Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Lobbaus Suomessa kohdistuu valtiollisella tasolla päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin ja toimijoihin. Keskeisimpiä lobbauskohteita ovat etenkin ministerit, ministeriöiden keskeiset virkamiehet ja ministerien avustajat. Tulokset selviävät oikeusministeriön rahoittamasta tutkimushankkeesta, jossa selvitettiin, millaista on valtion tason päätöksentekoon kohdistuva lobbaus Suomessa.

Lobbaaja yrittää löytää lobbaajan ja lobattavan välille win-win tilanteen, jossa lobattava ymmärtää, että hänen kannattaa edesauttaa lobbaajan etua. Lobbaaja tarjoaa lobattavalle arvokasta tietoa ja ymmärrystä. Tiedon ohella lobbaaja pystyy edistämään lobattavan tai hänen lähipiirinsä etua esimerkiksi avautuvien työpaikkojen, edustustehtävien tai lobattavan lähipiirille suunnatun vaalituen muodossa. Lobbaaja pystyy myös tuomaan lobattavalle positiivista julkisuutta.

Tehokkaan ja onnistuneen lobbauksen seurauksena meillä on hyvin kohdentuvia yritystukia, vapaan kilpailun rajoitteita, tietyille yritysryhmille kohdistuvia verotuksen porsaanreikiä ja lakiin kirjattuja yksinoikeuksia. Näiden ohella meillä on myös yritysten kannalta hyvin toimivaa lainsäädäntöä - sekin on joskus lobbauksen ansiota.

Tutkimuksen perusteella keskeisimpiä lobbaajia Suomessa ovat elinkeinoelämän järjestöt ja institutionaaliset järjestöt. Sen sijaan ammattiliittojen merkitys on näitä vähäisempi.

Eduskunnasta: Vanhanen: ”Eritelkääpä nyt tarkkaan, mitä se Italia on saamassa. Te väitätte tässä, että he ovat samassa 200 miljardia euroa. Eritelkää se. On hyvä, että on faktat olemassa. [Mauri Peltokangas: 81 plus 127!] Eritelkää se, ja minä kommentoin sitten sitä.”

Kiljunen: (SDP:n ryhmäpuheenvuoro) ”tosiasiassa Italian nettosaanto elvytyspaketista on 30 miljardia.”

Pia Rantala-Engberg, Suomen suurlähettiläs, Italia:

”Italia on elpymisvälineen suurin edunsaaja; 209 miljardia euroa, josta noin 80 miljardia on suoria tukia. Hallitus ei ole vielä laatinut tarkkaa elvytyssuunnitelmaa, mutta se on ilmoittanut kuusi kärkiteemaa:

Digitalisaatio, innovaatiot ja tuotannon kilpailukyky (mm. julkishallinnon digitalisaatio, IoT, 5G)

Valtionvarainministeriön virkamiesten raportti "Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa" osoittaa, että olemme jääneet taloudellisesti jälkeen länsi-Euroopasta ja Pohjoismaista. Saimme vuosina 2015-2019 hieman pienennettyä kuilua, mutta hyvä kehitys on nyt hiipunut, eikä henkeä kohti laskettu BKT ole vielä päässyt finanssikriisiä edeltäneelle vuoden 2007 tasolle. Olemme pieni, heikosti maailmantalouteen integroitunut näivettyvä maa. Viennin suhde BKT:een on samaa tasoa kuin Kreikalla ja Portugalilla. Meitä vaivaa alhainen työllisyys, kehno tuottavuuden kasvu ja tuotannollisten investointien puute.

Työn tuottavuuden kasvu tulee jatkossakin laahaamaan. Työllisyysaste on vertailumaita merkittävästi alhaisempi ja investoinnit junnaavat matalalla. Tulevaisuudessakaan ei ole odotettavissa nopeaa kasvua, ellei taloutta uudisteta määrätietoisin toimin.

Raportista nousee runsaasti lääkeitä, joista toimivien työmarkkinoiden luominen on selvästi päälimmäisenä:

1. Yritysten ja toimipaikkojen välisten työmarkkinoiden luominen (= yrityskohtaiset työehtosopimukset)
2. Muut toimet:  Perhevapaiden lyhentäminen, poistamalla mahdollisuuksia ennenaikaiseen eläköitymiseen, oppisopimusjärjestelmän uudistus, T&K toimintaan suunnatut yritystuet (?),.......

Minusta raportti on erittäin hyvä ja se on onnistunut, jos se johtaa tärkeimpään tavoitteeseensa, työmarkkinoiden luomiseen. VM:n osastopäälikkö Mikko Spolander esitteli tiedotustilaisuudessa raportin sisällön ylittäviä tuoreita ajatuksia, joista alla tärkeimpiä.

Suomessa työaika on lyhentynyt, vapaa-aika lisääntynyt ja tuottavuus kasvanut samalla, kun tuloerot ovat pysyneet maltillisella tasolla. Julkiset menot ovat samalla kasvaneet tuloja nopeammin ja ovat jo yli 50% taloudesta.  Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki korostaa, että talous saadaan kuntoon vain työllistämällä, investoimalla ja julkisen sektorin menokuurilla. 

”Työllisyysasteen pysyvä kohottaminen julkisia menoja lisäämättä sekä tuottavuuskasvun nopeuttaminen markkinaehtoisuutta lisäämällä on paras keino ongelman ratkaisemiseksi. Talouden kohentamiseen ei ole olemassa oikotietä”, Kotamäki sanoo keskuskauppakamarin talouskatsauksessa.