Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Käyttäjän Piksu kuva

Kuukauden Piksulainen - Matti!

 

KTM Matti Miettunen toimii liikkeenjohdon konsulttina yrityksessä

http://www.deltafreight.fi/

Keväästä 2009 lähtien Matti on kirjoittanut Piksuun erityisalanaan perusteelliset katsaukset yksittäisistä yrityksistä.

Piksu Oy:n hallitus on valinnut ansaitusti Matin kuukauden piksulaiseksi. Onnittelut!

T. Juha

Liikennevakuutus yksilön riskin mukaan.

Mikäli vakuutusyhtiö olisi lanseeraamassa uutta mallia liikennevakuutukseen jossa olisi tarkoitus sovittaa maksu autoilijan riskin mukaan niin miten riskiautoilijat saisi selville? Esimerkiksi perustamalla toisen yhtiön joka tarjoaisi vakuutuksen sakkojen varalta. Autoilijat ilmoittavat itse itsensä riskiryhmään ottamalla vakuutuksen jonka jälkeen heidän liikennevakuutuksensa voisi nostaa tappiin. Ei huono idea.

Epämiellyttävä totuus Australian hiilivoimaloista

Australian osavaltion Uuden Etelä-Walesin, pääkaupunkina Sydney, hallinto teki tutkimuksen kivihiilivoimaloiden päästöistä ja tulokset olivat niin epämiellyttäviä, ettei raporttia koskaan julkaistu. The Australian lehti julkiti 23.11. käsiinsä saamiaan tutkimuksen tuloksia. Sen mukaan kivihiili tulee päihittämään vaihtoehtoisen energialähteet vaikka hiilidioksidipäästöjen ja hiilen hinta nousisi vielä reilusti.

Raportin oli tehnyt energia-alan konsultti Richard Hunwick, osavaltion energiaosaston toimeksiannosta. Kabinetti päätti olla julkaisematta raportti, koska se olisi vastakkainen ympäristöyksikön käsityksille.

 

Hunwickin raportissa todetaan, että 2015 hiilidioksidiverolla 50 $ (Australian dollaria) tonnilta ajanmukainen hiilivoimala tuottaisi sähköä hintaan $80 per megawattitunnilta (MWh). Vastaavat uusiutuvien tuotantokustannukset olisi tuolloin tuulivoimalla $115 per MWh ja aurinkoenergialla $130 per MWh.

Kivihiilellä tuotetun sähkön hinta olisi vielä kilpailukykyistä vaikka hiilen hinta olisi nelinkertainen nykyisestä ja mahdollistaisi myös hiilidioksidin talteenoton (CCS, Carbon capture and storage).

 

Eli Climategate ei ole ainutlaatuinen tapaus jossa pyritään salaamaan ”vihreiden” aatemaailmalle  epämiellyttävät tulokset.

 

Climategate on tietomurto East Anglian yliopiston Ilmastotutkimuksen yksikköön. Siinä maailmalle on levinnyt joukko sähköpostiaineistoa, joka viittaa siihen että ilmaston lämpenemistä koskevaa dataa on tietoisesti haluttu muokata.

 

 

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Luovuttaisiinko myyntivoiton verotuksesta?

Ruotsissa pohditaan osakkeiden myyntivoittoverosta luopumista.

Privata Affärer ja Dagens Industri -lehtien mukaan Ruotsin hallitus tutkii mahdollisuutta korvata osakkeiden, obligaatioiden ja rahastojen myyntivoittoverotus vuosittaisella könttäverolla (schablonskatt).

Naapurissa on huomattu nykyisten sijoitusvakuutusten ja kapitalisaatiosopimusten tarjoamat mahdollisuudet sijoittajalle. Näissä vakuutuksissa sijoittaja maksaa summan vakuutukseen ja saa sen jälkeen ostaa ja myydä verottomasti sijoitusinstrumentteja vakuutuksen sisällä. Vakuutuksesta saa nostaa verottomasti alkuperäisen sijoituksen mukainen summa ja myyntivoittoveroa maksetaan vasta kun nostoja tehdään voiton osuudesta. Vakuutuksilla voidaan myös pienentää (m.m. Luxemburg) tai eliminoida kokonaan (m.m. Irlanti) osinkoverotus.

Erikoishoukuttimena vakuutuksissa on mahdollinen muutto muuhun maahan sen jälkeen kun salkun alkuperäinen sijoitus on nostettu ja myyntivoittoja pitäisi alkaa maksaa. Euroopan Unioninkin alueelta löytyy useita maita, joissa lopullinen vero jää vakuutuksen osalta nollaan.

Ilmaista lounasta ei ole, ei sijoitusvakuutuksissaan. Vakuutusyhtiö ottaa oman palkkionsa hallinnoitavista varoista ja vakuutuksessa olevat varat ovat vakuutusyhtiön omaisuutta – riski mahdollisessa konkurssissa jää vakuutuksenottajalle. Luxemburgissa tosin valtio takaa vakuutusyhtiön maksukyvyn.

Ruotsin mallissa sijoittaja voi edelleen valita salkulleen perinteisen myyntivoittoverotuksen, jossa myyntivoitot ja tappiot lasketaan yhteen ja vero maksetaan 30 %:n mukaan nettovoitosta.

Vaihtoehtoisesti  sijoittaja maksaa tietyn prosenttiosuuden (päättämättä) salkun arvosta per vuosi. Tällöin hän ei maksa veroa myyntivoitoista eikä saa vähentää myyntitappioita. Tässä mallissa ei tarvitse eritellä osakekauppoja eikä täyttää myyntivoitto-/myyntitappioraportteja. Kun sijoittaja lukitsee veromuodon, hän maksaa valitun mallin mukaan hyvinä ja huonoina vuosina.

Ruotsin verottaja ottaa siis sijoitusvakuutuksia tarjoavan vakuutusyhtiön roolin. Suunnitellun veron arvioidaan olevan huomattavasti alle vakuutusyhtiöiden palkkion. Sijoittajan salkussa oleva omaisuus pysyy sijoittajan omaisuutena eikä “vakuutusyhtiöriskiä” ole. Sijoittaja voi edelleen osallistua yhtiökokouksiin ja hänen omistuksensa näkyy yrityksen omistajarekisterissä.

Suomessa on nyt keskitytty miettimään pääomaverotuksen kiristämistä. Erityistä palstatilaa ovat saaneet Suomessa ne onnistuneet yrittäjät, jotka ovat saaneet yritykselleen niin vahvan taseen että voivat jakaa maksimissaan 90.000 euron vain kertaalleen verotetun osingon. Toki taseeseen kerätystä miljoonasta on maksettu jo veroja 350.000 euroa (26 % veroasteella). Piensijoittajille hallitusohjelmassa luvatusta verovapaudesta pienten osinkotulojen suhteen luovuttiin. Riskisijoituksia tekeville business enkeleille suunnitellut verohelpotukset vesitettiin.

Olisiko Suomessa aika tunnustaa faktat ja miettiä sijoittamisen verotukseen muitakin malleja kuin verotuksen kiristämistä?

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä  www.deltafreight.fi.

Käyttäjän Jaakko Wallenius kuva

Hyvästi sunnuntaisulkemus

Vanhan tutun poismeno riipaisee aina, vaikka ei koskaan olisi oikein ollut sen kanssa välilöissäkään. Ikävä voi tulla varsinkin jos tuon puolitutun hullunkuriset toilailut ovat kuitenkin pitkään antaneet puheenaihetta ja puuhaakin pitkinä talvi-iltoina.

Puhun tietysti kauppojen sunnuntaisulkemuksen päättymisestä. Tuosta asiasta on tainnut tulla tälläkin palstalle taitettua peistä muutaman palstametrin verran. 

Järkeeni ei vain ole koskaan mahtunut miksi ruokakauppoja pitäisi pitää yksi päivä viikossa kiinni, vaikka sanomalehtiä saa tehdä joka ainoa päivä, viinaa saa vapaasti myydä kapakissa sunnuntaisinkin yömyöhään ja itse asiassa ihan samaa ruokaakin on saanut myydä vapaasti, jos on vain keksinyt nimittää kauppaansa huoltoasemaksi.

Sunnuntaisulkemuksen murentaminen askel askeleelta, sunnuntai sunnuntailta tuotti toisaalta suorastaan riemastuttavan hauskoja tuloksia. 

Hauskaa riitti vaikkapa kun kauppoja innostuttiin pienentämään 399 neliön suuruisiksi, jotta maaginen (ja tietysti aivan hatusta tempaistu) 400 neliön raja alittuisi ja himoittua sunnuntaikauppaa pääsisi sittenkin tekemään.

 

Edelleenkään toki kenenkään ei ole pakko mennä kauppaan sunnuntaisin ja jos tarpeeksi moni jää kotiin, eivät kaupat ole sunnuntaisin avoinna, kun aukiolo ei vain kannata. 

Nyt valtio toisaalta ei enää määrää, että kaikkien on jäätävä kotiin, koska osa ihmisistä ei halua muidenkaan ihmisten käyvän sunnuntaisin kaupassa.

Käytäntö on jo osoittanut, että kaikkien kauppojen ei suinkaan kannata aina olla sunnuntaisin avoinna. Nyt kauppiaat voivat itse mitata sen milloin väkeä kannattaa ottaa kalliilla tuplapalkalla sunnuntaikauppaa tekemään.

 

Sunnuntaisulkemuksen kannattajat ovat kehitelleet teoriaa siitä kuinka liikenteen päästöt kasvavat sunnuntaikaupan myötä. On kuitenkin vaikea nähdä miten sunnuntainen kauppareissu kuluttaisi polttoainetta yhtään sen enempää kuin lauantain tai maanantainkaan kaupassa käynti, jotka kuitenkin todennäköisesti vain korvataan sunnuntain kauppareissulla.

Totta on, että kaupan kokonaismyyntikään ei sunnuntaikaupan vapautumisen myötä juuri kasva, sillä asiointi vain todennäköisesti tasoittuu eri päiville. 

Jatkossa suomalaisilla vain on entistä suurempi vapaus aivan itse päättää milloin lähtee kauppaan, eikä tuota päätöstä ole tehty suomalaisten puolesta Helsingissä talossa, jossa on paljon pylväitä edessä.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

EU:n de-facto perustuslaki voimaan

EU:n de-facto perustuslaki, Lissabonin sopimus, astuu voimaan ensi vuoden alussa. Mutta minkälaisen järjestelmän kautta meitä jatkossa hallitaan?

EU hallinto pähkinänkuoressa

Eurooppa - neuvosto

EU:n poliittista suuntaa antavaksi elimeksi on muotoutunut valtion päämiehistä muodostuva Eurooppa- neuvosto, joka nyt Lissabonin sopimuksen myötä saa virallisen statuksen ja puheenjohtajan viran (ns. EU presidentti), josta tulee EU:n korkein edustaja.

EU presidentti valitaan Eurooppa-neuvoston (valtionpäämiesten) toimesta ja presidentti ei siten ensisijaisesti vetoa valinnassaan ja päätöksissään kansalaisten suosioon vaan valtion päämiesten tukeen. Tämä tekee nyt alkavasta presidentin virasta saman tyyppisen kuin vaalikuninkaan rooli keskiajalla. Presidentin virasta tulee ensi sijassa valtionpäämiesten johtaja eikä niin keskeinen tekijä eurooppalaisen identiteetin luojana kuin vaaleilla valittu presidentti voisi olla.

Komissio (hallitus)

EU komissiolla on hallituksen tehtävät joihin kuuluu toimeenpano ja ehdotusvalta. Lakialoitteet ja budjetti käytännössä muotoillaan EU virkamiehistössä ja komission tehtäväksi jää keskusteluttaa (ja hyväksyttää) lakialoite neuvostossa ja EU parlamentissa. Komission tehtävä on siis ennen kaikkea operativiivinen.

Euroopan parlamentti

Suorilla kansanvaaleilla valittavalla Euroopan parlamentilla on roolia:

  • Komission (hallituksen) jäsenten luottamuksen mittaamisessa
  • Komission ehdottaman budjetin hyväksynnässä (yhdessä neuvoston kanssa)
  • Laikialoitteiden käsittelyssä

Vaikka Euroopan parlamentti on ehkä vieläkin enemmän neuvoa antava kuin päättävä elin, kuunnellaan parlamentin kantoja tarkkaan eikä parlamenttia juurikaan ohiteta asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Euroopan lainsäädännön de-facto legitimiteetti nojaa sen varassa, että kansan äänillä valittua parlamenttia kuunnellaan ja tästä syystä parlamentin näkemyksen ohittaminen ei juurikaan tule kysymykseen. 

Neuvosto

Ministereistä koostuva Neuvosto käyttää EU:ssa päätösvaltaa lakialoitteiden ja budjetin suhteen. Neuvosto edustaa ennen kaikkea EU hallituksia ja siitä syystä neuvoston toiminta on etäänpänä kansalaisista kuin vaaleilla valittu parlamentti.

Neuvoston jäseniä ei ole kansallisen päätöksenteon kautta valittu ensi sijassa hyväksymään lakeja vaan operatiiviseen hallitustehtävään. Tästä syystä neuvoston legitimiteetti lakia säätävänä elimenä on kyseenlaisempi kuin EU parlamentin. Joskus EU lainsäädäntökoneistoa on syytetty siitä että siellä lait syntyvät ja hyväksytään hallitusten ja virkamiesten toimesta ja tuodaan kansallisiin parlamentteihin vasta sitten kun ne on yhteiseuroopplaisina lakeina sellaisenaan pakko hyväksyä. Onneksi näitä tapauksia on aika vähän ja jatkossa EU parlamentti käyttää tiukempaa parlamentaarista kontrollia ja legitimoi tätä kautta EU lainsäädäntöprosessia.

 

 

Kaikenkaikkiaan EU hallinto muistuttaa jonkin verran keskiaikaista vaalikuningasjärjestelmää tai keisarikuntaa, jossa paikalliset ruhtinaat (valtionpäämiehet) valitsivat yhdessä yhteisen johtajan ja jossa keskushallinnon tueksi ja neuvoa antamaan syntyi vähitellen parlamentti, jolle sittemmin siirtyi budjettiin ja veroihin liittyvää hyväksymisvaltaa.

EU ei ole parlamentaarinen demokratia vaikka jäsenvaltioiden hallinnot sitä usein ovatkin. Monien valtiokokonaisuuksien kehittyminen on historian saatossa tapahtunut samalla tavalla - parlamentaarinen demokratia on ensin juurtunut pienempiin kokonaisuuksiin, kaupunkien raateihin ja pitäjäkokouksiin ja vasta sittemmin tullut osaksi suurempien kokonaisuuksien hallintoa. Lissabonin sopimus on kuitenkin askel kohti parempaa demokratiaa ja EU parlamentin roolin vahvistumista.

Ennen kaikkea Lissabonin sopimus tekee EU päätöksenteosta nopeampaa, järjestyneempää ja tehokkaampaa, sillä jäsenvaltioiden välistä konsensusta tarvitaan nyt harvemmin -  enemmistöperiaate riittää. 

Lähteet: europa.eu,   www.eurooppa-tiedotus.fi,  www.alexstubb.com

 

Halpa työvoima on voima, joka rasvaa pääoman rattaat.

Työläisiä, työn tekijöitä on aina syrjitty työnantajan taholta. Teollisuustyö alkoi kaivoksista ja tehtaista. Näissä töitä teetettiin silloisella työvoimalla. Kaivostöissä suosittiin lapsia, sillä heille kaivostyö "sopi" paremmin johtuen ahtaista työskentelyoloista. Aikuinen ihminen ei mahtunut välttämättä samoihin paikkoihin. Lapsityövoima ei myöskään osannut vaatia oikeuksiaan, joten työnantaja käytti heitä häikäilemättä hyväkseen. Ammattiliittojen syntyminen oli heidän pelastuksensa, samoin kuin kaikkien työntekijöiden. Ilman ammattiliittoja saisimme raataa kehdosta hautaan ilman ajatustakaan vapaa-ajasta tai harrastuksista.

Lapsityö

Nykyajan vankila on palkkatyö. Ongelmat työnantajan ja työntekijän välillä eivät ole hävinneet. Työnantajajien (miten tästäkin on saatu näin miellyttävältä kuulostava sana? "työnantaja") mielivalta työntekijöitä kohtaan on tehty valtion suosiollisella avustuksella. Poliitikot on ostettu / lahjottu, ja yhä uusia työntekijän oikeuksia kaventavia lakeja tuodaan kiihtyvällä tahdilla voideltujen poliitikkojen eteen. Viimeisimpänä esimerkkinä eläkeuudistukset eli eläkeiän nostaminen. Ketä tämä ei kuitenkaan koske on se liittouma joka taistelee työntekijöiden oikeuksien heikentämisten puolesta on pääoma + poliitikot. Johtajia ja poliitikkoja eläkeiän muutokset eivät tietenkään koske (Kuten ei muukaan puhe palkkojen alentamisesta). Työläisiltä (kansalta) viedään heidän oikeutensa laman varjolla. "Kun nyt täytyy säästää"...puheet ovat vailla todellisuutta eliitin nostaessa samalla omia palkkioitaan ja kohdistamalla itselleen verohelpotuksia. Olemme pian taas feodaaliyhteiskunnassa, jossa luokkarajat ovat selvemmät kuin koskaan, mutta siitä ei puhuta.

Luokkayhteiskunta
Luokkayhteiskunta

Työläiset ajetaan kilpailemaan toisiaan vastaan. Kilpailemme jo nyt työelämässä jatkuvasti, ja odottaa vain lisää on tulossa. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä sivistysyliopistomme muuttuminen yritysyliopistoksi, sen muuttuminen tulosohjaukseen. Nyt on siis viimeistään saatu myös yhteiskunnan viimeiset saarekkeet pääoman hallintaan. Vain voittajat sallitaan tästä lähtien. Muut saavat selviytyä omillaan yhteiskunnan ulkopuolella. Syrjäytyminen kasvaa, mutta samalla siihen panostettuja resursseja vähennetään. Selitys, täytyy taas säästää, että yrityksillä menee hyvin. Täytyy säästää, jotta pääoma ei kärsi. Täytyy heikentää terveyspalveluja, kunnan palveluja, ulkoistaa, ostaa alihankintana, jne. nämä ovat niitä taikasanoja. Tämän jälkeen pääoma on taas hetken tyytyväinen. Kansan mielipidettä ei kysytä, eduskunta ei kysy kansalta. Tämän huomaa siitä kuinka vähän ohjaavaa kansanäänestystä käytetään tärkeiden asioiden hoitamiseen. Tehdään mieluummin mielipidemittauksia niin monta kertaa, että saadaan haluttu tulos.

Vallanpitäjät luovat meille selviydy tai kuole mielialaa. Töissä käyvä ihminen on kunnon ihminen, ihminen joka ei ota vastaan paskaduunia on työn vieroksuja! Näin puhuu eliiitti, joka nauttii pääoman tuotoista. Samalla pääoma kertoo mitä se tarvitsee rattaidensa pyörittämiseen. Työvoimaa, joka myy itsensä mahdollisimman halvalla.

Halpa työvoima on voima, joka rasvaa pääoman rattaat.

Pääomalla ei ole enää sitoumuksia paikkaan. Se liikkuu yhtä liukkaasti kuin rasva paistinpannulla halvimman työvoiman maahan, paikkoihin joissa sille luvataan parhaat verohelpotukset. Pääoma ja tavalliset tallaajat eivät taistele saman asian puolesta vaikka meitä yritetään vetää samaan veneeseen. Tästä esimerkkinä piensijoittaminen ja erityisesti eläkesijoittaminen. Pankit (pääoman apurit) syöttävät meille eläkettä, joka on otettava heidän kauttaan. Ei riitä enää, että valtio maksaa meille eläkkeen (mitä se ei tulevaisuudessa pysty tekemään.), vaan kansalaisen ja eläkkeen väliin tulee välikäsi mukaan. Pankki ottaa omansa kun sitoudumme eläke- tai muuhun säästämiseen. Samalla joudumme astumaan toisen jalkamme pääoman hallitsemaan maailmaan. Tietenkään emme pääse nauttimaan pääoman eduista, mutta sitoudumme palvelemaan sitä entistä tehokkaammin.

Työväki ei ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi.

Meillä kansalaisilla ei tule olemaan koskaan sellaista yhteiskuntaa (elämää) kuin haluaisimme jos emme tee asioille mitään. Meidät on jo nyt eristetty erillisiin kotitalousyksiköihin, joissa valtaa pitää olohuoneen (+ keittiön, + makuuhuoneen) HDTV. Se kertoo meille mitä tehdä, mutta koskaan se ei pidä puoliamme. Enää työläiset eivät kokoonnu työväentalolle keskustelemaan tai kuuntelemaan omiensa puheita, meiltä puuttuu paikka kokoontua ja ilmaista ajatuksiamme muille. Pian meillä ei ole mitään menetettävää, ja tällöinkö vasta havahdumme?

 

Petteri

kulovalkeaamail@gmail.com

http://kulovalkeaa.blogit.fi/

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Me suomalaiset olemme yrittäjäkansaa

Olimme 70 luvulla auktoriteettia kunnioittavaa, kuuliaista kansaa

Suomalaiset olivat vielä 70 luvulla auktoriteettia kunnioittavaa, kuuliaista ja järjestynyttä kansaa, joka mielellään hakeutui suurten yritysten suojiin. Osakeyhtiöitä, osuustaoimintaa ja muuta kollektiivisessa omistajaohjauksessa olevaa yritystoimintaa suosittiin valtiovallan toimesta, mutta yrittäjiin ja suuromistajiin suhtauduttiin varautuneesti.

Meistä on tulossa yrittäjäkansaa

Nyt tilanne on toinen. Valtaosa suomalaisista työskentelee jo varsin pienissä alle 250 työntekijän yrityksissä ja jos keskisuuriin yrityksiin luetaan myös alle 1000 henkilön toimijat niin meistä varsin harva työskentelee enää suuren patruunan suojissa. Voittoisan PK- sektorin osuus kasvaa kaiken aikaa niin kuin alla olevasta Tilastokeskuksen tuottamasta ja Findikator palvelun julkaisemasta graafista voimme havaita. Meistä on kovaa vauhtia tulossa yrittäjäkansaa.

Identiteettime on murroksessa

Ihminen samaistuu tutkimusten mukaan aina vahvaan, voimakkaaseen ja itsenäiseen. Oma pienuus koetaan aina suhteessa johonkin muuhun - johonkin vahvaan. Ja tuon vahvan osana pieni heikko minuus haluaa nähdä itesensä. Joskus tuo vahva on kansallisvaltio ja joskus se on Jumalan seurakunta.

Nyt näyttäisi siltä että olemme nyt valmiit luottamaan pienempiin kokonaisuuksiin ja itseemme - juuri sitä yhteiskuntamme parhaan ja dynaamisimman aineksen luottamus pieniin yrityksiin ja yrittäjyyteen perimmältään heijastaa.

 

Suurien yritysten kilpailuetu on kevyissä sisäisissä kontrollirakenteissa

Sekä suuret yritykset että pienten yritysten verkostot ovat historian varrella molemmat kyenneet suuriin asioihin ja molemmilla on etunsa. 

Suurien yksiköiden etu perustuu:

  • Yrityksen osastojen väliseen jouheaan yhteistyöhön, jossa työnjaosta sopiminen ei vaadi eri yritysten välistä sopimuskäytäntöä; riittää että osastot sopivat keskinäisestä työnjaosta suuryrityksen sisäisen työnjaon kevyiden sääntöjen perusteella
  • Yrityksen sisäiseen kustannuslaskentaan, rahoitukseen ja ohjaukseen, joka on huomattavasti kevyempää kuin se että kullakin yksiköllä olisi erilliset lain säädösten mukaiset laskutus-, kirjanpito- ja verotus- toiminteet. Suuressa yrityksessä kustannuspaikkojen taloudellinen ohjaus voidaan tehdä paljon kevyemmillä menetelmillä sillä yhteiskunta ei valvo yrityksen sisäistä toimintaa.

