Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

BRIC vai STUPID?

Viimeisten vuosien mantrana on ollut ettei sijoitus voimakkaasti kasvaviin BRIC-maihin eli Brazil, Russia, India and China, voi mennä pieleen. Sijoittajat ovat noudattaneet neuvoa ja kasvavien talouksien rahastoihin ja etf:iin on virrannut rahaa ovista ja ikkunoista.

Eurooppa on nyt havaittu suureksi mahdollisten luottotappioiden keskittymäksi. Kun Dubain luotto-ongelmilla saatiin psyykattua markkinat laskuun muutama kuukausi sitten, on nyt löydetty lisää riskejä Kreikasta, Espanjasta ja Portugalista. Jotta sijoittajille saataisiin hyvä muistisääntö, on ongelma-alueen maiden nimiä yritetty lyödä milloin miksikin lyhenteeksi... Konsultti ehdottaa muistisäännöksi STUPID-maita eli Spain, Turkey, UK, Portugal, Italy and Dubai.

Pitäisikö tässä nyt panikoida ja myydä kaikki, ennen kuin STUPID-maat menevät kaikki konkurssiin ja peli on lopullisesti menetetty?

Todellisuudessa velkaantumisen ei pitäisi olla mikään uutinen markkinoille. Kun kansantaloudet supistuvat ja samalla elvytetään voimakkaasti, käy helposti kuin hullulle miehelle Huittisista: sitä syö enemmän kuin tienaa.

Valtioiden velkaantuminen on pitkän aikavälin ongelma ja suurin pitkällä aikavälillä kasvua rajoittava tekijä G3-alueella (US, EU, JP). Kuitenkaan itse velkaantumisessa ei ole mitään uutta tai merkittävää tapahtunut viimeisten viikkojen aikana Kreikkaa lukuunottamatta. Kreikka ilmoitti laskeneensa väärin oman velkaantumisasteensa ja reilun 7 %:n velka suhteessa bruttokansantuotteeseen olikin reilut 12 %:a. Samalla käynnistettiin spekulaatio Kreikan sulkemisesta euro-alueen ulkopuolelle ja euro heikentyi huomattavasti.

Valtioden velasta ja velan kasvuvauhdista löytyy hyvä graafi osoitteessa http://blogs.reuters.com/macroscope/2010/02/05/deficits-and-debts-made-clear/ .

Itse pidän euron heikentymistä hyvänä uutisena Euroopan taloudelle. Vapaasti heikentynyt dollari on syönyt eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä vientimarkkinoilla. Nyt lähestytään terveempää tasoa suhteessa dollariin eikä Yhdysvallat pysty ostamaan kilpailukykyä “devalvoimalla”.

Piensijoittajan ja osakesäästäjän on turha panikoida näiden makrotalouden otsikoiden takia. Elvyttäminen maksaa ja velat lankeavat joskus maksuun, mutta kokonaisten valtioiden konkurssi on uhkana aika kaukana. Nyt kannattaa pysyä mikrotalouden tasolla ja katsoa yritysten julkistamia tuloksia, ehdotettuja osinkoja ja tulevaisuuden näkymiä. Suomalaiset yhtiöt ovat pääosin ylittäneet odotukset osinkoehdotuksillaan. Jos ja kun osinkoehdotukset heijastavat yhtiön hallituksen uskoa tulevaisuuden talouskehitykseen, näyttää tilanne huomattavasti vuoden takaista paremmalta.

Useampi blue chip –yritys tarjoaa nyt 4-6 %:n osinkotuottoa. Pidän näiden osakkeiden omistamista hyvänä vaihtoehtona reilusti alle prosentin tuottoa tarjoavalle korkotalletukselle. Osingot saa tililleen huhti-toukokuussa eli holdari ehtii ottaa kotiin kahdet osingot seuraavan 14-15 kuukauden aikana.

 Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä http://www.deltafreight.fi

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Kansantalous uhkaa ajatutua syöksykierteeseen!!

Kansantalouden tilinpitoa on joskus hyvä katsoa vähän etäänpää. On hyvä olla tietoinen kokonaistilanteesta, jotta saa vähän taustaa sille mistä nyt juuri tällä hetkellä vellova keskustelu eläkkeiden ja tulonsiirtojen karsimisesta ja verojen korotuksista oikein juontaakaan juurensa. Osan syystä voi tietenkin vierittää suurten ikäluokkien eläköitymisbuumin syyksi, mutta silloin kyllä keskustelu ohjautuu väärään suunttaan. Olemme viimeisten parin vuoden aikana tehneet vakavia kansantaloutta rasittavia virheratkaisuja, joiden korjaaminen auttaa meitä nopeasti ja tehokkaasti pois stagnaation tilasta johon yhteiskuntamme on joutumassa - kunhan asioihin tartutaan tosissaan.     

Keskiansiot ovat, kuten alla olevasta kuvasta nähdään, viime vuonna kehittyneet erittäin positiivisesti. Kansantalouden tuotanto on kuitenkin laskenut kuten kansantalouden suhdannakuvaajasta voimme havaita. Miten nämä kaksi tilastoa on sovitettavissa yhteen - tuotanto ei voi ikuisesti laskea ja palkat nousta?

Kun palkat nousevat ja tuotanto laskee niin jonkun muun kuin palkansaajan on tingittävä omista tuloistaan.

Yhteiskuntamme on viime vuonna tinkinyt seuraavista asioista:

  • työttömyys on lisääntynyt ja sitä kautta kokonaispalkkakustannuksia on saatu pienennettyä
  • investoinnit tulevaisuuteen on jätetty tekemättä tai niitä on radikaalisti supistettu
  • suurempia palkkoja on maksettu ottamalla lisää velkaa (erityisesti valtio on kunnostautunut tässä)
  • eläkkeitä, työttömyyskorvauksia ja vähempiosaisille tulevia tulonsiirtoja on pienennetty ja pienennetään edelleen
  • sijoittajat ovat saaneet pienemmän osan kansantalouden tuloista (tämä pienentää jatkossa sijoittajien investointihalukkuutta)
  • palkkatuloja ja pääomia joudutaan jatkossa verottamaan kovemmalla kädellä, joka johtaa meitä kohti sosialistisempaa yhteiskuntaa

Lopputuloksena palkkakustannusten kasvusta on, että täällä tehdyn työn kilpailukyky suhteessa esimerkiksi Kiinassa tehtyyn työhön edelleen laskee ja yhteiskuntamme uhkaa luisua syöksykierteeseen, jota ei ole helppo oikaista. 

Miten tähän on päädytty?

Tämän nyt tapahtuneen ilmiön syypäitä ovat kaikki talouselämän sektorit, joista valtiovalta on kyllä tällä kertaa ollut syyllisistä kaikkein syntisin. Valtion työntekijöiden palkat ovat nousseet kaikkein nopeimmin ja valtio on siten kaikkein suurin syypää tapahtuneeseen kehitykseen. Ei auta vaikka valtion toimesta nyt perustetaankin työpajoja ja muuta virikettä työttömille - se on vain laastaria niille haavoille joiden viiltämisessä valtiovalta on erityisesti kunnostautunut. Tapahtuneesta kehityksestä ei voi kuitenkaan syyttää poliittista johtoa vaan kyllä tekijät ovat syvemmällä yhteiskunnan koneistossa:

  • virkamieskunta ei ole osannut ohjata poliittisia päättäjiä oikeaan kansantaloudelliseen näkemykseen
  • media ei ole kyennyt kuvaamaan kansalaisille kansantalouden kokonaisuuden tilannetta ja lainalaisuuksia niin että järkeville poliittiselle päätöksille olisi saatu kansalaisten tuki
  • oppositio on kannustanut hallitusta palkkojen ja muun kustannustason velella tapahtuvaan paisuttamiseen (ja hallitus on ollut opposition kanssa yksimielinen)

Mitä seuraavaksi?

Eräänä yksittäisenä valopilkkuna on ollut Sauli Niinistön toiminta. Hänellä täytyy olla hyvät taustajoukot sillä Sauli Niinistö on kyennyt ensimmäisenä tekemään monia aloitteita asioihin tarttumiseksi.Täytyy vain ihailla Sauli Niinistöä ja erityisesti hänen taustajoukkojaan, joissa täytyy olla mukana joku kansantaloutta erittäin hyvin taitava tähti.

Uskon että yhteiskunnassa alkaa nyt olla ymmärrys tilanteeseen ja minun mielestäni asioihin kannattaa tarttua jo ennen seuraavia vaaleja juuri niin kuin Sauli Niinistö on ehdottanut.

 

Lähde: findikaattori.fi/13/

 

Lähde: findikaattori.fi/39/

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kuukauden Piksulainen - Jaakko!

 

Ammattitoimittajan asiantuntemusta Piksussa edustaa lohjalainen Jaakko Wallenius, joka kirjoitti Piksuun ensimmäisen kerran 5.3.2009. Viime vuoden puolella Jaakko perusti Piksulle omat Facebook-sivut. Uskon, että Jaakolla on taustansa takia paljon annettavaa Piksun sisällön ja ilmaisun kehittämiseen.

Itselleni Jaakko oli nettituttu jo ennen Piksua. 1970-luvulta tv:ssä esitettiin ensimmäisen kerran Jacob Bronowskin loistelias sarja “Ihmisen vaiheet”, joka sarja teki moniin lähtemättömän vaikutuksen. Googlatessani vuosia sitten Bronowskin nimeä, huomasin Jaakon kirjoittaneen aiheesta hienon merkinnän.

Onneksi olkoon Jaakko ja monet kiitokset!

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Apple, Nokia ja Kehittyvien Maakuntien Suomi

180120105419Applen Steve Jobs julkaisi eilen iPadin, joka on ylisuureksi räjähtäneen kosketuskäyttöisen iPhonen ja iPodin yhdistelmä. iPad perusversion jakelu käynnistyy 60 päivän kuluttua ja 3G tulee myöhemmin.

Uuden laitteen hintahaarukka on 499 dollarista reiluun kahdeksaan sataan taalaan. Tuotteesta ei vielä ole ulkopuolisten käyttäjien arvioita, mutta blogiavaruus, Twitter ja sosiaalinen media on täynnä Apple fanien ylistystä.

Kriitikkojen puheenvuorotkaan eivät ole kovin uskottavia, koska “hands-on” kädet kurassa kokemusta ei ole kellään muulla kuin Applen omilla porukoilla.

Julkisuuden hallinnassa Apple hakkaa liikevaihdoltaan paljon suuremman Nokian mennen tullen. Steve Jobs meni esityksessään jo niin pitkälle, että “We’re the biggest mobile device supplier on the globe” eli suurin mobiililaitteiden toimittaja.

Onneksi kansallisromanttinen Nokia ilmoitti tänään paluusta hyvään tuloskehitykseen. Numerotietoja löytyy ainakin kotimaisista lehdistämme sylin täydeltä, mutta globaalisti Nokia ei tee suuria digitaalisia aaltoja.

Nokian insinöörit ovat jumissa ja junttuurassa Symbian käyttöjärjestelmän kanssa, joka sopii halpapuhelinten ja pikkuruutuisten peruspuhelinten käyttikseksi mainiosti, mutta Nokia joutuu 2010 petraamaan mielettömästi päästäkseen Applen imusta aitoon innovaatiojohtajuuteen.

Afrikkalaisten ja aasialaisten rahat ovat tarpeen. Nokian jälkeenjääneisyys on friikkien mielestä jo toivottoman suuri. Apple pyyhkii pöytää ja Nokian on pakko painottaa aivan toisenlaisia asioita. Nyt se ei ole niinkään “Connecting People” firma vaan maailman paras arvoketjun hallitsija, joka pystyy jakelemaan halpalaitteita tehokkaammin kuin kukaan muu.

Apple hyödyntää tietenkin Nokian junttipuhelinvalmistaja-asemaa ja nostattaa mobiilieliitin tunnelmia ja uskomuksia jatkuvilla uudistuksilla, joihin Nokia ei 2010 pysty mitenkään vastaamaan.

Älkää ymmärtäkö kirjoitustani väärin. Nokia on edelleen ehdotonta yrityseliittiä sekä Suomessa että Euroopassa ja se on edelleen maailman suurin matkapuhelinten valmistaja. Nokian tuloskone on jälleen tulossa kuntoon, mutta sillä on ongelmallinen historia. Nokia joutuu taistelemaan Applen lisäksi RIMiä, Samsungia, LG:ta ja lukuisia muita valmistajia vastaan.

Amerikkalaisen sosiaalisen median kaltaista tukea Nokia ei saa Suomesta eikä Euroopasta. Euroopan “vanhainkodista” ei ole suurta apua. Tätä mannerta hallitsevat kehäraakit naissankarit, berlusconit, vanhaset ja sarkot. Amerikalla on Obama, Apple ja Google sekä mieletön hegemonia uudessa mediassa.

Jotain pitäisi keksiä. Euroopan nostaminen business innovoinnin kärkeen vaatisi tuhansia innovaatiojunakiertueita. Olemme juuttuneet henkiseen ja tekniseen taantumaan, joka pakottaa vanhojen rakenteiden ylläpitämiseen.

Suomessa työtön maksaa 18 000 euroa vuodessa ja maatatusyrittäjän tukeminen lähes 30 000 euroa. Maatalouden lopettaminen ja kaikkien työttömäksi laittaminen säästäisi riihikuivaa rahaa, mutta ensin meidän on päästävä eroon vanhanajan poliitikoista.

Vanhanen, missä sä oot?

Käyttäjän Jaakko Wallenius kuva

Osa-aikainen ratkaisu

 

Me olemme juuri nyt omituisessa tilanteessa. Toisaalta työuria pitäisi ehdottomasti pidentää, jotta eläkkeille ja muille yhteiskunnan palveluille saataisiin maksajat myös tulevaisuudessa. Toisaalta työttömänä nyt kituva nuoriso työllistyy sitä heikommin mitä kauemmin vanhukset roikkuvat mukana työelämässä.
Olen kuitenkin miettinyt, että tähän vaikeaa yhtälöön voisi olla ratkaisu, joka voisi auttaa molempien tavoitteiden saavuttamisessa yhtä aikaa.
Ajattelin nimittäin esittää osa-aikaeläkejärjestelmän rajua uudistamista niin, että se palvelisi juuri tätä tarkoitusta.

Käytännössä esitän lyhyesti seuraavaa: luodaan osa-aikaeläkejärjestelmä, jossa ihminen voi jäädä puolipäivä-eläkkeelle pari vuotta normaalia aikaisemmin, jos hän samalla sitoutuu jatkamaan osa-aikaisena työskentelyä myös kolme tai neljä vuotta normaalin eläkeiän täyttymisen jälkeen. Järjestelmään sitoutunut pääsisi siitä irti vain pätevällä lääkärintodistuksella.
Tässä järjestelmässä ihmisen työuransa aikana tekemien kokonaistyövuosien määrä kasvaisi, mutta viimeiset työvuodet olisivat pienemmän stressin kautta ja itselle ja lastenlapsillekin jäisi aikaa aivan eri tavalla kuin ennen.
Eläkekertymä pitäisi tietysti taata samaksi kuin normaaliaikaan eläkkeelle jääville, jotta järjestelmä todella kiinnostaisi eläkettä odottelevia. Oikein pitkään eläkeiän jälkeen osa-aikaisella töissä sinnittelevät voitaisiin myös palkita normaalia kovemmilla eläkkeillä.

Miten tämä sitten auttaisi nuorisotyöttömiä? Jos järjestelmä yleistyisi, niin yrityksiin, kuntiin ja valtion laitoksiin syntyisi runsaasti erilaisia nykyistä pitkäaikaisempia puolipäiväisiä työtehtäviä ja vakansseja, jotka samalla toimisivat loistavasti nuorille pehmeänä laskuna työelämän vuosi vuodelta koventuneisiin vaatimuksiin.
Joka työpaikalla ja joka työtehtävään ei töiden jakaminen tietysti sovi, mutta ei tarvitsekaan. Kansantalouden kannalta riittäisi kun olisi merkittävä määrä työpaikkoja ja työtehtäviä, joissa homma onnistuisi.

Järjestelmä auttaisi eniten kaikilla niillä aloilla, joilla työelämän vaatimukset ovat koko ajan tiukentuneet. On vahva tunne, että ihmiset hakeutuvat eläkkeelle yksinkertaisesti siksi, että he eivät enää jaksa puristaa vuosi vuodelta enemmän itsestään, kun mieli tekisi päinvastoin jo hieman hidastaa.
Pidennetyllä osa-aikaisella järjestelmällä saataisiin ihmisistä puristettua niitä yhteiskunnan kaipaamia lisävuosia, mutta selvästi inhimillisemmin kuin vain nostamalla eläkeikää. Jälkimmäinen vaihtoehto voi kuitenkin lopulta johtaa myös selkävaivojen, uupumukseen ja ylipäätään sairaseläkkeiden roimaan kasvuun.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Talouskasvu syntyy ihmisen huomioon ottamisesta

Monasti talouskasvun tekijöiksi mainitaa tuotteiden kysyntä sekä työvoiman ja rahan kohtuuhintainen tarjonta. Nämä tekijät ovat vain pintarakennetta; talouskasvun luomiseen tarvitaan syvällisempää ymmärrystä.  

Mistä talouskasvu oikeasti syntyy?

Talouskasvu rakentuu motivaatiosta

Motivaatiota syntyy siitä, että yhteiskunnan sosiaalinen hierarkia ja rakenne on dynaaminen ja muuttuva.

Eräs tärkeä osa yhteiskunnallista statusta on asuminen, johon panostamme kymmeniä prosentteja kaikista tuloistamme. Eikä turhaan. Asuminen määrää suuren osan yhteiskunnallista statuksestamme. On erittäin demotivoivaa ponnistella, jos asuntojen hinnat ovat korkeat suhteessa palkkatasoon. Kehitys voi jopa pysähtyä, jos keskipalkkaisen elämäntyö ei enää riitä paremman sosiaalisen statuksen saavuttamiseen. Näin kävi 90-luvun alun Japanissa. Suomi selvisi 90-luvun alun lamasta hienosti - asuntojen, kiinteistöjen ja omaisuuden hinnat romahtivat ja työllä sai taas statusta ja asemaa. Kannatti tehdä työtä. Nyt tilanteemme on toinen. Meillä on matalat korot, pitkäaikaiset asuntolainat ja korkeat omaisuusarvot. Työllä ei nyt saavuta asemaa - palkat ovat pienet suhteessa asuntojen hintoihin. Vanhemmat sukupolvet saivat aikoinaan omaisuutensa halvemmalla, kuin tämän hetken nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan rakenteet sementoituneina. Ja tämä seikka painaa raskaana taakkana talouskasvua. 

Motivaatiota syntyy myös siitä, että kaikilla on taloudellisesta ja sosiaalisesta taustastaan riippumaton mahdollisuus saada koulutusta ja edetä yhteiskunnan rakenteissa. Tässä suhteessa meillä on asiat hyvin - Suomessa kaikille tarjotaan kohtuullinen mahdollisuus valita elämänsä suunta myös koulutuksen osalta.

Talouskasvu on uusia cooleja unelmia

Vahva identiteetti synnyttää uskon omiin ideoihin ja tahdon viedä niitä eteenpäin. Se on myös uskoa omaan kulttuuriimme, arvoihimme ja tapaamme toimia. Terveen itsetunnon perusteet lasketaan kodeissa, päiväkodeissa ja lasten parissa. Oikea kunnioitus ihmiseen syntyy jo varhaisessa lapsuudessa ja kunnioittava tapa kohdella nuorempia johtaa myöhemmin siihen, että yhteiskunnan jäsenet luottavat terveesti itseensä, yhteiskuntaansa ja kulttuuriinsa.

Maailmanhistoria tuntee monia kulttuureita, joita on aikanaan katsottu ylöspäin. Kulttuureita, joiden tuotteista on maksettu hyvää hintaa, joiden jäsenet ovat olleet arvostettuja ja tervetulleita johtajia aikansa tekemisessä ja toiminnassa. Tämä arvostus syntyy terveestä itsetunnosta, turvallisuuden tunteesta ja kulttuurin jäsenten välisestä keskinäisestä kunnoituksesta. Tässä suhteessa Suomi on edennyt parempaan suuntaan. Asemamme kansainvälisessä poliittisessa kontekstissa on muuttunut turvallisemmaksi - identiteettimme ei enää perustu siihen että olisimme torjumassa uhkaavaa väkivältaa. Kaukana takana ovat myös ne ajat, jolloin yhteiskuntarakenteitamme kopioitiin kritiikittä läntisistä naapureista. Sen sijaan otamme tänä päivänä vaikutteita monesta suunnasta ja kulttuurimme on aiempaa terveemmällä pohjalla, josta osoituksena:

  • Kaupunkeihimme rakennetaan taas värikkäitä kauniita, asukkaiden itsensä valitsemia arkkitehtuurin luomuksia; mukavia yksilöllisiä omakotitaloja (poissa ovat 70- luvun laatikot ja yhtenäistämispolitiikka)
  • Yrityselämämme on vauhdilla monipuolistunut ja olemme siirtymässä suuryritysvaltaisesta yhteiskunnasta kohti pienyritysten rikastamaa valinnanmahdollisuuksien maailmaa
  • Usko yksilön kykyyn luoda tyylikkyyttä ja kauneutta ja arvoa muille on kasvanut. Seikkailemme päivittäin internet:n maailmassa, jossa kansalaiset ovat toinen toisilleen luoneet todellisuuden ja ympäristön. Tekijöitä on enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin muutamat koulutetut arkkitehdit ja media-alan ammattilaiset loivat meille yhteiskunnan visuaaliset ja kulttuurilliset puitteet.

Tahto tehdä syntyy siitä, että jokainen voi kokea olevansa itsensä herra

Talouskasvun tärkein tekijä on tahto tehdä ja toteuttaa. Nykypäivän yhteiskunnassa tämä tahto korreloi vahvasti sen kanssa, että jokainen voi kokea viime kädessä olevansa oma herransa ja tekevänsä omat tärkeät valintansa ja päätöksensä.

Yhteiskuntamme on tässä suhteessa muutoksen pyörteessä. Olemme olleet kuuluja hyvästä hoiva- ja holhousyhteiskunnasta, jossa virkamiehet ohjaavat ja päättää mikä kullekin on hyväksi luottamatta yksilön itsensä tekemiin valintoihin ja kykyyn kantaa niiden seuraukset. Tasapäistämisen painolastimme juontaa 1900 luvun keskivaiheilla vallinneeseen yhtenäiskulttuurin aikaan, jolloin olimme eräs Euroopan etnisesti yhtenäisimmistä alueista. Oli helppo toteuttaa keskitettyjä ratkaisuja massoille, kun nuo massat (ihmiset) koostuivat, todentotta, samanlaisista ihmisistä, joilla oli aivan oikeasti samanlaiset tarpeet.

Talouskasvu on selkeitä sääntöjä

Monien kansainvälisten tutkimusten mukaan hyvinvointi on voimakkainta siellä, missä yhteiskunnan säännöt ovat julkisesti avoimia, selkeästi ymmärrettäviä, ennustettavia ja samat kaikille. Pieni vilkaisu karttaan osoittaa tämän todeksi jo ihan tutkimattakin. Takapajulat ovat paikkoja missä korrupitio rehottaa, yhteiskunta on arvaamatonta ja näkymättömät hyvä veli järjestelmät ovat ainoita järjestystä luovia tekijöitä.

Meilläkin on ollut tapaus, joissa korkein poliittinen johto on kähmi nuorisolle tarkoitettuja rahoja omaan vaalikassaansa. Näihin, samoin kuin kaikkiin muihin korruption muotoihin tulisi aina puuttua riippumatta siitä onko rikkeen tehnyt henkilö muuten pätevä vaiko ei. Taloudellinen kasvu syntyy siitä, että yhteiskunta on järjestynyt (lain mukaisella tavalla) ja tätä kannattaa vaalia eräänä talouskasvun tärkeimmistä tekijöistä.

Suurimmat puutteet ovat kuitenkin muualla - yritysten sisällä. Monissa yrityksissä työntekijöiden eteneminen uralla on prosessi, josta puuttuvat näkyvät säännöt ja rakenteet. Tuloksiin sidotut bonuspalkkiot on toteutetty hyvin; niistä on olemassa säännöt. Mutta monen yksilön kannalta tärkeä, urakehitys, päätetään ilman sääntöjä hyvä veli verkostoissa tai henkilöstöosaston voo-doo magian kautta. Muutamien suurten yriysten tilanne muistuttaa edesmennyttä Neuvostoliittoa, jossa puoluekaaderit seurasivat toimintaa ja palkitsivat ylennyksellä salaisten kriteerien mukaan innostavimmat johtajat. Kenen sitten pitäisi päättää urakehityksestä? Paras tulos on yleensä saavutettu, kun urakehityksen määrää se, miten tyytyväisiä osaston/henkilön/organisaation asiakkaat ovat saamaansa palveluun ja paljonko asiakkaat ovat kyseisestä palveluista valmiita maksamaan. Valitettavan useassa suuressa yrityksessä asiakasta ei tässä asiassa kuunnella - ja tulokset ovat sen mukaisia. Tämä on eräs syy siihen miksi pienet ja keskisuuret yritykset pärjäävät parmmin kuin suuret kolleegansa. Pienissä yrityksissä asiakas on lähellä ja sitä on helpompi kuunnella ja kunnioittaa.

Millä lääkkeillä Suomi kasvaa jatkossa

Minä uskon että jo talouskasvun tekijöiden ymmärtäminen johtaa oikeisiin päätöksiin ja ratkaisuihin. Tässä asiassa ei ole mitään mystiikkaa - riittää että laajat piirit ymmärtävät talouskasvun kuluttuurillisia ja sosiaalisia tekijöitä. Oikeat päätökset syntyvät ymmärryksestä - en usko että tähän liittyy sen monimutkaisempaa problematiikkaa.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Finnairin ja vähän muittenkin työehdoista

Ylikapasiteetin takia maailman lentoyhtiöt ovat vuosikymmeniä kamppailleet kannattavuusongelmien kanssa ylikilpaillulla alalla.

En tiedä, mikä täsmällinen osuus kannattavuusongelmien tuomilla henkilöstösupistuksilla on ollut ison maailman matkalaukkusotkujen kanssa, joita on toki riittänyt vuodesta toiseen. Kiistelty on myös esim. yhden lentäjän käytöstä. Lentokonetta toki hallitsee yksikin pilotti, mutta entä jos hän saa sairaskohtauksen?

Koto-Suomessa Finnair on elänyt lintukodossaan viettäen sikeää Ruususen unta. Mielestäni on aiheellista kysyä, eikö vuosikymmenten kuluessa ulkomailta olisi voinut mitään oppia ja miettiä parempaa henkilöstöpolitiikkaa.

Finnairin pääluottamusmies kirjoittaa HS:ssä / 14.1., että Finnairin maapalveluiden ulkoistuksesta henkilöstövuokrausyhtiö Baronalle päätettiin 30. 11. ja yt-neuvottelut alkoivat 31. marraskuuta. Maapalveluissa työskennelleet 500 työntekijää siirrettiin 1. 12. Baronaan, joka ei ylityökorvauksia olisi halunnut maksaa. Ihailtavan ripeää toimintaa, mutta miten syvällisiä olivat yhden päivän neuvottelut?

Henkilöstöpolitiikasta tulikin mieleen, että sekä Tyrväinen että Aktia valittelivat viime viikolla sitä, että ruokottoman suuret palkat vievät Suomen perikatoon. Taiteellisen vaikutelman viimeisteli Finanssiliiton Piia-Noora Kauppi, joka sanoi, että pankinjohtajien bonuksista ei kuitenkaan pidä tinkiä. Tosin Piia-Noora Kauppia kokeneempi Olavi Ala-Nissilä on toista mieltä.

Piia-Noora Kauppia en tunne. Olavi Ala-Nissilää pidän sekä pätevänä että rehellisenä miehenä. Ilmankos hän muuttikin Suomesta pois.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Nokia osakkeiden ostaminen valtiolle on järkevää talouspolitiikkaa

Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttosen sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että valtio voisi ostaa esimerkiksi 5–10 prosentin siivun Nokiasta.

Miten matkapuhelinteollisuus syntyi

Valtio ja yhteiskunta ovat aiemminkin olleet mukana telecom alueen liiketoiminnassa. Suomalainen telecom alueen teollisuus syntyi valtion kätilöimässä prosessissa:

  • matkapuhelinverkon tutkimus ja määrittelytyö tehtiin 70- 80- luvun taitteessa valtiollisten puhelinyhtiöiden toimesta, valtiollisen tuen ja valtio-omistuksen avittamana
  • puhelinkeskusten kehittäminen tapahtui Suomessa pitkään Valtion teknisessä konepajassa, joka sittemmin liikelaitostettiin ja nimeksi tuli Televa ja sittemmin Telefenno.
  • autopuhelin laitteita Suomessa valmisti Salora sekä valtio

70- luvun loppupuolella alkoi olla laajalti selvää, ettei valtion osallistuminen telecom alueen liiketoimintaan ole tarkoituksenmukaista. Salora oli merkittävästä koostaan ja potentiaalistaan huolimatta yksittäisten henkilöiden omistuksessa, eikä siksi soveltunut yhteiskunnan kannalta hyväksyttäväksi turvasatamaksi. Haluttiin, että liiktoimien kontrolli säilyy yhteiskunnan etabloituneissa rakenteissa ja päädyttiin pankkien omistuksessa ja kontrollissa olevaan Nokiaan.

Nokian suojiin siirrettiin valtion toimesta paljon telecom liiketoimintaa: 

  • Saloran toiminnat siirrettiin Nokialle koskien sekä autopuhelinten valmistusta, että laajaa televisiomonitoreiden tuotantoa (tämä prosessi ei ollut kaunis)
  • Valtion puhelinkeskustoiminnot siirrettiin Nokialle ensin niin, että Nokia otettiin mukaan kehittämään matkapuhelinkeskuksia 50% osuudella yhteisyritykseen nimeltä Telenokia. Loput valtion osuudesta myytiin siinä vaiheessa Nokialle kun Telenokia oli saavuttanut 50% osuuden maailman matkapuhelinkeskusten tilauskannasta. Markkinat olivat vielä ohuet - mutta osuus markkinoista oli merkittävä.
  • Valtion matkapuhelinten valmistus siirrettiin niinikään Nokialle

Näin oli valtion ja yhteiskunnan avittamana syntynyt merkittävä telecom alueen yritys, Nokia, joka siinä vaiheessa pursusi innovaatioita ja tekemistä.

Valtion toimien onnistuminen

Valtion toimet olivat järkeviä. 90 luvun talouskriisissä 90% Nokiasta päätyi ulkomaiseen omistukseen, mutta Nokia säilyi silti pitkään kulttuuriltaan suomalaisena. Ja sillä tekemisen meiningillä nostettiin Suomi 90 luvun lamasta ja synnytettiin maahamme laaja, 10'000 ihmistä työllistävä, telecom alihankintateollisuus.

Nokian sisäinen toiminta alkoi muuttua

Nokia alkoi vähitellen muuttua: 

  • Organisaatio kasvoi maailmanlaajuiseksi ja ohjauskäytännöt muutettiin selkeiksi ja autoritaarisiksi; sellaisiksi, joissa mistä päin maailmaa tahansa tullut työntekijä helposti pystyi ymmärtämään mitä häneltä edellytetään
  • Organisaation kasvaessa tuli tärkeäksi, että asioita ja ihmisiä osattiin hallita (management) tarkasti ja systemaattisesti samalla kun päämääriä ja tavoitteita luova johtajuus (leadership) menetti vähitellen merkitystään

Tästä oli seurauksena se että:

  • Nokian kilpailukyky logistiikassa kasvoi (logistiikka edellyttää asioiden ja ihmisten hallintaa)
  • Nokian kustannusrakenne saatiin optimiksi (asioiden ja tekemisen hyvä hallinta johtaa tehokkaaseen tekemiseen)
  • Nokiasta tuli taitava ja nopea muiden tekemien innovaatioiden kopioija (Nokian toteutusorganisaatiosta tuli tehokas)

Nokia alkoi menettää kilpailukykyään

Mutta aikaa myöden kehitys johti siihen että menetettiin:

  • Nokia menetti kyvyn innovoida ja jäi tässä suhteessa jälkeen kilpailijoistaan huolimatta siitä, että Nokialla oli edellytykset palkata parhaat innovaattorit. Nokia ei ollut ympäristö, jossa innovaatiot syntyvät ja kukoistavat vaikka samaan aikaan Suomi sai monasti kärkisijoja eräänä maailman innovatiivisimmista maista ja meille syntyi monia uusia keskisuuria teknologiayrityksiä.
  • Ihmisten motivaatio perustuu siihen, että he kokevat olevansa itse ohjaksissa ja tavoitteellisia. Tarkkaan keskitettyyn ihmisten ja asioiden hallintaan keskittyvässä Nokiassa menetettiin tätä työntekijöiden sisäistä motivaatiota ja niinpä laatu ja lopuksi tehokkuuskin alkoivat kautta linjan kärsiä. Monet Nokian kilpailijat ja muut suomalaiset yritykset pystyivät tässä suhteessa parempaan.

ja jossakin vaiheessa tilanne alkoi näkyä suomalaisessa yhteiskunnassa:

  • Nokia riippuvainen alihankintateollisuus näivettyi suomesta ja 10'000 henkilöä sai hakea uutta työtä
  • Nokia ei enää osannut hyödyntää meidän suomalaisten korkeaa sisäistä kurinalaisuutta, avoimuutta ja luotettavuutta samalla tavoin kuin esimerkiksi täällä toimivat PK yritykset. Luonnollisena seurauksena Nokia alkoi vähentää suomalaisten työntekijöidensä määrä.

Vesa Puttosen ehdotus ostaa Nokiaa valtiolle on järkevä

Nokia on edelleen merkittävä veronmaksaja (noin 1Mrd€ yhteisöveroa) ja merkittävä työllistäjä (yli 10'000 työntekijää Suomessa). Vaikka paljon korvaamatonta onkin tuhoutunut voi Vesa Puttosen ehdottama 5-10% siivu (nykyhinnoilla 1,5...3 Mrd€) Nokiasta olla järkevä sijoitus. Tällä summalla voidaan vaikuttaa siihen, maksaako Nokia Suomessa yhteisöveroa ja työllistääkö tämä yritys meitä.

Valtio on aiemminkin onnistunut telecom alueen omistajapolitiikassa - toivottavasti tälläkin kerralla.  

Käyttäjän Pekka Valkonen kuva

Verkkomedia talouden ammattilaisten tiedonlähteenä

Markku Hurmeranta, Taloussanomien entinen uutispäätoimittaja, on edennyt väitöskirjaksi tähtäävässä tutkimuksessa. Tutkimusaiheesta oli päivän Helsingin Sanomissa hänen kirjoituksensa ”Verkkomedia on yhä tärkeämpi taloustiedon lähde”.

Kirjoituksen pohjana oleva 120 sivuinen Talousmedia ja valkokaulustyöläiset -tutkimusraporttia löytyy myös Tampereen yliopiston nettisivuilta.
 
Tutkimuksen kohderyhmää edusti pääosin Ekonomiliiton jäsenkunta. Kyselyssä vastaajia pyydettiin valitsemaan kolme tärkeintä taloustiedon lähdettään.
Ykkössijalla oli edelleen talouslehdet (34 % vastaajista) mutta jo toisen oli verkkomedia (27 %), kolmantena yleissanomalehdet (23 %). Neljänneksi tärkeimmäksi taloustiedon lähteekseen vastaajat nimesivät television (13 %). Talousuutistoimistot sijoittuivat viidenneksi (3 %) , ja radio jäi viimeiseksi (1 %).
 
Alla on kuva näistä kolmesta merkittävimmästä taloustiedon lähteestä.
 
Verkkomediat ovat ohittaneet perinteiset talouslehdet taloustiedon lähteenä
 
 
Verkkomediasta tärkeimpänä taloustiedon lähteenä vielä eri ikäryhmiä koskeva havainto. Se ei ole pelkästään nuorimpien media. Kaikissa kolmessa alle 50 vuotiaiden ikäryhmässä verkkomedia oli tärkein tiedonlähde (50, 46, 48 %) ja vasta yli 50 vuotiaiden verkkomedia putosi kakkossijalle (26 %).
 
Myös kysymyksen ”Seuraatteko talousasioita pelkästään verkkomedian kautta?” vastauksissa oli mielenkiintoisia jakaumia. Nimittäin johtotasolla kuusi prosenttia ilmoitti menettelevänsä näin kun koko aineistosta osuus oli vain kaksi prosenttia. Ja ikäryhmistä suurinta vastaajaryhmää edusti 41-50 vuotiaat.
 
Raportista löytyy paljo muutakin mielenkiintoista kuten lista viidestä tärkeimmästä talousmediasta ja tietoa sosiaalisen median käytöstä.
 
Käyttäjän Kai Nyman kuva

Suomalainen identiteetti on vahvistumassa

 

Hyvää itsenäisyyspäivää


Suomen Valtiolippu

Suomen Lippu (1918)

Suomen kauppalippu (1850-luku)

Mikä onkaan suomalaisuuden vetovoima tänä päivänä? Erään mittarin tälle antaa:

  • Tänne muuttamaan halukkaiden lukumäärä. Se kertoo miten moni itse asiassa kunnoittaa meitä ja haluaa omaksua tapamme ja kulttuurimme.
  • Se, että vastaanotamme tänne muita ja autamme integroitumaan yhteiskuntaamme, kertoo meidän oman itsetuntomme vahvuudesta. Luotamme siihen, että että meidän tavassamme elää on sellaista vetovoimaa, jonka maahanmuuttajat haluavat omaksua. Maahanmuuttaja ei ole meille enää muukalainen, joka uhkaa meidän identiteettiämme, vaan uskallamme luottaa siihen että meidän tavassamme on vetovoimaa ja että maahanmuuttajilla on meidän suomalaisuudellemme jotain uutta annettavaa.

Tilastokeskuksen kokoama ja Findikaatorin julkaisema tilasto (alla) kertoo tästä asiasta konkreettista tietoa. Muuttoliike Suomeen kääntyi 1970 luvun aikana niin, että nyt tänne halutaan tulla enemmän kuin täältä halutaan lähteä. Suomalaisuuden vetovoima on tämän tilaston valossa voimakkaampi kuin koskaan ja me myös luotamme omaan identiteettiimme niin että uskallamme ottaa joukkoomme muita.

Mistä tekijöistä vetovoimamme oikein koostuu? Tekijöitä on monia, joista elintaso (BKT asukasta kohden) on toki tärkeä, mutta muut tekijät kuten turvallisuuden tunne, infrastruktuurin toiminta, yrittäjäystävällisyys, työmarkkinoiden toiminta, terveydenhuolto, asumistaso, Suomen status (brandiarvo) ja kulttuuripalvelut luovat varsinaisen merkityksen, joita ilman pelkkä elintaso jää ontoksi kuoreksi.

Elämisen tasoa voidaan mitata monilla mittareilla, mutta minusta USA:ssa laajalti käytetty indikaattori on lahjomattomin ja paras. Se perustuu asunnoista ja kiinteisöistä maksettuun preemioon eri puolilla maata. USA on eurooppalaisesta perspektiivistä yhtenäinen kulttuurialue, jonka piirissä sisäinen muuttoliike suuntautuu jouheasti sinne, missä elämisen kokonaislaatu koetaan parhaaksi. Niinpä kiinteistöjen ja asuntojen hinnoista maksetut preemiot kuvaavat hyvin elämänlaadun arvostuseroa eri puolilla maata. Tilanne myös muuttuu nopeasti. Työ on tärkeä osa elämänlaatua ja muuttoliike suuntautuu tuota pikaa niille alueille, joilla on merkitykselliseksi koettua työtä tarjolla. 

Asuntojen hinnoista maksettu preemio kuvaa myös käsitystä elämän laadusta eri puolilla Suomea. Helsingin keskustaa kaikkine kulttuuripalveluineen arvostetaan ja niinpä keskustan asunnoista ollaan valmiita maksamaan preemiota. Asuntojen hintapreemion avulla mitattu elämän laatu ei kuvaa henkilökohtaista eikä yleistä hyvinvointia, mutta se antaa hyvän ja lahjomattoman mittarin sille mielikuvalle joka suomalaisilla on tietyn asuinpaikan vetovoimalle - käsitykselle elämisen laadusta tuolla paikkakunnalla.

Oheinen Päijät-Hämeen Verkkotietokeskuksen (www.verkkotietokeskus.fi) tuottama graafi  kuvaa preemiota, joita ollaan valmis maksamaan suurimpien Suomalaisten kaupunkien asunnoista. Nämä preemiot ovat kansainvälisessäkin vertailussa kilpailukykyisiä - Suomeen halutaan tulla ja tänne muuttavat ovat valmiita maksamaan preemiota ja niinpä täällä rakennetaan ja kehitetään yhteiskuntaa.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 

 

 

Sivut

Tilaa syöte Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus