Yritystoiminta ja välittäjät

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Innovatiivinen suomi

Insead on julkaissut v. 2009-2010 version "global innovation indexistä" - tuhti 336 sivun paketti jossa eri maita totuttuun tapaan rankataan erilaisissa innovatiivisyyteen liittyvissä asioissa.

Hyvä suomi - osastolla voimme todeta että  Suomi on noussut sijalle 6. Jenkeissä kummastusta on herättänyt USA:n tippuminen sijalle 11. Osaltaan muutokseen vaikuttavat mittareissa tehdyt muutokset.

Miten hyvin tällainen kauneuskilpailu korreloi maan todellisen menestymisen kanssa on oman messunsa arvoinen kysymys. Mailman innovatiivisin maa on Inseadin mukaan Islanti. Vinoilija voisi veistellä että maan finanssiviikingit ovat olleet jopa liian innovatiivisiä. Toivottavasti näemme vielä jossakin analyysin miten tällainen innovatiivisuus-indeksi korreloi talouskasvun kanssa.

Jotta pääsisi "hyvä me" -tasolta syvemmälle pitää katsella missä osamittareissa pärjäämme hyvin ja missä huonosti. Pikavoittoja voisi metsästää osamittareita joissa olemme erikoisen surkeita. Pohjalta kun on helpompi ponnistaa ja samalla ehkä poistaa pahimpia innovatiivisuuden pullonkauloja. Inseadin kotisivuilla on hyvä työkalu tähän tarkoitukseen - maaprofiili. Poimin sieltä joitakin osamittareita joilla mitattuina suomen sijoitus on 30 tai huonompi:

Osa instituutiot (sija 6):

Uuden yrityksen perustamisnopeus (päiviä) : sija 37

Markkinoiden kehittyneisyys (sija 17):

Lainan saanti - oikeudellinen asema: sija 35

Sijoittajan suoja : sija 41

Rahoitus pörssin kautta: sija 35

Kotimainen lainarahoitus yritystoimintaan: 40

Ulkomaiset sijoitukset maahan : 72

ICT (sija 14) :

Kiinteiden puhelinlinjojen määrä/asukas : sija 40

Bisnesmailman kehittyneisyys (sija 5):

Missä määrin ulkomaiset sijoitukset tuovat mukaan teknologiaosaamista: sija 83

Kotimaisen kilpailun kiihkeys: sija 30

Aineelinen tuloksellisuus (science output, sija 10):

Työn tuottavuuden kehitys: sija 90

Teollisuuden lisäarvon tuotto :sija 44

Uuusien yritysten omistajuus: sija 33

Aineeton tuloksellisuus (creative output, sija 12):

Tavaramerkkien määrä/hlö: sija 42

Rahoitusmarkkinoiden heikkous tässä paistaa läpi aika voimakkaasti. Sensijaa osiossa  Ihmisten osaamistaso ei löytynyt yhtään huonoa sijoitusta, eli meillä on tosi osaavaa/koulutettua porukkaa. Mietimme innovatiivisuutta osamiisrajoitteisena, vaikka olemme siinä jo sijalla 1 mailmassa. Sitä mitä osamme tehdä hyvin - kouluttamista - haluamme tehdä vielä lisää, vaikka pullonkaulat selvästikin löytyvät markkinoiden kehittyneisyydessä.

Eli lisää ulkomaista rahaa ja kotimiset lainamarkkinat toimivammiksi, niin siitä se ura urkenee!

 

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Yrityksen skenaariopohjainen strategiasuunnittelu toimii dynaamisissa yrityksissä

Yrityksen strategiasuunnittelu tapahtuu yleensä seuraavissa askelissa:

  1. Analysoidaan yrityksen liiketoimintaympäristössä tapahtumassa olevat muutosprosessit ja niiden perusteella muodostetaan kuva siitä miltä liiketoimintaympäristö näyttää muutamien vuosien kuluttua.
  2. Valitaan yritykselle soveltuva rooli tuossa tulevaisuudenkuvassa.
  3. Laaditaan strategiset toimenpiteet, joilla yritys pääsee tavoittelemaansa rooliin.
  4. Kommunikoidaan strategia ja luodaan hyvällä johtajuudella motivaatio päämääriin.

Tähän perusmalliin on tulossa muutos "Skenaariopohjainen strategiasuunnittelu", jonka perusperiaatteet IBM Cognos innovaatiokeskuksen johtaja Cristopher Papenfuss esitteli Suomessa järjestetyssä IBM seminaarissa "Miten ennustaa älykkäästi muuttuvassa maailmassa".

