Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Työntekijämäärät laskivat Ilmarisen suhdanneindeksiin kuuluvissa yrityksissä elokuussa lähes seitsemän prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Lasku on tasoittunut, mutta työntekijämäärä on selvästi matalammalla tasolla kuin ennen korona-aikaa. Suurin lasku oli henkilöstövuokrausalalla, missä pudotusta tuli 18 prosenttia. Majoitus- ja ravitsemusalalla lasku hidastui selkeästi.

Pudotus oli odotusten mukainen. Bruttokansantuote laski Suomen Pankin mukaan 4,5% ja palkankorotukset nostivat yritysten kuluja vajaat 2%.. Yritykset sopeuttivat toimintansa tilanteeseen vähentämällä kulujaan 4,5% + 2%. Päädyttiin 6,5% työvoiman laskuun, joka Ilmarisen havaintojen mukaan myös tapahtui (piksu toimituksen huomio).

Kilpailijamaita nopeammin nousevat palkkakustannukset lisäävät tuotannon alasajoa ja irtisanomisia Suomessa. Pahimmalta voidaan kuitenkin vielä välttyä, jos palkoissa joustetaan alaspäin. Alkuvuonna tehtyjen työehtosopimusten avaaminen ja palkkojen nollakorotukset olisivat myös työntekijöiden etu, kirjoittaa EVAn ekonomisti Sanna Kurronen EVA Arviossa Kohtalokkaat korotukset.

Työttömyyden isku kohdistuu erityisesti nuoriin, joilla ei ole vielä vakiintunutta asemaa työmarkkinoilla. He eivät saa ensimmäistä työpaikkansa tai jatkoa määräaikaiselle työsuhteelleen. Niin näyttää jo käyneen, sillä palkkasumma on pudonnut lähinnä alle 30-vuotiailla.

Vuoden alussa sovittuja palkankorotuksia ensi vuodelle ei todennäköisesti laajasti saada Suomessa peruttua, jolloin työttömyys kasvaa. Kurronen ehdottaa ratkaisuksi paikallisen sopimisen ottamista osaksi hallituksen työllisyyspakettia.

Yksikkötyökustannukset ovat EU- alueella 4% kasvussa ja työn tuottavuus on 12% laskussa. Tämä tarkoittaa sitä että yrityksillä on kuluja muttei tuloja. Mitä tästä seuraa ? Yritykset tarvitsevat kohtuullisen tulovirran jo pelkkiä korvausinvestointeja varten ja jollakin tavalla nuo kertyvät tappiot on katettava. Joko tuotteiden hinnat nousevat (= Inflaatio) tai sitten palkkakustannuksia piennetään (= deflatoorinen palkkakehitys) tai tehdään jotain muuta. 

Vuoden 2009 jälkeinen kriisi oli samantapainen, vaikka ei kansantalouden näkökulmasta aivan yhtä vakava. Silloinen kriisi lähti liikkeelle samalla tavalla kuin nyt. Yksikkötyökustannukset nousivat ja työn tuottavuus laski. Yritysten oli silloinkin korvattava menetetty vuosi tavalla tai toisella. Keskuspankit käyttivät silloinkin samaa rahanpainamislääkkettä kuin tänäkin vuonna.

Tilanne eteni vuonna 2009 seuraavasti:

• Inflaatio ponkaisi ensin 4% tasolle. Yritykset nostivat hintoja kun kulut nousivat.
• Sitten kulut karsittiin irtisanomalla. Kulujen karsiminen onnistui niin hyvin, että tuotteiden hintoja voitiin hetkellisesti jopa laskea (=deflaatio). Kulujen karsimista jatkettiin niin kauan että työttömyys oli noussut noin 7% tasolta aina 12 % tasolle saakka.

Matti Vanhasen budjettiehdotus jatkaa toistakymmentä vuotta jatkunutta linjaa:

• Velkaa otetaan 7Mrd ja omaisuutta myydään. Rahat pumpataan talouteen ja niillä ylläpidetään 2 vuotisten työehtosopimuksien mukaista, tilanteeseen nähden ylisuurta palkkatasoa.
• Bruttokansantuote supistuu. Nimellispalkat ja julkinen kulutus ovat supistuneeseen tuotantoon nähden liian suuria ja maan kustannustaso kohtuuton. Jotta vientiteollisuus pärjäisi, on raskaalle teollisuudelle tarjolla uusia verotuksellisia tukimuotoja (esim. sähköveron alennus). Tämä mahdollistaa raskaan vientiteollisuuden pärjäämisen samalla kun kotimarkkinateollisuus ja korkean jalostusarvon vienti joutuvat entistä pahempaan ahdinkoon. Suomi on yhä voittopuolisemmin Euroopan savupiippumaa. Suomalaiseen raskaaseen teollisuuteen voi sijoittaa, mutta korkeamman jalostusarvon yrityksiä kannattaa etsiä pääasiassa muualta. 
• Oleellisia rakenteellisia muutoksia ei työllistämistoimia lukuun ottamatta tehdä. Matti Vanhasen sanoin:  "Minimoimme sopeutuksen leikkausten ja veronkorotusten kautta".  Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että merkittävimmät sopeuttavat rakennemuutokset, kuten työmarkkinoiden vapauttaminen, jäävät tekemättä. Tämäkin tukee raskasta teollisuutta. Kollektivistinen, keskusjohtoinen, holhottujen työläisjoukkojen maa on juuri sitä mitä raskas teollisuus työvoimakseen tarvitsee.