Etelä-Amerikka saa tarpeekseen surkeasta talouspolitiikasta

Ironisen hirnahtelun aiheista ei ole pula maailman menoa seuratessa. Euroopassa ja Yhdysvalloilla populismi jyllää historiallisessa mittakaavassa, kun taas sitä toista vuosikymmentä harrastaneet maat Etelä-Amerikassa kääntävät kelkkaansa tympääntyneinä monimutkaisiin ongelmiin tarjottuihin yksinkertaisiin lääkkeisiin – jotka ovat toimineet surkeasti.

Argentiina vaihtoi vasemmistopopulistisen presidenttinsä ja Venezuela vielä populistisemman parlamenttinsa. Molemmat maat olivat ajautuneet yhtäläisiin ongelmiin. Radikaalin vasemmistolaisen ohjelmansa mukaisesti ne ovat toteuttaneet politiikkaa, jonka tavoitteena oli – ainakin periaatteessa – köyhyyden vähentäminen ja sosiaalisten erojen tasaaminen. Tavoitteessa ei ole vikaa, kyseiset ongelmat ovat aina olleet rankkoja Latinalaisessa Amerikassa.

Mutta hallitukset yrittivät hoitaa ne oikotietä, näennäisesti helpoilla mutta kalliiksi käyvillä keinoilla. Tällaisiin virheisiin sortuvat kaiken lajin ja laitojen poliitikot, mutta kyseisissä maissa ne kumuloituivat katastrofin asteelle. Näin varsinkin Venezuelassa, jossa on pulaa kaikesta mahdollisesta, rikollisuus rehottaa pahemmin kuin missään ja hallitus vain syyttää ongelmista salaliittoja – kuten vallan makuun päässeet populistit tapaavat tehdä.

Noiden maiden talouspolitiikan ongelmat kiteytyvät pariin avainkohtaan, vaikka toki niihin kytkeytyy laaja kirjo asioita, joita en tunne kuin äärimmäisen pintapuolisesti. Tässä esitetyt syndroomat ovat kuitenkin niin yleismaailmallisia ja ylihistoriallisia, että niiden kehittyminen ja dramatisoituminen oli helppo nähdä maailman toiselta laidaltakin.

Hallitusten mittavat sosiaaliohjelmat tukivat vähäosaisia ja pitivät heidät sen äänestäjinä. Ohjelmat olisivat voineet olla kansan- ja valtiontaloudellisestikin kannattavia tai ainakin maksettavissa, jos talouspolitiikka olisi onnistunut generoimaan valtion kassaan riittävästi varoja. Näin ei käynyt.

Molemmissa maissa mutta etenkin Venezuelassa omintakeista sosialismia rakentava hallitus teki sääntelyllä, verotuksella ja kansallistamisilla yritystoiminnasta kannattamatonta ja kohtuuttoman riskialtista. Se tappoi investoinnit ja talouskasvun. Sosialistista intoa puhkunut valtio ei kyennyt luomaan korvaavaa toimintaa - minkä ei pitäisi tulla yllätyksenä sosialististen maiden kompurointia tuntevalle. Tai vaikka meikäläisen valtiovallan Talvivaara-sekoilua seuranneelle.

Samaan aikaan valtiolle ja sen omistamiin yrityksiin luotiin hurjat määrät poliittisia suojatyöpaikkoja hallituksen kannatuksen varmistamiseksi. Kuvio tunnetaan Suomessakin etenkin takavuosilta, vaikka toimii mentaliteetti edelleenkin – katsoo nyt vaikka kepun himoitsemaa maakuntarakennetta, jota se soveltaa sotessakin.

Venezuela pärjäsi pitkään valtiollisen energiateollisuuden varassa, mutta sen kassat tyhjennettiin hallituksen tarpeisiin. Tuotantokoneisto rapistui ja muuttui kustannustehottomaksi. Öljyn hinnan romahdus viimeisteli rappion. Valtiolta taintui viimeinenkin lypsävä lehmä, ja yksityinen sektori oli polvillaan. Umpikujaa kerrakseen.

Argentiinassa hallituksen talouspopulismin maksoi maan viennistä suurimman osan vastannut maatalous ja elintarviketeollisuus. Sitä hallitus verotti rankasti, koska muualta se ei rahaa helposti saanut.

Verojensa vastikkeeksi sektori ei saanut paljoakaan. Infra ja tuottajien kannattavuus rapistuivat. Maataloustuottajien mielenosoitukset olivat arkea. Lopulta he lopulta mieluummin varastoivat kuin myivät tuotteitaan.

Molemmissa maissa harrastettiin holtittomia budjettivajeita ja valuuttapolitiikkaa. Budjettivajeita tilkittiin sosialismin perinteiden mukaisesti painamalla rahaa valtion kassaan. Se loi valtavat inflaatiopaineet. Siihen hallitukset vastasivat hinta- ja valuuttakurssisääntelyllä uskoen kaikkien populistien tapaan, että todelliset taloudelliset ongelmat voidaan aina ratkaista halvoilla pakkopoliittisilla ratkaisuilla.

Molemmissa maissa valuuttakurssi on pidetty keinotekoisen korkealla. Tavoitteena on turvata kansalaisten ostovoima. Venezuela kykeni pitkään rahoittamaan nipin napin järjestelmänsä öljytuloillaan kuten Neuvostoliitto 1970-luvulla. Hurjaa olikin sitten kyyti, kun öljykriisi iski.

Venezuela on syvästi riippuvainen tuonnista arkisimpia hyödykkeitä myöten, joten järjestely oli tolkuttoman kallis. Se myös loi valtavan korruption niissä toimijoissa, jotka pääsivät käsiksi ulkomaalaiseen valuuttaan virallisella kurssilla. He tekevät mustassa pörssissä valtavia voittoja myymällä valuuttaa tai pilkkahintaan hankkimiaan tuontihyödykkeitä. Joidenkin arvioiden mukaan valtiolta on ryöstetty eri tavoin 250 miljardia euroa.

Suurin osa väestä ei siihen pysty. He joutuvat maksamaan mustan pörssin hinnat kaikesta, koska valtiollisista myymälöistä ei niitä edullisia tuotteita riitä kuin pieneksi kulissiksi. Tämä kaikki on umpituttua sosialistisista maista.

Tästä kaikesta on tietenkin seurauksena hillitön inflaatio, Argentiinassa kymmeniä ja Venezuelassa jopa satoja prosentteja. Kukaan ei tosin tiedä todellisia lukuja, koska viranomaiset salaavat niitä.

Ylihintainen valuutta tietenkin tuhosi tehokkaasti viennin. Hyvienkin toimijoiden oli vaikea tehdä voittoa. Venezuelassa ongelmalta voi sulkea silmät öljyn hinnan ollessa korkealla, koska öljykauppa toimii dollareilla. Sitä rajumpi on nyt tenkkapoo, kun  raaka-aineet halventuivat rajusti. Yksipuoliseen tuotantoon jämähtäneissä talouksissa lopputulos on -  etenkin Venezuelassa -  katastrofin asteella. Jos vaalitulos johtaa siellä vielä väkivaltaiseen välienselvittelyyn, maa varmaan on kohta hätäavun tarpeessa huolimatta valtavista energiavaroistaan.

Lopputulema ei ole se, että tietyn suunnan politiikka johtaa automaattisesti vaikeuksiin. Vasemmistolaista politiikkaa on harjoitettu maailmassa hyvillä tuloksilla (tällaiset arviot ovat toki syvästi makuasioita), muun muassa Pohjoismaissa ja muualla kehittyneessä Euroopassa. Mutta jokaisen politiikan menestyksellä on reunaehtonsa, edustakoon se mitä suuntaa tahansa. Kyseiset hallitukset eivät politiikkansa reunaehtoja ymmärtäneet, vaan yrittivät toteuttaa sitä populisteille ominaisella tavalla oikotietä pitkin. Kalliiksi kävi.

Kommentit

Comment: 

Suomikin saatetaan tulevaisuudessa listata samaan porukkaan. Siihen toki tarvitaan Sipilän hallituksen epäonnistuminen, kansan viha ja SDP:n ja Vasemmistoliiton suurvoitto seuraavissa vaaleissa. Sitten verot ylös varakkaille ja yrityksille. Vasemmistolainen ihanne toteuisi ja kansa hurraisi. Rinne pääministerinä. Arhinmäki valtionvarainministerinä ja Lyly työ- ja elinkeinoministerinä.

Hurraa huudot vaimenisivat kun varakkaiden ja yritysten huomattaisiin poistuneen Suomesta. Yhtä-äkkiä veroille ei olisikaan maksajia.

Voi kuulostaa kaukaa hauetulla, mutta ei tarvitse mennä etelä-amerikkaan saakka. Kreikka jo toteutti tämän vasemmistoihanteen.

 

 Toivottavasti tämä kauhuskenaario jää toteutumatta ja Suomi valitsee toisen tien. Sellaisen, jossa talous laitetaan kuntoon ja kansa varastuu.

Comment: 

Tuollainen skenaario on  mahdollinen, jos vasemmistopolitiikalla tapetaan yksityinen sektori. Se juuri on se reunaehto, joka määrittelee vasuripolitiikan menestystä. Jos yksityinen sektori pysyy kuosissa ja tuottaa verotuloja ja työtä niin vasuripolitiikka voi toimia osapuilleen tarkoitetulla tavalla.

Oikeistopolitiikalla on omia reunaehtojaan, joiden tärvely tuottaa ongelmansa. Yksi niistä on yhteiskunnallisen sopimusjärjestelmän murjominen siihen pisteeseen, että seurauksena on jatkuvaa lakkoilua ja kalliita sosiaalisia ongelmia. Tai vaikka opetusjärjestelmän rapauttaminen. Näistäkin löytyy esimerkkejä, eivät vain vasurit tee virheitä. Kyllä minuakin kauhistuttaa koulutuksesta leikkaaminen, se on oleellinen kansantaloudellinen investointi.

Heikki

Comment: 

Koulutuksesta leikkaamisesta on noussut liian iso kohu.

Jokainen joka on ollut yritysjohdossa saneeraamassa tietää, että jos 10% huonoimpia työntekijöitä heitetään pois, niin työsuorite ei tipu 10%ia.

Oleellista on ymmärtää, että 10% leikkaus ei ole tasainen viipale kaikkialta vaan juuri se huonoin osa leikataan pois.

Opetus ja koulutus ovat Suomessa kansainvälisesti mitattuna huipputasoa, mutta silti sillä ei ole saatu tuotettua osaajia, jotka olisivat pitäneet Suomen talouden hyvässä kunnossa. 

Nämä matrat "opetuksesta ei saa tinkiä" uppoavat hyvin kansaan, mutta monesta paikasta joudutaan säästämään.

Millä ryhmällä on mantrana "meidän toiminta on liian suureksi mitoitettu, meitä pitää leikata!" Ei millään!

 

PS. Kirjoitit Heikki tosi hyvän artikkelin. Kiitos siitä.

Comment: 

Kiitoksia!

On toki niin, että kaikki valittavat leikkauksista, jos omalle kohdalle osuvat.

En silti tuomitsisi suomalaista opetusjärjestelmää. Näen talouden ongelmat muualla kuin siinä. Ei talous ja yhteiskunta pyöri vain huippuosaajien varassa, taitoa tarvitaan joka paikassa. Hyvät ammattilaiset kauttaaltaan pyörittävät Suomea, ei vain pieni eliitti. 

Heikki 

Comment: 

Akateeminen maailma pitää nyt jo kauheaa älämölöä Suomen hallituksen toimia vastaan. Prof. Haaparanta on lytännyt työelämän uudistukset tehottomina ja liputtaa julkisen sektorin kasvattamista kasvun avaimena. Professorit Jäntti, Tuomala, Patomäki ja Uusitalo vuoron perään tuovat esiin mediassa omat skeptiset ajatuksensa talouspolitiikasta, jota ei olla ehditty edes lain tasolla esitellä eduskunnassa saati kokeilla. Uudistusyritykset ammutaan nyt jo maassa ennen edes lentoon yritystä. Ja sitten on nämä eurooppa-kriittiset nobelistit Stiglitz ja Krugman. Ensin mainittu muuten ylisti innokkaasti  viime vuosikymmenellä Venezuelan talousuudistuksia ja Chavezin politiikkaa. Akateemikoille on yhteistä, että heidän ei tarvitse kantaa vastuuta sanoistaan. Kuuntelijalla on on aina vastuu.

Machiavellin lausuma "mikään yritys ei ole yhtä vaikeasti käynnistyvä, yhtä varoen suoritettava ja tuloksiltaan yhtä epävarma kuin uuden järjestelmän voimaan saattaminen. Uudistaja saa vastaansa kaikki ne, joille vanha järjestelmä oli edullinen, ja nekin, jotka katsovat hyötyvänsä uudesta järjestelmästä, kannattavat häntä  laimeasti" pätee nykytilanteessakin. Sipilän hallitus lähti merkillisen soitellen sotaan. Lapsiako siellä ollaan, olen ihmetellyt.

 

Lisää uusi kommentti

You must have JavaScript enabled to use this form.

Suodatettu HTML

  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6> <img> <map> <hr> <br> <br /> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <table> <tr> <td> <em> <b> <u> <i> <strong> <font> <del> <ins> <sub> <sup> <pre> <address> <strike> <caption>
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
To prevent automated spam submissions leave this field empty.
File attachments
Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 150 KB.
Sallitut tiedostotyypit: txt jpg png.
CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmistamme että olet oikea inhimillinen käyttäjä (eikä koneellinen roskapostittaja)
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.