Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Virunmaan härkä hakkaa Wall Streetin härän

Rakvere:n härkä Virunmaalla: Vahvempi kuin Wall Streetin vastaava.

 

 

Viron talous on iltasanomien uutisoinnin perusteella syöksyssä (Iltasanomat), mutta perusteellinen kiertomatka Viroon kertoi toisenlaista subjektiivista tarinaa:

  • infraatruktuurista on huolehditttu; tiet ovat kokoonsa nähden erittäin hyvässä kunnossa, parempia kuin Suomessa
  • ihmiset huolehtivat ympäristönsä viihtyvyydestä lamankin aikana, monet pienet kauniit ja herkät asiat pääsevät esille ihmisten pihoilla ja julkisilla paikoilla
  • ihmisten välinen keskinäinen luottamus on vahvaa ja Virossa tuntee olonsa turvalliseksi
  • palvelu toimii hyvin joka paikassa

Kaikenkaikkiaan eleiden ja visuaalisen symboliikan sanaton kieli kertoo ihmisistä, jotka kunnioittavat toisiaan, luottavat yhteiskuntaansa ja ovat valmiit rakentamaan kaunista yhteistä ympäristöä.

Mistä sitten valtava kontrasti talouden viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa tapahtuneeseen jyrkkään pudotukseen? Selkeintä numerotaustaa asialle antaa Viron suurlähetystö (Viron_talous). Tästä aineistoista käy selville että:

  • viennin ja tuonnin osuus Viron taloudesta on valtaisa ja maailmankaupan hyytyessä on myös Viron talous kärsinyt
  • koneet, laitteet ja muut investointihyödykkeet muodostavat merkittävän osan viennistä; juuri näiden tuoteryhmien maailmankauppa on kärsinyt pahiten
  • Viroa on rakennettu, oikeaoppisesti ulkomaisen lainapääoman avulla (negatiivinen vaihtotase); vaje on nyt oikenemassa, mutta ulkoisen pääomavirran tyrehtyessä talous kärsii

Subjektiivinen kuva saattaa olla oikea - Virossa ihmiset viihtyvät. Talous elää omaa elämäänsä maailmantalouden sykkeessä, mutta pitkäaikainen kestävä kehitys syntyy ihmisistä - ei hetkellisistä maailmantalouden murroksista. Kaikienkaikkiaan Viron elinkeinorakenne on monipuolinen ja moderni.

Sijoittajan kannalta mielenkiintoisia ovat Tallinnan pörssin sivut www.nasdaqomxbaltic.com/ ja luettelo siellä toimivista välittäjistä (www.nasdaqomxbaltic.com/market/). Luettelosta löytyy monia helposti tavoitettavia Suomalaisia pankkiiriliikkeitä, joiden kautta kauppaa voi käydä.

Ennen kaikkea kuitenkin suomalaisen ihmisen on helppo toimia Viron talouselämässä. Siellä tulee, muutaman päivän harjoittelun jälkeen toimeen omalla kotoisella viro-suomi sekakielellä. Virossa ei ole kaukana kotoa, ei fyysisesti eikä kulttuurillisesti.

Käyttäjän Piksu kuva

NYT SITÄ SAA!

Nimittäin ensimmäinen Piksun Uutiskirje on ilmestynyt!

Kiitokset tekijöille. Tilaukset vasemmasta marginaalista.

T. Juha

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Sanan hinta

Mikä on sisällön arvo netissä? Entä painetussa lehdessä?

Jopa lehtikeisari Rupert Murduch on sanonut että median ansaintamalli on rikki, ilmaista sisätöä ei voi olla netissäkään:

We are now in the midst of an epochal debate on the value of content and it is clear to many newspapers that the current model is malfunctioning.

Netissä tekee rahaa lähinnä Google, ei suinkaan sisällöllä.

Moni nettiportaali , esimerkiksi facebook, käynnistettään logiikalla: hankitaan ensin paljon käyttäjiä, ja mietitään sitten miten niillä tehdään rahaa. Ei toimi.

Pohjoismaissa ei taida olla hyvää esimerkkiä toimivasta nettitaloudesta. Pisimmällä nettistrategiassaan on mielestäni norjalainen Schibstedt - konserni. Satsaukset nettiportaaleihin ei silti ole kompensoinut paperilehtien takkuamista - pörssikurssi on sen seurauksena sukeltanut voimakkaasti.

Joitakin merkkejä ns freemium-mallin (eli peruskamaa ilmaiseksi ja paremmat palvelut maksullisiksi) olen havainnut myös talouslehdissä:

  • Wall street journal näyttää osan sisällöstä ilmaiseksi. Joistakin näkyy vain otsikot. Satunnaisen surffarin frustraation välttämiseksi nämä on selkeästi merkitty avainlogolla.
  • Financial Times on vienyt systeemin fiksusti pidemmälle. Satunnainen surffari näkee perusartikkelit kokonaisuudessaan, mutta korkeintaan kolme kuukaudessa. Rekisteröitymällä (mainospotentiaali!) näet kymmen artsua kuussa. Maksamalla 3.49€/viikko näet kaikki .... paitsi .... suosituimman Lex-kolumnin joka sisältyy 6.3€/viikko maksavaan premium tilaukseen. Paperilehden tilaaja EI SAA nettisisältöä ilmaiseksi, vaan maksaa siitä lisää.

Hyvästä sisällöstä on voitava rahastaa. Näyttäkööt ilmaisportaalit copy&paste uutisia. Verkkoportaali on myös jotakin muuta kuin skannattu kopio paperilehdestä.

Kaiken kaikkiaan: Kannattava nettiportaali on tulossa, kysymys on ainoastaan siitä kuka saa viritettyä ansaintalogiikkansa ensin toimivaan malliin. Pitkällä tähtäimellä paperiteollisuus ja paperilehdet kuihtuvat. Joku tekee rahaa sisällöstä tulevaisuudessakin.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ammattimiehen arvioita?

Piksun lukijat ovat äänestäneet vahvasti sen puolesta, että suomalainen talousmedia manipuloi.

Mikäli puhutaan varsinaisesta hyötyyn tähtäävästä kurssimanipulaatiosta, en jaksa uskoa taloustoimittajien kirjoittavan ajatellen omia sijoituksiaan. Perusteluni on aika yksinkertainen: harvalla toimittajalla on edes osakkeita vaan enintään rahastosijoituksia.

Suomalaisen talousmedian asiantuntemattomuutta sen sijaan ei kannata vähätellä. Vaalirahoituksesta kaivetaan huomattavalla asiantuntemuksella yksittäiset tositteetkin esille, mutta miljardit ja sitä suuremmat luvut alkavat monella toimittajalla olla hämärän peitossa.

Paljon olen itsekin kritisoinut suomalaisen talousmedian tapaa tempaista ulkomaisista lähteistä pari vastakkaista mielipidettä, joista toisessa kurssit nousevat ja toisessa laskevat.

Valitettavasti monenlaisia lausuntoja on annettu Suomestakin. käsin. Taloussanomien paperiversiossa oli 6.10.2007 aihepiirin “Osakesäästäjä” alla lähes sivun mittainen juttu, jossa TalSan veteraanitoimittaja Jan Hurri haastatteli professori Juha-Pekka Kallunkia.

Koko haastattelun keskeisin sisältö oli siinä, että syyskuun lopussa 2007 osakekurssit olivat toipuneet elokuisesta laskustaan ja Kallunki piti tapahtunutta kurssinousua täysin aiheellisena. Uhkia ei pahemmin ollut Kallungin näköpiirissä.

Yksittäinen haastattelu olisi vielä mahdollista kuitata perinteisellä tekosyyllä eli toimittajan tekemällä väärällä siteeraamisella. Kuitenkin linkissä on puolenkymmentä paljolti samanhenkistä lausuntoa samalta professorilta. Esim. islantilaisia arvioidaan “Aktiivisina arvosijoittajina”.

Eksperttiyden olemus on peräti hankala. Professoriksi tullaan ottamalla huomioon tutkimustraditio ja tekemällä aiemmin tutkimattomasta ja siten ehkä vähemmän merkityksellisestäkin aiheesta sinnikkäällä syventymisellä pikkutarkka tutkimus. Teoria ja virheiden välttäminen ovat keskeisiä asioita.

 

Biologiassa joku voi esim. löytää kastemadosta ennen tuntemattomia piirteitä, mutta kastematojen tunteminen antaa periaatteessa vain vähän etumatkaa arvioida vaikkapa elämän edellytyksiä maapallolla.

Jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseensä, mutta on perin valitettavaa, että professorin mielipiteitä kutsutaan “asiantuntijalausunnoiksi”, on kyseessä sitten biologia tai maailmantalous.

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

Googlettamisen peruskurssi kesätoimittajille?

Ensimmäinen toimittaja tässä uutisessa on ottanut selville syyn miksi Google Finlandin liikevaihto ei ole Suomessa suurempi.

Toinen toimittaja jo tässä tuoreemmassa uutisessa ihmettelee miksi se liikevaihto ei olekaan suurempi.

Näyttää siis suomalainen talousjournalismi kukoistavan, kun ei edes oman lehden aikaisempia uutisia huomioida. Itse sain kuitenkin ensimmäisen uutisen selville vain vähäisellä googlettamisella, vaikka se ei velvollisuuteni olekaan.Jos nyt kyseessä on kuitenkin kesätoimittaja, voisiko tämä kilpaileva talousmedia järjestää ensi kesänä sen kesätoimittajille kurssin Googlen käytöstä ennen kuin uutisoidaan itse yrityksestä?

Olisi nimittäin hyvä ottaa selvää edes oman lehden aikaisemmista uutisista....

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Kuka päättää kansantulomme käytöstä?

Kuka Suomessa päättää kansantulomme käytöstä?

Oheisen OECD:n kokoaman taulukon mukaan Suomen kulutus jakautuu suurin piirtein seuraavasti:

  • 54% on yksityistä kulutusta (81,2 miljardia)
  • 23% on julkisen sektorin kulutusta (35,2 miljardia)
  • 20% on investointeja tuotantoon ja kiinteän pääoman syntymistä (29,8 milrjardia)

Julkisen sektorin osuus näyttää kasvavan laman aikana ja supistuvan kun valtiovallan elvyttävää politiikkaa ei enää tarvita.

Mutta onko suhde julkisen ja yksityisen kulutuksen välillä oikea?  Pitäisikö yksityisen kulutuksen osuutta kasvattaa? Julkinen sektori ei ole itse tarkoitus - kaiken toiminnan pitää demokraattisen, sosiaaliliberaalisen käsityksen mukaan tähdätä yksityisen kansalaisen hyväksi ja parhaaksi. Siis julkisen sektorin osuus on näinkin suuri vain ja ainoastaan jotta yksityisillä kansalaisilla olisi mahdollisuus:

  • kuluttaa ja voida materiaalisesti hyvin
  • tuntea olonsa turvalliseksi osana yhteiskuntaa, johon hän tuntee kuuluvansa ja johon hän haluaa samaistua

Suomessa julkisen sektorin osuus kasvoi suurimmilleen kansallisen yhteinäiskulttuurin aikana 70- ja 80- luvuilla kun yhteenkuuluvaisuus ja samaistuminen Suomen valtioon olivat suurimmillaan ja on heikentynyt 90- ja 2000- luvuilla samaa tahtia monikulttuurisen yhteiskunnan syntymisen kanssa. Samaistumista Suomeen ja suomalaisuuteen on korvannut Eurooppalaistuminen ja moniarvoistuminen. Jopa tulonjako on menettänyt tärkeyttään samalla kun on ollut yhä vaikeampaa ymmärtää ympärillä asuvien ihmisten erilaistuvia kulutustottumuksia.

Julkisen sektorin osuus pitää olla suhteessa kansallisen identiteetin vahvuuteen - mutta minusta julkisen sektorin osuutta ei pidä kohtuuttomasti laskea. Moniarvoinen yhteiskunta on rikkautta, mutta tarvitaan oikea taspaino monikulttuurisuuden ja kansallisen identiteetin välillä. Siksi on tärkeää että ylläpidämme ja rakennamme kansallista erityislaatua ja yhteistä yhteiskuntastruktuuria. Tähän tarvitaan vahvaa julkista sektoria. Kansallinen erityislaatu takaa roolin kansainvälisessä työnjaossa ja johtaa aikaa myöden menestykseen - kansallisessa kulttuurissa on taloudellista arvoa.

Suomen BKT:n jakautuminen (Lähde: OECD country report / Finland)

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Tiedotteita puukaupasta

 

On totta, että raakapuun myynti metsänomistajilta metsäteollisuudelle on kauppaa, jossa Suomen eri maakuntien tilanne on erilainen. Niinpä puukauppaa käsitelläänkin esim. Maaseudun Tulevaisuudessa maakunnittain.

Toisaalta puukaupan osapuolet ja jopa välikädet tuottavat valtakunnalliseen käyttöön tiedotteita, jotka ovat keskenään täysin ristiriitaisia.

Lähes perättäisinä päivinä MTK ilmoitti Pohjois-Karjalan puukaupan olevan vain 5 - 10 % normaalista johtuen nimenomaan heikosta kysynnästä. Ja metsäteollisuus ilmoitti tukeista vallitsevan kovan pulan.

Totuus on kaikkien sotien ensimmäinen häviäjä. Tilanne metsäalalla on erittäin vaikea, mutta vaikeuksista pitäisi koettaa selvitä osapuolten yhteistyöllä eikä keskinäisellä syyttelyllä ja propagandistisella harhaanjohtavan tiedon levittämisellä.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Vaihtotase on vaikutusmahdollisuuksiemme mittari

Vaihtotase kertoo paljonko koko kansantalous velkaantuu tai rikastuu suhteessa muihin ja oheinen kuva kertoo IMF:n (Kansainvälinen valuuttarhasto) ennusteen vuoden 2010 vaihtotaseista. 

Positiivinen vaihtotase on eräs perustekijä luomassa:

  • elvytysvaraa kriisin varalle
  • kansalaisille ja kulttuurille toimintamahdollisuuksia yli rajojen
  • yrityksille ulkomaisia tytäryhtiöitä ja kansainvälisiä vaikutusmahdollisuuksia

Positiivinen vaihtotase on kuitenkin vasta perustekijä; pitää olla myös kyky ja tahto käyttää avautuvia mahdollisuuksia. Hyvä vaihtotase on osittain menetetty mahdollisuus, jos se käytetään ulkomaisiin kasvottomiin finanssisijoituksiin, mutta se on hyvässä käytössä, jos se hyödynnetään ulkomaisten tytäryhtiöiden ja suorien vaikutusmahdollisuuksien syntymiseen - kulttuurivientiin ja johtajuusvientiin. Rahalliset resurssit kannattaa hyödyntää aktiiviseen, tulokselliseen toimintaan globaalissa yhteisöissä ja tuloksellisuuden tärkeä mitta on rahallinen menestys. 

Esimerkkejä huonosti hyödynnetyistä mahdollisuudesta ovat öljynviejävaltioiden kasvottomina sijoituksina länsimaihin valuvat investoinnit. Niistä ei ole syntynyt nostetta ja kunnioitusta viejämaiden kulttuurille ja tavalle toimia. Öljytulot eivät ole auttaneet kyseisten maiden teollisuutta kukoistukseen ja löytämään paikkansa globaalissa työnjaossa. Myös Japanin ylivahva vaihtotase on osittain realisoitumaton mahdollisuus ja parempi olisi varmaan ollut, jos vientitulot olisi käytetty omaan kulutukseen ja oman kulttuurin kehittämiseen. Nyt Japanista on tullut amerikkalaisen kulttuurin, elämäntavan ja johtamistavan gloorian merkittävin yksittäinen rahoittaja.

Suomen positiivinen vaihtotase on ollut suhteellisen oikein mitoitettu suhteessa niihin resursseihin, joita meillä on käytettävissä kansainvälisiin projekteihin ja kulttuurivientiin. Eräs ehkä kuvaavin onnistumisen mittari on suomalaisten yritysten tytäryhtiöiden ja kansainvälisen toiminnan tuotto. Ilmiselvästikin tämä on ollut hyvää - muuten eivät suomalaiset yritykset olisi niin palavalla innolla laajentaneet toimintaansa muihin baltian maihin, itä-Eurooppaan ja kaukoitään.

Mutta kuka sitten päättää tästä  tärkeästä tekijästä - kansantalouden velkaantumisesta/vaurastumisesta? Aikoinaan Suomen Pankki pystyi markan ulkoista vaihtosuhteen avulla säätämään vientiteollisuuden kilpalukykyä ja Suomen Pankki pystyi myös tehokkaasti vaikuttamaan lainakorkojen tasoon ja sitä kautta velanottohalukkuuteen. Nyt tilanne on aivan erilainen. Velkaantumisesta päättää jokainen taloudellinen toimija keskuudessaan. Velka/omaisuus syntyy pienistä puroista, eikä kokonaisuus ole kenenkään kontrollissa. Kysymyksessä on siis Suomen kannalta kulttuurillinen tekijä - vastuu on kansalaisilla, yrityksillä, kunnilla ja valtiovallalla kaikilla erikseen - kaikilla jotka päättävät menoistaan ja tuloistaan. Vastuu meidän yhteisestä tulevaisuudestamme on siis meidän kaikkien itsemme käsissä - valta ja vastuu yhteisestä menestyksestä on kullakin erikseen.

 

Lähde: IMF/ www.imf.org/external/datamapper/index.php

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kuukauden Piksulaiseksi Timo!

 

TkT Timo Narumo on vuoden 2006 loppupuolelta lähtien pitänyt ns. Timon listaa, joka muodostetaan ottamalla huomioon OMXH-firmojen perustunnuslukuja, pörssikurssi ja OMXH25-indeksin kehitys.

Lista soveltuu parhaiten osakesäästäjälle, jonka sijoitushorisontti on vähintään muutaman vuoden mittainen.

Tutustumalla dataan näkee Timon listasta muodostetun mallisalkun kehittyneen huomattavasti vertailuindeksiä OMXH25:a paremmin. http://www.piksu.net/blogit/timo

Parhaat onnittelut Timolle!

Käyttäjän J.Peltomäki kuva

Numerot tarinoiksi

 

Talousmedian tehtävä on varmaankin pukea talouselämän numeroita tarinoiksi, joita ihmisten on helpompi sisäistää. Varmasti merkittävin esimerkki tästä tarinoiden tekemisestä on, kun taloustoimittajat katsovat ennen USA:n pörssien aukeamista niiden futuurien arvoja. Jos futuurit ovat plussalla verrattuna edellisen päivän päätösarvoon verrattuna, toimittaja kirjoittaa: "USAn pörssit avannee nousuun."Jos taas nämä futuurit ovat miinuksella, toimittajat kirjoittavat, että "USAn pörssit avannee laskuun." Tästä tarinan kertomista sitten, jopa saatetaan pyytää laskua maksullisten markkinauutisten muodossa.

Kuka tarinoita kertoo ja kuinka paljon niissä on konkreettista tietoa? Luin kesäkuun alussa Kauppalehden uutisen "ruotsalaispankit pitivät pintansa stressitestissä."

Otsikko onkin tosi kiva ja kansantajuinen juttu...

Kysymys kuitenkin herää, että miten ne pitivät pintansa stressitestissä? Kruunun arvo oli stressitestien jälkeen laskussa ja muualla mediassa johtopäätökset olivat erilaisia. Esim. Yahoon sivuilla uutisoitiin: "Swedish c.bank says banks face surging loan losses."  Tämän lisäksi Yahoon jutussa kerrotaan esim. kuinka ruotsalaispankkien osakkeet heikkenivät edelleen ("Swedish bank shares fell in the wake of the news...").

Itse luen enimmäkseen muualta maailmasta tulevia talousuutisia ja ihmettelen sitä miksi Suomessa usein jätetään olennainen informaatio uutisesta pois (esim. miten markkinat ovat reagoineet uutiseen, joka luultavasti kertoo enemmän kuin toimittajan mielipide!!) ja annetaan painoarvoa kansantajuiselle ja raflaavalle uutisotsikolle? Kukaan ei tietenkään voi väittää, etteikö ruotsalaispankit olisi selvinneet stressitestistä, koska tämä riippuu ennemminkin siitä mikä on toteutuneiden tulosten vertailupiste/odotus ja se on aina kirjoittajasta itsestä kiinni. Tässä tilanteessa toimittajan näkemys oli toinen kuin markkinareaktio.

Nämä uutiset yllä kuitenkin edustavat mielestäni hyvin kv-median ja suomalaisen median eroja; suomalaisessa uutisessa toimittaja heti jutun aluksi viestii miten asia on, kun taas toinen uutinen kertoo kattavasti mitä on tapahtunut, mitä analyytikot ovat mieltä ja miten markkinat ovat reagoineet, ja loppupäätös jää lukijalle itselleen.

***

Mennäänpä sitten vähän ajankohtaisempaan asiaan. Monet ovat varmaankin huomanneet Kauppalehden uutisen ”Muhiiko tässä Suomen Madoff-huijaus?” Asko Keränen ottaa asiaan kantaa Piksun sivuilla. Itse en olisi valitettavasti ollut samassa tilanteessa yhtä ymmärtäväinen.

Tärkeä kysymys kuitenkin on, että oliko tämä tuoreempi uutinen vain normaali toimittajan erehdys? Asiasta voi olla montaa mieltä… Väitän, että mielestäni näissä yllämainituissa suomalaisissa uutisoinneissa on kuitenkin yhtäläisyys; molemmat uutisoinnit ovat tilanteita, joissa subjektiivista asiaa (mielipiteeseen perustuva) esitetään/kysytään objektiivisen kaltaisena (faktaan perustuva) tai itse asian subjektiivisuutta ei tuoda riittävästi esille. Ensimmäisessä tapauksessa ruotsalaispankkien osakkeisen arvot tippuivat stressitestin jälkeen prosenttikaupalla, mutta toimittajan mielestä pankit pitivät pintansa. Nähdäkseni toimittajalla ei ollut tässä jälkimmäisessäkään tapauksessa mitään painavia perusteita yhdistää Sharemanin toimintaa Madoffiin.

Toivon edelleenkin syvästi, että suomalaisessa talousjournalismissa saataisiin pyrkimys objektiivisuuteen ja lukijalle pyrittäisiin tuomaan esille etenkin uutista koskevat faktat. Mielipide olisi hyvä jättää lukijalle itselleen. Jos toimittajan on pakko sanoa mielipiteensä, se olisi hyvä erottaa itse uutisesta. Esimerkiksi Helsingin Sanomien talousuutisissa uutista koskeva kommentti on usein esitetty erikseen, joka on mielestäni reilua lukijaa ja uutisoinnin kohteena olevia kohtaan. Jos uutisointi perustuu toimittajien mielipiteisiin ja intuitioihin, vain taivas saattaa olla rajana!!

 

Muuta aiheeseen liittyvää:

Sijoituksissa tyriminen

Markkinakommentointi

Sivut

Tilaa syöte Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus