Myrskyisä syksy

Puolueet ovat saaneet pienen näytösluontoisen riidan aikaan jalkapannoista. Aihe on tunteisiin vetoava sekä niin yksinkertainen ja konkreettinen, että jopa ed. Mikko Kärnä sen ymmärtää. Kärnän edellinen skuuppihan syntyi kepun puoluekokouksen ruokatarjoilusta.

Hiukan raskaammassa sarjassa hmm ”painiva” Matti Vanhanen on muistuttanut, että hallitusohjelmassa puhutaan 30.000 uudesta työllistetystä.

Lukua on toki alusta asti epäilty epärealistiseksi, mutta luojan kiitos, nyt meillä on korona, joka panee kaiken uusiksi, joten ei parane kiirehtiä. Samalla logiikallahan palokunnan kutsuminen paikalle tulipalon aikana on myös kovasti hätiköityä, ennättäähän sen myöhemminkin tehdä, esim. ensi vuosisadalla.

Jos hiukka täsmennän omaa kantaani. Olen toki koko ajan ymmärtänyt, että korkojen painaminen nollaan on ihan kivaa pörssikursseille. Ongelma on vain se, että USA on elvyttänyt 2001 terrori-iskuista lähtien ja Suomi luullakseni vielä vuosikymmeniä kauemmin. Nyt kun meillä on todellinen – tosin pieni - koronaongelma, talouspoliittiset keinot on käytetty jo loppuun.

Poliittisesti on mahdotonta, että vasemmisto myöntäisi Sipilän hallituksen aikaisten toimien olleen siedettäviä (lisätään kuusi minuuttia päivittäistä työaikaa ja pyritään järjestämään työttömille jotain pientä verryttelyä).

Jäljelle jää tumput suorassa ihmettely, mistä on kokemuksia samoin kuin seurauksista. Finanssikriisi iski kaikkialle, mutta Suomessa toipuminen oli erityisen työlästä. Nyt EU-komission talousennusteessa Suomen ensi vuoden talouskasvu on EU-maista kaikkein hitainta.

Kaksi Ylen otsikkoa kertoo olennaisen:

Suomalaiset ihmettelevät ukrainalaisten työtehoa suomalaisilla maatiloilla johon ukrainalaiset: ”Aivan kuin olisimme lomalla”.

Hyvää kesää.