Yritystoiminta ja välittäjät

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Ei se koko vaan....

Booz&Co on julkaissut vuosittaisen tutkimuksensa mailman suurimmista T&K yrityksistä. Laskusuhdanteesta huolimatta suurin osa yrityksistä on kasvattanut T&K kulujaan. Nokia on tässä listauksessa kivunnut jo sijalle 2 : T&K kustannukset  kasvoivat 5.7% ja olivat 11.8% liikevaihdosta. Tällä panoksella saatiin aikaan markkinaosuuden lasku. Muutenkin tuntuu listaa katsoessa siltä että suuret tuotekehitysinvestoinnit eivät suinkaan takaa menestystä. Perinteisesti paljon tuotekehitykseen satsanneita yrityksiä ovat mm GM (tippuu sijalta 2 sijalle 5) ja Ford (tippuu sijalta 6 sijalle 8).

Tuotekehitykseen tehokkuus ja tehollisuus ovat asioita jotka askarruttavat monissa yrityksissä tänään. Jotta nämä saavutetaan pitää onnistua kahdessa asiassa:

1: Tehdään oikeita asioita. Tuotekehitys toteutta yrityksen strategiaa. Jos strategia on huono ei paraskaan tuotekehitys voi sitä paikata. Pitäsikö saman raudan jatkuvan uudelleenkehittämisen sijasta satsata esimerkiksi palvelujen kehittämiseen? Oletko varma että yhä suuremmat katumaasturit ovat tulevaisuuden sana?

 

2: Tehdään asiat oikein: Kuluuko tuotekehitykseen turhan paljon aikaa rahaa esimerkiksi huonon organisoinnin takia. Ovatko suunnitelmat juostamattomia? Viedäänkö projektit läpi vaikka jo kirvesvarren älykkyysosamäärän omaava tajuaa että mailma on muuttunut alta? Jos käytät uuden sukupolven suunnitteluun kolme vuotta kun kilpailija suoriutuu siitä vuodessa olet kohta pulassa oli strategia miten hyvä tahansa. Lyhyt suoritusaika on arvo sinänsä. Mitä lyhyempi elinkaari tuotteella on sitä tärkeämmäksi siitä tulee. Tyypillisesti tuotevaatimukset lyödään lukkoon projektin alussa. Jos tuotteen valmistuminen kestää kolme vuotta on mailma ehtinyt muuttua huomattavan paljon sinä aikana.

 

Suuri rahamäärä ei mestystä takaa. Tärkeämpää on (jälleen) miten rahasi käytät.

Lean on ollut kova sana tuotannossa jo kauan. Nyt lean on tulossa myös tuotekehitykseen.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

GM ja OPEL: Kun on aika muuttua on aika muuttua

Opel Admiral

Kuvassa Opel Admiral vm 1938

Sijoittajat keskittyvät usein analysoimaan erilaisia tunnuslukuja. Homo Economicus on sitä mieltä että luottamus yrityksen johtoon on yhtä tärkeä asia. Onko johdolla näkemystä tulevasta? Uskotko että johto tekee yrityksen omistajien kannalta järkeviä päätöksiä?

Kunnioitukseni GM:n valtaapitäviä kohtaan nousi muutaman pykälän (tosin aivan pohjamudista) kuullessani uutisen että GM aikookin pitää Opelin halussaan. Opelin paletista löytyy juuri niitä pienempiä autoja joita GM tarvitsee. Jotkut kommentaattorit ovat tosin nähneet GM:n johtokunnan toiminnassa häilyvyyttä ja päätöstuskaa. Markkinoilla kunnioitetaan ehkä liikaakin toiminnan miehiä joille liike on tarkoitus. Nämä ovat suuria päätöksiä joita kannattaa harkita kunnolla.

Päätöstuskan tyyssija löytyy sensijaan Opelin sisältä. Tehostamistoimia on lykätty liiton ja Saksan liittovaltion pelossa. Poliittinen painostus säilyttää työpaikkoja juuri Saksan tehtaissa täkynä miljardiluokan luottovakuudet on ollut räikeää ja todennäköisesti EU-säännnösten vastaista. Ostajakandidaatti Magna olisi tähän taipunut. Nyt Opelin Saksan tehtaita odottaa 10000 työpaikkojen menetys. Tuotanto siirtyy tehokkaampiin tehtaisiin Englannissa, Espanjassa ja Belgiassa ... ja kaikesta päätellen myös Kiinaan.

Tehottomien rakenteiden ylläpitäminen poliittisen painostuksen alaisena ei ole yrityksen kannalta järkevää toimintaa. Valtion tuet lykkäävät vääjäämätöntä lopputulosta ehkä muutamalla vuodella. Samalla palaa veronmaksajien rahaa tukkuttain. Lopulta joudutaan kuitenkin toteaamaan että kulutaso oli liian korkea (ei kai kukaan usko että liitto suostuu palkanalennuksiin?). Kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan lisää kotimaassa valmistetusta autosta.

