Italia tuo sotkua, muttei eroa eurosta

Markkinat ovat ottaneet yllättävän rauhallisesti Italian uuden hallituksen, vaikka se on monella tavalla sille painajainen. Maan velkataakka on yhä 130 prosenttia bkt:sta, mutta se ei populisteja huoleta. Viiden tähden liike ajaa kallista perustuloa, oikeistokoalitio pudottaa veroja, eläkeikä laskee. Mikäs siinä muuten, mutta valtion säkin pohja tuntuu haihtuvan aina vain kauemmas näköpiiristä. Ei se kuitenkaan lopullisesti katoa.

Tilanne näyttää aivan samalta ellei pahemmalta kuin Silvio Berlusconin pääministerikaudella, kun hän jakoi hyvää oikealla ja vasemalla lapasella kannattajilleen. Se johti lopulta eurokriisin pahimpiin syövereihin. Tuolloin Kreikka oli täysin EU:n velkatuen varassa, Espanjaa murjoi valtion syliin kaatunut pankkikriisi. Draghin neronleimausta vakausrahastoakaan ei vielä ollut, joten euron hajoaminen oli täysin mahdollista tyrmäävine seurauksineen. Lehmanin konkurssi oli siihen skenarioon verrattuna piknik.

Italian kymmenvuotisen velkakirjan korko huiteli yli seitsemässä prosentissa, mutta Berlusconi vain rähisi EU:lle. Hänen mielestään EU:n olisi pitänyt keksiä ratkaisu Italian ongelmaan eli kaivaa kuvetta, tai jättää se rauhaan. Seurasi hurja pokeri, jossa Berlusconin oli pakko taipua Italian maksukyvyn heikennyttyä niin pahasti. Berlusconi lähti vastoin tahtoaan, ja sille tielle ura politiikassa hiipui.

Tilalle noussut Mario Monti oli epäsuosittu mutta vastuuntuntoinen taloudenpitäjä, joka palautti sijoittajien uskon maan maksukykyyn. Kun EKP samaan aikaan onnistui vakuuttamaan euron pysyvän kasassa kaikissa oloissa, eurokriisi alkoi vähitellen laantua. Kesti kuitenkin monta vuotta ennenkuin nyt käynnissä oleva vahva elpyminen pääsi vauhtiin.

Italia uhkaa nyt uusia Berlusconin virheet. Hallituksen talousohjelma tuskin tarjoaa ratkaisuja kasvuongelmiin. Pääministeriksi nouseva lakimies Giuseppe Conte aikoo purkaa byrokratiaa, mutta se tuskin riittää hallituksen ainakin kymmenien miljardien eurojen budjettivajeen kasvattamisen paikkaamiseen. Ja minkä verran kokemattomalla Contella sitten ylipäänsä on valtaa ja taitoa kahden täysin eriseuraisen puolueen tasapainottajana.

EU on taloudellisesti paljon paremmassa kunnossa nyt kuin seitsemän vuotta sitten, mutta Italian velkakriisin eskaloitumiseen ei edelleenkään paukkuja löytyisi, se on siihen liian iso ja velkainen. Italiaa pidettiin jo eurokriisin syövereissä rahaliiton suurimpana uhkana kokonsa vuoksi. Se on tilanne yhä.

Suhdannehuippukin lienee jäämässä jo taakse, joten markkinoiden hermoilua on tiedossa pian eri mitassa, etenkin kun rahapolitiikka on teollisuusmaissa kiristymässä, tai ainakin Yhdysvalloissa. Puoli-ilmaista rahaa ei ole tyrkyllä entiseen tapaan. Italian pitkä korko lähestyy jo kolmea prosenttia, ja se on kova luku noin velkaiselle maalle.

Eurokriisin roihauttaminen uuteen liekkiin tuskin muilta onnistuu, mutta Italia siihen kykenee. Lisäksi hallituspuolueet suhtautuvat erittäin kriittisesti euroon, vaikka niiden ohjelma ei puhu siitä irtoamisesta. Julkisuuteen vuotaneen tiedon mukaan se pysyy kuitenkin salaisena optiona. Luultavasti hallitus yrittää kiristää sillä kuten Berlusconi, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tilauksessa. Populisteillehan EU:n syyttäminen kaikesta mahdollisesta on aina ilmainen lounas, jonka puolisokeat äänestäjät tarjoavat.

Hirtehisellä tavalla valoisa puoli tilanteessa on, että Italian kaltaisen kuralla olevan maan on lopulta vaikea livetä mistään yhteisvaluutasta. Tämä kävi selväksi Kreikan kohdalla. Se uhkaili erolla, jota ei tosin koskaan vakavasti aikonut tehdä, ja ajautui täyteen pankkikriisiin - edes käteistä eivät kansalaiset saaneet nostaa tileiltään kuin rajattuja määriä, muusta rahoituksesta puhumatta.

