Imperiumin hallitsemisen ABC

“There are two ways to conquer and enslave a nation. 

One is by the sword. The other is by debt.”

– U.S.President John Adams

 

USA:n valtion koneisto keksii yhä erikoisempia keinoja yrittää hallita jatkuvasti enemmän polarisoituvaa kansaa nyt, kun valtio on ennätysveloissaan ja kansa jakautunut. Kuinka hallita imperiumia, jonka kansan sosiaalinen side on niin surkea? 

Kullekin kansanosalle on tarjottava jotakin.

  1. Maan väestöstä 47 milj. eli liki 15% saa ruokakuponkeja säännöllisesti ja on niistä riippuvainen. Tätä kansan osaa on helpointa hallita antamalla heille jatkossakin ilmaista rahaa. Koska heillä ei ole varaa valita, he äänestävät kättä, joka leivän antaa. He ovat kalliita mutta suhteellisen harmittomia.
  2. Rikkaiden hallitseminen on myös melko yksinkertaista. Heille on vain sallittava mahdollisuus hyötyä omaisuuslajien hintojen noususta, joka johtuu julkisen sektorin tarkoituksenmukaisesta toiminnasta.
  3. Alempi keskiluokka on tyytyväinen, kun saa seurata urheilua. Super Bowl. Baseball. Koripallo. Jääkiekko. UFC. Kunhan ruudulla ja areenoilla on jännitystä ja vilkkaita tilanteita, tämä kansanosa on suhteellisen tyytyväinen.
  4. Sitten on olemassa se imperiumin kannalta ongelmallinen kansanosa. Ongelma on koulutettu ja isänmaallinen ylempi keskiluokka, joka ymmärtää monimutkaisten asioiden päälle riittävästi kyseenalaistaakseen jatkuvasti enemmän valtion toimintaa, mutta joka ei ole läheskään riittävän rikas ollakseen samassa asemassa rikkaiden kanssa. He ovat aina olleet uhka valtaa pitävälle eliitille, ja tässäkin asiassa valtaa pitävä eliitti on ollut kaukaa viisas. 

Valtio vetoaa tämän kansanosan isänmaallisuuteen suuntaamalla heidän huomionsa maan ulkopuoliseen uhkaan. Kun Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vihollisia ei enää ollut ja USA:n armeija oli ylivoimainen, vihollinen piti keksiä. Kuin taivaan lahjana lentokoneet osuivat New Yorkin torneihin, ja sota terrorismia vastaan saatiin vihdoin käyntiin. Mitä enemmän vihollisia ärsytetään, sitä enemmän niitä on, ja pian uhassa on todellistakin perää. Terroristi on siitä hyvä vihollinen, että se-on-kasvottomana-tuolla-jossakin. Touche! Mikään ei yhdistä kansaa niin kuin ulkopuolinen uhka. 

(Huomauttaisin myös, että Neuvostoliiton hyökkäys ja talvisota toimivat sisällissodan jälkeen äärimmäisen jakautuneelle Suomelle eheyttävänä voimana. On reilua sanoa, että Suomella on eräänlainen kansan eheytymisen maailmanennätys.)

Mutta imperiumilla on tästä kaikesta huolimatta kasvavia ongelmia. Sen lisäksi, että kansan sosiaalinen side on heikentynyt, valtion talous on pahasti epätasapainossa.

On tietenkin niin, että jos valtio nostaa veroja merkittävästi ja avoimesti, äänestäjät tietävät täsmälleen, miksi heillä on vähemmän ostovoimaa. He myös tietävät, kuinka paljon vähemmän ostotoimaa heillä on. Mutta jos julkiset tahot rahoittavat toimintaansa yksinkertaisesti painamalla rahaa, kukaan ei tiedä, kenen päälle varjo lankeaa. Ihmiset vain huomaavat, että heillä ei enää ole rahaa asioihin, joihin aiemmin oli rahaa. Seuraavaksi huomataan, että ei ole rahaa siihen, mihin muilla on rahaa. He tietävät, että jokin on vialla, mutta he eivät oikein osaa sanoa, mitä, miksi ja ketä pitäisi syyttää.

Syyttää he kuitenkin tahtovat. 

99% syyttää 1%:ia samalla, kun 1% syyttää 47%:ia. Yksityinen sektori syyttää julkista sektoria. Julkinen sektori syyttää työnantajia. Nuoret syyttävät vanhoja. Kaikki syyttävät rikkaita. Sekä FED että EKP ovat luovuttaneet ja sitoutuneet käytännössä painamaan rajattoman määrän rahaa yhteisen hyvän eteen. Niinpä uskon tiedossa olevan lisää rahan ostovoiman alentumista, odottamattomia seurauksia ja sosiaalista kuohuntaa.

Vastatakseen yhä levottomammaksi käyvään kansaan ja pysyäkseen vallassa valtio säätää yhä enemmän lakeja ja regulaatioita, jotka entisestään lisäävät sosiaalisia jännitteitä ja syventävät vallanpitäjien korruptiota. Turvallisuuteen vetoamalla saadaan tarvittaessa läpi mitä uskomattomampia isoveli valvoo -lakeja. 

Epäilemättä joku väittää minun nyt olevan USA-vastainen, mutta asia on aivan päinvastoin. Minä varaan oikeuden kritisoida Yhdysvaltoja nimenomaan siksi, että pidän siitä!

Kun kotimaassa menee riittävän huonosti, kautta kirjoitetun historian imperumin hallitsijat ovat keksineet siirtää kansan huomion toisaalle ryhtymällä sotaan. Syntyy harha, että imperiumia voi hallita. Mutta imperiumin hallitseminen on illuusio. Kun maa on riittävän vaikutusvaltainen tullakseen imperiumiksi, se alkaa elää omaa elämäänsä, ja eräänä päivänä huomataan, että imperiumi ohjaa itse itseään kohti kaikille imperiumeille vääjäämätöntä lopputulosta. 

Ei voida järkevästi päätellä, että USA:n imperiumin sortuminen tapahtuisi hetkessä. Roomankin tuho kesti yli 500 vuotta barbaarien tuloon saakka. Kestäköön Amerikan imperiumin rapautuminen ja himmeneminen yhtä kauan.

www.jaakkosavolainen.fi

 

2 thoughts on “Imperiumin hallitsemisen ABC

  1. Valtio vetoaa tämän

    Valtio vetoaa tämän kansanosan isänmaallisuuteen suuntaamalla heidän huomionsa maan ulkopuoliseen uhkaan. Kun Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vihollisia ei enää ollut ja USA:n armeija oli ylivoimainen, vihollinen piti keksiä. Kuin taivaan lahjana lentokoneet osuivat New Yorkin torneihin, ja sota terrorismia vastaan saatiin vihdoin käyntiin. Mitä enemmän vihollisia ärsytetään, sitä enemmän niitä on, ja pian uhassa on todellistakin perää. Terroristi on siitä hyvä vihollinen, että se-on-kasvottomana-tuolla-jossakin. Touche! Mikään ei yhdistä kansaa niin kuin ulkopuolinen uhka.

     

    Ei jenkkisotia enää pitkään aikaan ole käyty tämän takia. Sota on talouspolitiikkaa, elvytystä.

    Kun jenkkitalous uhkasi sakata WTC-iskun jälkeen, pisti Bush sodan pystyyn. Näin saatiin toistasataatuhatta jenkkinuorta pois kortistoa rumentamasta, ulkoilmaan reippailemaan. Lisäksi on siirretty jenkkifirmoille triljoonan taalan verran elvytysrahaa joka muutoin olisi voinut olla WTOn määrittelemää kiellettyä valtionapua.

Comments are closed.

Related Posts

Talous

”Jotain tarttis tehrä”

7.2.2024 Sauli Niinistö valtiopäivien avajaisissa lausui: ”Suomessa ei ole ollut merkittävää reaalista talouskasvua kuuteentoista vuoteen. Samana aikana julkisen sektorin huolestuttavan tuntuva velkaantuminen on jatkunut. On