Suomessa tällaista "maan tapaa" ei enää tunnu olevan. Kun paperi- ja vaneri-tehtaita suljetaan ministerit tyytyvät voivottelemaan ja lupaamaan paikkakunnalle erityistukea. Tämä on pitkän päälle kansakunnan etu, vaikka juuri nyt kirpaisee.

Takaisin johdon luottamukseen: Uskotko että johto näkee trendit ja mitkä toimenpiteet niistä yrityksessä seuraa? Tarttuuko johto vakaan harkinnan jälkeen toimeen ja vie tarpeelliset muutokset läpi mahdollisesta ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta? Jos voit vastata näihin kysymyksiin kyllä sijoituksesi yritykseen on tukevalla pohjalla.

Maa-allokaatioista: Kuuluuko "maan tapaan" pönkittää kannattamattomia yrityksiä poliittisten seurausten pelossa? Kierrä tällaiset maat kaukaa!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Outoa kauppaa puhelinosakkeilla

 

Erittäin iäkäs äitini on omistanut vuosikymmeniä alun perin yhden puhelinosakkeen. Puhelinfirman nimi on vaihtunut viime vuosina tiheämmin kuin vieraat ison talon hollituvassa. Nykyinen nimi näkyy olevan Lännen Teletieto.

Kun ko. vähäinen määrä osakkeita siirrettiin arvo-osuustilille, otin osakkeet vastaan isäni kuolinpesän osittaisen jaon muodossa.

Aivan suoraan sanoen minulla on jo hyvin monta vuotta ollut parempaakin tekemistä kuin kuunnella äitini selostuksia vähäisestä osakemäärästä tehdyistä ostotarjouksista tai itse mokomaa paperista roskapostia lukea.

Lakiasiaintoimisto Asiakasturva Oy ilmoittaa ostavansa oman ilmoituksensa mukaan “hyvään hintaan” omistamani osakkeet 10 euroa kappaleelta. Kun pari päivää aikaisemmin sain ko. puhelinfirmalta itseltään ostotarjouksen omista osakkeistaan 13 euron kappalehinnalla, kysyisin arvoisalta lakiasiaintoimistolta:

- minkä lakikirjan mukaan 10 euroa on hyvä hinta verrattuna 13 euroon?

- ei kai ilmaisu “hyvä hinta” ole mitenkään harhaanjohtava?

- onko ko. yrityksen nimi harhaanjohtava? Onko Asiakasturvassa asiakkaan asema sama kuin ruohonkorren asema aasin turvassa. Kummallinen yhteensattuma nimittäin, että astevaihtelun takia turpa ja turva ovat taivutusmuodoissa samanasuisia sanoja.

- eivätkö Lakiasiaintoimisto Asiakasturva Oy:n toimihenkilöt saisi kalloonsa mahtumaan, että minä en tee 1000 euron suuruisia osakekauppoja. Sellaiset summat varaan Turun silakkamarkkinoille, jotka sitä paitsi alkavatkin jo 22. 10.

Kalloon mahtumista sopii epäillä. Lakiasiaintoimisto Asiakasturvan tarjousten tarjoushinnan vähäisyydestä löysin erittäin kevyellä googlaamisella kolme aiempaa mainintaa. Tässä, tässä ja tässä.

Kirjoitussarja sijoittamisen perusteista alkaa tällä viikolla näillä sivuilla.

 

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Keskisuuret yritykset tarjoavat vastavalmistuneille hyviä uramahdollisuuksia

Minkälainen yritys tarjoaa vastavalmistuneelle parhaan ponnistuslaudan urakehitykselle? Yritys, joka tarjoaa parhaan ympäristön yhdelle ei ole optimi toiselle.

Seuraavassa muutamia seikkoja, joita kannattaa työpaikkaa hakiessaan harkita:

Haluatko erikoistua vai olla monipuolinen?

Kansainväliset yritykset ja ylipäätään suuret organisaatiot ovat huolella organisoituja kokonaisuuksia, joiden menestys perustuu siihen, että jokainen työntekijä löytää paikkansa kokonaisuuden osana. Jokaiselle tarjotaan uransa alussa mahdollisuus erikoistua kapeaan tekemisen kenttään. Globaalien suurten toimijoiden markkinointi, myynti, tuotekehitys, tuotanto, osto ja tutkimus ovat yleensä vahvasti erityneitä toisistaan sekä sosiaalisesti että tekemisen tasolla ja mahdollisuuksia erikoistumiseen riittää.

Pienissä ja keskisuurien yritysten toiminnassa on paljon enemmän joustavuutta työtehtävien suhteen. Sama ihminen voi helposti toimia osana tuotekehitystä ja hetken kuluttua olla taas tukemassa markkinointia ja asiakastukea. Ihmiset tuntevat toisensa yli funktioiden ja kokonaisuuden hahmottaminen onnistuu aloittavaltakin työntekijältä.

Haluatko työntekijän turvallisen roolin vai oletko kumppani?