Sama on edessä Italiassa, jos hallitus kaavailee eurosta lähtöä. Jo kansanäänestys erosta johtaisi pankkipakoon ja korkojen räjähdykseen, koska uusi valuutta tietäisi hurjaa devalvaatiota. Sen voi välttää vain hyvässä hapessa oleva jäsenmaa eroa haaveillessaan. Italia on siitä kaukana.

Tuollaisessa tilanteessa kävisi kuten Kreikalle - pankit ja rahoitus romahtaisivat ilman EKP:n massiivista tukea. EKP ei auta, jos jäsenmaa kaavailee eurosta lähtöä. Aleksis Tsipras yritti venkoilla tässä raossa Berlusconin tapaan, mutta eihän hänelläkään ollut todellisia pelikortteja.

Italian hallitus varmasti painostaa EKP:ta tukemaan sitä vastoin linjaansa, jahka sen korot lähtevät tästä jatkuvaan nousuun sikäli kun hallitus toteuttaa ohjelmaansa, mutta ilman ihmettä näemme aiempien vääntöjen uusinnan. Ikävä ja kallis draama siitä silti seuraa, mutta ei Italian uudella hallituksella ole kummempi asema tässä suhteessa kuin muilla. Se voisi erota eurosta vain täysin odottamatta yhden yön aikana hallituksen päätöksellä, ilman kansanäänestystä tai parlamentaarista käsittelyä. Sen estävät poliittiset realiteetit.

Jos euro on Italian panttivanki, niin sama pätee toiseenkin suuntaan. Yhteisvaluutta on kuin avioliitto. Parhaimmillaan se toimii kaikkien osapuolten hyväksi, huonoimmillaan siitä voi tulla monenlaista harmia. Mutta avioerokin on vaikea vaihtoehto, koska se käy kalliiksi.

Tämä on yksinkertaistettuna Italian jama. Oma valuutta saattaisi tehdä sille hyvää, mutta se on euron panttivanki siinä missä euro on Italian panttivanki. Näitä tilanteita harva osasi kuvitella yhteisvaluutta luotaessa, mutta näin se nyt on.

 

Kommentit

Comment: 

2 fundamenttia kannustaa velkaantumiseen:

- vasemmistopopulismin ja demokratian yhdistelmä: ajaa päättäjät velan kasvattamiseen kautta läntisen maailman

- euroalueella rahamarkkinoiden markkinavoimista on otettu niskalenkki. kannusteet ovat velkaantumiseen päin. Ajatellaan nyt vaikka Kreikkaa, kuinka paljon vähemmän Kreikkaan olisi kaadettu ulkoa rahaa ilman Kreikan holtitonta velkaantumista -> Kreikan kannalta itsekkäästi ajateltuna Kreikan kannatti velkaantua.

Comment: 

Ylivelkaantuminen on houkuttelevaa niin pitkään kuin rahaa saa halvalla. Mutta joskus se loppuu. Niin kävi Kreikalle ja Italiallekin on taas käymässä. Kun korot nousevat niin hätähän siitä tulee, velkaa pitäisi saada lisää ja entisiä uusia. Euroalueella on tukijärjestelmä eli vakausmekanismi, mutta se on ehdollinen kuten pitääkin.

Velka kyllä maistuu kaiken suunnan poliitikoille. Berlusconi ja nykyinen oikeistokoalitio joka on hallituksessa ovat kaukana vasemmistosta, toisin kuin Viiden tähden liike. USA:ssa velkaantuminen kasvaa yleensä eniten republikaanien aikana. Kreikassa velkaa ottivat kaikki puolueet vallassa.

Yleensä se menee niin että vasemmisto kasvattaa menoja ja oikeisto kaventaa verotuloja. Tämä Italian hallitus aikoo tehdä molemmat samaan aikaan.

Kun korot sitten taas pomppaavat viimeistään seuraavassa markkinakriisissä, jota odottelen ennen talvea, niin Italiassakin alkaa huuto, että EKP:n pitää se pelastaa. Ja sitten seuraa jutussa kuvaamani näytelmä, jossa Italian kortit ovat huonommat kuin nuo kokemattomat populistit kuvittelevat, kuten olivat Berlusconilla ja Tsiprasilla. 

Comment: 

" USA:ssa velkaantuminen kasvaa yleensä eniten republikaanien aikana."

http://www.businessinsider.com/national-debt-deficit-added-under-preside...

 

Comment: 

Velkaantuminen alkoi kasvaa USA:ssa Reaganin aikana ja sitä pitää katsoa suhteessa bkt:hen ei absoluutttisiin lukuihin, koska velka on suhteellista.

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:US_Federal_Debt_as_Percent_of_GD...(1940_to_2015).png

Nyt se Obaman kaudella jo tasaantui, ja hän peri Bushilta valtavan finanssikriisin jonka hoito oli tosi kallista

https://fi.tradingeconomics.com/united-states/government-debt-to-gdp

Trumpin veroalennuksilla on ihme jos velkaantuminen ei kasva

 

 

Comment: 

Täytyy toimittajana ja etenkin taloudesta paljon kirjiottavana paheksua tuossa linkissä olevaa juttua surkeasta ammatitaidosta tai sitten tarkoitushakuisesta poliittisesta propagoinnista. Jokaisen taloudesta edes perusteet ymmärtävän on tiedettävä, että velassa on aina oleellista sen suhde: bkt:hen, käytettäviin tuloihin, yhtiön taseeseen. Absoluuttisen velan määrä ei kerro mitään. Se kasvaa aina jo inflaation takia käytänössä jokaisella, vaikka velkaantuminen olisi todellisuudessa vähentynyt. Minunkin absoluuttinen velkamassani on paljon suurempi kuin 80-luvulla, mutta suhteessa tuloihin (myös pääoma-) sekä taseeseeni olen varsin maltillisesti velkaantunut, todellisuudessa velaton (jos tase laskettaisiin kuten yhtiöllä).

Obaman kausi oli kahdeksan vuotta, joten velan absoluuttisen määrän kasvu on väistämätöntä. Se kasvoi jopa Clintonin kaudella absoluuttisesti, vaikka suhteellisesti laski. Obaman aikana USA:n bkt kasvoi n 40% joten velkamäärän kasvu on luonnollista, vaikka velkaantuminen ei kasvaisi.

https://tradingeconomics.com/united-states/gdp

Velka-aste toki kasvoi kauden alussa finanssikriisin hintavan hoidon takia, mutta loppukauden se pysyi vakaana. Lehti dramatisoi Obaman velkaantumista aivan kuin toimittaja kirjoittaisi teekutsuliikkeen julkilausumaa - lienee heikäläisiä ollutkin.

Comment: 

Tuohon vielä pari sanaa kriisin anatomiasta, jos ja kun se alkaa eskaloitua - joka tapahtuu kun VIX taas villiintyy. Siitä enemmän markkinakatsauksisssa.

Mutta kriisihän ei tule koskemaan vain Italian valtionvelan korkoja vaan myös maan pankkeja, jotka ovat sen velkavuoren suurimpia omistajia. Kun huolet velanhoidosta ja uhkaukset eurosta lähdöstä ponkaisevat esiin, pankkien rahoitus Italiassa kallistuu samaa tahtia kuin valtion, koska ne eivät kykene maksamaan euromääräisiä velkojaan jos ero toteutuu eli devalvaation iskiessä. EKP voi auttaa hätärahoituksella, mutta siinä sitten väännetään kättä taloudenpidon raameista ennenkuin se tapahtuu.

Viime kädessä tilanne johtaa siihen, että Italia on pankkikriisin partaalla, pankit eivät saa rahaa, kansalaiset alkavat hermostua - ja jos pankkipako iskee kuten Kreikassa, hallitus on käytännössä täydessä kusessa. Euromaat Saksa etunenässä eivät suostu kollektivisoimaan Italian velkoja, ja eurolla eroamisella uhkailu vain kiihdyttää markkinapaniikia.

Siinä kohtaa tämä lievästi sanottuna omituinen koalitio kyllä jo aika varmasti hajoaa keskinäiseen tappeluun.

Käyttäjän Tommi Taavila kuva

Comment: 

Viimeisten käänteiden jälkeen on Italian 10-vuotinen korkopaperi on romahtanut muutamassa päivässä. Mielestäni se on menossa kohti sitä tasoa missä sen pitäisi olla. Ilman EKP:n apua alkaa maassa tulla ruumiita aika nopeasti. Ensin pankkeja ajautuu maksukyvyttömiksi ja sen jälkeen valtio. Oma näkemykseni, että ilman EKP:tä maa olisi jo maksukyvytön

 

Lähde: https://www.investing.com/rates-bonds/italy-10-year-bond-yield

 

 

Comment: 

Tämä oli odotettavissa ennen pitkää, nyt se räjähti hallituskriisin myötä.

Draaman kaari seuraa aiempia vastaavia. Nyt toki odotellaan ensin uusintavaalien tulokset.

Comment: 

Ja kuten sanottu pankit ovat samassa veneessä valtion kanssa bondivuorineen, joten niiden osakkeet syöksyvät kuin kunnon pörssiromahduksessa.

http://www.borsaitaliana.it/borsa/indici/indici-settoriali/dettaglio.htm...

Lisää uusi kommentti

You must have JavaScript enabled to use this form.

Suodatettu HTML

  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6> <img> <map> <hr> <br> <br /> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <table> <tr> <td> <em> <b> <u> <i> <strong> <font> <del> <ins> <sub> <sup> <pre> <address> <strike> <caption>
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
To prevent automated spam submissions leave this field empty.
File attachments
Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 150 KB.
Sallitut tiedostotyypit: txt jpg png.
CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmistamme että olet oikea inhimillinen käyttäjä (eikä koneellinen roskapostittaja)
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.