Yritystoiminta ja välittäjät

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Muistokivet – haudanvakava business ?

Suomessa myydään noin 15.000 hautakiveä vuodessa. Vanhoihin hautakiviin tehdään noin 30.000 uutta kaiverrusta. Kaikista kuolleista noin neljännelle otetaan uusi kivi, puolelle tarvitaan uuden nimen kaiverrus ja neljäs osa ei tarvitse muistokiveä ollenkaan. Euroissa puhutaan noin 25-30 miljoonan euron kokonaisuudesta.

Suuret ikäluokat näkyvät myös hautakivimarkkinoissa. Vainajien määrä nousee jonkin verran vuosi tasolla. Samalla kuitenkin polttohautaus ja uurnalehdot yleistyvät, jolloin muistokivien kokonaismarkkinat pysyvät samana tai kasvavat hyvin hitaasti.

Kivivalmistajien ja kaivertajien markkinat ovat sirpaleiset: alalla toimii jopa sata pienempää, muutaman henkilön yritystä. Suurempia yrityksiä löytyy kourallinen: Loimaan Kivi, Suomen Kivivalmiste ja Kaavin Kivi suurimpina. Myös Peipohjan Kiviveistämö, Vientikivi ja Tervajoen Kiviveistämö erottuvat kooltaan joukosta. Alan rakennemuutokseen ohjaavat sekä liiketaloudelliset paineet että nykyisten yrittäjien ikääntyminen.

Muistokivien markkinointi on pääasiassa hautaustoimistojen harteilla. Toimistoissa on näytteillä eri kivimalleja ja netistäkin löytyy esimerkkejä eri ratkaisuista. Kivilaatuja, kivimuotoja ja kaiverruksia on jokaiseen tarpeeseen ja makuun. Loimaan Kivellä on Kivicenter-konsepti, joissa pääsee näkemään useita kymmeniä malleja ja esimerkkejä eri ratkaisuista (www.loimaankivi.fi).

Konsultilla oli ilo tutustua kotimaisen Loimaan Kiven toimintaan paikan päällä Loimaalla. Tuotanto oli automatisoitu pitkälle ja modernit koneet jalostivat raakakivestä kaunista kivilaattaa vuorokauden ympäri. Osaavat kivenveistäjät jatkoivat kiven jalostamista siitä, mihin koneen osuus päättyi. Samalla tehtaalla valmistettiin sekä muistokiviä, sisustuskiviä että rakennuskiviä. Lopputuotteet ovat ikuisia: suomalainen graniitti kestää kulutusta kaikissa olosuhteissa.

Konsultti ei ole – vielä – joutunut pohtimaan muistokivien hankintaa, joten kokemus oli uusi. Hautakivet olivat kauniita, yksilöllisiä ja huolellisesti suunniteltuja. Lomamatkalla tuli uteliaisuudesta käytyä muutamalla hautausmaalla ulkomailla. Muistokivet tuntuivat olevan osa kunkin alueen historiaa, ne kertoivat ajoista ja ihmisistä ennen meitä.

Suomalainen ei tee mielellään testamenttia “liian aikaisin”. Perikunnat saavat sitten pohtia – juristien kanssa tai ilman – mikä lienee olikaan poismenneen viimeinen tahto. Itseä jäi askarruttamaan, onko muistokiven valinta niin vakava asia, ettei siitä voi keskustella etukäteen.
 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Arkkitehti paukuttaa puutaloja Israelinmetsään

KerimäkiPuurakentamisen perinneviisautta löytyy maastamme vuosisatojen takaa. Alalle kaivataan innovaatioita, mutta alkuun päästäisiin vanhoja valokuvia katsomalla ja historian kirjoja lukemalla.

Taantuvien Maakuntien Suomessa oli ennen lättänöitä pankkisaleja ja kauppakeskuksia runsaasti kauniita puutaloja, joita tekivät kirvesmiehet ja paikalliset työporukat. Suurin osa on jyrätty katepillareilla nurin jo 60-luvulla, mutta paikallislehdistä löytyy kuva-arkistoja ajoista ennen betonirumiluksia ja ideaparkkeja.