Christopher Papenfuss / IBM

Skenaariopohjainen strategiasuunnittelu rakentuu dynaamisissa liiketoimintaekosysteemeissä toimivien yritysten tarpeille:

  • Monella alalla business ympäristö muuttuu nopeasti ja arvaamattomasti ja on aivan mahdotonta rakentaa varmaa tulevaisuudenkuvaa. Muutama vaihtoehtoinen skenaario voivat paremmin auttaa yritystä varautumaan tulevaisuuteen kuin jäähän valettu, yhteen päämäärään pyrkivä strategia.
  • Yhteiskunta, teknologia ja kulutuskäyttäytyminen muuttuivat vielä viisikymmentä vuotta sitten paljon hitaammin kuin nyt, kun monet teknologiat synnyttävät uusia liiketoimintoja tihenevään tahtiin. Digikamerat, litteät laajakulmanäytöt, gps vastaanottimet, facebook ja monet muut ovat teknologioita, jotka vasta aivan hiljattain ovat muuttaneet oman alueensa liiketoimintaympäristön. Viisikymmentä vuotta sitten saimme olla tyytyväisiä siihen että TV lähetyksiin tulivat värit ja seuraava mullistus taisikin tulla vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua  kun ensimmäinen kotitietokone teki tuloaan. Nyt tilanne on toinen ja sen huomaa myös maailman bruttokansantuotteen keskimääräisestä kasvuvauhdista, joka on jo miltei kaksinkertainen silloin vallinneeseen perustasoon nähden.

Skenaariopohjainen strategiasuunnittelu tapahtuu seuraavasti: 

  1. Luodaan muutamia mahdollisia skenaarioita siitä, minkälainen liiketoimintaympäristö voisi muutamien vuosien kuluttua olla
  2. Rakennetaan yrityksen talouteen ja kompetenssiportfolioon väljyyttä siten, että kunkin skenaarion asettaamaan haasteeseen on varauduttu
  3. Tehdään päätökset siitä, miten juuri me haluamme radikaalilla innovaatollamme muuttaa maailman toisenlaiseksi ja annetaan riittävät valtuudet ja resurssit niille henkilöille, jotka tuota innovaatiota ajavat.

Skanaariopohjainen strategiasuunnittelu auttaa dynaamisia yrityksiä

Skenaariopohjaisessa suunnittelun edut tulevat esiin niissä yrityksissä, jotka toimivat dynaamisella sektorilla, kun taas hitaammin muuttuvassa ympäristössä toimivat yritykset hyötyvät enemmän traditionaalisesta toimintatavasta. Dynaamisessa ympäristössä toimivat yritykset hyötyvät yleensä enemmän motivoituneesta ja muutoksiin sitoutuneesta henkilökunnasta ja tästä syystä skenaariopohjaiseen strategiaprosessiin otetaan yleensä mukaan suurempi joukko yrityksen työntekijöitä. Henkilöstö, joka kokee että heitä kuunnellaan, on yleensä motivoitunutta ja tavoittelee uhrautuvaisesti yrityksen päämääriä.

Tärkeintä on kuitenkin motivoitunut henkilökunta

Henkilöstön mukaan ottaminen yrityksen tulevaisuuden suunnitteluun maksaa aikaa, eivätkä kaikki menestyvät yritykset ota henkilöstöään mukaan suunnitteluprosessiin. Mutta silti olisi hyvä, että työntekijöitä kuunnellaan aina niissä asioissa, jotka liittyvät kyseisen työn kehittämiseen ja jossa voidaan hyvällä syyllä olettaa työntekijöillä olevan hyvää näkemystä. Finnairin kaltaisten tilanteiden syntyminen, joissa työntekijät eivät ole sitoutuneita yrityksen (johdon) tavoitteisiin eivät ole työntekijöiden sen paremmin kuin yrityksen johdon syytä. Mutta kyllä kapteeni saa hieman katsoa myös peiliin jos laivalla syntyy kapina. Onneksi Finnarin kaltaisia henkilöstön kapinoita on sentään aika harvassa - muutosvastarinta ja strategian jalkauttamisvaikeudet ovat paljon yleisempiä ensioireita, joihin monissa yrityksissä osataan tarttua jo ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä.

Yrityksen johtamistapa on kaikkein tärkein menestystekijä ja on harmi että sijoittajat saavat vinkkiä tilanteesta vasta sitten kun yrityksen toiminta sakkaa ja käännytään syöksykierteeseen tai silloin kun yrityksen tulos pinkaisee raketinkaltaiseen nousuun. Harmi, että tilannetta on vaikea ennakoida ulkopuolelta.

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

Ammattimaista toimintaa...

 

Pikussa tehtiin viime kuussa kysely siitä, että pitäisikö sijoitusinformaation osalta luottaa ammattilaisiin vai amatööreihin. Vastaajista 66 % luottaa mieluummin amatööreihin, eikä varmaankaan syyttä. Ammattilaiset nimittäin elättävät itsensä ammattimaisuudellaan, joten heillä on aina itressi maksimoida omaa hyötyänsä.

Asunnonvälittäjät ovat varmaankin tunnetuimpia tunnetuimpia kotiinpäinvetäjiä. Mieleeni tulee kokemukseni oman asunnon osatamisesta. Tarjolla oli kaksi samanlaista asuntoa samasta talosta ja samalla kerroskorkeudella. Toisen myyjä oli välittäjä ja toisen myyjä oli yksityishenkilö ja näistä jälkimmäinen myi asuntoa 6 000 euroa halvemmalla. Tein nopean puhelintiedustelun molempiin suuntiin ja kyselin milloin asuntoon tulee putkiremontti?

Yksityishenkilö: tarkat tiedot mm. suunnitelmista ja alkamisajankohdasta

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Asiakaspalvelun tasoja

Hyvään ja huonoon asiakaskokemukseen verkkosivuilla on kiinnitetty viime aikoina huomiota.

