Nordnetin hinnastot eri pohjoismaissa - hintavertailu

Jokaisella hinnoittelulla on siis jollekin asiakasprofiilille vahvuutensa, mutta Norjan ja Tanskan hinnoittelut vaikuttavat selvästi tasaisimmilta: kumpikin on harvoin se kallein ja harvoin se halvin vaihtoehto, mutta käytännössä tyypillisesti kuitenkin lähempänä sitä halvempaa päätä. Ruotsissa alle 1000€:n kaupoissa selvästi pienin minimitaksa tekee kaupoista selvästi halvimpia, mutta 1000-6000€:n ja erityisesti 2000-6000€:n hinnoilla pienempiä välityspalkkioprosentteja tarjoavat hinnoittelut puolestaan asettavat kaupoille muiden maiden aktiiviprofiileja suuremmat minimitaksat, mikä taas voi tehdä Ruotsista tällöin kalleimman. Oma nyanssinsa on, että siinä missä Suomessa ja Tanskassa Active trader -hinnoittelu on ehtojen täyttyessä aina edullisin vaihtoehto, Ruotsissa ja Norjassa näin ei välttämättä ole, sillä "Mini"-hinnoitteluissa on matalampi minimitaksa.

Suomen osalta selvää on, että jos käy kauppaa vain vähän eikä kovin suurilla summilla, eikä ole Private Banking -hinnoittelun mahdollistamaa yli 200 000 euron varallisuutta Nordnetissä, joutuu käytännössä hyvin todennäköisesti maksamaan eniten. Samaten itse asiassa myös prosentuaaliset palkkiot ovat pääsääntöisesti muita maita kalliimmat, mistä johtuen myös valtavilla summilla kauppaa käydessä suomalainen maksaisi eniten. Suomen hinnoittelun etu tulee esille silloin, kun käy paljon kauppaa tuhannen tai muutaman tuhannen summilla, jolloin Ruotsin minimihintojen ja prosenttiveloitusten yhdistelmä on epädullinen, ja Suomen minimipalkkio edullisempi.

Vaikka eri maiden hinnoittelujärjestelmillä on vahvuutensa, sillä on suuri merkitys, miten asiakaskunta käytännössä jakautuu. Jokaisessa hinnoittelumallissa on tietysti selvää, että hinnoittelu vaikuttaa myös kaupankäyntikäyttäytymiseen, mutta tästä huolimatta Suomen kohdalla erityisesti vähän tai suhteellisen vähän ja ei kovin suurilla summilla kauppaa käyvät maksavat eniten. Tässä ryhmässä hintaerot ovat myös dramaattisimmat, minkä lisäksi arvelisin enemmistön suomalaisista piensijoittajista kuuluvan juuri tähän joukkoon.

Yleisesti ottaen on mielenkiintoista, että Nordnet on päätynyt näin erilaiseen hinnoitteluun eri maiden välillä. Syy on kaiketi yhdistelmä paikallista välittäjäkilpailutilannetta, osakesijoittamisen yleisyyttä ja toisaalta ehkä myös paikallisia lainsäädäntöjä, kuten suomalaista arvo-osuustilimallia. Kiusallista suomalaisen osakkeenomistajuuden ja piensijoittamisen kannalta on se, että siinä missä Ruotsin hinnoittelumalli mahdollistaa sen, että asiakas valitsee hinnoittelumallin omien tarpeidensa mukaan, Suomessa painostetaan siihen, että kaupankäyntiä tehtäisiin hinnaston perusteella.

Omaa karua kieltään Suomen suhteellisesta kalleudesta tavalliselle sijoittajalle kertoo se, että Nordnetin viime kesänä järjestämässä, monet suomalaiset ahkerammin kauppaa tekemään saaneessa halpojen pikkukauppojen kampanjassakin hinta oli edelleen käytännössä yli kaksinkertainen verrattuna ruotsalaisten vapaasti valittavissa olevaan mini-hinnoitteluun: suomalaisen kampanjahinta 0,99€ per alle 200 euron kauppa tarkoitti käytännössä osakkeen yksikköhinnasta riippuen pyöristettynä 0,5%-0,67%:n hintoja per kauppa, mutta ruotsalainen selviää Mini-hinnoittelun valitessaan aina 0,25%:n välityspalkkiolla!

Miksi hinnat sitten ovat Suomessa näin tuntuvasti korkeammat tavalliselle piensijoittajalle? Ei kyse ainakaan siitä ole, etteikö olisi lainkaan kilpailua tai halvempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi hollantilainen DeGiro tarjoaa huomattavasti edullisempia hintoja, joskin palvelussa taitaa sitten olla muita heikkouksia mm. siinä, että verottajalle pitää koota tiedot itse. Onko kyse sitten suomalaisessa arvo-osuustilimallissa ja siinä, että Euroclear Finland vetää jokaisesta kaupasta oman osuutensa? Ei ainakaan pelkästään. Esim. Nordea tarjoaa nykyään 1%:n välityspalkkiokattoa, mikä tekee harvoin kauppaa käyvällä Nordeasta Nordnetia edullisemman vaihtoehdon alle 900 euron summilla.

Mikä sitten on neljästä hinnoittelumaasta keskimääräisesti koko sijoittaja- tai osakesäästäjämassaa ajatellen kallein? Ja ovatko suomalaiset otsikon mukaisesti Nordnetin asiakaskunnan paarialuokkaa? Mitään faktatietoahan minulla ei asiakasprofiilijakauman suhteen ole, mutta jos arvioidaan

• millaisilla summilla asiakkaat luultavasti tyypillisimmin käyvät kauppaa
• kuinka usein asiakkaat luultavasti tyypillisimmin käyvät kauppaa
• millä markkinoilla asiakkaat käyvät kauppaa (monesti mielellään muuallakin kuin kotipörssissä, ainakin jos hinnasto suo)
• millaisilla summilla hintaerot hinnastojen välillä ovat suhteellisesti suurimmat

uskoisin, että Suomen hinnoittelu on tosiaan koko asiakaskunnalle keskimäärin näiden neljän maan hinnoittelumalleista kallein. Kaikki suomalaisasiakkaat eivät toki maksa kalliimpia hintoja kuin naapurimaiden vastaavalla profiililla sijoittavat asiakkaat, mutta valitettavasti nimenomaan vähemmän kauppaa ja/tai pienemmillä summilla kauppaa käyvät kyllä maksavat, ja niin maksavat luultavasti myös paljon ulkomaille sijoittavat. Koska muilta palveluntarjoajilta ei välttämättä löydy kuitenkaan parempaa hinnoittelua tai yhtä helppokäyttöistä käyttöliittymää kuin Nordnetillä, tämä muihin pohjoismaihin verrattuna korkea hinnoittelu ikävä kyllä osaltaan nostaa suomalaisten kynnystä lähteä osakesijoittajiksi.