Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Samat pelisäännöt, lait, kaikille oli se tasa-arvon periaate, joka siirsi Euroopan feodalismista maailman kehityksen ja kulttuurin moottoriksi.

Eräällä toimialalla on luovuttu tästä periaatteesta. Sijoitusmaalimassa on villi joukko erilaisia pelisääntöjä erilaisille toimijoille. Ja on käynyt niin kuin yleensä. Parhailla pelisäännöillä pelaavat ovat pärjänneet ja huonoimmilla pelaavat, eli suomen kansalaiset, ovat finanssivarallisuudeltaan maailman köyhimpiä (kun mukana on kohtuullisen kehittyneet maat).

Syynä erilaisiin pelisääntöihin on muuttunut käsitys tasa-arvosta. Tasa-arvon käsite on saanut muitakin sisältöjä:

•     1900 luvun puolivälistä alkaen tasa-arvo tarkoitti sitä että kaikilla tulee olla perhetaustasta riippumatta mahdollisuudet samaan koulutukseen
•     1900 luvun loppupuolella tasa-arvo alkoi tarkoittaa sitä että kaikille kuuluu verojen ja tukiaisten jälkeen samankaltainen tulotaso ja kulutusmahdollisuudet
•     2000 luvulla olemme siirtyneet tilanteeseen jossa pääosa finanssivarallisuudesta (pörssiosakkeet ja korkosijoitukset) on julkisen sektorin hallussa. Olemme nyt finanssivarallisuuden osalta tasa-arvoisempia.

Suomen kansalaisilla on muita heikommat säännöt kun toimitaan finanssisijoittamisen alalla, koska tällä tavalla edistetään varallisuuden tasa-arvoa. Varallisuuden tasa-arvoa on alettu pitää tärkeämpänä kuin tasa-arvoisia sääntöjä.

Opiskelijat ovat nostaneet esille sen epäkohdan, että heillä omasta mielestään ainoana ihmisryhmänä ei ole palkallista lomaa. Oikeastaan sitä lomaa ei pahemmin taida olla monella yrittäjilläkään, mutta mitäpä pienistä.

Joka tapauksessa aihetta on Helsingin Sanomissakin perusteltu varsin laajasti, mutta siitäkään huolimatta minä en oikein perusteluja usko.

Aivan ensimmäinen neuvoni on, että älkää hyvät ihmiset opiskelko. Suomi tarvitsee paljon enemmän taitavia, avuliaita käsiä kuin sukupuolentutkimuksen dosentteja, jotka kouluttavat lisää sukupuolentutkimuksen dosentteja.  Aiemmin lapset harjoittivat sukupuolentutkimustaan tohtorileikeissään, mutta nykyään aikuiset sukupuolentutkijat leikkivät tohtoria.

Lobbaamisen tarkoitus on edistää tietyn eturyhmän tai yritysryhmän etua muun muassa tuomalla julkisuuteen tämän eturyhmän edun mukaisia tosiasioita. Lobbaaminen muistuttaa siinä mielessä mainostamista, että tarkoitus on esitellä tosiasioita, jotka näyttävät eturyhmän edut yhteiskunnan kannalta hyvinä asioina.

Lobbaus nauttii Suomessa valtiovallan erityistä suojelusta. Lobbaajat ovat yleensä rekisteröityjä yhdistyksiä, joiden ei tarvitse julkistaa tilinpäätöstään ja tämä varmistaa rahoitusta moniin tarkoituksiin. Anders Blom:n väitöskirja vuodelta 2018 luotaa lobbauksen merkitystä Suomalaisessa yhteiskunnassa. "Eduskunta ja valtioneuvosto ovat tulleet entistä riippuvaisemmiksi korporaatioista. Suomen korporatiivista järjestelmää voidaan hyvällä syyllä kutsua rakenteellisesti korruptiiviseksi", Blom toteaa.

Lobbaus on mainettaan hyödyllisempää

Finanssialan keskusliiton projektityöntekijä "Daniel Bäckström" valottaa blogissaan "Mitä olen oppinut lobbaamisesta" asian parempaa puolta:  "Lobbaaminen on kokonaisvaltaista ja laaja-alaista vaikuttamista yhteiskunnassa, eikä se ainoastaan kohdistu poliittiseen päätöksentekoon, vaan tuo lisäarvoa myös laajemmin. Poliitikkojen tapaaminen kuvastaakin vain merenpinnan yllä pilkottavan jäävuoren huippua – sen pinnan alle ulottuvissa perustuksissa FA:n asiantuntijat tuottavat suunnattomasti lisäarvoa päätöksenteon tueksi. " Daniel Bäckström toteaa. 

Suomen palkkataso on Palkansaajien Tutkimuslaitoksen (PT) julkaiseman Merja Kauhanen ja Olli-Matti Laine ansiokkaan tutkimuksen mukaan ylempää eurooppalaista keskitasoa.

Yhdessä asiassa Suomi erottuu muusta Euroopasta. Palkkaeromme ovat vertailumaiden pienimpiä. Meillä kaikki täyttä viikkoa tekevät työntekijät saavat melko lailla samaa bruttopalkkaa riippumatta koulutuksesta, työn rasittavuudesta tai vaativuudesta. Verojen jälkeen käteen jäävät tulot jakautuvat luonnollisesti vieläkin tasaisemmin. Palkat eivät tämän tutkimuksen mukaan meillä paljoa jousta - ei alas, eikä ylös. Ei missään tilanteessa.

Kärsijöinä saattavat olla ne, joiden työkyky ei riitä perustelemaan suomalaista normipalkkaa. He voivat tahtomattaan jäädä ulos työmarkkinoilta.  (Piksu toimituksen huomio)