Strategiat ja sijoittamisen perusteet

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Valtiolla vai ilman?

Viime aikoina on taas virinnyt keskustelu valtion omistajapolitiikasta. Mikä on valtion suhde omistuksiinsa? Suhdanteiden ja ajan muotivirtausten mukaan valtio on painottanut joko olevansa neutraali rivisijoittaja tai yhteiskuntavastuutansa.

Nyt laskusuhdanteen koittaessa heluri on jälleen voimakkaasti yhteiksuntavastuun puolella. Valtio haluaa säilyttää työpaikkoja Suomessa. Tavoite on hyvä, mutta ovatko kaikki mahdolliset keinot järkeviä? Kun valtio alkaa vaikuttaa yleisten liiketoimintaedellytysten säätelyn lisäksi suoraan yritysten toimintaan omistajuutensa kautta edistääkseen suhdannepoliittisia päämääriä olemme heikoilla jäillä.

Koska valtio-omistajan liikkeitä ei oikein voi ennustaa on yleistä että pörssiyhtiöissä joissa valtio on merkittävänä omistajana kurssissa on jonkinlainen "valtio-alennus". Sijoittajat siis epäilevat että talous kehittyy valtio-omisteisissa yhtiöissä keskimääräistä huonommin.

Viimeaikainen Fortum-kohu on ehkä kasvattanut ministeri Häkämiehen poliittista pääomaa. Luottamusta valtion omistajapolitiikkaan se ei ole kasvattanut. Vanha hyvä Warren Buffetin neuvo kertoo: "Sijoita vain sellaiseen yhtiöön, jonka tunnet ja jonka liiketoiminnan ymmärrät". Koska Homo Economicus ei tunne valtionyhtiöiden liikentoiminnan perimmäistä tarkoitusta - voiton tekeminen vai työpaikkojen synnyttäminen - hän on pitänyt näppinsä irti valtionyrityksistä. Sekä kotimaisista että ulkomaisista.

Tänään saa tosin pitää varansa. Valtionyritystä ei saa välttämättä enää selville osakasluettelosta. Vlationyritykseksi pitää lukea myös yritykset jotka ovat valtion tukitoimien armoilla. Esimerkiksi amerikkalainen GM on juuri tällainen yritys, jossa valtio on käyttänyt pääomistajan valtaa ja antanut potkut toimarille.

Käyttäjän J.Vahe kuva

“Sijoita kuin miljardööri”,

 

 

luki Suomen ilmeisesti uusimmassa sijoitusmediassa IL:ssä. Linkki tosin vei vähän muualle.

Periaatteessa miljardöörinä sijoittaminen on hyvin yksinkertaista. Hankitaan ensin joku miljardi Zimbabwen dollaria ja sijoitellaan sitten seteleitä eri taskuihin.

Mielenkiintoista olisi myös pohtia, miten sijoittaisivat nykyään esim. Alfred Kordelin, Paloheimon veljekset H.G. ja K.A., Amos Andersson, Hans v. Rettig, J. K. Paasikivi, Heikki Huhtamäki ja ulkomaalaisista vaikkapa J.D. Rockefeller, A. Carnegie ja J.P. Morgan. Edelleen voisi pohtia Roope Ankan sijoituksia. Ensin mainitut ovat kuolleita ja viime mainittu on tarua.

Kysymys siitä, mihin Buffet sijoittaisi, on aika kummallinen. Mies elää ja hänen henkilökunnallaan on täysi mahdollisuus käydä läpi suomalaisia firmoja ja varojakin lienee valmiina. Lopputulokseksi jää, että Buffet ei liene pahemmin sijoittanut yhteenkään suomalaiseen firmaan, joten asiassa ei pitäisi olla mitään pohtimista.

Jos Buffetin periaatteita käy läpi, niin henkilökuntansa suodattamisen jälkeen sijoituskohteita ei ole tahtonut löytyä aika ajoin mistään päin maailmaa.

Buffet edellyttää sijoituskohteilleen kokoa, miljardööri kun on. Muita tekijöitä ovat luotettava historia, erinomainen markkina-asema ja brändi, pysyvä kilpailuetu, ennustettavuus, tuloksen ja taseen hyvä kunto, oikea hinta ja pätevä johto.

