this field empty.
File attachments
Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 150 KB.
Sallitut tiedostotyypit: txt jpg png.
CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmistamme että olet oikea inhimillinen käyttäjä (eikä koneellinen roskapostittaja)
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.