Milloin ryhmät ovat oikeassa? Mites pörssit?

Käyttäjän Tommi Taavila kuva

Suurin osa Piksun lukijoista on varmaan tutustunut tehokkaiden markkinoiden teoriaan, jossa pörssikurssit liikkuvat sen mukaan, että markkinoilla on aina oikea hinta verrattuna käytettävissä olevaan tietoon. Toisin sanoen, yksittäinen henkilö ei teorian mukaan voi voittaa markkinoita. Tämä ei pidä paikkaansa paitsi pahimpien teoriauskovaisten mielestä. Kysymys ei kuulukaan onko tämä totta vaan se, että milloin ryhmät ovat todennäköisimmillään keskimääräisesti lähellä oikeaa vastausta? Tähän kysymykseen ei saada vastausta taloustieteestä vaan sosiaalipsykologiasta. Sen mukaan ryhmien pitää täyttää seuraavat ehdot:

 

  1. Ryhmässä on riittävä määrä monimuotoisuutta ja yksilöitä

  2. Jokainen tekee johtopäätöksensä itse

  3. Jokainen pystyy erikoistumaan ja saamaan paikallista tietoa

  4. Joukko sisältää mekanismin, jolla muutetaan yksittäiset johtopäätökset yhtenäiseksi näkemykseksi

 

Aloitetaan asian tarkastelu helpoimmasta eli kohdasta neljä. Pörssikurssit ovat mekanismi, joka käytännössä selittää yhtenäisen näkemyksen aina, kun pörssit ovat auki ja kauppaa käydään. Tämä ei vaadi enempää selittämistä. Kohta kolme on teoriassa mahdollinen. Käytännössä se riippuu mitä pörssikursseja tarkastelee. Tietojen julkisuus sekoittaa pakkaa. Indeksitasolla tämä pitää paikkansa, koska sijoittaja voi erikoistua tiettyihin yrityksiin tai toimialoihin. Yksittäisiä yrityksiä tarkastellessa tämä ei ehkä pidä paikkaansa. Yritysten tuloksiin todella vaikuttavia merkitseviä asioita voi olla niin vähän ettei erikoistuminen ja paikallisen tiedon kerääminen ole vain mahdollista. Suuri osa toimijoista kuuntelee samojen ihmisten analyysit yksittäisistä yrityksistä tai makrotaloustekijöistä haastatellen samoja ihmisiä, kuten yritysten johtoa ja ekonomisteja. Todennäköisyys sille, että erimielisyyttä olisi paljon näkyvillä on pienempi. Omissa oloissaan pyörivillä sijoittajilla on etulyöntiasema näitä ihmisiä kohtaan, mutta he ovat vähemmistössä suurien pääomien ollessa kyseessä.

 

Kohta kaksi on myös teoriassa totta, mutta käytännössä tämä ei pidä paikkaansa. Analyytikot, toimittajat, jne tuottavat näkemyksiä, jotka usein muuttuvat johtopäätöksiksi asioista päättävien päässä. Hyväksytty keskinkertaisuus, jossa suuria pääomia siirtelevät ihmiset ostavat ja myyvät sen mukaan etteivät he erotu muista sijoittajista ikävällä tavalla saa monet toimimaan muiden johtopäätöksien seurauksena. Omien perskarvojensa suojaaminen saa useimmat kovapalkkaiset salkunhoitajat tekemään typeryyksiä muiden rahoilla. Analyytikoiden arvioita ja muita salkunhoitajia seuraamalla voi aina perustella päätöksensä pomoille tai asiakkaille. Perskarvat säästyvät siinä samalla.

 

Monimuotoisuus on tärkeä osa toimivia ryhmiä. Se sisältää eri kansallisuudet, sukupuolet, iät, älykkyysosamäärät, poliittiset suuntaukset, jne. Lisäksi ihmisiä pitää olla tarpeeksi. Pienet ryhmät eivät aina koostu tarpeellisesta määrästä monimuotoisuutta. Indeksitasolla suuret sijoittajamassat ovat monimuotoisia. Ovatko suuret pääomat suurissa pörsseissä riittävän monimuotoisen sijoittajaryhmän päätösvallan alla on kysymys johon minulla ei ole vastausta. Entäs sinulla? Suomen pörssissä ei näin varmastikaan ole pienten yritysten kohdalla. Suurten yritysten ollessa kyseessä tilanne voi olla toinen.