Kriteerit menevät päällekkäin, mutta en esim. Keskossa pysty näkemään kummempia brändejä ja pysyvää kilpailuetua. Brändien kanssa firma on sählännyt ja pysyvää kilpailuetua tuskin tulee rakentamalla hiki hatussa kauppakeskuksia kilpaa S-ryhmän kanssa sen pytinkien viereen.

Buffett tuli bisnesmaailmaan juuri silloin, kun amerikkalainen kulttuuri (kulttuuri sanan laajimmassa merkityksessä) aloitti maailmanvalloituksensa USA:n voitettua toisen maailmansodan.

En mitenkään usko Suomen olevan samassa asemassa, joten Helsingin pörssistä en usko löytyvän sellaista salkkua, jolla miljardööriksi päästään - ainakaan ilman hyperinflaatiota tai 999 miljoonan euron alkupääomaa!

En tiedä, miten pitkälle tällaista leikkiä voisi harrastaa. Voisin esim. pohtia, mihin “Nalle” ja “Saario” sijoittaisivat. Toinen ei liene kenenkään sijoittajan oikea etunimi ja Saarioita Suomessa riittää. Mutta jos alkaisin koko nimillä esittelemään listoja tyyliin: näihin “Nalle Saario” sijoittaisi, saattaisin päätyä oikeuteen.

Oikeuteen saattaisin päätyä myös, jos pöllisin Roope Ankan kuvan ja ilmoittaisin olevani yhtä pihi. Näin siitäkin huolimatta, että Roope Ankka on siis edelleenkin taruolento.

 

Käyttäjän Kalle Käyhkö kuva

Felicitas salkkuni maaliskuu 2009

Graafi alkaa olla jo hieman sekava, koska sijoituksia on useampaa sorttia. Myytyjä intrumentteja on obligaatiot, joiden tilalle ostin Seligsonin Euro Corp Bondeja. Uutena salkkuun on tullut Tapiolan Itä-Eurooppa rahasto. Helmikuussa oli noin puolentoista viikon jakso, jolloin en päässyt päivittäisiä arvoja lisäämään kotikoneen rikkoutumisen vuoksi.

Osakerahastojen osuuksia on viimeisten kuukausien aikana lisätty ja korkorahastojen osuus on pudonnut alle 40% salkusta. Suoria osakesijoituksia on tällä hetkellä vain kaksi: Rautaruukki ja Wärtsilä. Rautaruukki on pitänyt hyvin arvonsa, mutta lyhyellä aikavälillä Wärtsilää on kolhittu ja se on yli -30% laskussa. Suunnitelmissa on lisätä suoria osakkeita taas kesän jälkeen.

Viimeisien viikkojen arvonnousu on näkynyt varsinkin kehittyvien maiden rahastoissa. Ei ole kuitenkaan varmaa, onko kyse väliaikaisesta noususta vai olisiko käänne jo tapahtunut. Itse tankkailen rauhallisesti kuukausittain lisää rahastoja ja samalla tarkkailen tilannetta suorissa osakkeissa. Mitään paniikkia ei mielestäni ole. Salkkuni voi hyvin mennä reippaasti pakkaselle ja ostan silti aina vain lisää sijoitussuunnitelmani mukaisesti. Minä säästän pitkällä tähtäimellä, joka tarkoittaa vähintään kymmentä vuotta. Koitan väsätä varsinaisen kuukausiraportin taas seuraavasta kuukaudesta.

Ai niin... Salkku oli 31.3.2009 -9,75% pakkasella. Arvo vaihtelee helposti useita prosentteja päivässä, koska suorien osakesijoitusten Rautaruukin ja Wärtsilän osuus salkussa on noin 20%. Tapiola Itä-Eurooppa-rahasto oli +6% voitolla, melkein kaikki muut rahastot olivat vielä pakkasella.

Ehdotus luottoluokituksen kehittämiseksi

Meneillä olevan talouskriisin eräs olennainen syy on luottoluokittelijoiden epäonnistuminen asuntoluottojen ja niistä koottujen strukturoitujen korkoinstrumenttien (MBS, CDO) luottoriskin arvioinnissa. Luottoluokittejat, kuten Standard & Poor's ja Moody's, antoivat liian hyvät (AAA tai Aaa) luottoluokitukset CDO:den ylemmille osioille (tranche). Tämä taas johti nöiden instrumenttien riskin alihinnotteluun markkinoilla ja liialliseen lainottamiseen, mikä vauhditti asuntokuplan paisumista ja johti lopulta finanssikriisiin. Standard & Poor's myös muun muassa epäonnistui Islannin pankkien laajamittaisten konkurssien ennustamisessa. Islannin valtion lainat olivat erittäin korkealle luokiteltuja aina vuoteen 2008, jolloin koko talous yhtäkkiä romahti [1].

Tunnetuimpia luottoluokittelijoita ovat suuret amerikkalaiset yritykset Standard & Poors, Moody's ja Fitch. Luottoluokittelijoiden markkina on hyvin keskittynyt (oligopoli). Muutamat suuret yhtiöt hallitsevat markkinaa (esim. Moody's osuus markkinasta on yksistään 40% [2]). Markkinoille tulon esteet ovat suuret. Oligopolirakenne johtuu suuruuden eduista (rajakustannus tehdä analyysi seuraavasta yrityksestä pienenee analyysien määrän myötä) ja regulatorisista markkinoille tulon esteistä, kuten amerikkailaisen Securities and Exchange Commission myöntämästä Nationally Recognised Statistical Rating Organisation (NRSRO) -luvasta (tällä hetkellä yhteensä 10 yritystä [3]).

Luottoluokituksia käyttävät sijoittajat, luotonottajat, investointipankit, kaupanvälittäjät ja valtiot [4]. Tyypillisesti luottoluokitusprosessi menee siten, että luotonottaja, esim. pörssiyritys, pyytää suunnittelemalleen lainalleen luottoluokituksen joltain luottoluokittelijalta. Tämä luottoluokitus kuvaa lainaan liittyvää riskiä (eli kuinka todennäköisesti laina voidaan maksaa takaisin). Luotonottaja maksaa luokittelijalle luokituksesta. Tästä syntyvä eturistiriita on eräs suurimpia ongelmia luottoluokituksessa. Yritys haluaa mahdollisimman hyvän luokituksen lainalleen, jotta korko on pienempi. Toisaalta luottoluokittelijoiden bisnes perustuu yrityksiltä saataviin maksuihin, joita tulee sitä enemmän mitä "parempia" luottoluokituksia luokittelija suostuu antamaan. Luokittelijalla on siis kannustin aliarvoida riski. Tämä voi myös johtaa siihen, että yritys käy "shoppailemassa" luokituksia eri luokitteljoiden luona ja valitsee itselleen suosiollisimman luokituksen [5].

Ydinongelma luottoluokituksessa ovat luokittelijoiden kohtaamat väärät kannustimet luotonottaja-maksaa-mallissa. Luokittelijoiden kannustin on, varsinkin noususuhdanteessa, aliarvioida yritykseen kohdistuva riski. Tätä pahentaa se, että luottojen arvopaperistamisen seurauksena niiden riskien arviointi on ilman kannustinongelmaakin entistä vaikeampaa. Luottoluokittelijoiden tulisi saada palkkaa siitä, että ne luokittelevat yrityksiin kohdistuvan riskin oikein, ei siitä, että ne antavat yritykselle mieluisia luokituksia. Ehdotukseni tämän kannustinongelman korjaamiseksi on se, että luokittelija pakoitetaan ottamaan luokitusta vastaava positio Credit Default Swap -sopimuksella (CRS).

CRS-sopimuksessa liikkellelaskija sitoutuu preemiota vastaan maksamaan korvauksen sopimuksen ostajalle, mikäli sopimuksen kohteena oleva lainaa ei voida maksaa takaisin (hieman kuten vakuutussopimuksissa). CRS-sopimus siis eksplisiittisesti hinnoittelee lainan maksun laiminlyönnin riskin. Ehdotukseni on se, että regulatoriset esteet (esim NRSRO) luokittelijamarkkinoilla poistetaan ja mikä tahansa yhtiö, joka toteuttaa tietyt regulaatiot (samaan tapaan kuin vakuutusyhtiöiden regulaatio), voi liikkeellelaskea CRS-sopimuksia, jotka korvaavat vanhanaikaiset AAA, BB jne. luokitukset. CRS-sopimuksen hinnanvaihtelut markkinoilla muuttavat lainan luokitusta reaaliajassa. CRS:n kirjattu korvaus maksun laiminlyönnin tapahtuessa voi olla erittäin pieni murto-osa kohteena olevan lainanpääomasta. Tällöin luokittelija joutuu ottamaan minimaalisen riskin suhteessa pääomaansa mutta kannustin säilyy oikean suuntaisena.

[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Standard_%26_Poor%27s

[2] http://en.wikipedia.org/wiki/Moody%27s

[3] http://en.wikipedia.org/wiki/NRSROs

[4] http://en.wikipedia.org/wiki/Credit_rating_agency

[5] http://www.voxeu.org/index.php?q=node/3286

Käyttäjän Janne Saarikko kuva

Tapiola mukaan private banking -toimintaan tulosvastuulla

Tapiola aloittaa private banking -toiminnan

Tapiola aloittaa private banking -toiminnan huhtikuun alussa. Käytännössä Tapiola Private tarkoittaa varakkaiden yksityisasiakkaiden varallisuudenhoitoa erilaisia sijoitusinstrumentteja käyttäen. Palvelu on rakennettu yhteistyössä asiakkaiden kanssa, joten sen asiakaslupaukset poikkeavat alan perinteistä. Esimerkiksi valtakirjavarainhoidossa asiakkailta ei peritä lainkaan varainhoidon palkkioita, ellei asetettuja tavoitteita saavuteta. Lisäksi hinnoittelu on yksinkertaistettu asiakkaille kiinteiksi kuukausiveloituksiksi.
Tapiola Privaten tarkoituksena on kasvattaa kaikkien Tapiola-ryhmän yhtiöiden liiketoimintaa. Tapiola-ryhmän kannalta palvelussa tuodaan sijoitusosaamisemme entistä paremmin asiakkaidemme käyttöön. Sijoitusosaamisen lisäksi asiakkaat saavat käyttöönsä kaikki muutkin ryhmän palvelut, kuten vakuutus- ja rahoitusratkaisut , Tapiola Varainhoidon toimitusjohtaja Tom Liljeström sanoo.
Tapiola tarjoaa Private -palvelunsa asiakkaille, joille on kertynyt sijoitettavaa varallisuutta enemmän kuin 100 000 euroa. Asiakkaiksi tavoitellaan erityisesti yrittäjiä, metsänomistajia ja varakkaita eläkeläisiä.
Liljeströmin mukaan markkinatilanne on tällä hetkellä Tapiola Privaten kannalta erinomainen, sillä monet varainhoitajien asiakkaista eivät ole tyytyväisiä saamaansa palveluun, vaan kaipaavat vaihtoehtoa. Uskomme, että palveluillemme on vahva tilaus. Juuri nyt on oikea aika aloittaa , hän sanoo.

Tapiola Private rakennettiin asiakkaita kuuntelemalla

Tapiola rakensi palveluaan asiakkaita kuunnellen. Yhtiö tutki perusteellisesti varallisuudenhoidon kansainvälisiä käytäntöjä, verkkokeskusteluja ja lehtikirjoituksia. Lisäksi aiheesta tehtiin kaksi omaa selvitystä. Tapiolan asiakkaista palvelua olivat kehittämässä varakkaat yrittäjät, metsänomistajat ja varakkaat eläkeläiset.
Selvityksissä kiteytyi kymmenen asiaa, joihin asiakkaat toivoivat parannuksia: Varainhoitajan vastuu, viestinnän ja raportoinnin selkokielisyys, myynnin palkkiorakenteet, varainhoitajien puitteiden turha loistokkuus, hinnoittelun läpinäkyvyys, asiakasosaaminen, turhat lisäpalvelut, yhteydenpidon puute, oma näkemys sijoittamiseen ja asiakkaiden kuuntelu palvelujen kehittämisessä kertoo palvelun kehittämisestä vastannut myynti- ja markkinointijohtaja Tommi Elomaa. Päätimme, että teemme parannusehdotuksista vahvuuksiamme. Siksi olemme pistäneet uusiksi mm. palkkamallimme, hinnoittelumallimme, raportit ja lisäpalvelut , sanoo Elomaa. Tavoitteena on muuttaa asiakkaiden käsitykset Private Bankingista. Tapamme tehdä varallisuuden hoitoa ei varmaankaan puhuttele kaikkia. Haluamme kuitenkin, että ne asiakkaat jotka kokevat tapamme toimia mielenkiintoiseksi suorastaan rakastuvat meihin.

Asiakas ei maksa palkkioita, jos Tapiola ei onnistu

Yksi uuden palvelun erottelevista tekijöistä on, ettei asiakas maksa varainhoidon palkkiota, mikäli Tapiola ei ole kyennyt tuottamaan lisäarvoa sijoitukselle. Käytännössä asiakas maksaa palkkion vain tuottavasta varainhoidosta. Jos asiakkaan salkun arvo laskee, palkkio puolittuu. Mikäli sijoitukset taas häviävät vertailuindeksille, palkkio puolittuu myös tässä tapauksessa. Ja jos molemmat toteutuvat, varainhoidosta ei peritä palkkiota lainkaan. Asiakas maksaa täyden varainhoitopalkkion Tapiolalle vain, jos sijoitukset sekä tuottavat voittoa että ylittävät vertailuindeksin. Tämä on täysin uutta koko kilpailijakentässä , Liljeström sanoo. Hinnoittelu on tehty yksinkertaiseksi luomalla kolme palvelumallia, joilla on selkeät kuukausihinnat.
Palvelun läpinäkyvyyden lisäämiseksi Tapiola Varainhoidossa on laskettu ja julkaistu ns. TKA-luvut omassa hoidossa olevista osakerahastoista. TKA-luku kertoo rahaston kokonaiskulut eli kaikki rahastopääomasta veloitettavat kulut, mukaan lukien hallinnointipalkkio ja kaupankäyntikulut, prosenttilukuna keskimääräisestä pääomasta tarkasteltuna. TKA-luku ei sisällä rahaston maksettavaksi koituvien lähdeverojen kustannuksia.

Tämän lisäksi täytyy muistaa, että Tapiola Varainhoidon palkkiot ovat muutenkin erittäin maltilliset , Liljeström sanoo.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sijoittajainformaation säätelyä

 

Julkisen säätelyn takia Suomessakin tuli 1990-luvulla käyttöön ns. listalleottoesitteet nykyisessä muodossaan. Ko. “esitteet” tarkoittavat vähintään noin 100 A-4 verran tekstiä, jonka kaiken informaation hyödyllisyyttä voi epäillä.

Kuinka relevanttia on esittää konsernin lisäksi myös emoyhtiön koko tilinpäätös? Osingot maksetaan kylläkin emoyhtiön vapaista pääomista, mutta vähänpä sillä asialla on tänä keväänä käytännön merkitystä ollut! Edelleenkin sijoituksen riskit sisältävät huomattavia itsestäänselvyyksiä. Esim. joka ainoan maailmassa toimivan vientiä harjoittavan raskaan teollisuuden yrityksen tulos on riippuvainen vaikkapa raaka-aineen ja energian hinnoista sekä valuuttakurssien muutoksista.

Kun oli ensin luotu normisto takaamaan sijoittajalle riittävästi informaatiota, hyvä pyrkimys on johtanut myöhemmin osittain huonoon lopputulokseen.

Ensinnäkään listalleottoesitteitä ei enää yleensä ole saatavana paperisessa muodossa ja nyt käynnissä olevassa Nordean osakeannissa listalleottoesite on yrityksen kotikielen ruotsin lisäksi myös englanninkielisessä muodossa mutta ei suomeksi, vaikka juuri Suomessa osakkeenomistajia on eniten.

On varmaan järkevää ajatella, ettei pidä sijoittaa kohteeseen, jota ei ole edellytyksiä ymmärtää, mutta Nordean tapauksessa asialla on pimeä kääntöpuolensa.

Kun KOP kaksikin kertaa kävi 1990-luvulla kinuamassa omistajiltaan rahaa osakeannissa, perusteluna oli pitää pankki itsenäisenä. Tässä tavoitteessa ei onnistuttu, mutta silloin emissioon osallistuneella esim. 60-vuotiaalla ihmisellä ei ollut mitään mahdollisuutta tietää, että seuraavassa osakeannissa hänen täytyykin pystyä lukemaan antiehdot vieraalla kielellä netistä.

Voi myös kysyä, eikö 25-sivuiseen suomenkieliseen markkinointiesitteeseen (jonka pohjalta ei pidä tehdä päätöstä osakeantiin osallistumisesta) olisi neljän kuvasivun asemesta voinut pienin kustannuksin mahduttaa runsaastikin lisää tekstiä?

Björn Wahlroosilla saattaa olla meneillään olevassa emissiossa hyvinkin paljon intressejä. Se huomioon ottaen pidän hiukan tekopyhänä sitä, miten hän on arvostellut suomenkielisen listalleottoesitteen puuttumista. Onko aivan varma, että suomalaiset Nordean hallituksen jäsenet Timo Peltola, Ursula Ranin, Björn Wahlroos ja Kari Ahola ovat tehneet kaikkensa suomenkielisen listalleottoesitteen saamisen hyväksi?