Homo Economicus on sitä mieltä että myös sijoittajan kannattaa tarkastella minkälaista asiakaskokemusta sijoituskohde tarjoaa. Hyvä asiakaspalvelu kuluttajabisneksessä ei pian ole mikään differoiva tekijä - se on odotusarvo. Suomessa olemme tottuneet huonoon palveluun. Kun se on maan tapa emme osaa vaatia parempaa .... kunnes joku ymmärtää tarjota parempaa.

Joitakin selkeitä käyttäytymistapoja voin identifioida:

Asiakas on riesa

Monet vähintään keski-ikäiset tunnistavat vanhan kunnon autokorjaamon meiningin. Paras omakohtainen esimerkkini on perämoottorihuollosta. Kun olin käymättömän moottorin kanssa navoigoinut perille peltihallin kulmaan olemattomista opasteista huolimatta tulen tyhjäältä näyttävään halliin jossa lattialla levällään suuri määrä perämooreita ja niiden osia. Huhilen aikani. Viiden minuutin kuluttua takahuoneesta ilmaantuu pahalta haiseva selvästi krapulainen vanhempi mies. Mies vastaa kysymyksiini murahtelemall jotakin yksitavuista. Soittelen sitten päivittäin koneen perään, välillä puhelimeen vastataan, välillä ei. Parin viikon kuluttua saan ilosanoman että kone on kunnossa. Ajan uudestaan paikalle. Sama mieshenkilö löytyy muutaman minuutin huhuilun jälkeen - jälleen krapulaisen oloisena, mutta hilpeämällä tuulella. Syykin selviää: "Kone käy paremmin bensalla kuin vedellä- röhö röhö röhö". Homo Economicus poistuu paikalta nöyryytettynä mutta toimivan koneen kanssa.

Myynti on tärkeää , muu palvelu ei

Moni yritys on tehnyt ostamisesta helppoa. Se voi tapahtua esim. verkkokaupan avulla kätevästi. Näin on esimerkiksi käyttämäni kaapeliTV-yhtiön tapauksessa. Nettikaupasta kun kanavpaketin tai laajakaistaliittymän ostaa on palvelu käytössä muutaman tunnin kuluessa. Mutta jos jostakin syystä halaut irtisanoa jonkun palvelun pitää jonottaa puhelinpalveluun. Ja tietenkin vastassa on irtisanomisaika. Eli palvelun irtisanominen on hankalaa ja asiakaalta lyspsetään kaikki raha mikä voidaan. Ei edistä asiakatyytyväisyyttä! Kannattaisi harkita muutosta, yhden paketin irtisaoja on todennäköisesti edelleenkin asiakas. Miten yritys suhtautuisi jos ilmoittaisin että minulla on maksuissa karenssiaika: En maksa ensimmäisestä kuukaudesta yhtään mitään.

Tämän lajin huippua edustavat lehtitalojen puhelinmyynti. Jos erehdyt tilaamaan lehden halvasta tarjouksesta muuttu tilaus todennäkösiesti sopimuksen mukaisesti jatkuvaksi ellet irtisano sitä ajoissa. Kun seuraava lasku tulee olet jo automaattisesti hyväksynyt seuraavan vuoden tilauksen koska et huomannut kuukautta aikaisemmin irtisanoa tilauksesi.

Lisäpalvelun tuputtajat

Tähän kategoriaan kuuluu mm. kännykkäoperaattorini. Koska taloudessa on kolme liittymää joiden avulla höpötetään melko paljon olen ns. kulta-asiakas (eli operaattorille kaikkein arvokkainta laatua). Ilmeisesti firman puhelinmyyjillä on tavoitteissaan soittaa läpi nämä onnelliset asiakkaat pari kertaa kvartaalissa. Asenne on välillä kummallinen. Viime kerralla tarjottiin (taas) vuoden sopimusta jonka olen jo monta kertaa hylännyt - ihan periaatteesta. Myyjä kiihtyy ja alkaa riidellä kanssani! "Tiedän että et ole vaihtanut liittymää viiteen vuoteen. Olisi todella tyhmää jättää tarjous käyttämättä!" Joopa joo. Jos minä (kulta-asiakas) en halua että minua häiritään kesken työpäivän ja olen tyytyväinen nykyiseen ylihintaiseen liittymääni, niin miksi en saisi olla rauhassa?

Oikea paikka tällaiselle tarjoamiselle voisi olla netissä tai sähköpostin välityksellä, jos annan siihen luvan. Voin vaikka myöhään illalla käydä säätämässä liittymää ja katsomassa tarjouksia.

Palveluun vakavasti suhtautuvat

Ei nyt tule yhtään kotimaista yritystä mieleen, pakko mainita siis klassikko Amazon. Kirjojen etsiminen ja tilaaminen on todella helppoa. Verkkosivulla näen aikaisempiin ostoihin ja selailuihin perustuen ostosuosituksia. Koska olen niin valinnut saan myös sähköpostiini ehdotuksia uutuuskirjoista joista todennäköisesti olen kiinnostunut. Asetusten muuttaminen on helppoa jos nämä alkavat tuntua spämmiltä. Postilähetysten tilaa voi seurata ja jos tuntuu siltä perua tilauksen. Palvelut tuottavat minulle siis lisäarvoa eivätkä häiritse elämääni. Minusta tuntuu että yritys välittää minusta. Oikeasti he ovat varmaankin samanlaisia rahanahneita kapitalistejä kuin muutkin, mutta "image is everything".