Perinteisissä suurissa yrityksissä on yhtenäinen päämäärä ja yrityssuunnittelu tapahtuu keskitetysti. Tavoitteet ja strategiat kommunikoidaan tehokkaasti koko organisaatioon, jonka tehtävä muodostuu toteuttamispainoitteiseksi. Tämän tyyppisessä ympäristössä työntekijältä oletetaan kuuliaisuutta ja kykyä kunnoittaa keskitettyjä päätöksiä. Ihmisten sitoutuminen työhönsä on autoritaarisessa, keskitetyssä mallissa ohutta ja niinpä monet kokevat olevansa enemmän työntekijöitä kuin kumppaneita.

Pienemmissä yrityksissä kuunnellaan joskus koko yrityksen henkilökunnan mielipidettä ja kaikilla on jotain annettavaa kun määritellään yrityksen päämääriä ja toimintatapoja. Henkilöstö kokee tällöin toisenlaista kumppanuutta ja yhteenkuuluvaisuutta, mutta myös turvattomuutta, sillä monet toimintaa ohjaavat turvalisuutta luovat säännöt puuttuvat.

Haluatko oppia tehokkaan koneiston toimintaa vai haluatko olla osa yhteiskuntaa?

Suurilla yrityksillä on itsellään varaa ja halua ottaa oman organisaationsa haltuun lakiasioita, kirjanpitoa, tutkimustyötä, tuotantoa, myyntiä ja monia muita tehtäviä, jotka pienemmissä yrityksissä ostetaan ulkoa. Yhä harvemmilla on kontakteja yrityksen ulkopuolelle ja tehokas sisäinen toiminta korvaa sitä, jonka pinet yritykset ovat ratkaisseet verkottumalla. Sisäiset rajapinnat toimivat luonnollisesti eri tavalla kuin ulkoiset. Sopimuskäytännöt ovat erilaisia, resursseja ja palveluja saadaan käyttöön aivan erilaisilla prosesseilla kuin pienten yritysten välisissä keskinäisissä rajapinnoissa on tapana. Koko suuren oraganisaation olemassaolon oikeutus löytyy tavasta oraganisoida sisäisiä rajapintoja tehokkaammalla ja keveämmällä tavalla kuin on mahdollista jos nämä rajapinnat olisivat yritysten välisiä. Palveluita ei sisäisten rajapintojen yhteydessä osteta rahalla, vaan oikeus sisäisten palveluiden käyttöön tulee keskussuunnittelun kautta, joka antaa projekteille statuksen ja oikeuden sisäisten resurssien käyttöön.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat yleensä tehokkaasti verkottuneita toisiinsa ja yhteiskunnan funktioihin. Niiden ylivoimaisen osaamisen toiminta-alue on kapea ja kaikessa muussa ne pyrkivät käyttämään ulkopuolista apua. Sopimuksia yrityksien välillä on paljon ja lähes kaikki työntekijät tekevät yhteistyötä ulkoisten kumppanien kanssa. Tässä ympäristössä luottamus kumppaniin on ratkaisevaa; sopimuksia joudutaan tekemään nopeasti, eikä formaaliseen lakimiesten välityksellä tapahtuvaan sopimusprosessiin ole varaa. Ero suurempien yritysten tapaan toimia on yhtä suuri kuin suunnitelmatalouden ero markkinatalouteen, ja tämä heijastuu myös tapaan jolla ihmiset suhtautuvat toisiinsa. Pienten yritysten työntekijät ovat tottuneet palvelemaan asiakasta ja läheistä kun taas suuren yritysten henkilökunta luottaa muodolliseen statukseen ja auktoriteettiin.

Mikä sinä olet ja mikä haluat olla?

Mikä sinä olet ja mikä haluat olla?  Valitse siis tarkkaan minne haluat mennä ja minkälainen haluat olla. Monella nyt työttömäksi jääneellä on suuryritystausta, joka ei ole optimi ajatellen pärjäämistä suomalaisessa yhteiskunnassa - kontaktit, kumppanit ja toimintamallit ovat peräisin erilaisesta ympäristöstä. Ainakin työuraansa aloittavan kannattaa harkita valintaansa.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Swanien Isä Pekka Koskenkylä - Elämää Aallonharjalla

Swan the sailing boat

Juha Vahe kysyi liimapalkkikirjoituksessaan suomalaisten puuinnovaatioiden perään. Päätin vastata Swanien isä Pekka Koskenkylän ELÄMÄ AALLONHARJALLA kommenteilla. Kirjaan kirjoittaja on Pirkko Koskenkylä, joka tarkastelee miehensä luottavaista elämänasennetta, joka tekee mahdottomasta mahdollisen.

Pekka Koskenkylä kertoo opiskelleensa yliopistossa sosiologiaa ja muita helppoja aineita ja uskalsi yrityselämän karikoista tietämättömänä perustaa Nautor Oy:n ilman liiketoimintasuunnitelmia ja tarkkoja budjetteja.

Pennitön uneksija ryhtyi ilman asianmukaista koulutusta rakentamaan veneitä, joista hän ei aloitusvaiheessa tiennyt kerrassaan mitään. Alkuun päästyään hän tähtäsi alalla maailman ykköskeksi.

Elämänkerrassaan Pekka arvioi, että jos hän olisi päätynyt oppilaaksi kauppakorkeakouluun, jossa hänelle olisi opetettu kaikkea turhaa, kuten rahoitussuunnittelua, budjetintekoa, markkinointia ja tutkimusta, Swaneja ja Mirabelloja ei koskaan olisi rakennettu.

Huippuveneiden valmistajan elämänohjeena oli: ”Ellei tiedä, voi kysyä”

Osaamisesta puhutaan nykyään avaimena kaikkeen. Meidän on syytä nostaa pelle-pelottomia kunniaan. Tietoa saa, kun kehtaa kysyä, mutta yrittämiseen liittyviä pelkoja korkeakoulut ja työllistämiskurssit eivät välttämättä poista.

Kirja kertoo, että jo pikkupoikana Pekka Koskenkylä tiesi, että hänestä tulee liikemies. Murrosikäisenä hän ajatteli, että liikemieheksi tullakseen hän ei tarvitse opillista sivistystä ja löi siksi laimin koulunkäynnin.

Isä, Leo Koskenkylä, oli kuitenkin toista mieltä ja sai pojan itsensä oivaltamaan koulutuksen tärkeyden.

 Itseluottamusta Pekalta ei puuttunut. 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla nuori filosofian maisteri haaveili omasta purjeveneestä ja oman yrityksen aloittamisesta. Hän alkoi rakentaa venettä itselleen.

Pekka Koskenkylä oli saanut myyntipäällikön paikan Schaumanin paperisäkkitehtaalta, Pietarsaaresta. Appiukon iso autotalli oli kuin tehty ensimmäiseksi veneverstaaksi. Pitkässä tallissa oli aikaisemmin pidetty pitkää linja-autoa.

Paikallinen amatöörivenesuunnittelija Eivind Stillin piirustusten pohjalta Pekka Koskenkylä rakenteli puhdetöinään vapaa-aikanaan appiukkonsa tuella yhdentoista metrin pituista purjevenettä.

Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät, että parikymppinen säkkikauppias rakensi huvivenettä.  Huhu levisi kauemmaksikin ja eräänä iltapäivänä ohikulkumatkalla ollut helsinkiläinen hammaslääkäri kyseli, ”Mitähän tuollainen vene mahtaisi maksaa?”

Pekka heitti hyvän hinnan, hammaslääkäri ei pitänyt kalliina ja osti Pekalta veneen. Siitä se alkoi. 

Tästä tulee mieleen, että yrittäjyys on geeneissä, sitä ei välttämättä opi TEM:n yrittäjäkurssilla. Itseluottamusta ja intohimoa tarvitaan. Alkuvaiheessa huonosta laskupäästä ja markkinatutkimusten puutteesta saattaa olla hyötyä; pelkokerrointa ei päästetä peliin.

Sain kirjan Pekka Valkoselta arvosteltavaksi ja kirjoitan mielenkiintoisesta yrityskertomuksesta tarkemman analyysin myöhemmin, mutta halusin tuoreeltaan kommentoida Juha Vaheen liimapalkkikirjoitusta.

Lisätietoja: www.tammi.fi

 

 

 

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Onko vain suuri kaunista metsäteollisuudessa?

Joskus tuntuu siltä, että USA:n taloushistoria on tutumpaa kuin kotimainen versio. Monet lienevät kuulleet esim. USA:n rautatieyhtiöitten valtataisteluista ja J. D. Rockefeller Sr:n toimista kilpailijoita kohtaan, joita ensin ajettiin ahtaalle, sitten ostettiin kilpailija ja lopuksi suljettiin tehdas.

On kuitenkin niin, että Suomessa kemiallinen metsäteollisuus on vallannut puun hankintakanavat lihaa säästämättä ja keinoja kaihtamatta. Paljon ajoittuu 1920 - 1930-luvuille, jolloin lapualaisuuden aikoihin monenlaista tapahtui niin politiikassa kuin taloudessakin, joitten raja oli se kuuluisa veteen piirretty viiva.

Mikäli yksityiset piensahat eivät olleet kemialliselle metsäteollisuudelle mieliksi, niiltä ei ostettu kuitupuuta, mutta energianjakelua voitiin hankaloittaa. Sellutehtaat saattoivat nimittäin sopia keskenään sähkönjakelusta. Uitto oli tärkeä kuljetusmuoto ja uittoyhdistys määräsi, kenen puita uitettiin. Oikein problemaattinen saha sattui vahingossa palamaan.

Kun puutrokarit pääsivät puukuljetusten valtiaiksi samalla tavalla ja samoihin aikoihin kuin pirtutrokarit omalla “palvelusektorillaan”, jotain siitä seurasi. Tällaisten asenteitten edessä pienimuotoinen innovatiivisuus ja yksityisyritteliäisyys ei ole ollut metsäteollisuuden suosiossa. Ratkaisevaa on ollut, kenellä on kylän suurin kypärä ja maailman levein ja nopein paperikone.

On selvää, että kemiallisen metsäteollisuuden harjoittaminen edellyttää yrityksiltä kokoa. Kuitenkin raaka-ainehankinnan sekä puun lajittelun keskittämisen takia metsäteollisuus on Suomessa keskittynyt tarpeettomastikin. Tarpeettomasti siinä mielessä, että suuryrityksillä on ollut mielenkiintoa tuottaa vain suppeaa valikoimaa standardituotteita, joitten jatkojalostaminen on ollut vähäistä.

Suomalaisia metsäteollisuuden suuryrityksiä ei ole kiinnostanut paperin ja kartongin jatkojalostaminen eikä puusepänteollisuus. Suomesta viedään ulkomaille bulkkituotteita kuten paperirullia ja kakkosnelosta niin, että jatkojalostus tapahtuu ulkomailla.

Ikävästi epäilen, että järjestelyllä on pyritty varmistamaan vain sitä, että ulkomainen jatkojalostaja ostaisi suomalaista bulkkituotetta. Kotimaassa tapahtuvan jatkojalostuksen lisääminen merkitsisi kilpailua ulkomaisten jatkojalostajien kanssa, mikä ei suomalaisille suurille metsäyrityksille ole sopinut.

Kaikkein ikävintä on se, että tämäkin ongelma on huomattu jo aikoja sitten tehdyssä tutkimuksessa, jonka mukaan esim. Itävallan ja Englannin vähäiset metsävarat työllistävät Suomen metsävaroja paremmin.

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Lassila & Tikanoja - vakaata tuottoa omistajille

Varsinais-Suomen Osakesäästäjät olivat kuulemassa toimitusjohtaja Jari Sarjon esitystä Lassila & Tikanojan toiminnasta 22.9.2009.  Sarjo veti tapansa mukaan tehokkaan ja asiapitoisen esityksen ja vastasi kysymyksiin esimerkillisesti.

L & T:llä on pitkä historia, yritys on perustettu vuonna 1905. Yrityksen tie on kulkenut monialayrityksen kautta palveluteollisuuteen keskittyväksi yritykseksi. Muutoskatalyyttinä oli 1960-luvulla tehty Säkkivälineen osto, jonka varaan on rakennettu ympäristöpalveluihin, kiinteistö- ja käyttäjäpalveluihin sekä uusiutuviin energianlähteisiin keskittyvä yritys. Yrityksen sielu on “tarkan markan toiminta läpi koko organisaation”. Yritystä johdetaan numeroiden kautta.

L&T:n tavoitteena on olla kannattava ja kilpailukykyinen sijoituskohde, painopiste pitkässä sijoitushorisontissa. Samalla halutaan olla haastava ja turvallinen työpaikka vajaalle 10.000 ihmiselle. L&T on luotettava yhteistyökumppani alihankkijoilleen ja hyvä yrityskansalainen.

Yritys hakee mieluummin pitkäaikaisia omistajia kuin hetkellisiä sijoittajia. Omistusrakenteen mukaan tässä on onnistuttu hyvin: institutionaaliset omistajat ja säätiöt hallitsevat suurimpien omistajien listaa. Yrityksellä on reilut 7.000 omistajaa.

Yritys saavuttaa tavoitteensa tuottamalla lisäarvoa asiakkailleen, jakamalla valtaa ja vastuuta organisaatiossa sekä huolehtimalla jatkuvasti yrityksen kannattavuudesta. Yritys on saavuttanut huomattavia säästöjä ja lisätehokkuutta esimerkiksi tyky-toiminnalla. “Haluamme että henkilökuntamme pääsee terveenä vanhuuseläkkeelle”.

Sarjo ei ollut tyytyväinen vuoden 2008 tuloksiin. Lukuja paransi Ekokemin osakkeista saatu myyntivoitto. Tänä vuonna on – haastavasta taloustilanteesta huolimatta – saatu parannettua juoksua jonkin verran, mutta hyviin tuloksiin on vielä matkaa.

Sijoittaja on voinut olla tyytyväinen L&T:n osingonjakopolitiikkaan: vuodelta 2008 jaettiin taas 0,55 euron osinko.“Se raha mitä ei tarvita yrityksessä, jaetaan omistajille” kiteyttää halituksen puheenjohta Maijala. Osingonjakosuhde on ollut välillä 53 - 67 %:a tuloksesta.

Yrityksellä on vahva asema kasvavilla markkinoilla. Tarkoituksena on vahvistaa edelleen asemaa Suomessa, investoida kierrätyslaitoksiin, panostaa tuotekehitykseen ja pitää jatkuvasti yllä kilpailukykyä parantamalla tehokkuutta ja erilaistumalla.

Toiminta jakautuu:

Ympäristöpalveluihin (49% lv:stä / jätehuolto, kierrätyspalvelut, ongelmajätepalvelut, materiaalihyötykäyttö-ratkaisut ja jätevesipalvelut). Suomessa kierrätetään nyt noin 45 %:a jätteistä, EU:n tavoite on 80 %:a. Mitä tehokkaampaa jätteiden jalostus uusioraaka-aineiksi on, sitä vähemmillä kaatopaikoilla selvitään.  Teolliset palvelut tullaan siirtämään ympäristöpalveluihin jatkossa, organisaatiossa saadaan lisää säästöjä eliminoimalla päällekkäisyydet.

L&T:llä on erittäin modernit jalostus- ja kierrätyslaitokset ja kierrättämisen osaaminen. Trendinä on siirtyminen sekajätteiden kuljettamisesta lajitteluun ja materiaalien uusiokäyttöön. Kasvupotentiaalia tulee jatkossa kiristyvän lainsäädännön ja valveutunemman kunnallisen päätöksenteon kautta. Jätteiden tuottaja maksaa noin 90 %:a kierrätyskustannuksista, uusioraaka-aineista saadaan noin 10 %:a. Yrityksen markkinaosuus on Suomessa  30 %:a ja Latviassa (joka on menestynyt talouskriisissäkin hyvin) jo 50 %:a. Moskovassa palvellaan kannattavasti noin 400.000 asukasta ja lisäpanostuksia tehdään hitaasti mutta varmasti. Yritys on ainoa ulkomainen toimija Venäjällä ja tavoitteena on olla sielläkin markkinaykkönen. Tämän vuoden H1:llä tehty liikevoittoa 15,7 Me.

Kiinteistö- ja käyttäjäpalveluihin (37 % lv:stä / asuintalojen ja teollisuusrakennusten huolto ja siivoaminen sekä toimitilapalvelujen tarjoaminen). Asiakkaina asuinkiinteistöt, yritykset, institutiot ja julkinen sektori. Menestys tulee toimintojen työtarpeen mukaisen mitoittamisen, innovatiivisen tuotekehityksen ja tehokkaan toiminnanohjauksen kautta. Trendinä on siirtyminen erillispalveluista kokonaispalveluun ja itsetekemisestä ulkoistamiseen. Yritys on toiseksi suurin Suomessa, alalla toimii edelleen noin 500 pientä yritystä. Moskovassa tämän sektorin menestys on ollut vaatimatonta, Ruotsissakin toimintaa opeteltiin 3 vuotta – nyt ollaan kuivilla. Pieniä yritysostoja tehdään jatkossakin, kunhan hinta on oikea. Kiinteistöpalvelujen liikevoitto H1/2009 oli 7,7 M3 (2,8 Me / H12008)

Teollisuuspalveluihin (14 %lv:stä). Hoidetaan raskaan perusteollisuuden puhtaanapitoa, ongelmajätteitä, viemärihuoltoa ja koneiden ja laitteiden puhdistusta. Asiakkaina teollisuus, laivat, telakat, jalostamot, rakennustyömaat, kiinteistöt ja laitokset. L&T on Suomen monipuolisin teollisuuspalveluyritys. Trendinä on ostokultuurin muutos: teollisuus keskittyy ydinosaamiseensa, ulkoistaa muun toiminnan. Teollisuuspalvelujen liikevoitto H1/2009 oli 2,0 Me (0,2 Me / H12008).

Yrityksen markkinat ovat vähäsykliset ja kasvavat bkt:ta nopeammin. Lainsäädännöllä ja kunnallisella päätöksenteolla on suuri vaikutus markkinoiden kasvuun ja muutoksiin. Palvelujen ulkoistaminen on voimakasta. Asiakkaat hakevat kattavia palvelukokonaisuuksia tuottavia kumppaneita. Alalla toimivien yritysten määrä laskee.

Yrityksellä on ollut kaksi haastavaa projektia meneillään. Metsäliitolta ostettu Biowatti on kärsinyt metsäteollisuuden rakennemuutoksesta kahta kautta: raaka-aineen saanti on ollut vaikeaa kun hakkuumäärät ovat pudonneet ja samalla teollisuuden energian tarve on pudonnyt. L&T on ratkaissut raaka-aineongelman siirtymällä yhä enemmän omaan hankintaan: yritys ostaa – varsinkin kaupunkilaisilta metsänomistajilta – metsänhoitourakoita, joilla hoidetaan metsäpalstat kuntoon ja saadaan samalla Biowatille raaka-ainetta. Osa sellupuustakin menee nykyään energiapuuksi. Biowatin asiakkaat ovat samoja kuin kierrätyspolttoainetta ostavat asiakkaat. Lyhyellä tähtäimellä Biowatin menestykseen vaikuttaa myös se kuinka kova talvi saadaan. Lämpimänä talvena ei pystytä keräämään raaka-ainetta tehokkaasti. Biowatin aluperäisena tavoitteena oli 7-8 %:n tulos poistojen jälkeen, tähän ei olla päästy.

Haminaan perustettu Recoil erikoistuu jäteöljyn jalostamiseen uuden voiteluöljyn raaka-aineeksi. L&T:llä on 50 %:n osuus hankkeesta. Laitokseen on panostettu nyt 50 miljoonaa euroa ja se on aikataulussa yli vuoden myöhässä. Öljyn hinnan suojaamiseksi käytetyt johdannaiset rassasivat tulosta aikaisemmin mutta 2008 päästiin – onnella – reilusti  plussalle näiden purkamisessa. Recoil saa jatkossa raaka-aineestaan noin puolet Suomesta, loput lähimarkkinoilta. Lopputuote on varsin kallis: tonnihinta on vaihdellut 700 euron ja 1000 euron välillä. Laitos toimii nyt noin puolella teholla eikä Sarjo halunnut kommentoida laitoksen vaikutusta viimeiselle riville ennen kuin laitos toimii täysillä.  Valoa kuitenkin tuntuu näkyvän – vihdoinkin - tässäkin hankkeessa.

Yritys on kerännyt ylimääräistä likviditeettiä talouskriisin ajaksi ja omavaraisuus on säilynyt hyvänä (41,6 %). Rahaa löytyy likviidinä yli 20 miljoonaa. Pitkäaikaisia lainoja on 121,3 miljoonaa, joista 1/3 eläkelaitoksilta ja loput pohjoismaisilta pankeilta. Goodwill-arvoja testataan neljä kertaa vuodessa eikä alaskirjaustarpeita ole nyt näköpiirissä.

Yritys on nyt tehnyt suurimmat investointinsa ja pystyy keskittymään entistä paremmin kassavirran tuottamiseen. Yritysostoja ei suljeta pois, mutta suurempia sellaisia ei ole juuri nyt näköpiirissä.

Konsultilla on Lassila & Tikanojan osakkeita salkussa ja sijoitukseen on voinut olla tyytyväinen. Vähäsyklisellä alalla toimiva, omistajaystävällistä osinkopolitiikkaa noudattava markkinajohtaja ei ole huono valinta. Yrityksen osakekurssi on noussut tänä vuonna pohjien alle 10 eurosta 16,68 euroon. Osake ei ole halpa, mutta historiallisiin tasoihin nähden vielä kohtuullisen edullinen. Osakkeen vähäinen likviditeetti antaa mahdollisuuden pistää käsi alle kun (ulkomaiset) sijoittajat myyvät suurempia eriä. Hinta tippuu herkästi jos myyntimäärä ylittää tavanomaisen.

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä  www.deltafreight.fi.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Junailemme Avointa Innvointikiertuetta

Sosiaalisen Median ja Web 2.0 hyödyntäminen avoimessa innovoinnissa on kiinnostuksen kohteena nyt myös Suomessa. Innovaatiojunassa keskitymme uusien palvelujen ja liiketoimintamallien kehittämiseen julkisuudessa. Tavoitteena on pureutua hevimetalliyritysten, heikkovirtafirmojen ja hyvinvointipalvelutuottajien tarpeisiin. Jos aiheet tuntuvat kiinnostavilta, tervetuloa mukaan.

SoMe-aktivisteille tiedoksi, että Junailemme Innovaatiokiertuetta Ouluun ja sieltä takaisiin marraskuun puolivälin paikkeilla. Toivomme kiertueelle maksimaalista julkisuutta. Junaretkua tahtoo olla isänmaan asialla. Haluamme myös kuulla avoimuuden epäilyä ja kritiikkiä, että pystymme vastaamaan pelkääjien ja epäilijöiden argumentteihin.

Aiheesta käytävää Qaiku-keskustelua voi seurata täällä. SoMe-uskovaiset saattavat tarkastella avointa innovointia liian sinisilmäisesti. Kaipaamme avoimesti eri mieltä olevia mukaan vuoropuheluun.

Facebookissa on ryhmäkeskustelu, jossa tapahtuu lopullinen ilmoittautuminen. Nyt keskiössä on operaation organisoiminen ja sponsoreiden etsintä.

Englanninkielinen keskustelu tapahtuu OpenFinnovation -kanavalla.

Lähtöajankohdasta voi äänestää Doodlessa.

Innovaatiojunan työmaablogiin kerään aineistoa Sponsoreille. Lupaamme avoimuutta myös sponsoreille. Jos emme saa pennin hyrrää, julkaisemme myös sen.

Tervetuloa mukaan mahdollisen ja mahdottoman mahdollistajiksi!

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Hyvä johtaminen on hyvien päämäärien luomista

Tekes on tutkimus- ja kehitysprojektien rahoittaja. Uusia teknologisia läpimurtoja etsivälle sijoittajalle Tekes on hyvä kontaktien ja tiedon lähde. 

Tekesin "Liito - Uudistuva liiketoiminta ja johtaminen" -ohjelman vuosiseminaarissa käsiteltiiin suomalaista johtamista monesta eri näkökulmasta.

Parhaan hyvän johtamisen määritelmän antoi mielestäni Matti Alahuhta / Kone OYj, jonka mukaan hyvä johtaminen on koko organisaation tavoitteiden asettamista ja kieteyttämistä niin, että kaikki ymmärtävät oman merkityksensä osana yhteistä päämäärää. Hyvä johtaminen on myös tavoitteiden asettamista moraaliseen ja yhteiskunnalliseen viitekehikkoon niin, että niiden merkityssisältö selittyy osana sitä ympäristöä, jossa me elämme.

