Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Exel Meikäläinen tulee tilastosta ulos...

Kyllä Findikaattori pelastaa ellei ole muuta kirjoitettavaa. http://findikaattori.fi/

Osio toimeentulo on varsin viihdyttävää katsottavaa. Tuntuu löytyvän jokaiselle jotakin. Vilkuilun voi aloittaa vaikka näistä. Liekö sitten emävale?

asuntojen hinnat http://findikaattori.fi/92/?show=teema

kotitalouksien kulutusmenot http://findikaattori.fi/23/?show=teema jännä tuo asumisen kuvio.

kotitalouksien tulot http://findikaattori.fi/60/?show=teema

kotitalouksien velkaantuneisuus http://findikaattori.fi/28/?show=teema jossa ei lie julkishallinnon velkoja suhteutettuna väestöpohjaan.

pienituloiset http://findikaattori.fi/103/?show=teema

tuloerot http://findikaattori.fi/58/?show=teema

äänestysaktiivisuus http://findikaattori.fi/51/?show=teema voisiko tuolla olla yhteyttä tulojakoon

verotus http://findikaattori.fi/40/?show=teema todennäköisesti välillisten verojen osuus räjähtää kasvuun

rakentaminen http://findikaattori.fi/59/?show=teema suurin muuttuja liikerakentaminen mikä näkynee hintoina muuhunkin rakentamiseen.

Mikä parasta. Taulukoissa löytyy vaihtoehtoja esitykseen :) Vakavasti ajateltuna. Kyllä noi kaksi ylimmäistä vetää vakavaksi eikä noista lopuistakaan mitään riemunkiljahduksia aiheudu.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Palkkaerot kasvussa

 

Palkkaerot ovat Suomessa melko pieniä verrattuna moniin muihin maihin. Ohessa tilastokeskuksen julkistama graafi Suomalaisten keskiansioista (lähde: tilastokeskus.fi/til/pra/2008/pra_2008_2010-04-09_tie_001_fi.html)

Suomalaisten keskiansiot ovat painottuneet 2000...3000€ välille ja varsin harva meistä ansaitsee varsinaisia ökypalkkoja. Mistä tämä melko kauniin näköinen palkkajakauma varsinaisesti aiheutuu?

Suurimpia selittäviä tekijöitä linenevät:

  • melko hyvä koulutustaso ja koulutusjärjestelmä, joka antaa kaikille hyvät valmiudet työelämään
  • etnisesti ja kulttuurillisesti homogeeninen yhteiskunta, joka arvostaa kaikkien jäsentensä osaamista

Progressiivinen verotus leventää palkkahaitaria

Progressiivinen verotus sen sijaan kasvattaa tuloeroja. Progressiivinen verotus heikentää ylempien tuloryhmien kiinnostusta taloudellisen tuloksen ja työn tekemiseen. Yritykset joutuvat kompensoimaan valtiovallan toimia nostamalla parhaimpien osaajien palkkoja niin, että kiinnostus yrityksen päämääriin säilyy. Toisaalta taas yritykset myös pienentävät huonomman tietotaidon työntekijöiden palkkoja siitä, mitä ne ilman progressiivista verotusta olisivat. Tämä on eräs kansantalouden lainalaisuus, johon on vaikea vaikuttaa. Yrityset toimivat niin, että ne saavat oikean määrän oikeanlaista työvoimaa ja tulevat tällöin aivan automaattisesti kompensoineeksi progressiivisen verotuksen kannustimia väärentävää rakennetta.

Progressiivinen verotus kuitenkin takaa yhteiskuntarauhaa ja tasaa jonkin verran käteen jäävien tulojen määrää. Tuloja tasaavaa vaikutusta on tosin äärimmäisen vaikea arvioida kun ei ole tiedossa sitä missä määrin yritykset toimillaan kompensoivat progressiivista verotusta. Joka tapauksessa progressiivinen verotus:

  • vääristää palkka- ja kannuste- rakennetta ja pienentää tuotannon kasvua
  • rumentaa kuukausiansioiden jakaumaa
  • suuntaa älykkäiden ihmisten aktiivisuutta palkkatulojen pienuuden optimoimiseen
  • tuottaa suuren määrän erilaista "turhaa" ja kenties jopa yhteiskunnan kannalta haitallista työtä veroviranomaisille

Progressiivinen verotus puoltaa paikkaansa, jos tällä tavoin kulutusvoimaa ohjautuu niille nuorille ja dynaamisille henkilöille, joiden kulutustottumukset suuntautuvat tulevaisuuden palveluihin ja tuotteisiin. Pelkään kuitenkin pahoin että progressiivinen verotus ei ole tähänkään tavoitteeseen nähden paras työkalu. Osuvampaan tulokseen päästäisiin suorilla tulonsiirtopalveluilla.