Ottakaa oppia! Yksittäisissä transaktioissa joustavuudesta voi koitua lisäkustannuksia. Mutta pitkässä juoksussa rahat tulevat takaisin.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Pekkarinen, Professori Puttonen ja Puuttuva Puhti

iTrading_bKirjoitin alla olevan KL blogin eilen ja syystä, jota en ymmärrä, se poistettiin etusivulta. Juha pyysi siirtämään kirjoitukseni tänne. Onko tässä jotain sellaista, josta ei pitäisi kirjoittaa? Julkaisen kuitenkin linkin blogiin, jota ei ole kokonaisuudessaan poistettu. Kommentit eivät myöskään ole nähtävissä KL kommentit sivulla. Mitä mieltä olette asiasta? Olenko astunut jonkun rajan yli, joka tekee kirjoituksesta sopimattoman? Tällaista ei ole tapahtunut aikaisemmin tai en ole huomannut. Kuka tietää vastauksen? Olen kiitollinen kritiikistä ja kommenteista. Mikä, mikä moka? Mistä Suomessa ei saa kirjoittaa?

Innovaatiointoilua Helsinki - Oulu - Helsinki 13.1.2010

Innovaatiojunan jatkeena tai spinn-offinina synnytämme iTraining valmennusohjelmaa. Siinä on aineksia kasvukiihdyttämöksi ehkä jopa -yritykseksi. Pekkarinen palkkaa professori Puttosen analysoimaan kasvun esteitä ja puutteita. Yrityksen menestys rakentuu kuitenkin vahvuuksien varaan. Yritämmekö nostaa Suomea surkeuden suosta liian ongelmakeskeisesti?

Kasvuyrittäjäksi meidän peltihalliin

Jos lähden Loviisan kadulle kysymään kansalaisilta, että miksi et suitsait perusta menestyvää kasvuyritystä, joka tarjoaisi työtä ja toimeentuloa vuoden kuluttua tuhansille paikallisille osaajille, väki katsoisi pitkään ja joku empaattinen soittaisi ambulanssin paikalle: jätkän lääkitystä muutettava!

Järkevyysinfektio vaivaa

Yrittäjäksi eivät meillä lähde järkevät, jalat maassa olevat ihmiset. Jokainen kynnelle kykenevä tarrautuu palkkaduuniin tai kunnallisen virkaan ja yrittämishaaveet ovat reality-sarjojen Diili-viihdettä. Kuka täysjärkinen lähtisi arkeaan rikkomaan loputtomilla työtunneilla. Kuittimeren takaa isi tai äiti ei ehdi pentujensa perään katsomaan. Kasvuyrittäjän hatun pyöritys paikallispankin tentissä ei tietenkään johda mihinkään, koska kuka nyt rahoja järjettömyyksiin laittaisi.

Riskirahatonta menestystä kaivataan

Niin sanotut riskirahoituslaitokset kaivavat liiketoimintasuunnitelmastasi oitis esille kaikki maailman riskit ja pakottavat tutkimaan, tutkimaan, analysoimaan, lisää tutkimaan, epäilemään ja lopulta kuppaamaan joka liian innovatiivisen tai pelottavan tavanomaisen suunnitelmasi. Uutta pitäisi tehdä, mutta mitään outoa uudessa ei saa olla.

Uskon puutetta

Meiltä puuttuu menestymisen usko ja kulttuuri. Kampittamisen taitoa löytyy jokaiselta yllin kyllin. Kateus vie varmasti veden menestyvänkin yrittäjän kaivosta. Meillä on kasvuun ja kehitykseen nähdeen asennevamma. Voi sitä reimua, kun Nokialla menee nyt vaihteeksi vähän huonommin. Sarasvuon vika on, ettei Kuitusen suksi luista ja Trainers House on ihan sieltä. Jatketaan vain tätä litteän latteaa marisemista ja toivotaan että selviämme kuin koira veräjästä mitään tekemättä. Hullu liikaa työtä tekee, viisas pärjää vähemmälläkin!

  • Vårt Land är fattigt och skall så bli... vaivaa meitä.
  • Innovaatiojuna saa julkisuutta. Tässä Tietoviikon artikkeli.
  • Koko tarina löytyy myös pdf:nä. Koko TiVi-kehitystä voi seurata täällä.
  • Parhaiten julkisuuskehitystä voi seurata Twitteristä.
  • Qaikussa iTraining –asiaa keskustellaan täällä.

Hei, minustahan kehittyy tätä menoa kelpo valtakunnan pessimisti...he-he!

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Menestysresepti: Tuote+palvelu

Pari kuukautta sitten Amazon alkoi myydä elektronista kirjaansa - Kindleä - myös muille kuin amerikkalaisille kuluttajille. Innokkaana englanninkielisen kirjallisuuden lukijana tilasin laitteen itselleni heti.