Sari Baldauf / Vivaio Oy toi esille sen perustavaa laatua olevan ristiriidan, joka aina vallitsee työvoiman ja yrityksen välillä. Yrityksen on viime kädessä ajateltava osakkeenomistajan etua arvona, joka asettuu työntekijän edun edelle. Hyvän johtajan kannattaa kertoa avoimesti tästä ristiriidasta ja rakentaa luottamukseen perustuva ilmapiiri tämän rehellisyyden varaan.

Jukka Peltokoski / Tutkija kertoi siitä arvomaailmasta ja elämäntilanteesta, jossa työtä alati etsivät pätkätyöläiset, prekariaatit, elävät. Jukkan näkökulma valotti sitä, miten vähän pätkätyöläisen näkökulmasta on mahdollisuutta tuntea uskollisuutta työnantajaa kohtaan. Väliaikaistyöntekijöitä kohdellaan usein taloudellisesti väärin ja heitä nöyryytetään. Yritys ei näistä moraalittomuuksistaan kärsi - kaikein kärsii pois heitettävä valitusmahdollisuutta vaille jäävä pätkätyöläinen.

Risto Siilasmaa /F-secure toi esille sen, miten hyvän johtajan kannatta tämän päivän asiantuntijaorganisaatiossa olla ohjaaja ja mentori, joka keskustelun ja reflektoinnin kautta saa sekä tiiminsä että sen jäsenet ymmärtämään omat vahvuutensa, jolloin menestys syntyy itsensä ymmärtämisen automaattisena seurauksena.

 

Mikä on suomalaisen yrityksen tapa toimia?

Yhteen sekä Piksu Media:n että Liito ohjelman koordinaattorin Hanna Lehtimäen esittämään kysymykseen ei löytynyt vastausta. Mikä on juuri suomalaisille mieleinen johtamistapa ja keskinäinen kommunikaation muoto ja onko sitä olemassa?

Suomalaiset pienet ja keskisuuret yritykset erityisesti metallialalla sekä suomalainen palveluvienti ovat menestyneet hyvin 2000 luvulla ja siivittäneet vientimme vetoon, joka tilastojen valossa hakee vertaistaan länsimaissa. Mutta perustuuko tuo menestys esimerkiksi Matti Alahuhdan kiteyttämään tapaan johtaa ja kommuinikoida, ei löytynyt varmaa vastausta.

Oman identiteetin ja erityislaadun ymmärtäminen on monasti menestyksen avain, ja niinpä keskustelu suomalaisen johtamisen erityislaadun löytymiseksi jatkuu. Jokaisen sukupoleven pitää tuo erityislaatunsa löytää ja nyt laman jälkeen olemme taas kerran ymmällämme.

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Fuusion ilot

Uutiset Ebay:n Skype- myynnistä veti suupielet hymyyn. Näin se mailma muuttuu.  Riittävän kaukaa katsottuna yritysfuusio näyttää usein järkevältä ja voidaan laskea positiivinen tuotto operaatiolle. Homo Economicus muistelee kuitenkin omia kokemuksiaan yritysostojen seurauksista, joissa pienempiä teknologiayrityksiä on liitetty suuremman emon hellään huomaan:

  • Suuryritys haluaa ostaa osaamista jota ostoskohteella on. Yrityskulttuuri on kuitenkin ollut usein täysin erilainen. Pienyrityksen työntekijät (myös ne tavoitellut huippuosaajat) eivät viihdy prosesseja noudattavassa konsernissä. Usein he nostavat kytkintä heti kuin se sopimusteknisesti on mahdollista. Henkilöitä ei siis voi ostaa. Helpompi yrittää palkata sopivia ihmisiä suoraan. Jos joku vapaaehtoisesti vaihtaa työpaikkaa on paremmat edellytykset pitkäaikaiselle työsuhteelle.
  • Suuryritys haluaa ostaa pienemmän yrityksen tuotteet eli teknologian. Näiden mukana seuraa myös oma alihankintaverkosto joka ei täytä ostajan vaatimuksia. Käytännössä joudutaan suunnittelemaan tuotteet uudestaan käyttäen pienyrityksen puutteellisia dokumentteja. Tämä on lähes yhtä kallista kuin samojen tuotteiden suunnittelu alusta pitäen.
  • Suuryritys haluaa ostaa pois pienemmän kilapilijan "markkinoita häiritsemästä". No mikään ei estä perustamasta uutta "häirikköä" jos suuryrityksen ainoa oikea kilpailuvaltti on suuri koko.

Sillälailla... joissakin tapauksissa voi tietenkin olla aivan perusteltua ostaa yritys. Yksi esimerkki voisi olla alueellinen laajentuminen, jota on yrittämässä mm Teliasonera baltianostoksillaan. Muuten Homo Economicus painaa helposti myyntinappulaa jos kuulee yritysostouutisia omistamistaan yrityksistä.

Sivut

Tilaa syöte Yritystoiminta ja välittäjät