Voisi kuvitella, että listalleottoesitteen puuttumisella olisi myös poliittisia ulottuvuuksia. Kuitenkaan Suomen Pankin valtuuston jäsen Ben Zyskowicz ei halunnut minulle kommentoida asiaa laisinkaan.

Bjarne Kallis puolestaan on yksi osakesijoittamista parhaiten tuntevista kansanedustajista Suomessa. Hän arvioi minulle suomenkielisen listalleottoesitteen puutumisen olevan “Nordealta huonoa politiikkaa”, mutta ei pitänyt lainsäädännön kehittämistä mielekkäänä ratkaisuna ko. asiassa.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Pankin todellinen oma pääoma…

 

Pankki ei missä tahansa rötiskässä toimi! 

 

 

 

… koostuu luottamuksesta.

Jo Miljardi-Mikan ja Tosi on -Jaskan aikoina jaoin pankin oman pään kahteen osaan: terävään ja tylsään. Tylsä pää koostui tietenkin pankin johdosta. Erityisen tylsää oli, ettei johtoon ollut luottamista.

Toisen osan terävyydestä en sano muuta kuin sen, että vielä joskus 1990-luvulla muistan nähneeni pankin tiskin takana sellaisen kuin pankkitoimihenkilön.

Yksi asia oli varma. Tavallinen pankkivirkailija laski kerran jos toisenkin niin kauan, että lasku täsmäsi ja tilitti viimeisenkin pennin tarkasti ja rehellisesti.

2000-luvulla olen hoitanut itse omalla koneellani ja omalla nettiyhteydelläni pankkiasiani sekä maksanut tästä tietenkin pankille runsaasti erilaisia palvelumaksuja. Mutta vielä joku vuosi sitten pankkiin saattoi soittaa ongelmien ilmetessä.

Vuosi sitten erään Suomessa toimivan pankin johtaja selosti tv:ssä, miten tärkeä nettipankki on. Hän lienee ollut ainoa ihmisen Suomessa, joka asiaa ei ollut aiemmin tiennyt, koska hänen pankkiasiansa hoiti ilmeisesti sihteeri. Johtaja huomasi nettipankkinsa tärkeyden vasta, kun se lakkasi toimimasta.

Joskus aikaisemminkin ja nyt tällä viikolla olen joutunut näkemään tavattomasti vaivaa voidakseni kertoa pankille, että sen järjestelmät ovat pettäneet.

Jo aiemmin olen huomannut, ettei Pohjola / OP-ryhmä / osuuspankkeihin parane soittaa.

24.3. jonotin varttitunnin 01000500 -numeroon. Asia ei tullut silloin eikä edes seuraavana aamuna selväksi. Vasta 25.3. klo 15 aikaan minulle selvisi, että OP-ryhmä ei ole lähettänyt asiakkailleen kirjettä Nordean osakeannista, jonka merkintäoikeuden noteeraus päättyy 27.3.

Kukaan ei minua tietenkään tästä ilmoituksesta kiittänyt, vaan syyttivät asiasta Nordeaa. Kummallista kuitenkin, että Sampo Pankista kirje tuli jo viime viikolla.

Nordealla on Suomessa 190.000 osakasta, joista kymmenillä tuhansilla lienee säilytys OP-ryhmässä. Yhtä osaketta kohti kysymys on 2 euron arvoisista merkintäoikeuksista.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ongelmia Nordean osakeannissa (Täydennetty)

 

Kolmesta paikasta OP-ryhmästä saamani tiedon mukaan osuuspankit eivät ole postittaneet asiakkailleen Nordean osakeantiin liittyvää merkintälomaketta, joka osuuspankkien oman aikataulun mukaan pitäisi palauttaa osuuspankkeihin jo 26. 3. 2009

Täydennys 26. 3. 2009 klo 15.30

 

Ettei kukaan pääse syyttämään minua harhaanjohtavan informaation välittämisestä, haluan täydentää, että pari minuuttia sitten sain käteeni kirjekuoren, jossa oleva Nordean osakeantia koskeva toimeksianto pitää palauttaa Turun Seudun Osuuspankkiin niin, että se on perillä viimeistään 26.3. 2009. 

