Liiasta ahneudesta on syytetty jos jotakin tahoa. Tulilinjalla ovat olleet menestyneet sijoittajat, korkeapalkkaiset yritysjohtajat ja korruptoituneet poliitikot. Joskus kritiikki on osuvaa, mutta usein sanan säilä viuhuu ohi kohteesta ja sattuu syyttömään sivulliseen.

• Sijoittaja tekee työtään, jotta yhteiskunnan arvokkaat pääomat ohjautuisivat niiden käyttöön, jotka parhaiten osaavat tuottaa lisäarvoa ja tuotteita. Tämä ei voi olla ahneutta. 
• Osaketreidari etsii lyhytaikaisia yli- ja ali- arvostuksia ja yrittää auttaa niitä, jotka huomaamattaan tai laiskuuttaan ovat maksamassa osakkeesta väärää hintaa. Osaketraidari luo likviditeettiä ja stabiilimmat markkinat meille kaikille. Ei tämäkään voi olla ahneutta.
• Yritysjohtaja uhraa kaiken aikansa, tarmonsa ja monasti myös yksityiselämänsä sen hyväksi, että yritys tuottaisi haluttuja tuotteita. Ei ole väärin pyytää tästä työstä kunnon palkka - eihän?
• Poliitikko saattaa työssään joutua vastustamattomaan kiusaukseen ohjata yhteisiä varoja hyvään tarkoitukseen, polittisen toiminnan tukemiseen. Onko tämä väärin kun yritysjohtajat saavat yhtä vaativasta työstä kymmenkertaisen korvauksen?

Suomessa oli vuoden 2011 lopussa 2826 veroetuja nauttivaa säätiötä, joiden omaisuusmassa ja omistajavalta on merkittävää. Säätiöiden toiminnan valvonta on monasti ollut vaikeaa. Säätiöiden toiminnan laillisuusvalvonnasta vastaa säätiölain mukaisesti Patentti ja Rekisterihallitus, mutta tämän tyyppinen toiminnan laillisuuteen keskittyvä valvonta ei voi kaikissa tilanteissa olla niin tarkoituksenmukaista kuin varsinainen omistajavalvonta. Valvontatyön helpottamiseksi Patentti ja Rekisterihallitus on avannut sähköisen Virre palvelun, josta kuka tahansa voi helposti hakea halumansa yhdistyksen säännöt.

Säännöissä on säätiölain mukaisesti seuraavia tietoja säätiöstä:
• nimi ja kotipaikka
• tarkoitus ja miten se on toteutettava
• pääoma ja miten sitä hoidetaan
• hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien lukumäärä, asettamistapa ja toimikausi
• nimenkirjoitustapa
• tilikausi
• sääntöjen muuttamiseen ja säätiön lakkauttamiseen liittyvät menettelyt.

Euroopan komission on maaliskuussa antanut asetusehdotuksen, jonka tavoitteena on luoda arvopeperikeskuksille yhtenäiset toimintasäännöt ja standardit. Arvopaperikeskuksille esitetään yhtenäisiä toimilupaehtoja ja oikeutta tarjota palveluja muihin jäsenvaltioihin (niin sanottu EU-passin). Liikkeeseenlaskijoille esitetään oikeutta vapaasti valita arvopaperikeskus, jossa se laskee liikkeeseen arvopapereitaan.

Suomi edellyttää muutoksia, joilla voidaan jatkossa turvata tietojen saatavuus verotuksen ja omistuksen julkisuuden tarpeisiin

Valtioneuvosto kannattaa markkinoiden avaamista, arvopaperikeskustoimintojen harmonisointia, tehokkuuden lisäämistä arvopaperikeskus- ja selvitystoiminnassa sekä riskien vähentämistä arvopaperikeskus- ja selvityspalveluissa EU-alueella.

Asetusehdotus ei sisällä ehdotuksia säännöksiksi, joilla voitaisiin turvata arvopaperiomistuksia koskevien tietojen välittämisen Suomen veroviranomaisten tarpeisiin. Asetusehdotus ei myöskään sisällä säännöksiä, jotka turvaisivat suomalaisten osakeomistusta suomalaisyhtiöissä koskevien tietojen saamisen yleisöjulkiseksi. Tämän vuoksi valtioneuvosto ei kokonaistarkastelun perusteella kannata asetuksen antamista ellei sitä näiltä osin täydennetä.

Kreikan lähtö eurosta on jo erittäin todennäköistä, ellei uusintavaali tuo suurta mullistusta toiseen suuntaan, eli kreikkalaiset säikähtävät tajutessaan, että paluu drakmaan on edessä. Polttavampi huoli onkin jo se, liittyykö seuraan muita. Rajua lamaa poteva Espanja on saanut kovaa kyytiä korkomarkkinoilla. Espanja maksaa uusista veloistaan jo yli kuuden prosentin korkoa. Sitä pidetään yleisesti kipurajana, jonka takana on tukiluukku, vaikka Espanja vakuuttaa selviävänsä omin voimin.

Valtion tilinpäätöskertomus vuodelta 2011 on valmistunut. Tilinpäätöskertomus nostaa esille sen mahdollisen vaihtoehdon, että joudumme osittain vastaamaan tekemistämme (noin 3400€/kansalainen) takauksista.

   Valtiovarainministeriö: Tilinpäätöskertomuksen mukaan suurin osa valtiontakauksista eli 6 503 miljoonaa, euroa johtuu Suomen osuudesta EU:n vakautusjärjestelyissä. Suomen valtio on osallistunut vuonna 2008 alkaneen talouskriisin ja sitä seuranneen euroalueen velkakriisin hallintatoimiin osana EU:n ja euroalueen sekä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yhteisiä toimenpiteitä. Suurimmat riskit liittyvät Kreikalle myönnettyyn noin yhden miljardin euron kahdenväliseen lainaan ja Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) varainhankinnan takauksiin, jotka arvioitujen korkojen kanssa voivat eduskunnan päätöksillä nousta 18,2 miljardiin euroon.   

Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Säästäminen, sijoittaminen ja lainat koskettavat meitä kaikkia tavalla tai toisella. Jokainen työssäkäyvä suomalainen sijoittaa automaattisesti, ainakin palkasta pidätetyn työeläkkeensä verran. Lisäksi vähintäänkin asuntolaina tulee useimmille tutuksi jossain elämänvaiheessa. Rahan lainaaminen onkin lähes kaikille tuttua puuhaa. Velan suuren suosion johdosta julkisuuteen onkin noussut joukko ihmisiä, joita on kohdannut ylivelkaantuminen ja osalla myös luottotietojen menetys. Jos asiaa tulkitsee vain uutisoinnin valossa, niin ylivelkaantuminen, pikavipit ja maksuhäiriöt näyttävätkin olevan todellista ”koko kansan huvia”.  Kansalaisten velkaantumisella on myös tiukka sidos talouteen, sillä kuluttajien nopeassa velkaantumisessa piilee kansantaloudellinen riski, joka näkyy taantumien syvyydessä ja kestossa.

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytyn puheenjohtajan Maija Pihlajamäen mielestä Suomesta on tehtävä työelämän kehittämisen johtava maa maailmassa.

"Maan hallitus on asettanut työelämän kehittämisstrategiassaan tavoitteeksi johtajuuden Euroopan tasolla, mutta miksi tyytyä siihen. Ykkössija maailmassa on kunnianhimoinen, mutta se on mahdollista saavuttaa, kunhan vain kääritään hihat ja ryhdytään hommiin", Maija Pihlajamäki linjasi liiton luottamusmiesseminaarissa Helsingin messukeskuksessa.

Äkkiä luulisi, että kun jokin työntekijä maksaa eläkerahoja, niin niillä maksetaan sitten tulevaisuudessa eläkkeitä. Näin on yleensä, mutta systeemistä varastetaan rahaa vähintään yhtä paljon kuin politiikassa toimii epärehellisiä ihmisiä. Systeemi on tehty mutkikkaan vuotavaksi, tarkoituksella, näiden poliitikkojen avulla. Hieman terminologiaa jotta homman sekavuus tulee paremmin ilmi.

Eläkerahastolla tarkoitetaan yleensä eläkelaitoksen vastuuvelkaa, ei varallisuutta. Tämän vuoksi rahojen riittävyydelle sen tuotto on olennainen asia (kts. Piksusta http://www.piksu.net/artikkeli/el%C3%A4kej%C3%A4rjestelm%C3%A4-el%C3%A4k... ).
Jos rahat eivät riitä, niin systeemiin maksetaan lisää rahaa. Eikö tämä ole hieman erikoista ainakin kapitalistisessa järjestelmässä? Voimme vielä erotella vastuuvelan ja eläkevastuun. Yleensä yrityksillä on kirjapidossa varallisuutta vastaavaa puolella. Näin ei kuitenkaan ole työeläkeyhtiössä, vaan siellä on kaikki toisin. Siellä on laitettu rahat velkoihin termin osittamaton lisävakuutusvastuu alle ja omaa velkaa käytetään jännästi. Jos sijoitukset hävittävät rahaa niin ne purkavat tätä ’osittamatonta lisävakuutusvastuuta’ eli omaa velkaansa ja jos sijoitukset menevät hienosti tätä puskuria kasvatetaan. Tälle ’osittamatomalle lisävakuutusvastuulle’ ei vaadita sijoitustuottoa.