Suomen OMXH25 yrityksistä Wärtsilä, Orion, Kone, Sampo, Konecranes, Nordea, Elisa, Metso, Qt ja Kesko ovat järkeviä yrityksiä joihin kannattaisi laittaa uutta pääomaa investointeja varten. Muut ovat heikosti -tuottavia ja -kasvavia yrityksiä, joiden ei kannata investoida, jos mittana käytetään sitä miten näiden yritysten investoinnit ovat tähän saakka onnistuneet.  Omistajaohjauksen (yrityksen hallituksen) tulee ohjata heikosti tuottavaa yriystä maksamaan lähinnä osinkoja, jotta sijoittajat voivat siirtää pääomat järkevämpiin kohteisiin.

Voittoa tuottava yritys on järkevä

Järkevän yrityksen tunnistaminen on loppujen lopuksi yksinkertaista. Järkevälle yritykselle on kaksi vaihtoehtoista kriteeriä:

• Yritys on järkevä, jos se tuottaa voittoa suhteessa investoituun pääomaan pari prosenttia enemmän kuin mitä yritysvelkakirjat tuottavat. Sijoittajan euro tuottaa silloin riittävästi.
• Jos yrityksen liikevaihdon kasvun voi kuvitella tulevaisuudessa johtavan siihen että  voittoa suhteessa investoituun pääomaan syntyy riittävästi niin silloin kasvu voi jossakin tapauksessa perustella sen että yritystä voi kutsua järkeväksi

Yritysten hallitukset ja yritysten johto tuntevat hyvin nämä kriteerit. Kaikki investointipäätökset perustellaan investoidun pääoman tuotolla. Mutta kaikki investoinnit eivät silti toteudu toivotulla tavalla. Suomessa on käynyt niin onnettomasti, että OMXH25 suurista yhtiöistä suurinta osaa ei olisi kannattanut edes perustaa eikä niihin olisi kannattanut laittaa rahaa, jos mittana käytetään viimeisen vuoden voittoa suhteutettuna investoituun pääomaan (kuvan taulukossa: investoitu pääoma = oma pääoma + korolliset nettovelat).

Julkisen sektorin päätöksillä on ratkaiseva vaikutus siihen miten yritykset investoivat

Julkkisen sektorin päätöksillä voidaan suuresti parantaa yritysten investointihalukkuutta. Voidaan tehdä toimia jotka vaikuttavat siihen että yritysten voitto kasvaa niin että investoinnit kannattavat:

• Yritysten kokemaa kustannustasoa voidaan julkisen sektorin päätöksillä parantaa pienentämällä yritysten verotusta, yritysten kokemia epäsuoria henkilöstökuluja, yritysten työntekijöiden verotusta sekä eläkevakuutusmaksuja. Nämä kaikki toimet ovat kuitenkin turhia jos työmarkkinajärjestöjen yhteisesti päättämä palkkataso on liian korkea. Kustannustasossa määräävänä tekijänä on palkkataso ja jos se on tuottavuuteen nähden liian korkealla, niin muut tekijät eivät yleensä riitä korjaamaan ongelmaa. Työmarkkinajärjestöt ovat osa keskitettyä julkista päätöksentekokoneistoa. Niiden vastuu Suomen lyhyen aikavälin hintakilpailukyvystä pitää saada näkyväksi.  Niiden tulisi vastata hintakilpailukyvystä eduskunnalle yhteisesti ja julkisesti.
•  Siirtymällä työpaikkakohtaisiin palkkaneuvotteluihin päästäisiin siihen että työntekijät voivat yhdessä yrityksen johdon kanssa päättää että halutaanko pienemmällä palkalla jatkaa vai ruvetaanko ajamaan tuotantolaitosta kohti lopettamista.
• Yritystuet on yleensä kohdennettu hankkeisiin joihin ei muuten kannata investoida. Poistamalla yritystukia päästään siihen, että rahat ohjautuvat kohteisiin joihin kannattaa liiketaloudellisin perustein investoida.
• Tuottavuus kasvaa jos työvoima on motivoitunutta ja hyvin koulutettua. Koulutuksella ja kovalla työllä saatua asemaa ja palkkatasoa ei pidä julkisen sektorin toimesta heikentää. Ankaraa veroprogressiota pienentämällä kohotetaan työn tekemisen ja yrittämisen motivaatiota.
• Sille henkilölle joka investoi, pitää tulla hyötyä tekemästään investoinnista. Omistajallekin pitää jäädä jotain. Omistajia ei saisi eriarvoistaa erilaisilla verokannoilla. Omistajien verotus vaihtelee meillä 0 % ja 34% välillä riippuen siitä miten mielyttävä omistajataho on julkisen sektorin mielestä. Epätasa-arvoinen kohtelu johtaa aina turhautumiseen, välinpitämättömyyteen ja epäoptimaaliseen kehitykseen.