Samalla mietin tämän bisneksen olemusta. Mainittu laite ei todennäköisesti ole paras eikä todellakaan halvin elektroninen kirja. Miksi ihmeessä siis tein näin huonon ostoksen?

Taustalla piilee jälleen menestysresepti tuote+palvelu. Haluan ostaa e-kirjani Amazonin kaupasta. Kirjojen suositus toimii siinä kokemukseni mukaan mainiosti. Koska Amazon tietää mitä olen ostanut ja katsellut ennen pystyy palvelu suosittelemeaan minulle kirjoja todella osuvasti. Harva se kerta olen klikannut heti etusivulle levähtänyttä kirjasuositusta ostoaikeissa. On mahdollista että voisin ostaa saman opuksen halvemmalla muualta. Mutta mistä tiedän että on ilmestynyt minua kiinnostava e-kirja?

Ja homma toimii. Amazon kehuu joulupäivänä myyneensä ensimmäistä kertaa enemmän sähköisiä kirjoja kuin paperisia. Näin se käy: Ensin haudutellaan ja kehitellään vuosikausia uutta palvelua/teknologiaa. Välillä se ehditään jo tuomita toimimattomaksi. Kun kynnys ylittyy markkinan valtaus tapahtuu sitten yllättävän nopeasti. Ei kaikelle kansalle tarvitse e-kirjaa myydä. Riittää että 10% aktiivisimmista lukijoista omistaa sellaisen.

Tuote ja siihen liittyvä (hyvä) palvelu on siis menestysresepti. Sijoittajana voi aina kuluttajatuotteen/palvelun ollessa kyseessä miettiä: Ostaisinko itse tämän tuotteen? Jos vastaus on kyllä on todennäköistä että löytyy muitakin ostajia. Jos et kuulu k.o. tuotteen kohdeasiakkaisiin voit kysyä mielipiteitä lähipiiristäsi. Ehkä vaimolta, lapselta tai vanhemmilta. Jos ei tulisi mieleenkään käyttää uuttuustuotetta/palvelua kannattaa kysyä onko takana enemmän hypeä kuin oikeaa bisnestä.

Jos tuote (ja oletusarvoisesti takana oleva yritys) on hyvä täytyy vielä tarkistaa arvostustaso. Kaikki hyvät yritykset eivät ole hyviä sijoituksia, ainakaan juuri tällä hetkellä. Amazonin kohdalla Homo Economicus ei suosittele ostoa. p/e-luku on 80. Epätavallisen hyvään yhtiöön on jo ladattu tavattoman kovat kasvuodotukset.

ps. Suomalaisena harmittaa kyllä vähän. Miksi Kindlen langaton kirjalataus toimii mm. Serbiassa, Nigeriassa ja Kazahstanissa (suurista länsimaista puhumattakaan) mutta ei Suomessa. Ilmeisesti Suomesta ei löytynyt tarpeeksi halpaan sopimukseen taipuvaa verkko-operaattoria :(

 

 

Käyttäjän Jaakko Wallenius kuva

Ajattele suuresti!

Liikkeenjohdon maailma on täynnä toinen toistaan älyttömämpiä hokemia, mutta joissakin on vinhaa perääkin. Eräs tällainen lentävä sanonta on: ”Think big”, joka voisi kääntyä vaikkapa, että ”Ajattele suuresti”. 

Ensinnäkään ajatteleminen ei maksa mitään, eivätkä suuret ajatukset maksa siis yhtään sen enempää kuin pienetkään. Tärkeintä kuitenkin on, että moderni tietotekniikka on jo murtanut paikallisuuden rajoja jo pitkään. Monessa asiassa ei enää ole pakko ajatella vain kotikylää, vaan tähtäin voidaan usein asettaa jo itse asiassa mihin vain.

 

Varsinkin tietotekniikassa kylien väliset rajat ovat kadonneet jo kauan sitten. Kun lohjalaisyrityksessä kehitetään hyvä ajanvaraussysteemi siskon kampaamolle, ei ole mitään syytä miksi samaa ajanvaraussysteemiä ei voisi tarjota myös rovaniemeläiselle kampaamolle. 

Asiakkaan kannaltahan on aivan sama onko systeemiä ylläpitävä palvelin Lohjalla vai Rovaniemellä ja asiakastuki hoituu joka tapauksessa puhelimitse.

Yksin Lohjalla itse asiassa on jo useampikin tietotekniikka-alan yritys, jotka jo etsivät valtakunnallisia markkinoita tuotteilleen.

 

Vaan miksi pysähtyä tähän? Ruotsissa, Sveitsissä tai Hollannissa on aivan samanlaisia kampaamoita, joihin tulee menossa olevan sukupolvenvaihdoksen myötä yrittäjiä, jotka ovat tottuneet hoitamaan asioita tietokoneella.

Virtuaalihahmoja kauppaava Habbo Hotell on mainio esimerkki puhtaasti kotimaisesta ideasta, josta on jalostunut kansainvälinen menestystarina, kun yrityksen vetäjät ovat vain aikanaan uskaltaneet ajatella suuresti.

 

Toki ulkomaille meneminen ei ole helppoa, kielimuuri sekä yrityskulttuurien ja lainsäädännön erot rassaavat rajusti jokaista Suomen rajojen yli lähtevää. 

Englannin kielestä on kuitenkin jo muodostunut todellinen lingua franca, jolla selviää ainakin tietotekniikan alalla missä vain ja tätä kieltä Suomessa jo osataan. Toisaalta EU ja erityisesti yhteinen valuutta ovat tasoittaneet valtavasti kynnystä rajojen ylittämisessä.

 

Henkinen kynnys ei kuitenkaan ole välttämättä alentunut samassa suhteessa. Vientimarkkinoille lähteminen vaatii kuitenkin valtavasti uuden opettelemista, eikä usko omaan osaamiseen välttämättä riitä kansainvälisellä tasolla. 

Aina ei ehkä muisteta, että aivan kaikki ulkomaalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin me. Heillä on aivan samanlaisia heikkouksia ja vahvuuksia kuin meillä ja ihmiset ovat pohjimmaltaan hyvin samanlaisia kaikkialla.

Ainakin tietotekniikan osaamisensa taso voi tosin nykyisin monissa maissa olla itse asiassa jopa selvästi alhaisempi kuin meillä. Tuikitavallinen suomalainen osaaja voikin olla jossakin maassa jo huippuosaaja.

Ongelma onkin tällä hetkellä enemmänkin motivaation ja uskalluksen tasolla. Rohkeille vientimarkkinoille lähtijöille on tarjolla yllättävän paljon konkreettista aineellistakin tukea, kun vain asioita lähtee rohkeasti selvittämään.

 

Käyttäjän Ari Hakkarainen kuva

Mikä Nokian USA:n strategiassa tökkii? Vastaus löytyy ekirjasta

Kirja 'Menestyksen hinta - Nokia Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa' on nyt ollut saatavilla muutaman kuukauden ajan. Olen saanut tuntumaa siihen, mitkä kirja aiheista vuonna 2009 ovat kiinnostaneet eniten. 

Menestyksen hinta / Behind the Screen
Ensi vuonna toiset aiheet ovat luultavasti pinnalla, kuten ympäristö, henkilöstöpolitiikka tai Ovi-palvelu, mutta vuonna 2009 ulkomaista mediaa, kuten New York Timesia tai Bloombergia kiinnosti Nokian lähes totaalinen häviäminen USAn markkinoilta ja Nokian älypuhelinten menestys sekä käytettävyys.

Suomalaista mediaa ja yleensä suomalaisia tuntui myös kiinnostavan Nokia kompastelu Yhdysvalloissa. Henkilöstöpolitiikka, yhtiön menestystekijät, johtajien mahdollinen valtataistelu ja yksittäiset tuotteet ovat myös kiinnostaneet suomalaisia.

Vuoden 2009 eniten kysytyn aiheen kunniaksi tässä tässä vastaus kysymykseen. Luku 9 Menestyksen hinta-kirjasta 'Kuka on asiakas – operaattori vai kuluttaja?' kertoo Nokian ylä- ja alamäet Yhdyvaltojen markkinoilla ja siitä miten nykyjohto ponnistelee päästäkseen USAn kartalle uudelleen.
 

Lataa ekirja tästä 

 

Käyttäjän Ari Hakkarainen kuva

Nokia Communicator-puhelimen taival Tampereelta Jakartaan

Nokia Communicator-puhelimen tuntee Suomessa ja Indonesiassa jokainen kännykkää käyttävä henkilö. Muualla Communicatoria ei juuri tunneta. Miksi tämä markkinoiden edistyksillisin ja monipuolisin älypuhelin ei aikanaan menestynyt maailmalla? Kiehtova innovaatiotarina alkaa Tampereelta ja päättyy Jakartaan.

  Tässä on pääkohdat Tampereella tietokirjailijoiden tilaisuudessa 10.12.2009 aiheesta pitämästäni puheesta (kiitos Riitta Suomiselle järjestelyistä ja tamperelaisille hyvistä keskusteluista). Tarina on poimittu kirjasta Menestyksen hinta - Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa.

Tarina alkaa vuonna 1993, jolloin Pekka Ala-Pietilä johti koko Nokia Mobile Phones-yksikköä. Hän oli saanut tehtäväkseen käynnistää uutta liiketoimintaa, jolla tavoiteltiin yritysasiakkaita. Ala-Pietilä värväsi Reijo Paajasen vastaamaan uuden Mobile Data Unit-osaston perustamisesta Tampereelle ja sen toiminnasta.

Elettiin siis vuotta 1993. Internet ei ollut vielä levinnyt yliopistojen ulkopuolelle, GSM-kännykät kilpailivat NMT-puhelinten kanssa eikä tekstiviesteistä suuri yleisö tiennyt yhtään mitään, puhumattakaan GSM-datayhteyksistä. Paajasen tehtävänä oli luoda tyhjästä liiketoiminta joka perustuisi laitteisiin, jotka käyttävät GSM-verkon datayhteyttä. Vertailulaitteita ei ollut, sovelluksia ei olllut - tiimi lähti lähes nollasta.

Paajasen tiimissä työskennellyt Mikko Terho ideoi heille ensimmäisen tuotteen - DTP2 modeemin, jonka avulla kannettavan tietokoneen sai GSM-datayhteyden kautta kiinni yrityksen tietojärjestelmiin.

