Hyvä pörssiralli huonosta syystä?

Käyttäjän Heikki Ikonen kuva

Mario Draghi tuli, elvytti ja voitti – ainakin hän on itse tätä mieltä jo tässä vaiheessa. Mutta markkinat ovat täsmälleen samaa mieltä, mitä ei toki voi pitää yllätyksenä ottaen huomioon keskuspankin valtionlainojen osto-ohjelman mittakaavan. Europörssien ralli on kuitenkin nostanut kovasti vastalauseita, huvittavaa tavallaan etenkin talouslehdissä. Valittajat huutavat pörssikuplaa, jonka romahtaminen tulee potkaisemaan liikkeelle uuden kriisin. Ajatus on, että rahavirta osakkeisiin ei nojaa reaalitaloudellisiin muutoksiin, joita pörssit heijastavat yleensä aika tehokkaasti. Arvostelijoiden mukaan setelielvytys ei siirry reaalitalouteen vaan pelkästään finanssimarkkinoille.

On tietysti totta, että keskuspankin rahapumppaus kiskoo korkotuotot nollaan ja allekin, ja poistaa hetkellisesti sijoittamiseen liittyviä riskejä, koska rahaa saa olemattomaan hintaan. Kun velkapaperit eivät tuota, ja varsinkaan valtionvelat, raha hakeutuu edes jonkinlaista tuottoa takaaviin kohteisiin. Etenkin hyvien osinko-osakkeiden hinnat karkaavat pilviin. Tällaisen markkinalogiikan oloissa kurssien nousu ei siis kerro välttämättä kohentuvasta reaalitaloudesta vaan sijoittajien riskihalukkuuden kasvusta. Yritysten tuloksista maksetaan osakemarkkinoilla vain aiempaa enemmän, koska muita mielekkäitä sijoituskohteita ei ole.

Tässä tapauksessa lopputulos on elpymisen sijaan finanssikupla. Syytteessä on perusteensa – osakkeet ovat jo kovin korkealla hinnoiteltuja, ainakin kun niitä katsoo lyhyen aikavälin tulosten perusteella. Jos tänään etsii sopivia ostokohteita varsinkin osinkopapereista, edullisia lappuja on liki mahdoton löytää, ja kohtuullisesti hinnoitellutkin ovat harvassa. Eikä ihme, sillä mihin muualle joutava raha nyt kannattaisi kenenkään laittaa?

Kritiikki kuitenkin lähtee siitä varmana pidetystä oletuksesta, että rahaelvytys ei vaikuta rahavirtoihin muualla kuin finanssimarkkinoilla. Oletus ei pidä paikkaansa ainakaan Yhdysvaltojen viime vuosien kokemuksen perusteella. Sielläkin rahapolitiikan äärikonservatiivit – joita sijoittajapiireissä tuntuu olevan enemmistö - pelottelivat pörssikuplalla ja rajulla inflaatiolla, kun Yhdysvaltojen keskuspankki Fed lähti vastaavaan osto-ohjelmaan kuusi vuotta sitten. Aikajänne on jo nyt niin pitkä, että yhtä jos toista voidaan operaatiosta nähdä.

Inflaatio ei toteutunut edes keskuspankin tavoittelemassa mitassa eli vajaan kahden prosentin tasolla. Dollari pysyi heikkona, mutta mistään romahduksesta on turha puhua, ja nythän se huitelee jo korkeuksissa. Halpa dollari auttoi vientiä, vaikka sillä ei Yhdysvalloille ole samaa merkitystä kuin euroalueelle.

Ja mikä tärkeintä, Yhdysvallat on toipunut finanssikriisistä aivan eri tavalla kuin euroalue tai oikeastaan mikään teollisuusmaa. Syy ei ole pelkästään rahapolitiikassa, vaan osaltaan siihen vaikutti mm. se, että Yhdysvallat hoiti pankkikriisinsä paljon paremmin: pääomitti ja kansallisti ongelmapankit, mikä normalisoi rahan kierron reaalitalouteen.

Joka tapauksessa keskuspankin toimilla on varmasti ollut tärkeä rooli kasvussa. Työttömyyskin on laskenut ja palkat lähteneet lopulta jonkinlaiseen nousuun - mm. halpamyyntiyhtiöt kuten Wal-Mart ja Target ovat nostaneet peruspalkkojaan, koska niiden on jo kilpailtava työvoimasta. Hyvä kehitys mahdollisti jo Fedin irtautumisen osto-ohjelmasta, ja jossain vaiheessa se aloittaa korkojen kiristämisen. Se ei näy pitävän kiirettä, vaan odottaa työttömyyden vieläkin painuvan alemmas, mutta joka tapauksessa Yhdysvallat on palannut normaaliin suhdannekiertoon.

