Kevyttä

Menneisyyttä on helppo ennustaa, mutta tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa tarkasti. Tiettyjen asioiden, kuten talouskasvun heilahtelu on suurempaa lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikavälillä se muuttuu ennustettavammaksi. Kirjoituksessa keskityn pidempään aikaväliin eli uuteen vuosikymmeneen. Suurin osa ennustuksista on ajanjaksolle 1.1.2020-31.12.2029. Ennustan lähinnä kansantalouden kehitystä, pörssikursseja ja politiikkaa. Jälkimmäisin on minulle vähiten arvattavissa ja huonoiten ymmärrettävissä, joten ennustetut todennäköisyydetkin ovat alhaisemmat.

Jatkan ed. merkinnästäni.

Saavutettuani korkeasti kunnioitetun 62 vuoden iän en tietoisesti ole pyrkinyt arvioimaan tulevaisuutta menneisyyden perusteella vuosikymmeniin, vaikka olenkin menneisyyttä 15 kirjoittamani kirjan verran harrastellut. Syynä on se, että elämäni aikana on kaikenlaisia mustia joutsenia ilmestynyt. Esim. Neuvostoliitto hävisi naapurista, vaikka monet käyttäytyvät vieläkin ikään kuin eivät olisi asiaa edes huomanneet.

Muutoin tulevaisuutta ja sen eri vaihtoehtoja eli skenaarioita pohdin jatkuvasti. Mielestäni ratkaisevaa ei voi olla ihmisen ikä, vaan se, kuinka kaavoihin kangistunut hän on. Meissä kaikissa sitä vikaa on, minussa varmasti ihan riittävästi, mutta piirre ei liity ikään kovinkaan paljoa, jos dementiapotilaat jätetään laskuitta.

Sijoitusalallakin tuntuu siltä, että mitä nuorempi henkilö, sitä varmemmin hän vetoaa johonkin 10 vuotta vanhaan tunnuslukujen jaksoon. Sellainen sopii enintään historiankirjoitukseen ja on tuskin kovin hyödyllinen sielläkään, enintään todiste kirjoittajan pikkumaisuudesta. Siten olen itsekin ihan tarpeeksi toiminut.

Luonnonvarakeskuksen (Luke)  mukaan maatalous- ja puutarhayritysten keskimääräinen yrittäjätulo kasvoi vuonna 2018 noin kahdeksan prosenttia, 17 500 euroon vuotta kohti. Tämä riittää antamaan yrittäjäperheen omalle pääomalle 1,5 prosentin koron ja työtunneille sivukuluineen 6,7 euron korvauksen.

Suomen valtiokoneisto viettää suvereeniutensa vuosipäivää. Tämä on meille kaikille tärkeä juhla, valtiokoneisto on meille yhteinen ja heijastelee meidän kaikkien toiveita siitä mitä valtion ja hallinnon tulee olla. Samalla tavoin kuin meidän kannattaa tuntea ja hyväksyä itsemme, meidän kannattaa tuntea ja hyväksyä myös oma valtiokoneistomme. Se heijastelee meidän käsitystä siitä mitä on hyvä keskinäinen kanssakäyminen. 

Valtiokoneistoamme verrattiin itsenäisyytemme alkuaikoina nuoreen naiseen, suomineitoon. Nyt valtiokoneistomme on tullut kypsään ikään ja ottanut huolehtiakseen Suomessa asuvista. Ketään ei jätetä syrjään ja Suomiäiti tarjoaa kaikille kansalaisille melko lailla samat mahdollisuudet ja olosuhteet.

Suomiäidin talossa on hyvä asua. Kuulumme maailman onnellisimpiin eikä työ tai ponnistelu ole meille tärkeää. Meillä on paljon vapaa-aikaa ja työskentelemme lyhyempää työviikkoa kuin juuri mikään muu Eurooppalainen valtio. Keskimääräinen elintasomme ei kehity, mutta korvaukseksi saamme tärkeämpää, onnellisuuden ja turvallisuuden tunteen. 

Meistä kaikista työssä käyvistä on tullut julkisen sektorin palvelijoita. Suurin osa työssäkäyvän tuottamasta lisäarvosta menee julkiselle sektorille ja olemme näin laskien lähinnä valtion palveluksessa ja kuulumme valtiolle. Suomi on harvoja maita, jotka ovat menestyksellisesti tämän tyyppisen arvokkaan valtiokeskeisen yhteiskunnan. Siksi valtiokoneisto, Suomiäiti,  on meille niin tärkeä. Meistä aiemmin itsenäisistä ihmisistä on tullut Suomiäidin lapsia, joista äiti huolehtii, ja jonka eteen olemme valmiita tekemään työmme ja jolle me kuulumme.