 

Tämä kirjoitushan on lopulta hassunhauskaa teorisointia ja arvailua, koska ei voida tietää milloin ja miten kaikki tekevät päätöksiä. Yksi asia on mielestäni varma. Pörssissä toimivat ihmisryhmät eivät ole aina oikeassa sosiaalipsykologian näkökulmasta katsottuna. Todennäköisyys sille, että ne ovat väärässä kasvaa sitä mukaa kuinka pitkään pörssikurssit ovat menneet samaan suuntaan, koska ryhmä muuttuu yhtenäisemmäksi sen seurauksena. Todennäköisyys väärässä olemiseen kasvaa myös, kun ilmiö on se, että mitä pienempi ja yhtenäisempi ryhmä seuraa yrityksiä ja mitä enemmän se käyttää samoja tietolähteitä. Todennäköisyys, että pörssi on suunnilleen oikeassa joinakin ajanjaksoina on myös korkea. Tämä koskee niitä hetkiä, kun kaikki neljä aiemmin mainittua ehtoa täyttyvät. Ryhmien oikeassaolon arvuuttelua tehokkaampi keino tutkia pörssiä on matematiikan käyttö. Mikään ei estä myöskään käyttämästä molempia.

 

Eipä muuta,

 

-Tommi T

Kommentit

Comment: 

Teoriat väittävät että ryhmässä pitää olla monimuotoisuutta. Minun kokemukseni mukaan asia on usein päinvastoin: "lika barn leka best". Tämä tarkoittaa sitä että ryhmä toimii parhaiten, jos ryhmässä on tietynlaista samanlaisuutta.

"Lika barn leka best" tarkoittaa että ryhmällä pitää olla samanlaisuuksia:

  • pitää olla yhteinen kieli (saman tyyppinen koulutustausta tms...)
  • pitää olla yhteiset tavoitteet ja kiinnostukset
  • iältään samanikäiset ihmiset nauttivat enemmän yhdessä toimimisesta kuin eri-ikäiset
  • suurin piirtein samantasoinen älykkyysosamäärä voi auttaa (kaikki pystyvät tuottamaan toisilleen lisäarvoa)

On mahdollista että ryhmän ihmisten on hyvä olla siinä mielessä erilaisia että heidän luonnollinen rooli (viimeistelijä, työmyyrä, muiden osallistaja, asiantuntija,...) yhteisössä on eri. Ja voi olla hyvä että heillä kullakin on omia erityisiä tietotaitoalueita. Mutta muuten pätee periaate "lika barn leka best"

Näistä periaatteita olen minä noudattanut tiiminrakentamisessa vaikka monet muut HR konsulentit ovatkin asiasta vähän eri linjoilla.

 

Käyttäjän Tommi Taavila kuva

Comment: 

Psykososiaaliset tutkimukset eivät tue väitettäsi. Ne tukevat sitä väitettä, että monimuotoisuus lisää todennäköisyyttä, että ryhmät ovat oikeassa. Sen sijaan ne tukevat kyllä väitettä, että samankaltaisuus tuntuu toimivammalta. Se ovatko psykososiaaliset tutkimukset oikeassa onkin sitten asia. Nimittäin on olemassa sellainen hassunhauska fakta, että suurin osa asioita tutkivista on ainakin Yhdysvalloissa suuntautunut vasemmalle. Mikä tarkoittaa sitä, että koko tieteenala ja tieteen tekeminen voi kärsiä siitä olettamuksesta, että monimuotoisuus on hyvästä. Uskon totuuden löytyvän jostain tältä väliltä. Uskon sen olevan lähempänä monimuotoisuuden hyötyjä kuin haittoja.

Comment: 

Musta tuo on erinomainen esimerkki porukasta joka ei kykene päätöksillään saavuttamaan mitään muuta kuin nautinnollisia ryhmähetkiä joissa ei tarvitse kokea erilaisten mielipiteiden aiheuttamaa pään vaivaa. Todellakin porukka joka leikkii. Sopii toki keveriporukan viikonloppureissun suunnitteluun, mutta ei esimerkiksi vanhustenhoidon ongelmien ratkaisemiseen.

Mun mielestä tarvitaan eripuraa, erilähtökohti,erimielisyyksiä ja lopuksi erikeeperiä.

Comment: 

Olen ollut mukana organisoimassa (ja johtamassa) erästä yritystä. Minun erikoisalaani oli tuotekehityksen organisointi:

  • Mekaniikkasuunnittelijat sijoitettiin yhteen ryhmään ja he kävivät yhdessä kahvilla ja muualla ja keskustelivat paljon mekaniikkasuunnitteluun liittyvistä asioista. Tuloksena kompetenssin kehittyminen ja tietotaidon nopea kasvaminen.
  • Ohjelmistosuunnittelijat sijoitettiin muutamaan ryhmään ja he kävivät yhdessä kahvilla ja katselmoivat toinen toistensa tekemää työtä. Heillä riitti rupateltavaa ohjelmistosuunnittelun alalta.
  • Piirilevysuunnittelu ostettiin ulkopuoliselta yritykseltä jossa oli pelkkiä piirilevysuunnittelijoita. Yritys oli siihen erikoistunut.
  • Sähköinen suunnittelu tehtiin itse mukaan lukien omien ic piirien suunnittelu. Nämäkin olivat omassa ryhmässään. Eikä sen tason kompetenssia olisi voinut syntyä jos yksinäinen susi olisi ollut kyseessä. Tarvittiin tiimi joka erikoistui tähän osa-alueeseen.
  • Tuotantoon vienti tapahtui tuotannon omien insinöörien toimesta jotka olivat osa tehtaan organisaatiota ja tunsivat kaiken mitä siellä tapahtui ja tuotannon vaatimukset.
  • Markkinoinnin ja markkinoille viennin organisointi tapahtui markkinointiorganisaatiossa istuvien henkilöiden toimesta. Heidän tietotaitonsa takeena oli markkinointitiimi ja sen sisäiset palvelut.

Kaikki nämä nivoi yhteen projektit. Projektin tehtävä oli määritellä tuote ja "ostaa" projektiin yksi tai kaksi henkilöä kustakin tietotaito-alueesta. Mutta projekteissa tapahtui vähemmän keskinäistä keskustelua. Kaikki eri kompetenssialueen ihmiset istuivat omissa ryhmissään ja projektipäälikkö järjesti projektin aikana muutaman tilaisuuden jossa projektin tavoitteita ja tilannetta kommunikoitiin projektille. Projektipäälikön tehtävä oli myös keskustella erikseen kunkin osa-alueen kanssa ja puuttua tilanteeseen jos jonkin osa-alueen asiat eivät sujuneet.

Homma toimi hyvin. Mutta edellytyksenä oli että samaa syvällistä kompetenssialuetta kehittävät ihmiset istuivat tiimissä ja ympäristössä jossa oli paljon muitakin sen alan toimijoita.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Comment: 

Minusta Tommi on paljolti oikeassa.  Kokemusteni perustella Humanistin tapa organisoida toimii niin kauan kuin:

  1. Yrityksellä on yksi loppuasiakas (tai kuluttajatuotteiden yhteydessä asiakassegmentti)
  2. Koko organisaatio tuntee tuon asiakkaan tarpeita ja osaa priorisoida tarpeiden välillä.
  3. Yrityksellä on vain yksi tai muutama tuotekehitysprojekti joiden välillä se joutuu priorisoimaan

Jos jokin yllä mainituista seikoista ei toteudu niin matriisiorganisaation ongelmat alkavat kumuloitua aivan niin kuin tässä artikkelissa kuvataan: https://www.piksu.net/artikkeli/matriisiorganisaatio-oikein-k%C3%A4ytett...

  • projektit alkavat kilpailla resursseista ja varaavat niitä jo hyvissä ajoin etukäteen
  • loppujen lopuksi ollaan siinä pisteessä missä Nokian Symbian organisaatio oli joissain vaiheessa että resurssit on myyty viideksi vuodeksi eteenpäin ja saadakseen jotain aikaan pitää odottaa muutama vuosi ennen kuin toive saadaan toteutettua (ihan oikeasti siellä oli viisivuotissuunnitelma)

Monasti on parempi että käytetään Tommin esittämää mallia. Tiettyä asiakasta (tai asiakasryhmää) palvelemaan on oma organisaationsa joka keskittyy vain siihen asiakkaaseen ja sen tarpeisiin. Tämä organisaatio sisältää erilaisia ihmisiä ja kompetensseja aivan niin kuin Tommi ehdotti. Ihmiset osaavat kyllä priorisoida kun tietävät kuka on asiakas ja mitä tämä tarvitsee ja kun he vielä näkevät mistä raha tulee. Motivaatiokin on parempi kun tehdään työtä loppuasiakkaan parhaaksi.

En väitä että Nokian tapa organisoida Symbian kehitys olisi ollut Nokian kuluttajabisneksen kaatumisen perimmäinen syy. Ei se ollut. Mutta se on eräs esimerkki joka sopii tähän yhteyteen kun kerran asiasta on puhetta.

Lisää uusi kommentti

You must have JavaScript enabled to use this form.

Suodatettu HTML

  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6> <img> <map> <hr> <br> <br /> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <table> <tr> <td> <em> <b> <u> <i> <strong> <font> <del> <ins> <sub> <sup> <pre> <address> <strike> <caption>
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
To prevent automated spam submissions leave this field empty.
File attachments
Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 150 KB.
Sallitut tiedostotyypit: txt jpg png.
CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmistamme että olet oikea inhimillinen käyttäjä (eikä koneellinen roskapostittaja)
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.