Yhdysvalloissa on puhuttu paljon pörssikuplasta, ja arvostuskertoimet ovat toki nousseet tasolle, josta ne varmasti tulevat alemmas, jahka korot nousevat ja vaihtoehtoisten sijoituskohteiden tuotot alkavat kilpailla osakkeiden kanssa tosissaan. Pörssien notkahduksella on aikanaan vaikutuksensa, mutta nousu- ja laskumarkkinat nyt kuuluvat joka tapauksessa taloudelliseen todellisuuteen keskuspankeista riippumatta.

USA:n kuusi vuotta kestänyt nousumarkkina ei ole nojannut silti vain riskien alimitoitukseen, vaan yhtiöiden tulokset ja liikevaihto ovat kasvaneet, jos toki osakkeiden arvostuskertoimetkin. Fedin – ja nyt EKP:n – kriitikkojen mukaan mitään todellista talouskasvua ei rahaelvytyksellä ollut saavutettavissa. Se oli yksiselitteisesti puhdas virhearvio, joka minusta perustui alunperinkin rahapolitiikan äärikonservatiivien jäykkään ideologiaan. Mitä jollain toisella politiikalla olisi saavutettu, se jää ikuisen spekulaation varaan; mutta Yhdysvallat elpyi, eikä ultrakevyt rahapolitiikka ole toteuttanut toistaiseksi yhtään sen arvostelijoiden kauhukuvaa.

Jos temppu kerran onnistui Fediltä, niin miksei EKP:lta? Ainakin siihen on mahdollisuudet. Enkä usko, että europörssirieha olisi tapahtunut tässä mitassa, ellei euroalueen virkistymisestä olisi todellisia odotuksia. Se on selvä, että euron halventuminen parantaa viennin kilpailukykyä. Sen pitäisi näkyä kohta tilauskirjoissa ja ennen pitkää työn kysynnässä.

Euromaiden korot ovat pudonneet niin alas, että velanhoito ei rassaa julkisia talouksia. Jopa Espanja, Portugali ja Irlanti saavat kymmeneksi vuodeksi lainaa reilun prosentin korolla. Vakavaraisissa maissa lyhyet korot ovat miinuksella eli sijoittajat maksavat niiden luotottamisesta. Euron hajoamisen uhka on pudonnut käytännössä olemattomiin. Kreikka saattaa yhä lähteä, mutta en usko muiden sitä vakavasti miettivän etenkään nyt, kun EKP heitti kehään ison mörssärin. Jokainen lähtemistä harkitseva maa tietää, että sen korot loikkaisivat taivaisiin.

Lopullisesti EKP:n onnistumisen ratkaisee se, liikkuuko raha muuallakin kuin sijoitusmarkkinoilla. Siitä on jo myönteisiä tietoja ympäri euroaluetta. Hyväkuntoisilla pankeilla on tuottoa kaipaavaa rahaa. Valtioiden rahoittamisesta sitä ei enää irtoa. Luottamuksen elpyessä rahahanat voivat aueta nopeasti, kun pankit lähtevät kisaan markkinaosuuksista. Näin tapahtui ällistyttävän nopeasti 2008 myrskyn jälkeen, kun paniikki hellitti keskuspankkien ja hallitusten tehohoidon ansiosta.

Muuan oireellinen yksityiskohta on Suomessa pankkien tarjoama lyhennysvapaa, joka on todella suosittu. Hain sitä itsekin, ja hakemuksen käsittely kesti, koska pankin mukaan niistä oli ruuhka. Mihin rahat kanavoituvat on toinen asia; osa siirtynee finanssimarkkinoille, mutta varmasti osa kulutetaan.

Eli odotan, että pörssiriehan takaa paljastuu aikanaan myös yritysten kohentuva tilanne, vaikka arvostuskertoimetkin ovat ja pysyvät epäilemättä kiusallisen korkealla. Ja koska elvyttävä rahapolitiikka jatkuu vielä pitkään, ei osakemarkkinoilta kannata hakeutua pois näkyvän tulevaisuuden aikana. Ylihinnoitellut osakemarkkinat kyllä korjaavat joskus alas, mutta sitä on aivan liian aikaista murehtia ainakaan niiden osakkeiden kanssa, jotka on hankkinut hyvissä ajoin.

Uusien ostojen suhteen on toki syytä huolellisuuteen, laatua on nyt vaikea saada säällisen hintaan. Markkinadroppeja tulee silti näissäkin oloissa, ostolaidalla olevien on vain odotettava niitä kärsivällisesti. Eiköhän ainakin Putin järjestä markkinoille päänsärkyä, ja aina siihen syy jostain löytyy.

Kommentit

Comment: 

Kuuntelin FED:n pääjohtajan Janet Yellen:n puheen viime viikolla. Hän puhui tuosta kuvaamastasi ihanan keveästä korkotasosta.

Janet Yellen antoi ymmärtää, että FED ei ole vielä päättänyt milloin se nostaa keskuspankkikorkoaan, mutta kuvasi ehdot joilla se tapahtuu:

  • USA:n työttömyys voisi vielä hieman laskea
  • USA:n inflaation pitää hieman vahvistua niin että voidaan luotaa sen pysyvän 2% tuntumassa

Uskoisin, että nuo ehdot voivat syksyn mittaa täyttyä. Silloin tämä rahapolitiikan ihana keväinen kepeys alkaa vähitellen kääntyä...

 

FED on muuttanut priorieettijärjestystään. Inflaatio oli ennen tärkein tavoite. Nyt tuo prioriteettijärjestys on seuraava:

  1. Työllisyyden taso (ja työttömyys)
  2. Inflaatio (rahan arvo)

Tälläkin on omat seurauksensa. FED toimii jatkossa Heikki Ikosen artikkelissa esitetyllä tavalla ja käyttää rahapolitiikkaa talouden rattaiden voitelemiseen ja työllisyyden säätämiseen.

 

 

 

Comment: 

Fedin tehtävänkuvaan on määritelty inflaation hallinnan ohella toiseksi tavoitteeksi työllisyyden ylläpito. Fed tekee kuten toimeksi on asetettu. Kuten pitäisi olla EKP:nkin mandaatti mielestäni. Tästä on toki reippaasti erilaisia näkemyksiä.

Veikkaan kommentin happamuuden perusteella, että Vierailija kuuluu rahapolitiikan ultrakonservatiiveihin, jotka pitävät minimaalistakin inflaatiota pahimpana mahdollisena syöpänä?

Palaan aiheeseen tarkemmin vielä joskus, mutta se vaatii perusteellisen perusteellisen analyysin. Lyhyesti kuitenkin: rahan suhteellisen arvon suhteessa työn hintaan eli keskimääräiseen ostovoimaan pitääkin pitkässä juoksussa laskea, kuten kaikkien hyödykkeiden. Inflaatio ei ole Yhdysvalloissa oleellinen ongelma tässä kohtaa.

Heikki

 

 

Comment: 

Kommentti yritti tukea artikkeliasi kertomalla, että FED toimii esittämälläsi tavalla ja että FED on jopa muuttanut prioriteettijärjestystä siten, että työllisyys ei ole enää toinen tavoite vaan tulee tässä tilanteessa ensimmäisenä. Väität tuossa kommentissasi "So?" että näin ei ole ja että rahan arvo on primääri tavoite. Kuuntele mitä Janet Yellen tässä tilanteessa asiasta viime viikolla sanoi ja missä järjestyksessä ja lakkaa inttämästä omaa artikkeliasi tukevaa kommenttia vastaan.

Kommentti yritti myös tukea artikkeliasi tuomalla muutamia muita lisätietoja kuten tarkennusta siihen aikatauluun ja tapaan jolla keveä rahapolitiikka mahdollisesti aikanaan, USA vetoisesti, purkautuu. Ajoitus on tärkeää tietoa sijoittajalle.

Mistä pirusta sinä keksit minulle mielipiteitä joita minulla ei ole. En tosiaankaan pidä pientä inflaatiota pahana. Päinvastoin. Pienellä inflaatiolla voitaisiin hallitusti keventää ylivelkaantuneiden valtioiden taakkaa. Se että kerron, että Janet Yellen suunnittelee koronnostoja, ei tarkoita että kannattaisin niitä. Janet Yellen:n indikoi minun milestäni hieman liian hätäistä aikataulua olemattoman inflaation taltuttamiseksi. Onko pakko aina yrittää kuvitella happamuutta ja pahaa tahtoa joka paikkaan ja onko pakko kuvitella toisille mielipiteitä, joita näillä ei ole. Onko pakko nimitellä äärikonservatiiviseksi, joka on pelkkää nimittelyä, joka vielä tässä tapauksessa perustuu sinun omiin kuvitelmiisi.

Comment: 

Olen todella pahoillani, että tein raskaan virhetulkinnan kommentistasi. Olin ottanut pari naukkua saunan päälle, enkä ollut skarpeimmillani.

Ei pitäisi lukea kommentteja saati jakaa niitä perjantai-iltana... Vielä kerran anteeksi!

Ja olen kommenttisi kanssa ihan samaa mieltä - ja tällä kertaa kirkkaalla mielellä.

Heikki

Comment: 

Anteeksi minunkin puolestani kun hermostuin minäkin ihan turhaan.

Comment: 

Syy oli minun.

Joka tapauksessa kättä päälle näin virtuaalisesti, ja pysytään kanavalla.

Heikki

Lisää uusi kommentti

You must have JavaScript enabled to use this form.

Suodatettu HTML

  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6> <img> <map> <hr> <br> <br /> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <table> <tr> <td> <em> <b> <u> <i> <strong> <font> <del> <ins> <sub> <sup> <pre> <address> <strike> <caption>
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
To prevent automated spam submissions leave this field empty.
File attachments
Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 150 KB.
Sallitut tiedostotyypit: txt jpg png.
CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmistamme että olet oikea inhimillinen käyttäjä (eikä koneellinen roskapostittaja)
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.