Tietokirjailijat Tampere Nokia Communicator-tarina

Tuotteen avulla Nokia käynnisti yhteistyöhön HP:n kanssa, jolla oli valmis kämmentietokone ja osaamista yritysmarkkinoista. Paajasen tiimi rakensi testikokoonpanon, jolla he saattoivat kokeilla oikeassa työssä ja oikeassa ympäristössä - esimerkiksi lentokentällä - mitä ominaisuuksia tulevalta laitteelta vaadittiin. Testilaitteiston kokoonpano oli:
- HP 200LX kämmentietokone.
- Kämmentietokoneen sisällä oli DTP-2 modeemi.
- Nokian GSM-puhelin mobiiliverkkoyhteyttä varten roikkui vyöltä.
- Kaapeli, joka yhdisti puhelimen ja modeemin.

Melko pian kenttätestejä tehneet tiimin jäsenet pystyivät muodostamaan tärkeän vaatimuksen tulevalle Communicator-laitteelle: kahden minuutin säännön. Laitteella täytyy pystyä tarkastamaan sähköpostit kahdessa minuutissa jonottaessaan lentokentällä lähtöportin edessä koneen lähtöä. Toinen vaatimus syntyi helposti: tuotteen on oltava yksi kädessä pidettävä laite, jolla pystyy tekemään kaiken tarvittavan. Ei yhtään kaapelia, ei ensimmäistäkään korttia tai muuta tilpehööriä.

Nokia Communicator. Tampereelta Jakartaan
 

Cebit-messuilla Hannoverissa maaliskuussa 1996 Nokia esitteli valmiin tuotteen - Nokia Communicator 9000-laitteen. Laite oli välitön sensaatio. Se voitti messujen Best of Show–palkinnon. Kun alan lehdet pääsivät testaamaan laitetta, ne kiittelivät hyvää näppäimistöä, langatonta yhteyttä ja fax-ominaisuutta. Esimerkiksi USA:ssa listahinta oli vaatimattomat 1800 dollaria.

Loistava tuote oli valmis ja saatavilla kaikilla markkinoilla 1997. Se oli kiistatta maailman edistynein matkapuhelin tai maailman pienin kannettava tietokone. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Communicatorin menestys rajoittui Suomeen ja Indonesiaan.

Menestyksen hinta kirjasta Nokia Communicatorin tarina
 

Pieni kanadalainen yritys RIM (Research in Motion) oli 1990-luvun lopulla kehittänyt Blackberry-nimisen hakulaitteen paging-verkkoon. Sillä pystyi vastaanottamaan ja lähettämään sähköpostiviestejä.

Terroristit iskivät syyskuun 11. 2001 USA:han. Jo seuraavana vuonna jokainen Yhdysvaltain kongressiedustaja kantoi Blackberry-laitetta ollakseen aina tavoitettavissa. New Yorkin Wall Streetin rahamaailman toimijat ottivat myös Blackberry-laitteet käyttöön nopean tiedonkulun ja saavutettavuuden vuoksi.

Blackberry kehittyi 2000-luvun aikana edistyneeksi puhelimeksi ja sähköpostilaitteeksi. Se valtasi muutamassa vuodessa yritysviestintään tarkoitettujen puhelinten markkinat. Nokia menetti johtoasemansa, vaikka Communicator oli viiden-kuuden vuoden ajan kirkkaasti parempi tuote.

Blackberry ei ollut pelkkä puhelin, vaan kokonainen tietojärjestelmä. Se koostui Blackberry-laitteesta ja taustajärjestelmästä, joka hoiti automaattisesti sähköpostiliikenteen laitteen ja yrityksen järjestelmien välillä. Ilman taustajärjestelmää Blackberry-laite oli ainoastaan kohtalaisen onneton puhelin.

Nokia puolestaan luotti pelkän laitteen vetovoimaan. Jos asiakas halusi käyttää Communicatorin sähköpostia ja muita hienoja ominaisuuksia, hänen oli itse tehtävä tietojärjestelmäräätälöinnit ja asetukset. Suomen Eduskunnassa Olli Mustajärvi huolehti asiasta ja toteutti Communicator-järjestelmän kansanedustajille, joka on edelleen kovassa käytössä.

Nokia Enterprise Solutions, Mary McDowell
 

Nokia päätti investoida yritysmarkkinoille tähtäävän liiketoiminnan käynnistämiseen vuonna 2004. Jorma Ollila palkkasi HP:ltä Mary McDowellin johtamaan Enterprise Solutions-yksikköä. Hänen tavoitteenaan oli rakentaa yhteydet Nokian laitteista yritysjärjestelmiin. Yksikkö teki kuitenkin tappioita ja Olli-Pekka Kallasvuo lopetti sen 2007.

Enterprise Solutions-yritysyksikön lopetus oli samalla kuolinisku Communicatorille. Viimeinen alkuperäisen konseptin mukainen Communicator tuli kauppoihin 2007 eikä jatkoa ole näkyvissä.

  Tarinan opetus

Nokia Communicator oli loistava tuote, mutta väärässä yrityksessä.

Laite oli teknisesti edistynyt, mutta silti hyvin toimiva ja käytettävä pienoistietokone. Tuotteen muotoilu oli hieman karua, mutta kestäväksi työkaluksihan se oli tarkoitettu.

Nokian osaaminen oli silloin ja on edelleen kuluttajamarkkinassa ja operaattoriasiakkaissa. Yritysmarkkinalla onnistuminen vaatii pitkäjänteisen investoinnin. Kaksi tai kolme vuotta menee pelkästään suhteita luodessa - kun Nokian johto tavoitteli siinä ajassa jo voitollista liiketoimintaa.

  Miten Nokia Communicatorista tuli haluttu luksustuote Indonesiassa?

Nokian jälleenmyyjälle Jakartassa oli jäänyt vuonna 1997 varastoon 300 kpl:n erä alkuperäisiä Communicator-laitteita. Jälleenmyyjä InTouch keksi laittaa kaikki asetukset viestien lähettämiseen ja vastaanottoon valmiiksi ja antaa laitteet mainostarkoituksessa Jakartan BMW-kauppiaalle. Kun varakas BMW:n ostaja näki Communicatorin sujuvassa käytössä, hän osti usein auton lisäksi myös Communicatorin. Laitteesta tuli haluttu statussymboli.
Menestyksen hinta / Behind the Screen
  Indonesia-tarinan kertoivat Andy Zain ja Lauri Hirvonen Digitoday-julkaisulle. Muut lähteet löytyvät kirjasta Behind The Screen / Menestyksen Hinta.

  Kysymyksiä ja vastauksia
Tampereella yleisöä askarrutti moni asia Communicatorin tarinassa, esimerkiksi yrityspuhelimen määritelmä. Mikseivät uudet laitteet Nokia N900 ja N97 voisi jatkaa Communicatorin perintöä? Niissähän on täysi näppäimistö ja valtavasti toimintoja.

Mahdollista se ilman muuta on. Nokia kuitenkin suunnittelee N-sarjan laitteet ensisijaisesti viihdekäyttöön ja E-sarjan laitteet yrityskäyttöön. Koska N-sarjat laitteet ovat älypuhelimia, niihin voi asentaa ja teettää yritysten usein kaipaamia ominaisuuksia tietoturvaa ja yrityssovelluksia varten, mutta E-sarjan laitteissa näitä ominaisuuksia on jo valmiiksi.

 

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Oppia Intiasta: Jugaad

Kuvassa ajellaan menopelillä jossa on vesipumpusta rakennettu moottori

 

Aikaisemmin Intiaan matkustettiin oppimaan gurulta henkistä viisautta. Homo Economicus on sitä mieltä että suomalaisten kannattaisi nyt ottaa oppia Intialaisesta innovaatioviisaudesta. Filosofiaa kutsutaan nimellä jugaad.  Nimi on lähtöisin kyläläisten omiin tarpeisiin mitä ihmeellisimmistä tarvikkeista kyhätyistä ajopeleistä. Jugaad-filosofian mukaan lähdetään liikkeelle jokapäiväisestä tarpeesta joka ratkaistaan nopeasti ja vähin resurssein. Hieman kuvaa "teollisempaa" sovellutusta edustaa Tata motorsin Nano, superhalpa ja pelkistetty auto niille joilla ei aikaisemmin ollut varaa autoon.

Suomalainen innovaatiofilosofia sensijaan on lähes antiteesi jugaadille.

Jugaad lähtee liikkeelle asiakkaan jokapäiväisestä tarpeesta, ei markkinoinnin luomasta mielikuvasta eikä varsinkaan teknologiasta niin kuin meilläpäin on tapana. Suomessahan paha tapa on ollut että tutkimusosasto yrityksessä tai yliopistossa keksii uuden teknologian (tai pikemminkin jatkokehittää mailmalla kovasti hypetettyä teknologiaa). Sitten keksitään teknologialle käyttäjä ja sitä kautta jatkokehitykselle rahoittaja. Tavoitehan ei ole tehdä ratkaisuja kenellekään vaan turvata kehitysosaston rahoitus muutamamski vuodeksi.

Jugaadissa ratkaisu pitää saada aikaan nopeasti ja vähin resurssein. Suomessa pitää teknologia saada määriteltyä ydinosaamiseksi jonka ympärille vikramiesten avustuksella voidaan pykätä teknologiaohjelmia joiden avulla kanavoidaan valtion rahaa tutkimuslaitoksille.

Toki jugaadilla on huonot puolensakin. Laatu voi helposti jäädä taka-alalle, kun aikaa ja resursseja on vähän. Silti meillä on filosofiasta paljon opittavaa.

 

Innovointi ei ole mitään gurulevitaatiota. Pitää muistaa vain kaksi asiaa:

1. Ratkaise asiakkaan tämänpäivän tarve. On olemassa trendejä ja mielikuvia joiden avulla voi arvuutella tulevaa. Euro kädessä tänään on kuitenkin parempi kuin kymmen haavekuvissa.

2. Luo ratkaisu nopeasti. Huomenna tarve voi olla muuttunut tai kilpailija on tullut markkinoille. Ensimmäisen ratkaisun ei tarvitse olla täydellinen. Kun rahavirta on alkanut voi viilata tuotettasi tai palveluasi paremmaksi.

Sivut

Tilaa syöte Yritystoiminta ja välittäjät