 

Suurten yritysten kilpailuetu menettää hyvin toimivassa yhteiskunnassa merkitystään

Pienet yritykset menestyvät silloin kun yhteiskunnan toiminta ja rakenteet kehittyvät riittävälle tasolle. Yritysten väliset sopimukset voidaan tehdä kevyesti ja taloudelliseen ohjauksen toiminteet ja rakenteet (kirjanpito, rahoitus, verotus, laskutus, maksaminen...) voidaan automatisoida. Tämä kehitys näyttää olevan meneillään ja suomalaista teknologiaa, työllisyyttä ja yritteliäisyyttä versoaa nimenomaan PK sektorilla.  Eikä trendi suinkaan ole päättynyt.

Piksu Media haastattteli asiassa Bo Harald:a, joka on maailmanlaajuisesti tunnustettu sähköisen pankkitoiminnan suunnannäyttäjä ja sähköisten e-business palvelujen kehittäjä. Bo Harald on ollut keskeisessä asemassa prosessissa, joka teki Suomesta sähköisen maksamisen suhteen maailman kilpailukykyisimmän maan ja nyt Bo Harald tekee työtä sähköinen laskun käyttöönoton eteen. Bo Harald kertoi Piksu Media:lle että sähköisen laskun ja maksamisen jälkeen on helppo automatisoida ja realiaikaistaa myös kirjanpito ja verotus ja tämän pohjalta on mahdollista automatisoida rahoituspalveluita. Ihmisten energiaa vapautuu luovaan työhön, pois rutiineista.

 

Bo Harald - eräs suomalaisen yhteiskuntainfrastruktuurin kilpailukyvyn luojista

Lisää tietoa verkkolaskupalveluista löytyy muun muassa Suomen Yrittäjät sivuilta: Verkkolaskupalvelut

Uusi identiteettimme

Identiteettimme on siis murroksessa - talouselämämme ei kenties enää löydä uutta Nokiaa eikä polittinen taivaamme näe tähtenä uutta keskitettyä auktoriteettia, tämän päivän Urho Kekkosta sillä olemme erilaisia ihmisiä kuin viisikymmentä vuotta sitten. Silti tulevaisuus voi olla merkityksellinen ja arvokas. Identiteettimme ja arvomme ovat uusia ja tuottavat jotain uutta ja mielenkiintoista. Sellaista joka syntyy pienempien yksiköiden vapaudesta toimia itsenäisesti ja luovasti sekä itseensä luottavista ihmisistä - yrittäjistä.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Keskisuuret yritykset tarjoavat vastavalmistuneille hyviä uramahdollisuuksia

Minkälainen yritys tarjoaa vastavalmistuneelle parhaan ponnistuslaudan urakehitykselle? Yritys, joka tarjoaa parhaan ympäristön yhdelle ei ole optimi toiselle.

Seuraavassa muutamia seikkoja, joita kannattaa työpaikkaa hakiessaan harkita:

Haluatko erikoistua vai olla monipuolinen?

Kansainväliset yritykset ja ylipäätään suuret organisaatiot ovat huolella organisoituja kokonaisuuksia, joiden menestys perustuu siihen, että jokainen työntekijä löytää paikkansa kokonaisuuden osana. Jokaiselle tarjotaan uransa alussa mahdollisuus erikoistua kapeaan tekemisen kenttään. Globaalien suurten toimijoiden markkinointi, myynti, tuotekehitys, tuotanto, osto ja tutkimus ovat yleensä vahvasti erityneitä toisistaan sekä sosiaalisesti että tekemisen tasolla ja mahdollisuuksia erikoistumiseen riittää.

Pienissä ja keskisuurien yritysten toiminnassa on paljon enemmän joustavuutta työtehtävien suhteen. Sama ihminen voi helposti toimia osana tuotekehitystä ja hetken kuluttua olla taas tukemassa markkinointia ja asiakastukea. Ihmiset tuntevat toisensa yli funktioiden ja kokonaisuuden hahmottaminen onnistuu aloittavaltakin työntekijältä.

Haluatko työntekijän turvallisen roolin vai oletko kumppani?

Perinteisissä suurissa yrityksissä on yhtenäinen päämäärä ja yrityssuunnittelu tapahtuu keskitetysti. Tavoitteet ja strategiat kommunikoidaan tehokkaasti koko organisaatioon, jonka tehtävä muodostuu toteuttamispainoitteiseksi. Tämän tyyppisessä ympäristössä työntekijältä oletetaan kuuliaisuutta ja kykyä kunnoittaa keskitettyjä päätöksiä. Ihmisten sitoutuminen työhönsä on autoritaarisessa, keskitetyssä mallissa ohutta ja niinpä monet kokevat olevansa enemmän työntekijöitä kuin kumppaneita.

Pienemmissä yrityksissä kuunnellaan joskus koko yrityksen henkilökunnan mielipidettä ja kaikilla on jotain annettavaa kun määritellään yrityksen päämääriä ja toimintatapoja. Henkilöstö kokee tällöin toisenlaista kumppanuutta ja yhteenkuuluvaisuutta, mutta myös turvattomuutta, sillä monet toimintaa ohjaavat turvalisuutta luovat säännöt puuttuvat.

Haluatko oppia tehokkaan koneiston toimintaa vai haluatko olla osa yhteiskuntaa?

Suurilla yrityksillä on itsellään varaa ja halua ottaa oman organisaationsa haltuun lakiasioita, kirjanpitoa, tutkimustyötä, tuotantoa, myyntiä ja monia muita tehtäviä, jotka pienemmissä yrityksissä ostetaan ulkoa. Yhä harvemmilla on kontakteja yrityksen ulkopuolelle ja tehokas sisäinen toiminta korvaa sitä, jonka pinet yritykset ovat ratkaisseet verkottumalla. Sisäiset rajapinnat toimivat luonnollisesti eri tavalla kuin ulkoiset. Sopimuskäytännöt ovat erilaisia, resursseja ja palveluja saadaan käyttöön aivan erilaisilla prosesseilla kuin pienten yritysten välisissä keskinäisissä rajapinnoissa on tapana. Koko suuren oraganisaation olemassaolon oikeutus löytyy tavasta oraganisoida sisäisiä rajapintoja tehokkaammalla ja keveämmällä tavalla kuin on mahdollista jos nämä rajapinnat olisivat yritysten välisiä. Palveluita ei sisäisten rajapintojen yhteydessä osteta rahalla, vaan oikeus sisäisten palveluiden käyttöön tulee keskussuunnittelun kautta, joka antaa projekteille statuksen ja oikeuden sisäisten resurssien käyttöön.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat yleensä tehokkaasti verkottuneita toisiinsa ja yhteiskunnan funktioihin. Niiden ylivoimaisen osaamisen toiminta-alue on kapea ja kaikessa muussa ne pyrkivät käyttämään ulkopuolista apua. Sopimuksia yrityksien välillä on paljon ja lähes kaikki työntekijät tekevät yhteistyötä ulkoisten kumppanien kanssa. Tässä ympäristössä luottamus kumppaniin on ratkaisevaa; sopimuksia joudutaan tekemään nopeasti, eikä formaaliseen lakimiesten välityksellä tapahtuvaan sopimusprosessiin ole varaa. Ero suurempien yritysten tapaan toimia on yhtä suuri kuin suunnitelmatalouden ero markkinatalouteen, ja tämä heijastuu myös tapaan jolla ihmiset suhtautuvat toisiinsa. Pienten yritysten työntekijät ovat tottuneet palvelemaan asiakasta ja läheistä kun taas suuren yritysten henkilökunta luottaa muodolliseen statukseen ja auktoriteettiin.

Mikä sinä olet ja mikä haluat olla?

Mikä sinä olet ja mikä haluat olla?  Valitse siis tarkkaan minne haluat mennä ja minkälainen haluat olla. Monella nyt työttömäksi jääneellä on suuryritystausta, joka ei ole optimi ajatellen pärjäämistä suomalaisessa yhteiskunnassa - kontaktit, kumppanit ja toimintamallit ovat peräisin erilaisesta ympäristöstä. Ainakin työuraansa aloittavan kannattaa harkita valintaansa.

Sivut

Tilaa syöte Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus