Asuntotulo ei ole tuloa
Asuntotulon verottaminen on jälleen nostettu esille (Taloussanomien juttu aiheesta). Asuntotulossa verotuksen kohteena olisi omistusasunnossa asumisen suhteellinen etu suhteessa vuokra-asumiseen. Oman omaisuuden käyttämisen verottaminen sotii kuitenkin useimpien oikeustajua vastaan, ja valtaosa kansasta vastustaakin ajatusta. Voiko enemmistö olla väärässä?
Ajatus asuntotulosta ei ole periaatteen tasolla tyystin järjetön. Lähtökohta verolle on se, että koska vuokralla asumista verotetaan, myös omistusasumista tulisi verottaa, ja verotukselliseen yhtenäisyyteen pyrkiminen on usein vain hyvä asia. Ehkäpä ehdotus nostaakin niin paljon karvoja pystyyn erityisesti siksi, että puhutaan tulosta, vaikka varsinaisesti ei ole minkäänlaisesta tulosta kuitenkaan kysymys. Asuminen aiheuttaa vain menoja, ja on siten kuluttamista. Perustellumpaa olisikin mielestäni puhua asumissäästöstä ja vaikkapa sitten asumissäästöverosta.
Oli termi mikä tahansa, ei tuota asumissäästöä kuitenkaan tulisi mielestäni asettaa verolle. Syy tähän on ennen kaikkea käytännöllinen: jotta veroa voisi periä, asunnon verotettava markkinavuokrahinta tulisi määrittää jotenkin lähestulkoon automaattisesti, mutta tehtävä on kaukana yksinkertaisesta. Omistusasunnon markkinavuokrahintaa ei voi kunnolla määrittää pelkän neliömäärän ja kaupunginosan perusteella, vaan hintaan vaikuttavat myös subjektiivisemmat tekijät kuten asunnon kunto, pohjapiirustuksen käytännöllisyys, varustelutaso, pihanäkymä, sijainti kaupunginosan sisällä jne. Lopputuloksena olisi tasapainottelu byrokratian määrän käsiin räjähtämisen, epäoikeudenmukaisten vuokra-arvopäätösten ja omistusasukkaiden valitusten suman ratkomisen välillä.
Enemmistö voi toki olla väärässä, mutta tässä asiassa näin ei kuitenkaan mielestäni ole. Asuntotulolle on periaatteessa järkeviä perusteluita niin puolesta kuin vastaankin, mutta sen käytännön mahdottomuus ratkaisee asian nykykäytännön säilyttämisen puolesta.
(Sama juttu pääblogissani: Valmis maa – Asuntotulo ei ole tuloa )
Enemmistö voi toki olla väärässä, mutta tässä asiassa näin ei kuitenkaan mielestäni ole. Asuntotulolle on periaatteessa järkeviä perusteluita niin puolesta kuin vastaankin, mutta sen käytännön mahdottomuus ratkaisee asian nykykäytännön säilyttämisen puolesta.<div style="text-align: justify;">Asuntotulon verottaminen on jälleen nostettu esille (<a href="http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2010/12/15/970-ekk—nainko-tienaat-kodillasi/201017372/139">Taloussanomien juttu aiheesta</a>). Asuntotulossa verotuksen kohteena olisi omistusasunnossa asumisen suhteellinen etu suhteessa vuokra-asumiseen. Oman omaisuuden käyttämisen verottaminen sotii kuitenkin useimpien oikeustajua vastaan, ja valtaosa kansasta vastustaakin ajatusta. Voiko enemmistö olla väärässä?</div><span class="fullpost">
<div style="text-align: justify;">Ajatus asuntotulosta ei ole periaatteen tasolla tyystin järjetön. Lähtökohta verolle on se, että koska vuokralla asumista verotetaan, myös omistusasumista tulisi verottaa, ja verotukselliseen yhtenäisyyteen pyrkiminen on usein vain hyvä asia. Ehkäpä ehdotus nostaakin niin paljon karvoja pystyyn erityisesti siksi, että puhutaan tulosta, vaikka varsinaisesti ei ole minkäänlaisesta tulosta kuitenkaan kysymys. Asuminen aiheuttaa vain menoja, ja on siten kuluttamista. Perustellumpaa olisikin mielestäni puhua asumissäästöstä ja vaikkapa sitten asumissäästöverosta.
Oli termi mikä tahansa, ei tuota asumissäästöä kuitenkaan tulisi mielestäni asettaa verolle. Syy tähän on ennen kaikkea käytännöllinen: jotta veroa voisi periä, asunnon verotettava markkinavuokrahinta tulisi määrittää jotenkin lähestulkoon automaattisesti, mutta tehtävä on kaukana yksinkertaisesta. Omistusasunnon markkinavuokrahintaa ei voi kunnolla määrittää pelkän neliömäärän ja kaupunginosan perusteella, vaan hintaan vaikuttavat myös subjektiivisemmat tekijät kuten asunnon kunto, pohjapiirustuksen käytännöllisyys, varustelutaso, pihanäkymä, sijainti kaupunginosan sisällä jne. Lopputuloksena olisi tasapainottelu byrokratian määrän käsiin räjähtämisen, epäoikeudenmukaisten vuokra-arvopäätösten ja omistusasukkaiden valitusten suman ratkomisen välillä.
Enemmistö voi toki olla väärässä, mutta tässä asiassa näin ei kuitenkaan mielestäni ole. Asuntotulolle on periaatteessa järkeviä perusteluita niin puolesta kuin vastaankin, mutta sen käytännön mahdottomuus ratkaisee asian nykykäytännön säilyttämisen puolesta.</div></span><div style="text-align: justify;">Asuntotulon verottaminen on jälleen nostettu esille (<a href="http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2010/12/15/970-ekk—nainko-tienaat-kodillasi/201017372/139">Taloussanomien juttu aiheesta</a>). Asuntotulossa verotuksen kohteena olisi omistusasunnossa asumisen suhteellinen etu suhteessa vuokra-asumiseen. Oman omaisuuden käyttämisen verottaminen sotii kuitenkin useimpien oikeustajua vastaan, ja valtaosa kansasta vastustaakin ajatusta. Voiko enemmistö olla väärässä?</div><span class="fullpost">
<div style="text-align: justify;">Ajatus asuntotulosta ei ole periaatteen tasolla tyystin järjetön. Lähtökohta verolle on se, että koska vuokralla asumista verotetaan, myös omistusasumista tulisi verottaa, ja verotukselliseen yhtenäisyyteen pyrkiminen on usein vain hyvä asia. Ehkäpä ehdotus nostaakin niin paljon karvoja pystyyn erityisesti siksi, että puhutaan tulosta, vaikka varsinaisesti ei ole minkäänlaisesta tulosta kuitenkaan kysymys. Asuminen aiheuttaa vain menoja, ja on siten kuluttamista. Perustellumpaa olisikin mielestäni puhua asumissäästöstä ja vaikkapa sitten asumissäästöverosta.
Oli termi mikä tahansa, ei tuota asumissäästöä kuitenkaan tulisi mielestäni asettaa verolle. Syy tähän on ennen kaikkea käytännöllinen: jotta veroa voisi periä, asunnon verotettava markkinavuokrahinta tulisi määrittää jotenkin lähestulkoon automaattisesti, mutta tehtävä on kaukana yksinkertaisesta. Omistusasunnon markkinavuokrahintaa ei voi kunnolla määrittää pelkän neliömäärän ja kaupunginosan perusteella, vaan hintaan vaikuttavat myös subjektiivisemmat tekijät kuten asunnon kunto, pohjapiirustuksen käytännöllisyys, varustelutaso, pihanäkymä, sijainti kaupunginosan sisällä jne. Lopputuloksena olisi tasapainottelu byrokratian määrän käsiin räjähtämisen, epäoikeudenmukaisten vuokra-arvopäätösten ja omistusasukkaiden valitusten suman ratkomisen välillä.
Enemmistö voi toki olla väärässä, mutta tässä asiassa näin ei kuitenkaan mielestäni ole. Asuntotulolle on periaatteessa järkeviä perusteluita niin puolesta kuin vastaankin, mutta sen käytännön mahdottomuus ratkaisee asian nykykäytännön säilyttämisen puolesta.</div></span>
Omistusoikeudesta pitäisi seurata käyttöoikeus
Olen täsmälleen samaa mieltä; omistusoikeudesta pitäisi mielestäni pääsääntöisesti aina seurata käyttöoikeus ja tästä periaatteesta poikkeaminen vaatii mielestäni yleensä perustuslain käsittelyjärjestyksen. Ja kyllä "asuntotulon" verottaminen sotii myös minun oikeustajua vastaan.
Kiinteistövero on aika paljon käyttöveroa muistuttava, mutta sen pitäisi olla lähinnä korvaus kunnalle infrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta eikä sitäkään saisi nostaa kohtuuttomaksi.
Kai
Kiinteistöverosta
Kiinteistöverossa on se ero, että se kohdistuu yhtä lailla vuokra- kuin omistusasumiseen, joten asumistulon korvaajaksi siitä ei ole. Itselläni ei ole vahvoja mielipiteitä kiinteistöverosta, kun en itse asiassa ole sen yksityiskohtiin erityisemmin perehtynyt, mutta näkisin sen ihan ok vaihtoehtona ehkäisemään "maan valmistus on lopetettu"-mentaliteettiin pohjautuvaa omaisuuden kasvattamista. Selvää joka tapauksessa on, että sen suuruudessa pitää noudattaa kohtuutta. Veroa kun ei järin helpolla pakoon pääse.
Järkevämpää olisi poista omistusasumisen muita tukia
..kuten asuntovelan verovähennys tai oman asunnon myyntivoiton veronvapaus. Näilläkään ei varmaankaan ole enemmistön tukea, mutta ovat silti ymmärrettävämpiä kuin asuntotulo. Mikä sellainen tulo on joka ei tilillä näy?
Jos laajennetaan ajattelua kärjistävillä esimerkeillä voisi ajatella esimerkiksi:
Raittiusvero: Koska viina juomalla tuo valtiolle paljon verotuloja ja sitäpaitsi raitis säästää paljon rahaa on tämä raittiustulo verotettava vastavalla keskimääräistä juopottelua korvaavalla verolla.
Joukkoliikennevero: Autoton säästä paljon rahaa ja laistaa autoveron, käyttömaksut ja bensaveron. Sitäpaitsi hän käyttää yhteiskunnan subventoimaa joukkoliikennettä joten tästä seuraa tietenkin joukkoliikennetuloa jota voidaan verottaa.