Rakenneuudistus on hyvinvointiyhteiskunnan purkamista

Espanjan ja Kreikan kokemukset antavat viitteitä siitä, kuinka julkisen sektorin elvytyksen (velanoton) vähentäminen lisää työllisyyttä ja parantaa realiansioiden kasvua, mutta jakaa kurjuutta köyhille. Meillä on omassakin historiassamme hyvä esimerkki siitä, mitä elvytyksen vähentämisestä seuraa. Suomi elvytti voimakkaasti velkarahalla (alla olevan graafin vihreä käyrä) aina vuoteen 1993 saakka, jonka jälkeen tehtiin täyskäännös. Elvytyksestä luovuttiin, sosiaaliturvaa ja eläkkeitä leikattiin, veroja korotettiin ja hyvinvointiyhteiskuntaa purettiin. Kaikki tämä tehtiin keskellä pahinta lamaa aivan niin kuin nytkin joudutaan tekemään. Mitä elvytyksen purkamisesta seurasi?

Makrotalouden kehitys (Lähde: Tilastokeskus ; vuoden 2013 tiedot puuttuvat tilastokeskukselta)

Yllä olevat graafit kertovat miten tarina elvytyksen purkamisen jälkeen eteni. Seuraavana vuonna alkoivat reaaliansiot, bruttokansantuote ja vaihtotase parantua. Työttömyyden heikkeneminen päättyi ja parin vuoden kuluttua alkoi työttömyysasteen hidas sulaminen.

Elvytyksen purkaminen ei ollut ainoa syy 90- luvun lopun talousihmeeseen

Miksi elvytyksen purkaminen vaikuttaa näin nopeasti ja tehokkaasti?

Syynä oli vuonna 1992 suoritettu markan kellutus, joka romahdutti suomen markan ulkoisen arvon ja faktisesti pudotti palkkatasoa parikymmentä prosenttia suhteessa muihin maihin. Suomesta tuli kilpailukykyinen maa kertaheitolla. Julkisen talouden velkaelvytys pumppasi yhteiskuntaan edelleen likviditeettiä ja nosti palkkatasoja, mutta markan kellutuksella kompensoitiin julkisen talouden elvytystoimien vaikutus. Kilpailukyky säilyi kohtuullisena huolimatta siitä että valtio elvytti. 

Ja lopullisesti kilpailukyky ja työllisyys alkoivat parantua sitten, kun vuonna 1993 valtio oli leikannut sosiaaliturvan ja lakannut elvyttämästä. Seurauksena oli hyvinvointiyhteiskunnan purkaantuminen, parempi työllisyys, bruttokansantuotteen kasvu ja paljon yksittäisille perheille aiheutuvia katastrofeja ja kurjuutta. 

Reaaliansiomme polkevat seuraavat kuusi vuotta paikallaan

Meillä on edessämme samantapainen kehityskulku. Tällä kertaa emme voi devalvoida ja reaaliansoiden on joustettava ja valtion on lakattavat jossakin vaiheessa pumppaamasta yhteiskuntaan palkka- ja kustannustasoa nostavaa velkapääomaa. Mutta suuriko sopeutustarve meillä on edessämme?

Julkinen talous ottaa velkaa noin 3% / BKT ja voisi olettaa, että kustannustasomme on vuosien mittaan kohonnut suurin piirtein tuon verran liian suureksi. Aivan näin yksinkertainen matematiikka ei kuitenkaan päde. On mahdollista että sopeutustarve on hieman suurempi. Elvytyksellä on nimittäin kerrannais- ja vipuvaikutuksia. Voi olla että sopeutustarve on hieman suurempi kuin tuo 3%. Saattaa olla, että joudumme tinkimään nimellisestä ostovoimastamme jopa 6%.

Lohdulliseksi asian tekee se, että samalla kun ansiomme kehittyvät heikosti, myös hintatasomme kehittyy hitaasti. Reaalinen ostovoima ei suuresti heikkene, kun suomalaisten palveluiden hinta laskee samaa tahtia palkkojen kanssa. Eikä tuota 6% laskua tarvitse tehdä vuodessa. Jos vyönkiristys jaetaan kuudelle vuodelle, niin sitä tuskin huomaa. Reaaliansiomme eivät seuraavaan kuuteen vuoteen nouse. 

Eniten kärsivät yhteiskunnan vähäosaiset

Kärsijöitä viime vuosien velkaelvytyksestämme tulevat luultavasti olemaan yhteiskunnan vähäosaiset samalla tapaa kuin Kreikassa ja Espanjassakin on käynyt. Tätä on nyt käynnistyvä rakenneuudistus. Se tulee olemaan köyhyyden jakamista köyhille.

 

Related Posts