Helsingin Sanomat

Joku kuukausi sitten otsikon media pahoitteli lehden edesmenneen kriitikon Toini Havun kohtaloa. Havu haukkui HS:n parhaitten perinteitten mukaisesti Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan maanrakoon. Suomen kansa, joka ei ole koskaan ollut HS:n kulttuuritoimituksen tasolla, kuitenkin piti Linnan kirjasta ja suhtautui Havun arvosteluun kielteisesti. Sanomatalon mukaan nimenomaan Havun kohtalo oli kohtuuton.

Kuluneen vajaan 60 vuoden aikana HS:n toimitukselle ei liene koskaan tullut mieleen, että Havun, Seppo Heikinheimon tai Jukka Kavajan täystyrmäykset olisivat nekin voineet olla kohtuuttomia?

HS:n lempinimi on Pravda, mikä viittaa siihen, että aikanaan lehden johtoasema oli täysin kiistaton. Nyt sen asema on murtunut siitäkin huolimatta, että Sanomatalo on ollut internet-kirjoittelun kova vastustaja, vrt esim.

Mitä Sanomatalolle nykyään kuuluu? Lehden ”kolumnistien” joukossa ei ole yhtään ihmistä, jonka mielipiteet minua kiinnostaisivat tai joitten tekeleitä haluaisin lukea pienelläkään maksulla.

Annan yhden esimerkin. Sen jälkeen kun Rosa Meriläinen kansanedustajana otti vastaan koululuokan rinnassaan pinssi, jossa luki ”Vittu haisee hyvälle”, en suostu hänen tekstejään lukemaan, vaikka niissä kumottaisiin Einsteinin suhteellisuusteoria.

Pahasti pelkään. että Sanomatalossa on paljon ihmisiä, jotka eivät tilanteen muutosta ymmärrä. En tiedä, auttaako pelkkä päätoimittajan vaihtaminen, sillä ”sota ei yhtä miestä kaipaa”. Niin, sekin sitaatti on peräisin siitä Linnan kelvottomasta kirjasta, mitä pyydän nöyrimmästi anteeksi HS:n kulttuuritoimitukselta.

 

3 thoughts on “Helsingin Sanomat

  1. Minua kiinnostaa

    tässä muutoksessa se, mistä oli kyse tuossa potkuihin johtaneessa luottamuspulassa. Tuskin kyse oli huonosta taloudellisesta tuloksesta. Olisi kohtuutonta vaatia yhden pikkulehden yhdeltä työntekijältä internetin pysäyttämistä joten tuskin siitäkään oli kyse. Molemmissa tapauksissa päätoimittaja olisi väärä kohde potkuille.

    Toivon, että kyse on siitä, että omistajat ovat huomanneet sen, että HS elää pysähtyneisyyden ajassa ja on sitäkautta haitannut Suomen kehittymistä ja että nyt asia korjataan. Mielestäni viimeaikaiset muutokset suurimpien omistajien listalla tukevat tätä teoriaa. Suomella ei ole varaa "jarrumieheen", joka ("vahtikoiran" roolin varjolla) keskittyy heittelemään kapuloita Suomen kehittymisen rattaisiin.

     

     

    1. HS:n päätoimittajan rooli

      Olisi kohtuutonta vaatia yhden pikkulehden yhdeltä työntekijältä internetin pysäyttämistä"

      HS:ssä on siksi vahva yrityskulttuuri luomassa muutosvastarintaa – johon yllä viittasin – etten usko, että yksi päätoimittaja pystyy hetkessä kääntämään edes oman toimituksensa asenteita.

      Toivon, että kyse on siitä, että omistajat ovat huomanneet sen, että HS elää pysähtyneisyyden ajassa"

      Sitä sopii toivoa jo senkin takia, että omistan pienen määrän ko. firman osakkeita angry

       

      1. Mediakentän omistus

        Jo Curran 1980 teoksessaan The Political economy…. sanoi että kova kilpailu näyttäisi lisäävän populääri- ja skandaalijournalismia Englannissa. Ehkä näin on täälläkin tapahtunut. Tiedä sitten onko Herlin ollut aktiivinen potkujen antajana kuten Marttila piti mahdollisena. Kieltämättä ei välttämättä ole hyvä jos Suomen suurimman mediatalon omistajana on sama kuin Suomen suurimman yrityksen omistajana. Mitähän olisi tapahtunut jos Pekka Perä olisi omistanut Sanoman? 

        Toimittajilla on olevinaan, jos taloustoimittajia ei lasketa, ihanteellinen amatillinen eetos. Siksi he perustelevat omia privilegioitaan. Nyt kuitenkin selkeän taloudellisen ajattelun ja one Sanoma teeman kautta toimituksissa eletään murrosta yhdessä laskeneen talouden kanssa. Nämä äkkinäiset liikkeet eivät jää tähän. Eihän kukaan paperilehteä enää tarvitse. Se on vain vanha tapa.

Comments are closed.

Related Posts