Jäihän tähän tunti aikaa. Kiitoksia osuuspankki. Minä muistan tämän vielä pitkään.  

 

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

Elpymisen merkkejä

 

Viime aikoina on tullut huomattavasti merkkejä talouden ja osakemarkkinoiden elpymisestä. Näitä olen havainnut omin silmin kuin myös uutisista.

Kaksi uutisasiaa, jotka kertovat elpymisen mahdollisuudesta ovat positiiviset tiedot pankkien toiminnasta (esim. tämä uutinen) ja alustavasta asuntojen hintojen käänteestä Yhdysvaltain markkinoilla.

Oma asuinkaupunkini Englannissa oli vielä tammikuussa kuin pommin jäljeltä. Näytti siltä, että jokainen kauppa tai putiikki lopettaa toimintansa. Nyt parin kuukauden jälkeen lopettaneiden liikkeiden tilalle on tullut jo uusia ja katutasolla näyttää siltä, että elämä jatkuu. Tosin vaatteita ja esim. ruokaa myydään aiempaa halvemmilla hinnoilla.

Olen myös ollut ulkomaalaisen rekrytointitoimiston listoilla, joka rekrytoi sijoitusalan työntekijöitä esim. Lontooseen ja New Yorkiin. Ehdin jo unohtaa koko sähköpostilistalla olemisen, mutta nyt sähköpostiini on pitkästä aikaa alkanut tipahtelemaan tietoja avoimista työpaikoista.

Merkkejä siis elpymisestä ainakin omiin silmiini löytyy, mutta toisaalta on muistettava, että huomattavia riskejä huomattavalle pudotuksille löytyy. Näitä riskejä eivät varmaankaan Yhdysvaltain hallinnon aggressiiviset toimet vähennä, vaikkakin ne auttavat talouden elvyttämisessä. Itse tarkastelen osakemarkkinoiden tulevaisuutta skenaarioissa. Tässä neljä skenaatiota joita huomioin:

 

(1) Voimakas nousu: Talouden nousua on tuettu huomattavilla valtioiden elvytystoimilla ja tukipaketeilla. Tukipakettien teho hiipuu aikanaan ja velat pitää maksaa, joten skenaario on vähemmän todennäköinen.

(2) Maltillinen nousu: Elvytystoimet antavat tukea nousulle ja kehittyvillä talouksilla (itse asiassa Kiinalla) on potentiaalia talouskasvulle, joka tukee kehittyneitä maitakin.

(3) Pehmeä lasku: Protektionismi lisääntyy ja vie vetoapua maailmantaloudelta.

(4) Romahtaminen: USAn dollarin romahtamien voimakkaiden elvytystoimien jälkeen ja/tai laaja sota Lähi-idässä. Painoarvoa näille skenaarioille antavat Iranin oletettu ydinaseohjelma ja USAn massiiviset elvytystoimet.

Itse annan suurimman painoarvon kakkosskenaariolle.

Jälkeenpäin toki jotkut "ennustivat," mutta enemmän tai vähemmän tosiasia on, että emme pysty ennustamaan tulevaisuutta, joten sijaispäätökset kannattaa tehdä riskit ja kaikki skenaariot huomioiden. Mielenkiintoisen tilanteesta tekee se, että media antaa tällä hetkellä huomattavasti huomiota niille, jotka pörssilaskun ”ennustivat” ja vieläkin sitä ennustavat. Tämä tekee toki ihmiset edelleenkin varovaisiksi ja uusia pohjia edelleenkin väijytään, jolloin osakeindeksit eivät välttämättä helposti riko vastustasoja. Jos nousumarkkina on alkamassa, se ei todennäköisesti tule myöskään ilman karhuansaa (bear trap).

 

Käyttäjän Kalle Käyhkö kuva

Raaka-aineita sijoitussalkkkuun: db x-trackers ETF

Yhdysvaltojen ja Britannian painokoneet ovat käyneet kuumina, kun elvytys-rahaa on tungetty markkinoille. Miljardeilla toisensa jälkeen valtiot ostavat omia valtionobligaatioita, yhtiöiden joukkovelkokirjoja tai antavat rahaa suoraan yrityksille. Vanhan talousopin mukaan yletön rahanpainaminen johtaa inflaatioon eli hintojen nousuun. Olen jo pidemmän aikaa tarkkaillut raaka-aineiden hintojen kehitystä markkinoilla. Minusta inflaatio näkyy ensimmäisenä raaka-aineissa ja yritykset vain siirtävät kustannukset viiveellä kuluttajien kukkaroon. Raaka-aineet ovat olleet viimeiset kuukaudet pohjalukemissa, vaikkakin öljyn hinta on taas alkanut kohota.

Perinteiseen sijoitussalkkuun ei olla otettu mukaan raaka-aineita. Kultaan sijoittajat tosin suosittelevat pitämään salkussa ainakin 10 prosentin osuuden kultana, jota monet pitävät edelleen käyvänä valuuttana. Itse en usko pelkkään kultaan. Minä pidän raaka-aineita yhtenä vaihtoehtoisena sijoituskohteena ja haen siitä varsinkin turvaa inflaatiota vastaan. Tämän hetkinen seteli-elvytys voi laukaista nopean inflaation, joka johtaa yhtä nopeaan korkojen nousuun. Inflaatiota ei tule tapahtumaan ilman, että raaka-aineet nousevat. Aikaisemmin pörssi on myös noussut inflaation mukana, mutta saattaa olla, että raju hintojen nousu yllättää monet yritykset. Laaja talouskriisi on myös saanut monet osakesijoittajat varpailleen. Pitkällä aikavälillä osakemarkkinat tulevat nousemaan se on varmaa, mutta minä haluan pelata varman päälle ja lisätä raaka-aineita salkkuuni.

ETF DB-X-trackers DBLCI - Oy - Balanced ETF sisältää 14 raaka-ainetta: Crude oil, Brent Oil, Heating oil, RBOB Gasoline, Natural Gas, Aluminium, Copper, Zinc, Gold, Silver, Wheat, Corn, Soybean ja Sugar.

Raaka-aine ETF-paperi on myynnissä Saksan pörssissä ja äsken siitä pyydettiin hintaa 23,50 euroa kappaleelta. Heinäkuussa 2007, kun öljyn hinta teki ennätyksiä, oli ETF-paperin hinta hurja 46 euroa. Jos inflaatio nousee ja raaka-aineet sen mukana, niin minä hyödyn tästä. Samaan aikaan olen lisännyt kehittyvien markkinoiden rahastoosuuksia salkkuuni ja myynyt tulevaisuudessa todennäköisesti heikosti tuottavat euro obligaatiot. Obligaatioiden tilalle ostin Seligsonin Euro Corp Bondeja, eli yritysten joukkovelkokirjoja.

Seligsonin kätevä graafi-työkalu näyttää vanhat tuotot. Olisiko nyt aika ottaa riski Euro Corp Bondeissa?!?

Mihin sinä sijoitat tällä hetkellä? Uskallatko jo ostaa kehittyvien markkinoiden osakkeita ja uskotko joskus alkavaan nousuun? Lehdistö peloittelee jo, että vanhat pörssin säännöt ovat historiaa ja osakkeet eivät enää tule koskaan tuottamaan, kuten ennen. Joko veri virtaa kadulla, pelko ahdistaa sijoittajan rinnassa? Ehkä emme ole vielä pohjia nähneet, mutta minä en tiedä. Ostan vain lisää koko ajan kaikilla ylimääräisillä rahoillani. Minulla on aikaa, olenhan vasta 33-vuotias. Osakemarkkinat ovat pitkässä aikajuoksissa olleet paras sijoituskohde viimeisen 150 vuoden aikana. En usko, että maailma olisi niin radikaalisti muuttunut. Jos pörssi on kestänyt aikaisemmatkin superinflaatiot, pankkikriisit, kaksi maailmansotaa ja ties mitä, niin tämä on pientä niiden rinnalla. Osakkeiden arvo kyllä heittelee lyhyellä aikavälillä, mutta nyt osinkotulot ovat erinomaisia - keskimäärin 5,7 prosenttia! Vuosikymmeniin osinkotulot eivät ole olleet näin hyviä, vaikka yritykset ovat kilvan leikanneet osinkoja. Entä jos maailman taloustilanne paranee yllättäen, kun elvytys alkaakin tehoa? Yritysten osakekurssit ovat naurettavan alhaisia!

Taloussanomat pohtii alkaako uusi nousu osakkeiden sijaan yritysten velkapapereista?

Sivut

Tilaa syöte Strategiat ja sijoittamisen perusteet