Poikkesin tällä viikolla Kerimäellä, jossa maailman suurin puukirkko oli remontissa. Pakettialojen rakentajat voisivat ottaa mallia menneen ajan kirkonrakentajista, jotka saivat piktästä puusta ja hirsistä aikaiseksi upeita rakennelmia.

Pari kuukautta takaperin tapasin arkkitehti Sami Paalosmaan Pernajan Robin Hoodissa. Hän kertoi heittäneensä CADin ja muut suunnitteluvehkeet vähäksi aikaa syrjään ja pukeneensa ylleen haalarit. Sami sanoi rakentavansa suunnittelulaman aikana omin käsin pari omakotitaloa ja myyvänsä ne nousukauden alkaessa maksukykyisille asiakkaille.

Samin suunnitelemia taloja nousee kaksin kappalein Itä-Uudellemaalle, Pernajan Israelin metsään. Ne ovat kaksikerroksisi omakotitaloja ja pinta-alaltaan 160 neliötä. Asuinrakennuksen lisäksi 2000 neliön tontille tulee autotalli ja sauna. Eli kelpo perheasuntoja.

Kätevä mies pystyy työllistämään itsensä ja kehittämään pienpuurakentamista paikallisen osaamisen pohjalta. Ei niitä mökkejä tarvitse rahdata valtakunnan toiselta laidalta etelänkään kirkonkyliin. Tarvitaan vain toimeen tarttuvia osaajia, miehiä ja naisia, black and decker, naulakone, sirkkeli ja betonimylly. Puutaloja pystyy lähes kuka tahansa valmistamaan ilman suurempia alkuinvestointeja.

Nuorisotyöttmyys hoituisi sillä, että vaikkapa 10 000 nuorta päättäisi rakentaa itselleen omakotitalon johonkin maaseudulle, jossa tonttien hinnnat ovat kohtuulliset. Valmiin mökin voi laman päätyttyä myydä raharikkaalle ja ostaa kaupungista kerrostalokaksion, jos maaseutuelämä ei viehätä.

Näin se Samikin toimii. Lihavina vuosina hän tekee arkkitehtihommia Helsingissä, mutta laman iskiessä hän lähtee maalle matalasuhdannette pakoon ja rakentaa omakotitaloja myyntiin. Hän on näitä "uusia savuja" rakentanut 2000-luvun alusta alkaen parikymmentä.

Leivän ja työn sryjässä pysyy, kun tekee konkreettisia asioita ja pitää mittakaavan oikeana. Metsäteollisuuden ahdingosta telkkariaikaa saa Stora Ensoa tuhannen päreiksi silppuava Jouko Karvinen. Huonto uutiset ovat hyviä, mutta nuorisotyöttömyyden ollessa 22,5 prosenttia kaipaisin mediaan myös menestystarinoita: nuorille tarvitaan ihmisen kokoisia esimerkkejä tulevaisuuden rakentamisen mahdollisuuksista.

Lovari kirjoitti Sami Paalosmaasta 30.9.2003 näin: Arkkitehtisuunnittelun on tehnyt Arkkitehtuuri- ja konsulttitoimisto SP.Ark. Sami Paalosmaa. Rakennusarkkitehti Paalosmaa on pernajalainen yrittäjä, jonka suunnittelemia omakotitaloja on rakennettu muun muassa Länsi-Koskenkylään. Koskenkylän monitoimihalli on ensimmäinen Paalosmaan suunnittelema liikuntahalli.

 

 

 

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ei uutisia on hyvä uutinen?

Sain tänään Metsäteollisuus ry:stä tilaamani uutiskirjeen. Kaksi uutiskirjeen “uutista” olivat: 1) kolmannes maapallon maapinta-alasta on metsän peittämää ja 2) metsäteollisuus tarvitsee vettä.

Jälkimmäistä uutista voisin hieman täydentää. Rauman sellutehdas pystytettiin vuonna 1920 pari kilometriä pitkän, mutta suultaan vain 80 metriä leveän Sampaanalanlahden rannalle.

Sellutehtaan jätökset laskettiin aluksi ns. lyhentämättöminä suoraan lahteen sillä seurauksella, että lahti tietenkin pahasti saastui.

Tällöin sellutehtaan tirehtööreille tuli hätä käteen, sillä he tarvitsivat sisäänotossa puhdasta vettä. Päästöillä ei tietenkään ollut niin nokon nuukaa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että tämä minun “uutis”täydennyskin on lähes 90 vuotta vanhaa tietoa!

Sanotaan, että ei uutisia on hyvä uutinen. Kuitenkin olen toista mieltä. Stora Enson ilmoitettua supistuksista ja suunnitellessa niitä lisää Metsäteollisuus ry:llä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin pari itsestään selvyyttä.

Vaikutelmaksi jää, että jos visioita on joskus ollut, ne ovat ainakin nyt pahasti hukassa. Enemmänkin vaikuttaa siltä, että metsätirehtöörit ovat tippuneet korkean puun latvasta ollen päästään pyörällä: mikä maa, mikä valuutta, mikä tulevaisuus.

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Tallink - sulaako suo vai kuoleeko kurki?

Tallink kasvoi nopeasti Itämeren matkustajaliikenteen ykköseksi. Laivoja tilattiin nopeaan tahtiin ja rohkeasti vivuttaen. Yrityksellä onkin alan ylivoimaisesti uusin aluskanta. Investointitahdin esimerkkeinä Romantika 2002, Victoria 2004, Galaxy 2006, Star  2007, Superstar 2008, Baltic Princess 2008 ja Baltic Queen 2009. Laivojen hinnat pyörivät noin 120-150 miljoonassa eurossa kappale.

Yritys osti  Superfast Ferriesin kolme lauttaa vuoden 2006 huhtikuussa 350 miljoonalla eurolla. Superfastin liikenne Saksaan siirrettiin Hangosta Helsinkiin. Saman vuoden kesäkuussa käytiin tarjouskilpailu Silja Linesta, jonka Tallink sai omakseen 450 miljoonalla eurolla ja 5 miljoonalla Tallinkin osakkeella.

Viron liikenteessä Tallinkin kilpailuaseena oli pitkään kilpailijoita huomattavasti alhaisemmat palkkakustannukset. Tätä kilpailuasetta ei ole pystytty – yrityksistä huolimatta – siirtämään muihin liikenteisiin. Päinvastoin, Vironkin palkkakustannukset ovat jatkaneet voimakasta nousuaan. Muutama pienempi kilpailija, kuten Nordic Jet Line, on pudonnut jo kisasta. Toisaalta Viking Line toi lisää kapasiteettia Suomen ja Viron väliseen liikenteeseen.

Yrityksen investoinnit eivät rajoittuneet aluksiin ja kilpailijoiden ostamiseen. Yritys laajentui myös maihin, panostamalla omiin hotelleihin.  Yhtiö operoi neljää hotellia Tallinnassa ja yhtä Riikassa

Yhtiön yritysostot ja niiden jälkeinen fuusiointi ei ole sujunut ongelmitta. Superfastiin yritettiin virolaista miehitystä ja palkkarakennetta, tuloksetta. Silja Linen pitkään rakennettu brändi saatiin pilattua alle vuodessa m.m. johdon kuuluisan Toaster Gate –risteilyn vauhdittamana. (http://www.talouselama.fi/uutiset/article169555.ece)

Siljan myyntikonttoreita suljettiin, henkilöstöä ja toimintoja siirrettiin milloin Tallinnnnan, milloin muualle. Tietojärjestelmäuudistus – yllätys, yllätys – kesti pidempään ja maksoi enemmän kuin oli suunniteltu. Sekä laskutus- että varausjärjestelmät tökkivät pitkään vielä vuosi sitten.

Mainonnassa yritettiin ensin TallinkSilja –brändiä, ennen kuin huomattiin  että ostetulla Silja-brändillä oli Suomen ja Ruotsin välillä parempi kaiku kuin Tallinkilla. Rakennemuutoksen suurin hyötyjä on ollut Viking Line, joka on saanut ison osan Siljan asiakkaista itselleen. Vikingillä on panostettu laatuun ja suomalaisuuteen – strategia tuntuu purevan.

Suomalaisille virolainen sopii paremmin huonosti kohdeltuna ja epäonnisena pikkuveljenä kuin omistajana. Pienikin virhe risteilykokemuksessa pannaan kansallisuuden piikkiin.  Joskus syystäkin.

Matkustajia on saatu mukavasti, hinnalla. Happy Hour –hinnoittelusta piti päästä kulut kattavaan hinnoitteluun, mutta todellisuudessa tarjousmyynti on jatkunut ja matkustajien laivoille jättämä rahamäärä per matkustaja on kehittynyt samaan suuntaan kuin matkapuhelinten keskihinta. Markkinointi on maksanut maltaita, mikä näkyy tuloksessa sekin. Googlaamalla löytyy satakunta järjestöä, yritystä ja seuraa, joiden jäsenyydellä saat Tallinkin hinnoista heti tuntuvan alennuksen.

Maailman talouden lama on iskenyt suoraan rahtimääriin, Tallink ei ole ollut immuuni pudotukselle. Yhdeksässä kuukaudessa rahdista on hävinnyt 37 miljoonaa euroa. Valuuttakurssitkin (SEK) ovat rassanneet ja vieneet 9 kk tuloksesta 15 miljoonaa euroa. Rahtimarkkinoiden elpymiseen menee optimistisestikin ajatellen yli vuosi.

Yhdeksän kuukauden myyntikate (gross profit) oli 84 miljoonaa euroa, pudotusta edellisestä vuodesta 28 miljoonaa (25 %). Rahoituskulut kasvoivat 11 miljoonalla 57 miljoonaan euroon. Kun samalla markkinakorot ovat pudonneet voimakkaasti, voi päätellä että Tallinkin rahoitusrakenteessa on kovenantteja jotka nostavat marginaalin sitä korkeammaksi, mitä huonommaksi tulos käy. Nettotulokseksi jää 40 miljoonan euron tappio. Sitä ei johdon 20 % palkanalennuksella paljon paikata.

Korollista pitkäaikaista velkaa yrityksellä on 1.040 miljoonaa euroa, alusten ja kiinteän omaisuuden arvo taseessa 1.745 miljoonaa. Omaisuus koostuu lähinnä aluksista, joiden sopivuutta muihin liikenteisiin ja myyntiarvoa on vaikea arvioida. Yritys on ilmoittanut ryhtyvänsä myymään tarpeettomia aluksia.

Tallink on laajentunut ennätysmäisen voimakkaasti ja toiminta on ollut erittäin vivutettua. Nyt, markkinoiden jäähtyessä, on kassavirran kääntäminen nopeasti positiivikseksi tärkeämpää kuin koskaan. Saa nähdä sulaako suo ennen kuin kurki kuolee.

Yrityksen suurin omistaja on m.m. ylimmän johdon  ja hallituksen eräiden jäsenten omistama holding-yhtiö Infortar noin 40 prosentilla. Infortar omistaa esimerkiksi Tallinkin pääkonttorin Tallinnassa sekä osia Tallinkin operoimista hotelleista.  Kuriositeettina mainittakoon että Tallinkin taksiyhtiö Tallinnassa on myös 51 prosenttisesti Infortarin omistama. Virolaiset kutsuvat näitä, Infortarin omistamia, Tallinkille ja sen asiakkaille palveluja tarjoavia yhtiöitä punkkiyhtiöiksi. Punkkihan kiinnittyy isäntäänsä eikä irroita ennen kuin on kylläinen.

Infortar muutti kirjanpito käytäntöään viime vuonna ja arvosti Tallinkin osakkeet taseessaan “omaisuuden reaaliarvolla” eikä osakkeiden pörssikurssilla. Markkinahinnan käyttäminen olisi johtanut 2.6 miljardin EEK:in tappioon.

Konsultti osti aikoinaan Tallinkin osakkeita ennen yrityksen istautumista pörssiin. Niistä sai mukavat pikavoitot. Osakeantiinkin tuli osallistuttua. Kun Siljan fuusiointi osoittautui vaikeaksi ja ylilyöntejä alkoi näkyä otsikoissa, myin osakkeet. Päätöstä ei ole tarvinnut katua.

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä (www. deltafreight.fi).

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Vientivetoinen Suomi

Lovisa

Suomi elää metsästä, hoettiin 1980-luvulla. Vuoden 1992 lamasta noustiin vientiteollisuuden voimalla. Silloin veturiksi ilmestyi kuin tyhjästä Mobiran jälkeläinen, Nokia, joka on näihin päiviin asti kaunistellut mielikuvaa suomalaisesta osaamisesta.

Nokia on varmaan faktisesti vahvempi kuin parikymmentä vuotta takaperin, mutta siitä ei ole kasvun veturiksi entiseen tapaan, koska puhelinjätin toiminta valuu vähitelleen muualla. Meidän on pakko pärjätä ilman Keilaniemen isä aurinkoista.

En ole varma, onnistuuko Nokialta kameliselkästrategia, joka mahdollistaisi uuden nousun entistä korkeammalle kyttyrän tasolle? Se jää nähtäväksi. Nokian OVI on hiukan raollaan ja digipalvelun piiiriin toivotaan tänä vuonna 80 miljoonaa käyttäjää, vuonna 2011 OVI-palvelun käyttäjiä uskotaan olevan 300 miljoonaa.

Älypuhelimissa piskuinen Apple on tässä välissä ehtinyt vetäistä maton väkivahvan tuotantoteknologian hallitsijan jalkojen alta. Nokia on eittämättä maailman paras halpojen puhelinten suurtuottaja, mutta älupuhelinten markkinaosuus laskee kuin lehmän häntä. Nokian N97 on hyvä yritys oikeaan suuntaan, mutta vallankuomuksellista innovaatiota noksulan insinöörit eivät vielä ole keksineet.

Nokia on suurin, ehkä ei hitain, mutta johtotähti on siirtyny Amerikan mantereelle, jossa Nokian asema on marginaalinen. Laitteiden tekijänä Nokia on edelleen ykkönen, mutta kilpailun painopiste siirtyy ohjelmistoihin, sovelluksiin ja palveluihin.

Tätä tarinaa näppäillessäni seison teollisuuskylän laidalla ja ihmettelen satamiin lähtevien rekkojen vähäisyyttä. Tällä kertaa Suomen vientiveturiksi tarvitaan kymmeniä Nokiaa, UPM:ää, Metsoa, Stora Ensoa, Konetta, Rautaruukkia, Outokumpua ja Wärtsilää pienempiä yrityksiä. Tietämättäni teollisuusalueen konttorissa kamereeri laskeskelee väheneviä tuontieuroja ja hallituksen peräkamarissa johtajat kirjoittavat kainalot hiessä lomautus- ja irtisanomisilmoituksia tieto- ja taitoduunareilleen.

Suuryrityksemme ovat käynneet huipulla, mutta moniko niistä palaa entiseen loistoon?  Oletettavasti tarvitsemme uusia vientihirmuja, mutta mitä ihmettä nämä uudet tulokkaat tekevät? Viime laman jälkeen menestyjäksi päästiin kännykkäkuorilla, elektroniikan alihankinnalla ja alihankintakoodia vääntämällä. Tällä kertaa Nokialla on vaihtoehtona Joensuulle tai Lahdelle Bangalore Intiassa tai Quangdong Kiinassa.

Uusia menestyksen alueita voi vain arvailla. Bioteknologiaa, Bioenergiaa, Ekorakentamista, Puurakentamista, Hyvän Elämän Uudistamista, Digitaalisten Palvelujen Tuotantoa. Uudet tulokkaat ovat kuitenkin tässä vaiheessa tuntemattomia suuruuksia. Yhdenkään logo ei ole piirtynyt vahvana mieleeni. Kuka tietää? Kenellä on hyvä yhteys arvaustoimistoon?