Tuloerot ovat kasvussa

Palkkahaitari on tilastokeskuksen mukaan levenemässä ja naisten palkkataso on hieman lähentynyt miesten palkkatasoa. Leveneminen johtunee seuraavista tekijöistä: 

  • Suomalainen yhtenäiskulttuuri antaa sijaa suuremmalle osaamisen ja kulttuurin diversiteetille
  • Kulttuuri, tietotaito ja palkkataso alkavat yhä enemmän jakautua globaaleihin segmentteihin. Esimerkiksi suomalainen ohjelmoija, laivanrakentaja, lentokapteeni ja elektroniikkainsinööri kilpailevat palkalla ja osaamisella maailmanlaajuisessa yhteisössä projekteista ja työstä. Ja palkkataso asettuu tällöin kansainvälisen tavan mukaiseksi ja meille tuo ulkomainen tapa tarkoittaa leveämpää palkkahaitaria.

Mitä jatkossa?

Olemme jossain määrin voimattomia monien kansantalouden lainalaisuuksien ja kansainvälisen kehityksen suhteen. Uskon kuitenkin, että siirtymällä kohti tasaverotusta ja suurempaa suorien tulonsiirtojen osuutta, päästään osuvampaan yhteiskunnalliseen tulokseen kuin nykyisellä progressiivisen verotuksen ja tulonsiirtojen yhdistelmällä.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Olisiko Marja Tiura pelastanut Suomen talouden?

vientiteollisuus Suomi putos puusta. Persut vaativat uusia vaaleja. Tämä hallitus ei eroa. Pirkanmaalaisen kepunovakokkerspanieli Marja Tiuran designmekosta ovat enää riekaleet jäljellä. Poliitikkojen uskottavuus on laskenut alle talven paukkupakkasten. Miinus neljäkymmentä astetta Kuhmossa! Olemme matkalla kohti absoluuttista nollapistettä; puistattaa.

Suomen talous on säpäleinä. Tutkimuslaitosten sammakkoprofessorit näkevät kuitenkin nousun merkkejä. Telkkarissa näytetään talvisota-elokuvia ja dokumentteja. Raatteen tiellä tavataan. Päällisin puolin Suomella menee edelleen hyvin. Viennin määrä on romahtanut 66 miljardista eurosta (2008) 45 miljardiin euroon (2009). Laman jäljet eivät kuitenkaan näy katutasolla. Työttömyys ei ole noussut viime laman tasolle. Pitäisikö kiitos suunnata poliitikoille, jotka antavat valtion velkaantua?

Kuvittelenko minä, että poliitikkojen osto- ja myyntiliike, jonka kautta virtaa vaalitukea, pesukoneita, sohvakalustoja ja lentolippuja vallankipeille, pystyisi ratkaisemaan suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden ongelmia? Ei, uskoni poliitikkojen kykyyn hoitaa kansakunnan asioita on mennyt aikoja sitten. Valtion velan määrä ylitti viime vuonna 64 miljardia ja tänä vuonna uutta lisälainaa otetaan 13 miljardia euroa. Kakun koristeena kunnilla on 10 miljardia euroa velkaa. Hidas talouskasvu heikentää kuntien taloudellista sopeutumiskykyä aika raskaasti pitkällä aikavälillä. Valtionvelan koronhoitokustannukset ovat kaksi miljardia euroa.

No, kykeneekö yksityisen sektorin kulutus korvaamaan julkisen rahan ylläpitämän kysynnän, kun elvytys loppuu? Uskaltavatko esimerkiksi amerikkalaiset, eurooppalaiset ja suomalaiset kuluttajat taas velkaantua? Kotitalouksille myönnettyjen luottojen määrä nousi viime vuonna 93 miljardiin euroon, josta asuntoluottojen osuus 70 miljardia euroa.

Pitäisikö suositella tämän kuorman kasvattamista? Suomi ei ole kovin hyvässä iskussa. Emme vielä maailmantalouden heikoimmasta päästä, mutta silti rapakunnossa ja lähivuosikymmenet tarjoavat roppakaupalla uusia haasteita: työttömyys kasvaa, vientiteollisuuden voimien päivät ovat menneisyyttä, eläkepommi tikittää, alle kolmekymppisiä siirtyy työeläkeputkeen. Nyt ”Pohjolan Japani” -slogan osuu oikeaan. Olemme kohta samassa jamassa valtion velan määrässä.

  • Suomi elää edelleen metsästä, mutta metsäjättien kasvu tapahtuu ulkomailla
  • Sahateollisuutemme kaatuminen kantorahoihin on seuraavana vuorossa
  • Nokian toiminnot siirtyvät ulkomaille ja kännyjätin markkinaosuus laskee tulevaisuudessa
  • Vaasalaisen Sesca-groupin konkurssi kertoo ohjelmistoteollisuuden vaikeuksista
  • Ohjelmistotalojen ongelmat eivät jää yhteen tapaukseen: lisää on tulossa!
  • Viennin voimakasta kasvua luvattiin kuitenkin äsken telkkarissa
  • Sofia Pankki osoittaa todeksi sen, että pankkien marginaalit ovat pelottavan ohuita

Yritystaloudessa on orastavia toipumisen merkkejä. Ne eivät tarkoita, että kuntien talous oikenisi entisin rakentein. Valtion velkojen maksamisen keinona palkka- tai yritysveron kiristäminen ei taida olla tepsivä keino. Työttömiä tulee tänä vuonna vielä 20 000 lisää, mutta ensi vuonna tapahtuu käänne parempaan.

Ennakoidaan, että asuntorakentaminen vilkastuu, matkailusta ja hyvinvoinnista revitään rahaa, hoiva ja terveydenhuolto tarvitsevat 120 000 uutta työntekijää, mutta kuka maksaa viulut? Hyvinvointivaltio oli kriisissä jo ennen tätä tuoreinta lamaa, jolloin vienti veti, kuntien ja valtion kassaan tuli mukavasti veroeuroja.

Tuoreen selvityksen mukaan suomalaisten suuryritysten talousjohtajista yli 60 prosenttia uskoo maailmantalouden kääntyneen kasvu-uralle. Joka toinen heistä uskoo myös oman yhtiönsä liikevaihdon ja liiketuloksen paranevan seuraavan puolen vuoden aikana. Suomi selviää, ei kannata hötkyillä, lapsenlapsemme ratkaisevat kansakuntamme ongelmat, jos jaksavat.

Vaihtoehtona on rajan avaaminen itään tai länteen. Pikkufirmat fuusioidaan, ehkä Suomi selviytyy, jos ulkoistamme itsemme jonkun muun hoitoon.

 

PS: Tyyliini kuuluu taipuvaisuus optimismiin ja siinä hengessä olen tämäkin jutun kirjoittanut. Pelätään pahinta ja toivotaan parasta!

 

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sofia Pankki ja talousmedian rajat

Sofia Pankin yhtäkkisen ja varoittamattoman lopettamisen jälkeen herää tietenkin kysymys siitä, eikö talousmedian Piksu mukaan lukien tulisi varoittaa entistäkin selvemmin ihmisiä ylisuurista korkotarjouksista ja siitä asiantuntemattomuudesta, mitä Sofia Pankin viimekesäinen päätös merkitsi, kun se päätti myydä täyden valtakirjan hoitosalkut osakkeista tyhjiksi.

Talousmedia kuitenkin asettuu omaan erityiseen asemaansa. Poliitikkoja, taiteilijoita, tutkijoita ja vaikkapa yksittäistä ravintola-annosta tai sen tarjonnutta henkilöä voi haukkua lähes mielin määrin, mutta epäily siitä, että jokin yritys ei jatkossa pystyisi suoriutumaan tehtävistään tai täyttämään sitoumuksiaan, asettaa talousmedian alttiiksi jopa valtaville vahingonkorvausvaateille.

Lähtökohtana on vahingonkorvauslain 5 luku 1 §. Jotta taloudellinen vahinko tulisi korvattavaksi, VAHINGON KORVAAMISEEN ON ERITTÄIN PAINAVIA SYITÄ tai media on syyllistynyt RANGAISTAVAKSI SÄÄDETTYYN TEKOON, siis esim. kunnianloukkaukseen, vrt. Päivi Tiilikka: Journalistin sananvapaus, 2008 s. 261-269, 279-305.

Tämä ei ole mitään teoriaa, sillä Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Nostokonepalvelulle peräti 15 miljoonan markan vahingonkorvauksen lehtikirjoituksesta, jossa lähinnä vain kerrottiin poliisin tutkivan firman asioita, joissa varmaan jotain tutkittavaa olikin, koska kerran esitutkintakynnys oli ylittynyt, vrt.

HelHO (3427/2003) arvioi Nostokonepalvelun vahingoksi 2 miljoonaa markkaa, mutta monipolvisen pohdinnan jälkeen päätti olla tuomitsematta vahingonkorvauksia maksettavaksi. Vastakkainen - siis tuomitseva - päätöskin lienee ollut hyvin vakavasti harkittavana.

Nostokonepalvelun yhteydessä sanottiin tällaisten oikeusjuttujen tappavan kriittisen talousmedian.

Pienempiä summia esim. 100.000 markkaa on myös tuomittu lainvoimaisesti maksettavaksi. (KKO 1991:79)

Tämä problematiikka on myös minulle itselleni henkilökohtaisesti tuttu. Katsoin velvollisuudekseni varoittaa siitä epästabiilisudesta, mitä islantilaisissa pankeissa näin tilanteessa, jossa

väkiluvultaan Espoon kokoinen kalastuksesta ja alumiinintuotannosta elävä maa alkoi ostella firmoja ympäri Eurooppaa oikealta ja vasemmalta.

Kun en pankkien suomalaisten tytäryhtiöitten takia suoraan uskaltanut tokaista, että valtioenemmistöisen Finnairin nurkkauksen takana oli käsittääkseni venäläinen pääoma, jonka alkuperä todennäköisesti oli rikollisessa toiminnassa, käytin kiertoilmaisua korostaen, että turskan asemesta islantilaiset ovat keskittyneet sampeen.

Tämä ilmaisu ärsytti tavattomasti nimimerkkiä, joka saattoi olla vaikkapa ko. pankissa töissä (en tullut juuri sitä ip:tä tarkistaneeksi, vaikka eräitä muita pankkeja kommentoijien joukossa olikin). Vaikka vastaavia epäilyjä esitettiin muuallakin, kommentoija manasi nämä epäilyt hornan tuuttiin ja vaati minulta näyttöä.

Vielä tänä päivänä minulla ei ole islantilaispankkien tositteita käsissäni, mutta ainakin minulle riitti Venäjän esittämä tarjous ottaa pankkien velat vastattavakseen sotilastukikohtaa vastaan.

Tämä episodi kuvastaa myös sitä talousmedian ongelmaa, että niin mielellään kuin epävarmoista asioista ja esim. viimevuotisista tilinpäätöksistä johdetaan kovin eksaktin näköisiä lukuja, kovin paljon taloudessa lepää subjektiivisten arvioitten varassa vaikkapa siitä, miten Nokian uusi kännykkämallisto otetaan vastaan eri puolilla maailmaa.

Kirjoitussarjani sijoittamisen perusteista kirjautuneille lukijoille päättyy omalta osaltani tähän. Muuta vain kirjautuneille kävijöille avointa aineistoa on esim. tuolla ja lisää on tulossa.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kuukauden Piksulainen - Bo Lindfors!

 

 

Elokuusta 2009 alkaen Bo Lindfors on kirjoittanut säännöllisesti Piksuun. Kirjoitusten pohjana on Lindforsin vuonna 2007 perustamassa Taurus Capitalissa viikoittain laadittu top-20 lista Helsingin pörssistä.

Itseäni on erityisesti ilahduttanut se, että Bo Lindfors on kirjoituksiinsa liittänyt mukaan runsaasti sijoittamisen perusteisiin kuuluvia asioita, jolloin em. lista tulee havainnollisemmaksi myös aloittelevalle sijoittajalle.

Kiitokset ja onnittelut, Bo Lindfors!

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Terveisiä Italiasta: Kauhea hässäkää, mutta jotenkin kaikki toimii

Italiassa kaikki on taidetta, myös pysäköinti....

 

Homo Economicus on juuri palannut hyvin ansaitulta talvilomalta Roomassa.Kantapäihin iskostuivat jälleen lukuisien kävelykilometrien lisäksi kotosuomen korkea hinta-taso.

Metrolippu maksaa euron. Ruokakaupassa hintataso on jotakin aivan muuta. Homo Economicus asteli paikalliseen "alepa"-tasoiseen lähikauppaan täydentämään matkavarusteita. Kauppakoriin tarttuivat: Hammasharja, hammastahnaa, pari vesipulloa, pussi italialaisia appelsiinejä ja suklaalevy. Kassalla selkäranka hamusi 20€ seteliä lompakosta. Alaleuka oli tipahtaa tiskille kun kassaneiti ilmoitti ostosten hinnaksi 2.8€...

Näin siis muutama korttelin Vatikaanista. Jos jossakin täälläpäin olisi "keskustalisää" hinnoissa ja vuokrissa niin täällä.

Tämän aamun pikakierroksella omassa tutussa K-marketissa en voinut olla vertailematta hintoja. Kukin noista luetelluista tavaroista olisivat kukin yksin maksaneet 2-3€/kpl. On tietenkin tunnustettava että Italian ostokset eivät oleet mitään bränditavaroita, mutta vastaavia "no brand" tavaroita ei ollut Suomessa edes tarjolla.

Naureskelemme täällä pohjolan perukoilla Kreikan talousholtittomuudelle. Samalla emme huomaa että oma hinta- ja kustannustasomme on revähtänyt holtittomaksi. Uskon että meillä on kohta vastassa oma eeppisen kokoluokan tasapainoitusohjelma.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Pitäisikö kansa vaihtaa?

 

Tehtävä on huomattavasti hankalampi kuin yksittäisen poliitikon vaihtaminen, mutta ehkä olisi realistista toivoa, että äänestäjät voisivat edes vaihtaa osan asenteistaan ja ymmärtää, että kansanvallassa on monia ongelmia. Suurin ongelma on se, että äänestäjät saavat sellaiset johtajat kuin mitä itse valitsevat.

 

Euroopan kahdessa maantieteellisesti vastakkaisessa kolkassa, Islannissa ja Kreikassa, on päästy pitkälti samaan lopputulokseen.

 

Kreikassa tilanne on harvinaisen selvä. Poliittiset päättäjät ovat tuottaneet kreikkalaisille yhteiskunnallisia palveluita nimikkeellä “ilmainen” ilman, että veroja olisi vastaavasti peritty tarpeeksi kattamaan julkisia palveluja. Sekä “ilmaisista” palveluista että niihin nähden liian alhaisista veroista on nauttinut varmaan kohtalaisen tasapuolisesti koko Kreikan kansa.

Islannissa tilanne on hivenen toisenlainen. Kansantalouden leväperäisestä hoidon seurauksista ei ole nauttinut ehkä tasaisesti koko kansa, mutta ainakin kaikki osakkeenomistajat, kun Islannin pörssi alla olevan kuvan mukaisesti muutamassa vuodessa yli nelinkertaisti indeksinsä.

Valitettavasti kukaan islantilaisistakaan äänestäjistä ei pääse eroon siitä, että nimenomaan kansan itse valitsemat edustajat ovat laiminlyöneet Islannin pankkien valvonnan tai ainakin siihen tarvittavat säädökset ja resurssit. Täydellisestä kuuroudesta ja sokeudesta täytyy olla kysymys, sillä kasvu ei voinut olla mitenkään vakaalla pohjalla silloin, kun väkiluvultaan Espoon kokoinen kalastuksesta ja alumiinintuotannosta elävä maa alkoi ostella firmoja ympäri Eurooppaa oikealta ja vasemmalta.

Nyt Kreikassa ja Islannissa ollaan samassa tilanteessa. Vaurautta ei voi tulla tyhjästä, mutta asian hyväksyminen on liian tuskallista. Silloin on parasta kiukutella yleislakoilla, mielenosoituksilla ja vastaavilla primitiivireaktioilla, jotka eivät mitään auta, mutta ehkä helpottavat pään sisäistä painetta.

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Pieniä ovat lakot nykyään

 

1960-luvun loppu ja 1970-luvun alku olivat monellakin tavalla kiihkeitä vuosia. Euroopassa vauhdikkainta oli vuonna 1968, mutta Suomeen tällaiset asiat tulivat tietenkin jälkijättöisesti.

Vuonna 1970 Neuvostoliitto lähetti Helsinkiin suurlähettilääkseen Aleksej Beljakovin. Hän viipyi Helsingissä vain puolisen vuotta, mutta suunnitelmat olivat suuret.

Beljakov lienee tavoitellut Suomessa siirtymistä “sosialismiin” eli selkeämmin sanoen neuvostotyyppiseen kommunismiin vallankumouksen avulla. Beljakovin työnantaja huomioonottaen kyseessä ei ollut ihan mitätön asia.

Kun oma osakesijoittamiseni alkoi juuri tuona vuonna, voinee sanoa suomalaisten osakkeiden hinnoissa olleen tuolloin diskontattuma riskilisänä niin suomalaista kuin vähän muunkinmaalaista kommunismia.

Beljakovin kabineteissa käymän supinan ja opiskelijoitten turuilla ja toreilla harrastaman mölinän lisäksi tapahtui paljon muutakin.

8. 2. 1971 alkoi 7 viikkoa kestänyt 70.000 metallimiehen lakko. Kun lakko päättyi, lopettamista kannatti jäsenistä vain 50,3 % ja vastusti peräti 49,7 %. Vuosikymmenen asenteista kertoo jotain sekin, että

vuonna 1974 gallup-tutkimuksen mukaan vain 41 % suomalaisista hyväksyi markkinatalouden ja yksityisomistuksen.

Metallin lakolla oli moninaiset taustansa. Inflaatio oli edellisenä vuonna ollut lähes 20 % ja lomaltapaluuraha oli lopulta työnantajienkin etujen mukaista.

Kesälomilla metallimiehet nimittäin pruukasivat käydä Ruotsissa ostamassa hyvää ruotsalaista hapansilakkaa (ja ehkä vähän palanpainikettakin päälle). Tällaisilla reissuilla tuli kuultua juttuja ruotsalaisesta palkkatasosta, elintasosta ja elinoloista sillä seurauksella, että monella kesälomareissu jäi vuosikymmenien mittaiseksi.

1960- ja 1970- lukujen vaihteeseen ajoittuu ay-jäsenmaksun periminen palkanmaksun yhteydessä verojen tapaan. Tämä muuten on työnantajan sopimusoikeudellinen ratkaisu. Ay-maksujen ja 16 euron lakkoavustusten veroetuihin on sentään tarvittu jopa eduskuntaakin - ainakin muodon vuoksi.

Noista ajoista on muuttunut suunnilleen kaikki. Vuonna 2005 metsäteollisuus järjesti Suomessa kuusi viikkoa kestäneen työsulun 24.000 lähinnä paperiliittoon kuuluvalle työntekijälle. Koneet saatiin kuulemma huoltaa ja niitä kehitellä kerrankin riittävällä aikataululla samalla, kun tuotantoa leikattiin

Suomessa pääkonttoriaan pitävillä suurilla monikansallisilla metsäyrityksillä on ympäri maailmaa tuotantokapasiteettia yli kysynnän. En usko luottamuksen metsäteollisuuden toimitusten täsmällisyyteen menneen ahtaajalakossa yhtään minnekään. Jos UPM:ltä jotain tilataan, sama kai sen on ostajalle, mistä maasta toimitukset tulevat.

Ahtaajalakko maksoi kuulemma yli miljardin koko kansantaloudelle. Yksi firma, Stora Enso maksoi Consolidated Papersista viisi miljardia euroa.

Lopuksi vielä sananen “avainaloista”. Jäänmurtajien miehistö on avainala. 2000 - 3000 ahtaajaa ei ole ja sellaisen ryhmän lakkoilu on pienempi ongelma kuin 70.000 ihmisen lakko tai yleislakko, sillä silloin natisee jo koko yhteiskunta.

Vaikka ahtaajalakon tapaisen työtaistelun kieltäminen onkin ILO:n ja EU:n periaatteiden vastaista, teoriassa voi tietysti kysyä, millainen olisi nykyisen porvarihallituksen ja työnantajien lakon ihannekoko. Onko mukamas niin, että lakon haitat vähenevät lakkoilijoiden määrän kasvaessa eli vähiten haittaa tuottaisi ko. tahojen mukaan nimenomaan yleislakko?

Yleislakkoon nimittäin takuuvarmasti päästään, jos nykyistä lakko-oikeutta Suomessa pyrittäisiin kaikista kansanvälisistä sopimuksista huolimatta rajoittamaan hallituksen toimin.

Sijoittamisen perusteissa olen päässyt jo toiseksi viimeiseen merkintään, joka sekin näkyy vain kirjautuneille lukijoille.

Sivut

Tilaa syöte Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus