Aika ajoin yleistä keskustelua kirvoittavat netissä leviävät eläinten oikeuksiin puuttuvat videot. Aktivisteilla on mielessään vain yksi tavoite: järkyttää katsojia. Usein se onnistuukin, ja suuri yleisö unohtaa tarkistaa faktat sekä sen, miten asiat oikeasti ovat. Kampanjat on suunniteltu ammattitaitoisesti, ja jos yksi ei onnistu, siirrytään seuraavaan.
Melkein jokainen on nähnyt netissä järkyttävän eläimiin kohdistuvan rääkkäysvideon. Kylmät väreet nousevat iholle, poskia alkaa kuumottaa ja viha hiipii päällimmäiseksi tunnetilaksi. Aktivistit voivat merkata ruksin vihkoonsa onnistuneen kampanjan vuoksi.
– Useimmat videot on tehty erittäin ammattitaitoisesti eikä leikkaamatonta videota julkaista koskaan. Eivät ne ole mitään aloittelijoiden tekemiä mustavalkofilmejä. Videoilla halutaan järkyttää ja vedota tunteisiin, nykyinen riskienhallintakonsultti, aiemmin Scotland Yardin palveluksessa työskennellyt, Steve Solley toteaa.
Jos Jungner saa videonsa julki, saa kuka tahansa
Internetin aikakaudella kuka tahansa saa videonsa helposti suuren yleisön tietoisuuteen. Mistä tahansa nettiin levitetystä videosta voi tulla päivässä hitti, kuten aiemmin kävi Ylen entisen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin rakkaudenjulistusvideolle. Mitä enemmän video vetoaa tunteisiin, ja mitä paremmin se on tehty, sitä helpompaa satojentuhansien katsojien saavuttaminen on. Harva meistä ihmisistä on sellainen, jonka tunteisiin eläinten kehnot olot eivät vetoaisi.
Solley ei kuitenkaan ole missään nimessä sitä mieltä, että eläimiä saisi kohdella huonosti. Päinvastoin. Hän kuitenkin haluaa penätä aktivistien motiiveja.
– Eräs vastikään julkaistu video oli tehty vuonna 1997. Siinä näytettiin kahta koiria kiduttavaa eläinlaboratoriotyöntekijää. Sittemmin tekijät saatiin kiinni, tuomittiin ja rangaistiin, mikä on tietenkin hyvä asia. Mutta eläinsuojelumaailma käyttää vieläkin tilaisuutta hyväkseen ja väittää, että videolla nähty toiminta on arkipäivää jokaisessa eläintutkimuslaitoksessa. Minusta se on kyseenalaista.
Samat naamat, vaihtuvat kampanjat
Tarkkaavainen sivustakatsoja huomaa, että eri aloja vastaan järjestetyissä mielenosoituksissa marssivat usein samat kasvot. Aktivistit tekevät kampanjoita muun muassa muoti-, elintarvike-, lääke- ja lihateollisuutta sekä ruokakuljetuksia vastaan. Keski-Euroopassa kohteena on pääosin lääketeollisuus, Pohjoismaissa sen sijaan turkistarhaus.
– Kampanjoiden on oltava aina mielenkiintoisia, muuten ne eivät saavuta haluttua tavoitetta. Jos jokin kampanja ei toimi, on helppo vaihtaa toiseen. Aktivistit osaavat pukea sanottavansa sellaiseen muotoon, ettei media pysty vastustamaan. Itse asialla ei niinkään paljon ole merkitystä, Solley toteaa.
Artikkelin on tuottanut Turkistuottajat Oyj.
Kirjoita uusi kommentti