 

 

 

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Se analyysi tiesi paikkansa, osa II

 

J. A Sandels

 

Edelleenkin viitaten Runebergin Sandelsin suuhun panemiin sanoihin totean Pohjola Pankin jo toukokuussa 2009 esittäneen oikeansuuntaisia näkemyksiä suomalaisesta metalliteollisuudesta.

Taseeltaan vahva Rautaruukki (gearing 10 %:n paikkeilla) on ollut ainakin vuoden verran monessa sijoitussuosituksessa mukana.

Kuitenkin jo toukokuussa Pohjola antoi sijoitusstrategiakatsauksessaan Rautaruukille “vähennä”-suosituksen.

Toukokuussa Pohjola arvioi Rautaruukin tuloksen painuvan tappiolliseksi, minkä lisäksi teräsmasuuneille ensi vuonna tehtävät suuret peruskorjaukset rasittavat tulosta. Lisäksi yksi masuuni on vuorottelut yhteen laskien puolisen vuotta pois tuotannosta. Edelleenkin Rautaruukin katsottiin saavuttaneen kurssinousunsa rajat ja ne ylittäneensä.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Seuraava nettiruumis?

Päivä kauppalehdessä kerrotaan kuinka suurelle rummutuksella ja nimekkäällä taustajoukolla lanseerattu Fruugo on saanut lisärahoitusta. Ennustan että vuoden sisällä saamme lukea kuinka portaalille pannaan lappu luukulle.

Jos olen ymmärtänyt oikein portaalin idea on lisätä nettiostoksia:

  1. Poistamalla kuluttajan pelkoja nettiä kohtaan, onhan vastapuoli tunnettu.
  2. Mahdollistaa pienempienkin toimijoiden tulo markkinoille myös oman maan rajojen ulkopuolella

Muutaman kerran koepyörittelyn jälkeen minusta tuntuu että en pysty löytämään mitään ostettavaa portaalista.

Uskon että vahvin menestystekijä nettikaupassa on jos ostaminen on helppoa:

  1. Portaali on erikoistunut tiettyihin tuotteisiin. Nämä on lisäksi jaoteltu riittävän hienojakoisesti jotta halutun tuotteen löytäminen on helppoa
  2. Portaali toimii hyvin ja luotettavasti. Ostosprosessi sujuu jouhevasti
  3. Todella edistykselliset portaalit kuten Amazon tietävät kuka olen, muistavat mitä olen ostanut ja katsellut ennen ja osaavat tehdä (todella päteviä) ostosehdotuksia.

Fruugo-portaalissa tuntuu siltä että ajatuksena oli keskittyä vaatteisiin - onhan tuolla näyttävästi esillä värivalinta. Nyt löytyy kaikkea kalsareista kameroihin. Mutta - pienin kategoria on "miesten vaatteet". Liian hankalaa josa haluan etsiä esim. kauluspaitaa. Siinä ei sitten sosiaalisen median piirteet ja "fruuglareiden" neuvot porttaalissa auta.

Toiseksi on väärä lähestymistapa julkaista kuluttajille suunnattu palvelu beettana. Tämä toimii vain jos kyseessä on jokin uusi softa nörteille. Kuluttaja tulee paikalle kerran ja toteaa että "tämä ei toimi" ja lähtee pois. Eikä tule koskaan takaisin.

Kävin mielenkiinnon vuoksi myös telkussa mainostettussa nelly.com - portaalissa. A vot: Tarpeeksi alakategorioita, erikseen t-paidat ja housut jne. Valikoima voisi toki olla suurempi, mutta hyvältä näyttää.

Jos pienestä valikoimasta ei pysty löytämään oikeaa tuotekategoriaa, niin miten se helpottuu jos valikoima kasvaa?

Mainitun Amazonin lähestymistapa on minusta ollut hyvä: Tee ensin jotakin (kirjamyynti) hyvin. Tee se sitten vielä paremmin. Vasta sitten laajennat tarjontaa elektroniikkaan ja avaat portaalin muille toimijoille.

Voi olla että Fruugon kohderyhmä on aivan jokin muu kuin keski-ikäiset miehet, mutta minuun se ei todellakaan kolahda.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Sanan hinta

Mikä on sisällön arvo netissä? Entä painetussa lehdessä?

Jopa lehtikeisari Rupert Murduch on sanonut että median ansaintamalli on rikki, ilmaista sisätöä ei voi olla netissäkään:

We are now in the midst of an epochal debate on the value of content and it is clear to many newspapers that the current model is malfunctioning.

Netissä tekee rahaa lähinnä Google, ei suinkaan sisällöllä.

Moni nettiportaali , esimerkiksi facebook, käynnistettään logiikalla: hankitaan ensin paljon käyttäjiä, ja mietitään sitten miten niillä tehdään rahaa. Ei toimi.

Pohjoismaissa ei taida olla hyvää esimerkkiä toimivasta nettitaloudesta. Pisimmällä nettistrategiassaan on mielestäni norjalainen Schibstedt - konserni. Satsaukset nettiportaaleihin ei silti ole kompensoinut paperilehtien takkuamista - pörssikurssi on sen seurauksena sukeltanut voimakkaasti.

Joitakin merkkejä ns freemium-mallin (eli peruskamaa ilmaiseksi ja paremmat palvelut maksullisiksi) olen havainnut myös talouslehdissä:

  • Wall street journal näyttää osan sisällöstä ilmaiseksi. Joistakin näkyy vain otsikot. Satunnaisen surffarin frustraation välttämiseksi nämä on selkeästi merkitty avainlogolla.
  • Financial Times on vienyt systeemin fiksusti pidemmälle. Satunnainen surffari näkee perusartikkelit kokonaisuudessaan, mutta korkeintaan kolme kuukaudessa. Rekisteröitymällä (mainospotentiaali!) näet kymmen artsua kuussa. Maksamalla 3.49€/viikko näet kaikki .... paitsi .... suosituimman Lex-kolumnin joka sisältyy 6.3€/viikko maksavaan premium tilaukseen. Paperilehden tilaaja EI SAA nettisisältöä ilmaiseksi, vaan maksaa siitä lisää.

Hyvästä sisällöstä on voitava rahastaa. Näyttäkööt ilmaisportaalit copy&paste uutisia. Verkkoportaali on myös jotakin muuta kuin skannattu kopio paperilehdestä.

Kaiken kaikkiaan: Kannattava nettiportaali on tulossa, kysymys on ainoastaan siitä kuka saa viritettyä ansaintalogiikkansa ensin toimivaan malliin. Pitkällä tähtäimellä paperiteollisuus ja paperilehdet kuihtuvat. Joku tekee rahaa sisällöstä tulevaisuudessakin.

Suomeen nousee 180 neliön lego-talo

http://www.kauppalehti.fi/5/i/mobiili/kl_mobiili/uutinen.jsp?oid=2009/06/23482&ext=rss

Joskus aikaa sitten Helge pohti KL:n blogissaan metsäteollisuudelle uusia toimintamalleja. En tiennyt mitään kyseisestä innovaatiosta, kun sen heitin kommenttina. Uutisesta oli ilahduttavaa lukea, että kyse on toimivasta ideasta. Näköjään toteuttamiskelpoisesta ja riittävän edullisesta myös.

Oli myös mielenkiintoista lukea miten lego-nystyröiden sijaan oli tehty pohjaan ura ja siihen puulevy. Olisin kyllä itse toteuttanut hieman toisella lailla. Parempi tapa on olemassa jo valmiina tukimuureissa. Niissä on reikä johon työnnetään putki tarvittavalta pituudelta. Ratkaisu tekee liitoksesta paremman pysty- ja sivusuunnassa. Puurakentamisessa voisi tietty käyttää puutappeja tai seipäitä.

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Ari Hakkaraiselta kirja - Behind the Screen

Luin Ari Hakkaraisen kirjan Nokiasta, sen kilpailijoista ja telekommunikaatiosta busineksena.

Behind the Screen antaa lukijalla 280 sivun tiukan paketin. Kirjassa käydään tarkoilla lähdeviittauksilla läpi Nokian ja Nokia Networksin historia, nykytila ja arvioidaan tulevaisuuttakin. Kirjoittaja tuntee selvästi busineksen ja siinä toimivat ihmiset. Tarinat saavat lihaa luiden päälle juuri ihmisten ja heihin liittyvien tarinoiden kautta. Vaikka fokus onkin Nokiassa, käydään läpi myös kilpailjoita, jakelijoita ja muita telekommunikaatio-busineksessa toimivia yrityksiä ja ihmisiä.

Itse sain ehkä eniten irti juuri ilmiöiden taustoista ja eri yritysten välisten suhteiden pohdinnasta. On helpompi ymmärtää joitakin Nokian julkisuudessa kritisoituja päätöksiä.  Jos olet päättänyt rakentaa menestyksesi oman brändin varaan, on vaikea palvella jakelijoita räätälöimälle heille "Pirkka"-malleja.

Oven merkitystä Nokian tulevaisuudelle ja yrityksen siirtymistä välinevalmistajasta sisällön tuottajalle pohditaan laajemminkin. Nokia on tiensä valinnut ja ostanut vinon pinon strategian kannalta yhteensopivia yrityksiä - halpoja ja hinnakkaita. Kritiikkiä on tullut sekä strategiasta, ostoista että strategian toteuttamisesta. Hakkaraisen kirjassa käydään läpi useita Nokian historian aikana sattuneita kriisejä. Tämä antaa perspektiiviä sille, ettei nykyisetkään haasteet ole ainutlaatuisia. Tasaiseen tahtiin on jouduttu kriisiin, josta on selvitty entistä vahvempina.

Koko mobiiliteollisuus on kehittynyt nopeasti ja lyhyessä ajassa. Itse olin jo unohtanut kuinka lyhyessä. Hakkaraisen kirjassa käydään läpi m.m. soittoääni-businestä. Palaa mieleen ajat kun jokainen päivälehti tarjosi palstakilometreittäin ilmoituksia milloin millekin soittoäänelle, Hullulle Sammakolle ja näytönsäästäjälle. Miljardibusiness? No, ehkä hetkeksi. Samantyyppinen oli Wap-tarina, hetken huuma. N-Gage peleineen ja taco-muotoiluineen oli kokeilu johon upotettiin paljon rahaa. Nyt sitä lanseerataan uudelleen Oven kautta. Business muuttuu, muutu mukana tai kuole.

Nokian ongelmista Yhdysvalloissa on kirjoitettu niin pitkään, että olin jo unohtanut että Nokia oli vielä kymmenen vuotta sitten markkinaykkönen Yhdysvalloissa. Hakkarainen kertoo menestyksen taustat ja nykyiseen “haastelliseen tilanteeseen” johtaneiden päätösten syyt. Samalla käydään läpi ihmiset, jotka olivat menestyksen takana.

Kirjaa voi huoletta suositella kesälukemiseksi, vaikka vankkaa asiaa onkin. Kirja jakautuu selkeisiin itsenäisiin kappaleisiin ja lukija voi itse annostella tietopaketit sopivaan tahtiin. Kirjoittajan asian ja alan ihmisten tuntemus on kirjan parasta antia. Reilun 25 vuoden kokemus Nokialta, ICL:ltä ja Fujitsulta näkyy ja kuuluu. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Jos kritisoida haluaa, niin rajalliseen sivumäärään on ehkä yritetty mahduttaa asiaa liiankin kanssa.

Nautin lukemiskokemuksesta ja nyt tulee katseltua taas Nokiankin pörssikurssia tarkemmin. Josko tästäkin kriisistä noustaisiin entistä vahvempina?
 

Sivut

Tilaa syöte Yritystoiminta ja välittäjät