Länsimaiset kulutustottumukset voivat tarkoittaa yhdelle yhtä ja toiselle toista, mutta tässä kirjoituksessani käsittelen kriittisesti kulutuskulttuurin kiihtymistä sekä sen seurauksia ympäristölle ja yhteiskunnalle. Esitän myös näkemyksiäni siitä, mitä voimme tehdä muuttaaksemme nykyisiä kulutustottumuksiamme. 

Suomen nettomaksu EU:lle oli viime vuonna 105 euroa asukasta kohden, kun vastaava summa oli toissa vuonna 50 euroa.

Tällä rahalla ja EU hallintomenoilla suomalaiset saavat suurin piirtein puolet lainsäädännöstään, tuoteturvallisuuden, tavaroiden ja ihmisten vapaan liikkuvuuden, yli rajojen toimivat verkkokaupat ja sotilaallisia turvatakuita ja yhteistyötä. Samalla rahalla saa EU:ssa joskus enemmän kuin vastaavalla rahamäärällä Suomen omassa hallinnossa.

Kai Nyman kirjoitti realistisen kuvauksen Suomen tulevaisuudennäkymistä. Lisäisin yhden asian.

Tuntuu, ettei kellään tämän maan politiikassa ole kanttia puolustusasioista puhua. Tämän kirjoitukseni ydin on siinä, että demokratiassa päätös pitäisi tehdä erilaisten vaihtoehtojen välillä, joista myös keskusteltaisiin. Sotilasasiat tuntuvat nykyään olevan sellaisia, ettei edes Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Arhinmäki aiheesta mitään negatiivista lausu. On se kauheaa, kun ei enää edes entiseen anarkistiin pysty luottamaan.

Laivue 2020

Kyseessähän on kovin pieni, vain vaivaisen yli 1 miljardin hankinta. Sellainenhan raha lirahtaa hetkessä pelkkään sote-valmistelu 9.0:aan ilman, että mitään valmista tietenkään tulee, mutta valitetaan nyt tästäkin vähäisestä asiasta.

Suomessa on ongelmia: investointeja tuotantoon ei tehdä, koulutettuja muuttaa muualle, elintason kasvu on maailman hitaimpia, työttömyys on naapurimaita suurempaa ja lapsia syntyy yhä vähemmän. Mutta miten nopeasti saadaan aikaan korjaavia toimenpiteitä, tämä kiinnostaa myös sijoittajaa. Tässä aika-arvioita siitä miten nopeasti ongelmiin tartututaan:

Syntyvyyden alhaisuutta ei haluta korjata

Syntyvyys on korkeaa siellä missä ihmisen tuleva vanhuudenturva on kerätyn (eläke-) varallisuuden ohella riippuvaista myös lasten lukumäärästä.

Tämä periaate on looginen. Ei pelkällä rahalla mitään tee ellei ole ketään (tulevaa sukupolvea) joka tuota investointia käyttäisi. Tämän hyvin tunnetun ymmärryksen hyväksyminen ja sen perusteella tehtyjen lakien (esim. eläketurvan osittainen sitominen lasten lukumäärään) kirjoittaminen voi kestää kymmeniä vuosia, kenties sata vuotta. Asenteiden muuttuminen kestää eikä edes aina tapahdu.

Elintason kasvunopeus on joskus korjaantunut nopeasti

Yksityisellä sektorilla työskentelevän lisäarvoa tuottavan henkilön työpanoksesta 60-70% otetaan (eläkevakuutusmaksut, työtuloverot, kunnallisvero, alv, ...) julkisen sektorin haltuun. Olemme näin laskien kaikki töissä julkisella sektorilla. Lisäarvo ja rahat päätyvät sinne.